Sadan tonnin lainasta pääsee maksamaan 3000e enemmän korkoa vuositasolla, kuin vuosi sitten.
Edelleen olen sitä mieltä, että korkea inflaatio ja nyt kohoavat korot johtuvat pohjimmiltaan siitä, että EU:ssa ja EKP:ssa (ja oikeastaan länsimaissa kaikkialla) ei ole annettu hävinneiden hävitä aidosti. Kun riskinottajat eivät voi hävitä, eivät he oikeastaan voi voittaakaan. Lisäksi tuottoa ja kasvua pitää saada, hinnalla millä hyvänsä.
En ole asiaa tutkinut, mutta arvelen inflaatiokorjatun BKT:n laskeneen viimeiset 5-10 vuotta ainakin Suomessa ja ellei jopa EU:nkin tasolla. Inflaatiokorjauksella tarkoitan "monetaarista inflaatiota", jonka toteutuneita lukuja on vaikeahko selvittää, mutta eri rahavarannoista voi arvioida. Ylipäätään tämä tarkastelu on aika mieletön sinällään, kun rahana toimii euro, jota säädellään mm. BKT:n mukaan. Melkoinen kehä, jossa todellista arvoa on vaikea mitata ja arvioida.
Helvetti jäätyy? Japanin keskuspankki nosti ohjauskorkoaan. Markkinat reagoivat tähän jytkyyn sillä, että Japanin kymppivuotinen taisi nousta 70 %:ia ja kaupankäynti bondeilla piti laittaa poikki.
Jenkkimarkkinan inflaatio aleni arvoon 6,5%, mikä on jo kuudes peräkkäinen 12 kk inflaation alempi arvo: The Consumer Price Index for All Urban Consumers (CPI-U) increased 6.5 percent over the last 12 months to an index level of 296.797 (1982-84=100). For the month, the index decreased 0.3 percent prior to seasonal adjustment.
Kuvassa kuukausittaiset inflaatioarvot. Alla 12 kk arvot.
Inflaatiota vastaan taistellaan koronnostoin, Ruotsin asuntomarkkina on jo nyt aika lailla polvillaan. Keskuspankki on puun ja kuoren välissä
Sedan toppnoteringarna i mars/april 2022 har bostadsrättspriserna i riket sjunkit med -14% och villapriserna med -15%. Det visar de senaste mätningarna från Svensk Mäklarstatistik.
[quote]Inflaation laantuminen piristää heikkoa kuluttajaluottamusta ja stimuloi kysyntää.
Ja mitäköhän siitä mahtaa seurata? Avainkysymys onkin, kiihtyykö inflaatio takaisin entisiin lukemiin ja yli.
Lepikkö ei tutkinut työllisyyden ja palkkojen kehitystä. Katsotaanpa vähän tarkemmin sitä puolta:
Jenkkilän työttömyysaste on ollut vuoden alusta lähtien tasaisesti ns. täystyöllisyydessä 3,5%-3,7% välillä. Koronnoston aloittaminen alkuvuodesta on aiheuttanut huojuntaa kesällä, mutta loppuvuodesta näyttää värväysinto taas palanneen ja työttömyys oli joulukuussa 3,5%:ssa. Ei hyvä merkki inflaation kannalta.
Toisaalta avoimet työpaikat vähenivät kesän tienoilla eivätkä ole palanneet alkuvuoden keskimääräiselle tasolle, vaikka syyskuussa olikin kumma piikki ilmoituksissa värvätä lähiaikoina lisää väkeä. Avointen työpaikkojen väheneminen on kuitenkin hyvä merkki inflaation kannalta, sillä työntekijöistä ei ole enää samanlaista kilpailua.
Mutta keskimääräisen nimellisen tuntipalkan nousu loppui ja tasaantui vasta joulukuussa, sitä ennen noustiin päälle 4%:n vuosivauhdilla joka kuukausi edelliseen kuukauteen nähden ilman notkahduksia *). Mikä on onneksi vähemmän kuin varsinainen inflaatio ja lähempänä 2%:ia kuin pahimman haipakan tasoja. Osa kustannusten noususta on jo tuotu hintoihin, osa näkyy vasta viiveellä. Inflaatio näyttäisi silti olevan tosiaankin hidastumassa ja peräti normalisoitumassa. Reaalipalkat ovat laskussa, mikä vähentää kysyntää ja inflaatiopaineita.
