Hienoa, että Aki nosti tämän törkeän casen keskusteluun. Tuskin se lopputulosta muuttaa, mutta toivottavasti hallituksen jäsenet saavat edes hieman halvekuntaa ja häpeää osakseen - sen he totisesti ovat ansainneet. Enkä edes ole Purmon osakkeenomistaja.
Asiasta mitään ymmärtämättä luulisi, että hallitus olisi voinut suositella paremman tarjouksen hyväksymistä, pääomistaja ei olisi sitä hyväksynut ja sitten se tarjous olisi rauennut. Tämän jälkeen olisi sitten voinut ottaa kantaa toiseksi parhaaseen tarjoukseen.
Erikoista hallitustyöskentelyä kerta kaikkiaan. Tehdään tosiaan arvoa omistajille..
Missähän muissa firmoissa nämä samat hallituksen jäsenet mahtavat vaikuttaa? Aloin vain miettiä, että toivottavasti en itse omista mitään, jossa he hoitavat asioita.
Täysin samaa mieltä mutten laiskana jaksa penkoa. Lisäksi pessimistinä luulen etteivät ole ollenkaan yksittäistapauksia, vaan epäilen ison osan hallitusammattilaisista olevan enemmän tai vähemmän hallituspaikansa varmistavalla ja niiden määrän maksimoivalla linjalla. Johon ei ensisijaisesti kuulune pienomistajien intressien ajaminen.
Melkein mielenkiintoisempaa olisi saada lista aidosti kyvykkäistä kavereista ja laittaa rahansa heidän hallitsemiin yrityksiin.
Hallitusammattilaisista suurin osa on tukemassa heidät tehtävään palkanneita henkilöitä (omistajia). Olisi varsin poikkeuksellista, että hallitusammattilainen ajaisi muiden osakkeen omistajien asiaa kuin sen, joka hänet on hallitukseen värvännyt. Osakeyhtiöt eivät ole demokratioita etenkään yhtiöissä, joissa jollakin on yli 50% äänivallasta, jolloin ollaan jo lähempänä diktatuuria.
Hallitusammattilaisista suurin osa on tukemassa heidät tehtävään palkanneita henkilöitä (omistajia). Olisi varsin poikkeuksellista, että hallitusammattilainen ajaisi muiden osakkeen omistajien asiaa kuin sen, joka hänet on hallitukseen värvännyt. Osakeyhtiöt eivät ole demokratioita etenkään yhtiöissä, joissa jollakin on yli 50% äänivallasta, jolloin ollaan jo lähempänä diktatuuria.
Joo, toki näin. Pienomistajana täytyy pysyä hereillä milloin toimivan johdon tai ison omistajan etu ajaa yli tasapuolisuudesta. Fiva ei lotkauta korvaansa, vaikka niin tapahtuisi, koska siellä askarrellaan paskarrellaan muiden asioiden parissa.
Myös merkittäviä vähemmistöomistajia on joskus aiempina vuosina jyrätty eri firmoissa. Jonnet ei muista, mutta esimerkiksi legendaarinen Kai Mäkelä omisti joskus 15% Alma Mediasta, mutta ei silti mahtunut kahdeksan hengen hallitukseen. https://www.ts.fi/uutiset/1074340454
Jos tuollaista tapahtuu niin se on joko uhka tai mahdollisuus meille kahvirahoja sijoittaville :)
Esitän todennäköisesti epäsuositun mielipiteen. Mielestäni on erinomaista, että kiinalaisia nurkkaajia vastaan nähdään joskus vastarintaakin. Pidän Kiinan vaikutusvallan kasvamista maailmalla epäsuotuisana kehityskulkuna. Ymmärrän toki, että pienomistajaa harmittaa, jos rahaa jää pöydälle hallituksen toiminnan seurauksena. Suhmuroinniltahan tuo Purmon hallituksen meininki näyttää ja joku voisi ehkä OYL 7 §:nkin nostaa esille, mutta ei näitä ennenkään ole sääntökirjan mukaan vihelletty.
