Mollivoittoinen heinäkuu sekä pörssissä että muuten. Tosin positiivisena puolena heikohkot tulokset eivät ole hirveästi näkyneet salkussa, mikä antaa hieman tukea näkemykselle että omissa firmoissa ne pääsääntöisesti on jo hinnoiteltu kurssiin. Vituttaa saatanasti joka kerran kun vilkaisee salkkuun kun tekisi mieli lisätä Ilkkaa, mutta ei ole oikein mitään myytävää ja pelimerkkejä ei ole tullut rahapeleistäkään toivotulla tavalla.
Hommat ovat paperilla edenneet hyvin, mutta tuloksellisesti huonosti. Pokeria on tullut pelattua hieman suunniteltua vähemmän, mutta kaksi hyvää pelipäivää (6 tuntia+) viikkoon ja pari lyhyttä on aivan ok -> nyt tosin koitan tehdä suosiolla kolmen hyvän pelipäivän viikkoa koska yksi hyvä pelipäivä >>> kaksi tynkäpäivää mitkä on usein vain muutaman turnauksen mittaisia. Eli peleillä keskiviikkona, torstaina ja sunnuntaina.
Jaksaminen ja aikatauluttaminen on hankalaa - vaikka viime viikolla unirytmit pysyivät kohtuullisen hyvin hallinnassa, nyt ne ovat taas kellahtamassa ja tuntuu ettei viikossa ole riittävästi tunteja. Jos menee 10 tuntia liikkumiseen, 10 tuntia lukemiseen ja sanotaan vaikka keskimäärin 40 tuntia "töihin" mistä merkittävä osa on henkisesti hyvin kuluttavaa ja äärimmäisen intensiivistä toimintaa niin energia ei vain nyt tunnu riittävältä. Juokseviin asioihin, palautumiseen pokerisessioista, kodinhoitoon ja valitettavasti myös sijoittamiseen menee myös aikaa ja energiaa. Tuntuu ettei jää oikein vapaa-aikaa milloin pääsee irroittautumaan jää ollenkaan.
Vanhoja keräilykortteja oon saanut listattua, singlejä cardmarketiin eli menevät myös ulkomaille. Melkoisen työlästä hommaa kun pitää kortin kunto (ja välillä myös kieli) selvittää yksi kerrallaan listatessa ja olenkin päättänyt listata vain hieman kalliimmat (useamman euron) arvoiset kortit. Listaamisen ohella postittamisrumbaan luonnollisesti menee aikaa. Listattu on nyt toki vasta kohtuullisen pieni osa arvokkaammasta päästä. Produktit mitä löytyy olen jo aiemmin laittanut Toriin, mutta jos niistä kaikista oikeasti haluaisi eroon niin pitäisi varmaan nekin myydä ulkomaille. FOMO-mielessä toki vituttaa helvetisti että tuli myytyä powerit ja muut arvokkaat kortit jo 10 vuotta sitten, kun nyt niistä olisi saanut 10x enemmän. Ei mikään pikkusumma, jonkin matalan 6-figs niistä nyt saisi.
Aivojen takalohko muistuttaa vähintään kerran päivässä, että pitäisi kans opinnot ohjata pakettiin. Ei vain kiinnostaisi. Ja vielä vähemmän jaksaisi. Oikeastaan vähän sama ongelma kuin kaikessa muussa tekemisessä nyt: ei vain näy mitään sen kummempaa tarkoitusta miksi pitäisi tehdä ja mitä sillä saavuttaisi. Blogittaminen ja striimaaminen uhkaa upota vähän samaan kastiin.
Säästöpossu rikki (10k pelikassasta sijoituksiin kun se pulskistui Q2) ja lisäys 2547 kpl Ilkka2 á 3,18 (nyt 8797 kpl). Arvoansaan mennään taas.
Kurssi on taas laskenut, selkeästä syystä kun yhtiön johto ja hallinto eivät tunnu ajattelevan osakkeenomistajan parasta. Olisi ollut vaikka loistava sauma hankkiutua kohtuulliseen hintaan eroon Alma Median osakkeista Otavan pakolliseen ostotarjoukseen ja jakaa 4 euroa osinkoa sijoittajille jättäen 20M vielä kassaan.