*) ennenkin toki palkat nousivat, mutta 2020 kauhujen jälkeen tapahtui pienoinen kulmakertoimen muutos suuremmaksi... Ihan kuin olisi tapahtunut sekä viivästynyt kulutuskysyntä että viivästynyt palkkainflaatio?
Noin yleisesti nimellispalkat eivät voi nousta järjestelmällisesti ja inflaatio pysyä nollassa samaan aikaan, joten jommankumman on joustettava. Palkkojen ja työpaikkojen nousu on ehkä pysähtynyt, koska työnantajat katsovat ettei kysyntä enää ainakaan lisäänny (jos he ovat väärässä, kohta alkaa taas palkkaus- ja palkannostokierre ja inflaatio palaa), tai he ovat varustautuneet nyt tarpeeksi hyvin tulevaan kysyntään hankkimalla ylikapasiteettia (jos tämä veikkaus meneekin pieleen, työttömyys lisääntyy ja tulevaisuudenkin inflaatiopaineet helpottavat). Muistaen, että vielä toissa vuonna inflaatio pistettiin koronan, ja tänä vuonna Venäjän, aiheuttamien tuotannon pullonkaulojen piikkiin, ja nyt ne pullonkaulat onkin jo aika olla ratkaistuja ongelmia.
Kun taannoin epäilin ettei osakepohjia kannata ryhtyä väittämään saavutetun ennen inflaation hellittämistä, tapahtuikin viimeisin pohja juuri silloin lokakuussa. Sitten onkin sinnikkäästi aaltoiltu menemättä enää uusiin pohjiin välissä tapahtuneista koronnostoista huolimatta ja luultavasti nollan lähellä olevista month-to-month-luvuista johtuen. Odotin että tässä välissä olisi vielä vähän sukellettu kun ei ne arvostustasot nyt niin kauhean matalalle päässeet laskemaan. Pieleen meni siinä suhteessa.
Jos tilanne säilyy nykyisenä ilman uutta inflaatiolaukkaa alkuvuoden kuukausina, niin oliskohan siltikin vielä yksi koronnosto edessä alkupuoliskolla jotta työttömyysastetta saataisiin nostettua, mutta sen enempää ei Fed uskalla alkaa taloutta upottamaan?
Voi kun euroalue ja Ruotsi olisi vielä yhtä lupaava makrotietojen suhteen kuin USA. Molempiin uskallan vielä pelätä uusia pörssien pohjakosketuksia.
Joitain ajatuksia inflaatiosta ihan sillä, että jos päättely sisältää logiikkavirheitä, joille olen itse sokea, niin se ammuttaisiin alas. Kuinka paljon inflaation liikkeet ovat lopulta keskuspankkien politiikan seurausta? Tämän tarkoituksena ei ole kritisoida keskuspankkien tekemisiä, vaan enemmänkin miettiä, että miten ennakoida inflaation kehitystä.
Inflaatio siis nousi ja keskuspankit reagoivat kiristämällä rahapolitiikkaa ja inflaatio on lähtenyt taittumaan. Tähän on helppo nähdä syy-seuraus -suhde ja ajatella, että inflaatio on taittunut koronnostojen seurauksena, mutta olen jäänyt miettimään, että onko sitten kuitenkaan ihan näin. Koronnostoilla on kiistatta kysyntää pienentävä vaikutus, joka toki vaikuttaa inflaatioon, mutta lienee spekulatiivista, että kuinka suuri sen vaikutus on? Viime vuosisadalla on totuttu erilaisiee inflaation ja rahapolitiikan tasapainon hakemiseen, mutta ymmärtääkseni tuolloin inflaatio johtui lähinnä siitä, että työtä tekevä väestö kasvoi, työn tuottavuus nousi lujaa ja jokaisen sukupolven elintaso suhteessa edelliseen oli paljon korkeampi. Tarvittiin jatkuvasti lisää kaikkea, jonka takia tarjonnalla oli haasteita vastata kysyntään - tai näin olen ymmärtänyt.
