Terkkuja mökiltä, vähän vapaata energiaa just nyt niin näpyttelempä jotain. Toin siis kamat tänne eilen kaverin kanssa niin pääsen muuttamaan asunnottomaksi. Perusmeininki, tässäkin kirjoituksessa, että alan jostain, näpynäpy ja sit päättyy johonkin. Mitä siinä välissä on, no, herran haltuun ja jos ei ole uskovainen niin tajunnan virtaa.
Kuten miljoona kertaa todennut, eri syistä mäkään en voi paljon ENM kirjoittaa. Muiden elämät ja ihan omakin, on mulla joku raja avautumisessa. Kai. Mut jotain metahavaintoja voin ehkä funtsia. Eka on sellainen, että ENM usein jutut/suhteet tms. kirjallisuudessa jaetaan "attachment based" ja sit ei-sellaiset. Kääntyy jotenkin, ehkä, et tunneyhteyteen perustuvat tai sit, aika usein, enempi seksiin perustuvat. Niin tästä sellainen huomio, että usein EMN menee pariskunnilla ja ehkä muutenkin enempi niin ehkä, että naisilla on enempi juttuja ja miehillä vähempi mut enempi attachment based. Konkreettisesti siis vaikka niin, että miehellä on pari isompaa suhdetta ja naisella yksi ja sit muita selkeesti kevyempiä.
Ylläoleva on toki loogista, jos oon oikeessa. Ensinnäkin naisille on yleisesti helpompaa, myös ENM, hakea satunnaisluontoista seksuaalispainoitteista juttua kuin miehille. Koska kysyntä ja tarjonta sellaiseen. Miehistä taas on ehkä enempi "pulaa" turvallisella tunneyhteyspuolella, että "klikkaa" sängyn ulkopuolellakin. Niin aika usein, jos vaikka naimisissa oleva pariskunta with kids avaa suhteensa, niin naiselle tulee erilaisia juttuja ja miehelle tulee enempi "tyttöystävä" tyyppinen juttu. Toki mies voi sit jotain muutakin jos kohdalle osuu mutta se yleensä vaatii omaa aloitteellisuutta eli jos ei ole kovaa motia, niin ei usein osu.
Tuohon ylläolevaan eroon voi olla toinenkin syy. Biologia ja ehkä semmoinen ihmisen yleinen halu tuottaa hyvää/win-win. Biologia siis siinä, että ENM ihmisillä on usein mahdollisuuksia kun aikaa on kulunut ja sitten voi huomata, että mies ja nainen vain toimii eri tavalla. Nainen voi biologian puolesta keep on going, mies yleensä rajattomasti ei. Varsinkin kun ihmisten kasvu ENM yleensä vie paljon aikaa kun kulttuuri on yhä monoa joten ENM ihmiset ovat vielä ainakin yleensä vähän varttuneempaa porukkaa. Hyvin konkreettisesti siis esimerkiksi on naisia, jotka voi saada aika lukemattomia orgasmeja, kymmeniä, samana päivänä, peräkkäisinä päivinä, whatever. Miehissä tällaisia taitaa olla hieman vähemmän.
Sitten tuohon eroon voi olla vielä kolmaskin syy joka linkittyy tohon ekaan. Kun ihmisillä alkaa olemaan vaihtoehtoja ENM ja alkuvaiheen "jee, vapaus, kirmaan kaikkialle!" aika on takanapäin, niin yleensä hakeudutaan juttuihin, jotka ei ole "uphill battle". Eli naiset useampiin ja kevyempiin koska sille on kysyntää ja miehet harvempiin ja enemmän tunnepohjaisiin kun taas siihen on kysyntää. Yleensä ihmisillä on kivempaa itsellä, kun saa positiivista vastakaikua.
Koska itsestä saa puhua niin itsehän en harrasta juuri yhtään satunnaisia/yhden yön juttuja. Toki kaikki jutut ei jatku kovin pitkään syystä XYZ, usein aika, mut se on eri asia. Mä tykkään ja luon aika luonnollisesti tunneyhteyksiä ja musta puuhastelu on sitten paljon kivempaa. Nykyään kun kommunikoidaan paljon kirjoittamalla, niin useampien tunneyhteyksien luominen on musta todella paljon helpompaa kuin vaikka 90-luvulla. Musiikissa on ehkä menty taaksepäin, ihmissuhteiden moninaisuudessa ei.
Nää nyt oli hajatelmia jossa ei ehkä ole mitään tolkkua. Mutta tosiaan tykkään kirjoitella ja just nyt on vapaata energiaa kun ma aamuna ei varsinaisesti ole EMN kommunikoinnin peak-hour. Filippiineilläkin on taifuuni joten yhteydet sinne on epäluotettavat ATM.
