Nyt on ollut villit pari päivää. Jotkut hävinnyt varmaan hyvin rahaa, ja pian ne huutaa että mitä mitä, miten tää on mahdollista! Kuka on vastuussa. Noh, tämän saa jos oikeasti haluaa vapaan markkinan..

En ole ikinä näihin oikein osannut lähteä. Siksi sitä alkaisi toivoa järkevää regulaatiota. Menee uskottavuus massojen silmissä koko touhulta. Ne luulee että kaikki on tätä samaa paskaa.

JR wrote:

Casteliero wrote:0000

Ja deittisovellukset, sekä alan sivut kuten esim XU. Deittailu on vaan niin paljon helpompaa nykyään, eikä tarvitse "lukita" sitä parisuhdetta monogamiseen liittoon. Tuossa on vaan iso riski, että se touhu menee itsekkääksi ja pinnalliseksi nopsaan.

Tosi pinnallinen huomautus, mutta jotenkin haluan tehdä selväks... Mä VIHAAN älypuhelimia. Maaginen laite, mutta jotenkin pilaa elämän useimilta käyttäjiltä,

Agreed. Älypuhelimet on helvetistä, ja joutuu todella tietoisesti tekemään töitä ettei se vie liikaa aikaa. Sieltä saa loputtomasti sitä nopeaa tyydytystä ja dopamiinia. 

JR wrote:

Artsipappa wrote:

En koita maalata mistään elämäntavasta objektiivisesti parempaa tai oikeampaa. Jos niin tulkitsit niin oli multa huonoa kommunikaatiota. Koitin vaan sanoa, ettei tilanne ole super mustavalkoinen.

Ei todellakaan mitään hätää. Mun on mahdoton kuvitella, että ikinä saisin sun kanssa riitaa aikaan. Kunhan haetaan kivaa keskustelua, ja yritän tehdä selväksi oman kulmani!

Pelko oli se juttu, minkä koit oudoksi. En rupea mitenkään suoraan haastamaan, mutta mun on helppo jatkaa tästä kohdasta, ja ehkä se lisää jotain keskinäistä yhteisymmärrystä.

Kaiken muun ohella, mulla oli nuorempana tietty pelko, että jään yksin. Joku päivä. Lääke siihen oli löytää puoliso joka aidosti välittää musta. Muuttais vaikka toiseen maahan, jos se olis järkevää, ja meillä ois aina toisemme. Ja tehtäis lapsia. Kun oltais vanhempia, niin ainakin he välittäis.

Mulla ei ole enää sitä pelkoa. En halua, että kukaan sitoutuu pitämään mulle seuraa, jos olen seniili. Ja siihen asti, mä olen kiehtova, maaginen tyyppi. Mä löydän kaikenikäistä seuraa. Osan tulen saattelemaan puhdistavan itkun kanssa hautaan, ja osa taas tulee tulemaan vastaan mun vanhoilla päivillä.

Ymmärrän. Ja luulen että pelko jäädä yksin on aika yleinen. Kyllä mä muistan myös joskus miettineeni kun ei meinaa sitä ns. oikeaa löytyä että mitäköhän tästä tulee. Onneki viihdyin myös itsekseni, ja olen varmaan introvertti, mutta en tosin missään introverttiuden ääripäässä. 

Olenko sitten jäänyt kiinni nykyiseen elämääni koska pelko olla yksin on niin kova? En usko. Koitan tarkastella toimintaani ja tuntemuksiani objektiivisesti, toki tiedän että se on vaikeaa. Mutta todella tunnen että elän hyvää merkityksellistä elämää monogamiassa. Kuka tietää onko se pysyvää. Aika monet suhteet päättyy eroon, mutta tässä on se yleisin aika erota jo ylitetty, eli ruuhkavuodet eletty yli!

Toinenkin ajatus, ettei halua että joku sitoutuu pitämään seuraa kun on seniili on varmaan aika yleismaailmallinen.. Harva haluaa olla taakaksi rakkaille ihmisilleen. Enkä mäkään halua, olen sanonut puolisolleni että jos mä muutun vihannekseksi niin jatka elämää vaan. Ja oikeasti tarkoitan sitä. Toki siinä vaiheessa toivoisin että eutanasia olisi mahdollinen. Länsimaisen kulttuurin sitkeä pyrkimys pidentää elämää hinnalla millä hyvänsä tuntuu joskus perverssiltä. Elämänlaadun, ja jopa ihmisarvon asettaminen toissijaiseksi pelkän eliniän maksimoimisen tavoittelussa on outoa imo. Voisi kysyä onko elämän keinotekoinen pidentäminen kärsimyksen kustannuksella edes eettistä? Harva meistä toivoo kituuttavansa elämässä kiinni viimeiseen asti, jos se merkitsee jatkuvaa kipua ja kärsimystä. Oho, meni vähän ohi aiheen.

