Synlabin edullisuudesta ja tehokkuudesta saattaa kertoa se, että YTHS ulkoisti nuo verikokeet heidän hoidettavakseen.
Yleisesti Suomessa olen kovasti etsinyt tietoa hinta-laatu-suhteeltaan hyvästä toimijasta, kun YTHS:n palvelut väistämättä jossain kohtaa loppuvat ilman säätöä. Arvauskeskukseen en ole menossa.
Kesäloma Suomessa on ohi, ja arki helteisessä Luxemburgissa jatkuu. Viime viikko oli vielä kohtuullisen viileä, pääasiassa alle kolmenkymmenen, mutta tälle viikolle on taas luvattu 34 asteen lukemia. Vettä ei ole satanut varmaankaan viikkokausiin. No, eipähän tarvitse ainakaan ruohoa leikata.
Tänään sain rekisteröityä auton Luxemburgiin. Prosessi on melko samankaltainen kuin Saksassa, seuraavin eroin:
papereita pitää täällä olla vielä enemmän (pakollisia ovat rekisteröintihakemus, leimaveromerkit tai todiste niiden maksamisesta, todiste omistajuudesta - esim. kauppakirja tai lasku, kopio henkilöllisyystodistuksesta tai passista, todistus vakuutuksesta, tullin todistus että alv on maksettu tai sitä ei tarvitse maksaa, rekisteriote - molemmat osat - edellisestä maasta, katsastustodistus ja EU-vaatimustenmukaisuustodistus; lisäksi on hyvä ottaa mukaan vahvistus ajanvarauksesta, vahvistus varatusta rekisterinumerosta ja asuinpaikkatodistus)
kilpiä ei tarvita rekisteröidessä, mutta ne pitää kuitenkin hommata itse (etukäteen)
Lyhyesti homma menee niin, että ensin varataan rekisterinumero. Voi ottaa joko ensimmäisen vapaan (josta ei mene lisämaksua) tai haluamansa vapaan (joka maksaa 50,- extraa). Varaus on voimassa kolme vuotta, ja se maksetaan vasta rekisteröinnin yhteydessä. Sitten otetaan vakuutus ja pyydetään vakuutusyhtiöltä todistus. Jossain välissä käydään tullissa esittelemässä auton papereita ja saadaan sieltä todistus että se on tuotu käytettynä toisesta EU-maasta eikä alvia tarvitse maksaa (vaikka Armas Viilunk väittääkin toisin). Samoin jossain välissä tilataan netistä rekisterikilvet. Lisäksi maksetaan leimaveromerkit (50,- jos ei itse valittua rekisteritunusta tai 100,- itse valitulla rekkarilla) - tämän voi tehdä joko tilisiirrolla (josta pitää muistaa pyytää debit advice), jonkin viranomaisen tiskillä tai jopa rekisteröinnin yhteydessä, jolloin rekisteröintiprosessiin tulee kolmen euron lisämaksu ja se kestää hieman kauemmin. Sitten varataan aika rekisteröintiä varten ja tulostetaan viivakoodillinen vahvistus ajanvarauksesta.
Kun kaikki edellä mainittu on tehty, mennään noin varattuna aikana rekisteröintipaikkaan ja 15 min ennen varattua aikaa - 15 min varatun ajan jälkeen luetetaan viivakoodi tulostetusta varausvahvistuksesta ilmoittautumisautomaatilla (ja kun se ei onnistu sitä lukemaan näpytellään numerosarja käsin). Sitten odotetaan että ko. numerosarja ilmestyy näytölle jossa kerrotaan mille luukulle pitää mennä. Luukulla annetaan paperit virkailijalle, joka ottaa niistä kopioita, syöttää tietoja koneelle ja lyö valtavan määrän leimoja sekä kopioihin että alkuperäisiin. Sitten mennään uudestaan odottelemaan kutsua toiselle luukulle, jossa vielä tarkastetaan katsastustodistus, syötetään lisää tietoja järjestelmiin, otetaan lisää kopioita, lyödään lisää leimoja ja lopuksi annetaan rekisteripaperit ja tilapäinen todistus ajoneuvoverosta. Tilapäinen todistus on voimassa 30pv, lopullisen saa postitse sitten kun on maksanut ajoneuvoveron. Kun ko. pahvit ovat kourassa, voi (ja pitää) irrottaa vanhat kilvet ja laittaa uudet tilalle.
Saattaa kuulostaa monimutkaiselta, mutta netissä on hyvät ohjeet (ranskaksi, saksaksi ja englanniksi) ja virkailijat puhuvat kaikkia mainittuja kieliä (ja lisäksi ainakin letzebuergeshiä, mahdollisesti myös esim. portugalia). Odotus kummallekin luukuille kestää muutaman minuutin ja koko asiointi ehkä 15-20 minuuttia. Ainoa asia, joka minua hieman ihmetytti oli, että missään vaiheessa ketään ei kiinnostanut onko auto jonka rekisteröin oikeasti se auto, jonka väitinkin sen olevan, mutta ilmeisesti se ei ole oleellista ja tuleehan varmaan sitten aikanaan vuosikatsatuksessa tarkistettua.
Nyt pitää vielä saada poistettua auto Saksan rekisteristä, sen voi periaatteessa tehdä netissä, mutta käytännössä ko. palvelu ei koskaan toimi (ei nytkään), joten varasin saksalaiselle viranomaiselle ajan parin päivän päähän. Luultavasti tieto kulkisi jollain n. kuukauden viiveellä myös Luxemburgin viranomaisilta Saksan viranomaisille, mutta vakuutus on sen verran kallis etten halua pitää sitä voimassa yhtään kauempaa kuin välttämätöntä. Harmi kyllä, olen jo ehtinyt lopettaa saksalaisen tilini, joten sekä saksalaisen vakuutusmaksun että ajoneuvoveron palautus menee vähän mutkallisemmaksi. Hauptzollamtiin sain jo lähetettyä uuden tilinumeron, mutta vakuutusyhtiön asiakaspalvelu ei ole vielä vastannut viesteihini mitään.
synlab tekee aika monen kokeet suomessa, labra hoitajista tosi kova pula, jos joku tuntee sellasen joka haluais töitä niin niistä maksetaan kovat löytöpalkkiot yksityisillä :)
Ostaisin synlabbia jos se ei olisi saksalainen hmmm pitäiskö silti.....
