Onko monikin sitä mieltä, että jenkkilä on ollut viime vuosina helposti yhteen suuntaan johdettava? Ja vaikka siellä on liittovaltio, osavaltiot vetävät koko ajan hyvinkin eri suuntiin eri asioissa. Jopa samoissa oppikirjoissa osa sivuista vaihdetaan osavaltioittain.
Onko monikin sitä mieltä, että jenkkilä on ollut viime vuosina helposti yhteen suuntaan johdettava? Ja vaikka siellä on liittovaltio, osavaltiot vetävät koko ajan hyvinkin eri suuntiin eri asioissa. Jopa samoissa oppikirjoissa osa sivuista vaihdetaan osavaltioittain.
Suo siellä, vetelä täällä.
Jenkkilän presidentillä näyttäisi joka tapauksessa olevan sellaista valtaa, jota Euroopassa kenelläkään yksittäisellä toimijalla ei ole lähimainkaan. Ja se on ratkaisevaa vertailussa Euroopan ja USA:n välillä.
Geopoliittisesti Kiinan valta on vahvistunut selvästi viime vuosina. Venäjän on laskenut dramaattisesti Ukrainan katastrofin jälkeen, ajautui hyljeksityksi terroristivaltioksi. USA on nyt heikoimmillaan pitkiin aikoihin Trumpin johdossa. Ajautui entisen päävihollisen Venäjän vietäväksi ja paskoi toisaalta suhteensa lähimpiin liittolaisiinsa. Ilman hyviä liittolaisia kv-asema vaan heikkenee pahasti, se on fakta. Euroopalla on nyt suunta ylöspäin ja selkeä kakkostila Kiinan jälkeen, varsinkin kun USA:n naamari tipahti, niin sai rivit hyvin tiivistymään.
Kumman polarisoivaksi tämä tuppaa menemään. Tuskin kukaan on siitä mieltä, että asetelma, jossa Eurooppa (500M asukasta) haluaa, että Yhdysvallat (350M asukasta) suojelee heitä Venäjältä (140M asukasta). Jos laitetaan talouksien koot vielä, niin ei Venäjän pitäisi vielä vähemmän kyetä olemaan minkäänlainen relevantti uhka Euroopalle. Jos vielä rajataan ihan syvin pääty pois, niin kukaan tuskin on kovin tyytyväinen Trumpin ulkopolitiikkaan tai pidä hänen poukkoilevaa linjaansa, Ukrainan syyttämistä, jne. järkevänä, mutta silti näistä yhteisistä lähtökohdista saadaan aikaiseksi tappelua. Miten?
Uskoisin tämän johtuvan siitä, että Eurooppa ei ole liittovaltio vaan kasa yksittäisiä toimijoita, joilla on toki yhteisiä rakenteita. Sitä on silti kuitenkin huomattavasti vaikeampi johtaa yhteen suuntaan kuin Jenkkilää tai diktatuureja. Aika näyttää, tuleeko meidän pakostakin suuntautua liittovaltion suuntaan, jos haluamme säilyttää vaikutusvaltamme suuremmassa kuvassa.
Totta tuokin. Euroopan linjaa on vaikea sanoa, vaikka ottaisi jonkun hyvin selkeän ja rajatun tapauksen, kuten Venäjän ihmeellinen erikoissota. Mikä on Euroopan linja? Onko se, että Ukrainan pitää voittaa sota ja lyödä Venäjä takaisin? On, jos kysytään Virolta, Puolalta, Suomelta, jne. Ei, jos kysytään Saksalta, Unkarilta, jne. Vai onko se, että Venäjän pitäisi kyetä säilyttämään kasvonsa ja poistua voittajana? O , jos kysytään Unkarilta, ja olikohan Slovakia ja joku muukin samoilla linjoilla? Vai onko se, että Euroopan pitäisi tehdä vähän kaikenlaista, muttei kuitenkaan mitään ratkaisevaa? On, jos kysytään Saksalta, jne.
Sitten, jos lähdetään miettimään jotain monitulkitaisempia juttuja, niin ollaan vielä enemmän solmussa. Väitän silti, että tämä on yleensä hyvä asia, mutta ei kriisitilanteessa.
Mielestäni tilanne on jo niin selvä, että enää on vain kysymys mitä sellaista Trump on tehnyt, että hän on Putinin pihdeissä. Tuskin kyse on mistään naisjutuista Moskovan yössä, koska Trumpille ne ovat melkein plussaa maineen kannalta.
Onko Trump tehnyt sellaisia diilejä Putinin kanssa, joista saa syytteen maanpetoksesta?