Tässä ajatuksia, millä perustelen itselleni mauttoman riskin (ei siis firman, vaan ylipäätään sijoitusasteen noston osalta):
3,18 kurssilla MCAP 81M
Kassassa rahaa noin 40M€ 2022 lopussa: Rahavarat olivat tilikauden lopussa 9 435 tuhatta euroa (9 590 teur). Muut lyhytaikaiset rahoitusvarat olivat tilikauden lopussa 31 012 tuhatta euroa (36 982 teur)." - sen jälkeen saatu Alma Median osingot 4M ja maksettu omat osingot 5,1M
Alma Median osakkeet 10,9% * 741M (9,02 kurssi) ~ 81M
Oman toiminnan arvo base-casessa ??? ~ 20M 2022 58M liikevaihto oik. EBIT 1,2M 2023e 60M liikevaihto oik. EBIT 0,9M
Möyrivää: Media- ja markkinointipuoli (10M?)
Tappiollista: Painopalvelut (-10M?)
Potentiaalista: Liana (SaaS-liiketoiminta markkinoinnissa ja viestinnässä, 2022 liikevaihto 20,3M ja liikevoitto 0,4M) (20M?)
Lianalla onnistuessa potentiaalia merkittävään arvoon, mutta vastapainona suuri epävarmuus ja tarve isoille investoinneille.
147M = 45% alennus tähän yhtiön kurssissa
Ongelmat: Pohjanmaalle keskittynyt äänivalta, ei kiinnostusta maksimoida osakkeenomistajien etua ja suuromistajienkin vaikeus saada strategiamuutoksia lävitse sääntöjen takia (5% katto äänissä yhtiökokouksessa).
Laita itsesi kuntoon. Millään elämässä ei ole mitään väliä jos et ole terve. Olen nähnyt sinua paljon vähemmmän elämää ainakin vuosissa, mutta olen aivan varma, että vaihtaisin noi jokaiset eurot - josta vielä vedät itsesi jatkuvasti tilttiin - terveyteen. Hanki rutiinit, syö paljon ja terveellisesti, urheile ja nuku. Miten luulet saavuttavasti yhtään mitään, jos et saa edes itseäsi kuntoon? Sulla on hyvä blogi ja oot taitava näissä hommeloinneissa, mutta on ihan käsittämätöntä, miten et näe ongelmiisi ratkaisua. Ja tuot nämä jatkuvasti esille, kuinka mones vuosi jo. Kone irti seinästä kolmeksi kuukaudeksi ja laita itsesi kuntoon. Tästä hankitulla ahkeruudella ja kurinalaisuudella saat millin ja opinnot sitten vuodessa parissa easy.
Terveys on elämäntapa, ei projekti, jota rutiinit pitävät yllä. Mindset kuntoon, let's get it🤜
Aivojen takalohko muistuttaa vähintään kerran päivässä, että pitäisi kans opinnot ohjata pakettiin. Ei vain kiinnostaisi. Ja vielä vähemmän jaksaisi. Oikeastaan vähän sama ongelma kuin kaikessa muussa tekemisessä nyt: ei vain näy mitään sen kummempaa tarkoitusta miksi pitäisi tehdä ja mitä sillä saavuttaisi. Blogittaminen ja striimaaminen uhkaa upota vähän samaan kastiin.
Jos oikein muistan, niin tällaisista haasteista oot kirjoitellut aiemminkin. Pointtini on tosi tylsä ja tosi setämäinen, silti.
Rahuliinilla on laskeva rajahyöty. Se saattaa motivoida sinällään ja tuoda merkityksen elämään jos on esimerkiksi aina nälkä. Loputtomasti harvaa motivoi tai saa elämäntarkoitusta rahuliinista; jos sitä on kivasti/perusjutut hanskassa. Sit voi keskittyä naatiskelemaan ja jopa hedonisteilemään mutta siinäkin on vähän se, että useimmat eivät loppuelämäksi tule onnellisiksi keskittymällä vain itseensä ja hedonismiin. Ei tullut Paakkanenkaan, ajoi pari vuotta urheiluautolla Ranskassa ja sitten osti Marimekon eläkepäivien puuhasteluksi.
Yksi tapa on keksiä merkitystä itsensä ulkopuolelta. Näin kolmen pojan isänä uskallan sanoa "keksiä" koska eiväthän vaikka kolme poikaa ole maailman mittapuussa tärkeitä. Mitenkään. Mulle kuitenkin ovat niin siitä ite saan elämään merkitystä ja merkityksellisistä ihmissuhteista laajemminkin saan. MN nyt ihan ekana ja siitä sit ulommilla kehillä monia muitakin.
