Pikkupron HömppäBlogi

joeplotter kirjoitti:

Miten PP:llä Nyt versus 15v sitten?

15v Sitten ei ollut Tinderiä, ei Facebookkiakaan vielä isosti. Ja aika oli muutenkin toinen; oli kaks sukupuolta, aika vähän puhuttiin eri suhdemalleista ja silleen. Periaatteessa kai ihmisen psyyke on kohtuu valmis 34v mitä silloin olin...mut aika oli eri...ja sit tuli lapset.

----------

Mut niin, Manilan Tinder, otos yks ihminen ja joku kaks viikkoa. En siis ajatellut mennä Tinderiin mut sit olin Suomessa yksinhuoltajana viikon 24/7...kaverit puhu ja Main Nainen kans houkutteli. Tein sitten niinku kunnon yksinhuoltajat tekee eli lapset tutimaan -> Tinder hereille. Manilassa, Suomesta käsin. Ja tein niinkuin kunnon YH tekee eli ikähaarukaksi 21-33 jotta ei mene liikaa aikaa lapsosilta.

Aika pian huomasin, että ero on pitkälti sama kuin on ero Manilan liikenteessä verrattuna Hki liikenteeseen. Liikennettä on Manilassa paljon ja se on kaoottista. Erilaisia sukupuolia sikin sokin ja reippaammat tytöt aika harvoin kokonaan tyttöjä. Joku 32 ilmoitti olevansa oikeasti 51, joku 32 ilmoitti olevansa oikeesti 23. Muutama ilmoitti, että nimi on eri "to make it more interesting".

Musta Manilan liikenteessä on all you can eat ihan ilman lisäjännitys-momenttejakin.

Tai ehkä ero on pikemminkin Manilan liikenne verrattuna, öö, Kaamasen liikenne. Koska Helsingissä on kumminkin jotain liikennettä 49v miehelle ehkä vielä.

Sit sellanenkin huomio tuli aika nopsaan, et korkea koulutustaso on jeppis kamaa. Tinderissäkin. Oli liikennettä mutta kaaoksen lisäksi myös katkoksellisuutta. Kolmannen maailman elämä tulee väliin, hommat ei helposti etene maaliin vaikka näytöllä kiinnostusta olisikin. Musta Helsingissä on eri tavalla.

Pääsin sitten kuitenkin Treffeillekin. Alko semi absurdisti eli mentiin ostariin käärepaperiostoksille. Joku kymmenen kauppaa - mä kun oon tunnettu shoppailija. Yhdennessätoista sit menin sisälle putiikkiin minäkin ja bongasin sen käärepaperin. Eli tosiaan, tunnettu shoppailija ja tarkka ukkeli. Woman in distress ja silleen. Syömään, juomaan ja ilta kääntyi kivasti plussan puolelle. Tyttö lähetteli kivan viestin perään. Tästä tulee varmaan jatkoa, ajattelin. Ja #Khosted.

Tuli toinen treffi. Aikamoista säätöä jota ei vähentänyt se, että sanoin Tinderissä tälle kävelleeni niille ekoille treffeille 5 tuntia Manilan helteessä. Tulkitsin, että jotenkin suuttu mulle siitä, ehkä mustasukkainen? Ei, hän vaan piti mua sekona. . No, noin hyvä riidaaja niin toki tästä tulee jeppistärskyt. Tuli myöhässä kun mun piti tulla tunnin päästä taksilla ja hänen piti pestä pyykkiä 600 metrin päässä. Miehen osa Tinderissä...istua terassilla tunti T-paidassa, auringossa. Syömään, juomaan ja ...tyttö oli vähän vaisu. Kaikkeen "whatever you want" ja niinku ei oikeen mitään omaa tahtoa. Aattelin sit lopulta lopettaa treffit nätisti ite koska riidasin hänet niin passiiviseksi, että muuten istutaan drinksuilla huomennakin. Perään tuli seitsemän viestiä: "I had so much fun!". WTF, missä se näkyi treffeillä.