Tiedän, että korrelaatio ei välttämättä tarkoita kausaliteettia. Mutta viime vuosikymmeninä individualismi ja hedonismi on lisääntynyt länsimaisissa yhteiskunnissa. Ja samalla mielenterveysongelmat on lisääntynyt merkittävästi.

Yhteiskunta on muuttunut kollektiivisemmasta yksilökeskeiseksi. Ihmiset painottaa enemmän omia tarpeitaan ainakin osittain yhteisön kustannuksella. Väitän, että sosiaaliset siteet ovat heiveröisempiä kun aikaisemmin. Eletään vähän kertakäyttökulttuuria myös ihmissuhteissa.

Nautinnon tavoittelu ja välitön tyydytys tuntuu korostuneen. En halua yleistää ettei tulkita että tämä on mun mielestä totuus. Mutta oma kokemus on, että välitön tyydytys ei tuo pysyvää iloa, onnea ja onnistumisen kokemusta. Viivästetty tyydytys sen sijaan tuo. Pitkän aikavälin tavoitteiden saavuttaminen tuo elämään syvällisempää merkitystä ja tarkoitusta jotka oman kokemuksen mukaan on tärkeitä pysyvän onnen kannalta. Oli se sitten joku pidempi projekti opetella uusia taitoja, koulutus, perheen perustaminen tms.

Nopea tyydytys kuten seksi, pikaruoka, pelien pelaaminen, shoppailu, loputon netflix, uhkapelaaminen yms. tuo hyvää oloa siinä hetkessä lyhyeksi aikaa, mutta ei ainakaan itsellä kestä kun pienen hetken. Moni nopean tyydytyksen tuova asia voi jälkeenpäin jopa aiheuttaa negatiivisia tunteita.

Jälleen kerran, en halua yleistää, kerron vain omista kokemuksista ja huomioista joita tällainen ehkä jo keski-iän saavuttanut setämies on elämänsä aikana huomannut

Ja toki pitää olla molempia. Niin kuin kaikessa, kultainen keskitie on yleensä aika hyvä. Nopeat tyydytykset on toki jees, kunhan ne ei muodostu ongelmaksi ja ala hallita elämää.

JR wrote:

...Mutta kun se on sanottu, niin haluan väitellä vastaan argumentteja, joissa toisesta elämäntavasta yritetään maalata jotenkin objektiivisesti parempaa...

...Ei mun tartte rakentaa mitään yhteistä elämää, koska en pelkää enää mitään. En mä tule ikinä olemaan yksin, ja se ei ole kenenkään tietyn ihmisen varassa. Tulen aina löytämään oman laumani.

En koita maalata mistään elämäntavasta objektiivisesti parempaa tai oikeampaa. Jos niin tulkitsit niin oli multa huonoa kommunikaatiota. Koitin vaan sanoa, ettei tilanne ole super mustavalkoinen. Kuten ensimmäisen viestin alkuun laitoin, jokainen eläköön niin kuin parhaaksi näkee. Ja todella ajattelen niin. Sulle selkeästi monogamia ei ole juttu, ja se on OK. Tilanne on toki helpompi jos lapsia ei hanki. Silloin ei ole perhettä ja niitä lapsia jotka on se ykkösasia, ja jotka tuo enemmän iloa ja onnea elämään kun ikinä olisi voinut kuvitella. 

Alempaan, niin ei tietenkään tarvitse jos ei halua. Mutta miten se ettei pelkää enää mitään liittyy tähän? En mä rakenna yhteistä elämää pelosta vaan halusta. Jaetut kokemukset tuntuvat usein merkityksellisemmiltä kuin yksin koetut, ja se on ymmärtääkseni ihan ihmiseen sisäänrakennettu mekanismi joka juontaa juurensa evoluutiohistoriasta ja aivojen rakenteesta. Toki voit kokea niitä X määrän eri ihmisten kanssa, mutta itse koen merkitykselliseksi jakaa elämän sen saman ihmisen kanssa. En osaa pukea sanoiksi ehkä, mutta mun mielestä elämä tuntuu merkityksellisemmältä kun jaan sen yhden tärkeän ihmisen kanssa, kuin jos levittäisin kokemukseni ohuelti monien ihmisten kesken.

