Tässä minun nojatuolistrategistin, nojatuolipsykologin, ja nojatuolipoliitikon näkemys:
Minä olen sitä mieltä että Putin ei ole hullu, typerys tai mitään muutakaan. Enintään uhkapeliaddikti, joka kärsii hybriksestä ja päätösten teosta huonoon informaatioon pohjautuen.
Tämä nyt tapahtunut Ukrainan valtausyritys on vain jatkumoa kakskytä vuotta vallinneelle kaavalle. Joka kerta käynyt invaasio röyhkeämmäksi ja heikommalla casus bellillä suoritetuksi. Georgiassa houkuteltiin georgialaiset itse aloittamaan rähinät (tai tehtiin Mainilan laukaukset, en ole enää varma nyt kun aikaa on kulunut), ekassa Ukrainan rähinässä ei näyttänyt hyvältä kun uusi oikeistohallinto ensitöikseen aloitti "sortotoimet" EU:ta myöten närkästyttäneellä kielilailla joten oli lähetettävä "apua" paikallisille ukrainanvenäläisille. Joka kerta Putin tarkkaili minkälainen lännen reaktio on ja pisti enemmän vaihdetta silmään. Nyt sitten viimein napsahti. Epäilen, että tämäkin operaatio olisi onnistunut ns. hyväksyttävillä vahingoilla jos ei Ukraina olisi mestarillisesti osoittanut sekä olevansa se sympaattinen osapuoli, että todella kykenevä panemaan vastaan. Plus että Venäjä ei olekaan niin kauhean pelottava. Sitten kun länsi viimein sai aikaiseksi reagoida, niin se vähensi länneltä kynnystä reagoida vieläkin enemmän, ja hommat alkoivat kaatua Putinin niskaan kuin dominopalikat.
Nyt Putin on osoittanut mielestäni samanlaista laskelmointia, ja ennen kaikkea varovaisuutta. Jos hänellä on ajatusmallina paljon puhuttu "de-eskalaatio eskalaation kautta", niin hän on osoittanut melko vähäistä hinkua eskaloida ensin niillä itsestään selvillä tavoilla, kuten liikekannallepanolla ja kemiallisilla aseilla. Kyllä ne tulisivat ennen ydinaseita, tai muuten ei olisi jäljellä enää mitään millä uhata kun alkaa tuntua että länsi alkaa taas pelätä. Tai mitä jättää käyttämättä jos alkaa tuntua, että länsi ei enää pelkääkään vaan vain odottaa jotain syytä kostaa vielä nykyistäkin verisemmin.
Liikekannallepanoa ei ole kuulunut vaikka se olisi fiksuin veto jos aikoo todella valloittaa maan. Esteenä ei ole välttämättä oman väestön sodanvastaisuus. Kenraalikunta ja twitteribloggarit arvostelevat tapaa jolla sota on hoidettu, siitä kuinka nöyryyttävää se on ollut, ja asian korjaamiseksi huutavat liikekannallepanon perään - jotkut jopa ydinaseiden käytön perään. Kansan tunnot ovat propagandan ansiosta samaa luokkaa (paitsi ehkä niillä Putinille merkityksettömillä köyhillä buryattialueilla joiden kakaroita oikeasti kuolee sodassa).
Se, miksi liikekannallepanoa ei ole tehty, on että voisi houkutella vieläkin voimakkaamman reaktion länneltä, ja sitä Putin ei halua. Niin kauan kuin Ukrainan NATO-jäsenyyden estävää, ja talouden ja yhteiskunnan tuhoavaa, sotatilaa voi pitää yllä näinkin, on kaikki hänelle ok (paskat kuolleista venäläisistä, kulutussota tekee saman sekä ukrainalaisten että lännen puolella, jotka "ovat niin heikkoja että pian luovuttavat henkien säästämiseksi"). Putinin retoriikka on painottunut nimenomaan siihen, että Ukrainaa ei saa olla olemassa itsenäisenä valtiona tai kansana, eikä ainakaan länsimaisena valtiona tai kansana. No, nyt NATO- ja EU-jäsenyys ovat ainakin blokattu (kummankaan sääntöjen mukaiset jäsenyysehdot eivät täyty), eli se päämäärä on jo saavutettu. Luulin aluksi, että sodassa on kyse taloudellisista intresseistä, mutta kaikkien teollisuuskeskusten yms. tuhoaminen ei kyllä viittaa varsinaiseen resurssien valloitusintoon, ainakaan korkealla prioriteetillä. Maareitti Krimille saatiin aikaiseksi jo sodan alkupäivinä, sen jälkeen on ollut pelkkää tuhoamistaistelua, ja nyt Mariupolin valtauksen jälkeenkin ovat ilmoittaneet vetävänsä tasaiseksi sen mitä Azovstalista on jäljellä.
Kemiallisten aseiden käytöstä ei ole minun korviini kantautunut kuin neljä isomman profiilin epäilyä, joista kaksi taisi jäädä tuloksettomaksi epäilyksi (Azovstalissa saattoi olla myös fosforikäryä tai tehdasalueen omia kemikaaleja, toisesta tapauksesta puhui vain joku ukrainalainen pormestari tai kuvernööri eikä siitä kuulunut enää mitään sen jälkeen), kolmannessa tapauksessa väärä hälytys (eri otsikoita sisältäneet ampullit eivät olleet aseita vaan kemiallisten aseiden käytön tunnistukseen tarkoitettu testaussetti), ja neljännessä pelottava ukrainalaisten yllä kohonnut savupilvi olikin ammoniumnitraattia lannoitevaraston posahduksesta (myrkkyllistä sekin, joten twitteri helisi ensimmäisten tuntien ajan että nyt se viimein tapahtui...).
Fosforipommeja on toki käytetty, mutta niitä ei edes luokitella kielletyiksi aseiksi niin kauan kuin käyttö on rajoittunut vain sotilaita vastaan. Tähän asti ei ole minulle tullut tietoon, että mitään ihmisten julmaan grillaukseen sopivaa materiaalia olisi pudotettu tieten tahtoen siviilien niskaan, vaan siinä suhteessa ollaan pitäydytty ohjuksissa ja perinteisissä tykinammuksissa. Azovstalistakin tuli videokuvaa jostain palavasta termiittirypälepommituksesta tai mistä lie vasta kun oli uutisoitu että siviilit oli viimeinkin saatu evakuoitua ja alueelle oli jäänyt vain ukrainalaissotilaita.
Toki Putin ei ole tyytyväinen sotaretkensä tuloksesta. Hän haaveili paljon enemmästä. Mutta en usko että nykyisen strategian taustalla on enää mitään uskoa tai halua voittaa mitään, vain pitkittää sotaa mahdollisimman kauan ettei ainakaan Ukraina mitään voita, ja kerätä joitain irtopisteitä kotirintaman rauhoittelemiseksi niin kauan kuin sekä lännen että omien huomio on keskittynyt Ukrainaan. Putinin mielessä sekä länsi että venäläiset aikanaan kyllästyvät, ase- ja talousapu tyrehtyy, ja sitten tilanteen voi jäädyttää eikä enää tarvitse edes yrittää saada mitään muuta aikaiseksi kuin pitää jotain alueita hallussa, konfliktia yllä, ja olla ihan hiljaa ja antaa sodan unohtua (kuten kävi kahdeksan vuoden aikana Krimin valtauksenkin jälkeen). Varsinaiset sotavoitot voi sitten hoitaa vuosia myöhemmin uudella yrityksellä jos asiat alkaisivatkin parantua (kuten että länsi palaisi taas ostamaan kallisarvoista öljyä ja kaasua).
PikkuPro kirjoitti:
Käytännössä mitään ei tapahtu ja huvittavaa sekin, että uutisoidaan "strategisesti tärkeästä kaupungista" kun puhutaan Severodonetsk:sta. Ei kukaan ole sanonut, MIKSI kaupunki olisi strategisesti tärkeä, on ainoastaan sanottu, että Venäjä tosi paljon haluaa sen.
Ainoa rintama, jossa Venäjällä on ollut edes jotain menestystä viime aikoina. Lisäksi viimeinen iso kaupunki joka olisi Luhanskin alueesta vallattava. Muuta iloa Venäjälle ei siitä olisikaan kun ne senkin kaupungin resurssit pistävät paskaksi.
Ukrainalle taas strategisesti paljon tärkeämpi tulevaisuuden puolustusta ajatellen on etelässä Hersonin ympäristö ja Dnepr-joen pohjoispuoli. Yllättäen nämä tekevätkin vastahyökkäystä sillä suunnalla, ja ainakin pari päivää sitten ajoivat kivasti venäläisiä pois Inhulets-joen itä- ja kaakkoispuolelta sopivasti venäläisille tärkeän huoltolinjan varrelta. En tiedä nykytilanteesta, miten kyseinen operaatio etenee.
Venäjä ei välitä omista kaatuneista. Venäjä tuskin lopettaa vaikka omia kaatuisi 200 000, pisara 140 milj. kansasta.
Vaikka Venäjä ei välittäisi, venäläiset kyllä välittävät. Tämä kun ei ole sota, joka nähtäisiin perusteltuna laajalti Venäjällä. Parhaiten sen osoittaa sotilaiden heikko motivaatio ja moraali. Osa sotilaista on kieltäytynyt sotimasta tai on karannut.
Kyse on Kremlin sodasta, ei venäläisten sodasta kansana. Silloin kaatuneet merkitsevät aivan eri tavalla.
Venäjä ei välitä omista kaatuneista. Venäjä tuskin lopettaa vaikka omia kaatuisi 200 000, pisara 140 milj. kansasta.