Nythän oikeastaan mikään em. ilmiöistä ei päde ja ehkä siksi inflaatiokin on ollut länsimaissa matalaa jo jonkin aikaa ennen tätä viimeisintä käännettä - Japani on toki paras esimerkki, mutta se maa on muutenkin monissa asioissa uniikki, enkä tekisi välttämättä suoraa vertailua. Nyt inflaatio sitten ryöpsähti, jonka syyksi kai epäillään jonkinlaista yhdistelmää pitkään jatkuneesta löysästä rahapolitiikasta ja korona-ajan elvytyksestä (kysyntä), korona-ajan patoutuneesta kysynnästä ja kertyneistä säästöistä (kysyntä) sekä toimitusketjuongelmista ja sodan aiheuttamasta energian hinnan noususta (tarjonta). Näistä kaikki on mielestäni kertaluonteisia tai lyhytaikaisia, paitsi ehkä pitkään jatkunut löysä rahapolitiikka. Siinä missä 1900-luvulla inflaation ajurit olivat pitkäaikaisia: väestönkasvu ei perustunut yhteen suureen sukupolveen, vaan väestö kasvoi pitkän aikaa. Samoin elintasoharppaus sukupolvien välissä oli jatkuvaa, kuten myös työn tuottavuus.
Mikäli siis inflaation ajurit eivät enää ole pysyviä, niin onko niiden aiheuttama inflaatio myöskään pysyvää? Esim. palkat eivät ole nähdäkseni nousseet kaiken aikaa, mikä olisi ruokkinut kysyntää. Mikäli näin, niin olisiko inflaatio taittunut lähes samaan tapaan ilman kovaa kiristystä rahapolitiikassa? Ja jos näin, niin kun rahapolitiikka aletaan taas löysäämään joku päivä, niin pysyykö inflaatio silti jatkossa alhaalla samoista syistä? Joka tapauksessa mun mielestä järjestelmällisesti yliarvioidaan erilaisten toimien seuraukset joskus heppoisinkin perustein, jonka takia erilaiset trendimuutokset aina päivän markkinaliikkeistä lähtien selitetään aina jollain yksittäisellä tekijällä. En pidä mahdottomana, että samanlainen selitys olisi vedetty rahapolitiikan ja inflaation välille.
Onko tässä teidän mielestä mitään järkeä? Tai onko tämä ihan peruskauraa, johon en vain itse ole törmännyt?
Onko tässä teidän mielestä mitään järkeä? Tai onko tämä ihan peruskauraa, johon en vain itse ole törmännyt?
Aika samoilla linjoilla ajatukset. Omat johtopäätökset ovat, että inflaatiopiikki on lyhytaikainen ja rahapolitiikat löysennetään globaalisti takaisin kohtalaisen nopeasti. Jos jotain positiivista kehitystä tulisi Venäjä-Ukraina maaotteluun, se olisi suora triggeri tälle kehityskululle. Mutta en usko, että pitkittynyt sota pystyy sekään pitämään inflaatiota korkealla länsimaissa, koska Venäjän kauppaa korvaavat toimitusketjut ym. saadaan vähitellen kuntoon. Sitten sillä löysällä rahapolitiikalla saadaan aikaan kyllä inflaatiota muttei yleisessä hintatasossa, vaan omaisuuserissä, samaan tapaan kuin viimeiset 10 vuotta. Edes lievä taantuma Euroalueella tai Jenkeissä tuskin kääntäisi tätä politiikkaa, kun palataan taas siihen, että huonot uutiset ovat hyviä uutisia, koska keskuspankit paisuttavat taseitaan. Olen varsin bullish kaikenlaisiin riskiassetteihin näiden seikkojen takia. Ja chipit on sen mukaisesti aseteltuna.
Kuinka paljon inflaation liikkeet ovat lopulta keskuspankkien politiikan seurausta?
OECD:n sivuilta kun hakee taulukon M3 rahamäärän kasvusta eri maille ja vertaa toteutuneeseen inflaatioon niin melkoisesti korreloi. Turkin ja Unkarin tuho näkyy aika räikeästi. Japanin rahan printtaus selvästi rauhallisinta ja inflaatio ollut sen mukaista.
mskomu]Kuinka paljon inflaation liikkeet ovat lopulta keskuspankkien politiikan seurausta?[/quote kirjoitti:
Rehellisesti sanottuna en tiedä. Keskuspankkien liikkeiden vaikutukset tuntuvat olevan jokaisella kerralla erivoimaisia ja vaikutukset erilaisia.
