Pakotteita suuremman (ja ennen kaikkea nopeamman) vahingon Venäjän talouteen näyttää lopulta tekevän sodan kustannukset. 

Rahan ennenäkemätön emissio Venäjän talouteen puolustusteollisuuden ja armeijan kautta ylikuumentaa taloutta. Samalla taloudesta poistetaan 300 euron kuukausipalkalla hitsari, joita ei muutenkaan ole tarpeeksi, annetaan sille kymmenien tuhansien eurojen allekirjoitusbonus, maksetaan muutaman kuukauden ajan 2 000-3 000 euron palkkaa, minkä jälkeen hitsarin elämä luultavasti päättyy Ukrainan pellolle. Hitsarin läheisille maksetaan jälleen kymmeniä tuhansia hautajaisrahaa. Hitsarin kannalta hieman paremmassa skenaariossa hän invalidisoituu, mutta muuttuu kuitenkin valtion taakaksi loppuelämäkseen. Parhaimmassa tapauksessa hitsari menee moninkertaisella palkalla hitsaamaan panssarivaunuja, jotka eivät tuo talouteen minkäänlaista lisäarvoa, vaan päätyvät edelleen samalle Ukrainan pellolle, tai aikanaan varastolle ruostumaan. 

Edellä kuvatussa yhtälössä taloudesta on poistettu 1 tuottava työntekijä, ja tilalle yhteiskuntaan tuotu kymmenien tuhansien edestä uutta rahaa. Koska kukaan ei ole tuottamassa tuotteita tyydyttääkseen juuri rikastuneen lesken lisääntyneen ostovoimaan, hinnat nousevat. Ei tarvitse olla taloustieteilijä, ymmärtääkseen miksi yhtälö ei voi toimia pitkällä aikavälillä. Lyhyellä aikavälillä tämä tosin antaa steroidien kaltaisen vaikutuksen.

Pakotteet toki syövät Venäjän tulevaisuutta, ja niiden kiertäminen aiheuttaa paljon lisäkustannuksia. Kaikkein merkittävimmät pakotteet nähtiin kenties vasta äskettäin, kun iskettiin Venäjän varjotankkerilaivastoon. Kiina ja Intia lakkasivat hetkeksi ostamasta öljyä, joka lähestulkoon ainoana vientituotteena tuo Venäjälle elintärkeitä tuloja ja valuuttaa. Venäjä varmasti hankkii uudet tankkerit tai tekee taikatemppuja paperilla ja öljy jälleen lähtee pian kiertämään. Olisi mahtavaa, jos tankkerisanktioita päivitettäisiin tasaisin väliajoin. 

En lopulta osaa arvioida, miten paljon pakotteet vaikuttivat. Joka tapauksessa tällä hetkellä Venäjän taloudessa alkaa iskeä se kuuluisa paska tuulettimeen aivan jokaisella sektorilla. Likvidejä varoja on jäljellä yhtä paljon Mr Olympia finalisteilla rasvaa, ja vaikka ulkoisesti saattaa vaikuttaa Venäjällä jotain muskeleitakin olevan, niin kehon sisällä sydän on juuri luovuttamassa, verenpaine on korkealla, maksasta jäljellä on muisto ja munuaiset ovat mennyttä. Toisin kun kehonrakentajat, Venäjä ei tämän "näytöksen" jälkeen tosin taida saada oikeanlaista kehonhuoltoa.

Keskuspankin asettama korko ajaa jopa puolustussektoria konkurssiin, puhumattakaan muista aloista. Kaikki projektit, jossa saat osan tilauksesta ennakkomaksulla ja loput rahoitat pankkilainalla, ovat muuttuneet kannattamattomiksi. Uusien asuntojen myynti on pysähtynyt kokonaan, ja rakennuttajille suunnitellaan konkurssikieltoa. Pankeilla tässä valtavat riskit, jotka kuitenkin kalpenevat puolustusteollisuudelle annetuille lainoille, joita niitäkään ollaan tuskin maksamassa takaisin. Pankit voi aina pelastaa printtaamalla rahaa, mutta millä hinnalla? Virallinen inflaatio pyörii 10%:ssa, oikea inflaatio on moninkertaisesti suurempi. Eläkeläisiä on 40+miljoonaa, ja heidän minimaaliset eläkkeet eivät ole kehittyneet lähelläkään todellista inflaatiota. Osalla jo nyt, ja pian muillakaan ei ole varaa lääkkeisiin, asumiseen ja ruokaan, jotka kaikki kallistuvat koko ajan. Lisäksi Venäjällä on monta muuta valtavaa ihmisryhmää, jotka eivät ole hyötyneet sodasta, ja joiden palkka ei ole sen ansiosta noussut (opettajat, lääkärit jne). 