Hauturilla on myös erinomainen pointti. Jos Rettig Group on viestinyt selväsanaisesti Purmon hallitukselle, että he eivät omistajana tule Haierin tarjousta/tarjouksia hyväksymään, on hallituksella edessään hieman kinkkinen tilanne. Edetäänkö normiprosessilla Haierin kanssa, vaikka tiedetään, että hyvin merkittävällä todennäköisyydellä tämä on turhaa työtä ja sitten vasta hyökätään Rettigin konsortion tarjouksen kimppuun vai skipataanko Haier suorilta käsin?
Koko kuviossa on vielä yksi hauska nyanssi. Purmon (hallituksen) neuvonantajana toimii Advium Corporate Finance, joka on eQ:n tytäryhtiö. Rettig Groupin ja eQ:n läheiset välit omistajuuksineen lienevät monille tuttua asiaa. Purmon HPJ Tomas von Rettig istuu mm. eQ:n hallituksessa. Ehrnroothit nivoutuvat myös molempiin yrityksiin läheisesti. Idealistina olisin kenties sisäsiisteyssyistä valinnut jonkun toisen neuvonantajan kuin Adviumin.
Esitän todennäköisesti epäsuositun mielipiteen. Mielestäni on erinomaista, että kiinalaisia nurkkaajia vastaan nähdään joskus vastarintaakin. Pidän Kiinan vaikutusvallan kasvamista maailmalla epäsuotuisana kehityskulkuna. Ymmärrän toki, että pienomistajaa harmittaa, jos rahaa jää pöydälle hallituksen toiminnan seurauksena. Suhmuroinniltahan tuo Purmon hallituksen meininki näyttää ja joku voisi ehkä OYL 7 §:nkin nostaa esille, mutta ei näitä ennenkään ole sääntökirjan mukaan vihelletty.
Kenties ja vaikka itse olen jossain määrin samaa mieltä, niin mielestäni yhtiön hallituksen on tarkoitus miettiä ennen kaikkea yhtiöön liittyviä juttuja, eikä niinkään maailmanpolitiikkaa (ellei se vaikuta suoraan yhtiön toimintaan). Esim. jos vaikka minun mielestäni ydinvoiman puolesta pitäisi rummuttaa energiapolitiikassa ja Ukrainaa tukea sodassa Venäjää vastaan, niin en haluaisi, että vaikka Nordean hallitus alkaisi edistämään näitä tavoitteita. Ne eivät kuulu Nordean, eivätkä heidän tehtäviin.
Ketunhäntä wrote:
Hauturilla on myös erinomainen pointti. Jos Rettig Group on viestinyt selväsanaisesti Purmon hallitukselle, että he eivät omistajana tule Haierin tarjousta/tarjouksia hyväksymään, on hallituksella edessään hieman kinkkinen tilanne. Edetäänkö normiprosessilla Haierin kanssa, vaikka tiedetään, että hyvin merkittävällä todennäköisyydellä tämä on turhaa työtä ja sitten vasta hyökätään Rettigin konsortion tarjouksen kimppuun vai skipataanko Haier suorilta käsin?
En usko, että kukaan olettaa, että hallitus olisi voinut muuttaa tapahtumien kulkua siltä osin, kun pääomistajat ovat jotain päättäneet eikä siitä ole ollut kyse. Vaan kun pääomistaja on päättänyt jyrätä yhteisen edun yli todella härskisti, niin hallitus ei voi estää pääomistajaa toimimasta näin, mutta hallitus voi päättää, että tukeeko se pääomistajaa tässä vedätyksessä vai ei. Jos hallitus eroaa, niin se ei (luultavasti) estä pääomistajaa sikailemasta, mutta se tarkoittaa, että hallitus, tai yksittäinen hallituslainen, ei tukenut sikailua ja pakottaa pääomistajan toimimaan siitä huolimatta.
Tässä muuten varsin ansiokkaassa kirjoituksessa päästetään hallitus kuitenkin vastuusta.
En tiedä, miten hallitus olisi ajanut Purmon omistajien etua suosittelemalla tarjousta, jonka ehtona on hyväksyntä 80 prosentilta osakkeenomistajista ja joka ei selvästikään olisi mennyt läpi, koska 77 prosenttia omistajista on neliraajajarrutuksessa. Ongelma tietysti on, miten vähän hallituksella on mahdollisuuksia toimia, jos pääomistajalla on valtaa ja halua käyttää sitä. Vaihtoehtona olisi varmaankin olla eri mieltä ja erota, mikä olisi näyttävää, mutta tuskin pienosakkaiden kannalta hyödyllistä.
