Oon aivan ummikko naissa, mutta ratkaiseeko tuo Velhon osakevaihto Ompan perimmaista syyta koko hommalle (=ymmartaakseni rahojen suojaaminen esim sellaisessa tapauksessa etta firma haastetaan oikeuteen vahingonkorvausasiassa ja on pelkona etta koko firma menee nollaan). 

GHearst wrote:

Mikä viime vuosien tempaus puhuu sen puolesta että PP on sijoittajana ei vain hyvä, vaan "todella hyvä"?

Koronapohjilta nettikasinoihin (ei urheiluvedonlyontiin) fokusoituneet Aspire & NetEnt? Namahan uppos muiden osakkeiden mukana vaikka kuului korona-ajan ultimaattisiin voittajiin. Miten naille lopulta kavi? NetEntista tais tulla lopulta EVOa ja Aspire ostettiin pois tyyliin tenbaggerina?

Topiciin koronasijoitukset & PikkuPro liittyen, muistan tarkasti kun herra arvuutteli Cityconiin sijoittamisen jarkevyytta metaforalla "viimeinen juna asemalla", viitaten siis siihen etta kaikki muut osakkeet oli koronakuopasta jo nousseet mutta Citycon ei. Otannalla yks voi nyt jalkikateen sanoa etta "viimeinen juna asemmalla" ei ole hyva sijoituskohde.

Koronan voittajien ja haviajien lukeminen oikein ja ennen muita oli sen sijaan loistava muuvi.

Jos lainoitusarvot et riita, niin sitten myydaan lappuja niin etta riittaa. Ei se mikaan katastrofi ole. Kaantaisin asian jopa niin, etta jos et elamasi aikana koskaan joudu pakkomyymaan lappuja, olet pelannut finanssipelisi aivan liian konservatiivisesti.

Virheita toki yritetaan valttaa, mutta koska niita vakisin tulee tehtya, niin kannattaa poisoppia sellaisten virheiden ylivalttelysta, jotka tuottavat lahinna henkista, ei taloudellista osumaa. Monille pakkomyynti on tallainen ultimaattinen virhe, vaikka todellinen virhe on se vimma jolla tallaisen tilanteen todennakoisyytta pidetaan nollassa koko elama. 
 

Tuo kahvilaetatyohomma ei mun mielesta valttamatta kaanny kahviloiden eduksi ollenkaan, kun siella yksi tyyppi varaa yhden kahvikupin hinnalla koko poydan moneksi tunniksi, joten muille ei ole tilaa, tai vaikka olisikin, niin joissain paikoissa tama etatyokulttuuuri on mennyt niin pitkalle, etta normaalit quick coffee and chat -tyypit ei edes kehtaa tulla naita etatyotyyppeja hairitsemaan, vaikka heilla tietysti kaikki oikeus tahan olisikin.

Mita tulee naihin kahvilaetatyotyyppeihin ylipaataan, niin tyypillisin case on nuori yliopisto-opiskelija. Itse ajattelen, etta tekijamiehet ja -naiset yleensa pitaa tyon tyona, harrastukset harrastuksina ja sosialisoinnin sosialisointina. 

Yritan viela selveltaa asiaa, jonka oletin olevan ymmarrettavasti esitetty jo ensimmaisessa viestissani.

Koko oman omaisuuden testamentaaminen tyttokaverille on lahtokohta, jonka puitteessa sitten katson, onko verojen optimoiminen mahdollista.

Kiitos taas kommenteista! Muutamia tarkennuksia tilanteeseen:

- tarkoitus on juurikin testamentata koko omaisuus ristiin tyttokaverin kanssa, ei pelkastaan kayttooikeus siihen
- henkivakuutustyyliset jutut ei oo tassa relevantteja, koska  sita rahaa liikkuu kuolemantapauksessa suuntaan tai toiseen jo tarpeeksi, nain lapsettoman pariskunnan vinkkelista ajateltuna
- tuo velkakirjahomma oli enemman puolilappa perintoveron minimoimiseksi  (eloonjaanyt voisi ensin karhuta saatavat verottomasti ja sitten peria loput verollisesti, kuolleen velkakirja taas jaa unholaan)
 

Hyvia pointteja, Bingo53 & Hynägrande, kiitos naista!

Tuo perinnosta luopuminen on mielenkiintoinen juttu joka tulee varmasti ajankohtaiseksi jossain vaiheessa, mutta niin kauan kun itselle on aurinko viela korkealla, en halua luopua sukuomaisuutta koskevasta paatantavallastani sisarusteni eduksi.

Selkeinta olisi tietysti vaan testamentata kaikki tyttokaverille ja muistaa sitten muuttaa testamenttia
kun oma tilanne muuttuu.

Perintoverosta itsestaan voi olla montaa mielta, mutta pidan kylla varsin torkeana etta yhteiskunta pakkonaittaa pariskuntia ison veroporkkanan avulla.

Tuli mieleen sellainen luova ratkaisu etta mita jos molemmat osapuolet kirjoittaa toisilleen samansuuruisen velkakirjan, jota eloonjaanyt lahtee sitten karhuamaan kuolinpesasta. 

Mulla olisi pari kysymysta testamentin laatimisesta. Talta palstalta luulisi loytyvan tahankin asiaan tietajia.

Tilanne on se, etta olen lapseton ja lapsettomuuden laaketieteellisesti varmistanut henkilo, joka on vakavassa parisuhteessa, mutta mitaan naima-aikeita meilla ei ole. Vanhemmat ovat viela elossa, joten perintoa itselle on tulossa.

Planina on testamentata 'oma omaisuus' tyttokaverille, ja 'peritty omaisuus' normaalin perintokaaren mukaisessa jarjestyksessa (sisarukset).

1) Onko mitaan tehtavissa sille (naimisiinmenon lisaksi) etta tyttokaveri joutuisi maksamaan minulta peritysta omaisuudesta korkeinta perintoverokantaa?
2) Miten erittelen testamentissa oman ja tulevaisuudessa perityn omaisuuden (lahinna sukutila ja kiinteistoja). Pitaako nama eritella (hankala koska vanhemmat voi tehda liikkuja), vai olisiko tahan joku yksiselitteinen sanamuoto?
 

Nama ns. neuvojat elaa siina itseriittoisessa kuplassa, etta he kuvittelevat, etta heidan neuvonsa olisi jotain ainutlaatuista jota neuvottava ei olisi kuullut tai itse ajatellut jo about 1000x kertaa.

Minun neuvoni neuvojille:

Kannusta tai anna olla.

Ihmista voi neuvoa vaikka ajamaan autoa tai koodaamaan, ei elamaan elamaansa. Neuvominen ei juuri koskaan ole oikea tapa auttaa ihmista.   
 

Tama on poikkeusellisen vaikea kysymys jokaiselle optimointialgoritmeilla leikkineelle markkinataloususkovaiselle. Me nimittain tiedamme, etta optimointialgoritmit ovat suorastaan nerokkaita testaamaan heikkouksia annetuista reunaehdoista (regulaatiosta). Markkinatalous toimii optimointialgoritmin tavoin ja periaatteessa toki ongelman ydin on perassa laahaava regulaatio, mutta kaytannossa ongelma on monisyisempi ja on mielestani varsin perusteltua ajatella, etta vanhukset eivat ole se taho joka pistetaan ensimmaisena karsimaan kissa-hiiri -leikeista.