Vaikka Venäjä ei välittäisi, venäläiset kyllä välittävät. Tämä kun ei ole sota, joka nähtäisiin perusteltuna laajalti Venäjällä. Parhaiten sen osoittaa sotilaiden heikko motivaatio ja moraali. Osa sotilaista on kieltäytynyt sotimasta tai on karannut.
Kyse on Kremlin sodasta, ei venäläisten sodasta kansana. Silloin kaatuneet merkitsevät aivan eri tavalla.
Paitsi ettei siellä taida isoin joukoin venäläisiä kuolla vaan uzbekkejä, tsetseenejä jne höystettynä takahikiän venäläispojilla. Ei taida keskivertovenäläinen näistä paljon välittää. Kyllä Putin on tämän osannut laskea vaikka paljon laskuvirheitä on tullutkin. Pidän kiinni väitteestäni, että lännessä liioitellaan vahvasti sodan vaikutuksia mellan-ryssän elämään.
Ukraina enemmän taas tänään eteni kuin Venäjä ja valtas lisää sitä sanahirviö-päätaistelukaupunkia. Pidän silleen luotettavana kun tekee näitä long run niin joka päivä ei voisi kaunistella tai tarina ei oikein lopulta täsmäisi. Muutenkin tuntuu aika neutraalilta kerronnassaan vaikka toki 100% Ukrainan puolella. Muun muassa tuo, että yhä antaa Venäjälle 50% vallata ton keskuskaupungin vaikka just sieltä on ajettu pois. Jos siis on, jossain muualla tullut erilaistakin infoa mutta ite kattelen tätä kun tulee joka päivä ja tykkään tyylistä. Mut siis ei Venäjä taaskaan edennyt käytännössä missään. Ja aseita virtaa koko ajan, varsinkin niitä tykkilavetteja eri muodoissaan:
Mietiskelin itsekseni mikä voisi olla sodan päätepiste ja lopputulema.
Omissa pohdinnoissa tulin siihen lopputulokseen, että todennäköisin skenaario on Venäjän sotilaallinen tappio, joka lopulta johtaa vallan vaihtumiseen ja mahdollisesti Venäjän sisällissotaan ja/tai hajoamiseen.
Mitkä asiat puhuvat tämän skenaarion puolesta?
- Yksittäisistä soraäänistä huolimatta länsi edelleen jatkaa Ukrainan aseistamista, joka puolestaan demilitarisoi Venäjää kiihtyvällä tahdilla. Lännen pakotteet vaikeuttavat merkittävästi uusien sotakoneiden valmistamista. Rahaa on vähemmän, eikä tarvittavaan teknologiaan pääsekään enää yhtä helposti käsiksi. Kiina ei ole toistaiseksi tukenut muuten kuin sanallisesti, ja siinäkin kohderyhmästä riippuen antanut ympäripyöreää lausuntoa.
- Venäjän armeijan ‘eliittijoukot' ja iskukomppaniat on tuhottu. Valtaajan eteneminen käytännössä hyytynyt. Vielä on kuitenkin ennenaikaista tanssia Putinin armeijan haudalla, sillä se voi tehdä paljon pahaa niin raketeilla, tykistöllä, kuin vallattujen alueiden ‘puhdistamisella’. Ei siis lähdetä täysin aliarvioimaan vihollisen kykyä aiheuttaa vahinkoa.
- Viimeistään kesän loppupuolella Ukrainalle saapuu lisää kalustoa, joka todennäköisesti kääntää sodan kulun. Uuden kaluston käytön osalta miehistö on jo koulutuksessa ympäri maailmaa, eli kun saapuu kalusto, sitä osataan jo käyttää. Ukrainalla on kova taistelutahto ja vapaaehtoisia enemmän kuin aseita, ja kuten sanottu ylempänä, jälkimmäinen ongelma on korjaantumassa. Olen ymmärtänyt, että tälläkin hetkellä Ukrainassa toistasataa tuhatta käy läpi sotilaallista koulutusta, ja kun aseita saapuu niin nämäkin saadaan rintamalle. Lännen tiedustelu jakaa aktiivisesti tietoa vihollisen liikkeistä.
Miten Putin näkee tilanteen?
On selvää, että Venäjällä ei ainakaan valtaapitävien toimesta myönnetä, millaisen katastrofin ovat maalleen aiheuttaneet. Jos ennen sotaa oltiin ‘high on own supply’ oman propagandan suhteen, ja oletettiin kaiken menevän Krimin 2014 skenaarion mukaan, niin nyt on varmasti tullut kosketus todellisuuteen. Nähdäkseni se tuli viimeistään silloin, kun joukkoja vedettiin pois Kiovan lähiöistä.
“Erikoisoperaatio” käsitteenä on siitä kätevä, kun se voi tarkoittaa oikeastaan mitä tahansa. Alun perin tavoitteena tietenkin oli koko Ukrainan valloitus ja marionetin istutus. Kun tämä suunnitelma kusi eeppisissä mitoissa, nyt ‘erikoisoperaatio’ tarkoittaa luultavasti sitä, että haukataan niin paljon kuin pystytään, ja sitten yritetään pitää anastetusta kiinni. Luultavasti ‘niin paljon kuin pystytään’ on Donetskin ja Luhanskin alueiden miehitys hallinnollisissa rajoissa, ja kaupan päällisinä maakäytävä Krimille, sekä Hersonin maakunta.
Tässä päästän mielestäni ensimmäiseen isoon välietappiin tässä sodassa. Silloin kun Venäjän armeija hyytyy totaalisesti, “erikoisoperaation” tavoitteet julistetaan saavutetuksi, ja annetaan ymmärtää että operaation tavoitteet on saavutettu. Oma veikkaus on, että tämä tapahtuu kahden viikon sisällä. Tämän jälkeen kaksipäinen kotka muuttuu kädenkäänteessä kaksipäiseksi rauhankyyhkyksi, joka käyttää kaiken lobbauksensa siihen, että konflikti jotenkin jäädytetään ja julistetaan välirauha. Venäjä on maksanut niin kovan hinnan, että kotiyleisölle on näytettävä edes joku 'saavutus'.
On itsestään selvää, että Ukraina ei suostu alueluovutuksiin rauhan vuoksi, vaan jatkaa sotatoimia. On vaikea kuvitella, että loppuun kulutettu Venäjän armeija pystyisi asemiin kaivautuneenakaan torjumaan motivoitunutta, kasvanutta ja paremmin varusteltua armeijaa. Nyt kun olen jättänyt virologin takin naulaan ja pukenut sota-asiantuntijaviitan päälle, olen oppinut, että hyökkääminen on vaikeampaa kuin puolustaminen. En siis ennusta Ukrainallekaan kovin helppoja aikoja, joten vastahyökkäyksessä voittojen saavuttaminen voi viedä useita kuukausia.
Tässä vaiheessa näen mahdollisuuksia hyvin ikäville skenaarioille. On hyvin mahdollista, että alkaa jälleen ydinaseilla uhkailu. On vaikea keksiä mitä muita ässiä Vovalla voi olla hihassaan, kun kaikki muut vaikuttaa olevan käytetty. Jos Ukraina vyöryy päälle, eikä häviö ole vaihtoehto, niin mitä muutakaan voi tehdä? Muodon vuoksi voidaan anneksoida alueet pilipaliäänestyksellä, ja viitata eksistentiaaliseen uhkaan, jolloin toimittaisiin Venäjän ydinasedoktriinin mukaan. Toki doktriini on turha muodollisuus, voivat uhkailla varmasti muutenkin.
Olen kuullut monia mielipiteitä siitä, miksi Putin ei tule käyttämään ydinaseita. Mitään niistä en pidä täysin vakuuttavana. Eniten ydinaseiden käyttöä vastaan puhuu omasta mielestä argumentti, että se luultavasti työntäisi Kiinankin lännen puolelle. (Muita perusteluita ovat olleet mm. että palatseja rakastava, luksukseen tykästynyt ja vainoharhaisesti turvallisuuteensa suhtautuva ei tee itsemurhaa, taikka että usean henkilön komentoketjusta löytyisi varmasti joku, joka ei tottele käskyä).
Ydinasepelotteesta selviytyminen vaatii mielestäni länneltä selkärankaa. Jos Venäjä käyttää taktista, on samaa käytettävä takaisin, tai vastattava jollakin muulla tavoin, mikä on suhteutettavissa taktiseen ydinaseeseen. Muuten kannustetaan joko Putinia tai seuraavaa aggressiivista diktaattoria ydinasevaltion puikoissa ydinaseiden käyttämiseen. Tässä on ilman muuta riskinsä, mutta itse en näe muuta vaihtoehtoa. Jos Putin saa taktisen vastapalloon, uskoisin tämän lisäävän todennäköisyyttä, että hänet vihdoinkin syrjäytetään. Vaikka telkkarissa uhotaan, niin ei Venäjällä tai venäläisillä keskimäärin ole mitään ideologiaa, aatetta tai uskontoa jonka vuoksi oltaisiin valmiita lähtemään ennenaikaisesti taivaaseen, ainakaan ‘eliitillä’.
Mikäli salaisten kanavien kautta on tehty uskottavasti selväksi, että ydinaseiden käyttäminen johtaa yhtä voimakkaaseen vastaukseen, sopuun ja alueluovutuksiin voi yrittää kiristää muillakin tavoin. Esimerkiksi nälänhädän aiheuttaminen kehitysmaihin, sitä kautta uusien epävakaisien valtioiden synnyttäminen ja sitä kautta uudet pakolaisaallot. Luulen Venäjän yrittävän näitä painostuskeinoja, mutta en usko että niillä on vaikutusta Ukrainaan tai lännen päättäväisyyteen. Vaikka ei sitä kukaan ole ääneen sanonut, mitä nyt Biden möläyttänyt, niin varmasti lopullisena tavoitteena lännellä on vallanvaihto Venäjällä.
