Kerta sitä rahaa näkyy olevan loputtomasti niin mikäpä jos vaan suoraan polttaisi kaikkien YRITTÄJIEN kaikki velat ja aloittaisi nollasta? Kun kerran kassat pursuaa triljoonista niin mitä me täällä kärvistellään :)
Miten osakkeet mahdollisessa hyperinflatiossa? Sellaisten yritysten osakkeet, jotka pystyvät siirtämään nopeasti kohonneet valmistuskustannukset hintoihin,pitävät pintansa. Niinko se menee?
Siitä olisi ollut kyllä kiinnostava kuulla miten Australiassa meni se helikopteriraha-kokeilu joskus silloin 2009 aikoihin, sitähän monet on hehkuttaneet että 27v nousukausi ollut Australiassa. Aika paljon kait muitakin tekijöitä kyllä.
Mietin helikopterirahaa ylimääräisen perustulon näkökulmasta. Tonni (tai 1200) kerralla kulutukseen todennäköisesti tepsisi huonommin kuin 400€/kk kaikille siihen oikeutetuille kerran kuussa, vaikka 10.4, 10.5 ja 10.6.
Tukisi paremmin pk-firmojen yrityksiä koska tämä kriisi ei lopu heti ja lomautettuja ja jakaisi kysyntää tasaisemmin. Nettona jos toteuttaa ja kohdistaa aikuisiin niin hintalappu on noin 5,5 miljardia euroa, bruttona vähemmän mutta vaikutus myös (jakautuisi toki pienituloisille enemmän). Lapsilisät voisi toki samaksi ajaksi vaikka tuplata jos halutaan lapsiperheitä myös tukea ja sen hintalappu olisi varmaan about 1,5 miljardia euroa siihen päälle.
Itselle tämä olisi politiikassa viimeinen keino, mutta kun hallituksen lainoihin ja takauksiin ja pankkeihin vaikuttavat toimet eivät näytä toimivan niin mahdollinen keino estää nopeat konkurssit.
Estääkö 1200€ kenenkään konkurssia? En oikein usko. Helikopteriraha menisi tässä tilanteessa vuokran, sähkön, veden, netin, Netflixin yms. Maksuihin. Niin ja ruokaan joka haetaan Keskosta tai S:sta. Muuhun ei oikein voi kuluttaa. Eli ei se ylimääräinen 1200€ pienyrittäjän bisnestä pelasta. Sekä tarjonta että kysyntä on yhtäkkiä mennyt käytännön nolliin monella alalla.
Varmasti estää mutta ei tuo toki ainoa keino olisi. Mutta ilman mitään tekoja mitkä antaisivat rahaa jossain muodossa suoraan terveille pk-yrityksille ja niiden yrittäjille niin sinänsä terveetkin firmat ajautuvat konkkaan helpommin. Kukaan ei halua riskeerata velkavankeutta, jos sille on vaihtoehto.
Tuo myös sanoisi toiminnan alasajoa harkitseville hallitukselta "rajoitimme rajusti liiketoimintaasi, mutta emme anna koko talouden ja kysynnän romahtaa ja tarjoamme nopeata perusturvaa edes hieman niin pitkään kuin kriisi jatkuu".
Toki merkittävin apu tuo olisi pienituloisille yleensä. Riskiryhmissä kuten 70+ ikäryhmässä ja toki myös lomautetuissa on paljon ihmisiä joille kympinkin kotiinkuljetuspalvelu kaupasta on liian kallista luksusta ja napataan ennemmin korona.
Jos talouden toimioiden uskotaan toimivan rationaalisesti, niin eikö vaikutus kulutukseen pitäisi molemmissa tapauksissa olla karkeesti sama? Enkä ole vieläkään nähnyt mitään kunnollista perustelua sille, miksi 2 prosentin inflaatio olisi ihanteellinen taso.
Löysä rahapolitiikka ja elvytys valuu pidemmällä aikavälillä vain hintoihin. Joissain tapauksissa pikanen kova elvytys on tarpeen, mutta se toimii pääasiassa vain tilanteissa, joissa rahalla on mahdollista liikkua taloudessa. Nyt siihen ei ole kunnollisia mahdollisuuksia. Elvytysvaikutus ei toimi normaaliin tapaan ja suuri osa rahapoliittisesta elvytyksestä valuu vain hintatason nousuun suhteessa siihen mikä olisi hintataso ilman rahan lisäystä vastaavassa tilanteessa.
Jos talouden toimioiden uskotaan toimivan rationaalisesti, niin eikö vaikutus kulutukseen pitäisi molemmissa tapauksissa olla karkeesti sama? Enkä ole vieläkään nähnyt mitään kunnollista perustelua sille, miksi 2 prosentin inflaatio olisi ihanteellinen taso.
Löysä rahapolitiikka ja elvytys valuu pidemmällä aikavälillä vain hintoihin. Joissain tapauksissa pikanen kova elvytys on tarpeen, mutta se toimii pääasiassa vain tilanteissa, joissa rahalla on mahdollista liikkua taloudessa. Nyt siihen ei ole kunnollisia mahdollisuuksia. Elvytysvaikutus ei toimi normaaliin tapaan ja suuri osa rahapoliittisesta elvytyksestä valuu vain hintatason nousuun suhteessa siihen mikä olisi hintataso ilman rahan lisäystä vastaavassa tilanteessa.
