Mitä yksityishenkilöiden lainoille tapahtuisi sotatilanteessa? Jos ei rintamalle joutumisen takia kykene maksamaan asuntolainaa, lähteekö asunto alta samalla, kun itse makoilee rynnäkkökivääri kädessä männyn juurella? Olisiko tilanteessa eroa yhtiölainalla ja henkilökohtaisella pankkilainalla?
Entä jos asuntoja tuhoutuu pommituksissa? Esim. os on sijoitusasuntoja ja niiden arvo menisi näin nollaan jäisi ikuisesti velkavangiksi? Onko toisista maista kokemusta esim. toisen maailmansodan ajalta? Lontoo? Varsinkin Saksa. Toki laki noissa maissa on erilainen. Suomessa taitaa velkojien oikeudet ohittaa kaiken muun...
Ottaisikohan sitten valtio vastatakseen sotavahinkoja, Valtiokonttori siis korvaisi jos ei täydestä arvosta niin ainakin jotain?
Veikkaan että antaisi korvaukseksi suomaata, johon voisi rintamamiestalon rakentaa ja pienen peltotilkun raivata.😉
Mitä yksityishenkilöiden lainoille tapahtuisi sotatilanteessa? Jos ei rintamalle joutumisen takia kykene maksamaan asuntolainaa, lähteekö asunto alta samalla, kun itse makoilee rynnäkkökivääri kädessä männyn juurella? Olisiko tilanteessa eroa yhtiölainalla ja henkilökohtaisella pankkilainalla?
Entä jos asuntoja tuhoutuu pommituksissa? Esim. os on sijoitusasuntoja ja niiden arvo menisi näin nollaan jäisi ikuisesti velkavangiksi? Onko toisista maista kokemusta esim. toisen maailmansodan ajalta? Lontoo? Varsinkin Saksa. Toki laki noissa maissa on erilainen. Suomessa taitaa velkojien oikeudet ohittaa kaiken muun...
Ottaisikohan sitten valtio vastatakseen sotavahinkoja, Valtiokonttori siis korvaisi jos ei täydestä arvosta niin ainakin jotain?
Viime sotien jälkeen korvattiin pommitusvaurioita, joskin melko rauhalliseen tahtiin. Rahaa oli silloin valtiollakin rajallisesti.
Mitä yksityishenkilöiden lainoille tapahtuisi sotatilanteessa? Jos ei rintamalle joutumisen takia kykene maksamaan asuntolainaa, lähteekö asunto alta samalla, kun itse makoilee rynnäkkökivääri kädessä männyn juurella? Olisiko tilanteessa eroa yhtiölainalla ja henkilökohtaisella pankkilainalla?
Entä jos asuntoja tuhoutuu pommituksissa? Esim. os on sijoitusasuntoja ja niiden arvo menisi näin nollaan jäisi ikuisesti velkavangiksi? Onko toisista maista kokemusta esim. toisen maailmansodan ajalta? Lontoo? Varsinkin Saksa. Toki laki noissa maissa on erilainen. Suomessa taitaa velkojien oikeudet ohittaa kaiken muun...
Ottaisikohan sitten valtio vastatakseen sotavahinkoja, Valtiokonttori siis korvaisi jos ei täydestä arvosta niin ainakin jotain?
Veikkaan että antaisi korvaukseksi suomaata, johon voisi rintamamiestalon rakentaa ja pienen peltotilkun raivata.😉
Veikkaan että antaisi korvaukseksi suomaata, johon voisi rintamamiestalon rakentaa ja pienen peltotilkun raivata.😉
Jos Helsinki pommitettaisiin matalaksi ja riittävän monella vaikutusvaltaisella ihmisellä Eiran/Kampin/Töölöön/Krunikan/Etc miljoonavelkaasunnot olisivat tuhkana, niin olisiko mahdollista että velkoja annettaisiin anteeksi?
Veikkaan että antaisi korvaukseksi suomaata, johon voisi rintamamiestalon rakentaa ja pienen peltotilkun raivata.😉
Jos Helsinki pommitettaisiin matalaksi ja riittävän monella vaikutusvaltaisella ihmisellä Eiran/Kampin/Töölöön/Krunikan/Etc miljoonavelkaasunnot olisivat tuhkana, niin olisiko mahdollista että velkoja annettaisiin anteeksi?
