Olen ollut vähän ihmeissäni, kun pörssit vain tikkaavat ylöspäin harvase päivä. Tuntuu erikoiselta, että pörssit Euroopassa ovat jo lähellä ennen sotaa tasoja. Ehkä monella on mielessä koronan vauhtipomppu. Nyt inflaatio ja korkotilanne kuitenkin aiheuttaa sen, että flowt ovat toiseen suuntaan. Eli likviditeettiä imetään markkinoilta ja kansalaisille ei tungeta rahaa pankkitileille. Sinänsä arvostustasot eivät ole niin korkeat (onko koskaan?), että ne estäisivät reiluakaan nousua. Mutta tuo pääomavirtojen puute on ehkä se, miksi uskon että jatkossakin mieluummin sahataan edestakaisin kuin painetaan yksipuolisesti koiliseen.
Putin voi vetää ässän hihasta, inflaatioon voi tulla vielä uusi uhka(vaikka uusi öljyn rykiminen). Kiina voi käyttää Venäjän jännitteisen tilanteen Taiwanin kuumottamiseen. Taantuman tulo ja syvyys on aika arvoitus. Tässä tilanteessa ostaisi mielellään osakkeita, jos ne olisi vielä 20% halvempia niinkuin 3kk sitten, mutta nyt markkinat tuntuvat täyteen hinnoitelluilta (näillä tiedoilla), joten riskin ottaminen ei tunnu oikealta liikkeeltä.
Viime vuonna varsinkin omat tuotot tulivat treidauksesta, osakevalinnat olivat miinusmerkkiset. Selkeitä pommejakin mahtui mukaan. Kerrankin voi kiittää ettei salkku ole kovin keskitetty. Vähän liian ajoissa sitä on ollut kaikessa ja luovuttanut turhan aikaseen. Vähän siis varovaisin askelin vielä ollaan uuteen vuoteen.
Jotain sitä salkuista löytyy. Öljy long, SEK-valuutta long, ja osakkeet hedgattu viime päivinä indeksillä, mutta toki yksittäisi osakkeita sitten löytyy. Kai tässä mieli pitää pitää avoimena, että taas on liian ajoissa myynyt ihan niinkuin koronakesänäkin.
Haluaisitko valottaa logiikkaa SEK longin taustalla, entä onko sulla näkemyksiä dollarista tai eurosta?
Olin dollaria shorttina pariteetin alta ja nyt enää vaan hedgaten usd possia. Suhde tuntuu tasapainoisemmalta nyt 14% muutoksen jälkeen, mutta vaikea nähdä euroa vieläkään kalliina suhteessa dollariin.
Mulla on enemmän ajatuksena mikä valuutta on kallis ja mikä halpa suhteessa fundamentteihin. Lyhyellä aikavälillä korkoeroilla ja finanssivirroilla voi olla enemmän vaikutusta. Mutta yleisesti ottaen haluan pitää rahojani valuutoissa, joita pidän aliarvostettuina.
Nyt SEK on aliarvostettu jopa niin paljon, että se sapettaa ruotsalaisia. Nostaa inflaatiota ja tekee ulkomaiset palvelut ja tuotteet kalliiksi . Toki hyvä vientialoille lyhyellä aikavälilä. Jossain vaiheessa keskuspankkikin varmaan kiusaantuu heikosta valuutasta. Itse otan valuuttoihin lähinnä kantaa, kun kuminauha tuntuu todella venyneeltä jompaan kumpaan suuntaan. Esim EURUSD 0,95 oli aika venytetty ja kaikki tuntuivat olevan longina dollariin. 11,30 EURSEK tuntuu sekin jo aika venytetyltä.
Vaikka Suomessa sanonta "Kell onni on, se onnnen kätkeköön" on ihan hyvä, joskus pitää vähän omakehua. Ollut sijoittaminen takkuista ja treidaaminenkin jäänyt vähän perussuorittamiseen (tämä ei vielä omakehua). Kyllähän tuolla tuottoa tekee, mutta riskiä karttavalle isommat tilit jää usein vain uskallusta vaille. Alkuvuodesta otin vähän enemmän fokusta treidaamiseen ja homma on mennyt aika hyvin. Olen jopa ajatellut että jäisin varsinaisesta treidailusta eläkkeelle ei niin pitkän ajan päästä. Se ajatus motivoi tsemppaamaan ainakin seuraavan vuoden.
Ei tänäänkään 100 teur tilit mennyt puhki (vaikka vähän kylmemmällä Rockwoolin ostamisella sekin olisi onnistunut, mutta 90 teur on paras päivätreidituotto vuosiin). Mutta hyvä esimerkki taas, että etu on usein siellä mikä on vähän epämukavaa. Meinaan Rockwool on siitä harvinainen firma, ettei kukaan ikinä tiedä mihin aikaan tulos tulee. Se on ihan randomia, joskin harvoin se 15 jälkeen enää tullut. Mutta tuollainen epämukavuus saa aikaan sen, että on mahdollisuus olla muita nopeampi, jos jaksaa vähän kytätä ja on odotuksista selvillä. Tällä kertaa Rockwoolin ohjeistus (johon pitää osata vähän kelata tekstiä) jäi aika pahasti odotetusta. Vaikka ovatkin usein konservatiivisia ohjeistajia, niin tämä jäi niin paljon, ettei sitä oikein konservatiivisuuden piikkiin voi laittaa. Paljonhan tuossa jäi rahaa pöydälle, mutta se kuuluu luonteeseen.
Sinänsä toi SHB riskiarbikin mielenkiintoinen. 20% kalliimpi jo B, ATH, mitä vaikea perustella. Harmi vain, että B:tä on varsin vaikea saada lainaan. Nämä on usein pienen riskin(eli ison panoksen) hyviä paikkoja, vaikka vain 3-5% välistä hakisikin (tai 5-10% jos jaksaa katsoa kuukautta-kahta pitemmälle - usein kuitenkin samaan voi päästä myös parilla-kolmella pienemmällä keikautuksella)
Miten ihmeessä tuo B treidaa jatkuvasti reilusti kalliimpana? Oma maalaisjärki sanoisi, että likvidimmän ja äänivaltaisemman A:n pitäisi olla pienellä preemiolla...
Oletko havainnut osingon irtoamisen lähestymisellä olevan arbia pienentävää tekijää? SHB:ssä reilun kuukauden päästä 8% divi irtoaa ja oma fiilis, että aika huoletta voi ajella isolla possalla irtoamista kohden. Jos spreadi kaventuu, irroittaa possasta ja jos ei niin sitten irtoamiseen sisään.
Miten ihmeessä tuo B treidaa jatkuvasti reilusti kalliimpana? Oma maalaisjärki sanoisi, että likvidimmän ja äänivaltaisemman A:n pitäisi olla pienellä preemiolla...
Oletko havainnut osingon irtoamisen lähestymisellä olevan arbia pienentävää tekijää? SHB:ssä reilun kuukauden päästä 8% divi irtoaa ja oma fiilis, että aika huoletta voi ajella isolla possalla irtoamista kohden. Jos spreadi kaventuu, irroittaa possasta ja jos ei niin sitten irtoamiseen sisään.
Ehkä se on se kuuluisa epälikviditeettipreemio. En osaa sanoa osingosta. Vaikea päästä laskinta käyttämättömien ihmisten pään sisään. Ehkä ne odottaa osinkoa. No ero kutistui jo 5% pohjilta, joten tänään teurastin possun. Eihän siinä vieläkään järkeä ole, mutta monessa asiassa ei ole.