Sijoituksista, sijoitustiedossa kun kerran ollaan: Suomessa asuessa käytin Nordnettiä, enimmäkseen ETF:ien osteluun, välillä kuukausisäästösopimuksilla ja välillä ilman. Satunnaisesti osallistuin johonkin houkuttelevaan antiin pienellä panoksella. Hauturskalla on myös OP:n OST, mutta sitä ei ole käytetty mihinkään. Muuton yhteydessä ja Ukrainan tilanteen kiristyessä käytännössä kaikki sijoitukset realisoitiin. Nyt voisi ruveta taas sijoittelemaan, mutta kysymys kuuluu mitä palvelua käyttäen? Molemmilla on siis Nordnetissä AOT, ja sen käytön jatkaminen on yksi vaihtoehto. OST on ainakin Hauturskan osalta myös vaihtoehto, OP ei sellaista minulle enää avaa, Nordnetistä en tiedä (viesti aspaan odottaa vastausta). Tämän osalta vähän kyselinkin tuolla OST-threadissä, mutta saa toki kommentoida tännekin. Luxemburgilainen pankkini ei ole vaihtoehto, sen verran rasvaiset ovat hinnat (kaikilla pankeilla täällä). Sitten on tietysti vielä suuri joukko kansainvälisiä brokereita kuten (ei missään järjestyksessä) IB, eToro, Swissquote, Saxo jne.
En siis aio harrastaa mitenkään erityisen aktiivista kaupankäyntiä, vaan enemmänkin osta-ja-unohda -strategialla hankkia ETFiä ja osakkeita. Alussa varmaan hieman enemmän, myöhemmin varmaan sitä mukaa jos/kun jotain jää sukanvarteen. Valintakriteereinä ovat
- luotettavuus
- pienet kulut myös pienillä volyymeillä
- helppous
- pääsy myös Suomen markkinalle (voi olla että kaikki tarjoavat tämän, mutta mainittakoon erikseen jos ei itsestäänselvyys)
- kansainvälinen verotus (oletan, että tässä suhteessa ei ole väliä mihin päädyn - mahdollisesti OST pl - mutta pidetään listalla kuitenkin)
Saa kommentoida ja suositella (mielellään perustellen)
Interactive Brokers täyttää kaikki muut kriteerit, mutta ainakaan vielä heidän kautta ei voi ostaa Helsingin pörssistä. Lähes kaikkialta muualta kylläkin (https://www.interactivebrokers.ie/en/index.php?f=39829). Varsinkin jenkkiosakkeiden osalta kaupankäyntikulut ovat huomattavasti alhaisemmat kuin Nordnetissä.
Voisin kuvitella verotuksen menevän asuinmaan eikä käyttämäsi välittäjän mukaan. Jos olet verovelvollinen Luxemburgiin, sijoituksiin liittyvä säännöstö ml OST-tyyppiset viritykset tulevat heidän lainsäädännön kautta.
Suomalaisia osakkeita kaipailisin valikoimaan lähinnä siksi, että niistä nyt jotain vähän saattaa ymmärtää. Tietysti nyt kun ensisijainen verotusmaa on Luxemburg, voi olla yksinkertaisempaa välttää myös suomalaisten yhtiöiden maksamia osinkoja (https://www.vero.fi/henkiloasiakkaat/verokortti-ja-veroilmoitus/suomest…). Toki tietysti Suomen verottajan kanssa tappelu sujuu vanhasta muistista ihan luontevasti (ainakin luontevammin kuin esim. jenkkiverottajan kanssa tappelu).
Voi kuitenkin olla, että sijoitustoiminta tulee painottumaan vahvasti kasvu-ETFiin (niin kuin kyllä tähänkin asti).
Tähän vielä sellainen lisäys (ei varsinaisesti muuta mitään), että täällä voi sijoittaa eläkevakuutukseen max 3200 / v niin, että sen voi vähentää verotuksessa. Marginaaliveron ollessa n. 40%, saa tuosta siis n. 1280 / v veroedun. Käytännössä kaikki vakuutusyhtiöt ja pankit tarjoavat näitä tuotteita, omalla vakuutusyhtiölläni voi valita parin eri sijoitusprofiilin (50/50 turvallinen / tuottohakuinen tai 100% tuottohakuinen) ja tuottohakuisen komponentin osalta pari erilaista rahastoa (lokakuussa kuulemma tulossa pari lisää). Säästöaika minimi 10v, alin ikä jolloin voi nostaa on 60v, mutta jos esim. muuttaa pois täältä tai joutuu työkyvyttömäksi voi rahat nostaa ennenaikaisesti. Ja kun tuo 10v / 60v on täyttynyt, voi valita ottaako kuukausieläkkeen, 50/50 eläkkeen/kertanoston vai kaikki kerralla ulos (toki voi jatkaa myös säästämistä). Tuo veroetu tekee tästä kohtuullisen houkuttelevan, vai mitä sanoo parviäly?
Eläkevakuutuksen houkuttelevuuteen vaikuttaa paljon kuinka isot kulut siinä on. Ainakin Suomessa 20 vuotta sitten olleissa vakuutuksissa oli muistaakseni vähän joka "kohdassa" kuluja syömässä veroetua. Tyyliin 1% maksu jokasesta talletuksesta vakuutukseen, 1% vuotuinen hallinoitipalkkio ja valittujen sijoituskohteiden (rahastojen) hallinnointipalkkiot.
Eläkevakuutuksen houkuttelevuuteen vaikuttaa paljon kuinka isot kulut siinä on. Ainakin Suomessa 20 vuotta sitten olleissa vakuutuksissa oli muistaakseni vähän joka "kohdassa" kuluja syömässä veroetua. Tyyliin 1% maksu jokasesta talletuksesta vakuutukseen, 1% vuotuinen hallinoitipalkkio ja valittujen sijoituskohteiden (rahastojen) hallinnointipalkkiot.
Kulut on toki kovat, ilmeisesti jotain tällaista tuon tuottohakuisen rahaston osalta:
Entry fee Max. 3,00%
Exit fee 0,00%
Management fee 0,90%
Ongoing charges 1,04% the ongoing charges include the management fee
Performance fee 5% of the positive returns the fund realize above an annual return of 2,5%. Any past performances below this target level must first be offset.
