Tämä pakina osui ja upposi. On laajempaakin näyttöä siitä, että peritty tai lotossa voitettu tuuriraha katoaa mutta itse ansaittu on niin paljon arvokkaampaa, että sitä käytetään harkitummin.
Olen tyypillinen työuraisä, jonka lapset ovat äidin hyvin kasvattamia. Pari asiaa olen silti omasta mielestäni vetänyt kohtuullisen siististi. Kun prosenttilasku oli koulussa ajankohtainen, teetin jo ennen Martin Paasin legendaarista lapsilisillä miljonääriksi -juttua muutaman harjoitustyön S&P500 reaalidatalla. Helppoa prosenttilaskua, joka automatisoi laskukaavat ja tuloksen kertaluokan arvioinnin laskimellakin laskettuna. Viimeistään 20 vuoden sarjan laskennan lopussa seisoo kysymys: "voiko tästä tulla näin paljon?" Kyllä voi, ja siinä kävi jo niin, koska numerot ovat todellista elettyä elämää.
Perheen kumpikin nuorempi numeroammattilainen aloitti salkunrakennuksensa suunnilleen ensimmäisestä tilistään omilla rahoillaan. Toinen ehti jo hakea sparrausta ajatukselleen kannattaisiko ensiasunto maksaa omillaan vai velkavivuttaa asuntolainalla normaalien ihmisten tapaan. Näkymä pidemmälle ajalle on vaikea asia hahmottaa, ellei sitä ole itse laskenut.
Toinen mielestäni onnistunut asia oli liikenneopetus. Kävin oikeasti itse ensin opastaen koulutiet läpi yhdessä ennalta harjoitellen. Sen jälkeen oppilas sai yrittää itse minun vain seuratessa. Polkupyörällä sai mennä vasta sitten kun osasi ajaa itse koko reitin hyväksytysti. Mopoikäiset pojat kutsuin kavereineen käymään ja merkkasin jarrutusmatkat kuljettajatutkinnon mukaisesti. Kun hätäseis alkoi pysyä kunnolla hanskoissa, otettiin merkit pois ja ohi ajavalle tehtäväksi pysäyttää valitsemassaan paikassa jos näkee syyn siihen. Pensasaidan takaa näkyviin (mutta ei pidemmälle) loikkaavan kohdalla ei juuri harjoiteltu jarrutus ehtinyt edes alkaa. Hiljaisia poikia mietti miten olisi käynyt jos portista olisikin tullut vain näkyviin hyppäävän harjoitusmaalin sijasta lapsi ja koira pallon perässä tielle saakka? Ja sitten koko porukalla rantakahvilaan jätskille minun piikkiin.
Myöhemmin kevari- ja autokoulu käytiin ensin ammattilaisella. Kortin saamisen jälkeen jatkokoulutusta ensin minun EAK:lla tekemieni muistiinpanojen avulla ja sitten yhdessä ammattilaisen vetämälle kurssille. Katsoin koulutusvastuuni päättyneeksi, kun moottoriradan pääsuoran lopussa minun jarrumerkilläni tuttu Thundercat painui ohitseni noin kahtasataa. Näillä askelmerkeillä minä nukuin takapenkillä rauhallisesti jo 10 vuotta sitten nuoren haukansilmän ajaessa mökille päin lumimyrskyssä.
Lapsia voi valmistaa periaatteessa kaikkeen riskialttiiseen elämässä useammalla periaatteella. Vanhempien valmiiksi pöytään kattamien kalojen vaihtoehtona on aika monesti opettaa nuori kalastamaan itse. Tästä muuten aiheutuu sivuvaikutus, joka peilautuu nyt jo takaisin vanhempien eduksi. Nuorista tulee aikanaan omien alojensa asiantuntijoita, joiden osaamista voi hyödyntää heidän vahvoilla alueillaan.
Ajoitus on tärkeä opin perille menemisessä. Kuuntelijan huomion saa paremmin jos voi tarjota dataa jolle on kysyntää kuin yrittää vuosia myöhemmin vääntää jo pahasti sosialidemokratisoitunutta laskutaitoiseksi.
”P.P.S. Jos joku keksii verotehokkaan tavan estää 18-vuotiaita vielä koskemasta muhkeaan pottiinsa, moni lahjoitushalukas lienee kiinnostunut. Täysi-ikäisyys tuo nimittäin täysivaltaisuuden omien rahojensa suhteen, ja ainakaan mie en keksinyt näppärää ratkaisua. Rahan säätiöiminen esimerkiksi tuntuisi kovin työläältä ratkaisulta.”
Miten olisi lahja josta pidättää itsellään hallintaoikeuden määräajaksi?
Osakeyhtiö ja itselle 1kpl A luokan osake millä 100% äänivalta ja lapselle 99 B osake missä ei äänioikeutta mutta oikeus osinkoihin.
Tuo kuulostaa järkevältä. Sisältyykö ajatukseesi se että nuo 99 osaketta lahjoitetaan lapselle?
Jos sisältää, kannattaisiko silloinkin verojen vuoksi pidättää hallintaoikeus niihin? Osingot menisivät tällöin myös lahjan antajalle niin kauan kuin hallintaoikeus on.
Osakeyhtiö ja itselle 1kpl A luokan osake millä 100% äänivalta ja lapselle 99 B osake missä ei äänioikeutta mutta oikeus osinkoihin.