Korkojen tuleva kehitys - teksti on julkaistu 7.11.2017
Yhteenveto: Mielestäni pitkien joukkovelkakirjojen fuuturien shorttaaminen on nykyisessä tilanteessa hyvä treidi riskiin nähden. Uskon, että 2018 vuoden lopussa Saksan 10Y valtionvelkakirjan korot voivat nousta nykyisestä 0,34%:sta jopa 3 prosenttiin ja Yhdysvaltojen 10Y vastaava 4,5 prosenttiin. Toki tähän tarvitaan, että maailmantalous pysyy hyvässä iskussa. Noissa lukemissahan ne olivat vuonna 2005 kun työttömyysasteet Euroopassa ja Yhdysvalloissa olivat suunnilleen samalla tasolla kuin nyt. Sijoittajat tuppaavat aina odottamaan lisää samaa, ja unohtavat että maailma ja markkina ovat täynnä yllätyksiä. Näkemykseni on hyvin konsensuksesta poikkeava, jolloin siinä on hyvä turvamarginaali. Vaikka olisin totaalisen väärässä, on tappio hyvin rajattu. Jos talous ja inflaatio pysyvät heikkoina, häviän vähän. Jos talouskasvu kiihtyy ja kestää muutaman vuoden, voitan paljon. Varmasti moni tämän lukijoista on kanssani eri mieltä. Jos muut sijoittajat olisivat kanssani samaa mieltä, ei treidipaikkaa olisi. Uskon, että positio pitää ottaa, ennen kuin perusteet ovat ilmeiset.
Alkuun ihan nopeasti korkojen ja velkakirjojen suhteesta. Jotta saisi jonkinlaisen kuvan asiasta, niin ajatellaan, että Saksan valtionvelkakirjan korko nousee 0,34 %:sta 1,34 %:n eli yhden prosenttiyksikön. Tällöin valtion velkakirjan hinta laskisi yli 10%:a. Eli korkeampi korko laskee velkakirjan hintaa. Sama toki tapahtuisi käänteisenä, jos korko laskisi -0,66 %:n. Tästä syystä, jos uskoo koron laskuun, velkakirjoja kannattaa ostaa. Jos uskoo koron nousuun, niitä kannattaa myydä.
Moni varmasti ihmettelee, miksi ihmeessä 140% salkkuni arvosta on shorttina valtioiden joukkovelkakirjoja. Se on isompi kuin miltä näyttää, koska velkapaperit liikkuvat vaimeammin kuin vaikkapa osakkeet. Mutta kookas positio se on silti.
... Tykkään treideistä, jossa väärässä olosta ei koidu ikäviä seurauksia! Toki voisin olla vielä enemmän väärässä, ja pitkät korot menisivät taas reilusti negatiiviselle. Vaikka pidän tätä hyvin epätodennäköistä, markkinalla voi tapahtua melkein mitä tahansa. Kyse on enemmänkin tuotto/riski suhteesta, kuin siitä, että uskoisin tietäväni tarkalleen mitä maailmantaloudessa tulee tapahtumaan. Pidän luonnollisesti treideistä, joissa tuottomahdollisuus on suurempi kuin häviämisriski. No kukapa ei.
Sijoittajilla on tapana ankkuroitua ( https://en.wikipedia.org/wiki/Anchoring ) tiettyihin numeroihin. Kun keskuspankit ovat painaneet korot absurdin alas, siitä on tullut uusi normaali. ...Kun korot kääntyvät reilumpaan nousuun, en vain oikein tiedä mistä ostointressi siinä vaiheessa tulee. Momentum pelaajat poistuvat paikalta. Pitkäaikaiselle sijoittajalle edes prosentin odotettu reaalituotto ei ole kovin kiinnostava. Markkinalla on tapana ampua yli molempiin suuntiin.
... Eli kyllä, case ei ole selvä ja helppo. Argumentaatio ei varsinkaan tässä ole aukotonta. Mikään graafi ei näytä indikaatiota "shorttaa velkakirjoja nyt". Kaukana siitä. Kun niitä yhdistelee, saadaan silloinkin vasta hiljaisia signaaleja. Siksi olen aina liian ajoissa. Toisaalta velkakirjojen hinnoittelu on mallia "mitään inflaatiota ei ikinä tulla näkemään". Mutta jos oikein tarkasti katsoo, näkee pieniä aineksia järjettömän alhaisten korkojen aikakauden loppumiselle ;)
Ketjua alkupäästä mainioita kirjoituksiasi lueskellessa sattui silmään yllä lyhennellyssä viestissä #34 kuvailtu olosuhdemuutos jossa valtiolainojen korot (yieldit) nousevat. Tämähän on juuri meneillään oleva muutos, jossa Saksan kymppivuotisen yieldi on 2,27 ja US kymppivuotinen treasury on 3,59 sekä molemmat nousussa. Samaan aikaan inflaatio on voimakas ja talous sinänsä melko vahva.
Lause: "Uskon, että positio pitää ottaa, ennen kuin perusteet ovat ilmeiset." herätti pohtimaan ja myös huomio siitä, että vasta nythän järjettömän alhaisten korkojen aikakausi näyttäisi päättyneen.
WSJ tänään, kokemusta kaivataan: “You would need a team that has been around since the 1980s to understand what the next several years might look like.”
Kysymys on, mitä vaihtoehtoja on mielestäsi asemoida salkkunsa ottamaan vastaan vielä nousevat korot ja olla oikein asemoituna, kun ne aikanaan alkavat hakea laskeneeseen inflaatioon soveltuvaa tasoa?
Ketjua alkupäästä mainioita kirjoituksiasi lueskellessa sattui silmään yllä lyhennellyssä viestissä #34 kuvailtu olosuhdemuutos jossa valtiolainojen korot (yieldit) nousevat. Tämähän on juuri meneillään oleva muutos, jossa Saksan kymppivuotisen yieldi on 2,27 ja US kymppivuotinen treasury on 3,59 sekä molemmat nousussa. Samaan aikaan inflaatio on voimakas ja talous sinänsä melko vahva.
Lause: "Uskon, että positio pitää ottaa, ennen kuin perusteet ovat ilmeiset." herätti pohtimaan ja myös huomio siitä, että vasta nythän järjettömän alhaisten korkojen aikakausi näyttäisi päättyneen.
WSJ tänään, kokemusta kaivataan: “You would need a team that has been around since the 1980s to understand what the next several years might look like.”
Kysymys on, mitä vaihtoehtoja on mielestäsi asemoida salkkunsa ottamaan vastaan vielä nousevat korot ja olla oikein asemoituna, kun ne aikanaan alkavat hakea laskeneeseen inflaatioon soveltuvaa tasoa?
Tämän olinkin missannut.
Ensinnäkin, noin aikaisessa oleminen on sama kuin väärässä oleminen. En hävinnyt paljoakaan aikaisessa olon aikana, mutta ihan turhaa volatiliteettia nuo shortit aiheuttivat tuon ajan. Lopulta olin treidiin niin kypsä 2022 alussa, etten tajunnut lisätä panoksia. Itseasiassa suhteessa salkkuun panokset olivat pienentyneet, kun salkun koko oli reilusti kasvanut. Toisaalta kun oli ajatuksena, että korot nousevat, niin 0,38% asuntolainan korko vielä 7 vuotta lämmittää aina vähän mieltä.
Miten asemoida salkku vielä nouseviin korkoihin?
- Vältä yhtiöitä, joilla on hyvin paljon velkaa. Vieläkin kun katsoo analyytikkojen ennusteita, 2024-2025 rahoituskuluissa ei täysimääräisesti huomioida korkokustannusten nousua. Moni firma täytti taseen halvalla velalla alhaisten korkojen aikaan. Nyt yhtälö näyttää huonolta. Toki hyvä muistaa, että oikeaan hintaan konkkakandinaattikin voi olla hyvä osto.
- Pankkien ja vakuutusyhtiöiden ostaminen oli hyvä diili aiemmin. En ole varma, onko se peli jo pelattu.