Joku salaliittoteoreetikko voisi päätellä tämän johtuvan siitä, että Alma Median hallituksen puheenjohtaja istuu Purmon hallituksessa.
Olen tosin samaa mieltä, että eroaminen ei edistä pienosakkaiden asiaa tässä yhtiössä ja tässä tapauksessa. Mutta ei sitä alemman tarjouksen suositteleminenkaan ole varsinaisesti ajanut. Ja hallituksen arvovaltaisen tai jopa arvovaltaisten jäsenten vastustus olisi voinut laittaa tulevia pienosakkaiden edun ylikävelijöitä miettimään vähän pitempään ennen projektiin ryhtymistä.
Koko episodi on aika jännä. Purmo vietiin pörssiin kolme vuotta sitten tätä SPAC-reittiä ja nyt yhtiön pörssiin myynyt Rettig halusi sen takaisin pörssistä. En osaa laskea paljonko Rettig nettosi tästä kolmen vuoden pörssivierailusta, mutta oli melko lyhyt visiitti. Perustelut tietenkin samoja, että yhtiön etu on olla pörssissä 2021 ja sitten 2024 yhtiön etu onkin olla pörssin ulkopuolella.
En myöskään osaa laskea paljonko jäi lopulta käteen pörssilistauksesta ostaneille jos vain veti buy&hold tyylillä.
Sen verran osaan kuitenkin laskea, että jos von Rettig ja Ernroothit joskus kauppaavat tai listaavat jotain pörssiin niin suhtaudun penseästi.
Joku salaliittoteoreetikko voisi päätellä tämän johtuvan siitä, että Alma Median hallituksen puheenjohtaja istuu Purmon hallituksessa.
Olen tosin samaa mieltä, että eroaminen ei edistä pienosakkaiden asiaa tässä yhtiössä ja tässä tapauksessa. Mutta ei sitä alemman tarjouksen suositteleminenkaan ole varsinaisesti ajanut. Ja hallituksen arvovaltaisen tai jopa arvovaltaisten jäsenten vastustus olisi voinut laittaa tulevia pienosakkaiden edun ylikävelijöitä miettimään vähän pitempään ennen projektiin ryhtymistä.
En ole rehellisyyden nimissä suuremmin Purmon keissiin tutustunut, mutta kyselen tyhmyyttäni. Jos leikitään ajatuksella, että kaikki muut paitsi Rettigit menisivät hallituksen pillin tahdissa, niin onko oikeasti kenenkään etujen mukaista, että kaikki muut paitsi Rettigien konsortio hyväksyy korkeamman tarjouksen, jolla ei mahdollisuutta mennä läpi ilman Rettigien hyväksyntää? Eikös tällöin molemmat tarjoukset olisi kaatuneet ja en ihan usko, että yhtiön hinta pörssissä olisi edes yli kymppiä, kun se ennen tätä rulianssia oli seiskan luokkaa, joten en näe, että miten tässä piensijoittaja voittaisi. Vai onko tässä lähinnä joku moraalinen asia, että hallituksen pitäisi suositella läpimenoltaan liki mahdotonta tarjousta ja salaa toivoa, että se toinen tarjous menee silti läpi? En nyt tyhmänä ihan tajua tätä kuviota. Molemmat tarjoukset olivat kuitenkin käsittääkseni ehdollisia sille, että saavat tietyn verran hyväksyjiä.
Joku salaliittoteoreetikko voisi päätellä tämän johtuvan siitä, että Alma Median hallituksen puheenjohtaja istuu Purmon hallituksessa.
Olen tosin samaa mieltä, että eroaminen ei edistä pienosakkaiden asiaa tässä yhtiössä ja tässä tapauksessa. Mutta ei sitä alemman tarjouksen suositteleminenkaan ole varsinaisesti ajanut. Ja hallituksen arvovaltaisen tai jopa arvovaltaisten jäsenten vastustus olisi voinut laittaa tulevia pienosakkaiden edun ylikävelijöitä miettimään vähän pitempään ennen projektiin ryhtymistä.