Vakuutusyhtiön osalta en vielä löytänyt lukuja. Pitää etsiä nekin ja vähän laskeskella, mutta äkkiseltään tuntuu siltä että tuo veroetu olisi silti suurempi.
Lisää (yllättäviä) veroetuja: tänään opin, että arvopaperien myyntivoitot ovat Luxemburgissa verovapaita, jos on omistanut ko arvopaperit vähintään 6kk. Toisaalta tappiot ovat vähennyskelpoisia ainoastaan saman vuoden voitoista.
Lisää (yllättäviä) veroetuja: tänään opin, että arvopaperien myyntivoitot ovat Luxemburgissa verovapaita, jos on omistanut ko arvopaperit vähintään 6kk. Toisaalta tappiot ovat vähennyskelpoisia ainoastaan saman vuoden voitoista.
Holdarin toivemaan eli Luxemburgin verotus on kyllä mielenkiintoinen näinä aikoina. Hiukan kiinnostaa tuo Suomen ja Luxemburgin välinen verosopimus, joka on suomenkielisenä luettavissa linkissä:
Toisessa artiklassa on mainittuna sopimukseen kuuluvat verot Suomessa:
ja Luxemburgissa
Huomionarvoista on varallisuusvero, joka Suomessa ja pääosin muuallakin Euroopassa on poistettu. Kysymys hauturille kuuluukin, onko Luxemburgissa mahdollisesti vielä varallisuusveroa, joka täytyisi ottaa valinnoissa huomioon?
Artiklassa 22 puhutaan omaisuuden verottamisesta - Suomessa oleva kiinteä omaisuus varallisuusverotettaisiin Suomessa eli ei lainkaan? Artiklassa 6 puhutaan kiinteästä omaisuudesta saadusta tulosta, joka Suomessa olevasta omaisuudesta verotettaisiin Suomessa.
En ole varma onko kyseinen Finlexin sopimusteksti dokumentissa 18/1983 ajantasainen, mutta voi hyvinkin olla voimassa vaikka verolajeja on poistettu.
Jotkut Pokeritieto-veteraanit saattavat muistaa, että aina silloin tällöin saatoin postata jotain ruoka-aiheista. Eihän se oikein pokeritiedon aihepiiriin sopinut, eikä senkään vertaa sijoitustietoon, mutta tänään tuli tehtyä ja syötyä niin poikkeuksellisen hyvä ateria, että pakko on elvyttää perinne.
Olen joskus aiemminkin tehnyt grillattuja äyriäisiä. Silloin olen grillannut kaiken samaan aikaan ja sitten on syöty vähän buffatyyppisesti kaikkea sekaisin. Tämän huono puoli on, että grillaus on kauheaa säätämistä kun kaikkea eri aikaan kypsyvää on samaan aikaan ritilällä, ja lisäksi osa ruuista ehtii jäähtyä jne kun kaikki on yhtaikaa tarjolla. Tänään valittiin toinen tapa, eli mentiin ruokalaji kerrallaan.
Alkuun grillattiin ostereita. Avaamattomat osterit kuumalle grillille "syvä" puoli alaspäin, ja parin minuutin päästä kun rupeat raottumaan, pois. Tällöin osterit saa väännettyä auki ilman osteriveistäkin, toki "juuri" (tälle on varmaan joku oikeampikin termi jota en tiedä, koska osterit ovat ilmestyneet ruokavaliooni melko hiljattain) täytyy leikata poikki. Päälle hieman salottisipulivinegretteä (pari hienonnettua salottia, 1/4dl punaviinietikkaa, 3/4dl oliiviöljyä, suolaa ja pippuria myllystä ja pontevasti sekoittaen).
Seuraavaksi tiikerirapuja. Kokonaisina kuumalle grillille, minuutin päästä kääntö, toisen minuutin päästä pois ja sitten kuorimaan (lisukkeistä kohta lisää)
Kolmantena partaveitsisimpukoita. Kuumalle grillille ja n. minuutin - parin päästä kun aukenevat pois. Sitten irroitetaan lihat kuorista (samat lisukkeet kuin edellä, niistä siis kohta).
Lopuksi tuoretta hummeria. Hain hummerin aamupäivällä läheisestä kalakaupasta, jossa onkivat sen elävänä altaasta. Olisin toki voinut pitää sen elossa iltapäivään asti, mutta pyysin kuitenkin kalakauppiasta halkaisemaan sen valmiiksi - se säilyy kyllä kunnolla kylmässä pidettynä puoli päivää. Puolikkaat kuori alaspäin grillille ja n. 10 minuutin päästä kun pyrstöliha näyttää kypsältä pois. Syötävät osat pois kuoresta ja lisukkeet päälle.
Niin, ne lisukkeet: Grillasin sitruunanpuolikkaita, niistä ensin mehua "lihojen" päälle. Sitten voisulaa, jossa vähän valkosipulia, lehtipersiljaa, ruohosipulia, sitruunankuorta ja valkoviiniä. Lopuksi joka suupalalle hieman savupaprikalla maustettua majoneesia.
Koko aterian kanssa meni hyvin luxemburgilainen crèmant.
Jälkkäriksi vielä foliossa grillissä kuumennettua mansikkaa, mustikkaa ja ananasta (saa lähikaupasta valmiina sekoituksena), jossa päällä kookoksella maustettua valkosuklaata. Senkin kanssa muuten menee paikallinen crèmant.
Oli ihan saatanan hyvää, vaikka itse sanonkin. Luultavasti paras ateria muutamaan viime vuoteen.
(Vaikka meri on paljon kauempana kuin Suomessa, niin täällä on 10km säteellä ainakin kolme kauppaa - luultavasti paljon enemmänkin - joista saa esim. eläviä hummereita)
Perinteet ovat kivoja (eivät ehkä ihan kaikki, mutta monet). Täällä on yksi perinne, joka on jatkunut vuosittain vuodesta 1340 asti, tietojen mukaan yhtä poikkeusta (2020) lukuunottamatta. Tosin jotkut lähteet sanovat, että tänä vuonna olisi ollut 681. kerta, mikä minun laskujeni mukaan tarkoittaisi, että joku toinenkin vuosi on jäänyt välistä. Tai sitten minä tai joku muu ei vaan osaa laskea. Niin tai näin, melko pitkä perinne joka tapauksessa.