- Korkeammassa korkoympäristössä arvohenkiset yhtiöt ovat usein pärjänneet kasvuyhtiöitä paremmin. Hyvä kuitenkin aina pitää takaraivossa, ettei asiat aina mene samalla tavalla kuin aiemmin.
- Korkojen nousu edelleen tuskin tekisi hyvää osakkeiden arvostukselle. Kuitenkin mun mielestä reaalikorko on tärkeämpi. Jos se pysyy suunnilleen nollassa, en olisi kovin huolissani osakkeiden nykyisestä arvostustasosta. Kaikkein myrkyllisintä olisi voimakkaan positiiviset reaalikorot, jolloin velkakirjat ovat huomattavasti houkuttelevampi vaihtoehto osakkeille.
Miten asemoida salkku laskeviin korkoihin.
- Velkakirjojen osto on paras keino tähän. Valtion velkakirjoista saa vielä hyvää hajautushyötyä. Usein kun korot laskevat, taloudessa menee huonosti ja osakkeet ovat paineessa. SIlloin on mukavaa, jos salkussa on jotain nousevaakin.
- Jos haluaa spekuloida, koronnousuista kärsineet velkavipua käyttävät yhtiöt ovat suuria hyötyjiä. Kiinteistöyhtiöt tulevat ensimmäisenä mieleen.
Tämä ei ole mikään kattava listaus, mutta samoja ajatuspolkuja käyttäen voi miettiä muitakin kärsijöitä/hyötyjiä.
Vuosi on alkanut ihan kohtuullisesti. Paljon parempaa ei voi odottaa, kun ei ole valmis ottamaan riskejä. Tilanne sijoitusmarkkinoilla on vähän tavallistakin avoimempi.
- Sota Ukrainassa voi vielä aiheuttaa päänvaivaa. Kiina ei luultavasti lähde voimakkaammin Venäjän tueksi ja Putinin taktiset ydinaseet pysynevät piilossa. Mutta sodan etenemistä ja laajenemista on vaikea ennustaa. Venäjän hajoaminen osiin esimerkiksi saattaisi ensikuulemalta kuulostaa erinomaiselta. Mutta sitten toisaalta, yhden psykopaatin sijaan meillä voisi olla monta ydinasepsykopaattia mietittävänä. Luultavasti sota ei ole osakemarkkinoiden kannalta iso asia. Mutta monta ikävänkin skenaarion mahdollisuutta on.
- Inflaatio taittuu kesän ja syksyn aikana keskuspankkien haluamiin rajoihin. Mutta sen jälkeen on jännä nähdä, miten inflaatio kehittyy. Jos talous ei oleellisesti heikkene, tuskin inflaatio-ongelmastakaan päästään hetekellisestä helpotuksesta huolimatta.
- Olisi loogista, että kunnon kulutusjuhlan jälkeen näkisimme taantuman. Tämä ratkaisi inflaatiopaineongelman, mutta taantumat eivät yleisesti ole hyviä osakkeille. Taantumia on kuitenkin monenlaisia. Oleellista lienee, aiheutuuko taantumasta itseään toteuttava kierre velkasykliin ja työttömyyteen, vai onko kyse vain tilastollisesta taantumasta, missä BKT laskee muutaman neljänneksen. Tilastollisella taantumalla ei välttämättä olisi oleellista merkitystä, mutta isompi talousongelma varmasti laskisi vielä osakkeiden ja muiden riskiomaisuuksien arvoja.
Kun mikään ei ole oikein erityisen houkuttelevaa, niin voi katsoa vähän sivustakin. Alkuvuoden rallin jälkeen kevensin osakepainoja melko paljon alle 50 %:n. Jos olisin tyypillinen työssäkäyvä 39 vuotias, niin luultavasti menisin aika pitkälti 100% osakepainolla. Nyt kuitenkin lyhyen aikavälin valtiovelkakirjoistakin saa 3-4 % tuottoa, niin paine osakesijoituksiin on pienentynyt. Mulla on tosin suunnitelma jäädä vuoden päästä eläkkeelle(lopulllisesti tai ei) treidaajan ja sijoittajan hommista ja keskittyä tekemään jotain konkreettista, niin toki jossain vaiheessa pitäisi osakepainoa saada kasvatettua.
Osakkeet eivät ole tähän korkotasoon ja mahdollisiin huolenaiheisiin nähden edullisia. Jos saamme inflaation talttumisen ilman taantumaa, niin sitten ihan syystäkin. Mutta sitä emme tiedä, niin helpompi olla varovainen. Jos tulokset eivät laske, niin historiallisesti kertoimet ovat ihan järkeviä. Yhdysvalloissa vähän koholla, mutta siihenkin on ihan hyviä syitä. Sentimentti ei ole enää riehakas ja sijoittajat ovat keränneet käteistä, joten positiivisiakin juttuja on osakkeille. Alla eilisen tiedoilla arvostustaso US ja muu maailma.
Kun sijoitussalkussa ottaa varovaisesti, olen yrittänyt keskittyä tekemään päiväkaupankäynnillä tuottoa. Olen pitänyt tänä vuonna ihan kirjaakin päivittäin omista treideistäni. Siinä on kuitenkin vähän sama vika kuin sijoittamisessa. Riskiä on turhan vähän.
Tuntuu, että varsinkin lasten syntymien jälkeen ja jonkinlaisen vaurastumisen myötä olen menettänyt haluni ottaa riskiä. Koen vedönlyöntimäiset betit epämielyttäviksi, ellei odotusarvot ole todella voimakkaasti puolellani.
Varmaan sen takia alkuvuoden treiditulokset ovat olleet äärimmäisen tylsiä. Ennen eilistä, mulla oli ollut 1 tappiopäivä, joka oli keskimääräistä päivätulosta selkeästi isompi. Eli riskin määrä on ollut idioottimaisen pieni. Toisaalta silloin voi keskittyä muihin asioihin paremmin pitkin päivää.
Eilen päätin, että vähän puoliväkisin kasvatan tälle tuloskaudelle positioita. No eiköhän siitä hyvä tule vaikka eka päivä ei vielä siltä näyttänyt. Alla asiasta graafi. Toivotaan isompia palkkeja suuntaan ja toiseen.
Mulla on tosin suunnitelma jäädä vuoden päästä eläkkeelle(lopulllisesti tai ei) treidaajan ja sijoittajan hommista ja keskittyä tekemään jotain konkreettista, niin toki jossain vaiheessa pitäisi osakepainoa saada kasvatettua.
Aika paljon siun tuotoksia lukeneena tämä tulee vähän yllätyksenä. Muistaakseni on kuitenkin ollut puhetta jopa rahaston perustamisesta. Sopiiko udella, että meinasitko siirtyä kokonaan pois pörssimaailmasta, vai onko tavoitteena tehdä jotain muuta aiheen ympärillä?
Teikäläisen kirjoituksia on ollut ihan ilo seurailla. Kuitenkaan laadukkaita sijoituksesta kirjoittavia suomessa ei liiaksi ole, joten niitä harvoja tulee aika tarkasti seurattua. Varsinkin makronäkemyksistä on ollut itselle apua omien ajatuksien tukena, kun koronakriisi oli itselle ensimmäinen vähän tukalampi paikka markkinoilla, joten tässä on viimeiset pari vuotta saanut vähän useastikin pohtia omia valintojaan.
Okei. Tuottomielessä ihan ok mennyt tuo treidaaminen
Siis neljännesvuoteen neljännesmiljoona tuottoa ja vieläpä pienen riskin vedoilla? Uskaltaako kysyä kuinka isolla positiolla treidaat eli mikä on ollut tuotto kassalle? Ja toki kiinnostaisi tietää hiukan enemmänkin millaisiin treideihin vedät.