Tuo kuulostaa järkevältä. Sisältyykö ajatukseesi se että nuo 99 osaketta lahjoitetaan lapselle?
Jos sisältää, kannattaisiko silloinkin verojen vuoksi pidättää hallintaoikeus niihin? Osingot menisivät tällöin myös lahjan antajalle niin kauan kuin hallintaoikeus on.
Noin voi tehdä. Olen nähnyt korkean luokan verokonsultin jopa esittävän, että ne lasten osakkeet voisivat olla myös osinko-oikeudettomia. Eli käytännössä lapset omistavat 99% yhtiöstä ilman mitään omistajan oikeuksia. Koska osakkeet ovat äänivallattomia, ei tarvita myöskään edunvalvojaa. Sitten kun haluaa, lahjoittaa lapsille sen äänivaltaisen osakkeen, lapset muuttavat yhtiöjärjestystä ja saavat koko omaisuuden haltuunsa ilman veroseuraamuksia (veroa menisi vain siitä viimeisestä osakkeesta, koska lapsethan jo omistavat ne muut, ja todennäköisesti jää lahjaveron alarajan alle).
Akin kolumnissa on monia hyviä argumentteja, mutta otos on vääristynyt, kun tarkastellaan vaan niitä, joiden elämä on mennyt sekaisin täysi-ikäisyyden kynnyksellä. Varmasti toisesta päästä janaa löytyy myös sellaisia, jotka ovat esimerkiksi kouluttautuneet matalapalkkaiselle alalle, ja ovat vuosikausien kädestä suuhun vuokra-asumisen sijaan päässeet heti nuorena omistusasuntoon kiinni, ja kenties heidän elämänsä on tästä johtuen mennyt paljon paremmin kuin olisi mennyt ilman säästöjä. Ehkä he ovat perheellistyneet helpommin tai uskaltaneet perustaa perheen, koska taloudellinen tausta on ollut tukevampi. Erityisesti pääkaupunkiseudulla on ollut valtava ero, onko päässyt omistusasumiseen kiinni 20-vuotiaana vaiko vasta 40-vuotiaana. Eli onko päässyt nauttimaan asuntojen kallistumisesta vai onko joutunut sen maksajaksi. En tiedä kompensoiko tämä odotusarvossa sitä toista ääripäätä, mutta sanoisin että on liian yksinkertaista väittää, että lapsille säästäminen on yksinomaan haitallista. Minulle ei koskaan mitään säästetty, mutta omassa kokemuspiirissäni on useitakin kavereita, joille säästettiin ja joille siitä oli selvää hyötyä. Näissä perheissä myös yleensä puhuttiin rahasta ja kasvatettiin siihen vastuuseen. Toki tiedän myös tapauksia, joissa raha oli haitaksi.
Osakeyhtiön perustamisessa on varmaan omat hyvät puolensa. Toki siitä seuraa jonkin verran hallintobyrokratiaa kirjanpidon, tilinpäätösten, veroilmoitusten etc muodossa. Toki näitä voi ostaa rahalla tai hoitaa itse jos ovat entuudestaan tuttuja. Riippuu tietysti aika paljon omaisuuden arvosta mikä on järkevää. Oikein isoille omaisuuksille on tietysti kaikenlaisia family office -palveluja saatavilla.
P.P.S. Jos joku keksii verotehokkaan tavan estää 18-vuotiaita vielä koskemasta muhkeaan pottiinsa, moni lahjoitushalukas lienee kiinnostunut. Täysi-ikäisyys tuo nimittäin täysivaltaisuuden omien rahojensa suhteen, ja ainakaan mie en keksinyt näppärää ratkaisua. Rahan säätiöiminen esimerkiksi tuntuisi kovin työläältä ratkaisulta.
Toimisikohan tähän tarkoitukseen yhteinen sijoitusyhtiö, jossa eri osakesarjojen avulla äänivalta esim. 90 % vanhemmalla ja omistusoikeus 90 % jälkikasvulla. Erityisen verotehokas, jos tämän perustaa jo vauva-aikana, jolloin tuottoja yhtiöön ehtii kertyä. Ei tietysti kovin byrokratia-tehokas, kun pitää hakea DVV:ltä edunvalvontapäätöksiä yms., mutta kysymyshän koski vain verotehokkuutta...
Edit. Äh, olikin yllä jo käsitelty tämä ajatus tarkemmin,
Itselläni on toiminut sellainen puolivahinko jota nyt kutsun nerokkaaksi strategiaksi, että tilit ovat eri maassa ja ne menivät sitten automaattisesti lukkoon kun penskat tulivat täysi-ikäisiksi. Nyt niihin ei pääse käsiksi sen enempää vanhemmat kuin lapsetkaan joten eipä kukaan pääse osuuksia juomaan. Minun tililtäni menee pieni summa joka kuukausi kuten aikaisemminkin eli kuukausisijoitukset jatkuvat edelleen.
Jos yhtiön perustaa ja antaa lapsille 99% ennen kuin firmaan laittaa pääomaa, taitaa todella selvitä aika vähillä veroilla. Lahjaveroilmoitus kannattanee kuitenkin verottajalle laittaa että saa lahjaveroarvon vahvistettua (vaikka se olisi 1€, siitä on hyvä saada jälki jäämään).
