Pokerissa tulee välillä niitä tilanteita kun hero tietää aivan hyvin, että pitäisi kipata kortit, mutta sitten rupeaa ilman mitään järkevää selitystä miettimään vielä kerran, ja oikein etsimällä etsimään jotain mahdollisia bluffeja vihun rangesta, ja sitten lopulta kauhean miettimisen jälkeen puhuu itsensä tekemään idioottimaisen maksun. Tälle oli ehkä jokin hieno psykologinen termikin. Kun ihminen rupeaa analysoimaan sitä pienenpientä totuudelle vastakkaista vaihtoehtoa, niin se rupeaa analyysin mittaan vaikuttamaan entistä todennäköisemmältä, koska sitä vertaa mielessään toiseen vaihtoehtoon koko ajan ikään kuin samanarvoisena. 

Hyvin vaikea edes keksiä mitä sieltä optimitilanteessa toivoisi löytävänsä, jos rupeaisi tämän numeroita pyörittelemään, joten mennään ensiriidillä "hyi pienpanimo en koske". Antaa jonkun muun hero-callata marginaalisen valuen toivossa. 

Kaikesta päätellen tämä diili ei kiinnostanut kumpaakaan osapuolta missään vaiheessa. Trump on koko ajan halunnut että Eurooppa hoitaa Ukrainan puolustamisen, ja kyllähän tuo Zelenskynkin esiintyminen oli alusta asti aika selkeästi suunnattu Euroopan yleisölle (räikeä alipukeutuminen, joka on toki jo miehen brändi, mutta josta on silti luvallista luopua jos oikeasti ottaa tapaamisen vakavissaan + kädet puuskassa ja jatkuvaa silmien pyörittelyä/vastaan vänkäämistä Trumpin - joo, suht noloille, mutta se on yhdentekevää - jutuille). Molemmille käy ihan hyvin että Eurooppa rupeaa ottamaan vähän isompaa roolia tästä eteenpäin. Mutta mitenköhän käy. 

En tiedä olenko hakoteillä, mutta ajattelisin että tuo terminaattori muuttaa vielä dynamiikkaa siihen suuntaan, että vihun kannattaa isommalla stäkillä maksella hieman löysemmin unelmaflopin toivossa, kun siitä pudottamisesta saa kuitenkin saman tien käteistä. Etenkin jos herolla on bounty kovasti kasvanut turnauksessa.

Kaikenlainen retroilu ja dopamiiniviha on sen verran muodissa että itse odotan sitä kun milleniaalit rupeavat varta vasten maksamaan suuria rahoja jostain 5 tuuman ja 40 kilon televisioista, joista ei näy mitään muuta kuin bonanza kerran viikossa. Voisin kyllä tarkemmin ajateltuna itsekin sellaisen hankkia. 

Tuossakin skenaariossa, jossa minkäänlaista Yleä ei olisi (mitä loppupeleissä aika harva toivoo), ei ole mitenkään varmaa että meillä olisi vain MTV ja Nelonen. Olisi aivan eri mahdollisuudet kaupallisestikin perustaa erilaisia "sivistyneempiä" tai journalistisesti laadukkaampia, pienempiä niche-medioita, jos niiden ei tarvitsisi suoraan kilpailla Ylen kanssa katsojista. Miten kallista loppupeleissä nykypäivänä on tuottaa viittomakielisiä uutisia tai hankkia lisenssi rillumarei-elokuviin? En väitä että uusia, taloudellisesti menestyviä toimijoita mitenkään välttämättä tulisi, mutta nyt se ainakin on täysin mahdotonta. 

Mahdollisesti myös MTV:n ja Nelosen degeneroituminen saattaisi hidastua hieman, kun helpoin tapa markkinaosuuksien voittamiseen ei enää olisikaan pyrkiä mahdollisimman kauas kaikesta etäisesti yhteiskuntaa hyödyttäväksi tulkittavasta. 

Oma fiilis on, että suurin etu pokerista on henkinen kyky kestää kurssivaihteluita ja aidosti, kokemuksen tasolla, ymmärtää positiivisen odotusarvon pitkän aikavälin merkitys. Tämä johtaa siihen että sijoitusasteet ovat pokerinpelaajilla korkeita, ja verojen ja kaupankäyntikulujen kaltaiset perusasiat minimoidaan fiksusti. Eikä oteta sellaisia riskejä, jotka voivat johtaa poikki menemiseen. Mutta siitä eteenpäin, pokeri ja sijoittaminen ovat niin eri pelejä että aika harvasta tulee oikeasti mestari molemmissa. 