Iso kiitos täältäkin. Paitsi makronäkemysten ja pohdinnan arvo itsessään, niin mulle Mikon kirjoituksista on ollut paljon apua, kun on nähnyt, että miten huolellisesti ja loogisesti asioita on mahdollista miettiä ja tutkia ja on sitten voinut itsekin koittaa jäljitellä sitä. Kyllähän paljon fiksun oloisia makronäkemyksiä ja analyysejä löytyy, mutta harvoin on avattu taustalla olevaa päättelyketjua kovin hyvin. Eli on sitten voinut nostaa vähän rimaa omillekin päätöksille ja on ollut joku konkreettinen referenssi, jossa on auttanut myös se, että analyysitalot ymv. tekevät pohdintansa aina hienoon formaattiin, joka ei sitten vastaa mitään omia muistiinpanoja. Tällaiseen vapaamuotoiseen blogitekstiin on ollut helpompi suhteuttaa omia tekemisiä.
Toinen asia on ollut nähdä, että kuinka noinkin hyvillä päättelyillä päätyä "olemaan väärässä". Eli vaikka asian tavallaan tietää, niin silti herkästi jää miettimään, että miksi joku osto/myynti päätyi tappiolle. Kun näkee, että parhaillakin menee joskus huti, niin se on helpottanut käsittelemään omiakin. Tämä voi olla sellaista varianssin ymmärtämistä, joka on pokerinpelaajille itsestäänselvyys. Mutta ainakin itselleni asian aito hahmottaminen on vaatinut työstöä, vaikka olen hyvin tietoinen, miten asia menee. Eli vaatii aina pysähtymistä ja miettimistä, eikä asian hahmottaminen todellakaan tule automaattisesti.
Aika paljon siun tuotoksia lukeneena tämä tulee vähän yllätyksenä. Muistaakseni on kuitenkin ollut puhetta jopa rahaston perustamisesta. Sopiiko udella, että meinasitko siirtyä kokonaan pois pörssimaailmasta, vai onko tavoitteena tehdä jotain muuta aiheen ympärillä?
Teikäläisen kirjoituksia on ollut ihan ilo seurailla. Kuitenkaan laadukkaita sijoituksesta kirjoittavia suomessa ei liiaksi ole, joten niitä harvoja tulee aika tarkasti seurattua. Varsinkin makronäkemyksistä on ollut itselle apua omien ajatuksien tukena, kun koronakriisi oli itselle ensimmäinen vähän tukalampi paikka markkinoilla, joten tässä on viimeiset pari vuotta saanut vähän useastikin pohtia omia valintojaan.
Kiitos kommenteista!
Olen vuoden päästä ollut aika tiiviisti markkinoissa kiinni 15 vuotta. Taloudellisesti se on ollut tuottoisaa, mutta olisi mielenkiintoa koittaa vielä jotain muutakin. Ja toisaalta, jos asettaa jonkun deadlinen, niin on paremmin motivaatio painaa vielä se aika. Kun on jotain muita projekteja ollut, niin niistä on yleensä tullut hyvä fiilis. Pörssihommat taas alkaneet tuntua suorittamiselta. Tarkoitus olisi tässä loppuvuonna tavata vähän enemmän ihmisiä ja miettiä, mitä sitä keksisi. Ei mulla motivaatio varmaan sentään ihan töihin menemiseen riittäisi. Mutta joku osuuden ostaminen firmasta ja siellä työskentely kiinnostaisi. Otan kyllä mielelläni ajatuksia vastaan mikko [at] nomadinvest.fi (mikko[at]nomadinvest[dot]fi). Olen taloudellisesti jo riippumaton, mutta jotain haastetta kaipaisi. Raha ei kuitenkaan motivoi loputtomasti, kun ei ole tarvetta ugreidata elämäntasoa enää. Se ei käsittääkseni tee ihmisistä onnellisempia. Oikeastaan pelästyin kuinka paljon rahaa sitä meneekään nykyään. Samalla mietin, ettei montaa asiaa arvosta, jos niitä kokee jatkuvasti. Jatkuvasti ravintoloissa syöminen, taksin käyttö, hyvät hotellit yms kokevat inflaatiota, jos niillä ei ole mitään rajoitetta.
jelly kirjoitti:
Okei. Tuottomielessä ihan ok mennyt tuo treidaaminen
Siis neljännesvuoteen neljännesmiljoona tuottoa ja vieläpä pienen riskin vedoilla? Uskaltaako kysyä kuinka isolla positiolla treidaat eli mikä on ollut tuotto kassalle? Ja toki kiinnostaisi tietää hiukan enemmänkin millaisiin treideihin vedät.
Marginaalisen edun ideoita kymppitonneilla, hyviä ideoita sadoilla tonneilla ja aina välillä tosi hyviä ajatuksia yli miljoonalla. Mutta olisihan tulokset olleet parempia, jos vaan kaiken tekisi järjestelmällisesti isommin. Kassa on vähän suhteellinen käsite. Se ei rajoita vaan tuo alhainen riskihalukkuus. Sinänsähän päivänsisäinen kaupankäynti ei ihan hirveästi tarvitse pääomaa. Sitä voi tehdä vaikka ei käteistä oliskaan, jos vaan on sijoituksia vakuutena. Teen kauppaa pääasiassa fundien perusteella, en esimerkiksi teknisen analyysin. Toki sitäkin katson ja sillä voi olla osansa entry ja exit hintojen määrittelyssä.
mskomu kirjoitti:
Iso kiitos täältäkin. Paitsi makronäkemysten ja pohdinnan arvo itsessään, niin mulle Mikon kirjoituksista on ollut paljon apua, kun on nähnyt, että miten huolellisesti ja loogisesti asioita on mahdollista miettiä ja tutkia ja on sitten voinut itsekin koittaa jäljitellä sitä. Kyllähän paljon fiksun oloisia makronäkemyksiä ja analyysejä löytyy, mutta harvoin on avattu taustalla olevaa päättelyketjua kovin hyvin. Eli on sitten voinut nostaa vähän rimaa omillekin päätöksille ja on ollut joku konkreettinen referenssi, jossa on auttanut myös se, että analyysitalot ymv. tekevät pohdintansa aina hienoon formaattiin, joka ei sitten vastaa mitään omia muistiinpanoja. Tällaiseen vapaamuotoiseen blogitekstiin on ollut helpompi suhteuttaa omia tekemisiä.
Toinen asia on ollut nähdä, että kuinka noinkin hyvillä päättelyillä päätyä "olemaan väärässä". Eli vaikka asian tavallaan tietää, niin silti herkästi jää miettimään, että miksi joku osto/myynti päätyi tappiolle. Kun näkee, että parhaillakin menee joskus huti, niin se on helpottanut käsittelemään omiakin. Tämä voi olla sellaista varianssin ymmärtämistä, joka on pokerinpelaajille itsestäänselvyys. Mutta ainakin itselleni asian aito hahmottaminen on vaatinut työstöä, vaikka olen hyvin tietoinen, miten asia menee. Eli vaatii aina pysähtymistä ja miettimistä, eikä asian hahmottaminen todellakaan tule automaattisesti.
Kiitos! Hienoa, jos on ollut hyötyä. Suurin syy kirjoittamisen vähentymiselle on tosiaan ollut se, ettei ole ollut niin innostunut enää sijoittamisesta tai kaupankäynnistä. Siis kun nuorempana tämä oli suurin intohimo. Kyllähän sitä on vähän eri tehdä töitä ja tuottaa sisältöä, jos jostain on innoissaan. Oikeastaan vielä joitakin vuosia sitten saatoin innoissani tulla viikonloppuna tutkimaan pörssihommia, mutta nykyään ei juuri.