Kyseessä on siis Schueberfouer, joka vuosi elo-syyskuussa järjestettävät "markkinat" (fouer kääntyy englanniksi fair, joka kääntyy suomeksi vähän huonosti, mutta useimmiten markkinat lienee paras vastine), jotka kestävät vajaan kolme viikkoa (tänä vuonna 19.8.-7.9.). Alun perin kyseessä olivat nimenomaan maalaismarkkinat, joilla myytiin eläimiä, maataloustuotteita, kodin tavaroita jne, mutta nykyään kyseessä on tapahtuma, jossa on paljon huvipuistolaitteita, arpajaiskojuja, pelejä (siis tyyliin ammu ilmakiväärillä ilmapalloja ja voita nalle), baareja, ravintoloita ja tietysti myös mitä moninaisimpia myyntikojuja. Kaikkiaan erliaisia pisteitä joilla voi tuhlata rahansa on pitkälti kolmattasataa.
Kävimme eilen ottamassa tuntumaa tapahtumaan ja syömässä. Sää oli hyvä ja porukkaa oli liikkeellä paljon, vaikka menimme pahinta ruuhkaa välttääksemme jo alkuillasta. Hintoja oli etukäteen moitittu kalliiksi, mutta suomalaiseen (varsinkin erikoistapahtumien) hinnoitteluun tottuneelle ne olivat ihan maltilliset. Kaiken kaikkiaan varsin mukavan tuntuista menoa, suosittelen jos satutte lähiviikkoina tännepäin.
Edit: tarkemmin lukemalla selvisi mistä tuo lukumäärä tulee. Tapahtuma perustettiin lokakuussa 1340, mutta koska se järjestettiin jo tuolloin samaan aikaan vuodesta, oli ensimmäinen tapahtuma vasta 1341.
Aina silloin tällöin journalistin ajatuksenjuoksu hämmästyttää. Ei siis sinänsä se, että joku keksii jotain älytöntä, mutta se, että se älyttömyys pitää painaa oikein lehteen. Tässä pari päivää sitten jommassa kummassa iltapäiväaviisissa (en muista kummassa) oli toimittajan (en muista kenen) juttu siitä, minkä verran eri EU-maissa on autoja per capita. Kärjessä oli Luxemburg, mikä ei hämmästytä minua lainkaan. Toimittajaa oli hämmästyttänyt, ja hän oli keksinyt (ihan omasta päästään) selityksiä asialle. Ensimmäinen oli se, että Luxemburg on vauras maa. Tämä on totta. Tämän huomaa varsinkin kun katsoo minkälaisia autoja täällä liikkuu. Toinen selitys oli se, että Luxemburgiin on rekisteröity ulkomaalaisten autoja. Tämäkin pitää tavallaan paikkansa (kerron kohta millä tavalla). Sitten tuli se varsinainen aivopieru: toimittaja oli päätellyt, että Luxemburgiin on rekisteröity ulkomaalaisten autoja, koska Luxemburg on veroparatiisi.
Siitä voidaan keskustella onko Luxemburg veroparatiisi vai ei, mutta vaikka olisikin, en heti keksi miten auton rekisteröiminen Luxemburgiin (olettaen, että se olisi mahdollista) keventää yksityishenkilön veroja. Kun auto on rekisteröity jonnekin, sen rekisteröintimaa saa siitä verotuloina ajoneuvoveron. On totta että Luxemburgin ajoneuvoverotus on kevyttä, esim. oman autoni ajoneuvovero keveni 240 eurosta vuodessa 86,40:een kun muutin Luxemburgiin ja rekisteröin sen tänne. Kuinhan moni olisi valmis näkemään erityistä vaivaa tuon reilun 150 euron säästön eteen - jälleen olettaen että se olisi mahdollista? Yksityishenkilön nimittäin pitää autoa Luxemburgiin rekisteröidessään osoittaa asuvansa Luxemburgissa (vastaava käytäntö lienee useimmissa muissakin maissa).
Se mitä toimittajalla ei ehkä tullut mieleen on se, että n. puolet Luxemburgin työvoimasta asuu ulkomailla. Ja kohtuullisen monella näistä työntekijöistä on työsuhdeauto. Ja kun työnantaja on Luxemburgilainen yritys, se työsuhdeauto on rekisteröity Luxemburgiin, vaikka sen käyttäjä asuukin ulkomailla. Sitä en tosin ymmärrä miten tämä liittyy veroparatiiseihin. Tai no, ehkä toimittaja ajatteli että Luxemburgilaisten yritysten olemassaolo ylipäänsä perustuu veroparatiisiin, joten mutkan kautta sitten nämä työsuhdeautotkin liittyvät siihen. Varmaa on kuitenkin se, että satunnainen lukija sai jutusta sellaisen käsityksen, että koska maa on veroparatiisi, kaikenlaiset muualla asuvat ihmiset ryntäävät sankoin joukoin rekisteröimään autonsa sinne, mikä on aika kaukana todellisuudesta.
Oli jutussa muitakin erikoisia päätelmiä, mutta ei niistä sen enempää.
Kas, tässä onkin mennyt jo kuukausi viime päivityksestä.
Syksy on kylmennyt, ja kaasun hinta nousee n. 80% vajaan kahden tunnin päästä. Toistaiseksi ei ole pahemmin pistetty lämpöjä päälle, mutta kohta varmaan pitää. Kolmikantaneuvotteluissa (hallitus, ammattiliitot ja työnantajajärjestöt) päädyttiin asettamaan energian hinnalle katto, jonka ylimenevän osan maksaa valtio. Lisäksi alvia laskettiin (kai) prosentilla. Indeksikorotuksia palkkoihin on lykätty ensi vuoden huhtikuuhun, käsittääkseni kaikki indeksikorotukset on kuitenkin tarkoitus toteuttaa, vaikkakin viivästetysti.