Kun pääomaa ja tuottoa alkaa kertyä, jälkikasvun voi nimittää toimariksi ja pistää hoitamaan omaisuutta ja kirjanpitoa, jos tuntuu että kyvyt riittää. Siinähän sitä oppii samalla.
Noin voi tehdä. Olen nähnyt korkean luokan verokonsultin jopa esittävän, että ne lasten osakkeet voisivat olla myös osinko-oikeudettomia. Eli käytännössä lapset omistavat 99% yhtiöstä ilman mitään omistajan oikeuksia. Koska osakkeet ovat äänivallattomia, ei tarvita myöskään edunvalvojaa. Sitten kun haluaa, lahjoittaa lapsille sen äänivaltaisen osakkeen, lapset muuttavat yhtiöjärjestystä ja saavat koko omaisuuden haltuunsa ilman veroseuraamuksia (veroa menisi vain siitä viimeisestä osakkeesta, koska lapsethan jo omistavat ne muut, ja todennäköisesti jää lahjaveron alarajan alle).
Miten tämä yksi äänivaltainen osake arvostetaan perintöverotuksessa, jos loput osakkeista ovat äänivallattomia eivätkö oikeuta osinkoon?
”Jos osakkeiden erilajisuus merkitsee erilaisia oikeuksia yhtiön varojen jaossa (esimerkiksi
osingonjaossa), sen vaikutus osakkeiden arvoon voidaan ottaa huomioon myös veroviranomaisen aloitteesta.”
Ehkä parempi olisi jättää osinko-oikeus lasten osakkeille, mutta äänivallalla vaan päättää että yhtiö ei jaa osinkoja - vähemmistöosinko poissuljettuna.
Tai pidättää hallintaoikeus ja osingot itsellään.
Tai sitten pitää ennen vikan osakkeen lahjoitusta yhtiökokouksen jossa muuttaa yhtiöjärjestystä ennen lahjoitusta, eli osinko-oikeus lapsille ensin, jos aikoo siirtää äänivallan elinaikanaan(?).
Ensinnäkin, erittäin hyvät pointit kolumnissa sen puolesta, miksi ei osakkeita lapsille, niihin ei ole kahta sanaa. Spämmään tätä blogia hieman ja höpisen, mitä on ollut takana kun itse olen ostanut osakkeita pojilleni ja mitä riskejä itse näen siinä. Kun esikoinen syntyi 2016 ja olin itsekin juuri hypännyt osakesijoittajan maailmaan kirkkain ja innostunein silmin, tottakai halusin myös lapseni tähän leikkiin mukaan. Netissä ei aiheeseen liittyen muuta pyörinytkään kuin pelkkää propagandaa mm. Paasin johdolla, että lapsille osakkeita on vain hyvä ja kaikin puolin viisas teko vanhemmilta. "Se, että jo pelkästään haet tietoa, miten ostat osakkeita lapselle, kertoo siitä että olet vastuullinen vanhempi", jokseekin näin luki jossain randomblogissakin. Kaikki nämä vahvistivat käsitystäni, että osakkeiden ostaminen lapselle on vähintään kansalaisvelvollisuus. Silloin olisi todellakin tarvittu Akin kolumnin kaltaista, propagandasta poikkeavaa kontrasettiä edes jonkun sanelemana, jossa kerrotaan vähän myös homman pimeästä ja realistisesta puolesta, ja kylkeen vielä ikäviä juridisia tosiasioita. Muistan tosin lukeneeni jo tuolloin satunnaisesti Sijoitustietoa ja silloin myös Aki muistaakseni puhui ostaneensa jotain osaketta lapsilleen, muttei tosin sanonut että jokaisen pitäisi tehdä niin.
Joka tapauksessa merkitsin pojalleni rahastoa viipymättä syntymän jälkeen sen kummemmin asiaa sen syvällisemmin ajattelematta, ja ennen pitkää siirryttiinkin jo suoriin osakkeisiin pienehköillä summilla, mutta myönnän että asiaa olisi pitänyt harkita vähän pidemmälle ja olla lukematta kaikkea mitä netissä kirjoitetaan. Pari vuotta myöhemmin ostin pojalle muun muassa Harviaa jollain 5,xx eurolla. Siinä oltiinkin ihmeissään kun osake yhtäkkiä kymmenkertastui salkussa. Asiaa ei helpottanut se, että odotettiin jo toista lasta, jolle piti myös jonkinlainen salkku rakentaa. Tätä tilannetta eivät vanhemmat tunnu usein ajettelevan. Mitä teet, jos lapsesi salkku nyt vaikka kymmenkertaistuu ja sinun pitäisi rakentaa salkku myös toiselle lapselle. Lahjoitat samansuuruisen roskan toiselle lapselle ja maksat veroja, rukoilet että olet Buffett ja teet yhtä hyviä löytöjä myös jatkossa, lopetat syömisen ja säästät jok'ikisen euron toiselle lapselle jolla saa tilit tasattua, vai alat kenties keksiä jo selitystä 18 vuoden päähän pahnanpohjimmaisellesi, että miksi isoveikalla on 50.000 euroa suurempi salkku. Mikään vaihtoehto ei arvatenkaan kuulosta hyvältä. Ei liene syytä mainita ääneen, että erojen tasaaminen napsimalla pääomaa takaisin itsellesi äkkirikastuneen lapsen salkusta on tie oikeussaliin ja välien tulehtumiseen. Holhoustoimilain kiemuroita ja käytännön asioita voi olla viisasta miettiä hieman etukäteen. "Onneksi" kurssit tulivat iloisesti alas tässä ja sain rakenneltua mm. lahjoituksilla melko samansuuruisen ja identtisen salkun toiselle pojalle, joten omalla kohdalla kikkailu jäi onneksi vähäiseksi, tosin muutaman unettoman yön jälkeen. Jos lasten salkut nimittäin koostuvat eri osakkeista ja suuria eroja nähdään tuottokehityksessä, tai salkkujen koot muuten eroavat silminnähden toisistaan, saattaa olla vaarana jonkinlainen kismaisuus sisarusten välillä. Mikään ei tuhoa sukulaissuhteita yhtä tehokkaasti kuin raha.