Kun ihmiset odottavat hintojen laskevan, he panttaavat ostopäätöksiään. Sama yrityksillä investointien kanssa. Inflaatio tuo Hitlerin valtaan, mutta deflaatio Pol Potin.
Mietin helikopterirahaa ylimääräisen perustulon näkökulmasta. Tonni (tai 1200) kerralla kulutukseen todennäköisesti tepsisi huonommin kuin 400€/kk kaikille siihen oikeutetuille kerran kuussa, vaikka 10.4, 10.5 ja 10.6.
Tukisi paremmin pk-firmojen yrityksiä koska tämä kriisi ei lopu heti ja lomautettuja ja jakaisi kysyntää tasaisemmin. Nettona jos toteuttaa ja kohdistaa aikuisiin niin hintalappu on noin 5,5 miljardia euroa, bruttona vähemmän mutta vaikutus myös (jakautuisi toki pienituloisille enemmän). Lapsilisät voisi toki samaksi ajaksi vaikka tuplata jos halutaan lapsiperheitä myös tukea ja sen hintalappu olisi varmaan about 1,5 miljardia euroa siihen päälle.
Itselle tämä olisi politiikassa viimeinen keino, mutta kun hallituksen lainoihin ja takauksiin ja pankkeihin vaikuttavat toimet eivät näytä toimivan niin mahdollinen keino estää nopeat konkurssit.
Mielestäni tämä on erittäin hyvä ehdotus. Nämä valtion rahoitusorganisaatioiden isot tuet valuvat pienelle osalle isoja yrityksiä, joilla on osaamista toimia ko. valtiollisten rahoitustahojen kanssa. Perustulo, edes väliaikaisena kriisitukena, valuisi suoraan kansan ja pienyritysten ahdinkoon.
Pienyrittäjiä pitäisi tukea nyt pahimman hädän ylipääsemiseksi. Palveluala tuo merkittävästi tuloa moneen lapsiperheeseen. 90-luvun satoa kerätään vielä monessa suvussa. Väliaikainen helikopteriraha säästäisi monta tulevaa surullista tarinaa tästä maasta.
Väliaikaisella helikopterirahalla ei mielestäni nyt pandemiatilanteessa ole merkittävää inflatorista vaikutusta. Suurimmalle osalle kansastahan tässä olisi kyse menetettyjen tulojen kompensoinnista.
Jos saat korkoa enemmän kuin mitä inflaatio on, niin sun pitäs myös pantata. Vastaavasti jos maksat lainasta vähemmän korkoa kuin inflaatio, niin sun pitäs kuluttaa entistä enemmän velaksi. 10 vuotta on menty tilanteessa, joissa asioita on pyritty ratkaisemaan inflaatiolla. Ihmiset tuskin panttaavat ostopäätöksiään vuosikymmeniä vaan se finanssikriisin aikana patoutunut kysyntä on kyllä purkautunut. Melko harva taitaa käytännössä pohtia inflaatiotasoa hankitapäätöksiä tehtäessä, ellei se sitten oikeesti lähde käsistä tai deflaatio ole voimakasta. Suurin vaikutus kulutuspäätöksiin on luottamuksella talouteen ja omalla työllisyystilanteella. Inflaatio toki usein seuraa hyvästä taloustilanteesta, mutta inflaatio ei ole mikään itseisarvo, kuten se keskuspankeille näyttäisi olevan.
Ihmiset ostaa ennemmin kulutusluotolla ja maksaa järjettömiä korkoja, jotta saavat kuluttaa nyt. Vaikka taloudellisesti paljon järkevämpää olisi ensin säästää ja käytännössä saada säästöajalta kiskurikoron verran tuottoa pääomalle. Se mihin korkotasolla on vaikutusta on ennemminkin asunnon hankintaan, mutta asuntojen hintojen nousua ei huomioida täysimääräsesti inflaatiomittareissa.
Jos saat osakkeista keskimäärin 7 prossan tuottoa, niin kulutustahan kannattaisi siirtää hamaan tappiin asti, jos tuotto ylittää inflaation. Melko harva kuitenkaan jättää sitä kuluttamista vanhuuteen. Suhdannekäänteiden aikana tilanne voi toki olla hetkellisesti toinen, mutta yhtään pidemmällä aikajaksolla inflaatiolla ei ole niin suurta merkitystä. Merkittävämpää on hintavakaus kuin inflaation taso.
Väliaikaisella helikopterirahalla ei mielestäni nyt pandemiatilanteessa ole merkittävää inflatorista vaikutusta. Suurimmalle osalle kansastahan tässä olisi kyse menetettyjen tulojen kompensoinnista.
Niin ja maksajina olisi työssäkäyvät. Ite ainakin mielelläni vähennän työntekoa, jos alkaa ilmasta rahaa saamaa. Tällasessa tilanteessa se raha valusuisi nimenomaan niihin rajallisiin kulutusmahdollisuuksiin, joita tässä tilanteessa sattuu olemaan, eli inflaatio todellakin nousisi, jos rahaa syydetään nyt talouteen.
Vaikka tää nykyinen tilanne sai alkunsa viruksesta, niin se ei tarkota, että kaikkea pitäisi korvata työssäkäyvien kustannuksella. Löysenevä rahapolitiikka on työssäkäyvien kurjistamista suhteessa tukien varassa eläviin, vellallisiin ja suuren omaisuuden omistaviin nähden. Työnteolta ollaan viemässä kaikki mahdolliset kannustimet tässä elvytyksessä.
