Onko salkussasi kiinalaisten yhtiöiden osakkeita? USA.ssa listattujen kiinalaisten yhtiöiden (joita on paljon) kohtalo tulee olemaan "mielenkiintoinen"
"The Senate passed legislation on Wednesday that could ban many Chinese companies from listing shares on U.S. exchanges or raising money from American investors without adhering to Washington’s regulatory and audit standards.
The bill, sponsored by Louisiana Republican Sen. John Kennedy, would require companies to certify that “they are not owned or controlled by a foreign government.” Alibaba, an e-commerce giant based in China, saw its U.S.-listed shares fall more than 2% on the news.
Though the law could be applied to any foreign company that seeks access to U.S. capital, lawmakers say the move to strengthen disclosure requirements is aimed principally at Beijing.
The idea behind the bill is to compel all foreign companies to allow American regulators access to their books, to ensure their accounting is honest and sincere. This is the same standard American companies must meet to be listed on stock exchanges.
The problem is that there are more than 200 foreign firms which are not meeting that standard. Many are Chinese. And they have a combined market capitalization of nearly $2 trillion. Their stocks are traded, but American investors don’t have a full picture of what’s going on inside those companies."
Inflaatio on ainut keino ratkasta valtioiden velkaantuminen. Työväestön vähittäinen köyhdyttäminen ei pamahda silmille samalla tavalla kuin valtioiden velkaongelmat. Tästä syystä löysä raha- ja finanssipolitiikka on vallassa oleville parempi ratkaisu. Samalla voidaan pitää osakkeisiin rahojaan sijoittaneet tyytyväisenä kun salkkujen nimellisarvot nousevat. Tosiasiellisesti samaan varallisuuteen ostovoimakorjattuna voisi päästä tekemällä nykyistä työtä alhasen inflaation ympäristössä ilman löysällä rahapolitiikalla kasvatettuja arvostuksia.
Politiikot aina kertovat kuinka työ on ratkasu kaikkeen. Työn suhteellisia kannusteita romahdutetaan poliitikkojen ja keskuspankkien toimesta. Molemmilla tahoilla on sama ongelma: ratkastaan nlyhyen aikavälin ongelmia pidemmän aikavälin kustannuksella. Jos sama meno jatkuu ja jopa vielä elvyttävämpänä, niin tässä tulee helposti 20 vuoden aikajakso, jolloin talous on perustunut enemmän koko ajan enemmän elvytykselle.
Onko siis niin, että markkinatlous ei olekkaan se paras keino? Oliko se kommunismi sittenkin parempi, kun tätä markkinataloutta ollaan ajamassa sitä kohti?
Luulen kuitenkin, että meiän nykynen elintaso olisi parempi ilman massiivisia elvytyksiä finanssikriisin jälkeen. Puhumattaakkaan siitä mikä olisi elintasomme kymmenen vuoden jälkeen ilman finanssikriisin jälkeistä elvytystä. Markkinatalous toimii, jos sen annetaan toimia. Tällä hetkellä se ei saa toimia ja rahaa syydetään talouteen sillä seurauksella, että tuhotaan markkinatalouden luonnollinen kyky uusiutua ja ohjata resursseja uusiin ja tuottavampiin kohteisiin.
Elvytys voi olla akuuteissa kriisitilanteissa paikallaan, mutta se elvytys ei saa venähtää niin pitkäksi, että markkina voi alkaa tukeutua elvytykseen jatkumiseen kuten nyt on käynnyt. Elvytyksestä ei vaan päästä sellaisessa tilanteessa eroon ilman inflaation kasvua. Inflaatio myös herkästi riistäytyy käsistä, jos sei ole kulutusperästä vaan rahapolitiikan aikaansaamaa.
Inflaatio on ainut keino ratkasta valtioiden velkaantuminen. Työväestön vähittäinen köyhdyttäminen ei pamahda silmille samalla tavalla kuin valtioiden velkaongelmat. Tästä syystä löysä raha- ja finanssipolitiikka on vallassa oleville parempi ratkaisu. Samalla voidaan pitää osakkeisiin rahojaan sijoittaneet tyytyväisenä kun salkkujen nimellisarvot nousevat. Tosiasiellisesti samaan varallisuuteen ostovoimakorjattuna voisi päästä tekemällä nykyistä työtä alhasen inflaation ympäristössä ilman löysällä rahapolitiikalla kasvatettuja arvostuksia.
Politiikot aina kertovat kuinka työ on ratkasu kaikkeen. Työn suhteellisia kannusteita romahdutetaan poliitikkojen ja keskuspankkien toimesta. Molemmilla tahoilla on sama ongelma: ratkastaan nlyhyen aikavälin ongelmia pidemmän aikavälin kustannuksella. Jos sama meno jatkuu ja jopa vielä elvyttävämpänä, niin tässä tulee helposti 20 vuoden aikajakso, jolloin talous on perustunut enemmän koko ajan enemmän elvytykselle.
