Osakkeenomistajan riskit sotatilanteessa

Poliittinen riski on aivan mahdollinen, eikä siihen tarvita sotatilaa. Jos varman päälle haluaa pelata niin osa varallisuudesta pitäisi siirtää kokonaan pankkijärjestelmän ulkopuolelle. Seuraava pankkikriisi tulee olemaan bail-in, eikä bailout niin kuin tähän asti on ollut tapana, eli tallettajien varat lunastetaan pankkien konkurssipesiin. 

LänsiSuomentietäjä kirjoitti:

Miettiikö muut tälläisiä sotatilanteiden riskejä, vai onko tämä vain seurausta siitä että salkkuni on paisunut liian suureksi kun iltaisin pyörii tälläiset asiat mielessä? ;)

Auttaisikohan yöuniani jos pitäisin puolet varallisuudesta suomalaisessa pankissa, ja puolet esim. ruotsalaisessa Nordnetissä? Miten itse olette pohtineet näitä riskejä?

Pankin vaihto toiseen maahan ei ole ratkaisu. Osakkeesi eivät ole fyysisinä suomalaisessa pankissa, jolleivät ne ole listaamattomia osakkeita.

Eivät ne ole pankissa sähköisinäkään vaan Euroclear Finland Oy:n hallinnassa, joka ylläpitää arvo-osuusjärjestelmää ja osakkeet ovat siellä sähköisinä tallenteina.

Linkki: https://www.euroclear.com/finland/fi.html

Pankki toimii välittäjänä sekä rahatilin hoitajana ja periaatteessa peilaa Euroclearissa oleva arvo-osuustilin sisällön ruudullesi. Euroclear Finland Oy on osa eurooppalaista Euroclear järjestelmää. Vihollisen tulisi ensin valloittaa Eurooppa, jotta pääsisi käsiksi omaisuuteesi. Se ei ole koskaan ollut yksinkertaista.

Suomi pitäisi ensin voittaa ennen kuin voi pakottaa. Kysymykseen Suomen kansalaisen pakottamisesta omaisuutensa luovuttamiseen vastaa Suomen doktriini: Tänne ei kannata vihamielisenä tulla.

Paino on sanalla kannata ja tarkoittaa sitä, että vihollisen on edullisempaa sotimalla saada omaisuutta haltuunsa jossakin muussa suunnassa kuin Suomenniemellä. Siitäkin huolimatta, että meillä on Euroopan pisin itäraja eikä siitä huolehtiminen ole halpaa. Sotiminen on loppujen lopuksi resurssien arvioimista ja kannattavuuslaskentaa.

Pahin vihollinen voi olla oma mieli.

LänsiSuomentietäjä kirjoitti:

Nyt aloinkin pohtimaan, että kannattaisiko riskiä jakaa myös pankkien välillä. Mitä iloa on siitä, että minulla on ulkomaalaisia osakkeita yhdessä Suomalaisessa pankissa, jos sodan jälkeen se pankki velvoitetaan luovuttamaan kaikki suomalaisten omistamat osakkeet voittavalle osapuolelle?

Miettiikö muut tälläisiä sotatilanteiden riskejä, vai onko tämä vain seurausta siitä että salkkuni on paisunut liian suureksi kun iltaisin pyörii tälläiset asiat mielessä? ;)

Noh, sotatilassa luulen että osakeomistusteni lopullinen kohtalo on pienimpiä murheitani.

Sotatilassa valtio voi ottaa haltuun tuotantolaitokset (ja ottaakin), jotta voidaan tehdä lannoitteiden sijasta esimerkiksi räjähteitä. Kattiloiden sijasta vähän ammuksia tykkeihin. Osa porukasta jatkaa siviilitöissään menemättä rintamalle, jotta tärkeiden asioiden toiminta saadaan turvattua, mutta palkka ei ehkä ole ihan se mitä normaalisti ja omistajat eivät saa osinkoja.

Tämä kaikki on vähän teoreettista, mutta näkisin näin:

Missä tilanteessa Suomi on sodassa, mutta muu maailma ei ole? Jos muu maailmakin on sodassa niin mitä se auttaa että omistuksia on hajautettu? En näe sellaista skenaariota mitenkään realistisena että Suomi joutuu sotaan yksin ja muissa maissa on ihan rauhallista ja business as usual.