Monta vuotta sua seurannu lukemalla etkä vaikuta hirmu onnelliselta vaikka rahuliinia onkin. Mun vinkki olisi, että koittaisit suuntautua vähän ulospäin, löytää jotain merkityksellisyyttä itsesi ulkopuolelta.
Krhm... Taas tätä samaa vanhaa mut nää neuvot on vähän ku sanois alkoholistille joka painaa pullon viinaa päivässä sisään et laadukkaat ihmissuhteet onse avain onneen. Askel kerrallaan ekaks pitää katkasta putki. Heivaa nyt se kone ulos ikkunasta ja anna demonien hyökätä. Toistan oot vitun rahoissa voit ihan hyvin ottaa iisii, tylsistyä kunnolla.
Ja sori ehkä vähän turhan tiukkaa tekstii näin julkisella forumilla mut a) toit asian ite esille ja b) jengi kuitenki tykkää lukee näitä. Ekaks jenssin välistävedon uusimmat käänteet ja sit farseerin kulmauksen klassinen "mix tää kuoppa vaan syvenee, mähän kaivan minkä kerkeän?"
Itselle se rennosti ottaminen ja täysi lomailu ei tarkoittaisi terveitä elintapoja ja liikuntaa, vaan lähinnä seuraavia asioita:
Viinaa eri muodoissa, mieluiten ystävien parissa
Sarjamaratoneja
Pelejä tietokoneella, lautapelejä ja muita pelejä
Kaikenlaista herkkuruokaa
Jotka ovat kohtuullisissa määrin ja välillä erittäin tarpeellisia. Vähän kerrallaan kuitenkin olen tässä koittanut palastella järkevän ja kestävän arjen palasia.
Yksi asia mistä haluaisin henkisesti eroon on tietty syyllisyydentunto asioista mitkä on "rästissä" tai "tekemättä". Esimerkiksi nuo opinnot. Että voisi ilman syyllisyydentuntoa vaikka lähteä ulos ja pitää hauskaa kaverien kanssa hetkenhuumassa. Tai vaikka parin viikon ulkomaanreissuun. Kunhan se nyt ei jäisi sitten päälle.
Aivojen takalohko muistuttaa vähintään kerran päivässä, että pitäisi kans opinnot ohjata pakettiin. Ei vain kiinnostaisi. Ja vielä vähemmän jaksaisi. Oikeastaan vähän sama ongelma kuin kaikessa muussa tekemisessä nyt: ei vain näy mitään sen kummempaa tarkoitusta miksi pitäisi tehdä ja mitä sillä saavuttaisi. Blogittaminen ja striimaaminen uhkaa upota vähän samaan kastiin.
Jos oikein muistan, niin tällaisista haasteista oot kirjoitellut aiemminkin. Pointtini on tosi tylsä ja tosi setämäinen, silti.
Rahuliinilla on laskeva rajahyöty. Se saattaa motivoida sinällään ja tuoda merkityksen elämään jos on esimerkiksi aina nälkä. Loputtomasti harvaa motivoi tai saa elämäntarkoitusta rahuliinista; jos sitä on kivasti/perusjutut hanskassa. Sit voi keskittyä naatiskelemaan ja jopa hedonisteilemään mutta siinäkin on vähän se, että useimmat eivät loppuelämäksi tule onnellisiksi keskittymällä vain itseensä ja hedonismiin. Ei tullut Paakkanenkaan, ajoi pari vuotta urheiluautolla Ranskassa ja sitten osti Marimekon eläkepäivien puuhasteluksi.
Yksi tapa on keksiä merkitystä itsensä ulkopuolelta. Näin kolmen pojan isänä uskallan sanoa "keksiä" koska eiväthän vaikka kolme poikaa ole maailman mittapuussa tärkeitä. Mitenkään. Mulle kuitenkin ovat niin siitä ite saan elämään merkitystä ja merkityksellisistä ihmissuhteista laajemminkin saan. MN nyt ihan ekana ja siitä sit ulommilla kehillä monia muitakin.
Monta vuotta sua seurannu lukemalla etkä vaikuta hirmu onnelliselta vaikka rahuliinia onkin. Mun vinkki olisi, että koittaisit suuntautua vähän ulospäin, löytää jotain merkityksellisyyttä itsesi ulkopuolelta.