Nykyään kun kommunikoidaan paljon kirjoittamalla, niin useampien tunneyhteyksien luominen on musta todella paljon helpompaa kuin vaikka 90-luvulla.
Tätä mietin, että näinkö tosiaan? Musta tuntuu että ei kunnon tunneyhteyttä voi pelkästään kirjoittamalla saada. Tunneviestintä on moniulotteista, ja mielestäni vaatii kasvokkain tapahtuvaa vuorovaikutusta. Kirjoitettu viesti voidaan myös helpommin tulkita väärin, koska siitä puuttuvat kontekstit ja sävyt voi johtaa erilaisiin/vääriin tulkintoihin. Mutta hyvä kai jos onnistuu sulta!
Nykyään kun kommunikoidaan paljon kirjoittamalla, niin useampien tunneyhteyksien luominen on musta todella paljon helpompaa kuin vaikka 90-luvulla.
Tätä mietin, että näinkö tosiaan? Musta tuntuu että ei kunnon tunneyhteyttä voi pelkästään kirjoittamalla saada. Tunneviestintä on moniulotteista, ja mielestäni vaatii kasvokkain tapahtuvaa vuorovaikutusta. Kirjoitettu viesti voidaan myös helpommin tulkita väärin, koska siitä puuttuvat kontekstit ja sävyt voi johtaa erilaisiin/vääriin tulkintoihin. Mutta hyvä kai jos onnistuu sulta!
Jep. Ei pelkästään. Tunneviestintä on tosiaan moniuloitteisempaa livenä. Usein, jos on joku haastavampi spotti, sovitaan live tai vähintään facetime koska just väärinymmärrykset. Itsekin oon mm. Mustikkamaan auringonlaskussa kallioilla puhunut facetimeä jostain haastavammasta Filippiineille...tosin vain kerran, tossa suhteessa isoimmat haasteet voi olla vielä edessäpäin.
Enkä mä kyllä kirjekaveruuksiakaan hae koska tätä kirjoittamis-osastoa on ihan riittämiin ainakin nyt. Kirjoitinkin "kommunikoidaan paljon kirjoittamalla" joka tarkoittaa, että kirjoitetaan JA nähdään. Ihan vaikka vain seksijutun järkkääminen netitse aikaansaa yleensä aikas paljon kirjoittamista, etukäteen. Jos verrataan vaikka just 90-lukuun: jos et ehdi näkemään niin sitten ei tapahdu oikein mitään. Voit soittaa, joo, lankapuhelimeen. Et vaikka olisikin ollut ENM ihmisiä silloin niin aika monelle, with kids, olis ollut hieman hankalaa ja työlästä ylläpitää useampaa tunneyhteyttä lankapuhelimella, lasten kuullen. Ja ihan kumppaninkin kuullen. ENM ihmisillä on "too much info" konsepti olemassa ihan niin kuin on monoillakin. Se toki voi olla vähän eri paikoissa mutta lähes kaikilta se kyllä löytyy.
Kerta kiellon päälle Cityconista, no, varmasti rikon tänkin kiellon. Isossa kuvassa ja mielikuvatasolla mörnii ja paska maine. Sitä ässäarpaa kun raaputtaa, niin alta kuitenkin tulee esiin uusi ei-hype johto joka sanoissa komittoitunut KAIKKIEN osakkeenomistajien etuun. Sanoja joo, vain, mutta mitäpä tässä muuta heti voi kun entinen johto ulos ja uudet sanat sisään jotka vähemmän hypeä. Niin itse toistaiseksi tykkään.
Toinen toki, että se 4,05 suunnattu ja oliko 6,7% osuus osakkeista niin blokkaa ja blokannut vahvasti nousua koska pikikset. Mutta kauanko ne riittää blokkaamaan? Kaikki suunnattuun osallistuvat ei kuitenkaan hae pikiksiä tai katsovat osaketta kuten muitakin ja voivat huomata, että 1) korot laskee ja fast 2) kauppakeskus jo meni ja kiinteistömarkkina piristymässä joten menee jatkossakin. 3) tuskimpa osinkoja tarvii ainakaan laskea 30 sentistä koska päääomistajan tarpeet ja nyt myyntien takia rahaa on maksaa. Osinko on tavallaan paskaa koska verot mutta tavallaan luo pohjaa kurssille eikä niitä tuottoja pörssistä nyt helposti ilman veroseuraamuksia saa anyhow.