Itse kyllä ymmärrän varianssin välttämättömyyden, mutten ikinä ole ollut ihan sinut sen kanssa. Sen takia en pokeristakaan niin innostunut. Omaa suhtautumistaan voi kyllä työstää, mutta ihmisten muutoskyvyllä on usein rajansa.
Onko voitollinen treidaaminen päivätyön ohella mahdollista? Minkä kokoisella salkulla olisi järkevintä aloittaa? Minulla on käsitys, että kaupankäyntikulut ovat sen verran kovat, ettei alle 50 000 euron salkulla kannata lähteä vielä kokeilemaan.
Onko voitollinen treidaaminen päivätyön ohella mahdollista? Minkä kokoisella salkulla olisi järkevintä aloittaa? Minulla on käsitys, että kaupankäyntikulut ovat sen verran kovat, ettei alle 50 000 euron salkulla kannata lähteä vielä kokeilemaan.
Jos mietit sitä lisätienestinä, niin tuskin mahdollista. Jos sulla on palava halu opiskella markkinaa ja tekisit sitä ilman palkkiotakin, niin sitten on mahdollisuus. Valtaosa epäonnistuu.
Palkkioita on vaikea saada järkevälle tasolle, jos ei ole pääomaa tai kunnon treidihistoriaa. Mutta kyllä 10 teur:lla esim. pystyy jo jotain tekemään. Jos ei ole varma, että treidaamista haluaa tehdä, niin kannattaa unohtaa koko homma.
Raha ei kuitenkaan motivoi loputtomasti, kun ei ole tarvetta ugreidata elämäntasoa enää. Se ei käsittääkseni tee ihmisistä onnellisempia. Oikeastaan pelästyin kuinka paljon rahaa sitä meneekään nykyään. Samalla mietin, ettei montaa asiaa arvosta, jos niitä kokee jatkuvasti. Jatkuvasti ravintoloissa syöminen, taksin käyttö, hyvät hotellit yms kokevat inflaatiota, jos niillä ei ole mitään rajoitetta.
Kyllähän se on tasan näin, vaikka itselläni onkin edelleen taloudellisia rajoitteita näissä :) Hienoa, että olet rehellinen itsellesi tässä asiassa.
Vuosien vieriessä eteenpäin olen itsekin keksinyt uusia asioita, joita voi tehdä ja kokeilla. Olisi itse asiassa montakin juttua, joihin voisin paneutua jos olisi vapausasteita enemmän. Nyt täytyy vielä kerätä rahaa, mutta raha ja työnteko eivät lopulta ole se elämän tarkoitus.
Ylellä näkyvästä Exit-sarjasta voi kalibroida miten ne joillekin ovat, mutta eivät ne sarjan hahmotkaan useimmat onnellisia ole.
Olen vuoden päästä ollut aika tiiviisti markkinoissa kiinni 15 vuotta. Taloudellisesti se on ollut tuottoisaa, mutta olisi mielenkiintoa koittaa vielä jotain muutakin. Ja toisaalta, jos asettaa jonkun deadlinen, niin on paremmin motivaatio painaa vielä se aika. Kun on jotain muita projekteja ollut, niin niistä on yleensä tullut hyvä fiilis. Pörssihommat taas alkaneet tuntua suorittamiselta. Tarkoitus olisi tässä loppuvuonna tavata vähän enemmän ihmisiä ja miettiä, mitä sitä keksisi. Ei mulla motivaatio varmaan sentään ihan töihin menemiseen riittäisi. Mutta joku osuuden ostaminen firmasta ja siellä työskentely kiinnostaisi. Otan kyllä mielelläni ajatuksia vastaan mikko [at] nomadinvest.fi (mikko[at]nomadinvest[dot]fi). Olen taloudellisesti jo riippumaton, mutta jotain haastetta kaipaisi. Raha ei kuitenkaan motivoi loputtomasti, kun ei ole tarvetta ugreidata elämäntasoa enää. Se ei käsittääkseni tee ihmisistä onnellisempia. Oikeastaan pelästyin kuinka paljon rahaa sitä meneekään nykyään. Samalla mietin, ettei montaa asiaa arvosta, jos niitä kokee jatkuvasti. Jatkuvasti ravintoloissa syöminen, taksin käyttö, hyvät hotellit yms kokevat inflaatiota, jos niillä ei ole mitään rajoitetta.
Kovasti resonoi kirjoituksesi ja itsekin hieman saman tyyppistä pohdintaa ajoittain käyn. Mielenkiinnosta vielä kysymys, että miksi arvioit että uutta ja mielekkäämpää sisältöä löytyisi juuri bisnesmaailmasta ja johonkin uuteen yritysprojektiin sitoutumalla? Kilpailuhenkisyyden tyydyttäminen, mahdollisuus jakaa omaa osaamista eteenpäin, mahdollisuus työskennellä hyvien tyyppien kanssa vai jotain muuta? Oletko miettinyt voisiko sopivia elementtejä löytyä bisneselämän ulkopuolelta? Lähinnä yrityspuolen osakkuus-/yrittäjyysprojektitkin voivat olla intensiivisiä ja niissä muutaman vuoden tavoitteellinen runttaaminen tuntuu alkuvaiheen innostuksen jälkeen puuduttavan monet yrittäjät. Toki tämän varmaan tiedostat hyvin ja sinulla varmasti olisi annettavaa monelle pienemmälle yhtiölle myös advisorina/sijoittajana ilman käsien tunkemista liian syvälle saveen.
Raha ei kuitenkaan motivoi loputtomasti, kun ei ole tarvetta ugreidata elämäntasoa enää. Se ei käsittääkseni tee ihmisistä onnellisempia. Oikeastaan pelästyin kuinka paljon rahaa sitä meneekään nykyään. Samalla mietin, ettei montaa asiaa arvosta, jos niitä kokee jatkuvasti. Jatkuvasti ravintoloissa syöminen, taksin käyttö, hyvät hotellit yms kokevat inflaatiota, jos niillä ei ole mitään rajoitetta.
Kyllähän se on tasan näin, vaikka itselläni onkin edelleen taloudellisia rajoitteita näissä :) Hienoa, että olet rehellinen itsellesi tässä asiassa.
Vuosien vieriessä eteenpäin olen itsekin keksinyt uusia asioita, joita voi tehdä ja kokeilla. Olisi itse asiassa montakin juttua, joihin voisin paneutua jos olisi vapausasteita enemmän. Nyt täytyy vielä kerätä rahaa, mutta raha ja työnteko eivät lopulta ole se elämän tarkoitus.
Ylellä näkyvästä Exit-sarjasta voi kalibroida miten ne joillekin ovat, mutta eivät ne sarjan hahmotkaan useimmat onnellisia ole.
Elämä on siitä jännää, että itsensä oppii tuntemaan ja ymmärtää mitä sitä oikeasti haluaisi tehdä vasta kun elämää on hiukan jo eletty. Ja oppii ymmärtämään ainakin mitä EI halua. Luulin joskus nuorena, että olisi todella siistiä olla rikas jotta ei tarvitse tehdä töitä ja voi tehdä mitä haluaa. Jos silloin joku olisi kysynyt että noh, Artsipappa, mitä haluat kaikella sillä ajalla tehdä? Olisin varmaan vastannut niin kuin nykyfirettäjät "ihan mitä halua, katson vaikka telkkaria koko päivän". Toisin sanoen ei MITÄÄN hajua mitä haluaa tehdä. Ja tuollainen elämä veisi mielenterveyden ainakin itseltäni. Toki laiskottelu ja täysi rentoutuminen pari päivää silloin tällöin on jees, mutta kyllä sitä voi palautua tehden itselle mielekkäitä asioita jotka jonkun toisen mielestä näyttää työltä.