Vaikka tuntuu karulta, niin järkvintä olisi tässä tilanteessa antaa osan yrityksistä mennä konkurssiin. Niitä on pidetty halvan lainarahan ympäristössä pystyssä, vaikkeivat mitään tuottaisi. Valtioiden pitäisi nyt vaan tehdä kaikki mahdolliset infrahankkeet, mitä on tarpeen tai suunnitteilla. Julkisen puolen omistamat rakennukset pitäisi nyt laittaa kuntoon. Kotitalousvähennyksen käyttömahdollisuuksia pitäisi listätä. Jos yrittäjille vielä sallitaan työttömyyskorvaus, niin tässä ei oikeesti ole surtakaan ongelmaa.
Markkinoilta ei saa viedä kaikkea riskiä edes tällasessa tilanteessa.
Väliaikaisella helikopterirahalla ei mielestäni nyt pandemiatilanteessa ole merkittävää inflatorista vaikutusta. Suurimmalle osalle kansastahan tässä olisi kyse menetettyjen tulojen kompensoinnista.
Niin ja maksajina olisi työssäkäyvät. Ite ainakin mielelläni vähennän työntekoa, jos alkaa ilmasta rahaa saamaa. Tällasessa tilanteessa se raha valusuisi nimenomaan niihin rajallisiin kulutusmahdollisuuksiin, joita tässä tilanteessa sattuu olemaan, eli inflaatio todellakin nousisi, jos rahaa syydetään nyt talouteen.
Vaikka tää nykyinen tilanne sai alkunsa viruksesta, niin se ei tarkota, että kaikkea pitäisi korvata työssäkäyvien kustannuksella. Löysenevä rahapolitiikka on työssäkäyvien kurjistamista suhteessa tukien varassa eläviin, vellallisiin ja suuren omaisuuden omistaviin nähden. Työnteolta ollaan viemässä kaikki mahdolliset kannustimet tässä elvytyksessä.
Vaikka tuntuu karulta, niin järkvintä olisi tässä tilanteessa antaa osan yrityksistä mennä konkurssiin. Niitä on pidetty halvan lainarahan ympäristössä pystyssä, vaikkeivat mitään tuottaisi. Valtioiden pitäisi nyt vaan tehdä kaikki mahdolliset infrahankkeet, mitä on tarpeen tai suunnitteilla. Julkisen puolen omistamat rakennukset pitäisi nyt laittaa kuntoon. Kotitalousvähennyksen käyttömahdollisuuksia pitäisi listätä. Jos yrittäjille vielä sallitaan työttömyyskorvaus, niin tässä ei oikeesti ole surtakaan ongelmaa.
Markkinoilta ei saa viedä kaikkea riskiä edes tällasessa tilanteessa.
Osa menettää työpaikkansa ja osa yrityksensä sen tähden, että pelastamme ihmishenkiä pandemian aikana. Sen verran itsellä kyllä myötätuntoa heitä kohtaan on, jotta jollakin taivoin tässä on vahinkoja tasattava kaikkien kesken. Mitä ne keinot ovat, niin siihen en suoraan osaa vastata.
Kaikenlaisen rahan jakamisen kanssa on aina ongelmia, koska se jotenkin lähtee helposti kanavoitumaa kavereille jne. Valtioiden omat investoinnit infraan yms. olisi yksi hyvä keino työllistää ihmisiä. Mikäli investointeja kanavoidaan liian yksipuolisesti, niin silloinkin syntyy ongelmia ja toiseksi se ei kohtele kansalaisia tasapuolisesti. Tuskin tarjoilija tai lentoemäntä juuri hyötyy jostakin ratahankkeesta. En pitäsi sitä kauhean huonona vaihtoehtona, mikäli valtion määräyksestä suljetuille ravintoloille ja niiden työntekijöille korvattaisiin tulon menetykset siltä ajalta, kun ne on määräyksestä kiinni.
Meillä on työttömyysturva sitä varten, jos menettää työpaikan. Nyt samaa turvaa on saamassa myös yrittäjät. Kyllä yrittäjien kuuluu kantaa riskiä myös yllättävässä tilanteessa.
Samalla tavalla yrityksiä kaatuu ja työpaikkoja menetetään kaiken aikaa poliitisia päätöksiä tehtäessä. Nyt vain kärsijänä on suuri määrä, joten se herättää huomiota. Yksittäisen henkilön kohdalla tilanne on aina dramaattinen, kun työ tai yritys menee alta. Pidetäänkö jatkossa kaikki yritykset pystyssä, jos toimintaedellytykset kärsii poliittisista päätöksistä?
Nyt kaatuu yrityksiä, kun pelastetaan ihmisehnkiä. Välillä kaatuu yrityksiä, kun pelastetaan maapalloa ja vehnnetään saasteita. Välillä katuu yrityksiä, kun rajotetaan terveydelle haitallisten tuotteiden myyntiä. Miksi tää nykynen poliittinen päätös on tässä mielessä jotenki poikkeuksellinen. Jos nyt ihmishenkiä säästetään päätöksellä, niin päätös on perusteltu ja taloudellisesti kärsivät joutuu nyt vain ottaa takkiinsa. Taloudellisia menetyksiä kuitenki kompensoidaan jo nykysellään kuten todettu.