En edes enää jaksa luetella kaikkia muita taloudellisia ja sosiologisia ongelmia, mutta mun pointti on se, että nyt taloudellisesti ollaan ns. "tipping pointissa". Kriisi jossakin osassa taloutta tai yhteiskuntaa voi laukaista kriisin kaikilla muillakin alueilla. Vaikka venäläisillä on uskomaton kyky sietää kurjuutta mukisematta, kai silläkin on joku raja? 

Vielä inflaatiosta ja koroista - niin valtavat Rostechin kaltaiset monopolit kuin pienemmät yritykset valittavat duuman puhujakorokkeelta, että kaikki projektit ja tilaukset, joista saa vain 20% etukäteismaksun, muuttuvat täysin kannattamattomiksi rahoituskulujen ollessa korkeiden korkojen vuoksi valtavat. Ottavat mielummin korkean inflaation, kuin varman konkurssin.

Keskuspankki käytännössä yksin kaikkia vastaan. Kohta pitää valita, mitä haluaa. Vielä korkeampia korkoja ja konkurssiaaltoa, vai todella kovaa inflaatiota. Muita vaihtoehtoja ei taida olla.

Moikka Mikko! Uteliaat silmäni bongasivat Incapin omistajalistauksesta, että olitte hetken aikaa omistajina. Olisi mielenkiintoista kuulla, millaisia ajatuksia oli tämän taustalla.

En myöskään väsy toistelemaan, että kiitokset erittäin mielenkiintoisista ja opettavaisista kirjoituksista!

Jos kuvittelisit itsesi hetkeksi mainittujen sotarikollisten saappaisiin, niin heittelisitkö itse yläfemmoja ja söisitkö poppareita? :) Retorinen kysymys.

Näin lehtiä lukemalla toki vaikuttaa moni asia menevän Venäjän eduksi monella alueella. Osittain vaikuttaa median narratiivit ja heilurimainen psykologia, joissa pitää keikkua välillä eri ääripäissä - kohta Ukraina palauttaa kaikki alueensa vs me ollaan hävitty tää peli. En itse jaa tappiomielialaa.

Putinin sotakassasta on kohta syöty kaikki likvidit varat, ja sodan kustannuksia pitää alkaa siirtämään enenevissä määrin kassalle mm. ruplan devalvoitumisella. 

Kansan sotakiimalla on oma elinkaarensa, eikä mikään propaganda pysty ylläpitämään sitä loputtomiin. 

Trump on villi kortti ja toki nostaa Vovan oddseja, mutta Trumppiin asti pitäisi vielä selvitä, eikä hänenkään voitto ole vielä varmaa. Eikä Trumpin valinta takaa Putinille vielä mitään.

Armeijan viimeaikaiset sotasaavutuksetkin on vaalitarkoituksessa saatu tuhansien sotilaiden hengen kustannuksella. Venäläisten tappionsietokyky on aina ollut ilmiömäinen, mutta en tiedä onko sekään loputon. Mitä olen ymmärtänyt, niin sotakiihkoilijoiden kesken Putinin kannatus ei ole järin suuri, ja potentiaalia Prigozhin 2.0:lle on myös olemassa.

Putinin kannalta parhaassakin (mihin en itse jaksa uskoa) tapauksessa hänelle jää käteen köyhä valtio, kasa pakotteita ja vielä enemmän muita ongelmia. 