Ok, annetaan tytölle toinen mahis jos kerran olikin kivaa. Kutsuin Lake Taal:iin ja innostuikin, pariksi yöksi. Annoin Main Naisen Whattsup ja sanoin, että voi viestiä jos haluaa background check. Alles got, ainut vaan, että täytyy saada lupa siskolta...luonnollista kun hän on vain 30v. Olisi pitänyt hakea oman ikäisiä. Siskolla oli huono fiilis koska siskon tyttöystävä ei ollutkaan tulossa siskon synttäreille...joten piti odottaa kysymisen kanssa. Illalla tuli kaksi kuvaa pyykkivuoresta ja suruhymiöitä, että ei pääse lähtemään kun nämä pitää pyykätä ennen siskon synttäreitä kun siskon tyttöystävä pääseekin tulemaan sinne. Figures.

Kaikissa välissä oli toki sitä Manilan liikennettä Tinderissä. Paljon ja kaoottista.

Sitten uudet treffit. Tää oli ehkä enemmän kiinnostava, kuvien mukaan paremmasta perheestä, tekstit tuki. Ehkä koulutettu ja kuuma mitä laitto privakuvaa. Piti nähdä päivällä ja ostarilla. Sanoin et oon nyt SM ostarilla T-paitaa soppaamassa. Kysyi, että millä niistä ja ennen kuin ehdin vastata niin hän olikin jo ottanut taksin kotiin. Eikä päässyt enää lähtemään koska "Aunt" siveyspoliisina. Siinä mun vastaamisessa siis kesti joku 7min.

No, onneksi olin tässä vaiheessa jo fiksumpi Manilan liikenteestä. Äsköisen tytön treffien sopimisen jälkeen oli tullut toiselta tytöltä viesti, että "sori sori, mä oon normityttö mut tosi epätoivosessa tilanteessa, et voitasko mitenkään tehä jotain diiliä, sori sori ja tälleen on oo koskaan tehny". No, en usko mäkään mut kuvat toki hyviä ja oltiin matchatty. Hmm, mietin moraalihommia. Joko tyttö tosiaan on 1) erityisen epätoivoisessa tilanteessa tai 2) tää on hänen perusline. Ja sit mietin moraalia jos onkin jotenkin poikkeustilanteessa. Vastasin sitten "I have another date and I do not want to fuck you just because you r esperate. But if this date fails, I message an let's see what we can do". Ja sit kun se eka treffi peruuntui niin sovitusti viestin ja meni taas eeppiseksi säädöksi ja fail tytön puolelta koska "ystävät tuli kylään". Mietin vaan, että on sitten epätoivoinen tai perusline niin ei toi closaaminen hirveen tehokasta hällä oo.

No, sitten aloin olemaan tähän Manilan Tinderliikenteeseen jo vähän burn out. Tuli kuitenkin vielä match, joka tuntui tietävän mitä tekee. 22v eli mun makuun vähän nuori mut huikeet kuvat ja kirjotti hyvin. Aloitti "This is Tinder, you only want my tits". Jatkoi kertoen, että on "high maintenance", "poor f off" ja että on "daddy issues". Työnkuvansa oli "no job for sexy girl". Lisäksi totesi: "lets face it, we r only cona use each other".

No niin, my kind of girl! Tämä tietää mitä tekee ja saan hermolomaa tähän liikenteeseen. Kysyin mitä hakee. "Sugar Daddy". No surprises there ja pahoittelin, että mulla on vaan kolme päivää aikaa, et onko mitään käyttistä? "It's fine" ja locked.

Paitsi että ei tietenkään, meni säädöksi. Tässä on sellainen homma, että on näitä kulttuurieroja. Ja sen päälle kun on vain tekstiä käytössä, ei natiivi kirjoittajat ja molemmat osapuolet yrittää olla kinda nokkelia, niin. Disaster after disaster, mulle ainakin, jotenkin homma vaan menee kummallisesti vinoon. Tyttö soittikin facessa jotan säätöhommaa ja sitten kesken kaiken sanoi "let's continue in text". Ok, kaoottista JA absurdia. Ennen puhelun lopettamistaan olin jo ehtinyt ehdottaa re-schedule kun menee niin säädöksi ja tytöllä on aikainen herätys. "Nooo, I have put make up like hour already!!". Me ei siis tässä vaiheessa oltu ees sovittu vielä paikkaa...koska säätö.