Onko siis niin, että markkinatlous ei olekkaan se paras keino? Oliko se kommunismi sittenkin parempi, kun tätä markkinataloutta ollaan ajamassa sitä kohti?
Luulen kuitenkin, että meiän nykynen elintaso olisi parempi ilman massiivisia elvytyksiä finanssikriisin jälkeen. Puhumattaakkaan siitä mikä olisi elintasomme kymmenen vuoden jälkeen ilman finanssikriisin jälkeistä elvytystä. Markkinatalous toimii, jos sen annetaan toimia. Tällä hetkellä se ei saa toimia ja rahaa syydetään talouteen sillä seurauksella, että tuhotaan markkinatalouden luonnollinen kyky uusiutua ja ohjata resursseja uusiin ja tuottavampiin kohteisiin.
Elvytys voi olla akuuteissa kriisitilanteissa paikallaan, mutta se elvytys ei saa venähtää niin pitkäksi, että markkina voi alkaa tukeutua elvytykseen jatkumiseen kuten nyt on käynnyt. Elvytyksestä ei vaan päästä sellaisessa tilanteessa eroon ilman inflaation kasvua. Inflaatio myös herkästi riistäytyy käsistä, jos sei ole kulutusperästä vaan rahapolitiikan aikaansaamaa.
Tässä kirjoituksessa käsitellään aika samanlaisia teemoja
Karua luettavaa Suomen nykytilanteesta ja tulevaisuudesta, jos meno ei muutu. Tuottavuus ei kasva, investoinnit laahaavat, velka kasvaa ja zombiet vaanivat joka puolella.
Tanaan SP500 ylitti futuurikaupassa maagisen 3000 pinnan rajan. Eli ollaan n. 10% Helmikuun huipuista. Koronakuopasta on kurottu umpeen 70 pinnaa. Olisi mielenkiitoista tietaa vastaavat numerot indeksille jossa teknologiajattien osuus, jotka muodostavat jotain 20% Sp500:sta, olisi jotenkin cappatty.
Tanaan SP500 ylitti futuurikaupassa maagisen 3000 pinnan rajan. Eli ollaan n. 10% Helmikuun huipuista. Koronakuopasta on kurottu umpeen 70 pinnaa. Olisi mielenkiitoista tietaa vastaavat numerot indeksille jossa teknologiajattien osuus, jotka muodostavat jotain 20% Sp500:sta, olisi jotenkin cappatty.
Kuinka paljon sinua Heikin Ashi harmittaa, että pörssikurssit eivät mene siihen suuntaan mitä haluaisit? Olet nyt kuukauden jupissut täällä samaa karhutarinaasi nuotin hetkeksikään vaihtumatta, eikö ala jo kyllästyttää?
Kuinka paljon sinua Heikin Ashi harmittaa, että pörssikurssit eivät mene siihen suuntaan mitä haluaisit? Olet nyt kuukauden jupissut täällä samaa karhutarinaasi nuotin hetkeksikään vaihtumatta, eikö ala jo kyllästyttää?
Minua on harmittanut todella pirusti, kun kurssit eivät koskaan ole menneet sinne minne haluan, mutta olen siihen mm. diapamin ja Hota-pulverin avulla väkisinkin jo sopeutunut vuosikymmenten kuluessa osakkeilla ja muilla sijoitusinstrumenteilla ahkerasti häärätessäni. Jotenkin, ehkä jopa hyvin, olen kuitenkin osakemaailman melskeissa pärjäillyt: köyhänä minäkin aloitin ja nyt on jo muutama miljoona velkaa.
Hyvin ymmärrettävästi minulla ei siis pitkään aikaan ole ollut mitään "haluja" ainakaan pörssikurssien suhteen, ne ovat täysin turhia. Yritän vain seurailla tiiviisti ja täysin mekaanisesti lyhyitä, keskipitkiä ja pitkiä trendejä paperista riippuen: "Follow the Trend". Pitää keskittyä vain fyrkendaalin tuottamiseen kaikissa markkinaolosuhteissa ja suosittelen samaa muillekin.
Mitä taas "haluihin" tulee, niin BNP:n Roccon "halu" on tällä erää tämmöinen DAXin päiväkartalla. Saa käyttää, mutta ei ole pakko. ;-D
Kyllä muakin harmittaa, että markkinatalouden ei anneta toimia vaan markkinoiden suunta määräytyy keskitetyn päätöksenteon tuloksena keskuspankeissa. Moni varmaan on nyt siltä mieltä, että tää on niin poikkeuksellinen tilanne, että keskuspankkien on syytäkin puuttua voimallisesti. Jos näin on, missä menee se raja ettei keskuspankin pitäisi toitottaa elvytyksestä? Pääsäännön pitäisi olla se, että keskuspankit puuttuu markkinoihin mahdollisimman vähän. Mutta koska rahan arvoa ei ole sidottu mihinkään sitä voidaan surutta vain printata. Jos se olisi sidottu esim. kultaan, niin rahan arvon laskeminen pitäisi aina perustella paremmin.