Meillä on työttömyysturva sitä varten, jos menettää työpaikan. Nyt samaa turvaa on saamassa myös yrittäjät. Kyllä yrittäjien kuuluu kantaa riskiä myös yllättävässä tilanteessa.
Samalla tavalla yrityksiä kaatuu ja työpaikkoja menetetään kaiken aikaa poliitisia päätöksiä tehtäessä. Nyt vain kärsijänä on suuri määrä, joten se herättää huomiota. Yksittäisen henkilön kohdalla tilanne on aina dramaattinen, kun työ tai yritys menee alta. Pidetäänkö jatkossa kaikki yritykset pystyssä, jos toimintaedellytykset kärsii poliittisista päätöksistä?
Nyt kaatuu yrityksiä, kun pelastetaan ihmisehnkiä. Välillä kaatuu yrityksiä, kun pelastetaan maapalloa ja vehnnetään saasteita. Välillä katuu yrityksiä, kun rajotetaan terveydelle haitallisten tuotteiden myyntiä. Miksi tää nykynen poliittinen päätös on tässä mielessä jotenki poikkeuksellinen. Jos nyt ihmishenkiä säästetään päätöksellä, niin päätös on perusteltu ja taloudellisesti kärsivät joutuu nyt vain ottaa takkiinsa. Taloudellisia menetyksiä kuitenki kompensoidaan jo nykysellään kuten todettu.
Niinhän tuo on. Poliittisella päätöksellähän voi päättää vaikka valtion kassan paikkaamisesta määräämällä 10% varallisuusveron kaikille kansalaisille. Sehän on sitten varallisuutta omaavien oma virhe, jos sellaista on sattunut kertymään.
Niinhän tuo on. Poliittisella päätöksellähän voi päättää vaikka valtion kassan paikkaamisesta määräämällä 10% varallisuusveron kaikille kansalaisille. Sehän on sitten varallisuutta omaavien oma virhe, jos sellaista on sattunut kertymään.
Polititisen päätöksen miellekkyydestä voi aina keskustella. Pointti kuitenkin oli siinä, että jos tehdään poliittinen päätös, niin ei sen seurauksia pidä alkaa kompensoimaan vain tietyissä tilanteissa. Jos veroja nostetaan ja joku joutuu sen seurauksena taloudellisiin ongelmiin, niin pitäskö niillekkin kompensoida aiheutuneet vahingot. Ei pidä.
Jos tulevaisuudessa huono finanssipolitiikkaa aiheuttaa laman, niin pitäskö valtion senkin jälkeen sitten korvata kaikille vaikeuksiin joutuville yritykselle aiheutetut ongelma. No ei pitäisi. Itseasiassa yrittäjien ongelmat alkoivat jo ennen kuin valtio teki mitään merkittäviä päätöksiä. Se riski tuli ulkopuolelta ja vaikutukset olisi näkynyt joka tapauksessa olisi kieltoja määrätty tai ei. Toki kiellot pahensi tilannetta entisestään, mutta ei kaikki ongelmat ole syntyneet valtion päätösten seurauksena vaan samantapainen kehitys olisi varmasti ollut ilman kieltojakin.
Mikäänhän ei estä valtiota vaikka rahottamasta kaikkia kansalaisiaan vaikka 2000 eurolla kuukaudessa. Mutta se ei ole kestävä ratkaisu. Aivan samoin ei ole kestävä ratkaisu nytkään tukea pulaan aiheutuneita yrityksiä pelkästään koronan varjolla. Siellä pulaan joutuneissa yrityksissä on paljon sellasia, jotka oli tuottamattomia ja hengissä vain matalan korkotason takia. Luovaa tuhoa ei pidä kaikin mahdollisin keinoin tukahduttaa. Toki nyt kärsii myös sinällään tuottavatkin yritykset, mutta tää kehitys on jo pitkään mennyt siihen, että kaikkea tuetaan, joten jossain kohtaan se pitäisi katkaista.
Jos veroja nostetaan ja joku joutuu sen seurauksena taloudellisiin ongelmiin, niin pitäskö niillekkin kompensoida aiheutuneet vahingot. Ei pidä.
Jos tulevaisuudessa huono finanssipolitiikkaa aiheuttaa laman, niin pitäskö valtion senkin jälkeen sitten korvata kaikille vaikeuksiin joutuville yritykselle aiheutetut ongelma. No ei pitäisi. Itseasiassa yrittäjien ongelmat alkoivat jo ennen kuin valtio teki mitään merkittäviä päätöksiä. Se riski tuli ulkopuolelta ja vaikutukset olisi näkynyt joka tapauksessa olisi kieltoja määrätty tai ei. Toki kiellot pahensi tilannetta entisestään, mutta ei kaikki ongelmat ole syntyneet valtion päätösten seurauksena vaan samantapainen kehitys olisi varmasti ollut ilman kieltojakin.
Ajatuksesi on vähintäänkin outo. Tilannehan ei ole finassipoliittinen. Tälläistä valmiuslain mukaista liiketoiminnan estämistä ei mikään yritys ole voinut ennakoida etukäteen. Ja liiketoiminnan sopeuttamiseen tälläisessä muuttuvassa tilanteessa ei ole kovin paljon aikaa, jota se yleensä vaatii. Pelkästään työntekijöiden lomautuksiin menee aikaa (palkkakulut + sivukulut juoksee) ja muutkin kiinteät kulut juoksee, vaikka tulot tippuu nollaan valmiuslain takia.
