Amerikkalaiset eivät usko sanaakaan Trumpin ja Putinin puheista Ukrainasta
Vladin ja Donin bromanssia tuntuu häiritsevän käännösvirheet miesten keskustellessa: When the interpreter tells Trump that Putin says he’s ready to do anything for “peace” in Ukraine, I’m pretty sure what Putin really said was he’s ready to do anything for a “piece” of Ukraine.
The Times oli kertonut, että Putin suostui tiistaina kaksi ja puoli tuntia kestäneessä puhelussa Trumpin kanssa lopettamaan iskut Ukrainan energiainfrastruktuuriin, mutta Putin oli myös tehnyt selväksi, että hän ei suostuisi yleiseen 30 päivän tulitaukoon, josta Yhdysvallat ja Ukraina olivat jo sopineet ja ehdottaneet Venäjälle.
Kreml oli ilmoittanut, että Putinin "avainehto" konfliktin lopettamiselle oli ulkomaisen sotilas- ja tiedusteluavun "täydellinen lopettaminen" Kiovalle - toisin sanoen Ukrainan riisuminen alasti kaikesta kyvystä vastustaa Venäjän täyttä valtaamista Ukrainassa. Nämä ovat lisää todisteita - jos joku tarvitsisi- siitä, että Putin ei etsi rauhaa Ukrainan kanssa, kuten Trump typerästi uskoi; Putin tähtää Ukrainan omistamiseen.
Pahoittelen ilmaisuani, mutta en luota yhteenkään sanaan, jonka Trump ja Putin kertovat yksityisistä Ukrainaa koskevista keskusteluistaan, sanoo Thomas L. Friedman The New York Timesin mielipidekirjoituksessaan. Jokin on haissut pahasti alusta alkaen tässä Trump-Putin sopimuksen hieromisessa Ukrainasta.
Konkaridiplomaatti Henry Kissingeriltä kesti kuukausien intensiivinen tapaamisten kierto hieroa sopimukset Israelin ja Egyptin sekä Israelin ja Syyrian välillä 1973 sodan lopulla, ja silloin nämä osapuolet todella halusivat rauhaa. Väittääkö joku vakavissaan, että pari tapaamista Trumpin liikeystävän Steve Witkoffin ja Putinin välillä ja muutama puhelinsoitto Putinin ja Trumpin välillä olisi riittävää lopettaakseen Venäjän invaasio Ukrainaan kohtuullisin ehdoin Kieville?
Trump ei myisi edes hotellia näin nopeasti - ellei hän ole antamassa sitä pois.
Wait, wait — unless he was giving it away. …
Lord, I hope that is not what we’re watching here. Message to President Trump and Vice President JD Vance: If you sell out Ukraine to Putin, you will forever carry a mark of Cain on your foreheads as traitors to a core value that has animated U.S. foreign policy for 250 years — the defense of liberty against tyranny.
Tätä amerikkalaiset nyt pelkäävät: Trump ja Vance menevät historiaan maanpettureina Marco Rubion, Pete Hegsethin ja Michael Walzin rinnalla.
Trump jankkaa sitä, että hän haluaa tappamisen loppuvan - end “the killing”. Näin kaikki muutkin, mutta siihen riittäisi, että hyökkäävä osapuoli lopettaisi hyökkäämisen: Presto — killing over.
Putin tarvitsee Trumpin apua vain, jos hän haluaa jotakin muuta enemmän kuin pelkän tappamisen loppumista. Tämä on ymmärrettävä niin, että Ukrainan on luovutettava jotakin Putinille. Kysymys on, kuinka paljon. Asiassa haisee myös, että Putinin ainoa tapa saada haluamansa erittäin suuri siivu maata ja haluamansa sodanjälkeiset rajoitukset Ukrainalle - ilman lisäsotimista - on palkata Trump hankkimaan ne itselleen.
Epäilykset kasvavat lisää, koska Trump on jättänyt kaikki eurooppalaiset liittolaiset sivuun neuvotellessaan Putinin kanssa. Ja sekin vielä, että eurooppalaiset liittolaiset ovat lahjoittaneet miljardeja dollareita sotilasvarusteita, taloudellista apua ja pakolaisapua Ukrainalle – enemmän yhdessä kuin Yhdysvallat, ja siitä Trump valehtelee – ja he ovat tehneet selväksi, että he ovat nyt valmiita tekemään vielä enemmän estääkseen Putinia valtaamasta Ukrainaa ja hyökkäämästä heidän alueilleen seuraavaksi.