FIAT-raha on nyt kehittynyt luotettavuudeltaan arvon säilyttäjänä lähemmäs virtuaalivaluuttoja. Sillä erotuksella, että FIAT-rahaa voidaan printata surutta lisää. Bitcoinienkin määrä on rajattu. Nyt jos porukka miettisi, että kumpaan perusajatukseen perustuva raha pitäisi valita, jos meillä ei olisi mitään rahaa käytössä. Aika moni taitisi valita rahan, jota ei voisi vain napin painalluksella ja muutaan henkilön päätöksellä painaa lisää. Raha, jota voidaan printata surutta lisää, ei ole arvon säilyttäjä.
Vaikka itsekkin pidän nykystä kurssinousua markkinatalouden järjenvastaisena. Ja näkemykseni mukaan se myös sitä on. Koska nyt on kuitenkin astuttu markkinatalouden ulkopuolelle keskuspankkijohtoiseen talouteen, kurssinousu ei olekkaan enää järjenvastaista. Pörssien ralli on kuitenkin selkein ilmentymä vääränlaisesta järjestelmästä. Tästä syystä on aiheellista kritisoida kurssinousua. Syy ei kuitenkaan ole sijoittajissa vaan keskuspankkeissa. Löysä rahapolitiikka vain ohjautuu markkinoille pääasiassa pörssin kautta. Pörssit ovat ensimmäinen vapaasti markkinoilla hinnoiteltava sijoituskohde ainakin toistaiseksi. Keskuspankkien valtiolainojen ostoista saatava raha ohjautuu pitkälti osakkeisiin. Vaikka osakkeiden hinta määräytyykin "vapaasti markkinoilla", niin välillisesti keskuspankit kuitenkin aiheuttaneet sen, että osakkeet rallaa, vaikka talous sakkaa pahasti. Markkinatlouden hinnoittelumekanismit on menneet sekasin, koska osa markkinoiden vapaaseen toimintaan on viety.
Lähtökohtasesti mulla ei ole keskuspankkien lyhytkestosta elvytystä vastaan mitään, jos se oikeesti kohdistetaan vain tilanteissa, joissa järjestelmä uhkaa kunnolla romahtaa. Finanssikriisin aikana keskuspankkielvytyksellä oli paikkansa. Sen olisi kuitenki pitännyt loppua heti akuutin vaiheen jälkeen. Nyt sitä jatkettiin vuosikymmen. Ja massiivinen elvytys nosti päätään jo ennen koronaa. Nyt koronan varjolla kaikki talouden heikkoidut pyritään tukahduttamaan, vaikka heikkoutta oli tähtävissä ennen koronaakin. Keskuspankit siis vie koronan varjolla kaiken riskin markkinoilta jälleen kerran.
Koronakriisinkin aikana keskuspankkielvytykselle olisi ollut paikkansa, jos samalla valtiot eivät olisi alottaneet masiivisia elvytystoimia. Nyt kuitenkin valtiot alotti massiiviset elvytystoimet ja keskusapankit rahottaa. Missä se markkinoiden hinnoittelu tässä tilanteessa on. No eihän sitä ole. Mitään järkeviä uudistuksia ei talouteen saada, kun ei ole riskiä, joka pakottaa udistuksiin. Sitten ihmetellään kun talous ei kunnolla kasva, kun suunnitelmallisesti pidetään nykyisiä tehottomia järjestelmiä pystyssä.
Kommunismin ajatuskin oli vakaa talous. Keskuspankkit pyrkii vakauttamaan ja ylläpitämään nykyset järjestelmät. Näissä on paljon yhtäläisyyksiä. Kommunismi romahtaa uudistumiskyvyttömyyteen ja talouden toimijoiden kannustinongelmiin. Mitä enemmän ja kauemmin elvytetään, niin sen enemmän meille kehittyy samoja ongelmia.
Täytyy todeta, että näin nopeasti ja korkealle tapahtuvaan kurssien nousuun en uskonut, annoin vain muutaman prosentin todennäköisyyden omissa laskelmissa kurssin palautumiselle joulukuun tasoille. Pörssi yllättää aina ja ennen kokemattomia asioita tapahtuu. Keskuspankkien toiminnan volyymin tasoa en kyennyt ennakoimaan ja rahanarvo tuntuu "inflatoituneen" suhteessa osakkeisiin. Ei tullut Karmavaaralle koronasta joulua, muutama tonttu sentään. Jos mennään OMXH:ssä 9500 pintaan, salkkuun jää alle 10% sijoituspääomasta ja aletaan jännittää rahan inflatoitumista. Vajaa 10% jää osakkeisiin ihan vaan periaatteesta, koska en halua nollata salkkua ja elellä ihan nakkena osakkeista, kun edellisestä nollauksesta on vain 3 kuukautta.