Jos taas otat näkemystä johonkin osakkeeseen jonka arvo romahtaa, lapsellasi on oikeus nähdä tämä tapahtuma vuosien takaa ja mikään ei estä lastasi viemästä sinua taas oikeuteen, jos oikein vituiks menee. Jopa laki sanelee että lapselle tulee hakea markkinoilta vain "kohtuullista" tuottoa riskit huomioiden ja pääoman säilyminen edellä, joten voit olla todellakin melko altavastaaja oikeussalissa. Tästäkään osin juridisesta asiasta harvoin puhutaan. Kaikki tilitapahtumat ja tositteet on syytä tallentaa, niin työläältä kuin se kuulostaa.
Onneksi sijoittamani summat todellakin ovat melko pieniä, enkä muutenkaan missään nimessä kadu että lähdin tähän peliin mukaan. Lisäksi lahjoittamisessa oli se hyvä puoli, että hankintahinta nollaantui nousseesta osakkeesta. Uskon tämän pelin kyllä tarjoavan mahdollisuuksia, kunhan itse pysyn skarppina kasvatuksen ja salkunhoidon suhteen. Jos hommat menevät persiilleen niin, no, omapahan on syyni. Mutta onhapan ainakin motiivi vetää kasvatus onnistuneesti maaliin. Suosittelenko suoria osakkeita muiden vanhempien lapsille? En missään tapauksessa, korkeintaan jotain pieniä joululahja- ja synttärirahoja indeksiin jotka vähän pitävät vanhemmat valppaina ja joka voi olla kipinä säästämisen jatkamiselle myös täysi-ikäisyyden saavuttua, kun nähdään paljonko ne kympit tai sadat on tuottanut vuosien mittaan.
Voin taustoittaa vähän tuota "lapset osakkaaksi yhtiöön ja väistetään perintö-/lahjavero" -ideaa. En aivan tarkkaan muista ajankohtaa, mutta olisikohan ollut v. 2018 kun olin kutsuttuna yksityistilaisuudessa, jossa oli yhtenä ohjelmanumerona luento yrittäjän vero-optimoinnista. Luennoitsija oli pörssinoteeratun varainhoitoyhtiön hpj, joka kyllä tuntui tietävän asiansa, kun periaatteessa töikseen konsultoi näitä juttuja asiakkailleen varmaankin 300-500€/h taksoilla. Yksi esitetyistä ideoista oli tämä uuden osakeyhtiön perustaminen kahdella eri osakesarjalla siten, että lasten nimiin tulee äänivallattomat osakkeet ja yrittäjälle itselleen jää suhteellisesti pieni omistus osakkeita, joilla on kaikki äänivalta. Tämä oli tarkoitettu ennen kaikkea liiketoimintaa tekeville yrittäjille. Voisit siis tehdä elämäntyösi siinä yhtiössä ja vaikka miten paljon kerryttäisit siihen varallisuutta, voit siirtää sen käytännössä nollaveroilla lapsille sitten kun itse haluat. Kuulosti vähän uskomattomalta että lasten osakkeet voisivat olla myös osinko-oikeudettomia, mutta ehkä tämä silloin piti paikkansa, ja mahdollisesti "porsaanreikä" on vain myöhemmin tukittu? En silloin lähtenyt tästä tarkemmin kysymään, koska mulla oli firma silloin jo olemassa ja omalla kohdalla idea tuli vähän kuin myöhässä. Osinko-oikeudettomia niiden osakkeiden kuitenkin piti olla, koska yrittäjän kannalta huojennettujen osinkojen nostaminen yhtiöstä on keskeistä.