Asiaa sotkee se, että talouden muuttujat heiluvat ihan ilman keskuspankkienkin vaikutusta.
Iso tekijä on tulevaisuuden odotukset eli arvaukset talouden kehityksestä. Siksi keskuspankit näyttää jättävän toteutuneen inflaatiokehityksen huomiotta ja jaksaa paukuttaa viestiä ettei koronnostot ole välttämättä vielä ohitse ja koronlaskuja ei ainakaan kannata odottaa ilman toteutuvaa lamaa. Jos sanottaisiin että se oli siinä ja juhlat jatkukoon, niin inflaatio lähtisi uuteen laukkaan.
Vähän kuin pörssikurssit, rahaa pistetään asioihin (niin osakkeisiin kuin uuteen autoonkin) fiiliksellä eikä todellisella tiedolla tulevista tuotoista.
Mutta pointti onkin alla oleva:
Tiensa]OECD:n sivuilta kun hakee taulukon M3 rahamäärän kasvusta eri maille ja vertaa toteutuneeseen inflaatioon niin melkoisesti korreloi.[/quote kirjoitti:
Jep. Kaiken kohinan alla MV=PQ -kaavalla ja sen muuttujien muutoksella on ollut yleensä jokin korrelaatio talouden liikkeisiin, vaikka taloustieteilijöiden suhde itse monetaristisiin teorioihin inflaation selittäjänä ja korjaajana on ollut vähän on/off-henkistä vuosikymmenten varrella.
Nyt viimeisin "monetarismi on rikki"-hetki taisi olla korona-aikainen rahan pumppaus järjestelmään ilman vastaavaa vaikutusta inflaatioon. Kun "väliaikainen inflaatio johtuen patoutuneesta kysynnästä" alkoi viimein toteutua 2021 aikana, se ampaisi luonnollisestikin ensin laukkaan USA:ssa, mutta euroalue otti sitten kiinni ja painoi ohi kun Venäjän perseilyt alkoivat.
Mutta kummankaan alueen M3:sen prosentuaalisen lisäys ei täsmää vieläkään sen enempää inflaation kuin BKT:nkaan kasvun kanssa. Perinteisesti viittaisi siihen, että inflaatio jatkuu korkeana vielä pitkään. Paitsi että nyt se on taloudessa muuttunut muutaman vuosikymmenen aikana, että ennen Matti Meikäläinen ei voinut pistää rahansa muuhun kuin kulutukseen tai pankkien tarjoamiin säästöihin, kun taas nyt jokainen pilttikin voi ryhtyä kädenkääntessä treidariksi ja opetella kaiken tarvitsemansa internetistä. Taitaa rahaelvytyksen liikkeiden seuraaminen ja hallinta muuttunut vittumaisemmaksi sitten 70-luvun kun normikulutuksen rinnalle on tullut spekulatiivinen sijoittaminen. Tai sitten pidemmällä ajanjaksolla nyt kuluneen kolmen vuoden tapahtumat M3:ssa ja inflaatiossa päätyvät tasaantumaan ja vastaamaan keskimäärin toisiaan kuten ihan ennenkin.
Fedin Jerome Powell on kutsunut Personal Consumption Expenditure (PCE) -hintaindeksin kehitystä "tärkeimmäksi ydininflaation tulevan kehityksen ymmärtämiseksi". PCE sisältää terveydenhuollon, koulutuksen, hiustenleikkauksen, vieraanvaraisuuden ja paljon, paljon muuta, ja sen osuus USA:n kulutuksesta on noin 50 %.
Tässä PCE käppyrän kehitys viime perjantaihin asti. Alin lukema sitten syyskuun 2021.
Mutta kummankaan alueen M3:sen prosentuaalisen lisäys ei täsmää vieläkään sen enempää inflaation kuin BKT:nkaan kasvun kanssa.
Tajusin juuri, että varmaan yli puolet dollareista on ulkomailla. Panamien ja El Salvadorien taloudet ei näy USA:n luvuissa, eikä BKT:hen lasketa rahansiirtoja tai ulkomaan investointeja. Eli ei ihme jos M3-rahamäärän muutoksilla on huono linkki paikallisen alueen, kuten pelkän USA:n, inflaatioon. Mitäköhän kaikkia mittareita pitäisi tutkia jos haluaa löytää vahvemman linkin rahamäärän muutoksen ja inflaation välillä?