Ehkä tätä on turha jatkaa sen pidemmälle. Luulen että molemmat on sitä mieltä että ihmiset on erilaisia ja jokainen valitkoon tavan elää jonka kokee mielekkääksi. Sulla ei ole kokemusta elämästä jota mä elän, eli on puoliso, lapset, pitkä yhteinen elämä ja kokemukset jota yhdessä rakennettu. Osin yhteiset tavoitteet ja toiveet tulevaisuudesta. Toki molemmilla omia juttuja joita tehdään yksin jos toista ei niin kiinnosta. Ja mä taas en tiedä millaista on kun on X partneria samaan aikaan joiden kanssa jakaa niitä palasia elämästä siellä täällä. 

Jokainen elää just niin kuin haluaa ja se on OK kunhan ei muita satuta. Mutta kyllä monogamialle jotain perusteluja löytyy, tosin niiden vedenpitävyydestä en ole varma. Stubbin tyyliin kolme pointtia

1. Monogamiassa kenties helpomi luoda syvää luottamusta, intiimiyttä tai emotionaalista turvaa. 

2. On vahvaa tutkimusnäyttöä että isättömät lapset kokevat elämässään herkemmin haasteita. Toki monogamia ei tarkoita täysin isätöntä lasta, mutta oletettavasti vähemmän läsnäolevaa.

3. Yhteisen elämän rakentaminen, tulevaisuuden tavoitteet/suunnitelmat, ja ylipäätään yhteisen elämän rakentaminen samaan suuntaan katsoen on varmaankin hyvin haastavaa monogamiassa.

Henkilökohtaisesti hirvittää ajatus että pitäisi lähteä treffailemaan. Yhteisen elämän rakentaminen olisi kyllä aika haastavaa jos nykyisen sijaan olisi liuta sivuelämiä ja ihmisiä joiden kanssa pitäisi rakentaa sitä toista elämää joka varmaan menisi jotenkin eri suuntaan kun tämä nykyinen. Varmaan mieli muuttuisi jos olisi jotenkin onneton ja ahdistunut, mutta en tiedä olisiko silti halua lähteä rakentamaan montaa elämää samaan aikaan.

Niin, ja tietenkin voi olla vanhempia jotka ovat paikalla lapselle, mutta eivät läsnä. Ja varmaan voi emotionaalisen yhteyden saada monen kanssa, mutta onko se oikeasti yhtä syvää? Tiedä sitten.

Varmaan tarkoitat 200 miljardin dollarin tuhot. Mutta kyllä se siltä näyttää että dollarimääräisesti kallein paukku tulee. Mahtaako kukaan sinne enää uskaltaa rakentaa, sillä vakuutuksien saaminen sinne on vaikeaa, tai jos saa, niin aivan älyttömän kallista. Jotkut vakuuttajat olivat muutama kuukausi sitten vetäytyneet juuri tuolta tuhoalueelta, kun eivät saa nostaa hintoja markkinaehtoisesti. Totesivat että tekemätön paikka, lähdetään markkinoilta sitten.

Innilator wrote:

”Asuntorahastoja ei kukaan enää tämän jälkeen osta”. Muistelen saamaa IT-rahastojen osalta vuonna 2000.

Rahastot laitetaan kiinni kun yleinen paniikki on päällä ja kun paniikki on ohi rahastot avataan, koska kukaan ei ole niitä enää myymässä vaan pitävät taas tuottoja hyvinä. 

Pidätkö tätä vertausta järkevänä omasta mielestäsi?

Casteliero wrote:

Tykkään noteeratuista yhtiöistä, koska niitä voi ostaa ja myydä silloin kun haluaa. Tämä merkittävänä erona esimerkiksi kiinteistörahastoihin, joita voi myydä vain silloin kun rahastoyhtiö sen sallii.

Tuohon tietty sellanen asteriski, että voi ostaa ja myydä silloin kun haluaa, mutta pörssin aukioloaikojen puitteissa. Eli ei esim iltaisin, viikonloppuisin, lomapyhinä jne. Toisin kuin esim kryptot, jotka on auki 24/7. Niitä voi myydä ja ostaa silloin kun haluaa.

Voi toki, ellei satu menemään pörssi alta kun altruistit juhlii muiden rahoilla Bahamalla. 

TL wrote:

Analyysi ei ainakaan minua varsinaisesti vakuuta. Räikeimmin silmään osui:

>Yhtiöt, joilla on matala P/E-luku ja korkea osinkotuotto: Citycon

En muutenkaan kyllä kokenut noita ehdotelmia kovin luottamusta herättävinä. Voi koni toki olla kelpo sijoitus mutta analyysi on Konin osalta kyllä selkeästi virheellinen.

Vakuuttaako hiuspussipäiden?

Ihme ettei ole täydellinen alle kuukausi julkaisun jälkeen :(