Sijoitusrintamalla olen vielä odotellut käteisen kanssa, mutta kohta luultavasti rupean ostelemaan jotain. Varovaisena miehenä luultavasti liian myöhään. Tosin ostin kyllä kellon, jonka arvo nousee n. 40% heti kun saan sen (viikon päästä lauantaina). Luultavasti en kuitenkaan myy, vaan otan käyttöön. Myöhemmästä arvonkehityksestä ei ole takeita, mutta ostinkin sen koska pidän siitä, en sijoituksena.
Inflaatiosta Nalle kirjoitti muistaakseni, että kaikkien euroalueiden inflaatio on sama, joten on harhaista puhua eri maiden inflaatiosta. Nalle varmaan tietää paljonkin minua paremmin, mutta jos inflaatio tarkoittaa kuluttajahintojen muutosta, niin voin todeta, että vuosi sitten tänne muuttaessani Saksan ja Suomen hinnat olivat monelta osalta Luxemburgia (hieman) halvemmat. Nyt tilanne on se, että hyvin harvat tuotteet ovat naapurimaissa tai Suomessa halvempia. Toki asuminen (kämppien hinnat ja vuokrat, ei asumiskustannukset) on täällä edelleen hyvin kallista, mutta muuten melkein kaikki on esim. Saksaa ja Suomea halvempaa. Esim. elintarvikkeista tulee äkkiseltään mieleen kolme, joita saa muualta halvemmalla: olut (halvempaa Saksassa), voi ja lohi (halvempia Suomessa). Muitakin varmasti on, mutta pääsääntöisesti jos käy kerran kuussa Saksassa hakemassa oluet eikä juurikaan syö lohta vaan jotain kymmenistä muista saatavilla olevista kalalajeista, niin aika halvalla pääsee.
Rahan siirto suomalaisesta pankista luxemburgilaiseen kesti vaatimattomasti torstaiaamusta keskiviikkoiltapäivään, eli käytännössä viisi pankkipäivää.
Siirsin tällä viikolla tuota aiemmin mainitsemaani kellokauppaa varten hieman rahaa Suomesta Luxiin. Nyt siirrossa kesti melko lailla kaksi minuuttia (eikä ollut pika- vaan normisiirto)
Onko kelloissa nyt sama tilanne kun sähköautoissa? Myydessä saa enemmän kun mitä kaupassa maksaa? 🤔
Joissain kelloissa on. Ei toki läheskään kaikissa.
edit: koskee siis niitä ns. arvokelloja, joihin on pitkät jonot. Omaani olin varautunut jonottamaan n. vuoden, ja yllätys oli melkoinen kun saankin sen muutamassa viikossa. Suomessa kuulemma ei välttämättä pääse enää edes jonotuslistalle. Tässä yksi esimerkki (ei se mikä minulle tulee): Rolex Submariner lienee yksi halutuimmista Rolexin malleista. Jono voi olla useita vuosia. Sitten kun sellaisen saa, joutuu perusmallista maksamaan valtuutetulle jälleenmyyjälle 8700€. Chrono24:ssä näitä myydään (uudet, fullset) 15000€ kahta puolta olevilla pyynneillä. Ja kauppa käy.
Pieniä päivityksiä: Ensinnäkin olen nyt reilun vuoden aikana saanut luultavasti enemmän ylinopeussakkoja kuin koko aiemmassa elämässäni yhteensä (luku-, ei euromäärällisesti). Syykin on selvä: Suomessa voi ajaa 3 km/h varmuusvähennyksen jälkeen 7 km/h ylinopuetta ilman (rike)sakkoa. Täällä ei voi, vaan sain esim. Ranskasta sakon 2km/h ylinopeudesta ja nyt Luxemburgista 3km/h ylinopeudesta (molemmat varmuusvähennyksen jälkeen, joka on Ranskassa 5 km/h ja Luxemburgissa 3 km/h). Saksasta olen saanut useampia sakkoja alle 10km/h ylinopeudesta. Yhteissumma lähestyy jo pienintä suomalaista rikesakkoa. Ilmeisesti kuitenkin sakkoja saa käytännössä vain kiinteistä kameratolpista, joten kun niiden paikat oppii, on riski saada ylinopeussakko aika pieni - sen verran reippaasti monet paikalliset ajelevat kun tolppia ei ole.
Myös koronarokotuskäytäntö muuttui, ja alle kuusikymppisillekin annetaan haluttaessa neljäs rokotus. Kävinkin siis hakemassa sellaisen paikallisesta rokotuskeskuksesta (rokotusbussi on näköjään lopetettu). Sain myös influenssapiikin, kun edellisellä käynnillä perhelääkäri kirjoitti reseptin, hain rokotteen (ilmainen) apteekista ja viime käynnillä perhelääkäri tuikkasi piikin olkapäähän. Muutenkin lääkkeet ovat käytännössä ilmaisia, viimeksi hain kolmen kuukauden satsin yhteensä yhdeksää lääkettä (kroonikko kun olen, osa oli tosin hauturskalle) ja kustannukseksi tuli reilu kymmenen euroa. Toki tämä riippuu myös lääkkeistä ja taudeista, mutta isosta osasta korvataan joko 80% tai 100%.
Autooni halusin talvisia Suomessa käyntejä varten oikeat kitkarenkaat nykyisten keski-euroopankitkojen (jotka sopivat kyllä oikein hyvin märälle ja loskalle, mutta huonosti lumelle ja jäälle) tilalle. Ensin ajattelin, että hommaan renkaat kun tulen jouluksi Suomeen, ja kyselinkin tarjouksia mökkipaikan rengasliikkeistä. Muutamia saatuani ajattelin kysäistä myös paikallisilta, ja useimmat vastasivat odototusteni mukaisesti, etteivät myy pohjoismaisiin oloihin tarkoitettuja talvirenkaita. Kuitenkin löytyi yksi, joka tarjosi Michelinin pohjoismaiden kitkoja 25% halvemmalla kuin suomalaiset rengasliikkeet, joten päätin sitten ottaa sieltä. Renkaat olivat tilaustavaraa, ja tulevat reilun viikon päästä, asennus on sovittu kahden viikon päähän lauantaille (muutenhan täällä käytetään talvirenkaita käytännössä lokakuusta huhtikuuhun, vaikka esim. viime talvena oikeaa tarvetta oli yhtenä aamupäivänä).