No, lopulta vaan lähin ajamaan taksilla sinne tunnin päähän ja figure on the fay. Jos tyttö on kerran laittanut meikit niin en mä peru, enkä muutenkaan. Tuli paikalle sovitusti ja kieltäytyi taksinsa maksusta. Ok, laskuun siis. Oli kyl tosi kivaa ja aina vaan kivempaa, oli petite, hotti, kiltti ja huolehtivainen. Lopulta ehti nukkua 3h ennen 8h toimistotyöpäiväänsä...JA koulua. Ja tosiaan koko illan aikana ei selvinnyt mitä muuta siihen Sugar Dad kuvioon kuuluu paitsi hyvät ruuat ja ilta drinksuja kattoterdellä eli 27e totaalilasku, kahdelta. Jälkeenpäin tuli viestejä et haluu nähä uudestaan. Being Manilan liikenne Tinderissä en nyt luottaisi siihen mut let's enjoy the ride.

stocksman kirjoitti:

 

Raise Your Weapon kirjoitti:

En tiedä mitä mieltä olen sun ikäisen henkilön seksiturismista parikymppisten kanssa, aika surullista jotenki mutta samaan aikaan kai ihan normaalia - sen takia sitä rahaa kaiketi on tehty

 

Laillinen seksiturismi on mielestäni ihan ok. Toki näiden köyhien maiden huorien kanssa pelehtimen ei  tunnu kovin mielenkiintoselta. Jos kun jenkkeihin meet niin vaikka tasokkaan   playboy bunny tytön  kanssa saaduista kokemuksista vois olla mielenkiintoisempaa lukea, maksaa tietty sitten jo jonkun verran

Mä en tiiä, ootteko jätkät ees lukenu sitä pitkää juttua, mutta kukaanhan tavattu ei ollut lopulta ns. maksullinen. Jos siis ruuan tarjoomista ei sellaseksi lasketa.

Kertomus oli siis Tinderöinnistä Manilassa. Joka on oman kokemukseni mukaan varsin absurdia, kulttuurikokemus ainakin.

Sit siihen toiseen kysymykseen. Olen tarkka läheisteni yksityisyydesta kun he ovat tekemisissä mun, eivät maailman kanssa. Mutta tähän kai voi vastata, että kumpikaan ei tehnyt aloitetta avoimesta suhteesta. Tavattiin Tinderissä 2021 ja se on mennyt aika luonnollista latua niin kuin on mennyt from day 1. Hyvin nopeesti oltiin tosi close ja ensimmäinen riita on vielä riitelemättä. Olemme hyvin onnellisia ja rakastuneita ja toivon kaikkea parasta myös lukijoille.

Aki Pyysing kirjoitti:

 

Raise Your Weapon kirjoitti:

 

PikkuPro kirjoitti:

Mutta tähän kai voi vastata, että kumpikaan ei tehnyt aloitetta avoimesta suhteesta.

 

Miten on mahdollista olla avoimessa suhteessa ilman että kumpikaan ei ole tehnyt aloitetta asiasta?  Miten tämä toimii? 

 

Äkkiseltään tulee esimerkiksi mieleen, että kumpikaan ei tee aloitetta monogamiasta.

Huomenta.

Tän tyyppistä. Mul oli Tinderissä sana "Polycurious" 2021 ja se sana saattoi vaikuttaa huomattavasti elämänkulkuun. Ei kyl olla siitä puhuttu mut tuskin miikkaa ainakaan oli. Tyttö sit vastas, jossain vaiheessa meni siihen et puhuttiin olemassa olevat kuviot ja kiinnostukset läpi. Ilman draamaa ja ilman keskusteluja tykättiin vain toisten jutuista ja oli keskustelematta selvää, että miksi hyviä ihmissuhteita ja kuvioita poikkaisemaan tai etäännyttämään. Tuntuisi repivältä ja surulliselta draamailulta. Nykyään ollaan toistemme tuki tyttö-poika energioissakin, "partners in crime". Mä esim. tosi mielelläni oon koiravahti kun naisella on treffit. Koira kun tykkää osallistua vähän liikaakin. MN taas koutsaa mua mm. Tinderissä kun on todella hyvä viestijä. Valitsee mulle paljastavampia kuvia ja tällä reissullakin ehdotti, et ottasin uudestaan yhteyttä yhteen tyttöön joka kiinnosti. Se homma heräsi uudestaan eloon vinkkien avulla.