Toinen vinkki mikä tuosta tilaisuudesta jäi mieleen, on liiketoimintaa tekevän firman omistuksen pyöräyttäminen holding-yhtiöön osakevaihdolla, ja samalla sellaisen nettovarallisuuden luominen, joka oikeuttaa huojennettujen osinkojen maksimiin. Eli jos vaikka omistaa firman joka on tehnyt 200k keskimääräistä vuositulosta, mutta nettovarallisuutta putiikissa on vain 500k, millä saa nostaa 40k huojennetut osingot. Osakevaihdolla holding-yhtiön taseeseen muodostuisi yli 1,8M nettovarallisuus, josta saisi täydet 150k huojennetut osingot. Järjestelyn hinta olisi transaktiosta 1,6% varainsiirtovero eli alle 30k, joka tulisi kuitattua reilusti jo ensimmäisen osinkovuoden verohyödyllä. Tästä tuli tsekattuakin että on täysin laillinen ja KHO-päätöksellä vahvistettu järjestely. En tähänkään kuitenkaan ryhtynyt, kun tuntui että nettovarallisuus kasvaa omia aikojaankin riittävää tahtia, eikä mulla ollut tarvetta nostaa varoja yhtiöstä nopeammin. Uutisia seuranneena pitäisin tosin varsin todennäköisenä, että huojennettuja osinkoja tullaan lähitulevaisuudessa leikkaamaan, ehkä todennäköisimmin leikkaamalla laskentakorkoa 8%:sta 4%:n, mikä kaksinkertaistaisi nettovarallisuusvaatimuksen. Jos näin kävisi, silloin tulisi varmaan osakevaihto uudelleen harkittavaksi, ja varmaan toteuttaisinkin sen.
Kuulosti vähän uskomattomalta että lasten osakkeet voisivat olla myös osinko-oikeudettomia, mutta ehkä tämä silloin piti paikkansa, ja mahdollisesti "porsaanreikä" on vain myöhemmin tukittu? En silloin lähtenyt tästä tarkemmin kysymään, koska mulla oli firma silloin jo olemassa ja omalla kohdalla idea tuli vähän kuin myöhässä. Osinko-oikeudettomia niiden osakkeiden kuitenkin piti olla, koska yrittäjän kannalta huojennettujen osinkojen nostaminen yhtiöstä on keskeistä.
On vieläkin mahdollista perustaa erilajiset osakesarjat niin, että lapsien osakkeet eivät oikeuttaisi osinkoon. Ongelma tulee myöhemmin perinnönjaossa, jossa on mahdollista, että vanhemman osinkoon oikeuttavat osakkeet tulkitaan käytännössä koko yhtiön arvoisiksi.
Järjestely kuitenkin olisi mahdollisesti toimiva, jos osakesarjat yhdistetään ennen vanhemman kuolemaa. Tällöin sitten lapset tietysti saisivat omistamiensa osakkeiden tuoton ja määräysvallan yhtiöön jo vanhemman eläessä. Itse olen maallikko, joten lakeihin paremmin perehtyneet voivat kertoa, onko tälle järjestelylle jotain estettä. Ehkä tämä osakesarjojen yhdistäminen mahdollisesti tulkittaisiin lahjaksi tässä tapauksessa?
Miulla on talvipäivän seisausta edeltävää masennusta. Siihen on vielä viikko, joten hetki pitää sinnitellä. Imo yleissivistykseen kuuluu tietää kaikki seisaukset ja tasaukset. Erityisen tärkeää on tietää, että kevätpäiväntasaus on Akin nimipäivän paikkeilla.
Myin eilen neljää lappua. Näistä kaksi ostin jo halvemmalla takaisin ja kaksi muutakin on haussa. Yleensä piristyn tällaisesta. Nyt ei tuntunut oikein missään.
Ilahduin hetkeksi, kun näin Betfairin rahojen tulleen. Tämä riemun tunne kesti jonkun 15 sekuntia.
Eilen hymyilin kuitenkin viisi minuuttia, kun Lionel Messi voitti Kroatian. Olen aina tykännyt Messistä, Argentiinasta taas en niinkään. Tänään kannatan mitä ilmeisimmin Marokkoa, koska Ranskassa asuneelle Ranskan kannattaminen olisi kuitenkin liikaa. MM-betseissä olen omillani.
Mököttelen oikeasti lähinnä sitä, että en ole päässyt kiinni kurinalaiseen elämään, jossa paino laskee, mutta painot nousevat. Enkä ole saanut unihäiriöitäni lopulliseen kuriin, mikä olisi homman rullaamaan saamisen edellytys. Tosin onpa jännää mennä nukkumaan kahdeltatoista. Enkä ole sitten käynyt juuri kortillakaan. Paitsi Turussa hoolissa. Mutta sitä ei lasketa, jos kerran Turus.
Jos oma sijoitusvarallisuus kattaa jo loppuelämän tarpeet, ja haluaa aloittaa verotehokkaan omaisuuden siirtämisen jälkipolville sijoitustuottojen kautta, voi jälkipolven äänivallattomien osakkeiden (esim. 99% osakkeista) kautta pääomistama sijoitusyhtiö, joka on vanhemman/vanhempien äänivaltaisten osakkeiden kautta (esim. 1%) hallitsema, olla toimiva ratkaisu.
Sijoitettava varallisuus voidaan lainata yhtiölle nollakorolla, jolloin lasten omistukseen (eli yhtiöön) kertyy pikkuhiljaa pääomaa verotehokkaasti sijoitustuottojen avulla, mutta alkuperäistä sijoituspääomaa on koska tahansa tarvittaessa palautettavissa takaisin omaan käyttöön yhtiöstä maksamalla lainaa takaisin. Näin sijoitustuotot siirtyvät jälkikasvulle ilman lahja- tai perintöveroa ja matalampaa yhtiöverotusta hyödyntäen myös korkoa korolle vaikutus toimii hieman tehokkaammin, erityisesti jos ja kun ensimmäisinä vuosina/vuosikymmeninä ei ole tarkoitus jakaa yhtiöstä osinkoja.