Niin musta mielenkiintoinen kysymys on, kuinka vahvasti suunnattu anti blokkaa vielä kurssinousua? Kun kattoo käppyrää, niin alkuvuonna rommattiin koska antisekoilu. Sit mörnittiin 15.3 -25.4 aivan pohjissa koska maine menny ja kaikkia vaan vituttaa. Mut 25.4. lähtien trendi on itseasiassa aika selkeesti kääntynyt kun kattoo 6kk kuvaajaa. Niin sitä mietin, että nyt kun 12kk korot edelleen tekee noin joka päivä pohjia, tänäänkin, niin onkohan kuinka paljon vielä siitä 6,7% suunnatun annin ostajista blokkaamassa nousua? Ja, toisaalta, Cityconiin voi alkaa pian virtaamaan momentum-rahaakin. Halpaa on mutta käänne jo tapahtunut.
Niin tai näin niin ite pidän nyt kiinni omista ja jos yhtään tulee tilapäistä kuoppaa niin pilkin velalla lisääkin.
Aloitti siis 1,5 vuotta tms. sitten tasolta 5/5 ja nyt koko syksyn häntä on tuplapeluutettu tasoilla 3/5 ja 2/5. Tiiminsa on voittanut kaikki pelinsä, siis molemmat tiiminsä voittanut kaikki, 100%. Toistakymmentä peliä, maalierot aika jäätävät. Joukkuepeli toki mutta on se niinkin niin, että jos puolustus kunnolla pettäisi niin ei niitä 12-0 voittoja kyllä tulisi.
To on toisen sarjan viimeinen peli. Exä on kiireinen niin mennään hän uuden miehen + lasten kanssa kattomaan kun Espoo kaatuu. Koska se kyllä kaatuu.
----------
Keskimmäinen on just tuottajien luona niin sitä updatea tähän ei ehtinyt. Mut sanoinko jo, et otin lennon 2.12 Manilaan. Oneway niin säilyy joustavuus. Kumppani on treffeillä Puolalaisen kanssa 1-7.12 niin mulle jää aikaa kattoa, löytyskö Manilasta mulle jotain kivaa. Kattoterasseja ja pooleja ainakin löytyy. Ja pelejä...ja aurinkoa. Could be worse.
alle 12v on Fudiksessa vain salaiset sarjataulukot...mut näin sen ja tänään pelissä on sarjan mestaruus. Tasapeli riittää mut koska vihu paperilla keskitasoa niin tässä pelissä ei ole kuin menetettävää tai siis häviö olisi aivan hirveä pettymys.
Okei! Iso seura että riittää viiteen jengiin poikia yhdellä ikätasolla
Jos puhutaan klubista, niin heillähän on monta aluejoukkuetta. Ja tuota ”tuodaan muutama vahvistus ylemmältä tasolta jeesaamaan ja tekemään 20 maalia” on tapahtunut aina.
alle 12v on Fudiksessa vain salaiset sarjataulukot...mut näin sen ja tänään pelissä on sarjan mestaruus. Tasapeli riittää mut koska vihu paperilla keskitasoa niin tässä pelissä ei ole kuin menetettävää tai siis häviö olisi aivan hirveä pettymys.
Ei hitto et jännittää!!
Tasoeroisissa junnupeleissä ei tule juuri yllätyksiä. Tasaisissa tietysti voi käydä mitä tahansa ja ammattiurheilussa Suomi voittaa aina välillä Brasilian lentopallossa ja HJK FC Metzin jalkapallossa.
Lisäksi junnujen voitot ovat usien Pyrrhoksen voittoja, alkavat vaan leijumaan ja lopettavat treenaamisen. Kuvittelevat helposti, että jonkun 2/5 tason voitto on oikotie Liverpoolin avauskokoonpanoon. Varsinkin kun iskät ja äiskät kertovat niille, miten törkeän hyviä ne ovatkaan.
Tämä. Oma poika kanssa innokas jalis mies (10v.) ja aika hyväkin. Pelaa kuitenkin p13 joukkueessa, jossa isompia ja nopeampia vastistajia. Siellä jatkuvasti vaikeampaa ja ahtaampaa. Olen huomannut, että henkisesti oikein hyvä paikka pelata. Miehestä on kehittynyt oikea sisupussi ja periksiantamaton taistelija. Olen samaa mieltä Akin kanssa, että junnutähtenä loistaminen ei palvele urheilijaa itseään pitkässä juoksussa.