Sen olen vasta viime vuosina oppinut itsestäni, että tarvitsen jotain tekemistä ja itselle mielekkäitä projekteja ihan päivätyön lisäksikin. Tosin päivätyön voisi lopettaa ja alkaa tekemään niitä itselle oikeasti kiinnostavia projekteja jos olisi uskallusta. Ehkä kun lapset muuttaa pois kotoa. Joitakin vuosia olemme etsineet mökkiä, mutta alkanut miettimään että olisikohan se oikeasti se mitä vapaa-ajalta haluan? En ole enää niin varma. Toki silloin tällöin siellä olisi kiva grillata, saunoa ja kalastaa, mutta kuinkakohan monta päivää vuodessa? Millaisina päivinä sitä on kaikista paras fiilis illalla? Ainakin itselläni sellaisina päivinä kun saanut jotain aikaan, tehnyt jotain fyysistä ja on raukea olo päivän askareista. Tämä toki täysin yksilöllistä. Enkä tiedä mikä tämän epäkoherentin viestin koko pointti oli. Ehkä se, että jokaisen rikkauksista unelmoivan olisi hyvä tietää miten elämäänsä haluaa viettää jos saavuttaa taloudellisen riippumattomuuden. Maailma on täynnä onnettomia varakkaita ihmisiä.
Minulla muutama lisäeuro on mahdollistanut töiden vähentämisen. Nyt kun olen kohta vuoden tehnyt 3 -päiväistä viikkoa, niin se on avannut uusia mahdollisuuksia ja voimavaroja. Ainakin oma työ (liikkamaikkana) on tosi mukavaa, kun sitä ei ole liikaa. Saat kuitenkin voimaa työyhteisöstä ja näet työkavereita mutta toisaalta muiden naamat ei niin rupea tympimään, kun tulee harvemmin pyörittyä opettajainhuoneessa. Vapaa-ajalla on mahdollista kuntoilla ja pelailla tai tehdä muita askareita, pikku remontteja jne. Juuri nytkin yksi perintökämppä ja kesämökki myytävä. Nämä projektit olisi muuten aina töiden jälkeen kuormittamassa. Lisäksi viikonloppuisin lasten harrastuksissa ja pelimatkoilla on kiva olla mukana, kun maanantait on vapaata. Suomen progressiivisessa verotuksessa on se hyvä puoli, että se toimii myös käänteisesti. Tunteja olen vähentänyt n. 30% mutta nettoliksa on pudonnut vain n. 20% - tämä muuten vähentää työntekoa, sanoi vasemmisto mitä tahansa 🙂
Silläkin uhalla, että sotken Mikon blogia, niin Sijoitustiedossa voisi olla ihan mielenkiintoista keskustella joskus elämästä yleisesti, koska täällä on kuitenkin vähän samanhenkistä porukkaa, mutta hyvin eri vaiheissa. Eli jotkut ovat sijoitusuransa alussa ja vielä nettovarallisuudeltaan aika matalalla, mutta sellaisilla spekseillä, että hyvin todennäköisesti varallisuutta on 20v päästä merkittävästi enemmän. Jotkut taas ovat jo tuolla 20v päässä, sitten on toki kaikenlaista muutakin, mutta pointti tuli varmaan ilmi.
Monesti kaveripiirissä tai työporukan lounastauolla tällainen keskustelu ei oikein toimi, koska jos henkilö ei ikinä aio/pysty/edes kuvittele olevansa tilanteessa, jossa varallisuus mahdollistaisi vaikka työnteon merkittävän vähentämisen tai muun vastaavan, niin aihe on vähän hankala. Sitten taas monella muulla foorumilla on joko paljon trolleja tai sitten hirveä määrä nuoria ja rahattomia, joilla on kova tavoite FIREttää ja ketju täyttyy saman tien heidän visioinneistaan, jossa ei sinällään mitään väärää ole, mutta muunlainen keskustelu tuppaa sitten hukkumaan.
Joitakin vuosia olemme etsineet mökkiä, mutta alkanut miettimään että olisikohan se oikeasti se mitä vapaa-ajalta haluan? En ole enää niin varma. Toki silloin tällöin siellä olisi kiva grillata, saunoa ja kalastaa, mutta kuinkakohan monta päivää vuodessa? Millaisina päivinä sitä on kaikista paras fiilis illalla? Ainakin itselläni sellaisina päivinä kun saanut jotain aikaan, tehnyt jotain fyysistä ja on raukea olo päivän askareista.
Hankit mökin niin fyysisiä askareita riittää kyllä varmasti :) Itselleni on tärkeää että saan tehdä jotain. Se voi olla mansikkapenkin laittaminen tai joku polkupyörän korjaus tai kirjahyllyn rakentaminen, mutta jotain pitää puuhata. En oikein viihdy makailemassa aurinkotuolissa.
Mukavaa kuitenkin jos ei tarvitse tehdä räntäsateella pimeässä siksi, että se on työpaikka ja sinne on pakko mennä. Ja sekin on mukavaa jos raha ei estä hankkimasta tarvittavia materiaaleja ja työkaluja.
Hankit mökin niin fyysisiä askareita riittää kyllä varmasti :) Itselleni on tärkeää että saan tehdä jotain. Se voi olla mansikkapenkin laittaminen tai joku polkupyörän korjaus tai kirjahyllyn rakentaminen, mutta jotain pitää puuhata. En oikein viihdy makailemassa aurinkotuolissa.
Mukavaa kuitenkin jos ei tarvitse tehdä räntäsateella pimeässä siksi, että se on työpaikka ja sinne on pakko mennä. Ja sekin on mukavaa jos raha ei estä hankkimasta tarvittavia materiaaleja ja työkaluja.
Monesti pakko on vain hyvä motivaattori. Eli jos hankkii mökin, mutta sen ylläpito on vain oman mielenkiinnon varassa, niin tulisiko sitä ylläpidettyä? Kyllä, jos se oikeasti kiinnostaa, mutta jos on vähän niin ja näin, niin on aina helppo lykätä ja jättää tekemättä asioita. Kuvitteellisesti jos mökkiä vuokraisi vaikka osan ajasta, niin sitten olisi paine, koska: "Ei sitä nyt kehtaa maksavalle asiakkaalle jättää tähän kuntoon", niin hommat tulisi tehtyä ajallaan. Kaikilla ei varmasti ole näin, mutta ainakin omalta kohdalta homma varmasti menisi juuri näin.
Yleisesti rahasta olen muutaman kerran miettinyt sellaista ajatusharjoitusta, johon voi heittää summat oman tilanteen mukaisesti, mutta sanotaan, että saisin nettona tilille 100 000, 1000 000 tai 10 000 000 euroa. Tai vaikka 100 000 000. Miten se vaikuttaisi elämääni? Toki tämä on spekulointia ja ei voi aina varmaksi tietää, että kuinka mihinkäkin reagoisi, mutta kuitenkin. Ykkösvaihtoehdossa tuskin mitenkään, kakkosvaihtoehdossakaan tuskin vielä töiden teon lopettamista miettisi, mutta kolmosvaihtoehdossa ehkä.
Lopulta oma ajatus on jotain, että hankkisin varmaan isomman/paremman asunnon paremmalta sijainnilta ja miettisin budjettia lomalla vähemmän ja jonkinlaista perusbudjetin päivittämistä, että vaikka vaatteita ostaessa homma nopeutuisi, kun voisi vaan aina ottaa sen, mikä miellyttää ilman, että miettisi sen hintaa. Mutta sanotaan vaikka, että olisi hulppea kämppä merinäköalalla. Olisihan se kiva, mutta luultavasti tekisin kotona ihan samaa, mitä teen nytkin. Varmasti kirjan lukeminen sohvalla on vähän parempaa, jos ikkunasta näkyy meri, kuin että jos ei näy, mutta kirjan lukemista se on silti, eikä ero nyt kovin massiivinen liene. Taas jos mietin, että olisikohan mukavampaa nykyisen työn sijaan tehdä jotain ihan muuta miettimättä liikaa palkkaa, niin rehellisesti sanottuna voisihan tuollaisen down shiftin tehdä nytkin. Ei kyse ole siitä, etteikö pärjäisi pienemmällä palkalla - toki sitten jäisi sijoitukset tekemättä, mutta edelleen ero näkyisi lähinnä siinä, että mitä ikkunasta näkyy, kun istuu sohvalla tai minkälaisiin ulkomaanmatkoihin on varaa.