Sodat eivät syty tyhjästä. Diktatuureissakin kansaa ensin valmistellaan maalaamalla kuvaa kohteesta pahana agressiivisena uhkana, jotta saadaan motivoitua ihmisiä sotaan. Demokratioissa on täysin välttämätöntä että kansa antaa tukensa tai ihmisten polttelu napalmilla jossain tuhansien kilometrien päässä on pakko lopettaa. Merkkejä on aina havaittavissa ennen kuin yksikään ammus räjähtää. Näin oli myös toisen maailmansodan ja ensimmäisen maailmansodan kohdalla. Jos näitä merkkejä seurailee huolestuneena niin omaisuuttaan voi sitten muuttaa etukäteen fyysiseksi kullaksi tai mitä nyt viisaana pitääkään. Kun propagandan lisäksi naapurissa aletaan hankkimaan paljon aseita, rakentamaan varmuusvarastoja ja viimeisinä askeleina tuodaan rautaa rajalle niin silloin riski ei ole enää teoreettinen.

Muut kuin sotaan liittyvät poliittiset riskit ovat sitten eri asia ja aivan realistinen riski. Meillä on aika vakaata, mutta esim. kaivosyhtiöt ja öljy-yhtiöt eivät ole kaikissa maissa mitenkään turvatussa asemassa. 

Hynägrande kirjoitti:

Noh, sotatilassa luulen että osakeomistusteni lopullinen kohtalo on pienimpiä murheitani.

Ajattelin ihan samaa, ja mieleeni tuli vanhan kollegan lausahdus kun puhuttiin kellojen vesitiiveydestä: "jos löydän itseni 300m syvyydestä, olen vähiten huolissani siitä onko kelloni vesitiivis vai ei"

Sveitsi ei osallistunut maailmansotiin, vaan varastoi tyytyväisenä natsienkin kullat. Jos sotatila huolettaisi itseäni, koittaisin siirtää osan varoistani Sveitsiin, ja sitten toivoa että linja pitää jatkossakin. Vaikka olisi kuinka sota, niin kaikkien osapuolten eliitti haluaa turvata varallisuutensa. Ovatko keinot jatkossa samoja kuin menneellä vuosisadalla, sitä en tiedä, mutta toisaalta en ymmärrä mikseivät voisi olla.

Sveitsin jälkeen mieleen tulee Yhdysvallat. On vaikea tällä hetkellä kuvitella, että Yhdysvallat suostuisi luovuttamaan ulkomaalaisten sijoituksia valloittajalle/voittajalle, joka Suomen tapauksessa olisi kuitenkin 99% Venäjä. Ellei häviäisi sotaa itsekin, ja joutuisi nielemään kaikenlaisia ehtoja.

Toisaalta myös oma valtio voi teoriassa riittävässä ahdingossa haluta konfiskoida omaisuutta sotakoneiston pyörittämiseen. En kuitenkaan tunne ennakkotapauksia Suomen osalta. Kultasormusten vaihto rautasormuksiin oli sentään vapaaehtoista.

gonatsu kirjoitti:

Toisaalta myös oma valtio voi teoriassa riittävässä ahdingossa haluta konfiskoida omaisuutta sotakoneiston pyörittämiseen. En kuitenkaan tunne ennakkotapauksia Suomen osalta. Kultasormusten vaihto rautasormuksiin oli sentään vapaaehtoista.

Setelien leikkaus 1945-46 - Suomessa toteutettiin setelinvaihto vuoden 1946 alussa.

Liikkeellä olevat 500, 1 000 ja 5 000 markan setelit määrättiin leikattavaksi kahtia: Setelin vasen puolisko toimi maksuvälineenä vastaten arvoltaan puolta alkuperäisen setelin nimellisarvosta. Helmikuun 16. päivään mennessä nämä puoliskot oli vaihdettava uuden­mallisiin seteleihin. Setelin oikea puolisko oli luovutettava lainaksi valtiolle. Tämä pakko­laina maksettiin takaisin vuonna 1949, ja siitä hyvitettiin kahden prosentin korko, joka kuitenkin oli paljon pienempi kuin tuolloin vallinnut inflaatio.Toimenpide koski vain käteistä rahaa ja sen ulkopuolelle jäivät talletukset sekä valtion, kuntien ja rahalaitosten hallussa oleva setelistö.