Mut kukin tyylillään. Mul on ehkä "maailmanparannustehtävä" vaikka sitä ei kaikki varmasti usko. Tää muutti niin täysin mun elämäni ja oon onnellisempi kuin koskaan. Ei tämä ole varmasti kaikille ja avoimetkaan ei ole yksi luokka ja itse asiassa mekin toteutetaan avoimmuutta eli painotuksilla. Mut maailmanparannustehtävä on siinä, et selkeesti se perinteinen monoilukaan ei tee kaikkia onnelliseksi. Sehän on aika draamaa sikäli, että yli puolissa pareista petetään (1) ja sit kertoo tai täytyy käsitellä salaisuuden sisällään. Ei kuulosta kivalta kumpikaan vaihtoehto. En oo varma, että monoilu on voittajastrategia kaikille ja siksi haluan sanoa, että on muitakin tapoja. Itteäni on ilostuttanut paljon vaikka Yle areenan "Suhde 2.0" jaksot 1-3 niin jotenkin haluan give back/eteenpäin mitä noi rohkeat ihmiset on antanut mulle. Näkökulmia. Itsehän toki lopulta on syytä se polku valita, mitä haluaa katsoa.

(1) Tutkimusten mukaanhan noin puolet pettää. Mut kun suhteessa on kaksi, niin suhteen sisällähän pettämistä on reilusti yli 50% tapauksissa. Jolloin siis rikotaan sitä monosuhteen tosi corea. Niin siksi sanon, että ei tunnu voittajamallilta kaikille. On joku kuvio sovittu ja sitten yli puolet kusettaa. Onko kusipäitä noin paljon vai onkohan mallissa jotain haasteita.

----------

Kysymättäkin - vai kysyiköhän joku täällä - vastaan siihen, että eikö pelota, että toinen löytää paremman ja lähtee. Ei kyllä yhtään. Ensinnäkin 1) kaikissa suhteissa toinen voi löytää paremman ja lähteä  2) avoimessa keskustellaan asioista niin toinen on enemmän kartalla koko ajan mitä tapahtuu, tuntuu kaukaisemmalta nähdä, että tulis "mulla on hei ollut 5v toinen mies ja nyt mä meen" -moment kun se suhde on täysin sallittua. Ihminenhän usein pelkää sitä, mitä ei tiedä. Mustasukkaisuus ilman syytä on esimerkki tästä. 3) Minusta tässä kumpikaan ei jää toiselle velkaa. Monissa monosuhteissa rajoitetaan itseä ja kun ero tulee, niin ollaan katkeria kaikesta siitä, mikä suhteen aikana uhrattiin. Tässä saa tehdä pitkälti mitä haluaa (toki jos käyttäytyy huonosti niin toinen lähtee) niin tuollaista "uhrautumisvelkaa" ei synny. 4) Itsehän olisin hullu tästä lähtemään ja jos MN lähtisi, olisin devastated varmaan mutta kiitollinen elämäni onnellisimmasta 1,5 vuodesta - vähintään. Kun ei hän ole mulle mitään velkaa. 5) "Lähteminenhän" tarkoittaisi sitä, että toisen pitäisi alkaa monoilemaan tai sitten suhde muuttuisi painolastiksi. Ekaa en oikein näe ja toiseen voi itse vaikuttaa teoillaan.

Itse nykyään toivon, että en joudu koskaan takaisin monoiluun. Mulla ei siis mitään mallia vastaan ja toivon kaikille (paitsi kusipäille ja niitä on vähän) kaikkea hyvää, valitsemallaan polulla. Mut ei oo mun juttu, ei oo koskaan oikein ollutkaan ja oon tiennyt sen.

stocksman kirjoitti:

 

PikkuPro kirjoitti:

Mut ei oo mun juttu, ei oo koskaan oikein ollutkaan ja oon tiennyt sen.

 

Pelko pois ja asioista on hyvä puhua suoraan, niin kuin se kirosana on .  Jos uskallat kertoa, ja oletan että kuitenkin seksiäkin reissulta toivot saavasi. Niin mikä se juttu sulle on saada  esim. itseään nuoremmalta (jos sillä iällä on väliä)  parin päivän tuttavalta? Jos et lokeroi sitä esim. seksiturismiksi. Vai onko "avoin suhde" tälläsessa tapauksessa "salonki kelpoisempi" termi jota voi käyttää niin säästyy leimaantumiselta.