Tämä. Oma poika kanssa innokas jalis mies (10v.) ja aika hyväkin. Pelaa kuitenkin p13 joukkueessa, jossa isompia ja nopeampia vastistajia. Siellä jatkuvasti vaikeampaa ja ahtaampaa. Olen huomannut, että henkisesti oikein hyvä paikka pelata. Miehestä on kehittynyt oikea sisupussi ja periksiantamaton taistelija. Olen samaa mieltä Akin kanssa, että junnutähtenä loistaminen ei palvele urheilijaa itseään pitkässä juoksussa. Ko
En eri mieltä, myöskään Akin kanssa. Ko. poikaa auttaa se, että kaksi isoveljeä kavereineen antaa pataan anyhow. Kävi peleissä miten vaan.
Itse pelistä odotettu voitto. Jatkossa pelit kovenee kun tuli nousu tasossa ja uudet vihut. Alkoivat tosiaan vittu leijumaan kesken pelin, johto suli mutta kokosivat uudelleen. Eli ei pelinä sinällään putkeen mut hetken saa nyt juhlia ja sit pataan vihuiltakin, veljien lisäksi.
alle 12v on Fudiksessa vain salaiset sarjataulukot...mut näin sen ja tänään pelissä on sarjan mestaruus. Tasapeli riittää mut koska vihu paperilla keskitasoa niin tässä pelissä ei ole kuin menetettävää tai siis häviö olisi aivan hirveä pettymys.
Ei hitto et jännittää!!
Tasoeroisissa junnupeleissä ei tule juuri yllätyksiä. Tasaisissa tietysti voi käydä mitä tahansa ja ammattiurheilussa Suomi voittaa aina välillä Brasilian lentopallossa ja HJK FC Metzin jalkapallossa.
Lisäksi junnujen voitot ovat usien Pyrrhoksen voittoja, alkavat vaan leijumaan ja lopettavat treenaamisen. Kuvittelevat helposti, että jonkun 2/5 tason voitto on oikotie Liverpoolin avauskokoonpanoon. Varsinkin kun iskät ja äiskät kertovat niille, miten törkeän hyviä ne ovatkaan.
Tätä koittanut itsekkin välttää, rationaalista palautetta ja kannustamista jatkamaan yrittämistä. Tytär sitten kumminkin ollut muistipelissä suvereeni ja tästä spontaanit kehut vuodesta toiseen. Ja kuinka ollakkaan, pelit tyttären ja kamunsa kanssa, kamu hämmästyttävällä esityksellä kahteen erä voittoon. Matsien jälkeen tytär katsoo hiljaa isää, isä katsoo tytärtä. Molemmilla päässä sama ajatus; tuo äijä on kusettaja.
Hmm, ei toi mun silmiin isolta negarilta vaikuta. Ostin kaikilla mahollisilla tai vikat menee 3,802 ineen. Imo ylireagoi kurssi. Tosin...se mua tässä mietityttää, että jos tavoite oli aina divestoida ja nyt sitten mennään oletettujen lukujen alle osin koska divestoinnit (ja Ballin erorahat, otaksun) niin en ihan ymmärrä, miten tää pääsi yllättämään. Mut ehkä noi luvut sit vaan tehtiin oletuksella, että mitään ei myydä, "going concern", vaikka tavoitteena oli aina divestoida.
Mut miten tolla toiminnalla ei AINA tulla ikäänkuin jälkikäteen pettämään? Joko ei myydä ja se on pettymys tai myydään ja sen takia negari...jotenkin tuntuu, että tähän olisi pitänyt etukäteen firman jotenkin varautua. Ennusteissaan.
Mutta siis tää on musta tosi pieni negari, imo oston paikka ja siis ostin. Cityconin maineella tällanen saa kivan vitutusmyyntipaniikin aikaiseksi.
Tämä kurssireaktio sitten taas ei mielestäni ollut ylimitoitettu, mitenkään. Selkeästi hätäpäätös, ilmeisesti toimari painanut negerin ja pääomistaja ei tykkää. Haiskahtaa, että kissamies vetelee naruista kun kaksi toimarieroa/erottamista heti sellaisten päätösten jälkeen (suunnattu, negari) jotka laski kurssia isosti.
Mun täytyy sanoa, että eilen jo ihmettelin negaria. Paskasti hoidettu kun negarin sijaan asian olisi voinut mainita divestoinnin yhteydessä. Ei ollut mikään uutinen. Paskaa viestintää. Mutta ei sinällään ollut niin iso virhe, että yksin sen takia olisi ollut syytä katkaista uuden toimarin prosessit ja näkemyksiensä toteuttaminen. Nyt meni lapsi pesuveden mukana, hirveästi tuhlaantuu erilaisia resursseja toimarisäätöihin jotka voisi käyttää itse liiketoimintaankin. Tiedä sitten mitä muuta taustalla on, ehkä toimarin ja herrakerhon (hallitus+kissamies) välit oli jo ennen tätä kiristyneet ja negarin painaminen oli viimeinen niitti. Henriikkahan lähti samantien talosta kokonaan, 14v jälkeen, kertoo sekin, että aika tulehtunutta voisivat olla välit.