Mitä sijoittamisen vaatimaan laaja-alaiseen ymmärrykseen tulee, niin pokerihan on maailmana melkoinen kuplien kupla. Koko elämä saattaa tietyillä ihmisillä pyöriä 16 tuntia päivässä samojen 52 kortin ympärillä. Ja kaikki ne vuosikymmenet, jotka notkuu kasinolla tai tietokoneen ääressä, ovat periaatteessa aina jostain vaihtoehtoisesta pois. Joo, ehkä se 20 vuotta paperikoneellakaan ei auta UPM:ään sijoittamisessa, mutta 20 vuotta kiinteistönvälittäjänä voi vaikka auttaakin kiinteistösijoittamisessa. En minä tiedä. 

Aiheesta en tiedä mitään, mutta kun kerran kriittisiä näkemyksiä erikseen pyydetään niin nuo esimerkit talon ostajan lentämistottumuksista ja raksamiesten autoilusta ovat minusta hieman irrallisia/kaukaa haettuja. Joo, ne ovat varmaan periaatteessa totta, mutta itse keskittyisin vain tuohon rakenteiden pitkäikäisyys-argumenttiin ja käyttäisin mahdolliset esimerkit siten että ne mahdollisimman selkeästi havainnollistavat sitä pääpointtia. On vähän outoa että rakentamista käsittelevässä jutussa tarkimmat numeeriset esimerkit haetaan lentoliikenteestä ja yksityisautoilusta, sen sijaan että vertailtaisiin miten paljon huonommin ne kevyet rakenteet kylpyhuoneessa oikeasti käytännössä kestävät käyttöä. 

1. Neste 2. Outokumpu 3. Nokian renkaat

päivitetään tämä

Itselle popular vote ei varsinaisesti ollut yllätys. Vaikka demokraatit ovatkin sen yleensä viime vuosikymmeninä vieneet, ovat he näinä kertoina yleensä myös lähteneet selkeänä ennakkosuosikkina vaaleihin. Nyt oli siinä mielessä toisin.

Oma pohdinta popular votesta on, että jenkeissä on aika paljon porukkaa, jonka äänillä ei periaatteessa ole ihan kauheasti väliä ja heihin eivät ehdokkaatkaan juuri ikinä tuhlaa resurssejaan. Näiden henkilöiden aktivoimisessa on olennaista olla hyvä ja innostava tarina. Trumpin paluu valkoiseen taloon koronan ja salamurhayritysten jäljiltä oli juuri sellainen. Vetosi varmasti myös niihin Trumpista pitämättömiin uskonnollisiin piireihin, jotka näkee siinä Jumalan johdatusta yms. Kamala taas on erittäin huono innostamaan yhtään ketään. Se, että olet ensimmäinen ja nainen ja intialainen tms presidenttinä, ei ole innostavaa jos et ole oikeastaan edes ansainnut sitä esivaalien kautta, ja jos joka kertaa kun avaat suusi, vain alleviivaat sitä miten ontto ja tyhjänpäiväinen DEI-rekry pohjimmiltaan olet. Tähän päälle vielä se, että Muskin kaltaiset hahmot ovat tehneet republikaaneista vähän katu-uskottavampia myös koulutetummissa piireissä (ja nuorten miesten parissa, jotka erityisen vähän näkyvät polleissa), ja tuo Israel-kysymys, niin oli ihan mahdollista nähdä juoksunkulku, jossa myös isoissa demokraattiosavaltioissa tapahtuu selvää liikkua repujen suuntaan. 

Lisäksi Trump loistaa niissä hetkissä kun oikeasti pitää lyödä löylyä kampanjaan ja kilpailla äänestäjien huomiosta. Kuvat hänestä McDonaldsissa tai roska-autoa ajamassa ovat sellaisia, että yhdellä kuvalla markkinoit itseäsi joka ainoaan osavaltioon. Puhumattakaan siitä kaikkein ikonisimmasta kuvasta salamurhayrityksen jälkeen. Kamala halailemassa Beyoncea innostaa ehkä yhtä promillea koko äänestäjämassasta.

Eniten itseä ihmetyttää, miten pollit saatiin taas välillä näyttämään siltä, että Kamalalla oli ihan hyvät mahdollisuudet vaa'ankieliosavaltioissa. Kampanja oli kuitenkin niin alentuvan Kalifornia-keskeinen viihdemaailman endorssauksineen, "jokamies" Tim Walzeineen ja infantiileine brat-hössötyksineen, että oli koko ajan vaikea nähdä miksi Kamalalla olisi jotenkin yhtäkkiä selkeästi Bidenia suuremmat mahdollisuudet voittoon. 

Ainoana valopilkkuna demokraateille ajattelin, että ehkä jo kolmannella kerralla pollit olisi adjustattu ennemmin sinne väärään suuntaan Trumpin kannalta, mutta ei.