Aluksi. Mä en ehkä halua kuitenkaan tästä terapiablogia kun juuri nyt en sellaista koe tarvitsevani ja enemmänkin kiinnostaa keskustella teemoista vähän yleisemmällä tasolla kuin syväkaivaa yksilöcasesta kaikkea. On mullakin rajani avoimmuudessa - varmaan averagea syvemmällä kyllä. Lisäksi, kun mennään kohtuu syvälle, niin eihän ihminen itsekään oikein tiedä usein, miksi haluaa mitä haluaa. Suhde 2.0. sarjassa yksi suomalainen fiksu haastateltava (nainen) sanoi musta kivasti, kun kysyttiin, mitä hakee treffeiltä:

"En mä oikeen tiiä"

Käännetäänpä näin. Kuinka moni monoilija on kaivellut aivojensa viimeisenkin onkalon ja tuntee itsensä 180%. Esimerkiksi moni on täysin varma, että ei petä - kunnes sitten puolet kumminkin pettää. Tai on täysin varma, että tykkää jostain ihmisestä koska X, Y ja Z ...kunnes sitä X, Y ja Z on niin paljon päivittäin, että alkaa vituttamaan vain. Sellainen on ihminen: jotkut pääsevät unelmatyöhönsä vain huomatakseen 5v myöhemmin, että sitä unelmaa on vain liikaa. Haluaisi ihan mitä muuta vain kuin huomenna - taas - herätä toteuttamaan ex-unelmaansa. Ihminen on konstikas olento.

Sen verran voin itsestä sanoa, että mua on aina ahdistanut ajatus, että mitä jos joskus tuleekin jotain elämässä vastaa jota haluaisi katsoa ja sitten ei sopisikaan? Sitten ei ole kuin huonoja vaihtoehtoja jos monoilee. Tuo ahdistus on nyt täysin poissa. Mikä tässä on itselle tosi tärkeää, niin huomaan miten tuo vaikuttaa kaikkeen. Kyse ei tosiaankaan ole siitä ainakaan vain, että "en voi panna tota" vaan monoilussa jotenkin sulkee itsensä laajemminkin. Ei ole avoinna maailmalle. Nyt mulla on rauha: voin hymyillä kadulla ihmisille rennosti eikä tarvi jännittää, että "mitä jos se hymyilee takaisin niin millaisessa kusessa kohta ollaankaan". Lisäksi monoilussa on aina ahdistanut, kun tajuaa "jos oon tän kanssa loppuelämän JA oon reilu ja noudatan sääntöjä....niin sitten tämä, tämä ja tuo on suljettu lopullisesti elämästä. Forever". Mitä oon puhunut miesten kanssa jotka siihen kykenevät, tuo ahdistaisi muitakin...mutta aika moni valitsee ei-ajatella asiaa kunnes tilanne on ns. päällä. Mä oon ihmissuhdenörtti.

Vastauksena kysymykseesi tosiaan edelleen kyseenalaistan sanavalintojasi. Itse olen puhunut Tinderöinnistä  Filippiineillä. Se onko jotain ja mitä on itselle ehkä toisarvoista sille, että jos jotain haluaa, on ok seurata kiinnostustaan. Ja samoin MN voi tehdä, tää on mulle tärkeää, en laita palloa kenenkään jalkaan.

Ihan toiseen asiaan. Oltiin yhden uuden kivan kaverin kanssa viidakossa. Koitettiin löytää "Palawan swing" kun se näytti niin absurdilta konseptilta. No, oli toki kii vaikka ei pitäis - skutassa ilman välinettä. Löydettiin hikisinä joku viidakon keskellä oleva resort tai siis "resort". Mut ihana tunnelma! Oli siinä pooli rinteessä, safkaa poolille, superystävällistä, jotain viidakkoretkiä tarjolla ja nolla asiakasta su iltapäivällä näkyvillä. Ja siis ei tod. länkkäriturremasta, jotain majoja mis nukutaan (17e yö/maja) ja hierontaa tarjolla puumajassa. Ni vähän aattelin, et vois ottaa hu TukTukin skuttaan, polkujuosta viidakkoteitä pari päivää. Siel on jotain hot springs kans hoodeilla.

pyoranorava kirjoitti:

Osallistun keskusteluun.

Tosi hyvä kirjoitus pyöränorava, kiitos. Todella monesta asiasta samaa mieltä.