Talouden jäykkyyksistä johtuen rahamäärän lisääminen ei mene suoraan hintoihin. Tähänhän perustuu koko rahapolitiikan kyky elvyttää. Pitkällä aikavälillä se menee hintoihin tavalla tai toisella ja se näkyy mm. omaisuuserien kallistumisena vaikka ei välttämättä mitatussa inflaatiossa näy. Mitatussa inflaatiossa se näkyy pitkällä aikavälillä täydellisesti jos muut olosuhteet ei muutu. Maailma kuitenkin muuttuu ja ihmiset kuluttaa erilaisiin asioihin ja inflaatiokori on todella karkea kuvaus rahan ostovoiman heikkenemisestä. Rahamäärällä ja inflaatiolla on selkeä yhteys, mutta miten ja missä aikataulussa se näkyy markkinoiden tietyillä osa-alueilla on ihan mahdotonta sanoa. Rahamäärää muutosta pitäisi verrata laajemmin siihen millanen rahan ostovoima (mukaanlukien omaisuuserät) todellisuudessa on eikä siihen mitattuun inflaatioon. Toki yhtälöstä tulee paljon monimutkasempi.
Mutta kummankaan alueen M3:sen prosentuaalisen lisäys ei täsmää vieläkään sen enempää inflaation kuin BKT:nkaan kasvun kanssa.
Tajusin juuri, että varmaan yli puolet dollareista on ulkomailla. Panamien ja El Salvadorien taloudet ei näy USA:n luvuissa, eikä BKT:hen lasketa rahansiirtoja tai ulkomaan investointeja. Eli ei ihme jos M3-rahamäärän muutoksilla on huono linkki paikallisen alueen, kuten pelkän USA:n, inflaatioon. Mitäköhän kaikkia mittareita pitäisi tutkia jos haluaa löytää vahvemman linkin rahamäärän muutoksen ja inflaation välillä?
Näin aamulla sitten tajusin, ettei asialla ole väliä. USA:n M3 on ihan USA:n oma M3. Eli kyllä 2020-2022 tapahtunut noin 40% dollarilisäys on nimenomaan USA:n taloutta koskeva tieto. Ei saa yrittää ajatella asioita keskellä yötä...
El Salvadorin M3 muutos täsmääkin sitten jo paremmin inflaation kanssa.
Trolli kirjoitti:
Rahamäärällä ja inflaatiolla on selkeä yhteys, mutta miten ja missä aikataulussa se näkyy markkinoiden tietyillä osa-alueilla on ihan mahdotonta sanoa.
Se onkin ongelma. Keynesiä lainaten "ajan kanssa olemme kaikki kuolleita". Ei ole taattua että rahamäärän muutosta voi käyttää mielekkäällä aikavälillä ennustamaan inflaatiokehitystä.
Viimeksi mainitun takana olevasta tekstistä sivulla 5 pisti silmään tutun oloinen väite, että korrelaatio on selkeämpi korkean inflaation ympäristössä, kun taas matalan inflaation ympäristössä yhteys on lähes olematon. Muna-kana-tilanne?
(Disclaimer: Kumpaakaan tekstiä en ole ennen nähnyt, joten en ole lukenut niitä ajatuksella läpi)
Trolli kirjoitti:
Rahamäärää muutosta pitäisi verrata laajemmin siihen millanen rahan ostovoima (mukaanlukien omaisuuserät) todellisuudessa on eikä siihen mitattuun inflaatioon.
Juuri näin. Kuten sanoin, se on muuttunut viime vuosikymmeninä, että nuo muut omaisuuserät eivät ole enää sen väestön 1%:n asia. Inflaatio ja kuluttaja- yms. hintaindeksit palvelevat omaa tarkoitustaan mikä on tavallisen ei-sijoittavan kansalaisen hyvinvoinnin ja elintason seuranta, mutta ainakin USA:n kansalainen on muuttunut sjoittajaksi. Minkäköhänlainen on M3:sen muutoksen ja inflaatio + muiden (likvidien, rahareservien ulkopuolisten) omaisuuserien muutoksen suhde?