Moni varmaan on nyt siltä mieltä, että tää on niin poikkeuksellinen tilanne, että keskuspankkien on syytäkin puuttua voimallisesti. Jos näin on, missä menee se raja ettei keskuspankin pitäisi toitottaa elvytyksestä? Pääsäännön pitäisi olla se, että keskuspankit puuttuu markkinoihin mahdollisimman vähän.
Toisaalta. Jos markkinoiden annettaisiin tällä hetkellä jyllätä vapaasti ilman keskuspankin (tai muun instanssin) puuttumista, mitkä olisivat seuraukset? Kuka sen laskun maksaisi?
Trolli kirjoitti:
Jos se olisi sidottu esim. kultaan, niin rahan arvon laskeminen pitäisi aina perustella paremmin.
USA:han joutui Nixonin aikakaudella luopumaan kultakannasta, joka oli sovittu maailmanlaajuisesti 2. maailmansodan jälkeen. Se tie jossa taala oli sidottu kultaan ja muut valuutat taalaan oli käyty loppuun ja tie johti umpikujaan. Sitä ei voitu jatkaa.
1990-luvun lamassa Suomen markka oli sidottu muihin valuuttoihin. Oikeastaan yksi laman syistä oli juuri se (vahvan markan politiikka). Lamaa ja kurjuutta syvensi juuri se, ettei valtiolla ollut taloudellisia resursseja tukea Suomen taloutta, ei edes Suomen pankin kautta. Se johti pahaan työttömyyteen, kurjuuteen ja omaisuuksien uusjakoon. Maksamme edelleen tätä laskua kansakuntana mm. syrjäytyneiden määrässä.
Onneksi virheistä on opittu ja nyt maailmaa ei haluta päästää samaan jamaan mitä Suomen 1990-lama oli.
Ns. setelielvytys toimii vähän kuin huume. Se tuntuu alkuun toimivan ja tuovan hyvän olon. Annoskokoa joutuu kerta kerralta kasvattamaan ja lopulta mikään ei riitä ja seuraa katastrofaalinen romahdus.
Toisaalta. Jos markkinoiden annettaisiin tällä hetkellä jyllätä vapaasti ilman keskuspankin (tai muun instanssin) puuttumista, mitkä olisivat seuraukset? Kuka sen laskun maksaisi?
Eikö markkinatalous sun mielestä toimi?
Ongelma onkin pääasiassa siinä, että nykyset järjestelmät on rakennettu sen pohjalta, että valtioilla ja keskuspankeilla on huomattava rooli taloudessa. Vapaa markkinaehtosuus ei kovin hyvin toimi tällasessa ympäristössä. Mun ajatus lähtee siitä, että markkinatalous toimii ja talouden pitäisi antaa toimia sen pohjalta eikä säädellysti. On kuitenkin selvää, että tällä hetkellä monin paikoin kovin jäykkien rakenteiden johdosta talous ottaisi hittiä melkosesti, jos valtiot ja keskuspankit ei toimisi. Nyt kuitenkin päästään siihen ongelman ytimeen: mitä enemmän markkinoilla on uskoa keskuspankkien ja valtioiden tukeen, sen enemmän talous irtaantuu markkinataloudesta. Jos nykymeno jatkuu aina vaan pidempää, niin jossain kohtaa järjestelmä romahtaa totaalisesti (kuten kävi Neuvostoliitollekkin x). Niitä seurauksia ei sitten nykysenlaiset instituutiot voi pelastaa.
Tuntuu, että monet tarkastelee näitä asioita melko lyhkäsellä aikajänteellä. Vaikka 90-luvun lama oli paha, niin siitä noustiin melko nopeasti. Yksittäisiä kurjia ihmiskohtaloita se ikävä kyllä synnytti. Heidän kohdalla talouden riskit realisoituivat tavalla tai toisella, mutta kokonaisuuden kannalta tilanne ei ollut katastrofaalinen. Siitäkään huolimatta, että talouden rakenteet oli jäykät. Itessään se talouden romahdus ei ollut ongelma vaan se, mitä sen jälkeen tapahtui joidenkin yksilöiden kohdalla. Ihmisiä putosi kyydistä, kun talouden rakenteet eivät antaneet kaikille mahdollisuuksia päästä mukaan.