Omasta elämästäni voin sen tarkentaa, että en ole juuri koskaan harrastanut ns. yhden yön panojuttuja. Kaikkea mitä teen tai en tee niin en halua julkisesti avata mutta siis tyttöjen pokailuyritykset kertakäyttöpanosyistä ei oo mun juttu ollut koskaan. Ei myöskään Tinderissä.

En toisaalta tuomitse, tiedän tyttöjäkin jotka tuollaisesta saa kiksit ainakin josssain vaiheessa elämäänsä.

Palawan illalla done. Tosi hyvä flow ollut, tänne tuun takas. Filippiineille myös.

Todella paljon ulkotreeniä eli esim. tänään 6-8.20am juoksua ja aamiksen jälkeen uintia ulko-altaassa. Nyt on akut ladattu auringossa. Ihana päästä MN, poikien ja koiran luokse. Vedoistakin tuli jotain ja nyt on säännöllisiä tuloja paristakin lähteestä joten ihan vieläkään en oo katki. Mut working on it...tai siis nimenomaan EN working. Tosin, pokeri on alkanut kiinnostamaan. Aurinko tekee ihmeitä.

Auringonlaskun aikaan kone nousee kohti Manilaa jossa viimeiset Tinderöinnit ja mitä keksii. Kattopooli niin ei voine hirveen huonosti mennä vaikka Suomessakin alkaa säätiedotuksissa aurinko vilkuilemaan.

Kiitos matkaa jakaneille, Mini ja Henri. Hyvä itsellinen ja samanhenkinen meno. Jaetaan kuluja, välillä yhdessä jotain hauskoja systeemejä mut lähtökohtaisesti jokainen tekee matkaa omaan tyyliinsä. Mun mielestä ryhmässä vaan kokee niin paljon vähemmän sitä maata et välillä on hyvä olla omissa energioissa.

Tässä kun on chilli lopetus matkaan niin on aikaa kirjoitella. On ollut vauhdikas reissu - tosi hyvä sellainen - mutta kiva, kun nyt muutama päivä ihan ilman ohjelmaa. Ehtii orientoitua Suomeen johon kyllä palaa innoissaan ja akut täysinä.

Menin vielä kerran Tinderiin, Manilassa, El Nidosta. Matkakumppanien kanssa mietittiin, että Manila on ehkä yksi miellyttävimmistä paikoista Tinderöidä (miehille), ainakin jos Matchejä hakee. Naisille kivoja ovat vain noin kaikki paikat maailmassa jos Tinderöinnistä yleensä tykkää (1). On Manilan Tinderöinnissä vaaransakin toki - Matkakumppani on aikas myyty ja jollain paratiisisaarella daaminsa kanssa ATM.

Itsekin kiinnostuin/ihastuin yhteen eli Tumpin u/o lineen on vielä yksi matkaa ja taitaa jäädäkin underiksi. Luulin Eris:n ehkä jo hävinneen mut olikin kuulemma "Hospital duty" pari päivää joka kuuluu sairaanhoitaja-opintoihin. Uskonkin, sen verran puhunut opinnoistaan. Anyhow, varauduin jo pienellä kokemuksella johonkin tällaiseen niin menin tosiaan Tinderiin back ja tuli treffit jo tulo-illalle Manilaan. Manilan liikenne ei ole kauhean jeppis stressittömälle siirtymälle kenttä - hotelli - treffit. Niinpä kävelin hotellilta pari kilsaa treffeille - ehtii varmemmin ja stressittömämmin. Oli käsittääkseni sovittu aika ja paikan päältä ajan tullen ilmoitin mis tarkalleen oon (vahingossa 5* hotlan aula, tavoittelin sen kattoterassi-baaria). Jennie ilmoitti et "I am in Pasag" eli 5-10km päässä (Manilassa iäisyys). Jotenkin tuli riidit ja kysyin "are you still at home?". Toki ja siis odotteli jotain lisävahvistusta ennen kuin lähtee valmistautumaan...mut ei toki rohjennut kysyä. Kulttuurieroja. Kello oli 2130 ja kattoterassi menee kiinni 24. Sit tässä sellainen pikku juttu, että en ees olis halunnut treffejä tälle illalle vielä koska mun päivä oli alkanut 0530 2h20min juoksulla vesputouksille, sit aurinkoa, uintia, hieronta, pakkaus, lentohässäköinti jne. Spede alkoi vilkuttamaan kohti unta. Olin lopulta et "olisko kuitenkin huomenna?" (sehän ei siis koskaan tarkoita mitään koska huominen on huomenna ja kummin kaima voi sairastua tai voi olla meno joka oli tiedossa mutta ei tullut sovittaessa ajateltua ettei kahdessa paikassa yhtä aikaa voi olla...tai voi tulla kiinnostavammat treffit tytölle). No, tässä vaiheessa keskustelua Jennie olikin jo käynyt suihkussa ja meikannut. "I am done now". Tämä toki vois olla "done" säätöön mut tulkitsin, et on valmis lähtöön. Enkä kyllä täysin uskonut, että olisi - ehkä tunnin päästä olisi tai tarkemmin sanoen joskus, ehkä. Mä olin jo vetänyt ison tölkin Red Bullia aikaa sitten ja yhtälö ei mun käsittääkseni oikein nyt...ottaen huomioon, että ne mestatkin alkoi menemään kiinni ja yleensäkin jos Manilassa alkaa tulla kiireen/stressin tuntua niin sitten homma on jo kasahtanut IRL. Koska liikenne ja säätö.