Nyt Cityconin sijoittajamaine on sitten aiempaakin paskempi - en nähnyt tätä kehityskulkua. Meillä on taas hypetoimari jolle on jo kerran annettu potkut eikä varmaan edistä tulevaa toimintaa se. Tiedossa hypeä ja epävarmuuutta muuveista...ei hyvä sijoittajamaine-mielessä.
Aika pitkälle samaa mieltä tässä itsekin. Odotan jo sitä päivää että Chaim Katzman lopultakin divestoisi Citycon-omistuksensa ja painuisi pois sekoilemasta. Yhtiöllä on paljon potentiaalia, mutta pääomistajan sanelu voitonjaossa ja hallituspaikoissa aiheuttaa valtavasti tuhoa sekä yhtiön toiminnalle että julkisuuskuvalle.
Nyt on kyllä pelkona että tämä sekoilu alkaa vaikuttamaan negatiivisesti myös operatiiviseen toimintaan, kun pitkään talossa olleita henkilöitä lähtee.
Tämä foorumi on aika mies- ja setäpainotteinen joten nää jutskat ei kovassa keskiössä. Itellä on ollut taipumusta ahdistukseen hietoriassa; varsinkin avioliitossa 2016-2017. Masennusta ei juuri koskaan, oon aika nopea siirtymään "mitä voi tehdä" vaiheeseen. Välillä häiritsevänkin nopea; ei sosiaalisesti sopivaa aina olla muiden mielestä liian ratkaisukeskeinen.
Mut alkuviikosta masensi. Tuli klassinen perfect storm: Citycon rommasi ja hävisin nopsaan sen 20-30 kiloa tms. Samaan aikaan tuli pimeys Suomeen, aurinko hävis. Avoimissa jutuissa tuli kunnon epic kosh case ja lopputulos vain max paska eli riskit realisoitu, mitkään ilot ei. Oliko muutakin, en muista. Mut nää kaikki vähän sellaisia, että nopeasti en osannu siirtyä ratkomisvaiheeseen tällä kertaa. Pari kolme päivää meni aika masiksessa. Nyt jo ok energioissa: ostin pienen kirkasvalolampun, poikien syyskonsertti piristi suuresti kun keskimmäinen lähetti pusuja joka välissä lavalta ja aikuistenkin kesken oli kivaa, avoimen kriisitilanteet yleensäkin ratkee ajalla jotenkin kun tunteet menee perspektiiviin. Cityconille nyt ei voi mitään oikeen kun vipu tapissa enkä halua nyt myydä. Se nyt on paskaa mutta toisaalta vain rahaa ja sitä toistaiseksi kuitenkin on. Ja eiköhän jatkossakin kun korot on laskenut.
Lisää näitä juttuja ihmeessä. Itse kadehdin kun osaat päästä masennuksesta yli, itsellä jää helposti vellomaan ikävät asiat päähän pitkäksikin aikaa. Kuten tänäkin syksynä, tämä kylmyys ja harmaus ei sovi itselleni mutta harmittavasti jäin roikkumaan rästihommien takia Suomeen lokakuuksi.
Kaikki me myös ollaan ahdistuneita Cityconin tilanteesta jotka sitä omistetaan. Jos joku väittää että ei niin sitten valehtelee. Mutta todennäköisemmin se kuitenkin nousee ennemmin tai myöhemmin.
Täytyy komppailla kanssa. Kani on kaivanut meikäläiselle kuoppaa enemmän kuin mitä mediaanikotitaloudella on nettovarallisuutta, mutta ei ahdista, eikä oikeastaan suuremmin edes harmita. Kani on kuitenkin tullut alas tasaista luisua. Intrumissa kun on joskus ollut 30% päivälaskuja niin on saattanut hetkellisesti surettaa, mutta kanin kanssa on enemmänkin sellainen fiilis kuin mikä lienee sammakolla hitaasti lämmitettävässä kattilassa. Kanilla on ollut kaikki vastatuulet mitä olla ja voi: covid, korkojen nousu, inflaatio, (asunto)rakentamisen syöksy. Firmassa on kuitenkin operatiivisesti tehty määrätietoisesti oikeita asioita, kun vuokrausasteet on pidetty ylhäällä ja samalla vuokralaismix on kehittynyt hyvään suuntaan. Harmi juttu, että pääoman allokointi on jättänyt vähän enemmän toivomisen varaa, ja kurssissa näkyy sitten pitkä kiitos siitä kaikkien noiden makrojuttujen vaikutuksen lisäksi.