Tässä on paljon hyviä pointteja, mutta tuon merkityksellisyyden löytäminen on osoittautunut haastavaksi. Muksuja en ole hankkimassa, kun niiden mukana tulee myös muita elätettäviä. Koira olisi kiva, mutta en yksin halua ottaa sellaista vastuuta.
Rahuliini ei ole minua kauheasti loppujen lopuksi motivoinut, vai luuleeko joku että olisi noita opintoja (VTM ja tradenomi) painanut vuosikaupalla menemään rahan takia. Tai tehnyt satoja tai jopa tuhansia tunteja vapaaehtoishommia joissain järjestöissä.
Ainoastaan pienissä ja mehukkaissa erissä kuten silloin kun oli niitä erittäin mehukkaita leaderboardeja niistä on tullut loistavia motivaattoreita. Enemmän ongelma on että häviäminen tuntuu paljon pahemmalta kuin voittaminen ja sen takia pelit ovat jääneet viime vuosina vähälle.
Valitettavasti rahuliinia on niin vähän, että sen hankkimiseen pitää vielä kiinnittää huomiota. Jos alkaisin toteuttamaan itseäni vailla murhetta huomisesta ja ilman tienestejä niin nykyiset rollit olisivat sileänä viimeistään vuosikymmenessä. Rajaton vapaa-aika helposti nostaa kulutusta aivan omalle tasolleen.
Keskimäärin porukka tykkää simppeleistä postauksista enemmän kuin minä, joten tässä yksi:
Tässä voisi olla simppeli ajatus siitä mitä ajattelisin nyt että olisin "set for life" - joskin ihan tallaajana, en highrollerina. Ei tällä herroiksi eletä, mutta ei tarvitse myöskään senttiä venyttää:
Keskimääräiset menot maltillisesti kuluttavana vapaaherrana 42 000 euroa vuodessa eli 3 500 euroa kuukaudessa.
Tuotto 7% verojen jälkeen - keskimääräinen inflaatio 2% -> 5% nettotuotto inflaation jälkeen. Uskon että tuo on keskimäärin tehtävissä omalla taitotasolla, vaikka tällä hetkellä on hieman alle sen 2017 jälkeen (luokkaa 8% pre-taxes pre-inflaatio - OMXHGI on samalta ajalta ylhäällä 46% eli noin 6% per annum).
Liferollin olisi hyvä kattaa vähintään kaksi vuotta kuluja niin ettei tule paniikkimyyntejä. Eli 84 000 euroa.
Tarvittavat massit ovat siis 840 000 euroa + liferoll eli 924 000 euroa. No, siitä on kasassa vajaat puolet. Eli hommaa riittää.
Jos nyt sopii mainita, niin työnteko voi olla ihan mukavaakin, jos on itseä kiinnostavaa asiantuntijatyötä, jossa pääsee mahdollisesti jopa yhdistämään harrastuksen ja työn. Lisäksi tulovirta on tasaista ja sisällöllisesti syntyy jatkumoa, jonka ympärille voi rakentaa lisää mielekkäitä asioita. Sosiaalisesti ja psyykkisesti tällainen itseä haastava ja kehittävä toiminta on myös antoisaa, kun keskimäärin fiksuissa töissä pääsee tekemään yhteistyötä fiksujen ihmisten kanssa.
Noi set for life jutut on siinä mielessä hölmöjä,ettei ne juuri huomioi sitä mikä on sisällöllisesti mielekästä tai mikä motivoi elämään. Varmaan moni meistä on ollut tilanteessa, että rahaa on, mutta sisältä olo on tyhjä. Nappien painelu on sitten korviketta tyhjyyden täyttämiseksi.
Jaksaminen ja aikatauluttaminen on hankalaa - vaikka viime viikolla unirytmit pysyivät kohtuullisen hyvin hallinnassa, nyt ne ovat taas kellahtamassa ja tuntuu ettei viikossa ole riittävästi tunteja. Jos menee 10 tuntia liikkumiseen, 10 tuntia lukemiseen ja sanotaan vaikka keskimäärin 40 tuntia "töihin" mistä merkittävä osa on henkisesti hyvin kuluttavaa ja äärimmäisen intensiivistä toimintaa niin energia ei vain nyt tunnu riittävältä. Juokseviin asioihin, palautumiseen pokerisessioista, kodinhoitoon ja valitettavasti myös sijoittamiseen menee myös aikaa ja energiaa. Tuntuu ettei jää oikein vapaa-aikaa milloin pääsee irroittautumaan jää ollenkaan.