Pitäisikö sinun mielestä myös työttömyystuetkin lopettaa? Kyllähän kansalaisella pitäisi olla tilillä sen verran rahaa, ettei työttömyys aiheuta ongelmia. Jos tili ontyhjä, niin menköön kansalainen kerjuulle?
Ajatuksesi on vähintäänkin outo. Tilannehan ei ole finassipoliittinen. Tälläistä valmiuslain mukaista liiketoiminnan estämistä ei mikään yritys ole voinut ennakoida etukäteen. Ja liiketoiminnan sopeuttamiseen tälläisessä muuttuvassa tilanteessa ei ole kovin paljon aikaa, jota se yleensä vaatii. Pelkästään työntekijöiden lomautuksiin menee aikaa (palkkakulut + sivukulut juoksee) ja muutkin kiinteät kulut juoksee, vaikka tulot tippuu nollaan valmiuslain takia.
Ongelma on visainen. En oikein ymmärrä tätä logiikkaa, jonka mukaan esimerkiksi Sampo ja muut vastaavat firmatkin saavat nyt jotain ilmaista lainaa, vaikka eivä ole missään rahapulassa. Miksi ihmeessä? (Tiedän kyllä oppikirjavastauksen, kysymys on retorinen).
Yritykset ja yksilöt eivät voi ennakoida valmiuslakia tai vastaavia kriisejä, mutta valtion pitäisi ohjata niitä siihen suuntaan että yllättävän tilanteen sattuessa rahat eivät lopu heti kuukaudessa. Kun valtio takaa lainat ja pelastaa kaikki, se kannustaa yrityksiä ja yksilöitä pitämään kassan tyhjänä ja ajamaan velkavivulla kaasu pohjassa jatkossakin. Se ei ole hyvä juttu.
Enpä usko että tähän on mitään kätevää ratkaisua, jossa ei olisi jotain ongelmaa. Mikä tahansa ratkaisu valitaankin, lasku tulee viime kädessä jonkun maksettavaksi. Kun tarpeeksi monta laskua tuupataan keskiluokalle, alkaa yhteiskuntajärjestys heilumaan.
Ongelma on visainen. En oikein ymmärrä tätä logiikkaa, jonka mukaan esimerkiksi Sampo ja muut vastaavat firmatkin saavat nyt jotain ilmaista lainaa, vaikka eivä ole missään rahapulassa.
Syvemmin asiaa miettimättä, olen täysin samaa mieltä. Tosin näin on aina toimittu, eli suuryrityksiä on tuettu kovalla kädellä vuosikymmenten aikana (mm. Nokia).
Yritykset ja yksilöt eivät voi ennakoida valmiuslakia tai vastaavia kriisejä, mutta valtion pitäisi ohjata niitä siihen suuntaan että yllättävän tilanteen sattuessa rahat eivät lopu heti kuukaudessa.
Kyllä tätä ohjausta on yritetty. Sekä yrityksille että yksityisille. Vaikka yrityksen tase olisi kuinka vahva, niin sekään ei välttämättä auta tälläisessä tilanteessa, jos taseessa on paljon varastoarvoa (nyt varastonkiertonopeus tipuu reilulla kädellä) tai muuta omaisuutta, jonka realisointi ei ole tällä hetkellä kovin helppoa ja nopeaa. Cash is king tässäkin, mutta harva yritys haluaa normaalisti makuuttaa rahaa kassassa ylenmäärin. Se on yleisten talousoppien vastaista. Kassassa oleva raha kun ei tuota mitään ja jos sille kassalle ei keksitä tuottoa, niin parempi jakaa omistajille, jotka laittaa sen tuottamaan. Eikö se näin mene?
Kuluttajia on koitettu myös valistaa varautumisesta kriiseihin. Valtion, takuusäätiön, Marttaliito ja jopa pankkien yms. toimesta. Turhaan. Kansa on velkaantunut yhä enemmän ja nimenomaan kulutusluotot ja pikavipit on mistä on tullut paljon kasvua.
Suomalaiset ovat velkaantuneempia kuin koskaan. Moni kohtaa riskit ilman puskureita.
Kolmen kuukauden nettotuloja vastaava summa rahaa – sen verran pitäisi jokaisella olla säästössä, jotta ei heti ajaudu ongelmiin, jos taloudellinen kriisi mahdollisesti pitkittyy.
”Monelta tällainen puskurivara puuttuu”, sanoo Takuusäätiön kehittämispäällikkö Minna Markkanen.
Suomalaiset ovat haastavassa tilanteessa tulojen romahtamisen varalta myös siksi, että Tilastokeskuksen mukaan olemme viime vuosina olleet velkaantuneempia kuin koskaan.
”1990-luvun lamaan verrattuna kotitaloudet ovat nyt enemmän velkaantuneita kuin silloin. Tämä on tilanne erityisesti pääkaupunkiseudulla, jossa asuminen on kallista”, sanoo Markkanen.
.............
Vaikka suomalaisten suurimmat lainasummat ovat asuntolainoissa, nopein kasvu on viime vuosina ollut kulutusluotoissa.