Lisää näitä juttuja ihmeessä. Itse kadehdin kun osaat päästä masennuksesta yli, itsellä jää helposti vellomaan ikävät asiat päähän pitkäksikin aikaa. Kuten tänäkin syksynä, tämä kylmyys ja harmaus ei sovi itselleni mutta harmittavasti jäin roikkumaan rästihommien takia Suomeen lokakuuksi.
Kaikki me myös ollaan ahdistuneita Cityconin tilanteesta jotka sitä omistetaan. Jos joku väittää että ei niin sitten valehtelee. Mutta todennäköisemmin se kuitenkin nousee ennemmin tai myöhemmin.
Omistan, ja ei ahdistaa oikeasti yhtään. Toki se on ehkä helpompaa kun en aja vivulla osakkeissa. Aivan yhdentekevää pienet rommaukset. Miksi se ahdistaa? Onko vipu se mikä alkaa kiristää vannetta?
Mielenkiintosta. Tässähän farseerilla selvästi seura hakee kaltaistaan. Eli ollaan melkein iloisia kun jollain toisella menee paskasti. Eikä siinä mitään täysin ymmärrettävää. Näen sen itsessänikin. Tykkään hengailla työttömien kanssa. Eläkeläiset kans usein kovaa valuuttaa. Niissä tosin joskus ärsyttävänä piirteenä oman elämän menneillä saavutuksilla ratsastaminen. Tärkeetä olis ettei oo liian kova pöhinä päällä. Jos jollain menee oikeasti hyvin tulee paska fiilis omasta toimettomuudesta. Oman elämän ongelmakohdat korostuu. Koska sitähän liiallinen toimettomuus on. Ongelma joka heijastuu kaikille elämän osa-alueille.
Ei mulla muuta. Hauskana sivuhuomautuksena meinasin ostaa kuun alussa lainarahalla sokkona indeksiä nimeltä citycon. Päätin kuitenkin jänistää ja pitäytyä tutuissa ja turvallisissa vaihtoehdoissa.
Lisää näitä juttuja ihmeessä. Itse kadehdin kun osaat päästä masennuksesta yli, itsellä jää helposti vellomaan ikävät asiat päähän pitkäksikin aikaa. Kuten tänäkin syksynä, tämä kylmyys ja harmaus ei sovi itselleni mutta harmittavasti jäin roikkumaan rästihommien takia Suomeen lokakuuksi.
Kaikki me myös ollaan ahdistuneita Cityconin tilanteesta jotka sitä omistetaan. Jos joku väittää että ei niin sitten valehtelee. Mutta todennäköisemmin se kuitenkin nousee ennemmin tai myöhemmin.
Omistan, ja ei ahdistaa oikeasti yhtään. Toki se on ehkä helpompaa kun en aja vivulla osakkeissa. Aivan yhdentekevää pienet rommaukset. Miksi se ahdistaa? Onko vipu se mikä alkaa kiristää vannetta?
Vaikka tuossa jo itsekin ehdin kehua että ei ahdista, niin kyllä mä silti ymmärrän Farseeria ja koen, että muiden on tavallaan helppo puhua, kun monien olosuhteet ovat todennäköisesti aika toisenlaiset. Jos on esimerkiksi perhe, hyvä fyysinen ja henkinen terveys, paljon sosiaalista pääomaa, mielekäs työ ja sen tuoma kassavirta, jne. niin on helpompaa olla stressaamatta jostain yksittäisten firmojen kurssikäyristä, ja ylipäätään keskittyä niihin vähemmän, koska elämässä on niin paljon muuta positiiivista sisältöä. Enkä nyt siis tarkoita että meillä muilla olisi noita kaikkia tai että Farseerilla olisi noista kaikista jotain puutteita, mutta oon ymmärtänyt, että varmaan paineistusta voi hänellä olla enemmän kuin monilla muilla. Paremmasta asemasta on helppo sanoa toiselle, että eihän tuo nyt mitään, piristy vähän. Jos mä olisin Farseerin kengissä niin silti miettisin tuota mitkä asiat kuormittavat, ja pyrkisin vähentämään sitä kuormitusta, johon yksi ratkaisu voisi olla pienentää vipua. Jokainen kuitenkin tekee omilla rahoillaan niin kuin parhaaksi näkee, ja varmaan Farseerkin fiksuna ihmisenä on nämä asiat kelannut läpi moneen kertaan, kun on siihen päätynyt että tämä vipu on hänelle hyvä.