Autoilusta myös sen verran, että työpaikalla kadunvarsipysäköinti muuttui maksulliseksi (huikeat 20c/tunti). Tämä helpotti hetkeksi kroonista parkkipaikkapulaa, mutta nyt tilanne on taas lähes yhtä paha kuin ennenkin. Olenkin nyt kulkenut jonkin verran bussilla töihin, silloin kun ei ole kaupassakäyntiä hoidettavana työmatkalla. Lisäksi olen kaksi päivää viikossa etätöissä.
Lokakuussa täällä oli kaupoissa viiniviikot, minkä seurauksena kannoin kaupasta n. 10 laatikkoa erilaisia viinejä. Minkä jälkeen totesin, että nyt pitää hankkia viinikaappi. Ensin meinasin ostaa halvan, mutta hauturskan kanssa tulimme siihen tulokseen, että köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa - totuus jonka olen todennut pitävän hyvin paikkansa monissa asioissa. Onnekseni Liebherrin viinikaapit, jotka maksavat Suomessa näköjään n. 5.5K maksavat täällä (kotiinkuljetettuna) "vain" reilun 3K. Sellainen on siis tilattu ja tullee ensi viikolla, ja saan viinit (ne mitä nyt on vielä jäljellä) kellarista keittiöön, ja pääsen ostamaan lisää.
Sen verran palstan aihepiiristä, että osallistuin myös läpällä (vaan en kännissä) Sijoittajamestari-kilpailuun. Kaikki instrumenttityypit ovat minulle enemmän tai vähemmän outoja, joten valitsin sijoitukseni suunnilleen tikkaa heittämällä ja kerran päivässä saatoin myydä jotain reilusti noussutta pois ja ostaa jotain reilusti laskenutta tilalle. Eilen olin menettänyt alkupääomasta 40% ja olin jossain sijalla 2000, äsken salkkuni olikin yllättäen 40% plussalla ja sija 73. Kaikenlaista.
Sellaista tällä kertaa, iltapäivällä viikonlopuksi Saksaan.
e: unohdin mainita, että paikallinen tilastolaitos ennustaa ensi vuodelle tulevan kolme inflaatiosidonnaista palkankorotusta (kukin 2,5%), joista yksi on tältä vuodelta lykätty ja kaksi muuta. Eli 2023 palkat nousisivat ennusteen mukaan n. 7,7%.
Jatketaan vielä sijoittajamestarista. Tänään kuvitteellinen salkku nousi päivällä lähemmäs +100% ja innostuin hetkeksi puuhastelemaan erilaisilla instrumenteillä joista en ymmärrä yhtään mitään. Sainkin hukattua reilun 5K virtuaalirahaa ostamalla TSRT GBUS V11 jonka arvo meni hetken päästä nollaan. Siitä huolimatta päivän lopputulos oli
Eli joopa joo, kyllä tämänkin täytyy olla taitopeli.
Toisaalta, ehkä seuraavan vuoden aikana opettelen nämä eri instrumentit ja osallistun kisaan toisenkin kerran. Silloin tosin tulos on varmasti huonompi.
Sijoituskisasta tuli mieleen 2000-luvun alku, kun Kauppalehdellä oli sellaisia ja opiskeluaikana kauppiksessa osallistuttiin siihen - siihen aikaan omalla nimellä. Kisassa oli useita kierroksia ja joka kierroksella sai vaihtaa sijoituskohdetta (niitä oli siis aina yksi kerrallaan). Lopussa oltiin kärkisijalla ja ero toisena olevaan oli pieni. Keksittiin sitten etsiä se toisena oleva numerohaun perusteella ja soitettiin sille esiintyen Kauppalehden toimittajana ja kysyttiin mitä se aikoo valita viimeiselle kierrokselle. No kaverihan innoissaan kertoi sen ja tietenkin valittiin sama, jolla saatiin varmistettua voitto.
Pikku päivitys tähän väliin, enemmän sitten ensi viikolla kun loma alkaa.
Olen viime aikoina kulkenut silloin tällöin bussilla töihin (kotona pysäkille on matkaa n. 200m, töissä n. 20m, suora bussiyhteys vartin välein, kestää 5-10 min enmmän kuin omalla autolla, ilmainen). Yhtenä aamuna meinasin jäädä bussista, kun juuri pysäkin vieressä oleva katulamppu oli pimeänä (muut kyllä paloivat) eikä kuski meinannut huomata, että viittilöin sitä pysähtymään. Kun oli muutakin asiaa kuntaan, mainitsin tästä sähköpostissa. Kahden tai kolmen päivän päästä lamppu paloi taas (en ole varma oliko kaksi vai kolme, koska ekana päivänä ei korjaantunut ja toisena en kulkenut siitä; kolmannen iltana oli kunnossa).
En oikeasti tiedä mikä tällaiselle olisi normisuoritus, kun en ole koskaan ennen moista asiaa minkään kunnan kanssa yrittänyt hoitaa. Mielestäni pari päivää on kuitenkin aika hyvin.
En oikeasti tiedä mikä tällaiselle olisi normisuoritus, kun en ole koskaan ennen moista asiaa minkään kunnan kanssa yrittänyt hoitaa. Mielestäni pari päivää on kuitenkin aika hyvin.
Kuntien valonvaihdon normisuorituksista en tiedä, mutta runsaan parin vuoden ajalta on nyt kertynyt kokemusta Suomen julkisen ja yksityisen sektorin aikataulutuksista:
Kiireellinen leikkaus hengenvaaran uhatessa: noin kuukauden odotus.
Kiireetön leikkaus: 4 kk terveyskeskukseen, sieltä lähete yliopistolliseen sairaalaan, lähetteen palautus terveyskeskukseen ja pyyntö palata asiaan vuonna 2023, kun Sote-alue alkaa toimintansa.
Kaavoitetun tontin varaus: 6 kk.
Rakennusluvan käsittely: 8 kk.
Seinälaatat Ukrainasta: 4 kk (kampanjamyynti alennuksella ja 2-5 vrk:n toimitusajalla).
Lattialaatat Espanjasta: 2 kk.
Lattian betonin kuivuminen: 7 kk.