Itseasiassa itse seuraan nyt mielenkiinnolla vaaleja. Mielenkiintoista nähdä, saako opposition mielenilmaus tuulta siipiensä alle. Valtaa vastustavien oli tarkoitus saapua äänestyspaikoille äänestyspäivänä klo 12, ja näin aiheuttaa ruuhkia, ja näyttää kuinka paljon vastustajia on. Tähän mielenilmaukseen on vaikea vastata - jopa autoritaarisessa maassa näyttää ikävältä pamputtaa äänestämään tulleita.  Bellingcatilta toivon toki myös paljastuksia vaalien alla, niin Navalnyn kuolemaan , kuin Putinin omaan korruptioon liittyen. Toivottavasti myös Ukraina säästää pitkän kntaman ohjuksia ja meheviä targetteja juuri vaaleja ennen. Sitä ei ikinä tiedä, mikä kipinä lopulta syyyttää koko talon tuleen.

 

Liettua taisi hoitaa asian niin, että ilmoitti keskeyttävänsä turvapaikkahakemusten vastaanottamiset  ja palauttavansa kaikki siirtolaiset takaisin lähtömaihinsa. Palautuksen odotusta varten perustettiin telttaleiri. Myös aitaa rakennettiin jne.

Eli jonkinlainen rajojen sulkeminen, raja-aidat, paussi turvapaikkaprosessiin ja tehokkaat palautukset olisi ehkä minun ensimmäiset eväät. En kannata ihmisten jättämistä limboon kahden rajan väliin pakkasella, mutta tarvitaan jonkinlainen ratkaisu siihen, että laittomasti maahan tulleet eivät saa jäädä, eikä palautusprosessi ei saa kestää vuosia. Luulisi turhan matkan, jonka varrella venäläisviranomaiset vielä kynivät viimeisetkin rahat, muuttuvan nopeasti ei niin houkuttelevaksi.

Bonuksena huvin ja urheilun vuoksi itse alkaisin huutelemaan myös viidennen artiklan perään, vaikka se ei välttämättä olisikaan ihan sopiva tilanteeseen. Ihan vaan sen takia, että osa Moskovan perseistä alkaisi edes vähän hikoilemaan. Kutsuisin myös Zelenskyn ja mahdollisimman monen kameran edessä ilmoittaisin niin suuresta aselahjoituksesta kuin on vain varaa, ilman että vaarannetaan omaa puolustusta. Jos siihen ei ole varaa, niin ilmoittaisin pikatilauksista valtavalla summalla kaikille suomalaisille asetehtaille, jotka toimittaisivat tavaran suoraan Ukrainaan valmistumisen jälkeen.

Jotenkin näkisin, että nyt ei pidä vain torjua. Pitäisi myös vastata, jotta jatkossa kynnys vastaavalle perseilylle olisi suurempi. Tiedostaisivat jatkossa, että jokaiselle toimelle tulee vastatoimi. Putin on kerta toisensa jälkeen osoittanut että hän on pelkuri, joka uskaltaa kiusata vain heikompiaan. Nyt kun on Naton tarjoama sateenvarjo, en näe mitään syytä olla koventamatta panoksia myös toiseen suuntaan. 

Druuge wrote:

Jaahas, osakesäästötili on näköjään valunut pakkaselle (alle 50k€ sijoituksen arvon). Kannattaisikos tuo lopettaa ja avata sitten uusi? Siitä saisi kotiutettua tappioita ja voisi sijoittaa vähän suuremman summan, jos näin tekisi. Muita etuja? Entä haittoja? Onko joku lopettanut omansa? Millainen ruljanssi kyseessä? Oma on nordnetissa.

Kokemusasiantuntijana suosittelen etukäteen kysymään asiakaspalvelusta kuinka pitkät käsittelyjonot tällä hetkellä ovat. Onnistuin itse laittamaan tilin täyteen heti tammikuussa 2020, juuri ennen covidia. Sain resetointiajatuksen syvimmässä kuopassa, mutta Nordnetilla taisi lopetusilmoituksesta uudelleen avaamiseen kestää tuolloin koko prosessi ainakin 1,5kk. Missasin aika paljon rivakkaa nousua, kun en sillä välin sijoittanut rahoja.

Mitä minä luin: ”Huono menestys johtui täysin meistä riippumattomista syistä, mutta ei ole kuitenkaan missään nimessä tarkoitus syyttää epäonnistumisesta vain ulkoisia tekijöitä.”