Kun uho ja kiristys ei lopulta toimi, tästä päästään seuraavaan välietappiin, jossa kohtaavat pakotteiden vaikutukset ja rintaman murtuminen. Vaikka kukaan ei tarkasti osaa sanoa kuinka voimakkaasti ja millä kaikilla tavoilla pakotteet vaikuttavat Venäjään talouteen ja kansan mielialaan, niin ajankohdasta alkaa nähdäkseni olla yksimielisyyttä. Useissa eri arvioissa toisistaan riippumattomat tahot, (ja jopa Venäjän keskuspankin johtaja) arvioivat vaikutusten alkavan iskemään kunnolla heti kesän jälkeen.
Pakotteiden vaikutus yhdistettynä siihen, että rintama voi hetkenä minä hyvänsä murtua alkaa olla cocktail jonka vaikutukset todennäköisesti pyyhkivät Putinin pois historian roskakoriin, jonne hän ansaitusti kuuluu. Putin on siitä kätevä seuraavalle Venäjän presidentille, että hänen syyksi voi laittaa uskottavasti lähes kaiken. Syrjäyttäminen kuitenkin vaatii kansan levottomuuden/tyytymättömyyden aallon, jolla voi ratsastaa poliittisesti. Vaikka nyt olisi jo salaliittolaisia, jotka kykenisivät syöksemään Putinin vallasta, aika ei ole ole oikea salaliittolaisten kannalta. Ihmisillä on kriisien (ja totaalisen propagandan) aikana taipumus yhdistyä saman asian taakse, ainakin hetkellisesti. Jos nyt Putin kammetaan vallasta, en ennusta seuraajalle pitkäaikaista menestystä.
Ensin pitää odottaa, että kansa alkaa tajuamaan maksamaansa hintaa. Kun todellinen hinta valkenee, tuki voi kadota lähes yhtä nopeasti kuin se tulikin.
Putlerin vaihtoehdot alkavat olla tässä vaiheessa vähissä. Mahdollisesti liikekannallepano voisi kääntää sodan kulun. Liikekannallepano sikäli kaksiteräinen miekka, jonka kanssa Venäjä kohtaa saman ongelman kuin Ukraina. Vaikka miestä riittäisi, niin aseita ei. Lisäksi liikekannallepanolla on muita riskejä, joten arvioin tämän epätodennäköiseksi skenaarioksi.
Koska en usko Putinilla olevan mitään jäniksiä hatussa (pl. ydinaseet), joten jossakin vaiheessa (vuoden 2022 loppuun mennessä) Venäjä väistämättä luhistuu, ja veikkaan, että joku järjestää vallankaappauksen. Tässä on ihan 50/50 mikä leiri voittaa, radikaalinen voimasiipi jolla hallussa voimaministeriöt, vai länteen integroitunut oligarkkisiipi, jolla puolestaan enemmän resursseja ja aivoja. Lopulta uskon oligarkkisiiven voittavan, vaikka silovikit hetkeksi saisivatkin valtikan pidettäväksi.
No mitäs sitten?
Ukrainan toivon pelaavan korttinsa oikein. Integraatio länteen, uudelleenrakennus, korruption kitkeminen ja hallintorakenteen kipeiden uudistusten läpiajaminen.
Entä Venäjä?
Paskamyrsky taloudessa köyhdyttää väestöä entisestään, ja talouden rakenteelliset ongelmat korostuva. Öljyriippuvuus, mono-kaupungit, joiden ainoa elinkeino on yksi öljytuloista subventoitu tehdas, turvonnut ja epätehokas hallintokoneisto, kaiken läpäisevä korruptio. Kun tukia ei enää riitä tuetuille alueille, romahtaa useampi vastaava kaupunki/alue.
Iso kysymysmerkki on Kaukasus, jossa mm. Dagestan ja Tsetsenia ovat rajusti subventoituja, ja nähdäkseni tällä on osittain ostettu itsenäistymishaaveita pois. Oli Tsetseniassa Kadyrovia tai ei, olen varma, että maakunta näkee itsensä joka tapauksessa mielummin itsenäisenä. Jos rahaa ei enää tule, Venäjän armeija on heikko, veikkaan että useampi alue voi käyttää tilannetta hyväkseen ja julistautua itsenäiseksi.
Tässä on nähdäkseni myös mahdollisuus monelle maalle tilaisuus ottaa etäisyyttä Venäjään, ja kääntyä enemmän länteen. Georgia, Kazakstan, Uzbekistan, Moldova, Azerbaidzan...
1. Nähdäkseni lännen soraäänet eivät niin haittaa kunhan on mainmaita jotka painaa long run bulilla tukea. Eli Usa ja Britit basicly riittää, kapasiteettia on. Päälle uskon Puolan, Balttien jne. painavan jatkossakin kantokykynsä äärirajoilla kun on omaa lehmää ojassa saada Venäjä heikoksi. Riittää, että muut ei varsinaisesti siirry vihun leiriin ja varmaan sieltä tulee vähintään humanitaarista apua Ukrainalle niin tuo joku 500m ihmisen blokki (US+britit+reunamaat) voi keskittyä sota-oleellisuuksiin.
2. Liikekannellepanosta se, että ukkojen lisäksi riittää Venäjällä kyllä aseitakin. Mutta. Kaikki on enempi vähempi paskaa. Ukot ilman motia ja ilman kunnon modernia koulutusta, kalusto vanhaa, systeemi autoritaarinen ja rigid. Analogia johonkin Irak-Iran sotaan ja Venäjän liikekannallepanon kautta saatava on lähinnä ne Iranin human-wave hyökkäykset jossa nakutettiin divisioonallinen ukkoja konekivääreillä. Siinä vaiheessa, kun liikekannellepanoukot olisi aseissa niin olisi vastassa länsiapuun koulutettu Ukraina - ekat ovat tykinruokaa honestly. Paljon tehokkaampaa Venäjän on yrittää laaajennella hiljaista liikekannallepanoa jossa saa vähän motivoituneempaa porukkaa ja vähän parempaa varasto-aseistusta kun otetaan pakan parasta. Mutta ei sekään isossa kuvassa auta, kaiken minkä Venäjä saa kasaan tolla pystyy Ukraina over-matchaamaaan; niin motin, ukkojen määrän kuin kaluston laadunkin. Venäjä on jo hävinnyt tän toisen erän imo, kulutussodassa vain menee niin, että voiton näkemisestä sen toteutumiseen vie aikaa mutta lopputulos silti selvä. Pitää vain tanssahdella loppuun kun Putin niin haluaa, valitettavasti. Toinen maailmansota oli musta ratkennut joulukuussa 1941 kun Moskovaan ei päästy ja Usa liittyi sotaan. Se, että tämä näkyi selvästi taistelukentällä vei vuoden eli marraskuussa 1942 näkyi kun Neukut aloitti operaatio Uranuksen. Sodan loppuun vei 3,5 vuotta siitä, kun sodan voittaja oli käytännössä selvä.
Kulutussodan voittaa motilla ja tehdaskapasiteetilla. Eli Ukraina, Usa+Britit ja reunamaat on se tehdas.
Hiljattain törmäsin analyysiin jossa perusteltiin että todennäköinen osasyy sille miksi Venäjä päätti hyökätä nyt on että se on menettämässä otteensa Tsanien alueen kaasunviennistä, ja täten hyökkäys ajoittui hetkeen jossa Eurooppa oli vielä maksimaalisen riippuvainen siitä. Oletettavasti laskelmissa oletettiin että tämä olisi pitänyt reaktiot riittävän siedettävinä. Oma epäilykseni oli että Ukrainan operaation jälkeen oli tarkoitus kääntyä eteläisille alueille ja varmistaa niiden tulojen palaavan Moskovaan. Nyt tämä näyttää epätodennäköiseltä tulevaisuudelta niin on mielenkiintoista pohtia miten Venäjä varautuu tulevaisuuden laskeviin tuloihin, erityisesti suhteessa tuotantokustannuksiin.
Hiljattain törmäsin analyysiin jossa perusteltiin että todennäköinen osasyy sille miksi Venäjä päätti hyökätä nyt on että se on menettämässä otteensa Tsanien alueen kaasunviennistä, ja täten hyökkäys ajoittui hetkeen jossa Eurooppa oli vielä maksimaalisen riippuvainen siitä.
Eikö Eurooppa olisi ollut maksimaalisen riippuvainen kaasusta talvella? Sen sijaan hyökkäys ajoitettiin niin, että kaasuasiakkaat saivat maksimaalisen ajan sopeutumiseen kaasusta luopumiseksi.
Eikös helmikuun loppu ole aika huono aika hyökätä jos lännen riippuvuutta mietitään? Kevät jo ihan ovella. Joku lokakuu olisi paljon fiksumpi. Varmaan ainoa syy helmikuun lopulle oli olympialaiset. Kiinahan tiesi ja oli pyytänyt että olympialaisten jälkeen, jooko?
Ei helmikuu varmaan optimi ollut ja jäänee ikuiseksi arvoitukseksi miksi se valittiin. Toisaalta eipä Eurooppa ole käytännössä mitään halunnut/kyennyt venäläiselle energialle tekemään edes tässä tilanteessa. Joitain yksittäisiä ryhdikkäitä (Baltian) maita on toki löytynyt. Fakta kuitenkin on, että Eurooppa samaan aikaan sekä toimittaa aseita Ukrainaan että rahoittaa Venäjän sodankäyntiä. "Vähän" ristiriitainen tilanne minusta, ollaan tavallaan kummankin sodan osapuolen puolella...