Yhtiön hallintaoikeus säilyy äänivaltaisten osakkeiden kautta, ja ne on testamentin avulla säilytettävissä tolkullisten tahojen omistuksessa myös perinnönjaossa niin pitkään kuin tarpeelliseksi katsotaan.
Villu, sanon mie. Onneksi limiitissä on tilaa ostoille ja jotain nettomyyntejä on ostamatta takaisin.
Mutta onpahan nöyryyttävää todeta olleensa täydellisen väärässä korkonäkemyksissään. Ehkäpä pitäisi jättää julkinen ennustaminen niille, joita ei viluta jakamansa täysin väärät näkemykset.
EKP:n korkopolitiikka on ikävä kyllä yksinkertaistakin yksinkertaisempaa politiikkaa. Ainoa muuttuja, jota he tuijottavat on tilastoista saatu inflaatioluku. Lisäksi tuon luvun perusteella tehtävät toimenpiteet kopioidaan Fediltä. Eurooppa on tuomittu olemaan jenkkien apupoikana oli sitten kyse taloudesta tai sotilaallisesta voimasta.
Korkoja olisi pitänyt Euroopassa nostaa jo 2020 lopussa, mutta EKP ei tehnyt mitään vaikka kaikki merkit kertoivat inflaation kasvun käynnistymisestä.
Tällä hetkellä kaikki merkit kertovat talouden alkaneen jäähtyä, mutta jarrua halutaan painaa lisää, koska viimeisen vuoden aikana inflaatio on ollut poikkeuksellisen voimakasta. Tässä kohtaa korkojen nousu vaikuttaa myös inflaatioon nostavasti ja jää kuva, että EKP ei edes sitä osaa erottaa kokonaisuudesta.
Toivoisi tuon Lagarden ymmärtävän, että Euroopassa on sota.
Saat selittää vähän tarkemmin syy-seuraus-ajatteluketjuasi. Onko sinulla ihan oikeasti mielessäsi malli jolla voit osoittaa ettei tällä kertaa kulutus-, rahoitus- ja investointikysynnän tappaminen johdakaan inflaation hyytymiseen, tai kysyntä vähenekään niin paljoa että se vaikuttaisi hintoihin? Perustatko johonkin tunnettuun esimerkkiin päätelmäsi? Mitä tarkoitat kun sanoit "tässä kohtaa"? Puhutko vain hyvin lyhyen ajan vaikutuksesta ennen takaisinkytkennän vaikutusten voimaan astumista? Miksi sillä olisi väliä kun tarkoitus on saada pitkän tähtäimen vaikutuksia?
Minä olen oppinut, että nimenoman löysä rahapolitiikka elvytyksineen ja liian vähäisine ja liian aikaisin lopetettuine koronnostoineen voivat johtaa inflaation kierteeseen (esim. 70-luku). Tiukalla rahapolitiikalla (johon nyt sekä Fed että EKP vihjaavat) ei sellaista vaikutusta tapaa olla, koska jos vain ollaan valmiita ottamaan taantuman tai laman vahinko vastaan (täystyöllisyys se vasta myrkkyä on hinnoille, koska työntekijöistä kilpaillessa palkkoja on pakko nostaa jotta saisi ylläpidettyä kysyntää vastaavaa tuotantoa, jonka merkittävin kuluerä on yleensä juuri työvoima) niin jossain välissä kotitalouksien ja yritysten rahat, kysynnät, palkkatasot, tarjonnan pullonkaulat ja muut inflaatioajurit loppuvat (esim. 70/80-luvun vaihde jolloin USA:ssa viimein vaihdettiin talouspolitiikka niin tiukaksi että seurasi kaksi peräkkäistä taantumaa - mutta ainakin inflaatio saatiin viimein alle 5% vuosikymmeniksi tähän päivään saakka). Tämä siis olettaen että kansakunta ei ole jo valmiiksi niin köyhä, että sen kulutus koostuu puhtaasti pelkistä välttämättömyystarvikkeista (kuten ruoka) ja sillä on tosiaan varaa vähentää kulutusta niin paljon että hintojen on pakko alkaa laskea siinä mukana.
Oma pointtini siis on, että kun euro-alueen palkatkin ovat pikemminkin nousemassa, niin korkoja nimenomaan pitää kasvattaa vaikka kuinka olisi taantuma tulossa, jos halutaan välttää 70-luvun toisinto. Liian paljon yhtäläisyyksiä 70-luvulla ja nykyisellä tilanteella ja sillä miten siihen päädyttiin, jotta kannattaisin samanlaisen löysän rahapolitiikan kokeilemista. Jos joku on eri mieltä, niin olisi syytä perustella hyvin jotta uskoisin.
Mutta onpahan nöyryyttävää todeta olleensa täydellisen väärässä korkonäkemyksissään. Ehkäpä pitäisi jättää julkinen ennustaminen niille, joita ei viluta jakamansa täysin väärät näkemykset.
Rehn joka saa palkkansa pankista ja joka istuu päätöksiä tekemässä arvio 15.4.2022, että EKP ohjauskorot ovat nollassa vuoden loppuun mennessä. Nyt perusrahoitusoperaatioiden korko on 21.12.2022 lähtien 2,50 %, maksuvalmiusluoton korko 2,75 % ja talletuskorko 2,00 %. Toki Ollia ei taida vituttaa, mutta sattuu sitä paremmissakin piireissä.