Olisin ensimmäinen tsemppava kommentoija, ja valmis sijoittamaan Coeus 2.0:aan, jos lopetuskirje olisi ollut edes jotain tämän suuntaista:

”Emme osanneet ennustaa markkinaolosuhteiden muutoksia. Teimme klassisen virheen, ja oletimme nykytilanteen olevan ikuinen. Otimme liikaa riskiä.  Meillä ei tällä hetkellä ole luottamusta omaan sijoitusstrategiaamme, joten lopetamme rahaston. Pahoittelemme, ettemme osanneet täyttää odotuksianne.”

Tämä viittaisi siihen, että jotain oppimista on tapahtunut. Itse en ainakaan halua istua sen insinöörin lentokoneeseen, jonka edellinen kone putosi samaisen insinöörin mukaan ”huonojen sääolosuhteiden takia”. Mielummin istun sen insinöörin koneeseen, joka sanoo, että edellinen koneeni putosi, koska sitä ei oltu suunniteltu jonkun aivopieruni vuoksi kestämään turbulenssia.

Lisäksi, jos kerrot, että menetit omaa rahaa, olisi kiva kuulla edes prosentuaalinen osuus, tai muuten tämän voisi kokonaan jättää mainitsematta.

Anteeksi kielenkäyttöni, mutta toi vitun selittely ärsyttää enemmän, kuin menetetyt rahat. Ehkä hieman kliseinen ja kuiva ajatus, mutta mitä samassa tilanteessa Buffett olisi sanonut? Olisiko selitellyt samalla tavalla? Eipä ole tainnut minkään epäonnistumisen kohdalla selitellä noin vuolaasti, vaikka hänenkin kohdalle niitä on useampi sattunut. En ole muiltakaan legendaarisilta sijoittajilta kuullut koskaan selittelyjä. Selittelyn sijaan he mielummin kertovat, mikä ja miksi meni pieleen heidän omassa ajatusprosessissa, ja mitä he siitä oppivat. 

Kysymys kaupankäyntialgoritmeista

Olen ottanut näkemystä unohdettuun ja hyljeksittyyn Componentaan.  Tarkempia perusteluita (virhearvioineen) löytyy osakkeen ketjusta, ja voisin vielä jossakin vaiheessa päivittää näkemystä. Edelleeen kuitenkin näen yhtiössä potentiaalia.

Osakkeen vaihto on pientä, ja spreadi tyypillisesti tosi korkea. Olen huomannut, että tämän kohdalla näkyy paljon algoritmeja niin osto kuin myyntilaidalla. Herää monta kysymystä, joihin en nopealla googlaamisella löytänyt vastausta.

• Kuka tyypillisesti käyttää algoritmeja? Tarjoaako joku kauppapaikka palvelua tavallisille tuulipuvuille, vai onko aina kyseessä isot pojat?
• Mikä on paras tapa taistella algoja vastaan? Olen huomannut, että mikäli haluan oman tarjouksen ostolaidan huipulle, robotti korottaa aina sentillä omaa tarjousta minua korkeammalle. Jos lähden itse nokittelemaan, robo korottelee omaan tavoitehintaan asti, kunnes sen saavutettua pudottaa tarjoustaan monta pykälää viimeisimmän tarjoukseni alle, jättäen usean sentin gapin minun ja seuraavan tarjouksen väliin. Onko paras tapa siis tunnustella mikä on algoritmin logiikka, ja mattopommittaa spreadi useammalla erisuuruisella ostotarjouksella robotin ylärajaan asti? Yleensä algoritmi vielä paskoo omat tarjoukset omien tarjousten päälle, eli saa joka tapauksessa omat tarjoukset väliin.

Omat ostot ovat tyypillisesti 1-5k, joten ei nyt puhuta isoista rahoista/säästöistä. Ihan periaatteesta ärsyttää kyseinen toiminta, ja mietin voinko jotenkin kusta algoritmikäyttäjien pakkiin.