En usko velkojen anteeksiantoon vaikuttavan pommitettujen talojen omistajien vaikutusvaltaisuuden. Enkä kyllä velkojen anteeksiantoon muutenkaan. Sen sijaan korvauksia pommituksista saatetaan Suomessakin myöntää hövelimmin poliittisesti vaikutusvaltaisten ihmisten omistakin taloudellisista intresseistä johtuvista syistä. Esim. Pekkarinen ja tuulivoima https://www.is.fi/kotimaa/art-2000000910856.html. On kohtuutonta velkojille, jos velkoja leikataan, koska pantin arvo alentui.
Velka on velka. Toki sitten on vielä nykylainsäädännössäkin velkasaneeraus, jonne varmaan pääsisi eazysti.
Veikkaan että antaisi korvaukseksi suomaata, johon voisi rintamamiestalon rakentaa ja pienen peltotilkun raivata.😉
Jos Helsinki pommitettaisiin matalaksi ja riittävän monella vaikutusvaltaisella ihmisellä Eiran/Kampin/Töölöön/Krunikan/Etc miljoonavelkaasunnot olisivat tuhkana, niin olisiko mahdollista että velkoja annettaisiin anteeksi?
Ylipäätään pommituksiin liittyen puoliso kysyi, että jäisinkö vai lähtisinkö esim appiukon luo Espanjaan jos kriisi eskaloituisi tänne. Minä jäisin. Keksin monta syytä lähteä, se, että joku vaatii ei ole yksi niistä.
Mutta miten muuten arvon palstalaiset. Jäisittekö vai lähtisittekö?
Veikkaan että antaisi korvaukseksi suomaata, johon voisi rintamamiestalon rakentaa ja pienen peltotilkun raivata.😉
Jos Helsinki pommitettaisiin matalaksi ja riittävän monella vaikutusvaltaisella ihmisellä Eiran/Kampin/Töölöön/Krunikan/Etc miljoonavelkaasunnot olisivat tuhkana, niin olisiko mahdollista että velkoja annettaisiin anteeksi?
Ylipäätään pommituksiin liittyen puoliso kysyi, että jäisinkö vai lähtisinkö esim appiukon luo Espanjaan jos kriisi eskaloituisi tänne. Minä jäisin. Keksin monta syytä lähteä, se, että joku vaatii ei ole yksi niistä.
Mutta miten muuten arvon palstalaiset. Jäisittekö vai lähtisittekö?
Veisin/lähettäisin perheen turvaan ja jäisin. Ei siinä oikein muita vaihtoehtoja tunnu olevan. Miten voisin seurata tilannetta jostain muualta? Ja ehkä joskus palata jos itsenäisyys säilyisi.. Menisi viimeisetkin itsekunnioituksen rippeet. Kai mulla 38v ihan ok kuntoisena olisi jotain annettavaa.
Näin olen ainakin miettinyt. Tosipaikan tullen mistä sitä tietää? En usko että tilannetta voi simuloida päässään ja saada 100% varmaa vastausta mitä sitä itse oikeasti tekisi.
Hantta]Mutta miten muuten arvon palstalaiset. Jäisittekö vai lähtisittekö?[/quote kirjoitti:
Jäisin. Tämä on ollut minulle jo selvää vuodesta 1990 saakka, jolloin minun sodanaikainen tehtävä siirettiin pois PV:n resursseista. Varusmiespalveluksen aloitin 1986 kesäkuussa ja olen saanut PV:llä erikoiskoulutuksen (viestitekniikka). Jos olisin jänyt PV:n reusrsseihin, olisi sijoitukseni ollut jo melkein 30 vuotta siistissä sisäduunissa Riihimäellä kalliosuojassa Viestikeskuskorjaamolla -> Elektroniikkakeskuskorjaamolla (nykyisin Milog Oy). No, nykyinen sijoitus on ollut jo 30 vuotta avaran taivaan alla siellä, mihin pommit ja ohjukset osuu ja talot palaa ja sortuu. Yhteiskunnan toiminnan kannalta kriitiistä infraa ja ihmisä varten. Varisnkin niiden kohteiden osalta, joihon vihollisen suurin mielenkiinto kohdistuu (energia, vesi, ruoka, tietoliikenne jne).