”Erityisesti kalliskorkoisten kulutusluottojen ja pikalainojen suhteen on eletty hulluja vuosia”, toteaa Markkanen.
Jos poikkeustilanne pitkittyy, yhä useampi velkaongelmainen kotitalous voi tarvita apua.
Osa lainanmaksajista on jo ehtinyt hakea pankistaan lyhennysvapaata. Markkanen muistuttaa, että vuokra-asujilla ei ole samaa mahdollisuutta.
Markkanen varoittaa ottamasta talousongelmiin uutta lainaa.
”Se johtaa yleensä velkakierteeseen. Menojen karsiminen on aina ensisijainen ratkaisu.”
Maksuhäiriöisten henkilöiden määrä on kasvanut tasaisesti Suomessa viimeisten kymmenen vuoden aikana.
Suomen Asiakastieto oy:n mukaan maksuhäiriömerkintöjä oli viime joulukuussa 386 700 suomalaisella.
Yritykset ja yksilöt eivät voi ennakoida valmiuslakia tai vastaavia kriisejä, mutta valtion pitäisi ohjata niitä siihen suuntaan että yllättävän tilanteen sattuessa rahat eivät lopu heti kuukaudessa.
Kyllä tätä ohjausta on yritetty. Sekä yrityksille että yksityisille. Vaikka yrityksen tase olisi kuinka vahva, niin sekään ei välttämättä auta tälläisessä tilanteessa, jos taseessa on paljon varastoarvoa (nyt varastonkiertonopeus tipuu reilulla kädellä) tai muuta omaisuutta, jonka realisointi ei ole tällä hetkellä kovin helppoa ja nopeaa. Cash is king tässäkin, mutta harva yritys haluaa normaalisti makuuttaa rahaa kassassa ylenmäärin. Se on yleisten talousoppien vastaista. Kassassa oleva raha kun ei tuota mitään ja jos sille kassalle ei keksitä tuottoa, niin parempi jakaa omistajille, jotka laittaa sen tuottamaan. Eikö se näin mene?
Kuluttajia on koitettu myös valistaa varautumisesta kriiseihin. Valtion, takuusäätiön, Marttaliito ja jopa pankkien yms. toimesta. Turhaan. Kansa on velkaantunut yhä enemmän ja nimenomaan kulutusluotot ja pikavipit on mistä on tullut paljon kasvua.
Suomalaiset ovat velkaantuneempia kuin koskaan. Moni kohtaa riskit ilman puskureita.
Kolmen kuukauden nettotuloja vastaava summa rahaa – sen verran pitäisi jokaisella olla säästössä, jotta ei heti ajaudu ongelmiin, jos taloudellinen kriisi mahdollisesti pitkittyy.
”Monelta tällainen puskurivara puuttuu”, sanoo Takuusäätiön kehittämispäällikkö Minna Markkanen.
Suomalaiset ovat haastavassa tilanteessa tulojen romahtamisen varalta myös siksi, että Tilastokeskuksen mukaan olemme viime vuosina olleet velkaantuneempia kuin koskaan.
”1990-luvun lamaan verrattuna kotitaloudet ovat nyt enemmän velkaantuneita kuin silloin. Tämä on tilanne erityisesti pääkaupunkiseudulla, jossa asuminen on kallista”, sanoo Markkanen.
.............
Vaikka suomalaisten suurimmat lainasummat ovat asuntolainoissa, nopein kasvu on viime vuosina ollut kulutusluotoissa.
”Erityisesti kalliskorkoisten kulutusluottojen ja pikalainojen suhteen on eletty hulluja vuosia”, toteaa Markkanen.
Jos poikkeustilanne pitkittyy, yhä useampi velkaongelmainen kotitalous voi tarvita apua.
Osa lainanmaksajista on jo ehtinyt hakea pankistaan lyhennysvapaata. Markkanen muistuttaa, että vuokra-asujilla ei ole samaa mahdollisuutta.
Markkanen varoittaa ottamasta talousongelmiin uutta lainaa.
”Se johtaa yleensä velkakierteeseen. Menojen karsiminen on aina ensisijainen ratkaisu.”
Maksuhäiriöisten henkilöiden määrä on kasvanut tasaisesti Suomessa viimeisten kymmenen vuoden aikana.
Suomen Asiakastieto oy:n mukaan maksuhäiriömerkintöjä oli viime joulukuussa 386 700 suomalaisella.
Jos kaikki ne ihmiset länsimaissa, joilla ei ole kolmen kuukauden elämiseen vaadittavaa säästöä, supistaisivat kulutustaan siten, että vuoden päästä heillä olisi tilillä tuo säästö, niin länsimaiden talous ajautuisi lamaan.
Jos kaikki ne ihmiset länsimaissa, joilla ei ole kolmen kuukauden elämiseen vaadittavaa säästöä, supistaisivat kulutustaan siten, että vuoden päästä heillä olisi tilillä tuo säästö, niin länsimaiden talous ajautuisi lamaan.
Niinpä. Mutta mitä ihminen tekee kun huomaa konkreettisesti että olisi ehkä hyvä olla rahaa säästössä? Alkaa ostamaan Tesloja ja ulkomaanmatkoja vai kenties laittaa aiempaa enemmän rahaa säästöön?
On aika loogista että säästäminen kiinnostaa hivenen enemmän kun tulee lomautuksia, vaikka kävisikin niin että lomautus perutaan ja saa pitää työpaikkansa.