Mutta keskimääräisen nimellisen tuntipalkan nousu loppui ja tasaantui vasta joulukuussa, sitä ennen noustiin päälle 4%:n vuosivauhdilla joka kuukausi edelliseen kuukauteen nähden ilman notkahduksia *).
Jaahas. Ne sitten menivät ja korjasivat joulukuun lukemaa TradingEconomicsissa. Keskimääräiset tuntipalkat ovatkin nousseet koko vuoden tasaista tahtia, ei mitään hidastumisia kuten tuota kirjoittaessa palkit näyttivät. Nyt tammikuun muutkin työllisyysluvut ja muut ovat vain parantuneet ja kuukausitasolla CPI hypähti (tätä oli ekonomistit kuulemma odottaneetkin) ja vuositason inflaatio on vain marginaalisesti matalampi tammikuussa (tätä eivät olleet odottaneet). Taidankin pistää edellisen kahvinpuruennustukseni FEDin toimista uusiksi: Koronnostoja voi tulla vielä enemmänkin mutta pienemmin pykälin. Inflaatio yrittää pyristellä vastaan.
koronnostot eivät välttämättä vahvista kruunua, riskiaversio äärimmillen vivutettua kiinteismarkkinaa kohtaan painaa vaakakupissa entistä vahvemmin
”Det finns många, inte minst i utlandet, som är oroliga för vad räntehöjningarna kan innebära för svensk bostadsmarknad och fastighetsmarknaden generellt. Att det kan vara negativt för tillväxten i Sverige, och då vill man inte ha kronor”, säger han.
CNBC: Inflation rose in February but was in line with expectations,
The New York Times: Price increases showed signs of remaining stubborn
WSJ: Annual inflation slowed from 6.4% in January, as the Fed faces dual threats of rising prices and financial instability
Mielipiteet tuoreista luvuista jakautuivat. Pääasiallinen teema on helpotus. Futuurit nousevat. Bitcoin nousee.
Among the notable moves WSJ:
PacWest Bancorp rallied 49%
First Republic Bank rebounded 49%.
Western Alliance Bancorp added 43%
Zion Bancorporation rose 24%
KeyCorp gained 20%
Comerica advanced 20%
Charles Schwab rose 15%
Bank of America gained 6.1%
Wells Fargo added 5.1%
Citigroup rose 5%
Shares of financial institutions both big and small rallied in premarket trading. Some of the stocks that fell the most in recent days posted the biggest gains.
It is too early to tell whether the rally will be sustained or will end up being what traders call a "dead cat bounce."
Tilastokeskuksen mukaan Suomessa kuluttajahintojen vuosimuutos oli maaliskuussa 7,9 %. Helmikuussa inflaatio oli 8,8 %. Inflaation hidastuminen helmikuusta maaliskuulle johtui muun muassa bensiinin ja dieselin hinnan laskusta sekä sähkön hinnan lievemmästä noususta.
Alustavasti euroalueen inflaatio oli maaliskuussa 6,9 %.
Tilastokeskuksen mukaan Suomessa kuluttajahintojen vuosimuutos oli maaliskuussa 7,9 %. Helmikuussa inflaatio oli 8,8 %. Inflaation hidastuminen helmikuusta maaliskuulle johtui muun muassa bensiinin ja dieselin hinnan laskusta sekä sähkön hinnan lievemmästä noususta.
Alustavasti euroalueen inflaatio oli maaliskuussa 6,9 %.
Maaliskuussa kuluttajahintoja nosti vuoden takaiseen verrattuna eniten asuntolainojen keskikoron, sähkön hinnan ja kulutusluottojen korkojen nousu.
Koomista, jos todella on näin. Suurin inflaation aiheuttaja on tällä hetkellä korkotason nousu ja inflaation hillitsemiseksi tarjotaan.... korkojen nostojen jatkamista....
Toukokuun jenkki-inflaatio oli puolet viime vuoden piikistä, mutta vielä kaukana siitä, mitä FED haluasi sen olevan.
CPI nousi neljä prosenttia edellisvuoden arvosta, mikä on reippaasti alle 9,1 prosentin piikin viime kesäkuussa ja myös alle huhtikuun 4,9 prosentin lukeman.