Blogeja vuosien saatossa lukeneena olen saanut kuvan, että olet yrittänyt ratkaista näitä ongelmia ennenkin. Paljon on myös töitä tavotteiden eteen tehty, mutta ei ole vaan vielä löytynyt sitä yksittäistä avainta onneen. Mistä pitkäjänteisesti toteutetusta tavasta olet saanut tähän mennessä eniten hyötyä?
Omalla kohdalla olen huomannut liikunnan olevan todella tärkeää, mutta liikun viikkotasolla huomattavasti vähemmän kuin sinä. Vedän aamuisin 45 min kahvakuulatreenin, mutta siitä ei kerry kuin vähän yli 5h liikuntaa viikossa, joka on vain noin puolet ilmoittamastasi 10h viikottaisesta liikuntamäärästä.
Joo rennosti ottaminen ja täysloma on nyt kyllä vääriä sanoja jos ne tarkottaa tota. Tarkotuksena ei oo et vaihat tukottavan toiminnan toiseen vaan että annat itelles tilaa. Yrität muuttaa ilmeisen syvälle juurtuneita toimintatapoja. Sen ei kuulu olla hauskaa.
Viina eri muodoissa ystävien parissa. Kyllä Im all for that alle desi viikossa vähän kerralla nautittuna saattaa jopa edistää terveyttä. Se et tykkää kavereiden kesken kusta omiin muroihin, vetää rännit ja todeta et "tällanen mä oon ja tää nyt vaan sopii mulle" on asia erikseen ja todnäk roskaa vaikka yksilöitä ollaankin.
Herkkuruoka. On olemassa todellisuus jossa sun ei nautinnon toivossa tarvii lapata paskaa sisään. Kansalliset ravitsemussuositukset. Alkuun nihkeetä mut ajan myötä keho tottuu. Toimii varmasti paremmin ku sun nykyinen ruokavalio. Ei täs oo pidemmän päälle tarkotus kärsiä vaan hienosäätää keho toimimaan niin että saat nautintoa laadukkaista ja sopivan kokosista ärsykkeistä.
Mitä tulee noihin rollilaskelmiin niin on kyllä paksua kamaa. Joo ymmärrän et voi välttämättä seilata loppuun asti mut mitä sitten? Ei ne perustarpeet nyt niin paljon hilloa vie ettetkö vois unohtaa rahantekoa ja keskittyä akuutimpiin ongelmiin. Tai nimenomaan olla keskittymättä yhtään mihinkään. Muuhun ku tasaseen ja terveeseen elämäntyyliin. Helppoo ku heinänteko jos et ota ylimääräsiä paineita.
Mitä sille 924.000 eurolle tapahtuu kuollessa? Kai siitä kuormasta voi alkaa syömäänkin jossain vaiheessa, vaikka omaa kuolinajankohtaa onkin vaikeahkoa ennustaa. Eli kaiketi jonkin verran pienempi summa riittää?
Viina eri muodoissa ystävien parissa. Kyllä Im all for that alle desi viikossa vähän kerralla nautittuna saattaa jopa edistää terveyttä. Se et tykkää kavereiden kesken kusta omiin muroihin, vetää rännit ja todeta et "tällanen mä oon ja tää nyt vaan sopii mulle" on asia erikseen ja todnäk roskaa vaikka yksilöitä ollaankin.
Jos yksin elävä ihminen ei käy töissä, tai tekee pääasiassa etätöitä vaikka, niin ne sosiaaliset kontaktit täytyy hoitaa ja ylläpitää muuten. Usein harrastusten kautta. Mutta jotkut tekee sen baarissa. Jos suurin osa tapaamisista ystävien kanssa tapahtuu alkoholin ympärillä, tai sosiaalisten kontaktien ylläpito tapahtuu baari-ympäristössä, niin silloin pitäisi vähän hälytyskellojen soida ja alkaa etsimään muita tapoja hoitaa sosiaalisia suhteita. Mutta yllättävän monelle se on silti se baari ympäristö missä se tapahtuu. Enkä tiedä onko tämä blogin ylläpitäjän toimintatapa, mutta se voi olla yksi mahdollisuus.