Jonkinlainen lama lienee edessä ja mikään määrä velkarahaa ei voi sitä estää, mutta voidaan kyllä velkarahalla pahentaa tai lievittää lopputulosta. Velkarahan maksaa lopulta joku kuitenkin, eli jostain se on pois. Venäjällä ilmeisesti pääomatuloja nauttiva luokka on maksaja, mutta länsimaissa luultavasti nk. "keskiluokka". Elvytyslaskun perässä tulevat veronkorotukset eivät varsinaisesti lisää kuluttamishaluja sitten...
Mitään helppoa exit-strategiaa tähän nyt ei vaan ole.
Jos kaikki ne ihmiset länsimaissa, joilla ei ole kolmen kuukauden elämiseen vaadittavaa säästöä, supistaisivat kulutustaan siten, että vuoden päästä heillä olisi tilillä tuo säästö, niin länsimaiden talous ajautuisi lamaan.
Niinpä. Mutta mitä ihminen tekee kun huomaa konkreettisesti että olisi ehkä hyvä olla rahaa säästössä? Alkaa ostamaan Tesloja ja ulkomaanmatkoja vai kenties laittaa aiempaa enemmän rahaa säästöön?
On aika loogista että säästäminen kiinnostaa hivenen enemmän kun tulee lomautuksia, vaikka kävisikin niin että lomautus perutaan ja saa pitää työpaikkansa.
Jonkinlainen lama lienee edessä ja mikään määrä velkarahaa ei voi sitä estää, mutta voidaan kyllä velkarahalla pahentaa tai lievittää lopputulosta. Velkarahan maksaa lopulta joku kuitenkin, eli jostain se on pois. Venäjällä ilmeisesti pääomatuloja nauttiva luokka on maksaja, mutta länsimaissa luultavasti nk. "keskiluokka". Elvytyslaskun perässä tulevat veronkorotukset eivät varsinaisesti lisää kuluttamishaluja sitten...
Mitään helppoa exit-strategiaa tähän nyt ei vaan ole.
Mitä tekee kriisin jälkeen keski-/hyvätuloinen ihminen, jonka kulutuskäyttäytyminen on täysin estynyt koronan takia? Tällä hetkellä kaikilla ei-lomautetuilla henkilöillä kertyy rahaa säästöön, koska sitä ei voi tällä hetkellä kuluttaa. Nämä säästöt puolestaan siirtyy joko investointeihin (kasvattaen arvopapereiden tai asuntojen hintaa) tai kriisin jälkeiseen kulutukseen.
Puolestaan varallisuudesta jo ennestään tiukkaa tekevän joukkion pienet, mutta kasvavat säästötoimet ei hirveän suurta lovea kokonaiskysyntään tee. Vuokra/asuntolaina on silti maksettava, ruokaa kaupasta ostettava, auton ylläpidosta koituvat kustannukset hoidettava, tai vaatteita satunnaisesti uusittava. Siinä olet oikeassa, että aurinkomatkojen määrä voi pienentyä.
Tällä hetkellä kaikilla ei-lomautetuilla henkilöillä kertyy rahaa säästöön, koska sitä ei voi tällä hetkellä kuluttaa.
Tottakai voi, ja kulutetaan myös.
Toki joillain, ehkä monillakin kulutus on pienentynyt, mutta kyllä kuluttaminen silti onnistuu hyvin. Jos on tottunut kuluttamaan ravintoloihin, konsertteihin jne, ei ehkä samoihin kohteisiin kuluttaminen onnistu enää, mutta kaikenlaista kivaa voi silti ostella, jos siltä tuntuu.
Tällä hetkellä kaikilla ei-lomautetuilla henkilöillä kertyy rahaa säästöön, koska sitä ei voi tällä hetkellä kuluttaa.
Tottakai voi, ja kulutetaan myös.
Toki joillain, ehkä monillakin kulutus on pienentynyt, mutta kyllä kuluttaminen silti onnistuu hyvin. Jos on tottunut kuluttamaan ravintoloihin, konsertteihin jne, ei ehkä samoihin kohteisiin kuluttaminen onnistu enää, mutta kaikenlaista kivaa voi silti ostella, jos siltä tuntuu.
Toki voi, jos siltä tuntuu, mutta veikkaampa ettei kovin monesta tunnu. Varmasti verkkoauppa/gigantti/power saanut lisämyyntiä kun jengi hakee viihde-elektroniikka, printtereitä, ja kuulokkeita sun muuta kotitoimistolle, mutta muuten kuluttaminen on vähentynyt valtavasti, turha sitä varmaan on kiistää. Osa jengistä varmaan ostelee kaikkea turhaa, mutta väittäisin että suurin osa pyrkii nyt elämään kohtuu järkevästi. Miksi se palkka olisi pakko pistää leveäksi jos ei voi kuluttaa sitä siihen mihin yleensä (eli oletuksena siihen mihin haluaakin rahojaan käyttää).
Aina voi kuluttaa ja ostaa netin tyhjäksi. Mutta tapahttuko sitä on ehkä se isompi kysymys. Oma veikkaus on että kulutus on tippunut ja tulee vielä tippumaan seuraavan parin kk aikana.