Ei helmikuu varmaan optimi ollut ja jäänee ikuiseksi arvoitukseksi miksi se valittiin. Toisaalta eipä Eurooppa ole käytännössä mitään halunnut/kyennyt venäläiselle energialle tekemään edes tässä tilanteessa. Joitain yksittäisiä ryhdikkäitä (Baltian) maita on toki löytynyt. Fakta kuitenkin on, että Eurooppa samaan aikaan sekä toimittaa aseita Ukrainaan että rahoittaa Venäjän sodankäyntiä. "Vähän" ristiriitainen tilanne minusta, ollaan tavallaan kummankin sodan osapuolen puolella...
Musta tässä on kuitenkin toisaalta se, että:
1) Venäjän energian nyt kuitenkin joku ostaisi. Vähän alennuksella mut anyhow. Joku aina rahoittaa sitä kautta Venäjän sotaa.
2) Tehokkaat länsimaiset aseet ja koulutus niin ei Venäjä saa vastaavaa rahallakaan kun pakotteet.
Et kyl tää sotamielessä Ukrainalle kääntyy tää Länsimaiden panos. Pakotteiden ja talouden kurittamista energia toki liudentaa.
1) Venäjän energian nyt kuitenkin joku ostaisi. Vähän alennuksella mut anyhow. Joku aina rahoittaa sitä kautta Venäjän sotaa.
Tästä rohkenen olla hiukan eri mieltä. Jos kaasu- ja öljyhana Eurooppaan nyt lyötäisiin kiinni ei ostajia lyhyellä aikavälillä, joka kai sotakassan kannalta on oleellisin, löytyisi. Pelkästään kuljetuslogistiikka taitaisi olla mahdoton ratkaista edes muutamassa kuukaudessa. Kohdasta kaksi ihan samaa mieltä.
Joten toimimalla kuten toimimme minusta ei vaikuteta lopputulokseen mutta kylläkin kestoon. Toki jos ei Ukrainalaisten kärsimysten pitkittymisestä välitä vaan pelkkä lopputulos ratkaisee niin mikäs siinä. Vähän jopa epäilen, että näin saattaa ollakin. Eli ei haluta nostaa energian hintaa eikä muutenkaan "kurjistaa" omien äänestäjien elämää yhtään enempää kuin on käytännön pakko. Näin se vaan taitaa "reaalipolitiikka" toimia. Ensin suljetaan silmät mm. Krimin valtaukselta, epämieluisten henkilöiden likvidoinnilta jne jne ja nyt toimitaan näin.
On hyvin mahdollista, että alkaa jälleen ydinaseilla uhkailu.
Tässä uhkailussa alkaa olemaan jo sellainen tilanne, ettei kukaan enää ota sitä tosissaan. Sen verran "jokapäiväsistä" se jo on. Venäjä mielesätni menettänyt tämänkin kortin, kun se on sitä liikaa käyttänyt.
invst kirjoitti:
Olen kuullut monia mielipiteitä siitä, miksi Putin ei tule käyttämään ydinaseita. Mitään niistä en pidä täysin vakuuttavana. Eniten ydinaseiden käyttöä vastaan puhuu omasta mielestä argumentti, että se luultavasti työntäisi Kiinankin lännen puolelle. (Muita perusteluita ovat olleet mm. että palatseja rakastava, luksukseen tykästynyt ja vainoharhaisesti turvallisuuteensa suhtautuva ei tee itsemurhaa, taikka että usean henkilön komentoketjusta löytyisi varmasti joku, joka ei tottele käskyä).
Jos Venäjä käyttää mitään ydinasetta Ukrainassa, tarkoittaa se sitä, että se on hyväksynyt silloin myös ydinaseella tehtävän vastaiskun omalle maaperälle. "Jos käytät ydinasetta, olet valmistaunut laajempaan ydinsotaan". Tässä on aivan varamasti se suurin pidäke. Lisäksi, jos käytät ydinasetta, niin sen jälkeen sinulla ei enää ole pelimerkkejä ydinaseella uhkaliluun ja kauhun tasapaino ei oikein enää toimi. Olisi hyvin radikaali liike.
Minä en kyllä usko, että Venäjä tulee käyttämään minkäänlaista ydinasetta Ukrainan sodassa. Se saa tykistöllä jauhamalla vastaavan lopputuloksen, mutta ilman että se antautuu ydinsodan vaaraan tai menettää mahdollisuuden ylläpitää ydinpelotetta.
Minä en kyllä usko, että Venäjä tulee käyttämään minkäänlaista ydinasetta Ukrainan sodassa. Se saa tykistöllä jauhamalla vastaavan lopputuloksen, mutta ilman että se antautuu ydinsodan vaaraan tai menettää mahdollisuuden ylläpitää ydinpelotetta.
Mielestäni se ei kyllä saa tykistöllä jauhamalla vastaavaa lopputulosta. Ukrainaan on parhaillaan rakentumassa aika valtavaa vastatykistövoimaa ja Venäjän tykistöllä ei ole kantamaa eli sillä saa sen 20km päässä olevan kaupungin paskaksi, ei kauempana olevaa.
1. Nähdäkseni lännen soraäänet eivät niin haittaa kunhan on mainmaita jotka painaa long run bulilla tukea. Eli Usa ja Britit basicly riittää, kapasiteettia on. Päälle uskon Puolan, Balttien jne. painavan jatkossakin kantokykynsä äärirajoilla kun on omaa lehmää ojassa saada Venäjä heikoksi. Riittää, että muut ei varsinaisesti siirry vihun leiriin ja varmaan sieltä tulee vähintään humanitaarista apua Ukrainalle niin tuo joku 500m ihmisen blokki (US+britit+reunamaat) voi keskittyä sota-oleellisuuksiin.
2. Liikekannellepanosta se, että ukkojen lisäksi riittää Venäjällä kyllä aseitakin. Mutta. Kaikki on enempi vähempi paskaa. Ukot ilman motia ja ilman kunnon modernia koulutusta, kalusto vanhaa, systeemi autoritaarinen ja rigid. Analogia johonkin Irak-Iran sotaan ja Venäjän liikekannallepanon kautta saatava on lähinnä ne Iranin human-wave hyökkäykset jossa nakutettiin divisioonallinen ukkoja konekivääreillä. Siinä vaiheessa, kun liikekannellepanoukot olisi aseissa niin olisi vastassa länsiapuun koulutettu Ukraina - ekat ovat tykinruokaa honestly. Paljon tehokkaampaa Venäjän on yrittää laaajennella hiljaista liikekannallepanoa jossa saa vähän motivoituneempaa porukkaa ja vähän parempaa varasto-aseistusta kun otetaan pakan parasta. Mutta ei sekään isossa kuvassa auta, kaiken minkä Venäjä saa kasaan tolla pystyy Ukraina over-matchaamaaan; niin motin, ukkojen määrän kuin kaluston laadunkin. Venäjä on jo hävinnyt tän toisen erän imo, kulutussodassa vain menee niin, että voiton näkemisestä sen toteutumiseen vie aikaa mutta lopputulos silti selvä. Pitää vain tanssahdella loppuun kun Putin niin haluaa, valitettavasti. Toinen maailmansota oli musta ratkennut joulukuussa 1941 kun Moskovaan ei päästy ja Usa liittyi sotaan. Se, että tämä näkyi selvästi taistelukentällä vei vuoden eli marraskuussa 1942 näkyi kun Neukut aloitti operaatio Uranuksen. Sodan loppuun vei 3,5 vuotta siitä, kun sodan voittaja oli käytännössä selvä.
Kulutussodan voittaa motilla ja tehdaskapasiteetilla. Eli Ukraina, Usa+Britit ja reunamaat on se tehdas.
Kiitos palautteesta, sinun analyyseja on ollut myös mielenkiintoista lukea. 1. kommenttiin liittyen, usko tai älä, piti lähes sanasta sanaan kirjoittaa sama lisäys, mutta se jäi tekemättä :) 2:n kommentin osalta olet varmasti oikeassa - sekundakamaa löytynee varastoista. Lisäksi liikekannallepano ja sitä kautta talouden rakenteen muokkaaminen sodan tarpeisiin olisi luultavasti niskalaukaus jo nilkuttavalle taloudelle taloudelle. Ehkä vaarallisinta se olisi väestön asenteiden osalta. On helppo istua sohvalla ja kuunnella telkkarista kuinka kova maa me ollaan ja kuinka saavutetaan voittoja joka päivä, mutta on eri asia, kun itse tai oma lapsi saa komennuksen rintamalle.
Seurailen entisen Novaja Gazetan toimittajan Andrei Soldatovin sivustoa https://agentura.ru/en/ ja Twitteriä. Hän kirjoittaa nykyisin Venäjän eri tiedustelupalvelujen ja armeijan sisäisistä asioista. Hän taisi olla ensimmäinen, joka raportoi FSB:n tiedutelusiiven johtajan kotiarestista (hän vastasi Ukraina- intelistä, ja antoi ymmärtää että vastaan otetaan kukkien kanssa, ja taisi kavaltaa satojen miljoonien (eurojen) edestä agentuuriverkoston pystyttämiseen tarkoitettuja rahoja. ). Soldatovin lähteiden mukaan, erityisesti armeijan keskiporras on tyytymätön sodan kulkuun, ja vaatii kovasti eskalaatiota - liikekannallepanoa ja suurempaa infran tuhoamista. Heidän mielestä pitäisi sotaa kutsua sodaksi ja ottaa kaikki keinot käyttöön. Mielenkiintoista, onko näillä asenteilla lopulta millainen vaikutus.