Samanaikaisesti ja osittain samoista syistä toteutettiin myös muun varallisuuden perusteellinen luetteloiminen, muun muassa kaikkien arvopaperien leimaus.

Lähde ja lisätiedot: Setelinvaihto – Wikipedia

Vapaudella on hintansa.

LänsiSuomentietäjä kirjoitti:

Hynägrande kirjoitti:

Missä tilanteessa Suomi on sodassa, mutta muu maailma ei ole? Jos muu maailmakin on sodassa niin mitä se auttaa että omistuksia on hajautettu?

Vähän omituinen kysymys, kun emme kuulu edes Natoon. Täysin yksin tulemme suurella todennäköisyydellä olemaan seuraavassa sodassa, kuten useissa entisissäkin sodissa olemme olleet, joissa edes naapurimme Ruotsi ei suostunut tukemaan meitä.

Samalla tavalla kuin Venäjä liitti itsensä Krimin, voi Venäjä liittää itseensä joskus vaikka sen Pyhäjoen ydinvoimalan jota Suomeen suunnittelevat rakennuttavansa.

Talvisodan ja Jatkosodan aikaan koko Eurooppa oli sodassa (ehkä poislukien Ruotsi ja Sveitsi). Ei juuri iloa jos olit hajauttanut sodan takia Norjaan tai Ranskaan osakeomistuksiasi.

Kaikkea voi teoriassa tapahtua. Pidän tätä kysymystä (onneksi) teoreettisena.

En myöskään luottaisi että minkään isomman konfliktin jälkeen tarvitsisi huolehtia siitä minkä laitoksen olisi pitänyt pitää tietoa siitä mitä omistit kun konflikti alkoi. Rahoituslaitokset menevät melko varmasti aika sileäksi ensimmäisen aallon kyberhyökkäyksissä.

Ja mahdollisen ydinsodan jälkeen tulisi ydintalvi johon viimeistään kuolisi.

Yhdysvallat oli lähellä sisällissotaa viimeksi vuodenvaihteessa 6. tammikuuta Capitolin valtauksessa tänä vuonna - https://fi.wikipedia.org/wiki/Yhdysvaltain_kongressitalon_valtaus_2021

Suomi on ollut lähinnä sotaa viimeksi 22.2.2014 eli seitsemän vuotta sitten Ukrainan vallankumousta seuranneessa Krimin kriisissä. Venäjän ja länsivaltojen välit menivät huonommiksi sitten kylmän sodan. Lisää aiheesta: https://fi.wikipedia.org/wiki/Krimin_miehitys_2014

Brittien, espanjalaisten ja muiden halukkaiden koalitio osallistui Irakin sotaan maaliskuusta 2003 alkaen. Lisää aiheesta: https://fi.wikipedia.org/wiki/Irakin_sota

Sitä edelsi Neuostoliiton hajoaminen vuodesta 1985 alkaen kunnes Venäjä julistautui suvereeniksi kesällä 1990. Lisää aiheesta: https://fi.wikipedia.org/wiki/Neuvostoliiton_hajoaminen

Sitä ennen osa Eurooppaa oli viimeksi sodassa Falklandin sodan aikaan huhti-kesäkuu 1982 brittien taistellessa Argentiinaa vastaan. Lisää aiheesta: https://fi.wikipedia.org/wiki/Falklandin_sota

Muita kriisejä ovat olleet Tshernobyl 1986, tsunami 2004, Eyjafallajökullin tulivuori 2010, Fukusima 2011 ja kulkutauti nyt. Jokainen niistä on aiheuttanut taloudelle omat vaikutuksensa.

Kähinöitä on säännöllisin väliajoin. Kaikki kriisit eivät etene ydinsodiksi vaikka Pohjois-Korea nappien painelua ehdotteleekin. Järki voittaa lopulta, mutta aikaa voi mennä. Varainhallinnan pohtiminen kriisinäkökulmasta ei ole ollenkaan huono ajatus.