No, jotenkin seuraava päivä onnistuikin. Kysyin herättyäni ja vastasi, "käykö nyt/ 15?". Tietty joo vaikka yllätyin, että joku liikahtaa ennen auringon laskua. Tulikin jo 1615 eli Manilan ajoissa. Mut oli ihan worth it vaikka enemmän taidan saada kiksejä absurdeista prosesseista keskimäärin kuin "tuloksista".

Tinderöinti on kivaa mutta onhan se myös kuluttavaa longer run. Tällainen leirimuotoinen on tosi hauskaa kun on aikaa olla max joustava mutta kiva myös kohta laittaa tauolle ja suunnata energiat muualle: MN, lapset ja rakas koira.

Oon kyllä pelannut pokeriakin. Neljä tuntia kolmessa viikossa.

1) statsien mukaan Tinderissä olis kymmenen kertaa enemmän miehiä kuin naisia. Miehet Tinderin mukaan tykkää 10% ilmoista, naiset 0,7%. Tämä tarkoittaa, että naiset saavat keskimäärin 150 kertaa likejä miehiin verrattuna. Naiset, joiden kanssa oon asiasta jutellut Suomessa, järjestelmällisesti kykenevät ottamaan sitä tulvaa vastaan muutaman päivän max kun on niin overwhelmed. Tasokkaat naisilmot saavat Helsingissä tuhansia likejä päivässä, alussa. Sellanen matikka .

joeplotter kirjoitti:

Ihan mielenkiintosta kuulla meiningit sitten, kun kierrät länsimaissa, miten eroaa maa vs maa ja maanosa vs maanosa, jos voi sille tasolle yleistää. Oma sydän on varmaan hiukan rasistinen, ei oikein ole koskaan iskenyt aasialaiset eikä oikein eri sävyisetkään. Mikäs on PP:n top5 maankolkat tässä asiassa, jos suomea/pohjoismaista ei sais valita? Itellä se siis on silti 5xeloveena.  

Terkkuja Dohan lentokentältä. Tässähän on hyvin aikaa vastailla, samoilla silmillä.

En mä kyl oikeen tiedä, miten vastais ja että oonko oikea ihminen vastaamaan. Ollut tossa kuitenkin vuosikymmen varsin tiivistä lapsiaikaa. Ja eri ikäisenä kiinnostaa eri jutut eli eri paikat. Mut, no, ainakin mulle on kieli tärkeä. Ja sit oon hiton laiska kielissä eli jo ala-asteella päätin, että opettelen vain Englannin ja sillä mennään tää elämä. Niin tää tavallaan rajoittaa ja ohjaa mut toisaalta ei niin haittaa, sillä mitä vanhemmaksi tulee, sitä hienovaraisemmaksi matkustaminen menee ja Filippiineillä yksin riittää vuosiksi puuhaa, luulen.