Mutta miten muuten arvon palstalaiset. Jäisittekö vai lähtisittekö?
Lähtisin saman tien.
Siis Suomeen. Koska Suomen armeijan selkäranka on kaltaiseni nuoret reservinvänrikit. Vuosiluokka siis sama kuin Akilla eli eiköhän sieltä joku perunakellari löytyisi jota pääsisin vartioimaan pamppu kourassa. Ullakolla Suomessa on vieläpä tallella mantteli ja rähinäremmi joten voitonparaatiin osallistumiseenkin on asusteet valmiina.
Mutta miten muuten arvon palstalaiset. Jäisittekö vai lähtisittekö?
Jos samanlaista kehitystä kuin Ukrainan rajalla olisi havaittavissa pidemmän aikaa, niin kämppä myyntiin pienellä alennuksella ja lähtisin kyllä hyvin äkkiä helvettiin täältä ennen kriisiytymistä. Sen verran oma henki kiinnostaa.
Mutta miten muuten arvon palstalaiset. Jäisittekö vai lähtisittekö?
Jäisin Suomeen. Jos meidät vallattaisiin ilman sotaa, en luultavasti näkisi syytä paeta ja sodan sattuessa liittyisin riviin. Pakko kyllä myöntää, että en kysyttäessä osannut vastata sota-ajan sijoituspaikastani :/
Mitä käytännössä tapauhtuisi, jos Venäjä päättäisi hyökätä Suomeen aseellisesti?
Aiemmin oli jo hyviä vastauksia, mutta alla omat viisi senttiä.
Karo Verhunen kirjoitti:
Miten hyökkäys toteutettaisiin? Taistelisko Suomi vastaan vai antautuisiko? Pommitettaisiinko kaupungit paskaksi? Joutuisiko Suomalaiset turvapaikan hakijoiksi pitkin Eurooppaa?
Aluksi Suomi piiritettäisiin merivoimien avutuksella. Sitten ilmahyökkäyksillä pyrittäisiin pommittamaan Suomen ilmavoimat palasiksi, aivan kuten Ukrainassa oli tarkoituksena. Suomi taistelisi vastaan ja Ruotsi antaisi sotilaallista tukea. Maavoimien hyökkäyksestä en oikein osaa sanoa, kun käsittääkseni metsät aika vahvasti estävät selkeän panssarien käytön. Varmaan vaan laitettaisiin miesvoimaa tulemaan rajan takaa ja ehkä suoritettaisiin maihinnousuoperaatioita mm. Ahvenanmaalle. Ruotsalaiset suojaisivat Pohjanlahden rannikon ja ehkä myös Pohjois-Suomea meikäläisten keskittyessä itärajalle.
Jos Venäjän sotasuunnitelmat onnistuisivat yhtä huonosti kuin Ukrainassa tällä hetkellä, alettaisiin luultavasti yhtä laajamittaiset pommitukset. Se ei ehkä olisi yhtä murhaavaa kuin Ukrainassa, kun isoimmat kaupungit sijaitsevat pääosin kaukana itärajasta.
Suomalaiset lähtisivät etupäässä Tornion kautta Ruotsiin ja Norjaan koska Venäjä hallitsisi Itämerta. Ehkä sitten matka jatkuisi myös muualle Eurooppaan.
Karo Verhunen kirjoitti:
Vietäisiinkö ihmisltä varallisuus? Tulisko euron tilalle rupla?
Jos Venäjä valloittaisi Suomen, vietäisiin rikkailta rahat ainakin joiltain osin. Uskoisin, että esim. Kone osin sosialisoitaisiin. Ehkä tulisi lisää pääomiin kohdistuvia solidaarisuusveroja. Normipalkansaajiin tuskin koskettaisiin, mutta rahat vähenisi ja elintaso alkaisi hiljalleen laskea osana isompaa valtiota. EUsta ja eurosta heitettäisiin pihalle, ja euron tilalle tulisi rupla. Ei EU voisi pitää jäsenenä maata jota johtaa Venäjä.