Onko sattumaa, että Yhdysvallat selvisi finanssikriisistä suhteellisen pienin pysyvin vaurioin? Eihän se ole, kun siellä mm. työmarkkinat ovat joustavat eikä nuoret ota kolhua suhteessa vakiintuneessa työsuhteessa oleviin. Kun Suomessa yritykset kohtaa kysyntäshokin, niin järjestelmä turvaa työssä olevien aseman. Nuorien on melkein mahdoton työllistyä tuollaisessa ympäristössä. Sitten kun talous alkaa taas rullaamaan, niin yritykset palkkaa koulun kautta harjottelussa olleita tai muuten juuri valmistuneita eikä niitä, jotka ovat taloustilanteen takia olleet työttöminä valmistuttuaan.
Ratkasuna olisi, että markkinatalouden mekanismien annettaisiin toimia. Jos riski markkinoilta halutaan viedä ja turvata se, ettei kukaan tipu kelkasta, niin ollaan taas tilanteessa, että meillä on järjettömän suuri julkinen sektori. Se johtaa taas siihen, että syntyy huomattavaa hyvinvointitappiota. Yhtään pidemmällä aikajaksolla on kaikkien etu, että talous toimisi markkinaehtoisemmin. Tämäkään ei siis tarkoita, että sairaat tai oikeesti heikossa asemassa jätettäisiin oman onnensa nojaan. Riittää, että työkykynen väestön osalla on oikeesti kannusteet tehdä töitä ja mahdollisuudet tehdä töitä kaikissa tilanteissa.
---
Mitä tulee tuohon kultakantaan, niin luonnollisesti se itsessään on melko ongelmallista. Tässäkin sen ongelmallisuuden tekee muuten talouden jäykät rakenteet: kriisimaissa hinnat ei jousta alaspäin, joten kultakanta on ongelmallinen. Mutta jos rahan määrä olisi rajattu, niin ongelmaa ei tässä mielessä olisi, koska valuutta olisi kelluva ja hinnat joustaa tällä tavalla alaspäin. Kultakanta ei siis ole tällä hetkellä ratkasu. Kultakannan suurin etu olikin aiempaan sanomiseeni viitaten siinä, ettei sitä voinut surutta printata. Itse kultakanta ei ollut se tarkein pointti.
Aiemmin laitoin tähän ketjuun linkin, jossa oli erilaisia kuvaajia miten asiat ovat kehittyneet tuon kultakannan lopullisen purkamisen jälkeen. Siitä lähtien työstä saatava palkka oli suhteellisesti huonontunut. Rikkain väestönosa oli vain rikastunut. Valtion velka oli kasvanut massiivisesti. Kaikki nämä ovat seurausta siitä, että rahaa voitiin vain printata. Kun rahaa printataan, niin hyötyjiä ovat ne, jotka käyttää paljon velkaa ja ne jotka hyötyy talouden jäykistä rakenteista. Yritykset hyötyy suhteellisesti siksi, että palkat ovat paljon jäykemmät kuin hyödykkeiden hinnat. Rahaa siis sataa yrityksiin työntekijöiden kustannuksella, koska palkka ei seuraa tuottavuutta. Ja kuuluisan korkoa korolle efektin vuoksi, yritykset omistava luokka hyötyy tästä efektistä pitkällä aikavälillä huomattavasti suhteessa työväestöön. Kun työn kannustimia näin viedään, niin on melko luonnollista, että työntekijät eivät anna parasta osamistaan kehiin (koska palkka ei vastaa tuottavuutta ja jäykät palkat yms x). Talous kokonaisuudessaankin kärsii siitä, ettei ihmisillä ole edes työtä tekemällä kunnolliseen toimeentuloon. Suomessa lisäksi korkeella progressivisella verotuksella viedään entisestään kannustimia hakeutua tuottavampaan työhön, varsinkin, jos sattuu olemaan valtion kohtalaisen hyväpalkkasessa suojatyöpaikassa, siellä voi vähentää sitä työmäärää, jos palkka ei vastaa yksityisen tasoa.
Kaikistä ollennaisinta talouden pidemmän aikavälin kehityksen kannalta on talouden joustavoittaminen eikä talouden pyrkiminen pitämään mahdollisimman stabiilina. Riskien realisoituminen vain tarkoittaa, että talous toimii. Silloin kannattamattomat yritykset kuolee ja resursseja saadaan tuottavampiin kohteisiin. Kyllä se talous lamastakin toipuu suhteellisen nopeasti, jos sen vain annetaan toipua.
Lehtopöllön kirjoitus... -no sitä on ilo lukea, ellei aihe olisi noin ankea. Harvinaisen hyvää tekstiä..
Itse olen tullut näkemyksen, että Keynesläiseen elvytykseen piiloutuu samanlainen heikkous kuin entisen Neuvostoliiton Kommunismiin. Toimii teoriassa, mutta ei käytännössä.