Novicen viesti meni vähän ohi. Kuka on melkein iloinen kun jollain kyykkää salkku? En mä nähnyt sellaista. Farseer väitti että kaikkia Citycon omistajia ahdistaa. Tai sitten ne valehtelee. Aika kova oletus kaikista muista ihmisistä. Velho hyvin avasi ettei ihmisten tilanteet ole identtisiä, ja siksi Farseerin oletus on omituinen. Mutta ymmärrän hyvin että voi ahdistaa, tietenkin. Olen itsekin joskus ajanut isolla vivulla ja pienetkin kuopat säikäyttää. Totesin ettei ei toimi mulla. Osakkeissa siis. Seinissä mennäänkin sitten tiukalla vivulla, mutta ei ahdistanut yhtään vaikka arvot kyykkäsi, siellä siis jostain syystä voi tulla vaikka mitä ja ei tuntunut missään. Pörssissä se kuoppa on konkreettisempi.
Luulen myös, että Farseer on taipuvainen synkistelyyn, eikä pääse sieltä pois kovin helposti. Sitä suuremmalla syyllä kaikki mikä voi aiheuttaa ahdistusta olisi hyvä perata pois. Ja onhan siellä taloudelliset asiat hyvin hallussa, ei siis välttämättä olisi syytä synkistellä niin paljoa, mutta mitäpä me itsellemme voimme.
Olipas Artsipappa hyvin kirjoitettu noin kaikki, musta.
On ollut tunnevilkas viikko ja niitä nyt mulla on normaalistikin aikas paljon (= varmaan vitusti "liikaa"). Viimeisin tunnekäänne oli pokeriturnaus la joka rahallisesti tai muutenkaan ei iso mutta tunnemielessä turnauskärpänen kyllä iski. Jotenkin aivan liekeissä, loppupuolella turtsia. Pitäisiköhän pelata enemmän turnauksia/pärjätä paremmin?
Kaikki mitä tässä avaan, maksaa mulle varmaan jatkossa rahaa. Onneksi osa ei usko ja kuten Artsi sanoi, "mitäpä me itsellemme voimme". Avautujat avautuu. Oli siis 50e rebuy turtsi, teksua. Joku 30 pelaajaa ja alku nyt ei ihmeitä. Tykkäsin kyl struktuurista. Siis 15min tasot mut ne nousut ei niin kovin isot niin oli siinä pelattavaa ja varsinkin sellaista, josta jotain osaan jos jostain. Koska sittaritausta. Eli puskemisesta, spoteista, ihmisten tiloista.
Homma alkoi kunnolla finaalipöydässä jossa jännästi isoimmat pinot sellaisilla, joista varsinkin toinen, semifrendi, vain käytännössä kuoli pikkuhiljaa blindeihin (yli-iso peli hälle). Toinen odotteli rauhassa pinon kanssa. Ja nopeet tasot siis, bb ante kanssa. Viidelle rahaa 200-400-700-1200-1900. Bubblen huudeilla homma meni villiksi. Siis antivilliksi. Tolla struktuurihan se viides sija ei oikeastaan ole kunnon bubble, usemmat saisivat sillä osan rahoistaan back, mä myös. Mutta noin Kaikki jäätyivät ja peli oli ylitiukkaa, kaikki puhuivat bubblesta vaikka musta siis ei oikeestaan ollut bubble. Semikaverini ison pinon kanssa myöskin siis jäätyi, painoin sb 64o (puskurangeni tossa 100% ja se pitäisi olla hällä tiedossa tässä vaiheessa) kun bb 12k ja kaverilleni jää 25k maksettavaa kun blindeissä siis total 30k. Kippasi 69s sanoen "ei sulla voi olla huonommat". Muita juttuja en halua avata kun en tunne niin hyvin ihmisiä...mutta siis tiukkaa oli. Mulle tuli kerran turnauksessa TT ja kaks kertaa AJ, siinäpä ne, 6h aikana. Muuten painoin aivan reikä päässä bubblen hoodit. Muunmuassa 24o ug 7way kun mun pino 100k, blindit 8+16+16k ja taso nousussa 2min päästä eikä kellään pakko-ottoa. Yhden AJ flipin hävisin ja kuivuin 260k -> 80k mut puskin taas up. Se bubblen huudi kesti joku 2h kun pienet aina tuplas - jos nyt joku harvinainen maksu tuli.