Jos taas vähentäisi työn tekoa, niin voi aina miettiä, että olisi enemmän aikaa nähdä kavereita, viettää perheen kanssa, jne., mutta onko tosiaan niin, että tarvitsee miljoonaomaisuuden, että pystyy viettämään aikaa läheisten kanssa? Etteikö nyt voisi? Ainakin mulle vastaus on, että pystyisi ja ei tarvitse. Jotenkin tällaisten asioiden ajattelu on ainakin omaa elämänlaatua parantanut. Jaksan yhä grindata töitä ja kerryttää säästöjä sijoittaen niitä, joka toki pitkässä juoksussa mahdollistaa materiaalisen elämänlaadun upgreidaamisen, mutta mitään itseisarvoista suurempaa tarkoitusta siihen ei liity, enkä missään nimessä oleta, että kertyvä vauraus mahdollistaisi jotain mystistä, josta oikeastaan jäisin nykyhetkessä paitsi.
Yritys kasvattaa positioita ei yksinkertaisesti onnistunut. Olisi ehkä vaatinut, että saa jotain onnistumisia. Nyt tuli muutama isompi moka - sekä turskia että menetettyjä mahdollisuuksia. Siinä sitten on täysi paperikäsi, kun ei ole itseluottamusta tekemiseen. Se hyvä puoli tässä on, että ihan paskallakin tekemisellä tekee sentään ihan ok plussaa.
Tuntuu vuosi vuodelta enemmän siltä, että tulokset haistellaan aika hyvin etukäteen. Siitä syystä osake usein lähtee vähän eri suuntaan kuin moni ajattelisi. Se on epäloogista lähinnä jos uskoo, että analyytikkojen ennusteet vastaavat markkinoiden todellista odotusta. Usein siellä otetaan melko suuria positioita etukäteen juuri siksi, että on konsensusennusteista poikkeavia näkemyksiä.
Viime kesänä olin innoissani teollisuusyrityksistä. Nyt pitäisin melko todennäköisenä, että tämä neljännes oli kutakuinkin niin hyvää kuin tulee olemaan. Tulokset ovat vielä loppuvuonnakin hyviä, mutta tilausten on vaikea nähdä satavan nykytahtiin. Nyt vielä monella firmalla myyntihinnat oli sovittu etukäteen, ja input-kustannukset alkoivat jo tippua, niin tuloksiin tuli lisäbuustia. Yleensä paljon nousseista syklisistä kannattaa luopua jo siinä vaiheessa, kun tilanne näyttää vielä todella hyvältä. No tätä on ollut näkyvissä jo monessa osakkeessa. Konecranes esim tänään poljettiin välillä miinuksellekin, vaikka neljännes lienee yhtiön historian parhaita myös analyytikkojen odotuksiin nähden.
On auki. Otin myös EUR/NOK shortin. Siinäkin erikoinen tilanne käynnissä. Maailman kutakuinkin vaurain maa takoo rahaa kaasua ja öljyä myymällä, mutta valuutta heikentyy ennätysvauhtia. Tuntuu, ettei keskuspankki oikein ymmärrä, että yli biljoonan euron sijoituskassa ja valtavat tulot muuttavat kuviota niin, että vanhojen mallien mukaan meneminen ei toimi. Itseasiassa Norjan keskuspankki myy joka päivä isohkon määrän NOK-valuuttaa ja samalla ovat täysin hämmentyneitä kun valuuttaa heikkenee.
Disclaimer: Aamun ajatusvirtaa ilman isompaa oikolukua ja sensurointia.
On vähän vaikeaa olla kohtalaisen alhaisella sijoitusasteella sen takia, että suhtautuu varovaisesti koko markkinan kehitykseen. Kuitenkin yksittäisiä osakkeita saa ihan järkihinnalla. Miksi sitten osake paino on 30% (50%-indeksisuojat)?
-Yksi syy on, että koroista saa vihdoin jotain rahaa. Kun ei ole näkemystä, niin 3% tuottoa saaden on vähemmän piinallista odottaa käteismiehenä kuin 0% korolla. Lyhyistä valtioiden velkakirjoista(0-3v) saa lisäksi vielä pienen buustin, jos satutaan menemään taantumaan. Joten niistä on pieni hajautushyöty.
-Yleisesti jos tekee treidausta ja jopa jonkinlaisia arbitraaseja, on hyvä olla jonkin verran käteistä. Toki voi operoida vivulla tai purkaa positioita. Tämän luomaa ylimääräistä puuhaamista ja vivun tuomaa volaa jaksaisi sietää paremmin, jos osakkeet indeksitasollakin olisivat houkuttelevia (Suomi kyllä alkaa olemaan jo aika houkutteleva).
Miksi sitten olen varovainen markkinaan?
Positiointi ei ole erityisen haastava(sijoittajat ovat varovaisempia kuin 2v sitten). Arvostustasot ovat 1990 jälkeisillä mittareilla (joille annan paljon enemmän arvoa kuin hevoskärry-ajan indekseille) ovat vähän koholla, mutta kuitenkin palanneet Yhdysvalloissakin järjellisiin rajoihin. Ellen uskoisi talouden heikkenevän kiihtyvästi 6-12kk päähän, osakepainoa kannattaisi kasvattaa.
Talous heikkenee, koska hallitukset ja keskuspankit loivat koronan aikaan elvytystsunamin. Etenkin Yhdysvalloissa. Euroopassa päätöksenteko on niin hidasta, että EU:n jättitukipaketista taitaa vieläkin olla valtaosa jäissä. Kun hetkellisesti talouteen pumpataan rahaa, se päätyy alkuun suhteellisesti enemmän köyhille ja keskiluokalle. Koronan takia kaikkea ei alkuun edes saatu käytettyä, vaan syntyi säästöpuskureita.
Nyt nousseiden kustannusten myötä näitä puskureita on käytetty. Pikkuhiljaa raha katoaa vähemmän varakkailta, koska tilastollisesti he käyttävät valtaosan rahasta, mitä tilillä on. Talous pysyy vahvana kunnes tämä ylimääräinen raha on lopulta päätynyt omistavalle luokalle - yrityksille ja niiden omistajille (jotka kuluttavat vain pienen osan tuloistaan). Tämähän on karkea yksinkertaistus. Mutta kyllähän yritysten tulokset kasvoivat hyvin voimakkaasti 2021 ja omistajat vaurastuivat.
Rahaa talouksissa oli kuitenkin niin paljon, että syntyi myös jonkinlainen työvoimapula. Olemme pikkuhiljaa pääsemässä vasta työvoimapulasta normaaliin noususuhdanteen tilanteeseen, jossa työntekijöitä kyllä saa, mutta heille joutuu kuitenkin maksamaan vähän normaalia korkeampia palkankorotuksia.
Koska inflaatio oli niin rajua viime vuodet ja osa inflaatiosta oli todella ohimenevää (transitory), niin syksyllä inflaatio todella tippuu keskuspankkien haluamalle tasolle - luultavasti jopa selkeästi alle. Mutta pohjainflaatio jää vähän ikävästi yli 2% Euroopassa ja yli 3% Yhdysvalloissa, jolloin keskuspankit eivät voi löysätä kovin paljon korkoja. Ehkä vähän kuitenkin. Uskon, että tämän takia pörssi on nyt niin vahva. Sokea apinakin näkee, että jo pelkästään base-efektin takia inflaatio tippuu hyvin voimakkaasti lähikuukausina.