Ajatus suhdanteiden tasaamisesta on suorastaan loistava. Ongelma liittyy Demokratiaan ja vasemmistopuolueiisiin, jotka vastaavasti hyvinä aikoina eivät halua tehdä puskuria-antavia menoleikkauksia. Lopputuloksena on krooninen tarve kiristää verotusta, ainainen velkaantuminen ja lopulta edellisten näivettävä talous.
US -kolumnistin Matti Virenin kauruhko kuvaus:Jos joku tätä ei ole sattunut lukemaan:
Jos ajatellaan vaikka rakentamista. Kahden kuukauden koronakriisi on näkynyt rakennusliiketoiminnassa, josta valmiiden /valmistuvien asuntojen myyntivarstokäyrän kääntymisenä nousuun. Tuloslaskelmassa nämä kirjataan valmiusasteen perusteella. Valmiusaste X myyntiaste= myyntivaraston arvo. Uusien asuntokohteiden aloitusten liikkeellesaanti on vaikeaa.
Tuotannossa korona ei ole vielä näkynyt mitenkään. Kaikki mitä tänään tehdään ovat viime kesän/syksyn heiniä. Kysynnän romahtaminen ja investointien pysähtyminen alkaa tulla esiin vasta syksyllä ja ensi talvena ja koko ensi vuosi on alalle vaikea. Tätä voi itse kukin miettiä rakennusalan osakkeisiin sijoitellessa. Tiedossa on liikevaihtojen supistumista ja kustannussopeutus tilanteeseen. -Lomalappuja ja irtisanomisia jaellaan.''We haven't seen nothing yet''-ilmiö toistunee kiinteistöalalla.
Samalla: Pitkällä ajalla toki rakentamisen tarve trendinä säilyy ja rakentamista ohjaavat ajurit pysyvät.
Jos ja kun talouteen pumpataan hillittömästi ilmaista elvytysrahaa, kierron päätteeksi se päätyy omaisuusarvojen hintaan. -jälleen kerran. Yritystalouden arki on siksi ankea, että rahat on ''pakko'' sijoittaa osakemarkkinoille, yritysinvestointien sijaan. Mielestäni lopulta aina reaalielämä lopulta on se joka määrää. Lopulta osakemarkkina laskee vastaamaan realiteettejä, jäljelle jäävät elvytksen velat.
-Ja voiko korkotaso olla +/- 0% sittenkään ikuisesti?
- Jos etsit tuottoa, vippaisitko juoppoa puolituttua satasella, jos tietäisit saavasi takaisin vipin vuoden kuluttua 99€:nä. -jos edes saat?
Vaikka 100%:sesti oikeistokapitalisti olenkin, niin en usko että 100% vapaa markkinatalous on paras ja toimivin ratkaisu kaikissa tilanteissa. Olen tässä asiassa enempi Lepomäen kuin Nallen linjoilla. Eli markkinatalous ei toimi, kun otetaan talouden sosiaalisetkin asiat huomioon. Muuten kyllä. Valtioilla tulee olla joku rooli ohjailussa, mutta toki liika on liikaa tässäkin ohjailussa. Talouden tukeminen romahtamiselta on kuitenkin melko tärkeää yhteiskunnan kannalta.
Trolli kirjoitti:
Nyt kuitenkin päästään siihen ongelman ytimeen: mitä enemmän markkinoilla on uskoa keskuspankkien ja valtioiden tukeen, sen enemmän talous irtaantuu markkinataloudesta.
Totta. Lähinnä kyse on siitä, että keskupankki poistaa markkinatalouden riskit. Mutta se saattaa olla hetkellisesti koko yhteiskunnan etu. 90-luvun lamassa oltiin enemmän markkinatalouden ehdoilla kuin nyt ja sitä velkaa (sosiaalista) maksetaan edelleen ja vielä pitkään.
90-luvun lama ei ollut lyhyt, lisäksi se kosketti isoa osaa väestöstä. Puoli miljoonaa työtöntä, lähes 15 000 itsemurhaa. Lamasta poispääsy vei vuosia, iso osa velallisista selvisi omasta velkavankeudestaan vasta 2010-luvulla.
90-luvun lama ei ollut lyhyt, lisäksi se kosketti isoa osaa väestöstä. Puoli miljoonaa työtöntä, lähes 15 000 itsemurhaa. Lamasta poispääsy vei vuosia, iso osa velallisista selvisi omasta velkavankeudestaan vasta 2010-luvulla.
Lisäksi sen aikaiset lapset joiden yrittäjä-vanhemmat (*) menettivät kaiken (rahat, toivon ja elämän) maksavat tämän laman seurauksia edelleen ja varmaan elämänsä loppuun saakka.
(*) tämä ammattiryhmä vain esimerkin vuoksi. Lama koetteli kaltoin muitakin.