Bussipysäkillä näkyi onneksi aamulla valoa. Vaikka oli synkkä ja pimeä aamuyö – ja lunta tuiskutti vaakasuoraan – aamu-unisin silminkin huomasin bussipysäkillä kirkkaan valon heiluvan puolikaaressa tien laidassa. Tummiin pukeutunut matkamies heilutti kännykkäänsä valo päällä. Oma apu paras apu. Takana tullut bussi pysähtyi ja otti matkustajan kyytiinsä.
Huomenna Dubaihin. Siellä raekuurot eivät hätyytä joka vuosi, jäätä löytyy jääkaapista ja lunta sisälaskettelumäestä. Ja maalinkin kuivumista on mukavampi seurata kuivemmassa ilmanalassa.
Huomenna Dubaihin. Siellä raekuurot eivät hätyytä joka vuosi, jäätä löytyy jääkaapista ja lunta sisälaskettelumäestä. Ja maalinkin kuivumista on mukavampi seurata kuivemmassa ilmanalassa.
Huomenna Dubaihin. Siellä raekuurot eivät hätyytä joka vuosi, jäätä löytyy jääkaapista ja lunta sisälaskettelumäestä. Ja maalinkin kuivumista on mukavampi seurata kuivemmassa ilmanalassa.
Etkö tiedä vai välitä siitä, mitä Dubai on?
Asuin ja työskentelin siellä kolmeen otteeseen yhteensä 17 vuotta.
Luulen tietäväni enemmän kuin ne, jotka eivät tiedä luulevansa.
Kun nyt nuo terveydenhuollon palvelut nostettiin framille, niin laitetaanpas pieni päivitys. Minulla on 18v sitten todettu krooninen sairaus, jonka takia tarvitsen lääketieteellisen apuvälineen, joka puolestaan vaatii silloin tällöin huoltoa ja varaosia ja joskus jopa koko vehkeen vaihdon uuteen. Suomessa tämä on hoitunut ihan hienosti kunnallisessa terveydenhuollossa. Täällä Luxemburgissa kysyin ensin perhelääkäriltä mitä pitäisi tehdä, ja hän kirjoitti lähetteen alan spesialistille. Spesialisteja tuntematta valitsin yhden jolle sai ajan säällisen nopeasti ja joka otti vastaan jotenkin järkevässä paikassa.
Valitsemani spesialisti ilmoitti ensimmäisenä että hän ei hoida näitä juttuja ollenkaan vaan on erikoistunut ihan muuhun spesialiteettinsa alaspesialiteettiin. Suostui kuitenkin kuuntelemaan huoleni ja teki pintapuolisen tutkimuksen, ja konsultoi sitten kollegaansa. Sain tiedon, että paikallinen KELA saattaa korvata laitteiden ylläpidon ihan näilläkin tiedoilla, mutta luultavasti tarvittaisiin alkuperäiset tutkimustulokset 18 vuoden takaa. Lupasin kysellä niiden perään ja toimittaa jos löytyvät.
Soitinkin sitten kunnalliselle puolelle ja esitin asiani. Ensimmäisellä puhelulla sain vastauksen, että koneelta näkyy sitä sun tätä ja lisää tietoja voi olla arkistossa. Pyysin hakemaan myös arkistosta ja lähettämään kirjeenä Luxemburgiin. Kirje tuli parin viikon sisällä. Skannasin sisällön ja toimitin sähköpostilla spesialistille. Sen jälkeen ei kuulunut mitään.
Sitten yllättäen tuo laitteeni rupesi reistailemaan, ja laitoin uuden viestin kysellen missä mennään. Ei vastausta. Laitteen tilanne paheni, ja eilen laitoin vielä yhden viestin. Siihen spesialistin konsultoima kollega sitten reagoi ja soitti minulle. Kertoi, että lähettämäni tiedot eivät ole varsinaisesta tutkimuksesta vaan sen jälkeisestä laitteen säätämiseksi ja sovittamiseksi tehdystä toisesta, vähän vastaavantyyppisestä sessiosta. Lisäsi vielä, että jos alkuperäisen tutkimuksen tietoja ei löydy, niin minun pitää mennä uudestaan samalaiseen tutkimukseen täällä. Heillä niihin on kuulemma vuoden jono, kilpailijalla pitäisi onnistua vähän nopeammin.
Tämän jälkeen luin kunnalliselta puolelta saamiani papereita huolellisemmin, ja minulle selvisi, että ilmeisesti tuo kaivattu tutkimus onkin tehty Mehiläisessä, josta on sitten diagnoosin jälkeen ohjattu kunnalliselle puolelle laitteen saamiseksi. Tätä en enää muistanut. Soitin siis Mehiläiseen ja kerroin asiani. Vaihde kertoi että minun pitää soittaa arkistoon, joka on auki 8-10. Soitin siis tänä aamuna uudestaan ja pyysin arkistoon. Nyt minulta kysyttiin millä paikkakunnalla haluan asioida. Kerroin etten millään, koska olen kahden tuhannen kilometrin päässä, ja että minua käskettiin vain soittaa arkistoon. Tuhahtelun saattelemana puhelua ruvettiin yhdistämään. Arkistoa ei kuitenkaan tavoitettu, ja kysyin voinko jättää soittopyynnön. Tämä sallittiin ja jätin.
Iltapäivällä sitten huomasin Mehiläisen sivuilta, että digiklinikalla voi jättää asiakirjapyynnön. Sinne siis. Sain keskustelun auki selaimella, juuri kun olin saanut oikean henkilön chattikumppanikseni, digiklinikka lakkasi toimimasta antoi vain hassunhauskoja mutta täysin hyödyttömiä "Hups, jotain meni pieleen"-ilmoituksia. Huomasin kuitenkin, että keskustelua saattoi jatkaa puhelimessa olevalla OmaMehiläinen-sovelluksella, olkoonkin että pidempien terveydenhuoltoon liittyvien selitysten kirjoittaminen puhelimen näppiksellä ei varsinaisesti ole mielipuuhaani. Sitten sekin yhteys katkesi. Aloitin uuden keskustelun, jossa pyysin päästä saattamaan äskeisen keskustelun loppuun (digiklinikka onneksi kertoi keskustelukumppanini koko nimen, mistä oli iloa tässä vaiheessa). Minulle kerrottiin että minulla on toinen keskustelu auki ja ihmeteltiin enkö pääse siihen. No en päässyt. ja sain kun sainkin saman henkilön uudestaan "langan päähän" (jonnet ei ehkä muista, mutta joskus oli ns. lankapuhelimia, josta sanonta juontaa juurensa). Lopulta sain asiakirjapyynnön vireille. Nyt sitten odotellaan saanko koskaan luvattua viestiä että asiakirjat ovat noudettavissa (sanoin voivani noutaa kun kuitenkin olen kohta kolme viikkoa Suomessa). Soittopyyntöön ei ole vielä vastattu. En pidätä hengitystäni sen suhteen.