Karo Verhunen kirjoitti:
Ja kuinka todennäköinen tällainen hyökkäys ylipäänsä olisi?
Tällä hetkellä olematon, mutta seuraavan sadan vuoden aikana mielestäni mahdollinen jos nykyisen kaltainen johto pysyy/jatkaa.
Järkevässä analyysissä pitäisi huomioida että Venäjällä voisi olla hyökkäykselle useita erilaisia tavoitteita. Esimerkiksi: halutaan miehittää koko maa tai halutaan estää täältä hyökkääminen Venäjälle, mutta ei tavoitella miehitystä. Valitut keinot riippuvat tavoitteista ja vallitsevasta tilanteesta, joten kaikki skenaarioanalyysit pitäisi aloittaa siitä että määritellään lähtötilanne ja hyökkääjän tavoite.
Siinäkö se nyt sitten on; Suomen ”sateenvarjo” Iskander-M uhkaa vastaan. Missään ei tuota päästä kokeilemaan ennen kuin on tosipaikka kyseessä.
Hieman ennenaikaista veikata voittajaa. Kaksi yritystä Israelista on ohjuksineen vielä mukana tarjouskilvassa.
”Puolustusministeri Antti Kaikkonen on tehnyt päätöksen neuvotteluiden jatkamisesta kahden yrityksen: IAI sekä RAFAEL kanssa.
Kaikki tarjouskilpailussa mukana olleet yritykset jättivät alustavat tarjoukset. DIEHL tarjosi IRIS-T SLM -järjestelmää ja ohjusta Saab Giraffe -tutkalla, Kongsbergin tarjous perustui NASAMS-järjestelmän Extended Range -päivitykseen ja MBDA:n tarjous Land Ceptor -järjestelmään CAMM ER -ohjuksella ja Saab Giraffe -tutkalla. IAI:n tarjous perustui BARAK-MX-järjestelmään LRAD ER -ohjuksella ja ELTA:n tutkalla ja RAFAEL:n DAVID SLING-järjestelmään STUNNER-ohjuksella ja ELTA:n tutkalla.”
Jäisin sillä ehdolla että kaikki petturit ketkä on johdattanut siihen tilanteeseen viimeisten kymmenien vuosien aikana tuomittaisiin kenttäoikeudessa, mutta tätä ei tulisi ikinä tapahtumaan niin lähtisin perheeni kanssa muualle ja antaisin muitten kuolla Andersonin, Ohisalon, Marinin, Thorsin, Kataisen, Halosen ja Tuomiojan puolesta.
Varmaan jäisin, koska realistista vaihtoehtoakaan tuskin on. Olen sivari, kai mut koulutettaisiin johonkin miinanpoljentaan tai tekemään jotain fyysistä kotirintamatyötä (joka kävis hyvin, koska ei vittuakaan kiinnosta kuoleminen, ja varmaan riski on matalampi kotirintamalla).
En halua kuolla minkään maapläntin puolesta, ja samalla ymmärrän uskottavan puolustuksen tärkeyden luotaessa tasapainoa, jossa ei oikeasti tarvitse sotia.
Koska sodassa hightech-laitteisto on arvokkaampaa, kuin joku yksittäinen tyyppi, olisin myös todella mielelläni kantamassa huomattavasti yli oman osuuteni maksamalla esim jotain Javelineja. Mutta tuskin yleinen oikeustaju hyväksyisi tämmöistä tapaa ostaa vapautusta henkensä riskeeraamisesta, vaikka se olisi erittäin pragmaattista.
Olisin myös huomattavasti keskimääräistä sotilasta arvokkaampi jossain IT-tehtävissä, mutta en usko, että semmoisia tehtäviä olisi sotatilanteessa tarjolla sivareille, riippumatta rauhanajan kokemuksesta ja osaamisesta.
Monelle reservistä nostoväkeä tai hiekkahoitoa kohti marssivalle ruutiukolle olisi varmaan helpompi lähteä rintamalle itse kuin lähettää lapsensa sinne.