On hyvin mahdollista, että alkaa jälleen ydinaseilla uhkailu.
Tässä uhkailussa alkaa olemaan jo sellainen tilanne, ettei kukaan enää ota sitä tosissaan. Sen verran "jokapäiväsistä" se jo on. Venäjä mielesätni menettänyt tämänkin kortin, kun se on sitä liikaa käyttänyt.
invst kirjoitti:
Olen kuullut monia mielipiteitä siitä, miksi Putin ei tule käyttämään ydinaseita. Mitään niistä en pidä täysin vakuuttavana. Eniten ydinaseiden käyttöä vastaan puhuu omasta mielestä argumentti, että se luultavasti työntäisi Kiinankin lännen puolelle. (Muita perusteluita ovat olleet mm. että palatseja rakastava, luksukseen tykästynyt ja vainoharhaisesti turvallisuuteensa suhtautuva ei tee itsemurhaa, taikka että usean henkilön komentoketjusta löytyisi varmasti joku, joka ei tottele käskyä).
Jos Venäjä käyttää mitään ydinasetta Ukrainassa, tarkoittaa se sitä, että se on hyväksynyt silloin myös ydinaseella tehtävän vastaiskun omalle maaperälle. "Jos käytät ydinasetta, olet valmistaunut laajempaan ydinsotaan". Tässä on aivan varamasti se suurin pidäke. Lisäksi, jos käytät ydinasetta, niin sen jälkeen sinulla ei enää ole pelimerkkejä ydinaseella uhkaliluun ja kauhun tasapaino ei oikein enää toimi. Olisi hyvin radikaali liike.
Minä en kyllä usko, että Venäjä tulee käyttämään minkäänlaista ydinasetta Ukrainan sodassa. Se saa tykistöllä jauhamalla vastaavan lopputuloksen, mutta ilman että se antautuu ydinsodan vaaraan tai menettää mahdollisuuden ylläpitää ydinpelotetta.
Olen monen pointin kanssa samaa mieltä. En sano, että uhkailu tulisi varmasti, mutta mielestäni ikävän iso todennäköisyys on sille olemassa.
Kuten sanoit, Venäjä on tosiaankin pelotellut ydinaseilla liikaa, ja jos mietitään lännen uskallusta toimittaa aseapua sodan ensipäivinä vs nyt, niin ero on huomattava. Lentokieltoaluetta ei kuitenkaan olla julistettu, eikä jenkit uskaltaneet antaa esimerkiksi Himarsiin 300km ohjuksia, vaan ainoastaan 70km. Tämä puolestaan viittaa siihen, että ydinaseita kuitenkin pelätään sen verran, että mitä tahansa ei tehdä, mikä olisi tehty jo kauan sitten mikäli ydinpelotetta ei olisi. Näkisin, että ainoastaan käyttö vie lopulta ydinpelotteelta pohjan. Uhkailu taas voi olla epätoivoisen mielestä rationaaliselta tuntuva liike, sillä tiettyyn pisteeseen ydinpelote on toiminut. Lisäksi Putin voi olla aidosti olla sitä mieltä, että ei länsimaat ole valmiita eskalaatioon Ukrainan vuoksi, mikäli ydinaseita käytetään vain Ukrainan maaperällä, ja toisaalta luulla, että sillä voi pakottaa Ukrainan aluemyönnytyksiin.
Tässä ollen tykännyt brittien puolustusministerin lausunnoista. Taisi Wallace heti Putinin nostettua ydinasejoukkojen valmiusastetta sanoa, että mikäli Putin käyttää ydinaseita, varaa länsi oikeuden vastata samalla mitalla tai kovempaa. Tästä aasinsiltana vielä siihen, miten Putinin kanssa mielestäni tulisi toimia. En millään haluaisi käyttää Erdogania missään positiivisena esimerkkinä, mutta Putinin kanssa hän on asioinut mallikkaasti. Yhtenä päivänä voidaan sulkea pääsy Mustallemerelle, toisena avata, voidaan lähettää tehokkaita lennokkeja, voidaan sulkea oma ilmatila Venältä ja Syyrialta. Itse en ole kuullut vielä yhtäkään uhkausta Turkin suuntaan niin Putinilta, propagandaklovneilta tai keneltä muultakaan Venäjän leiristä. Neuvotteluita käytiin Istambulissa, ja edelleen puhelinlinjat laulaa ja Erdogan vaikuttaa petaavan itselleen sovittelijan roolia.
Suomella on läntisen Euroopan suurin tykistö - 700 tykkiä, 700 raskasta raketinheitintä ja sata kevyttä. Seuraava maa on Puola 700 tykistöaseellaan, sitten Saksa 200 aseellaan. Ruotsilla on sata ja Norjalla vielä vähemmän.
Suomi on varautunut laajamittaiseen sodankäyntiin ja käyttää tässä ilmatulenjohtoa, joka paikantaa ja osoittaa maaleja niin ilma-aluksille kuin maajoukoillekin. Osutaan maaliin ja saadaan korkea tulentiheys maalialueelle. Hyvä koulutus ja viestiyhteydet takaavat täsmävaikutuksen.
Tykistötoiminnan luonne ei ole jumittaa paikallaan rautaa sylkemässä vaan oleellista on ampua nopeasti ja siirtyä ripeästi pois tuliasemasta. Uusissa panssarihaupitseissa oleellista onkin ampua, siirtyä ja toimia joka säällä. Tulenjohdon tehtävä on myös yhdistellä ja keskittää useiden tuliyksiköiden tulta kuten raketin- ja kranaatinheittimet. Nenosen opeilla mennään.
Liikkuvuus on oleellista kun vastapuolenkin kalustoon voi kuulua lennokkeja ja vastatykistötutkia, joita vasta hiljattain on saatu meillekin. Vastatykistötutkat paljastavat vastapuolen tykistön ja kranaatinheittimet sekä tarjoaa mahdollisuuden vastaiskuun. Se pakottaa myös vihollisen liikkeelle, heidän on siirrettävä alituiseen kalustoaan. Maaston paremmin tunteva puolustaja saa edun. Ammukset ovat teknisessä muutoksessa ja edessä ovat älykkäät ammukset.
Atomipommissa ei ole mitään älykästä. Eikä sillä tarvitse osua kovinkaan tarkasti, kunhan se saadaan suurin piirtein alueelle - vaikuttavat asiat ovat paine-, lämpö- ja säteilyvaikutus. Pommi ei voi olla myöskään kovin pieni, sillä muuten siltä puuttuu kriittinen massa. Yksi pienimmistä ydinaseista oli Yhdysvalloissa valmistettu fissiopommi ”Davy Crockett”, jonka teho oli alle 0,1 kilotonnia. Vuodesta 1963 vuoteen 1992 käytössä olleen tykistökranaatti W48:n kärki oli räjähdysvoimaltaan vain 0,072 kilotonnia.
Atomipommeja on eniten Venäjällä ja Yhdysvalloilla eli näillä kahdella 12.000 kpl maailman 13.000:sta atomipommista.
Venäjänkin atomiasevarasto jakautuu käyttötarkoituksen mukaan ja vain osa siitä soveltuisi käytettäväksi Ukrainan sodassa. Suuri osa on ballistisia ohjuksia siiloissaan. Venäjän doktriinin mukaan Kreml varaa itselleen oikeuden käyttää atomiaseita, taktiset aseet mukaan lukien, konventionaalisessa selkkauksessa saadakseen vihollisen perääntymään. Venäjän taktiset ydinaseet ovat kooltaan 10-500 kilotonnia ja niitä on sillä yli 2000 kpl.
Putin asetti Venäjän atomiaseistuksen korkeampaan valmiuteen sen tunkeutuessa Ukrainaan. Valmius ei kuitenkaan tarkoita vielä iskuun valmistautumista, mutta sen taktiset aseet ovat käyttöön valmiina.
Ukrainan pulma on se, että sen havittelemalla pääkumppanilla eli Yhdysvalloilla ei ole taktisia ydinaseita - vain alle 300 sellaiseksi sopivaa. Jenkit eivät pitäneet niitä käyttökelpoisina START-sopimuksen jälkeen.
As of 2016, the only weapon in the U.S. arsenal designed for non-strategic purposes was the B61 gravity bomb, an air-based tactical nuclear weapons system, of which the U.S. maintains an inventory of approximately 500. These weapons have a max payload of about 50 kilotons, which may still be far too high to effectively target conventional forces and provide an effective tactical-level deterrent. The U.S. does not have tactical nuclear weapons on any other level of the nuclear-triad, a gap which the 2018 Nuclear Posture Review addressed and called to fix.
Eläköitynyt amiraali Robert Monroe väittääkin, että Venäjällä on 20 vuoden etumatka jenkkeihin nähden matalan intensiteetin ydinaseissa. Taktinen ydinase on uskottavampi uhka ja voi asiallisesti käytettynä muuttaa sodan kulkua - asia on puhdasta sodan matematiikkaa:
Decisions to aggressively expand and enter into war are made by calculating that a state can win the encounter and the benefits outweighing the costs. If Russia is to invade the Baltics, it must find that it has a high chance of success. Either it has the capability to defeat NATO defenses and responding forces via tactical nuclear conflict or be confident NATO will not come to their defense, whether this is from initial tactical-nuclear escalation or for other reasons. Strategic weaponry may work to deter a threat from an attack on a state’s homeland, but it remains too unbelievable of a threat to deter another nuclear state from expansion elsewhere. The proxy wars and conflicts against non-nuclear states since the end of World War II provide a solid historical precedent for this. Tactical nuclear weapons may be a more believable threat and be able to deter where strategic weapons could not.