Luvut tulivat juuri tänään ja huomenna käynnissä olevan FED:n avomarkkinakomitean kokouksen aikana. Odotukset ovat jättää yksi korotus väliin ja siitä saamme tietoa huomenna.
Jäähtyvä inflaatio puoltaa kantaa pitää tauko korotuksissa.
"Federal Reserve officials received an encouraging inflation report on Tuesday as a key price index slowed more than expected in May, news that could give policymakers comfort in pausing interest rate increases at their meeting this week."
Futuurit nousivat jonkin verran, mutta markkinareaktio on aika laimea.
Markets showed little reaction to the release, despite its expected prominence in the decision the Federal Reserve will make at this week’s meeting regarding interest rates. Stock market futures were slightly positive, though Treasury yields fell sharply.
Pricing did shift notably in the fed funds market, with traders now pricing in a nearly 100% chance that the Fed will not raise benchmark rates when its meeting concludes Wednesday.
Lukemisen arvoinen kirjoitus inflaatiosta ja sen pysyvyydestä, vaikka ei suoranaisesti mainitse miten aggressiivisesta rahapolitiikasta on ollut kyse tilastoiduissa inflaatiojaksoissa.
70-luvullahan ongelma oli siinä, että vaikka talous saatiin ajanjakson aikana parikin kertaa taantumaan, ei inflaatio taittunut pysyvästi ennen 80-luvun vaihteen todella aggressiivista rahapolitiikkaa ja kahta peräkkäistä taantumaa. Taantumat tekivät vain kuopan nousujohteiseen käppyrään. Nytkin tapahtuva inflaation hiipuminen voi olla ihan samaa ilmiötä.
Asiat ovat tosin hieman erilaiset kuin 70-luvulla: Velkataakat ovat eri luokkaa, työvoimapula alkaa olla aikaisempaa sitkeämpää väestörakenteen muuttuessa, ja maailmantalous on globaalimpi. Inflaation torjunnan vahinkokin voi olla kertaluokkaa pahempi. En tosin menisi vielä pitkään aikaan sanomaan että "korkeat korot ovat pahempi asia kuin korkea inflaatio".
Lukemisen arvoinen kirjoitus inflaatiosta ja sen pysyvyydestä, vaikka ei suoranaisesti mainitse miten aggressiivisesta rahapolitiikasta on ollut kyse tilastoiduissa inflaatiojaksoissa.
70-luvullahan ongelma oli siinä, että vaikka talous saatiin ajanjakson aikana parikin kertaa taantumaan, ei inflaatio taittunut pysyvästi ennen 80-luvun vaihteen todella aggressiivista rahapolitiikkaa ja kahta peräkkäistä taantumaa. Taantumat tekivät vain kuopan nousujohteiseen käppyrään. Nytkin tapahtuva inflaation hiipuminen voi olla ihan samaa ilmiötä.
Asiat ovat tosin hieman erilaiset kuin 70-luvulla: Velkataakat ovat eri luokkaa, työvoimapula alkaa olla aikaisempaa sitkeämpää väestörakenteen muuttuessa, ja maailmantalous on globaalimpi. Inflaation torjunnan vahinkokin voi olla kertaluokkaa pahempi. En tosin menisi vielä pitkään aikaan sanomaan että "korkeat korot ovat pahempi asia kuin korkea inflaatio".
Nykyisen inflaation käynnisti "löysä" raha nollakorkojen myötä. Sen seurauksena erinäiset investoinnit käynnistyivät lisäten kysyntää voimakkaasti. Tuon päälle talouteen tuli poikkeuksellinen logistinen ja tuotannollinen häiriö Ukrainan sodasta johtuen. Moni meneillään oleva hanke oli pakotettu haalimaan materiaalit hinnasta välittämättä ja tämä johti voimakkaaseen hintojen nousuun. Samalla syntyi myös energiakriisi samoista syistä.
Em. syyt ovat niin selkeät ettei voi olla epäselvää inflaation käynnistäjästä.