Miksi Trump ryhtyisi neuvotteluihin Putinin kanssa eikä tuo parasta vipuvoimaa - liittolaisia - mukanaan? Se, mikä teki Kissingeristä ja ulkoministeri James Bakerista erityisen tehokkaita neuvottelijoita, oli se, että he tiesivät, kuinka liittolaisia hyödynnetään vahvistamaan Yhdysvaltain valtaa.
Trump kääntää typerästi kädenselkänsä liittolaisillemme ja ojentaa samalla avoimen kätensä Putinille. Näin luovut vipuvoiman vaikutuksesta.
Leveraging allies — the biggest asset that we have that Putin does not — “is what smart statecraft is all about,” Dennis Ross, the longtime Middle East adviser to U.S. presidents, told me (Friedman).
“The key to good statecraft is knowing how to use the leverage that you have — how to marry your means to your objectives. The irony is that Trump believes in leverage — but has not used all the means that he has” in Ukraine, said Ross.
Sekin haisee, että Trumpilla ei näytä olevan aavistustakaan, miksi Putin on hänelle niin kiltti. Kuten eräs venäläinen ulkopolitiikan analyytikko Moskovassa minulle (Friedmanille) äskettäin sanoi: "Trump ei ymmärrä, että Putin vain manipuloi häntä saavuttaakseen päätavoitteensa: heikentää Yhdysvaltain kansainvälistä asemaa, tuhota sen turvallisuusliittojen verkosto - mikä tärkeintä, Euroopassa - ja horjuttaa Yhdysvaltojen sisäistä vakautta, ja siten tehdä maailmasta turvallisemman Putinille ja Xille."
Trump kieltäytyy ymmärtämästä, analyytikko lisäsi, että Putin ja Kiinan presidentti Xi Jinping haluavat kumpikin nähdä Amerikan sijoittuneena läntisen pallonpuoliskon alueelle sen sijaan, että jenkit sekoilisivat kummankaan kanssa Euroopassa tai Aasiassa/Tyynenmeren alueella – ja he molemmat näkevät Trumpin näppäränä pelinappulana tämän toteuttamisessa.
Kummastusta herättää myös, ettei Trump ole koskaan tehnyt selväksi, mitä myönnytyksiä, uhrauksia ja takuita hän vaatii Venäjältä saadakseen rauhansopimuksen aikaan Ukrainasta. Ja kuka lähtee neuvotteluihin ilman hyvin selkeää ja tinkimätöntä lopputulosta amerikkalaisten keskeisten etujen suhteen?
Putin haluaa Ukrainan, jonka hallitus on pohjimmiltaan sama kuin naapurinsa vasalli-Valko-Venäjä. Putin ei halua Ukrainaa, joka on itsenäinen kuten naapurimaa Puola – vapaamarkkinademokratia, joka on ankkuroitunut Euroopan unioniin.
Millaisen Ukrainan Trump haluaa? Valkovenäjän version vai puolalainen version?
Siitä ei ole epäilystäkään, kumpi on Ukrainan, Amerikan ja eurooppalaisten liittolaisten edun mukainen. Tässä amerikkalaisia kalvaa se, että ei ole tiedossa, mikä Donald Trumpin mielestä on hänen henkilökohtaisten etujensa mukaista – ja sillä on nyt merkitystä Trumpin Washingtonissa.
Vasta kun on selvää, että Trumpin haluama lopputulema on se, minkä pitäisi olla Amerikan ydin – ei Ukrainan alueen muodollista luovuttamista Putinille, vaan yksinkertaisesti tulitauko; Ukrainalla ei ole Naton jäsenyyttä, mutta jäsenyys Euroopan unionissa; ja kansainväliset rauhanturvajoukot kentällä, tukemana tiedustelutiedoilla ja aineellisella tuella Yhdysvalloista – saa hyvin skeptisesti epäilemään jokaista sanaa, jonka Trump ja Putin sanovat Ukrainasta.
Thomas L. Friedman on ulkomaisten asioiden mielipidekolumnisti. Hän on liittynyt The New York Timesin toimituskuntaan vuonna 1981 ja on voittanut kolme Pulitzer-palkintoa. Hän on kirjoittanut seitsemän kirjaa, mukaan lukien "From Beirut to Jerusalem", joka voitti kansallisen kirjapalkinnon National Book Awardin.
Nähdäkseni tämän päivän juttu heijastelee aika lailla jenkkien pohdiskelua Trumpin puuhailujen suhteen vaikkakin nämä pääpiirteissään keskittyvät mieluiten oman maansa tapahtumiin. Jenkkejä nolottaa.