Kuitenkin kun säästöpuskureita poltetaan ja työvoimapula helpottaa, niin talouden kasvu hidastuu. Rakennusala on hyvä esimerkki miksi talous ei ole ihan vielä hidastunut, mutta hidastuu kiihtyvään tahtiin. Nyt rakennetaan taloja, joiden rakennus päätettiin hyvään aikaan. Asuntojen myynti taas on romahtanut, joten kohta rakennetaan todella paljon vähemmän asuntoja. Tämä nostaa työttömyyttä. Sitten voisi ajatella, että rakentaminen on alle 10% taloudesta - ja infra ja moni muu rakentaminen kestää paljon asuntorakentamista paremmin.
Samaan aikaan kuitenkin korkeammat korot tekevät työtään. Velkaiset yritykset vähentävät investointejaan aika nopeasti, kun tuloksessa alkaa näkyä uhkia. Ruotsissa koko kiinteistösektori on vähän lirissä kovien riskien takia. Mutta tämä koskee myös muita yhtiöitä, jotka vivuttivat nollakoroilla. Se koskee myös valtioita, jotka ehkä joutuvat kiristämään vöitään kunnon kulutusfiestan jälkeen.
Kun rakentaminen vähenee, vähenee hissien tilaukset. Kun hissien tilaukset vähenee, vähenee hissinvalmistajan alihankkijoiden tilaukset. Näitä ketjuja riittää taloudessa, ja niiden ennakointi on aika hankalaa.
Tämä kaikki voi olla osakkeiden kannalta ok, jos työttömyys lisääntyy maltilla ja ei tule mitään yllätyksiä. Vähän matalammat korot kompensoivat tulosten laskuja - jotka ovat kuitenkin suhteellisen ohimeneviä pitkällä aikajänteellä.
Se mitä itse pelkään, että menemme jonkinlaiset käännekohdan yli, jolloin omaisuuserien arvonlasku aiheuttaa ongelmia velkavivuttajille. Tämä etenkin asuntosektorilla, mikä sitten voi heijastua pankkisektorille. Ja osakkeisiin. Ja Italian valtionvelkakirjoihin. Ja Kiinan järjettömään ylirakentamiseen. Eikä tämäkään olisi mikään katastrofi.
En millään usko, että jos konkurssit lisääntyvät, työttömyys nousee, asuntojen hinnat laskevat, ettei missään vaiheessa tulisi paniikkia "Menemme taantumaan, eikä keskuspankit laske riittävän nopeasti korkoja". Enkä ajattele mitään yli -30% indeksilaskuja. Mietin enemmänkin 10-20% korjausta. En tiedä onko se todennäköisempi kuin 10-20% rallille, mutta koen että laskuun täydellä painolla ajaminen harmittaisi enemmän kuin nousuun vajaalla.
Nythän omaisuuslajien arvostusta suhteessa korkoihin voisi kuvailla näin:
- Asunnot eivät edelleen anna kovin houkuttelevaa tuottoa korkotasoon nähden.
- Osakkeet ovat järkevän hintaisia, mutteivat länsimaissa varsinaisesti halpoja.
- Pitkäaikaiset velkakirjat ovat historiaan nähden edelleen kalliita, ellei palata alle keskuspankkien toivomiin inflaatiolukemiin.
Haluaisin näitä kaikkia omaisuuslajeja omistaa. Perustelen käteiskassan pitämistä sillä, että on tavallista moninkertaisesti suurempi riski, että asuntojen ja osakkeiden hinnat laskevat, koska 6-12kk päästä tilanne näyttää tätä hetkeä synkemmältä. Silloin käteinen on hyvä, kun voi päästä kiinteistö- ja osakeomistukseen halvemmilla hinnoilla kiinni.
Olen kuitenkin nähnyt niin monta yllätystä markkinoilla, että melkein mitä vain voi tapahtua. Elleivät keskuspankit olisi olleet viimeiset 30 vuotta sijoittajan paras kaveri, olisin paljon negatiivisempi. Ratsuväki tulee aina apuun. Tämän takia kunnon karhumarkkina vielä tästä on varsin epätodennäköinen.
Keskittyminen kassavirran tekemiseen lyhyemmällä treidauksella tuntuu nyt paremmalta kuin all-in osakkeilla ratsastaminen. Tämä on jossain määrin kuitenkin hienosäätöä. En ole niin negatiivinen, että olisin lasten tai sukulaisten salkuista vähentänyt noin 100% sijoitusastetta. Ja pidän oikeuden muuttaa mieleni hetken mielijohteesta.
Olen useammin tehnyt virheen olla liian varovainen kuin liian rohkea. Sen takia suhtaudun itsekin vähän epäillen omaan varovaisuuteeni. Ajoittaminen on niin pirullisen vaikeaa, että useimmille järkevästi hinnoiteltujen osakkeiden omistaminen (tai indeksirahaston) läpi pikkuhikkojen on moninkertaisesti ajoittamista järkevämpää. Sijoittajalle suurin riski on arpeuttaa aivot istumalla liian paljon nousunmarkkinasta ulkona. Siinä helposti sitten keksii loppuelämänsä mitä lennokkaimpia skenaarioita tuleville katastrofeille.
-Yksi syy on, että koroista saa vihdoin jotain rahaa. Kun ei ole näkemystä, niin 3% tuottoa saaden on vähemmän piinallista odottaa käteismiehenä kuin 0% korolla. Lyhyistä valtioiden velkakirjoista(0-3v) saa lisäksi vielä pienen buustin, jos satutaan menemään taantumaan. Joten niistä on pieni hajautushyöty.
Pahoittelut laiskuudesta, mutta mikä olisi ns go to tuote esim nordnetistä näiden velkakirjojen osalta? Sp500 tyyppinen helppo ja kiva ratkasu.
-Yksi syy on, että koroista saa vihdoin jotain rahaa. Kun ei ole näkemystä, niin 3% tuottoa saaden on vähemmän piinallista odottaa käteismiehenä kuin 0% korolla. Lyhyistä valtioiden velkakirjoista(0-3v) saa lisäksi vielä pienen buustin, jos satutaan menemään taantumaan. Joten niistä on pieni hajautushyöty.
Pahoittelut laiskuudesta, mutta mikä olisi ns go to tuote esim nordnetistä näiden velkakirjojen osalta? Sp500 tyyppinen helppo ja kiva ratkasu.
PRAB ja EIB3 on mulla, mutta toki kannattaa aina itse katsoa läpi.
-Yksi syy on, että koroista saa vihdoin jotain rahaa. Kun ei ole näkemystä, niin 3% tuottoa saaden on vähemmän piinallista odottaa käteismiehenä kuin 0% korolla. Lyhyistä valtioiden velkakirjoista(0-3v) saa lisäksi vielä pienen buustin, jos satutaan menemään taantumaan. Joten niistä on pieni hajautushyöty.
Pahoittelut laiskuudesta, mutta mikä olisi ns go to tuote esim nordnetistä näiden velkakirjojen osalta? Sp500 tyyppinen helppo ja kiva ratkasu.
PRAB ja EIB3 on mulla, mutta toki kannattaa aina itse katsoa läpi.
Joo vähän vaikuttaisi siltä että pitää vielä ns katsoa tätä läpi vielä. Nimittäin uusia nää sijoituskohteet jotka on kohtuullisissa näkymissä vuoden jälkeen 6% pakkasella! Inflaatio, euribor, massi kaikki liittynee jollain tavalla asiaan.