90-luvun lama ei ollut lyhyt, lisäksi se kosketti isoa osaa väestöstä. Puoli miljoonaa työtöntä, lähes 15 000 itsemurhaa. Lamasta poispääsy vei vuosia, iso osa velallisista selvisi omasta velkavankeudestaan vasta 2010-luvulla.
90-luvun laman eläneenä en ole mitenkään taipuvainen vähättelemään sitä, vaan puhun siitä yleensä "oikeana lamana".
Tähän itsemurhalukuun kuitenkin aina puutun, kun siihen törmään. Väärät luvut nimittäin vievät oikealtakin tarinalta uskottavuutta.
"Itsemurhakuolleisuuden on havaittu vähentyvän yhteiskunnallisesti vaikeina aikoina, tarkasteltuna ajanjaksona esimerkiksi sota-aikana ja 90-luvun laman aikaan."
Vuonna 1990 itsemurhia oli 1.500 ja siitä ne lähtivät laskuun. 1980-2000 joka vuosi tappoi itsensä vähintään 1.000. Tästä ei pääse mitenkään lähellekään 15.000 laman aiheuttamaan itsemurhaan. Ei sillä, ettei niitä ollut, pari asiakasta ja yksi sukulainen osui aika lähelle. Joskin näissäkin kaikissa oli ihan omalla päätöksellä otettu reippaasti lainaa.
Hups, julkaisin valedataa. Ari, kiitos korjauksestasi. Lamakärsijöitä oli tosi paljon, hengissä selvittiin enimmäkseen silti. Me too:-).
Suomen talous on jo taantumassa. Jatketaanko lamaan? Laman nähneenä, en enää käsitä pörssikursseja.
Esimerkkinä vain, Noho. Kurssi on enää euron päässä kesän 2019 kurssista. Vaikka business on kuralla, ja isoin osin pysyykin, ties kuinka pitkään. Jopa lisävelkaantuminen (`rahoituspäätös') nosti Nohon kurssia.
Olen kai tässäkin jotenkin väärässä, olenhan turhaan odottanut karhumarkkinoita palaavaksi, jo kuukauden päivät.
Pidän ainakin ihan loogisena sitä, että vaikeina aikoina itsemurhat vähenevät. Jos oot oikeesti kurjassa jamassa, niin sun on paljon helpompi olla osa yhteisöä, jossa muillakin menee huonosti. Sun oma suhteellinen asema paranee silloin, kun muillakin menee heikosti, vaikka syyt eivät olisi samat. Lama varmasti nosti nousukauden aikana suuren velkakuorman hankkineisiden hyväosasten itsemurhia huomattavasti, kun omaisuus meni alta ja koki tilanteen toivottamaksi suhteessa siihen, mitä aiemmin oli ollut.
Ainakin itse pystyn samaistumaan tuohon. Nään oman tulevaisuuteni paljon valoisampana, kun saadaan pörsseihin kunnon rymylaskua. Silloin ainakin elää vielä toive, että voisi päästä tulevaisuuden menestykseen mukaan hyvillä tuotto-odotuksilla tulevaisuudessakin, kun ei sitä massiivista sijoitusomaisuutta ainakaan vielä ole. Kun se loistava tulevaisuus on alkanut jäämään taakse tässä koneella istuessa ja paskaduunia tehdessä. Voitaisiin oikeestaan taantua aikaan, jossa korkeakoulututkinnon pystyi suorittamaan pelkillä tenteillä eikä vaadittu joka kurssilla sosiaalista kanssakäymistä ryhmätöiden muodossa.
En ihmettele yhtään, että porukka syrjäytyy nykysenlaisessa ympäristössä. Jos et oo sosiaalinen, niin sun tulevaisuuden rakentamisesta on tehty paljon haastavampaa. Ilman kavereita teet koulussa ryhmätyöt ylijäämäporukan kanssa. Siis niiden jotka eivät omatoimisesti ryhmää löydy ja siellä on sitten niitä, jotka panostaa kouluun sen minkä töiltään kerkee tai niitä joita ei kiinnosta koulu pätkääkään. On tälle toki olemassa aina vaihtoehto ja se on, että teet kaiken yksin samassa laajuudessa.
Syrjäytyneet nuoret on monesti just niitä, joilla ei sitä sosiaalisuuden taitoja niin paljon ole ja enemmin tekevät asioita yksin. Nykynen koulujärjestelmä on rakennettu niin, että siellä kasvatetaan sitä sosiaalisuutta ja ryhmätyötaitoja. Eikä siinä mitään vikaa sinällään ole, kun sellasta porukkaa halutaan työelämään. Samalla kuitenkin viedään mahdollisuuksiä epäsosiaalisilta yksilöiltä. Kai niitä vielä on joitain töitä, joissa pärjää epäsosiaalinen yksilökin.