Lukuisten vastalauseidenkin uhalla totean ettei baariympäristö itsessään mitenkään pakota juomaan alkoholia. Eikä edes sitä nauttivien kavereiden tapaaminen. Mutta jokainen kukka kukkikoot omalla tyylillään. Tosin kukinnan ollessa kovin kivuliasta kannattaa pohtia voiko vika olla (kasvu)ympäristössä tai ravinteista ja mahdollisesti koittaa säätää näitä.
Puolet tuosta sinkkumiehen hupailuja. Ootko harkinnut tai kaipaillut vakavaa parisuhdetta? Oikeanlainen kumppani, tasapainoinen ja vuorovaikutustaitoinen, voi olla todellinen game changer. Uskallan sanoa, että avaa perspektiiviä, millaisista asioista voi saada nautintoa elämässä ja väitän, että vaikka maksaisit lopulta valtaosan osan koko show'sta, pitäisit sitä heittämällä elämän parhaimpana sijoituksena. Pakko kuitenkin mainita, että jos vääränlainen kumppani, niin puolestaan saat perspektiiviä, millaisista asioista elämässä voikaan kokea kärsimystä..
Kun kuitenkin (käytännössä) omalla nimellä blogitan, niin en hirveästi halua omia tai läheisten ihmissuhdejuttuja täällä ruotia. Yleisellä tasolla voin kuitenkin todeta, että hyviä, huonoja ja hyvin huonoja kokemuksia löytyy. Ja hyvän parisuhteen jatkuvuuden osalta olisi sinänsä tärkeä pystyä myös itse tuomaan jotain pöytään.
Tässä on nyt viimeiset muutama kuukaudet testailtu mikä onnistuu ja mikä ei, ja mitä voisi saada järkevästi sopimaan päivärutiineihin. On kokeiltu tiukkaa ruokavaliota, haettu jopa mielenkiintoisia töitä ja nyt kokeiltu miten onnistuu pokerin, liikkumisen ja mtg-diilauksen yhdistäminen. Kun koitin viimeiseen tunkea opiskeluja siihen kylkeen, koko korttitalo luhistui alta aikayksikön.
Heinäkuun osalta viimeinen viikko meni käytännössä siis täysin paskaksi, enkä nyt lähde sitä sen enempää tässä avaamaan. Kokonaisuutena jotain varmasti opittiin, mutta "trial and error" alkoi puskemaan pelkkää erroria lopuksi.
Vaikka sijoittamisen suhteen näillä asioilla on merkitystä, niin rehellisesti sanoen vituttaa kuin pientä eläintä kun itse nostin asioita varomatta esille. Pokeri esimerkiksi vaikuttaa suoraan tulotasoon joka vaikuttaa suoraan sijoituksiin ja sijoitusstrategiaan. Jaksaminen vaikuttaa enimmäkseen välillisesti.
Todennäköisesti loppuvuosi jatketaan elämää yhdistelmällä trial and erroria ja koitetaan saada opinnot pakettiin + kortteja hittoon. Mutta jos pitkällä tähtäimellä arvioitu tulotaso romahtaa niin se toki vaikuttaa myös merkittävästi sijoitusstrategiaan. Tässä tyyliin hieman karrikoiden kolme vaihtoehtoa:
Tyyli 1: Rahaa tulee kuin roskaa ja sijoitetaan aktiivisesti (aika pitkälle alun perin suunniteltu)
Rahavirta muista kuin pääomatuloista vähintään 4000+ euroa kuussa menojen jälkeen vaikka menot kasvaisivat
Vipu aktiivisessa käytössä, nykyinen 200k sijoituslaina maksettavissa huonossakin tapauksessa 4 vuodessa
Entistäkin enemmän aikaa sijoittamiseen kun saadaan viimeiset opinnot pakettiin
Tyyli 2: Rahaa tulee enemmän kuin menee, tyyliin 3k töistä ja 2k peleistä
Rahavirta muista kuin pääomatuloista noin 2000 euroa kuussa menojen jälkeen, menoja koitetaan hillitä
Vipu käytössä, mutta paremmin suhteutettuna tuloihin - varmaan laittaisin kolmanneksen salkusta lihoiksi
Sijoittamiseen aikaa ehkä suunnilleen yhtä paljon kuin viime vuosina keskimäärin
Tyyli 3: Rahaa tulee kuin perushyypälle jostain normiduunista tai pari iltaa viikossa-pelaamisesta
Rahavirta muista kuin pääomatuloista suunnilleen menojen verran, ehkä 2500 euroa - menoja leikataan
Vipu vain hätävarana
Salkusta 2/3 lihoiksi ja asuntolaina maksuun -> pienentää menoja
Koko salkun jämät siirtyvät pienikuluisiin rahastoihin ja ETF-rahastoihin
Sijoittamiseen ei mene juurikaan aikaa
Ekassa paras tuotto, vikassa eniten vapaa-aikaa ja ehkä vähiten stressiä. Ei tosin välttämättä pitkässä juoksussa, koska säästöt jäisivät suhteellisen pieniksi ja menoilla tuppaa olemaan taipumus kasvaa.