En ole rehellisyyden nimissä suuremmin Purmon keissiin tutustunut, mutta kyselen tyhmyyttäni. Jos leikitään ajatuksella, että kaikki muut paitsi Rettigit menisivät hallituksen pillin tahdissa, niin onko oikeasti kenenkään etujen mukaista, että kaikki muut paitsi Rettigien konsortio hyväksyy korkeamman tarjouksen, jolla ei mahdollisuutta mennä läpi ilman Rettigien hyväksyntää? Eikös tällöin molemmat tarjoukset olisi kaatuneet ja en ihan usko, että yhtiön hinta pörssissä olisi edes yli kymppiä, kun se ennen tätä rulianssia oli seiskan luokkaa, joten en näe, että miten tässä piensijoittaja voittaisi. Vai onko tässä lähinnä joku moraalinen asia, että hallituksen pitäisi suositella läpimenoltaan liki mahdotonta tarjousta ja salaa toivoa, että se toinen tarjous menee silti läpi? En nyt tyhmänä ihan tajua tätä kuviota. Molemmat tarjoukset olivat kuitenkin käsittääkseni ehdollisia sille, että saavat tietyn verran hyväksyjiä.
Piensijoittaja voittaisi, jos Rettigit maksaisivat saman kuin kilpaileva tarjous tai myisivät kilpailevaan tarjoukseen. Kun ne eivät tähän suostu, ne syyllistyvät perseilyyn. Hallituksen jäsenen osallistumisen pääomistajan perseilyyn näen yleisestikin tuomittavana toimintana. Ei se piensijoittaja tässä yksittäisessä tapauksessa voittaisi mitään, mutta perseilijät perseilisivät tulevaisuudessa vähemmän, kun niiden kumileimasimet kiukuttelisivat julkisuudessa.
Piensijoittajat voivat jättää myymättä ja kun tuo 90% on täynnä, niin Rettigit joutuvat lunastamaan loput. Tuolloin voi sitten tapella oikeasta lunastushinnasta välimiesmenettelyssä ja/tai oikeudessa. Ainakin on kilpaileva tarjous perusteena paremmalle hinnalle. Mikäli käy kuten Ahlström-Muksjön kanssa, niin kestää vuosia.
Piensijoittajat voivat jättää myymättä ja kun tuo 90% on täynnä, niin Rettigit joutuvat lunastamaan loput. Tuolloin voi sitten tapella oikeasta lunastushinnasta välimiesmenettelyssä ja/tai oikeudessa. Ainakin on kilpaileva tarjous perusteena paremmalle hinnalle. Mikäli käy kuten Ahlström-Muksjön kanssa, niin kestää vuosia.
Saatan ostaa muutaman kappaleen itsellenikin vittuillessani vain polttaakseni rettehrnrundqistien rahoja. Imo kilpailevan tarjouksen hinnan saaminen välimiesoikeudessa ei ole mitenkään poissuljettua ja viimeinen tarjous pohjahinta kuitenkin. En kuitenkaan tiliä tehdäkseni osta, prosessi tosiaan kestää ja vastapuolen kylvät antavat rahaa mieluummin juristeilleen (nehän käyvät niitten kanssa metsästämässä) kuin pienosakkaille (jotka ovat päälle räittävää sämre folkkia).
Tomas von Rettigin mukaan pääomistajan huolena oli Haierin tarjouksen läpimenoon liittyvä epävarmuus. Hinta ja aikataulu olisivat kelvanneet Rettigeillekin.
Von Rettig kertoo, että perheyhtiö oli valmis hyväksymään Haierin kilpailevan tarjouksen sen hinnan perusteella. Rettigit olisivat hänen mukaansa olleet valmiita hyväksymään myös Haierin tarjouksen pidemmän toteutumisaikataulun.
Von Rettig sanoo perheyhtiön kuitenkin halunneen varmistaa, että se saa edes kohtuullisen kompensaation, jos kauppa kaatuu.
”Hyvin huono skenaario yhtiölle ja osakkeenomistajille olisi ollut, jos olisimme nyt hyväksyneet diilin, joka ei olisi toteutunut esimerkiksi viranomaishyväksynnän puuttumisen takia”, von Rettig kirjoittaa.
Samasta kirjoitteli grilli-Karo. Voi tuossa jotain perää ollakin, jos oletetaan kaikkien faktojen olevan pöydällä eikä ole esim. mitään kassakaappisopimuksia.