Mun sydän on aina sykkinyt South-East Aasialle. Tykkään siitä elämänmenosta, puuhakasta mut ei kaavoihin kangistunutta. Sähläystä mut ystävällisesti ja lopulta hommat aina hoituu. Sit ei haittaa se, että tytöissä mieltymykseni on aina ollut petite ja pitkät hiukset. Eka tyttö johon tunnetasolla íhastuin oli Pakistanilainen lentoemäntä ja viiminen Filippiiniläinen sairaanhoitaja. Sit Aasiassa on vaan musta tosi paljon nähtävää, jo 1990-luvulla Lonely Planet opetti, että South East Asia on maailman reissukohde nro yksi ja Lonely Planet oli about niin raamattuni, kuin mikään koskaan on ollut.

OT: oon siis ollut eka kertaa lentokoneessa tai Ruotsin ulkopuolella iässä 21v. Et sen verran pienistä oloista tullaan...se oli rakkautta ensi hetkistä kun karkasin Kauppasurkean KV viikolta Barcelonan Sitsesiin kaverin kanssa. Törmättiin Jenkkityttöön ja aamulla soitin äidille ääni väristen. Oon rakastunut, matkustamiseen. Se oli sit menoa, 8kk päästä lähin jo 4 kuukauden working holidaylle Ausseihin ja 1v 8kk päästä vaihtoon Pakistaniin.

Maailman joitain  kivoja paikkoja musta on:

- Filippiinit. Se flow kun voit botskeilla vaikka kaikkialle ja noin kaikki osaa Englantia. Yksin voi aina Tinderöidä seuraa. En siis vaihtanut loppuja pesoja pois - meen takaisin.

- Indonesiassa on paljon reissailtavaa mut kieli on kyl ongelma. Muuten olis aika toppia.

- Pakistanissa oon varmaan saanut kovimmat matkasävärit, menin aika undergrund ja resultwise ehkä hc eli mm. yksin Afkanistanin pakolaisleirille ja yksin kielletyyn asekylään heimoalueelle palloilemaan. Klisee, mut jengi oli vaan uskomattoman ystävällistä. Siis se oli ihan sairasta, like hommasivat autokyydin ilmaiseksi 80km päähän yöllä, eivät antanaat maksaa omia ruokia vaan useamman kerran lasku oli vain maksettu toisesta pöydästä...kerran riksakuskikaan ei vaan suostunut ottamaan rahaa, lähti vaan pois lopulta ja oli pitkä matka se. Levittävät uskontoaan näin, ystävällisyydellä,kivempi kuin Kristinuskon tautien exporttaus.

- Floridasta mä kyl tykkään, aina. Sopivasti porukkaa, voi ajella autolla aika rennosti ja pelejä löytyy. Ehkä paras Road Trip mesta pokanpelaajalle. Varsinkin Suomen talvella.

- Laos oli aika jännä yksin samoin kuin Kamputsea. Vedin mm. Mekongin yksin joku 700km ylävirtaan jollain pikaveneellä joka oli kaiverrettu puun runkoon. Oli aika vauhdikasta, kypärä päässä mut jos siinä vauhdissa se 60cm levee ja 8m pitkä kippaa niiin ei siinä kypärä vältsyyn auta.

- Loppuun täytyy Malediivit mainita. Ei siellä oo mitään tekemistä mut jos on tyttö johon haluu keskittyä niin onhan se huikee mesta. Heti lentokentältä lähdetään veneillä eteenpäin.

Tuli kuus ja noi on kyl aika sattumanvaraisia. Esimerkiksi 90-luvun alussa rakastin Itä-Eurooppaa ja Venäjää. Menin Karjalat ja Pietarin moneen kertaan. Viron, Latvian, Liettuan, Puolan, Slovakien, Slovenian, Romanian, Albanian, Kroatian, Slovenian, Valko-Venäjän, Ukrainan ja Kalininkradin. Vikassa kyllä tuli kaksi hottia opiskelijatyttöä matka ja bileoppaiksi niin voi vaikuttaa mut oli se muutenkin tosi rokkenrol-mesta. Menin jostain huumeesta katuun mut ihanasti hoisivat hotelliin. Harmittaa vaan kun sinne meni samalla nätti tyttö - nää on näitä huumeiden vaaroja mistä kyllä varoitellaankin.

Seuraavaksi tai siis ens talvella koitan reissata vain kerran kun haluun olla ihmisteni parissa Helsingissä. Siihen reissuun ainakin kiinnostaisi Filippiinit uusiksi, Cebun hoodit ja muutenkin etelämpää.

------

Sry, en ehi tarkistella, myöhästyn kohta lennolta!