Strateginen, ohjuksella toimitettava suuri atomiase tuhoaa kaiken ihmisen aikaan saaman ja eloperäisen laajalta alueelta, johon kenenkään ei ole edes aikomus palata muutamaan tuhanteen vuoteen. Sillä voi puolustaa omaa maataan uhkaamalla viskoa niitä toiseen maahan, mielellään toiselle mantereelle. Se ei ole käyttökelpoinen taktisia, nopeasti liikuteltavia atomiaseita vastaan. Lisäksi se todennäköisesti tuhoaisi yhtälailla omat ja yhteistyökumppanin joukot kuin vihollisenkin samassa tömäyksessä.
Ukraina on tässä pahassa välikädessä, sillä sen on pidettävä rytinä omalla maaperällään ja taistelut luonteeltaan konventionaalisina. Sitä uhataan pienillä, taktisilla ydinaseilla eikä siihen ole kumppania vastaamaan, kun näillä on liian suuria aseita. Samaa saavat pohtia muutkin rajanaapurit ja varustautua sekä puolustamaan, että suojaamaan.
Mielestäni se ei kyllä saa tykistöllä jauhamalla vastaavaa lopputulosta. Ukrainaan on parhaillaan rakentumassa aika valtavaa vastatykistövoimaa ja Venäjän tykistöllä ei ole kantamaa eli sillä saa sen 20km päässä olevan kaupungin paskaksi, ei kauempana olevaa.
Venäjän tykistön määrä on noin 5600 tykkiä. Se on menettänyt vasta 10% tästä määrästä Ukrainan rintamalla, joten kyllä sillä tykkilöitä vielä riittää runsaasti uhrattavaksi. Ukraina saa tosiaan Briteiltä ja USA:sta hyviä raketinheittimiä ja raketteja (range 70-80 km). Mutta jos Venäjä tuo Ukrainaan vaikka 3000 tykkiä lisää nyt tuodun 1600 kappaleen lisäksi, niin ei taida raketinheittimiä ja raketteja olla riittvästi (toivottavasti olisi, myös koulutettuja käyttäjiä). Ainakaan muutamaan kuukauteen. Ei niillä Venäjän tykeillä kovin montaa laukasta tietysti ehditä ampua ennen tuhoutumista, jos niitä ei siirettä heti laukauksen jälkeen suojaan. Ja tappioita tulee, mutta siitähän Venäjä ei välitä. Mutta tosiaan, kyllä se tykistöllä ampuminen on tulevaisuudessa vaikempaa mutta ei täysin mahdotonta. Ja tuossa vaaditaan Ukrainaltakin hyvää linjojen takaista maalinosoitusta, jossa se on kyllä osoittautunut melko hyväksi. Yksittäinen tykki on kuitenkin melko pieni maali. Tälläisellä pohdinnalla tätä mietiskelin.
Ja jos vähän laajennetaan. Venäjällä on siis lisäksi edelleen paljon ohjuksia. Vaikka sillä olisi tarkkojen ohjusten varastot ehtymässä, riittää sillä edlleen runsaasti vähemmän tarkkoja ohjuksia joiden tarkkuus riittää kaupungin pommittamisen. Ukraina on ampunut Venäjän ohjuksia alas vasta noin 160 kpl kun Venäjä on ampunut yli pari tuhatta ohjusta, eli ei se torjunta kovin helppoa ole. Esim. Kalibr ohjuksia (400-500 kg räjähdettä) Venäjällä on edelleen paljon mm. Mustanmeren laivastossa (joitakin satoja) niissä sukellsuveneissä muiden ohjusten ohella. Ja Iskander ohjuksiakin on vieläkin liikaa (puolet jäljellä eli joitakin satoja) muiden lisäksi. Ja onhan Venäjällä isompiakin konventaalisella taistelukärjellä olevia ohjuksia. Se voi laukaista ne todella pitkältä (yli sen 300 km).
Sitten on ne thermobariset aseet. Raketit, ohukset ja pommit. Pahimmillaan pommin räjähde vastaa lähes 40 tonnia TNT:tä (https://en.wikipedia.org/wiki/Father_of_All_Bombs) mutta tuollainen on erikoistapaus ja tuskin löytyy varastosta lähellekkään noin massiivista. Yleisimpänä on TOS ja sen eri variantit, sillä tosin pitää olla alle 10 km päässä ampumassa, mutta kun se on telavetoinen, se ehtinee suojaan ammuttuaan patterin tyjäksi. Muitakin thermobarisia aseita on.
Kyllä Venäjä pystyy jonkun kaupungin pommittamaan melko samaan kuntoon konventionaalisilla aseilla kuin jollain taktisella Iskanderin ydinkärjellä (9K720 Iskander). Toivottavasti ei niin tee. Eikä strategisesti sillä olisi mitään merkitystä sodan kulun kannalta.
Ps. Espanja toimittaa Leopardeja Ukrainaan. Saksan armeijan poistolaarista 1995 Espanjaan ostettut Leopard 2A4:t.
Venäjällä on lukumäärällisesti valtavasti aseita, mutta monien niiden paras puoli on se, että niiden realistinen nykyarvo on alempi kuin länsimaisten modernien järjestelmien, joita käytetään niiden tuhoamiseen.
Tällä ei ole hirveästi väliä länsimaiden taloudellisen ylivoiman vuoksi.
Sotaa käydään kahdella akselilla - mihin jokin kansakunta _pystyy_, ja mikä käy sille vain liian _kalliiksi_. Totuus on, että länsimaat käyvät jonkinlaista kulttuurisotaa Venäjää vastaan (siihen ei olisi tarvetta, jos Venäjä muuttuisi "länsimaaksi", mutta länsimaiden on hankala hyväksyä muunlaisia valtioita kuin kapitalistisia, ennustettavia ja tarpeeksi ihmisoikeuksia ym. kunnioittavia että kansalaiset eivät napise). Ja proxy-sota on tässä suhteessa aika halpaa. Ensin länsimaat pääsevät esittämään sankaria luovuttamalla asejärjestelmiä, jotka toki maksavat paljon fiat-rahaa, mutta tuotoista peritään verot ja ja maksetaan osingot länsimaissa. Myöhemmin, länsimaat pääsevät avustamaan Ukrainan jälleenrakennuksessa, ja Ukrainahan on köyhä maa - miten halvalla saadaankaan ostettua 45 miljoonan sielun sympatiat länteen!
Eli juu, aseiden toimitus jatkuu, Ukrainan menetyksistä ei voi ennustaa mitään, mutta se ei voi realistisesti hävitä sotaa. Ja se tullaan uudelleenrakentamaan, muka loppuneen kylmän sodan PR-tempauksena.
Tänään taas vähän pyörittelin päätä, kun A-studiossa kysymyksenasettelu meni, tyyliin, "kuinka kauan Ukraina vielä kestää tappioita?". Eikös sodassa tämä ole suhteessa vihun kestokykyyn? Tässä sulla on kansa, joka kovalla motilla taistelee olemassaolostaan ja on jo nähty mitä käy jos häviää. Toisella puolella on kansa, joka käy syystä X (?) hyökkäyssotaa jota ei edes uskalleta kutsua sodaksi ja moti on mitä on. Niin vähän hämmästelen, että kysytään "kauanko Ukraina kestää?" ikäänkuin sen täytyisi jossain vaiheessa romahtaa. No, onneksi oli sota-asiantuntija joka vastasi, tyyliin, "kyl se kestää". Itse lisäisin "...koska ei ole vaihtoehtoja".
Tänään taas hyvä video, hups, se pääkaupunki otettu ainakin hetkeksi takaisin mut eipä siitä paljon mediassa puhuta vaan on vissiin osa tätä kuuluisaa "Venäjän hidasta etenemistä". To-si hidasta...vaikka siis tokikin edetään. Kohti omia rajoja siis.
Nyt kyllä vähän kartan perusteella huolissani siitä Popasnasta lähtevästä etenemisestä kohti pohjoista. Jos sinne tulisi lisää voimaa niin selustayhteydet vaarassa, jopa motitus. No, Venäjä ei varsinaisesti osoittautunut taktiseksi mestariksi ja kai noihin peltoihin voi pommitella nätisti. Omalla tavallaan parempi Ukrainalle, että tanssitaan monimuotoisesti kuin rintamarynnitään. Ei Venäjä ole tuossa tanssahtelussa vakuuttanut ja niitä torjuntaohjuksia piisaa.
Tänään taas vähän pyörittelin päätä, kun A-studiossa kysymyksenasettelu meni, tyyliin, "kuinka kauan Ukraina vielä kestää tappioita?". Eikös sodassa tämä ole suhteessa vihun kestokykyyn? Tässä sulla on kansa, joka kovalla motilla taistelee olemassaolostaan ja on jo nähty mitä käy jos häviää. Toisella puolella on kansa, joka käy syystä X (?) hyökkäyssotaa jota ei edes uskalleta kutsua sodaksi ja moti on mitä on. Niin vähän hämmästelen, että kysytään "kauanko Ukraina kestää?" ikäänkuin sen täytyisi jossain vaiheessa romahtaa. No, onneksi oli sota-asiantuntija joka vastasi, tyyliin, "kyl se kestää". Itse lisäisin "...koska ei ole vaihtoehtoja".