Tässä kolmiottelussa voittajaksi selvisi siis hieman yllättäen varsin selvällä marginaalilla suomalainen kunnallinen terveydenhuolto. Koko turnaussarjan lopputulos on vielä ratkaisematta.
Itse olen ihmetellyt semmoista, että miksi monet hankkii lapsilleen jonkun yksityisen lääkärin, kun ainakin täällä Espoossa kunnalliset toimii kuin junan vessa. Olisiko pitänyt kahden lähes täysi-ikäisen lapsen kanssa pitänyt käydä lääkärissä yhteensä ehkä 10 kertaa ja suurinpiirtein joka kerta on saanut marssia suoraan lääkärin puheille ja hommat hoitunut.
Aikuisena niistä yksityisistä on kai iloa, kun ei pääse jonojen ohi.
Itse olen ihmetellyt semmoista, että miksi monet hankkii lapsilleen jonkun yksityisen lääkärin, kun ainakin täällä Espoossa kunnalliset toimii kuin junan vessa. Olisiko pitänyt kahden lähes täysi-ikäisen lapsen kanssa pitänyt käydä lääkärissä yhteensä ehkä 10 kertaa ja suurinpiirtein joka kerta on saanut marssia suoraan lääkärin puheille ja hommat hoitunut.
Aikuisena niistä yksityisistä on kai iloa, kun ei pääse jonojen ohi
Osin samaa mieltä. Helsingin puolelta. Ja ns. normaalitilanteesta on päädytty pitkälti samaan johtopäätelmään.
Mutta sitten taas vähemmän kiireiset, mutta 'täytyy hoitaa' hommelit toimii yksityisella äärimmäisen paljon paremmin. Samoin sellainen marginaaliasia, että yksityisellä saa valita ajankohdan jolloin asioi. Luultavasti lakkaisin viimeisenkin vakuutuksen, ellei olisi säännöllistä asiointia ja jokainen päiväsaikaan kunnallisessa vietetty tunti maksaisi xx euroa.
Omani (3) ovat tosin olleet sen verta maanantaikappaleita, että vuosittaisia käyntejä yhteensä on keskimäärin tuo 10kpl. Osa toki tapaturmista ja matkoilla.
Täällä on näköjään tapana tehdä kaikenlaisia vuodenvaihteen tilinpäätöksiä. Minulla ei ole sijoituksista paljon kerrottavaa, lähes koko pienen salkkuni realisoin keväällä siinä vaiheessa kun perhe muutti luokseni Luxemburgiin. Kesällä myimme talomme ja pienen palan maata siitä ympäriltä, loput maasta jätimme itsellemme. Maanmittauslaitoksen aikataulua lohkomiselle odotellaan yhä. Tällä hetkellä vaikuttaa, että myynti oli hyvin ajoitettu, ainakin lyhyellä tähtäimellä. Velkojen poismaksun jälkeen jäänyt summa odottelee edelleen sijoittelemisen uudelleen aloittamista. Kohta voisi olla aika. Suurin osa rahoista on edelleen kiinteistöissä, koska meillä on nyt velaton mökki, jossa tälläkin hetkellä tätä kirjoittelen (sen vuokraustoiminnasta tulee oma tilinpäätös omaan säikeeseensä).
Reilu vuosi Euroopan ytimessä ja nyt taas muutama viikko Suomessa on tuonut esiin muutamia asioita, joita kaipaan Suomesta:
- sauna. Klisee, mutta esim. täällä mökillä saunon joka päivä. Suomessa asuessa en kotona ollessa saunonut loppujen lopuksi kovin usein, mutta silti toivoisin, että se olisi mahdollista aina halutessa.
- toimivat kännykkäverkot. Olen tottunut hoitamaan puhelinasiat autoa ajaessa (handsfree toki). Suomessa tämä onnistuu käytännössä ongelmitta melkein missä tahansa (en juuri liiku Kainuun tai Lapin korpimailla). En tiedä johtuuko asia pinnanmuodoista vai mistä, mutta Luxemburgissa (ja myös lähiympäristössä) kenttä saattaa olla välillä hyvin huono tai olematon. Esim. Trieristä kotiin ajaessa puhelu saattaa katketa kolme-neljä kertaa, ja välillä voi olla katveita, joissa ei useiden kilometrien matkalla ole lainkaan kenttää.
- kauppojen sunnuntaiaukiolot. Suomessa tottui siihen, että kauppaan pääsee tarvittaessa koska tahansa. Luxemburgissa marketit ovat sunnuntaisin auki yhteen (jos ollenkaan), Saksassa eivät lainkaan (pl muutama sunnuntai vuodessa). Toki huoltoasemien minimarketit ovat auki, ja niiden hintatasokin on suunnilleen sama kuin kaupassa, valikoima toki paljon suppeampi.
- väljyys. Vaikka Luxemburgin talossamme on paikallisen mittapuun mukaan todella iso piha (tontti lienee n. 800m2), niin viihdyin paremmin kun lähin naapuri oli 400m päässä, omilla "tiluksilla" sai halutessaan kulkea vaikka munasillaan kenenkään siitä häiriintymättä, ja koirat voivat käytännössä aina juosta vapaana. Toki sitten ei esim. julkisilla kuljettu mihinkään, kun lähin bussi kulki reilun kolmen kilometrin päästä.
Muuten olen toistaiseksi maisemanvaihdokseen erittäin tyytyväinen. En ala tässä luettelemaan kaikkia niitä asioita, jotka mielestäni ovat paremmin Luxemburgissa kuin Suomessa, joitain on tullut mainittua aiemmissa postauksissa.