Konsensus taitaa olla, että inflaatio alkaisi hellittää ja sen seurauksena korkoja ei enää nostettaisi olennaisesti ensi vuonna. Olen skeptinen, koska valloilleen päässyttä inflaatiota on vaikea suitsia.
Konsensus taitaa olla, että inflaatio alkaisi hellittää ja sen seurauksena korkoja ei enää nostettaisi olennaisesti ensi vuonna. Olen skeptinen, koska valloilleen päässyttä inflaatiota on vaikea suitsia.
Mikäli olen oikein ymmärtänyt, niin Jenkeissä CPI, josta inflaatio lasketaa, on year over year perusteinen. Samoin kuin Euroopassa annual inflation laskutapa jota käytetään. Eli verrataan kuukautta aina edellisen vuoden samaan kuukauteen ja otetaan siitä se inflaation nousu. Tänä vuonna nuo hinnat on nousseet todella paljon Ukrainan sodan takia (energia ja ruoka), sekä Kiinan lock downien takia (tuotantoketjut, elektroniikka jne). Ja myös koska kuluttajatuotteiden varastot ovat olleet käytännössä hyvin pienet koronan jäljiltä, kun ihmiset tuhlasi enemmän rahaa tuotteisiin, matkojen ja tapahtumien sijaan, ja se omalta osaltaan auttoi hintoja nousemaan. Ja jos tänä vuonna on ollut jotain kuukausia esim, milloin tuo CPI tai Euroopan alueen annual inflaatio on ollut yli 10%, niin todella hankala nähdä, että se ensivuonna vielä siitä nousisi toiset 10%. Pikemminkin päin vastoin. Öljy on tullut jo alaspäin ja energia yleisesti alkaa varmasti tippumaan. Samoin tuotantoketjut alkaa myös jossain vaiheessa aukeamaan. Se voi hyvin olla, että ensivuonna inflaatio onkin negatiivinen. Voi olla jopa paria prosenttiakin negatiivinen, kun hinnat alkaa putoamaan. Silloin ollaan taas tilanteessa, jossa FED ja EKP ovat saaneet "luvan" printtailla taas markkinoille lisää likviditeettiä.
Riippuu myös paljon siitä, miksi inflaatio on ylipäätään lähtenyt valloilleen. Aika helppo osoittaa esim. jenkkilässä pari vuotta jatkuneita tukiaisia, jossa ihmisille lapioitiin rahaa suoraan tilille erilaisten stimulus-pakettien muodossa. Noi on kaikki loppuneet about vuosi sitten, jolloin JPow myös aloitti kiristyspuheensa.
Pitää myös huomioida lagi Fedin toimissa, joka on käsittääkseni luokkaa 12-16kk. Tämän vuoksi "oikea taantuma" (ei tekninen) tulee vasta 2023 puolella, vaikka Powell ryhtyi puhumaan markkinoita alas vuoden 2021 lopulla.
Castelieron mainitsema y-o-y mittaustadata ja väistämätön taantuma pitävät kyllä huolen siitä, että CPI on vuoden päästä jo Fedin tavoitteessa ja printtereiden rullia öljytään jo kiivaasti uutta käyttöä varten.
"Jos olisin ollut Lagarden puheen aikana ruudulla, olisin luultavasti tehnyt semiaggressiivisia keventelyjä. Toteutunut korkojen nousu vastaa matemaattisesti noin neljän prosentin kurssilaskua, ja se itse asiassa suurinpiirtein loppuviikosta tulikin." -Akihttps://t.co/EO0K0gy7a0
Omat haastiksensa saa jakaa maksumuurinkin takaa. Tai ainakin tätä politiikkaa olen noudattanut, oikeasti en tiedä. Enkä halua selvittää, jos vaikka olisin väärässä🤐.
Sijoittaja Aki Pyysing on tehnyt vuodenvaihteessa osakekauppoja vuosien ajan.
”Oletan, että taas vuoden viimeisenä pörssipäivänä ostan osakkeita vaikka puoliväkisin. Riippuu tietenkin, mitä siinä tapahtuu, mutta olen ollut siinä aika johdonmukainen”, Pyysing kertoo.
Pyysing sanoo yrittävänsä poimia osakkeita jo vähän aikaisemminkin, jos näyttää siltä, että osakkeita myydään pois esimerkiksi verojen vuoksi. Pääsääntöisesti Pyysing alkaa myydä osakkeita heti vuoden ensimmäisenä pörssipäivänä.
Kaupankäynnissä hän sanoo kuitenkin olevansa joustava. Osakkeiksi valikoituu yhtiöitä, jotka ovat likvidejä ja joissa on perusteet kunnossa, joten tarvittaessa myynnit voi tehdä myöhemminkin.
”Mitään kuplahinnoissa olevia en osta. Silloin voin pitää osakkeet jonkin aikaa salkussa ilman, että täytyy hirveästi pelätä, jos vuodenvaihdeilmiö ei toteudu”, Pyysing sanoo.