Meidän mediassa mm. professori Patomäki sai hiljattain taas puheaikaa lehdissä ja TV:ssä. Mutta voin jo etukäteen sanoa mitä Patomäki on lausunut kun nimi vilahtaa otsikossa, koska tyyppi on niin yksioikoinen ja toistanut samaa pro Venäjä -levyä kymmeniä vuosia. Sama koskee Aleksanteri-instituutin johtajaa, prof. Kangaspuroa, jonka lausunnot ovat ihan samaa settiä ja olleet jo vuosikymmeniä. NPC hahmoja pelissä.
Länsimaiden kannalta kannattaisi kyllä vakavasti katsoa peiliin ja miettiä "entä jos Ukraina ei kestäkään?" . Se tarkoittaisi jotain sellaista että 10-20 miljoonaa ihmistä on pakolaisina lähinnä Euroopassa, 5 miljoonaa tapetaan / kidutetaan, 15 miljoonaa jää pysyvästi sorrettuun asemaan ja erittäin ikäviin olosuhteisiin. Ukrainan kyky tuottaa ruokaa jatkossa romahtaisi, mikä johtaisi 2023-2030 mittaviin ongelmiin (nytkin on luvassa ruokapula, mutta se jää väliaikaiseksi kun Venäjä pakotetaan perääntymään). Sen jälkeen Venäjä alkaisi suunnitella seuraavaa sotaretkeä johonkin 2025-2030, josta ovat jo vihjailleet. Olisiko se hyvä Euroopan maiden kannalta? Koska selvästikään ei olisi, kannattaisiko nyt vaan antaa kaikki mahdollinen aseapu mitä Ukraina pyytää, jotta niin ei käy?
Voihan tuollaisen kysymyksen siis esittää, mutta nuo jatkokysymykset pitäisi myös käydä läpi. En ymmärrä lainkaan mitä Saksan IdiotReichsFuhrer Scholz esimerkiksi kuvittelee tekevänsä ja mitä hän kuvittelee tapahtuvan jos Ukrainan annetaan sortua.
Eli vaikka ei humaanisti välittäisi Ukrainasta niin kaikkien muiden etu on se että Ukraina murskaa Putinilta kivekset ja syöttää ne Lavroville.
Niin, sotahan vain pitkittyy, kun länsimaat antavat Ukrainalle pikkuhiljaa niitä raskaimpia aseita eikä kerralla sitä mitä maa tarvitsee. Aseet pitäisi antaa heti eikä pitkän vetkuttelun jälkeen, kun fakta on, että ne tulee kuitenkin antaa ennemmin tai myöhemmin. M142 HIMARS järjestelmän mukana pitäsi nytkin antaa niitä Atacms ohjuksia. Samoin olisi pitänyt antaa ne Puolan lentokoneet, länsimaiden panssarivaunut (Saksa), kunnon meritorjuntaohjukset (yli 300 km range) jne jne. Lisäksi USA jätti 777 tykeistä pois ne älykkäät maaliin hakeutuvat ammukset ja niiden ohjauslaitteiston (GPS pohjainen). Näitä esimerkkejä on paljon. Eihän aluksi haluttu antaa edes niitä 777 tykkejä ja Javelinienki kohdalla muistaakseni vetkuteltiin pitkään.
Ukraina tarvitsee lisäksi tutkakalustoa lisää. USA on nyt luvannut toimittaa joitakin, mutta tulenjohtoon ja ilmavalvontaan tarvittaisiin enemmän tutkia ja tulenosoitusta (tiedonsiirto, tilannekuva) myös tykeille ja ohjusten laukaisualustoille. Integrointi Ukrainan omaan järjestelmäänkin olisi hyvä lisä. Ja ilmatorjuntaan tarvitaan enemmän ja parempaa kalustoa, jotta saa niitä ohjuksia ja drooneja ammuttua enemmän. Nyt niitä ammutaan ymmärtääkseni hajautetulla S-300 ilmatorjuntajärjestelmällä.
Venäjää ei saa palkita millään myönnytyksillä tai alueluovutuksilla. Sen tien päässä on tiedossa vain lisää ongelmia. Venäjä pitäisi ajaa vuoden 2013 rajoille, mutta se saattaa olla mahdoton tehtävä ainakin Krimin suhteen. Kun Venäjä on työnnetty vuoden 2013 rajan taakse, voidaan sitten miettiä noiden "separistialueiden" kohtaloa ottaen huomioon väestön tahtokin. Mutta siiinä päätöksessä Venäjä ei saa olla mukana.
... Totuus on, että länsimaat käyvät jonkinlaista kulttuurisotaa Venäjää vastaan (siihen ei olisi tarvetta, jos Venäjä muuttuisi "länsimaaksi", mutta länsimaiden on hankala hyväksyä muunlaisia valtioita kuin kapitalistisia, ennustettavia ja tarpeeksi ihmisoikeuksia ym. kunnioittavia että kansalaiset eivät napise). Ja proxy-sota on tässä suhteessa aika halpaa...
Venäjä on yhdessä asiassa oikeassa: USA käy välillistä sotaa Ukrainassa.
The war in Ukraine isn’t just a conflict between Moscow and Kyiv, Russian Foreign Minister Sergei Lavrov recently declared. It is a “proxy war” in which the world’s most powerful military alliance, the North Atlantic Treaty Organization, is using Ukraine as a battering ram against the Russian state.
Lavrov on Moskovan palturipuheiden suupaltti monessa asiassa, mutta tässä hän ehkä ei ole väärässä. Ja mitä vähemmän jenkit tai muu länsi tähän kommentoivat, sitä parempi.
Välilliset sodat ovat olleet käyttökelpoisia isojen voimien kiistoissa siksi, että niissä toinen osapuoli voi vuodattaa toisen verta ilman suoraa aseiden kalistelua. Samaa Neuvostoliitto teki Yhdysvalloille tukemalla kommunistiosapuolia Koreassa ja Vietnamissa. Jenkit kostivat kopioimalla menettelyn Afganistanissa ja Nicaraguassa 80-luvulla tukemalla salaa antikommunistisia sissiryhmiä - oli kuuleman mukaan halpaa ja tehokasta.
The key to the strategy is to find a committed local partner — a proxy willing to do the killing and dying — and then load it up with the arms, money and intelligence needed to inflict shattering blows on a vulnerable rival. That’s just what Washington and its allies are doing to Russia today.
Ukrainalaisilla on kova taistelutahto ja he ovat osoittautuneet luultua tehokkaammiksi. Putinin pahantahtoinen erikoisoperaatio on johtanut Venäjän joutumiseen pahassa jumissa olevaan asemaan eikä Kievin hallinnolla ja sen tukijoilla ole aikomustakaan päästää Moskovaa tästä pinteestä. NATO:lle tuen ja sodan saalis on Venäjän tärkeimpien armeijaosien - maavoimien ja sen välineistön, ilmavoimien ja erikoisjoukkojen - tuhoutuminen niin, että niiden palautuminen on vuosien työn takana. Jenkkien tavoite on ollut heikentää Venäjää - "the only way to deal with a rogue regime is to reduce its capacity for harm."
Moskovan asema ei tule tästä paranemaan - Putin uskoi murtavansa Ukrainan valtion, sen sijaan hän on murtamassa oman armeijansa. Tämä kyllä edellyttäisi länneltä suupuheissa kurinalaisuutta. Yleisö tietää lännen tukitoimista Ukrainalle juuri siksi, että jenkkien hallinto vuotaa kuin seula arkaluontoista ja salassa pidettävää tietoa.
The way to wage a proxy war is to maintain a conspiracy of silence. The target state is more likely to refrain from retaliating if the other side can resist taking a victory lap. Thanks to Ukraine’s incredible resistance, the U.S. and its friends have put Putin on the wrong end of a brutal proxy war. Now Washington just needs to shut up about it.
Tästä syystä Biden ajoi hallinnossa toisen maailmansodan aikaisen Lend-Lease Actin nopeasti läpi, jotta jenkkien asevarastoista voitaisiin 'lainata' välineitä niille vieraille maille, joiden oman puolustuksen presidentti näkee olevan elintärkeää Yhdysvaltojen omalle puolustukselle.
Siinäpä se: There it is, then, in Biden’s own proclamation: The defense of Ukraine is “vital to the defense of the United States.”
Lavrovilla ei kyllä ole asiassa mitään marisemista, koska syypää sodan syntymiseen on sama kuin Suomen liittymisellä Natoon - Niinistö: ”Kysyit, miten he näkevät Suomen mahdollisen liittymisen Natoon. Jos näin tulee käymään, minun vastaukseni on, että te aiheutitte tämän. Katsokaa peiliin”
Niin, sotahan vain pitkittyy, kun länsimaat antavat Ukrainalle pikkuhiljaa niitä raskaimpia aseita eikä kerralla sitä mitä maa tarvitsee. Aseet pitäisi antaa heti eikä pitkän vetkuttelun jälkeen, kun fakta on, että ne tulee kuitenkin antaa ennemmin tai myöhemmin. M142 HIMARS järjestelmän mukana pitäsi nytkin antaa niitä Atacms ohjuksia. Samoin olisi pitänyt antaa ne Puolan lentokoneet, länsimaiden panssarivaunut (Saksa), kunnon meritorjuntaohjukset (yli 300 km range) jne jne. Lisäksi USA jätti 777 tykeistä pois ne älykkäät maaliin hakeutuvat ammukset ja niiden ohjauslaitteiston (GPS pohjainen). Näitä esimerkkejä on paljon. Eihän aluksi haluttu antaa edes niitä 777 tykkejä ja Javelinienki kohdalla muistaakseni vetkuteltiin pitkään.