Helsingin yliopistossa tuohon on ainakin teoriassa ratkasuna tiedekuntatentit. Niiden kautta pystyy suorittamaan melkein kaikki kurssit pelkällä tentillä, mutta tuskasen vaikeeks sekin tehty. Aalto-yliopistossa mitään tuollaista mahdollisuutta ei ole. Ole sosiaalinen tai tee suurempi työmäärä on periaate, jolla korkeakouluissa nykyään toimitaan.
Vaikka aina tykätään puhua erilaisista oppijoista, niin se on kyllä unohtunut suomalaisessa koulujärjestelmessä.
Yhdyin keväällä viisaampien arvioon, että vaikka rajoituksia puretaan, ihmisten käyttäytyminen ei muutu välittömästi. Tässä taisi tulla virhearvio. Vai miltä esim. pääkaupunkiseudulla näyttää? Ovatko ihmiset liikkeellä normaalisti (ravintolat, terassit, kivijalkakaupat, julkinen liikenne yms.)?
En ole nyt liikkunut oman kuplani ulkopuolella, mutta terasseilla ja ravintoloissa on näkynyt porukkaa. En osaa sanoa, että onko normaalia enemmän vai vähemmän. Baarissa vaikuttaisi ainakin olleen vähän normaalia enemmän kuin yleensä viikolla, mutta voi olla, että tasaantuu?
Vaikka 100%:sesti oikeistokapitalisti olenkin, niin en usko että 100% vapaa markkinatalous on paras ja toimivin ratkaisu kaikissa tilanteissa. Olen tässä asiassa enempi Lepomäen kuin Nallen linjoilla. Eli markkinatalous ei toimi, kun otetaan talouden sosiaalisetkin asiat huomioon. Muuten kyllä. Valtioilla tulee olla joku rooli ohjailussa, mutta toki liika on liikaa tässäkin ohjailussa. Talouden tukeminen romahtamiselta on kuitenkin melko tärkeää yhteiskunnan kannalta.
Tähän voisi vastaväitteeksi esittää, että valtio yleensä on kuplien ja systemaattisten riskien aiheuttaja, esim. rahan jakelun tai korkojen manipuloinnin takia. Olen kuitenkin samaa mieltä siitä, että nykyhetkessä keskuspankkiirit eivät voi antaa homman levitä käsiin ja ainoa vaihtoehto on rahan printtaaminen ja velkakirjojen lisäosto, sillä koko systeeminen romahduttaminen olisi sellainen katastrofi, että heidän päitänsä vaadittaisiin vadille. Kysymys on kuitenkin se, että onko saavutettu niin sanottu päätepysäkki tällaiselle rahapolitiikalle, vai voidaanko sitä vielä jatkaa? Teoreettisesti raja tulee vastaan hyperinflaation merkeissä, mutta viimeiset 10 vuotta ovat selvästi todistaneet sen, että QE ei ainakaan aiheuta inflaatiota (päinvastoin deflaatiota). Mielestäni ei kuitenkaan ole otettu huomioon sitä häntäriskiä, että porukka kyllästyy siihen, että keskuspankkiirit pelastavat kaverinsa ja samaan aikaan epätasa-arvo kasvaa koska talouskasvu sakkaa, mutta osakkeet ovat ATH:ssa. Pahimmassa tapauksessa tämä voi aiheuttaa levottomuuksia. MMT, erityisesti kansalaispalkka, olisi poliitikoille kätevä ratkaisu tällaisessa tilanteessa.
Mitä tulee osakkeisiin, niin nykymeiningillä en olisi yllättynyt, jos Fedi jossain vaiheessa ”takaisi” 7 prossan vuosittaisen tuoton S&P:lle. Näin he pelastaisivat konkurssivalmiit amerikkalaiset eläkeyhtiöt, jotka eivät luultavasti kestäisi yhtä ohivuotta saatikka rajua romahdusta. Lisäksi tällainen liike olisi ”self-fulfilling prophecy”, eli porukka ryntäisi ostamaan osakkeita ennen Fediä, joten Fedin ei välttämättä tarvitsisi ostaa yhtään mitään (nähtiin esim. LQD:ssa ja HYG:ssä). Ongelma olisi varmaan dollari, koska raju nousu dollarissa johtaisi pahoihin velkaongelmiin muissa maissa, eli luultavasti siinä vaiheessa muut keskuspankit joutuisivat myös ostamaan osakkeita. Olisi surrealistinen tilanne, jos eri keskuspankit kilpaa ostaisivat osakkeita (en tiedä onko realistinen scenaario). Uskon kuitenkin, että meidän pitää kokea samantapainen romahdus kuin maaliskuussa, jotta tämä ylipäätäinsä toteutuisi.