Hei Mikko! Aina ilo lukea kirjoituksiasi oli ne missä tahasa - Hesarissa, täällä, Twitterissä. Pidän peukkuja sen puolesta, että kirjoitusmotivaatio säilyy korkealla meidän muiden iloksi! Aina oppii jotain, tai saa ainakin mielenkiintoista ajateltavaa.

Olisi mielenkiintoista kuulla oletteko pitäneet kiinni Alibabasta. Sentimentti on mennyt vielä hirveämpään suuntaan, riskejä riittää joka sormelle poliittisesta taloudelliseen...

Rahaston perustaminen indeksien ATH - lukemissa on ollut varmasti ollut opettava ja nöyryyttä tuova kokemus. Etenkin kasvuun viritetyllä salkulla.

Oma salkku on ottanut pataan saman verran kuin rahasto, enkä kasvun aikaan itse saanut yhtä kovia tuottolukemia kuin Jens ja Arimatti. Tuottojen puutteesta en siis kavereita syytä. En ole kuullut vielä yhdestäkään sijoittajasta, joka olisi ennustanut oikein sodan, siitä seuranneen energian hinnanousun, inflaation, koronnostot, Kiinan päättäväisyyden covidin tukahduttamiseen hinnalla millä hyvänsä, jne jne. Ennustamisen vaikeudesta luku-/kuuntelusuositus Spotifyssa: Howard Marksin viimeisin memo.

Rahastoon sijoittaneena annan itselleni luvan kohdistaa kritiikkiä viimeisimpään sijoittajakirjeeseen.

Ensinnäkin kirjeestä jäi selittelevä maku. Älkää ymmärtäkö väärin - en kannata suomalaista itseruoskimiskulttuuria. Ymmärrän, jos laskua perustellaan sillä, että korot nousevat ja kasvuyhtiöt ottavat osumaa, sillä potentiaaliset rahavirrat ovat kaukana tulevaisuudessa. Kuitenkin silloin, kun sijoituspäätöstä selitetään vetoamalla TJ:n ennusteeseen, jotka ovat aiemmin olleet konservatiivisia ja oikeasuuntaisia, mutta nyt ei, niin tässä kohtaa ehkä huulet menevät viivaksi, ja nenän kautta pääsee pieni tuhahdus.

Positiivisia tunteita ei herättänyt liiemmin sekään, että onnistuneiksi peliliikkeiksi nostettiin osakkeen myyminen 20% tappiolla, ja teoreettiset säästöt tämän jälkeen, kun kyseinen osake on pudonnut 40% lisää.

Silmään pisti myös kohta:

“Tulevaisuudessa meidän ei ole tarkoitus käydä näin yksityiskohtaisesti läpi kaikkia

Treidejä…”

Itse en ole kokenut kirjeitä liian yksityiskohtaiseksi, mutta myönnän, että en tiedä mikä on alan standardi. En tiedä miten muut sijoittajat tämän näkevät, mutta itse mielelläni lukisin jatkossakin sijoituspäätösten perusteluja. Silloin, kun kauppaa ei ole käyty, mielelläni lukisin vaikka sivun verran Jensin ja Arimatin ajatuksia markkinatilanteesta. Sijoituspäätösten perustelut auttaa ainakin itseäni paremmin sietämään turbulenssia. Kun pörssi tai tietty osake laskettelee iloisesti pulkkamäkeä, voin todeta, että luin edellisen sijoittajakirjeen perustelut sijoituspäätöksille, enkä itsekään osannut ennustaa asiaa X. Jos en tiedä ajatuksenjuoksua edes yleisellä tasolla päätösten takana, niin ainakin minun on vaikeampi jatkaa sijoittajana vain fiilis- tai luottamuspohjalta aiempiin näyttöihin.

Viimeisenä kehitysehdotuksena on sijoituskirjeen oikoluetuttaminen. Aina voi parantaa jäsentelyä ja rakennetta. En itsekään ole Agricola, että sikäli ei ole varaa nillittää. Toisaalta vaikka en itse osaa piirtää, niin silti erotan ne, jotka osaa. :)

Itse aion pysytellä jatkossakin sijoittajana, sillä vastahan tämä perustettiin. Arvioidaan rahaston menestystä muutaman vuoden päästä, ja verrataan omiin saavutuksiin.