Jollain tasolla näistä tulee mieleen karhupingun blogit. Siis siinä mielessä, että hyviä neuvoja satelee vuosi vuoden perään, mutta niistä ei oteta onkeen ja perusongelmat jatkavat elämäänsä päivästä toiseen.
Eikä toki sillä, etteikö perustavaa laatua olevien muutosten tekeminen olisi vaikeaa. Vielä vaikeampia ne toki ovat, jos niitä ei pohjimmiltaan haluta. Silloin on kuitenkin turhaa ihmetellä, miksi asiat eivät etene.
Nama ns. neuvojat elaa siina itseriittoisessa kuplassa, etta he kuvittelevat, etta heidan neuvonsa olisi jotain ainutlaatuista jota neuvottava ei olisi kuullut tai itse ajatellut jo about 1000x kertaa.
Minun neuvoni neuvojille:
Kannusta tai anna olla.
Ihmista voi neuvoa vaikka ajamaan autoa tai koodaamaan, ei elamaan elamaansa. Neuvominen ei juuri koskaan ole oikea tapa auttaa ihmista.
Heitänpä omat ajatukset jonon jatkoksi. Varmaan jokainen tietää, miten kannattaisi syödä, nukkua, liikkua, jne., mutta monille se on vaikeaa. Eli kysymys ei ole miksi, vaan miten. Onneksi asia on haasteena vain noin suurimmalle osalle ihmiskuntaa, jonka takia ainakaan vertaistuki tai aiheesta kirjoitetut kirjat eivät lopu kesken. Määrän takia löytyy toki paljon skeidaa seasta.
Käärmeöljykauppiaiden mainoksista huolimatta mitään välitöntä korjausta hommaan ei löydy, vaan se on enempi hidasta grindaamista, jossa muutos on niin hidasta, ettei sitä huomaa päivä, tai oikein edes viikkotasolla. Siinä mielessä blogistilla taitaa olla iso etu, koska lienee keskimääräistä parempi tämän tyylisessä hitaassa ja jatkuvassa parantamisessa.
Ehkä mun pointti on, että tällaisissa tempuissa on onnistuneet niin monet muutkin, niin miksei kuka tahansa? Asiat on liitoksissa keskenään niin, että vaikka parempi syöminen ja liikkuminen parantavat unenlaatua, joka tekee kaikesta muusta helpompaa. Mutta kuitenkin siten, että unen laadussa on paljon kohinaa, eikä eroa varmasti huomaa, vaikka viikon vetäisi millaista kuuria. Mutta jos vaikka joka viikko parantaa prosentin, niin kumulatiivinen ero ajan yli on hirmuinen. Tässä insinöörimieltä voi auttaa unen laatua mittaava vipstaakkeli, joka antaa nousevia numeroita exceliin parantamaan motivaatiota.
Itseäni ärsyttää näissä neuvojissa ehkä eniten se, että paikalle porhahdetaan lukematta (tai sisäistämättä) että samat neuvot on annettu jo sata kertaa tässä blogissa ja niihin on yleensä myös vastattu joskus.
Ja se, että ei ollenkaan pystytä asettautumaan toisen ihmisen arkeen. 3500 metriä cooperissa juokseva kaksikymppinen himourheilija ei välttämättä käsitä että jos menen tästä polvivammaisena keskivartalolihavana keski-ikäisenä juoksulenkille niin risk-reward-suhde ei ole kovin houkutteleva. Eikä siis millään pahalla henkilökohtaisesti, vaikutat huikealta tyypiltä mutta tämä nyt tuli selkeimpänä mieleen.
Kirjoitin tähän pidemmän avautumisen mielenterveyden asioista, mutta jätän sen nyt postaamatta. Ne hommelit on varmasti parempi käsitellä jossain muualla kuin julkisella keskustelupalstalla. Sen vain sanon, että pitkittynyt masennus on aivan syvältä perseestä. Vaikka kyseessä olisikin (suhteellisen) korkean toimintakyvyn masennus.