Mutta sodanajan vahvuuteen (280 tuhatta) riittävät 2-kymppiset miehet. Tappioita täydentämään tarvitaan mahdollisesti 3-kymppisiäkin. Sitä vanhemmille ei sodanajan sijoitusta tai varustusta yleensä varata. Asevelvollisuus on siksi suppea ja valikoiva (runsaat 5% väestöstä).
Mutta maanpuolustusvelvollisuus on laajempi. Jokaisella Suomen kansalaisella on velvollisuus osallistua isänmaan puolustukseen tai avustaa sitä lain tarkemmin määräämällä tavalla (esim. ikään, uskonnolliseen vakaumukseen, palveluskuntoisuuteen tai sukupuoleen katsomatta).
Käytännössä, jos sota alkaa ilman pitkää harmaata vaihetta, 18-60 -vuotiaiden miesten maastapoistuminen vaikeutuu nopeasti. Silloin kysymys ratkeaa kuin itsestään.
Olisin myös huomattavasti keskimääräistä sotilasta arvokkaampi jossain IT-tehtävissä, mutta en usko, että semmoisia tehtäviä olisi sotatilanteessa tarjolla sivareille, riippumatta rauhanajan kokemuksesta ja osaamisesta.
Eturintamalla ei pystytä sotimaan jos kotirintamalla menee huonosti eikä huolto toimi. Nykyisin halutaan että että yhteiskunta pyörii lähes samalla tavalla sota-aikaan kuten se pyörii rauhanaikana (*). Sotilaat tarvitsevat juotavaa, ruokaa, tarvikkeita, energiaa, teknisiä järjestelmiä, näiden huoltoa ja ylläpitoa. Mutta näitä samoja asioita tarvitsee kotirintama.
Sodassa kotirintaman merkitys on tärkeä. Tätä ei tule vähätellä. Jos jokin yritys (**) tarvitsee toimiakseen esim. IT osaajia, niin tottakai IT osaajillekin on tarvetta.
Itsekin olen tavallaan rintamakarkuri, kun minulle haettiin viranomaisen toimesta vapautus palveluksesta melkein heti intin jälkeen ja siirrettiin pois PV:n resursseista toisiin kotirintamaan liittyviin tehtäviin. Sodanaikainen sijoitukseni on Helsingin kaupungin yhden viraston alaisuuteen (en työskente kaupungille). Tehtävään, jota oikeastaan teen jo nyt harrastuksen kautta Helsingissä kyseisen viraston alaisuudessa ja koordinoimana. Minut testataan joka vuosi (kuntotestit + täydellinen terveystarkastus) ja kelpoisuudelle on asetettu lakisääteiset vaatimukset tehdä tätä harrastusta.
(*) koulutus toimii normaalisti, julkinen liikenne toimii, energiaa tehdään, juomavettä puhdistetaan, taloja korjataan ja rakennetaan, elintarvikkeita tuotetaan, tehtaat pyörivt, rahalaitokset toimivat, hallinto toimii, suuri osa yrityksistä toimii jne. jne.
(**) yrityksen ei tarvitse edes tuottaa mitään rinamalle vaan se voi olla myös tarpeellinen kotirintamalle.
Olen itse kohdannut elämässä keskiarvoa enemmän kriisitilanteita (ollut ampuma-ase selkkauksessa, murhapoltossa, pahassa auto-onnettomuudessa syrjätiellä, väkivaltaisen ryöstön kohteena jne). Näiden perusteella olen huomannut, että sitä miten tilanteessa toimii on hyvin vaikea sanoa etukäteen. Mä tiedän kaikista noista ja muistakin tilanteista, että musta tulee äkillisessä kriisissä äärirationaalinen robotti, suoritan tehtäviä ilman tunteita. Näin on aina käynyt ja esim. mennessäni 14.4.2021 valtavaan sydänleikkaukseen lohdutin ja tsemppasin exää leikkaussalin ovella. Sama homma oli 1999 kun aortta repesi, lohdutin ystäviä sairaalasängystä.