Mut joo, olipa kiva pelata! Kerrankin keskittyi muuhunkin kuin dokaamiseen mitä käkyissä harvoin tapahtuu. Enkä siis ees voittanut, toinen. Mut niin memorylane vuosiin 2003-2005 kun painettiin Betfairin 200-500 punnan sittareita 7% rakella ilman rakabackiä. Goooood times. Pakko tunnelämmöissä kertoa taas se yksi gooood times hommeli kun kaverini kanssa pe iltana mentiin aina tai siis tosi monta kertaa kartingiin Myllypuroon. Sieltä Alepaan, taksi Munkkivuoreen ja sittareita su iltaan asti. Välissä saatettiin vähän puuhastella - kaverini oli siis tyttö mutta siis kaveri vain mut en ollu kauheen musta/valkoinen silloinkaan. Hän matemaatikko. Pelattiin yhteiskassalla kun rahat ei riittäny muuten ja siltikin oli ylisuurta. Su illalla laskettiin tuotot. Lopulta matemaatikon työt jäivät kun pokeri vei. Mä en koskaan siitä addiktiosta irti päässyt, hyvä niin.
Asunnottomuudessa on toki paljon hyviä puolia...mutta ihan kaikki ei niin tunnettuja. Kuten se, että hotelleja tulee käytettyä sen verran, että alennuksia pukkaa aikas hyvin. Niinpä, kun plan A matkakumppanini Tallinnaan ei pääse mestoille, niin päätin ottaa itsekseni mestan kylpylästä. Ei toki Hiltonista, jonka pikkukylpylä on täysi Kingsien aikaan krapulaisista. Nyt kun käkkyihin on vain 5min aikaa rekata ineen niin ihan sama missä on jos ei Hiltonissa ja Hilton taas ei nappaa. Liian 24/7 pokerimaailmaa, oon liian vanha tms. siihen.
Myöskin koko Kingsiin, 9 päivää olis liikaa. Nyt ei kyllä ehdikään. Lauantaina on pojat kun exä Englannissa vastaväittäjänä. Exän uus sano, että voidaan fiksaa mikä aika vaan la vahdinvaihtoon niin kelasin, että mitäs sitä merta edemmäs kalaan kun Helsingissä ehkä paremmatkin pelit. Sökö, maankunnan miehet, vkl ja rajallinen peli-aika. Rajallinen peli-aika on hieno keksintö sekin, samoin kuin rajaton mutta hyvin eri syistä. Anyhow, Helsinki it is. No mutta, asunnoton ja Helsingin yö lokakuussa. Hmm, hotelliakaan ei jaksais kun sieltä lentää ulos ennenkuin ehtii nukkua kunnolla. MN:lla on treffit enkä todellakaan halua häiritä hänen treffien flowta. Hmm-hmm, ah, tiedän yhden pelipaikan missä pääsen sisälle ja varmaankin sohvalle lepäämään, tarvittaessa. Huonot unet, jos niitäkään, mut Tallinnan kylpylässä on aikaa paikkailla. Nythän tää on aivan loistava plan la-su yölle: ehkä MN viekkuun - jos hän ei busy - ja jos on niin sitten pelipaikan sohvalle. Asunnottomana oppii löytämään ratkaisuja; ehkä ensi kuussa tiedän jo parhaat sillanaluset.
Tänään, sunnuntaina, toinen kumppanini kyseli kuulumisia Filippiineiltä kun en ollut viesteillyt. Ollut näitä asunnottoman kiireitä. Olin poikien kanssa kun Exä reissussa ja siitä sitten back to back pelipaikkoihin pokeroimaan repun eli kodin kanssa kun Exän uusi saapui vahdinvaihtoon. Välissä betsejä kaverin kanssa - tosin unohdin jännittää ne kun nämä asunnottoman kiireet. Lopulta muistin, tarkistin ja +4500e.
Tosin ilo voi olla lyhytaikaista, kaveri kostobetsasi juuri 9200e joka oli se piste, kun vedin töpselin seinästä jatkobetsien osalta. On yksi tulos tuossa Liverpool-matsissa, mitä en varsinaisesti toivoisi. Saattaa olla 2-0 Liverpoolille se. No, asuntoa en voi enää pelata alta mutta kieltämättä epämiellyttävän isoa on.
MN tuli eilen flunssaan niin sain yösijan. Hyvä kiva (se jälkimmäinen) koska kolmas pelipaikka, jossa se sohva sijaitsi, ei auennutkaan viime yönä. Näitä asunnottoman hasardeja. Pyöräilin länsisatamaan kotini kanssa eli reppu selässä ja juuri saavutaan Tallinnan satamaan.
Pelit vai koti-ilta, hmm. Ei ole ollut tällaistakaan tilannetta ennen. Aina, jos on pelireissulla, niin pelaa tai bilettää eka iltana. Mutta näin asunnottomana kylpylä, TV ja lämpökin houkuttaisi. No, paljon varmaan riippuu siitä Liverpoolistakin.