Nopeasti nousseet korot ja hinnat ovat aiheuttaneet talouden nopean jarruttamisen ja hintojen nousu on kääntynyt jo monilla osin hintojen laskuksi. Korkojen nosto edelleen vie vääjäämättä taantumaan ja kohta alkaa deflaatiolla pelottelu
Nykyisen inflaation käynnisti "löysä" raha nollakorkojen myötä. Sen seurauksena erinäiset investoinnit käynnistyivät lisäten kysyntää voimakkaasti. Tuon päälle talouteen tuli poikkeuksellinen logistinen ja tuotannollinen häiriö Ukrainan sodasta johtuen. Moni meneillään oleva hanke oli pakotettu haalimaan materiaalit hinnasta välittämättä ja tämä johti voimakkaaseen hintojen nousuun. Samalla syntyi myös energiakriisi samoista syistä.
Em. syyt ovat niin selkeät ettei voi olla epäselvää inflaation käynnistäjästä.
Pitkään jatkunut nollakorkojen maailma mahdollisti sellaisten investointien käynnistämisen, jotka eivät olisi normaalikorkojen maailmassa mahdollisia (=kannattavia). Nyt korot ovat nousseet niin nopeasti, että matalaan korkoon perustuneet investoinnit ovat kääntyneet suurelta osin tappiollisiksi.
Keskuspankkien korkoleikki on ajamassa talouden kriisiin jälleen kerran. Ensin ajetaan korot kohtuuttoman alas ja huijataan investoinnit liikkeelle olemattomien korkojen avulla. Kun maailma saadaan huijattua uskomaan matalien korkojen jatkuvuuteen, nostetaan korkotasoa suhteellisesti mitattuna ennen näkemättömän voimakkaasti yhdessä vuodessa.
Tämä keitto on vasta lämpenemässä ja ennen kuin syömään päästään, niin jonkin tovin sen pitää kiehuakin.
Euroalueen inflaatio pysyttelee korkeana, mikä lisää kymmenennen koronnoston todennäköisyyttä. Samaan aikaan alueen talous hidastuu, mikä vaikeuttaa keskuspankin hommaa jäähdyttää jo olemassa olevaa aneemista taloutta niin, ettei se joutuisi pitkittyvään taantumaan.
Sodan aiheuttama energia- ja ruokahintojen nousu kiihdytti euroalueen inflaatiota jenkkejä voimakkaammin ja johti heikompaan kasvuun. EU:n kuluttajahinnat olivat 5,3% vuotta aikaisempaa korkeammat nyt elokuussa, ja muuttumattomina heinäkuusta. Tämä on selkeästi alempi kuin viime vuoden lokakuun 10,6% huippuarvo, mutta vielä kaukana kahden prosentin tavoitteesta.
Energian hintojen nouseminen elokuussa alkaa hankaloittaa tavoitteeseen pääsemistä ja synnyttää painetta työvoimakustannuksiin työntekijöiden yrittäessä säilyttää ostovoimansa.
Taloudellinen toiminta on ollut heikkoa euroalueella, aluksi valmistuksessa ja nyt palveluissa: “The activity data has been quite weak,” said Silvia Ardagna, an economist at Barclays. “The weakness has extended from the manufacturing sector to the services sector, and Germany has been the weakest economy.”
Luotonanto kotitalouksille ja yritystoimintaan on pienentynyt, mikä on merkki investointien vähenemisestä ja talouskasvun heikkenemisestä. Aleen taloudet ovat jakautuneet eri kehityspoluille: eteläisen alueen taloudet, kuten Espanja, ovat hyötyneet turismin elpymisestä kun samaan aikaan valmistustalouteen perustuvaa Saksaa jäytää tavaroiden heikko kysyntä kuluttajien asettaessa nyt etusijalle palvelukulutuksen, josta he joutuivat kieltäytymään kulkutaudin aikana.
Työllisyyden kehitys syksyllä on kysymysmerkki. Saksan vahva talous, jossa matala työttömyys ja hyvä työn tarjonta ovat olleet terveimpiä osatekijöitä, on alkanut kerätä synkkiä pilviä taivaalleen. “The summer break and the weak economy are leaving their mark on the job market,” said Andrea Nahles, chairwoman of Germany’s Federal Employment Agency.
Syksy voi tuoda yllätyksiä, jos hintojen aleneminen kääntyy eikä ostovoiman reaaliarvo palaudu ja työllinen voima ryhtyy samaan aikaan vaatimaan palkkojen nimellisarvojen nostoja.