Pointti siis se, että ei sitä tietä miten toimii ennen kuin tilanne on päällä. Luulen, että suhteessa muihin ihmisiin kuten lapsiini ja vähän laajemminkin "significant others" niin en ainakaan jättäisi ja todennäköisesti pyrkisin tekemään omalla uhallakin asioita lasteni ja vähän muidenkin suojaksi. Naureskelin mm. jälkikäteen kerran, kun pimeällä lapseni ylitti suojatietä ja olin jo toisella puolella koska niitä lapsia oli kolme...pelkäsin, että tuleva auto ei nää yhtä lastani niin intuitiivinen reaktio oli mennä itse keskelle suojatietä koska oon näkyvämpi maali. Tuollasten perusteella luulen, että sotatilanteessa pyrkisin suojelemaan erityisesti lapsiani ja miten suhtautuisin laajemmin sotaan on sitten katsottava kun tilanne päällä. Olen vapautettu rauhan aikana, terveyssyistä - ei siis mielenterveyden vaan sisäelinten takia.
Jäisin, koska olen laiska, eikä edes ole käytännössä kauheasti taloudellisia yms mahdollisuuksia muuttaa muualle. Yrittäisin parhaani mukaan selvitä hengissä konfliktista ja opettelisin samalla kovasti venäjää. Olen reservistä sivariin siirtynyt enkä sotimaan joutuisi, mutta en mä sotimistakaan pakenisi, lähinnä vähän hävettäisi antaa henkensä tällaisen kommarivaltion puolesta. Jos olisi mielekkäitä mahdollisuuksia muuttaa mihinkään muuhun maahan, olisin muuttanut jo vuosia sitten. Ehken Pohjois-Koreaan kuitenkaan.
Itsekin olen tavallaan rintamakarkuri, kun minulle haettiin viranomaisen toimesta vapautus palveluksesta melkein heti intin jälkeen ja siirrettiin pois PV:n resursseista toisiin kotirintamaan liittyviin tehtäviin. Sodanaikainen sijoitukseni on Helsingin kaupungin yhden viraston alaisuuteen (en työskente kaupungille). Tehtävään, jota oikeastaan teen jo nyt harrastuksen kautta Helsingissä kyseisen viraston alaisuudessa ja koordinoimana. Minut testataan joka vuosi (kuntotestit + täydellinen terveystarkastus) ja kelpoisuudelle on asetettu lakisääteiset vaatimukset tehdä tätä harrastusta.
Eihän kyse ole siitä, että kaikkien pitäisi juoksennella ase kädessä metsässä sotimassa. On muitakin elintärkeitä tehtäviä, kuten mainitsit tai esim. kaikki se mitä lotat teki WW2 aikana jne. Pointti on kuitenkin se, että kaikki ketkä ovat lain puitteissa velvollisia auttamaan, heidän tulee auttaa, oli se tehtävä mikä hyvänsä.
Ironisinta tässä on mielestäni se, että ne ketkä on ensimmäisenä täältä lähdössä ovat juurikin sitä poppoota kellä ei ole ammattia, ei osaa puhua mitään muuta kieltä kun suomea jne. Ts. unelma pakolainen. Tämmöiset vellihousut pitäisi nimenomaan valjastaa tykinruoaksi.
Ironisinta tässä on mielestäni se, että ne ketkä on ensimmäisenä täältä lähdössä ovat juurikin sitä poppoota kellä ei ole ammattia, ei osaa puhua mitään muuta kieltä kun suomea jne. Ts. unelma pakolainen. Tämmöiset vellihousut pitäisi nimenomaan valjastaa tykinruoaksi.
Tuleeko se kuinka isona yllärinä, että ryhmä joka tuntee, että yhteiskunta on ne pettänyt, onkin vähiten kiinnostuneita puolustamaan sitä?
Tällaisia vellihousu pakolaisia mekin otimme 'welcome refugee' -kyltit kädessä vastaan 2015. Mutta sitä ei saanut paheksua koska karjalan evakot(kin) jne.
Henk.koht. en oikein tiedä minne voisin lähteä pakolaiseksi kriisin koittaessa. Mikään pakolaisuus ei oikein nappaa, eri asia jos olisi rahaa ja suhteita ulkomailla, mutta joku vastaanottokeskuksessa notkuminen ei tunnu juuri sotaa paremmalta vaihtoehdolta.
