Kun tuli sairauden jälkeen vapaata energiaa niin blogi meni vaihtoon. On aika muutoksen. Koronan myötä käynyttä Joulua on tullut juhlittua puolessatoista vuodessa ja varsinkin viimeisen 8kk aikana olen tuhonnut sijoitusidiotismiin vankan 6fig.
En oo paskana, päinvastoin. Näin tää on aina mennyt. Mulla on monia hyviä sijoittelijan ominaisuuksia mutta heikko kohta on se, että kun menee hyvin niin lähtee käsistä. Nyt riittää Paakkasena ajelu urheiluautolla Ranskan maaseudulla ja One more Push.
Kelasin nimittäin, että en oo vielä turvassa eli siinä taloudellisessa tilanteessa, että olisi safe olla vaurastumatta. Ja toisaalta kello käy, aivot ei nuorennu. Viisi aivoinfarktia, kuusi viikkoa teholla, 2,5 viikkoa koomassa. It all adds up ja varsinkin pokerissa oon 2-3 vuotta havainnut tason laskua.
Mä oon ihan vakavissani kun jotain päätän. Voin paremmin, kun elämässä on itselle riittävästi suuntaa jonka sisällä voi sitten surffata. Asialliset asiat hoidetaan ja muuten ollaan kuin ellun kanat. Tuo suunta on nyt hoitaa faijuus sen verran kunnialla loppuun kuin osaan eli 2027 nuorimmainen on teini-iän kynnyksellä joka vapauttaa aikaresurssejani ja voi miettiä elämäntapaa vähän uusiks jos haluaa. Kunhan on riittävästi varoja. Ja koska aivot lahoaa mun kohdalla korostetun riskaabelisti niin tuolloin olisi syytä olla sen verran, että enempää ei tarvitse. En aio eläkkeelle - en usko siihen - mutta uskon, että kompetenssin rajat tulevat yhä useammilla sektoreilla eteen joten on syytä takoa vielä kun tuottoa voi ehkä tehdä.
Ei se mitenkään saletti ole että voi mutta tuo suuntaa ja motivoi. Liika löysäily ei ole kivaa eikä vain itseen keskittyminen tuo itselleni onnellisuutta.
Strategisessa tavoitteessa on kaksi puolta: talouden eli "puuhastelujen" lisäksi elämäpuoli jossa on aina ollut vähän omia linejä ja ne tuskin loppuvat. Täällä kuitenkin enemmän tuosta talouspuolesta.
Mulla on summa mielessä joka 26.10.2027 pitää olla kasassa turvaamaan eläkepäivät in case aivojen lahoaminen estää enenevässä määrin fiksut liikut. Lisäksi haluaisin jättää jonkinverran pojille - ei liikaa mutta jonkin verran. Tavoitesummaa en halua sanoa mutta 7fig on eikä mikään yberiso. En tarvitse jahteja enkä oikein mitään muutakaan. Minimalisti mykyään kun olen (pl mökki).
Aikaisemmilla Push:lla on mm. elätetty kolme lasta nannyineen ja kesämökkeineen joten toivoa likvidien kasvusta on kun kulurakenne on keventymässä nuorimmankin siirtyessä kouluun. Varsinaisesti rikasta musta ei tässä elämässä tulle ja se on fine mutta jos saisi elää elämänsä rakastamallaan (vapautta riittävästi sisältävällä) elämäntavalla niin olisin enemmän kuin tyytyväinen.