Olen tullut (ehkä virheelliseen) johtopäätökseen että esimerkiksi Saksan osalta tämä on ihan vaan pelkuruutta koska tiedetään Saksan pallien olevan Putinin (energia-)alasimella. Mutta USAlta tietoinen strateginen valinta. Mitä pidempään venäjä Ukrainassa heikkenee, sitä parempi. Joten annetaan apua vain sen verran ettei Ukraina romahda sotilaallisesti eikä henkisesti. Mutta niin vähän ettei konflikti vahingossakaan myöskään lopu nopeasti.
Suomen ja Ruotsin NATO jäsenyys alkoi käytännössä sinä päivänä kun jättivät hakemuksen koska molemmat täyttävät kaikki kriteerit. Siinä ei Turkin pelleilyt enää vaikuta mitään. Ja Venäjä varmasti tämän tietää.
Niin, sotahan vain pitkittyy, kun länsimaat antavat Ukrainalle pikkuhiljaa niitä raskaimpia aseita eikä kerralla sitä mitä maa tarvitsee. Aseet pitäisi antaa heti eikä pitkän vetkuttelun jälkeen, kun fakta on, että ne tulee kuitenkin antaa ennemmin tai myöhemmin. M142 HIMARS järjestelmän mukana pitäsi nytkin antaa niitä Atacms ohjuksia. Samoin olisi pitänyt antaa ne Puolan lentokoneet, länsimaiden panssarivaunut (Saksa), kunnon meritorjuntaohjukset (yli 300 km range) jne jne. Lisäksi USA jätti 777 tykeistä pois ne älykkäät maaliin hakeutuvat ammukset ja niiden ohjauslaitteiston (GPS pohjainen). Näitä esimerkkejä on paljon. Eihän aluksi haluttu antaa edes niitä 777 tykkejä ja Javelinienki kohdalla muistaakseni vetkuteltiin pitkään.
Olen tullut (ehkä virheelliseen) johtopäätökseen että esimerkiksi Saksan osalta tämä on ihan vaan pelkuruutta koska tiedetään Saksan pallien olevan Putinin (energia-)alasimella. Mutta USAlta tietoinen strateginen valinta. Mitä pidempään venäjä Ukrainassa heikkenee, sitä parempi. Joten annetaan apua vain sen verran ettei Ukraina romahda sotilaallisesti eikä henkisesti. Mutta niin vähän ettei konflikti vahingossakaan myöskään lopu nopeasti.
Kaikilla mailla on omia intressejä, ei sota ole politiikkavapaata aikaa. Suomen(kin) aivan itsestäänselvä ja selkeä etu on, että 1) Venäjä heikentyy Ukrainassa ja 2) sota ei lopu, ennenkuin Suomi on kunnolla Natossa. Koska muuten Venäjä kyllä ryhmittelee uusiksi ja uhkaavaksi Suomen rajapinnan. Tuskin sen enempää tai vakavia mutta ikäväähän se jos vihulla on resursseja kiusantekoon. Nyt ei ole jos ei ydinaseilla lähde uhkaamaan.
Ei siis ihme, että ollaan hyvää pataa US kanssa eikä lähetetä paljon armykamaa.
Suomen(kin) aivan itsestäänselvä ja selkeä etu on, että 1) Venäjä heikentyy Ukrainassa ja 2) sota ei lopu, ennenkuin Suomi on kunnolla Natossa. Koska muuten Venäjä kyllä ryhmittelee uusiksi ja uhkaavaksi Suomen rajapinnan. Tuskin sen enempää tai vakavia mutta ikäväähän se jos vihulla on resursseja kiusantekoon. Nyt ei ole jos ei ydinaseilla lähde uhkaamaan.
Ei siis ihme, että ollaan hyvää pataa US kanssa eikä lähetetä paljon armykamaa.
Venäjällä on kädet täynnä töitä etelärajojensa 'ystävien' kanssa, kun/jos se joskus pää kainalossa selviää Ukrainan keikasta. Suomi ja Ruotsi ovat jo käytännössä Naton possea, sotilaallista läsnäoloa myöten. Hyökkäysrintaman avaaminen tähän suuntaan olisi niiltä vielä tuplasti pahempi erehdys kuin täysin käteen mennyt hyökkäys Ukrainaan.
Venäjällä pitää keksiä hommat ihan uusiksi, alkaen sotilaallisesta koulutuksesta, korruption (tavaran varastaminen) kitkemisestä armeijassa ja sotilasteknologian kehittämisestä. Ennen kuin kannattaa nähdä edes unta uuden länsirintaman avaamisesta..Viiksi- ja pussihousutouhujen aika on jo mennyttä, joka kehityskulku tuli todistetuksi viimeistään Ukrainassa.
Venäjä on aloittanut oman doktriininsa mukaisen sodankäynnin, se on keskittänyt joukkonsa yhdelle painopistealueelle ja aloittanut tykistötaistelun. Sillä on tällä hetkellä 7 kertaa enemmän tykistövoimaa ja 5 kertaa enmmän miesvoimaa tällä painopistealueella. Lisäksi sen huolto pelaa, koska alueelle tulee junarata. Ukrainan joukot eivät pääse taistelemaan mies-miestä vastaan, koska sielä on menossa tykistöjen pingismatsi.
" Since Russian forces had captured the nearby town of Popasna, in May, Bakhmut fell well within Russian artillery range; it was also on Ukraine’s main supply route to Sievierodonetsk, the city that is now Russia’s main target and the site of running street battles. One of the soldiers switched to English to describe the fighting: “Let me put it like this: very fucking awful.” He went on, “We want to shoot the enemy, but we don’t see him. An infantryman has nothing to do in an artillery war other than dig—and run.” "
Venäjä pystyy nyt käyttämään joukkojaan niin, että etulinjaan saadaan jatkuvasti levänneitä sotilaita.
" In some fighting zones in the Donbas, Russian commanders have sent in fresh troops every day to replace those on the front. “One soldier advances two metres, and then another comes to push farther,” Tarnavsky said. In areas where battles have been the most intense, Russia has had, by his count, a five-to-one manpower advantage. Tarnavsky also estimated that Russia has an advantage of up to seven-to-one in artillery batteries and a similarly large stockpile of munitions. As a result, Russian forces can rely on wave after wave of indiscriminate fire from large-calibre artillery, along with missile and air strikes, to soften Ukraine’s defenses, inflicting large casualties before they advance. "
Venäjä on tuonut alueelle myös mm. Iskander-ohjuksia ja käyttää niitä. 5 miljoonan paukku / kerta.
" A ten-member Ukrainian reconnaissance unit was spotted during a mission and then fired upon by three Tochka-U ballistic missiles, a munition hefty enough to take out a bridge or an entire command post. Tarnavsky told me of individual Ukrainian artillery systems targeted by Iskander missiles, which cost an estimated five million dollars a shot. “That’s a very expensive pleasure,” he said. “You have to be very rich, or very desperate.” "
Venäjä on alkanut siirtämää lisää kalustoa ja tykistöä Ukrainan rintamalle. Irkutsista lähti juna jossa on mm. BM-27 Smerch 220 mm järeitä rakentinheittimiä (uudistetulla versiolla voi ampua myös 300 mm raketteja). Kantama 220 mm raketeilla on 35 km ja 300 mm 95 km. Ilmeisesti vastaisku USA:n ja UK:n lupaamiin M270 MLR raketinheittimiin.
Junassa oli myös 2S5 Giatsint 152 mm telakanuunoja (vastaava kuin Thunder K9). Kantama HE-FRAG ammuksella 28 km. Ilmeisesti vastaisku USA:n ja UK:n antamille M-777 tykeille jossa kantama 24-30 km ammuksesta riippuen (GPS ohjattuja Excalibur ammuksiahan ei Ukrainalle annettu, kantama 40 km). Venäjän laajalti käyttämän 2S19 Msta-S panssarihaupitsin kantama on taas 26 km.
Venäjällä on selvästi enemmän tykkejä varastossa kuin Nato-mailla on yhteensä. Nato-maat, lähinnä USA ja UK, eivät luonnollisesti voi lähettää kovin suurta määrää tykeistään Ukrainaan. USA:lla on noin 1000 kpl M-777 tykkiä ja näistä 90 on luvattu toimittaa Ukrainaan. Vertaa Venäjän 6800 kappaleen tykkien määrään (varmaan sekalainen joukko erillaisia). Jos sota muuttuu pidempiaikaisesti tykistösodaksi, niin se on hankala tilanne. Siihen ei se, että joku maa antaa 10 tai 20 telatykkiä paljon auta. Ukrainan rintaman pituus kun on 1400 km....
Saksa ei muute lähetä M270 MLR raketinheittimiä Ukrainaan. Taas syynä sellaista selittelyn makua. Ohjelmistopäivitys.....
It now turns out that Germany won’t send the M270 MLRs Scholz promised to Ukraine until much later than thought.
The Germans say the weapons system lacks a software update making it possible to fire American and British missiles.
Jos tuo junarata on merkittävä venäkköjen logistiikan ja huollon kannalta niin mikseiköhän sitä pommiteta tai sabotoida poikki? Pariin kohtaan rataa droneisku tai sissipartio tekemään vähän jäynää niin alkaa kuljetukset yllättäen tökkiä?
Jos tuo junarata on merkittävä venäkköjen logistiikan ja huollon kannalta niin mikseiköhän sitä pommiteta tai sabotoida poikki? Pariin kohtaan rataa droneisku tai sissipartio tekemään vähän jäynää niin alkaa kuljetukset yllättäen tökkiä?
Voisiko tosiaan olla niin, että kukaan ei ole tullut tätä ajatelleeksi?