Mitenkäs sellainen, että laitat rahan tekemisen vähäksi aikaa vähemmälle ja hoidat ne opiskelut loppuun? Puskuria tuntuu olevan sen verran että vaikka parikin vuotta voisi vetää pienillä tuloilla eikä tuntuisi missään. Sitten olisi yksi iso asia vähemmän murehdittavana. Olisi myös selkeä tavoite, johon tähdätä.
En tule antamaan neuvoja, mutta huomaan itsessäni samanlaisia tendenssejä kuin blogistissa. Jos en olisi vaativassa asiantuntijatyössä ja/tai parisuhteessa niin en ole varma miten pitäisin pään pinnalla. Ainakin omalta osalta tuntuu että noista syntyy elämään sellaista merkitystä, jota en pystyisi itse keksimään ja todennäköisesti masennus löytäisi tien mun luo. Osakesijoittaminen tai pokeri ei valitettavasti ole millään tasolla merkityksellistä siinä mielessä että on mahdoton keksiä miten itse vaikuttaa maailmaan niiden kautta.
Eli mun "neuvo" on vaan se että osaksi yhteiskuntaa vaan ja miettimään mistä se hymy voisi löytyä. Ja tsemppiä
Mitenkäs sellainen, että laitat rahan tekemisen vähäksi aikaa vähemmälle ja hoidat ne opiskelut loppuun? Puskuria tuntuu olevan sen verran että vaikka parikin vuotta voisi vetää pienillä tuloilla eikä tuntuisi missään. Sitten olisi yksi iso asia vähemmän murehdittavana. Olisi myös selkeä tavoite, johon tähdätä.
Mietin kyllä eri vaihtoehtoja. Isoin ongelma on että motivaatio noihin opintoihin on kovin vähäinen. Täytyy jopa harkita lähiopintoja, että saisi koneella istumiselle vaihtoehtoja vaikka opinto-ohjaajan mielestä etäopinnot ovat paras tie viedä tutkinto loppuun.
2 kurssia / periodi ja pelejä kun jaksaa (15h/vko oli keskimäärin 2009-2014 kun tein opintoja pokerien ja muiden harrastusten ohella) on nyt mielessä. Kyljessä myytyjen korttien postitus 2-3 kertaa viikossa. Siten ei pitäisi tylsistymisen tai leipääntymisen iskeä täysillä, pelirytmi pysyy hallinnassa ja kaksi kolmesta (opinnot ja kortit) pitäisi olla hoidettu pääosin pakettiin vajaassa vuodessa. Jos koitan keskittyä yhteen hommaan niin leipääntyminen on varmaa ja suorittaminen silti epävarmaa.
Yksi ongelma on sijoittaminen, eli pitäisi päästä irti suoritusmoodista ja aktiivisesta pörssin seuraamisesta sijoittamisessa ja antaa salkun elää omaa elämäänsä.
Niin ja tässä on vielä se potentiaalinen työpaikka. Varmaan järkevintä on suhtautua niin kuin sitä ei ole olemassakaan ja harkitsee sitten tilanteen mukaan mitä tekee ja ottaa mahdolliset haastattelut treeninä tulevaisuutta varten.
Tosiaan hain vikana hakupäivänä kesäkuun 13, duunin ilmoitettiin alkavan 1.7 eli tiukka aikataulu. No, 3.7 tulee info että hakuaikaa on jatkettu heinäkuun loppuun, elokuussa kutsutaan hakijat haastatteluun ja syyskuun alussa tehdään päätökset, eli oletan duunin alkavan lokakuun alussa. Hakijan kannalta pirullista ja olisin paljon mieluummin aloittanut kaikessa rauhassa 1.7 kuin hypätä potentiaalisesti suoraan tuleen 1.10.
Melankolinen tuloskausi salkussa jatkuu kun Eezy negaroi. Salkku möyrii jo YTD miinuksella, vaikka käytiinkin +20% keväällä. Kesäkuun lopulta pidemmässä mittakaavassa ollaan kuitenkin pysytty suunnilleen samalla tasolla.
Viimeisen viikon olen enimmäkseen laiskotellut menemään, ja saattaa olla että meno jatkuu tällaisenä lähiviikot. Mennään nyt fiiliksen mukaan elokuu.