Mitään vakio-osakkeita ei Pyysingin vuodenvaihteen kaupanteossa ole, vaan jonain vuonna salkkuun on tullut pankkeja ja toisena konepajoja.
”En hae siinä mitään isoja voittoja, eikä niitä ole tullutkaan.”
Saat selittää vähän tarkemmin syy-seuraus-ajatteluketjuasi. Onko sinulla ihan oikeasti mielessäsi malli jolla voit osoittaa ettei tällä kertaa kulutus-, rahoitus- ja investointikysynnän tappaminen johdakaan inflaation hyytymiseen, tai kysyntä vähenekään niin paljoa että se vaikuttaisi hintoihin? Perustatko johonkin tunnettuun esimerkkiin päätelmäsi? Mitä tarkoitat kun sanoit "tässä kohtaa"? Puhutko vain hyvin lyhyen ajan vaikutuksesta ennen takaisinkytkennän vaikutusten voimaan astumista? Miksi sillä olisi väliä kun tarkoitus on saada pitkän tähtäimen vaikutuksia?
Minä olen oppinut, että nimenoman löysä rahapolitiikka elvytyksineen ja liian vähäisine ja liian aikaisin lopetettuine koronnostoineen voivat johtaa inflaation kierteeseen (esim. 70-luku). Tiukalla rahapolitiikalla (johon nyt sekä Fed että EKP vihjaavat) ei sellaista vaikutusta tapaa olla, koska jos vain ollaan valmiita ottamaan taantuman tai laman vahinko vastaan (täystyöllisyys se vasta myrkkyä on hinnoille, koska työntekijöistä kilpaillessa palkkoja on pakko nostaa jotta saisi ylläpidettyä kysyntää vastaavaa tuotantoa, jonka merkittävin kuluerä on yleensä juuri työvoima) niin jossain välissä kotitalouksien ja yritysten rahat, kysynnät, palkkatasot, tarjonnan pullonkaulat ja muut inflaatioajurit loppuvat (esim. 70/80-luvun vaihde jolloin USA:ssa viimein vaihdettiin talouspolitiikka niin tiukaksi että seurasi kaksi peräkkäistä taantumaa - mutta ainakin inflaatio saatiin viimein alle 5% vuosikymmeniksi tähän päivään saakka). Tämä siis olettaen että kansakunta ei ole jo valmiiksi niin köyhä, että sen kulutus koostuu puhtaasti pelkistä välttämättömyystarvikkeista (kuten ruoka) ja sillä on tosiaan varaa vähentää kulutusta niin paljon että hintojen on pakko alkaa laskea siinä mukana.
Oma pointtini siis on, että kun euro-alueen palkatkin ovat pikemminkin nousemassa, niin korkoja nimenomaan pitää kasvattaa vaikka kuinka olisi taantuma tulossa, jos halutaan välttää 70-luvun toisinto. Liian paljon yhtäläisyyksiä 70-luvulla ja nykyisellä tilanteella ja sillä miten siihen päädyttiin, jotta kannattaisin samanlaisen löysän rahapolitiikan kokeilemista. Jos joku on eri mieltä, niin olisi syytä perustella hyvin jotta uskoisin.
EKP:llä on vaikeuksia tunnistaa vauhdin kiihtymistä muutoin kuin peruutuspeilistä eli toteutuneesta inflaatioluvusta katsoen. Sama myös toisinpäin eli EKP päättelee talouden jarruttavan vasta, kun se saa käsiinsä edellisen vuoden inflaatio- ja bruttokansantuoteluvut.
Toisin sanoen EKP ottaa jalan pois kaasulta liian myöhään ja sama tapahtuu myös jarrun kanssa eli jarrua painetaan syvemmälle vielä silloinkin, kun vauhti on jo hyytymässä.
Tämä johtaa poukkoiluun, joka harvoin on talouden ennustettavuuden kannalta hyvä asia.
Se, mitä arvostelen EKP:n toiminnassa, on ajoituksen hallinta. Mitä tulee korkojen vaikutuksesta talouden kasvuun tai taantumiseen, niin siitä minulla ei ole eriävää näkemystä.
Aaa. Eli alkuperäinen lausahduksesi koron inflaatiota lisäävästä vaikutuksesta oli sittenkin jokin varomaton heitto jota ei tarvitse enempää puida... Ei minulla sitten enempää aiheesta. Pidin ihan mahdollisena että näit tilanteessa jotain mitä minä en nähnyt (esimerkiksi EKP:ssä olisi puhuttu koronnostoista jotka olisivat alle neutraalin korkotason tjsp.). Etenkin kun ihmisillä on paha tapa puhua ihan oikeista ajatuksista epämääräisillä käsitteillä, enkä minä tiedä kenellä täällä on minkälainen tausta talouspuolella.
EKP:n toimintatapojen väärästä ajoituksesta ja vähän roiskivasta otteesta olen samaa mieltä. Ehkä sitä rahaa ei olisi korona-aikana niin kauhean paljon tarvinnut pumpata järjestelmään, etenkin jos päädyttiin ihmettelemään missä inflaatio viipyy (tämä tosin oli enemmän USA:n ongelma, euro-alueella rahamäärän kasvu pidettiin maltillisempana), ja sitten oli aika urheaa pitää inflaatiota väliaikaisena ja itsestään ohimenevänä yli vuoden ajan 6%:iin saakka.