Mitä tekee kriisin jälkeen keski-/hyvätuloinen ihminen, jonka kulutuskäyttäytyminen on täysin estynyt koronan takia? Tällä hetkellä kaikilla ei-lomautetuilla henkilöillä kertyy rahaa säästöön, koska sitä ei voi tällä hetkellä kuluttaa. Nämä säästöt puolestaan siirtyy joko investointeihin (kasvattaen arvopapereiden tai asuntojen hintaa) tai kriisin jälkeiseen kulutukseen.
Puolestaan varallisuudesta jo ennestään tiukkaa tekevän joukkion pienet, mutta kasvavat säästötoimet ei hirveän suurta lovea kokonaiskysyntään tee. Vuokra/asuntolaina on silti maksettava, ruokaa kaupasta ostettava, auton ylläpidosta koituvat kustannukset hoidettava, tai vaatteita satunnaisesti uusittava. Siinä olet oikeassa, että aurinkomatkojen määrä voi pienentyä.
Monen tällaisen keski-/hyvätuloisen osakesalkku on ottanut melkoisen hitin nyt. Se hittikin vaikuttaa kun miettii että laittaako rahaa sinne, pankkiin vai johonkin ei-välttämättömään kulutukseen.
Lopputulos riippuu hyvin paljon siitä kuinka pitkä ja syvä osuma talouteen tästä tulee, enkä minä osaa ennustaa sitä. Ihmisten käytöstä ja mielenliikkeitä ei ole aina niin helppoa ennustaa.
Cash is king tässäkin, mutta harva yritys haluaa normaalisti makuuttaa rahaa kassassa ylenmäärin. Se on yleisten talousoppien vastaista. Kassassa oleva raha kun ei tuota mitään ja jos sille kassalle ei keksitä tuottoa, niin parempi jakaa omistajille, jotka laittaa sen tuottamaan. Eikö se näin mene?
Yleinen talousoppi on sekin, ettei yritystä kannata päästää konkurssiin. Kassassa oleva raha tuottaa erinomaisesti nykyisen kaltaisessa tilanteessa, jossa sillä vältetään konkurssin aiheuttamat menetykset.
Kriisin seurauksena kassan arvostus saattaa nousta. Rahoja aletaan jättää yrityksiin sen sijaan, että käytettäisiin velkarahaa. Yksi 1990-luvun laman seurauksista oli, että yrityksiin alettiin kerryttää enemmän omaa pääomaa. Aiemmin yritykset oli päästetty kovin velkaantuneiksi, jolloin ne olivat alttiita laman vaikeuksille. Koronakriisi voi näyttää yrityksille kassan merkityksen "vakuutuksena" äkkikatastrofien varalta.
Cash is king tässäkin, mutta harva yritys haluaa normaalisti makuuttaa rahaa kassassa ylenmäärin. Se on yleisten talousoppien vastaista. Kassassa oleva raha kun ei tuota mitään ja jos sille kassalle ei keksitä tuottoa, niin parempi jakaa omistajille, jotka laittaa sen tuottamaan. Eikö se näin mene?
Teoriassa se toimii juurikin tuolla tavalla. On kuitenkin aina hyvä muistaa, että teoria pohjautuu aina johonkin olettamiin. Tuolla mainitsemallasi teorialla on olettama täydellisistä markkinoista, joka tarkoittaa montaa asiaa. Mm. sitä, että markkinat ovat niin likvidit, että kun joku tarvitsee rahoitusta, niin se hoituu heti. Jos mietitään kriisitilanteita, niin tunnusomaista on nimenomaan likviditeetin puuttuminen ja näin ollen on hyvä olla omaa kassaa puskurina, koska muuta rahoitusta ei välttämättä ole saatavilla. Kun rahoitusta ei ole saatavilla (long story short) muodostuu ns. market of lemons, missä kukaan ei halua lainata toisillensa, koska kukaan ei tiedä toisen luottokelpoisuutta (onko kyseessä cherry vai lemon = epäsymmetrinen informaatio). Tämä on se syy miksi on niin tärkeätä, että esim. Fed pyrkii lisäämään likviditeettiä, ettei jouduta tämmöiseen ns. credit crunch tilanteeseen.
Infaaltion sijasta Suomi on ajautunut deflaatioon. Kun öljynhinta joskus taas normalisoittu (mikä nyt sitten onkaan normaali), niin asia korjaantunee.
Kuluttajahintojen vuosimuutos oli huhtikuussa -0,3 prosenttia, kertoo Tilastokeskus. Maaliskuussa inflaatio oli 0,6 prosenttia. Inflaation laskun aiheutti muun muassa bensiinin ja korvattavien reseptilääkkeiden hintojen lasku.
Huhtikuussa kuluttajahintoja nosti vuoden takaiseen verrattuna eniten savukkeiden, hedelmien, sähkön ja hoitovastikkeen kallistuminen. Myös maaliskuuhun verrattuna huhtikuussa kuluttajahintojen muutos oli -0,3 prosenttia, mikä johtui lähinnä bensiinin hinnan laskusta.
Täytyy myöntää että tämä on vaikuttanut omaan ostokäyttäytymiseen. Pitäisi ostaa veneeseen toistatuhatta litraa dieseliä. En ole vielä tankannut tankkeja täyteen, kun dieselin hinta on ollut jatkuvasti laskussa. Ensi viikolla kuitenkin varmaan jo tankkaan täyteen.