Strateginen valinta on, ettei koskaan jättäydy yhden markkinan varaan.

Sodan uhatessa osakkeiden arvo tuskin säilyy rauhan ajan tasolla. Hajautus muihin omaisuuslajeihin voi olla paikallaan. Myös sellaisiin lajeihin, jotka eivät ole riippuvaisia tietotekniikasta tai verkkoyhteyksistä ja joita pystyy ottamaan mukaansa pakomatkalle, rintamalle tai vankileirille. 

Varautuminen tehdään luonnollisesti rauhan aikana samoin kuin vakuutuskin otetaan ennen kuin talo syttyy.

Yleisemmällä tasolla hajautus eri tavoin sitä enemmän, mitä enemmän on hajautettavaa. Miksi edes rauhan aikana rajoittuisi vain yhteen pankkiin, yhteen pörssiin, yhteen valuuttaan, yhteen operaattoriin, yhteen maksutapaan jne.? Normaalipäivinäkin on kaikenlaisia häiriöitä ja katkoja. 

Bingon sotalistaan on lisättävä Jugoslavian hajoaminen.
 

Tällä varmistaa täydet suosiobojot: en jaksanut lukea  _mitään_  yllä olevasta.

Mutta suosittelen jenkkihemmon Neil Strauss kirjaa Emergency: This Book Will Save Your Life.

Tyyppi on toki tunnetumpi aiemmasta tuotannostaan (vanhentunutta, ei kai flaksi nykyisin käy noin hyvin, niin sanotut naisoletetut ovat fiksumpia kuin miesoletetut), mutta mielenkiintoisesti kartoittaa omaa elämäänsä Yhdysvalloissa siltä kannalta, että jos yhteiskunta romahtaisi, ja olisi niin sanotusti tarvetta sekä säilyä hengissä että mahdollisesti evakoitua jonnekin. Kirja toki jo vuodelta 2009.

Nythän oli viikko sitten uutinen saman tyyppisestä aiheesta:

https://www.theguardian.com/world/2021/jul/28/new-zealand-rated-best-pl…

Kommentoin vielä myöhemmin tuota sotatilanneriskiä juutalaisten oppien mukaan...

Sinne jäivät rajan taakse perintömaat ja -mannut. Mutta eivät juhlineet neuvostokansalaisetkaan maa- ja osakeomistuksillaan työläisten paratiisissa. Mitä nyt myöhemmin muutamat oligargit ulkomailla.

Henkinen pääoma kulki tuolloin mukana harteilla, kunhan piti huolen, ettei siihen tule ylimääräisiä reikiä. Käteistäkin sopi säilyttää taskussa tai piironginlaatikossa. Siinä Browningin vieressä.

Nykyisin omistusten kansainvälinen hajauttaminen on helpompaa. Kiinteistöjä saa ulkomailta ja maailmanindeksejä markkinoilta. Eikä kotimaassakaan kannata kaikkia kiinteistöjä ostaa Hangosta tai Porkkalanniemeltä.

Sodissa on voittajia ja häviäjiä. Osakekurssit tosin ovat toipuneet jopa ydiniskuista kuten Japanissa. Mutta voittajien on kuitenkin helpompi hymyillä, etenkin Ruotsin tai USAn aseteollisuuden.

Bobo36 kirjoitti:

Tyyppi on toki tunnetumpi aiemmasta tuotannostaan (vanhentunutta, ei kai flaksi nykyisin käy noin hyvin, niin sanotut naisoletetut ovat fiksumpia kuin miesoletetut), mutta mielenkiintoisesti kartoittaa omaa elämäänsä Yhdysvalloissa siltä kannalta, että jos yhteiskunta romahtaisi, ja olisi niin sanotusti tarvetta sekä säilyä hengissä että mahdollisesti evakoitua jonnekin. Kirja toki jo vuodelta 2009. 

Evakuoitumisessa ulkomaille on toki patrioottiset aspektinsakin, mutta pragmaattisesti se ei ole vaihtoehto kovin monelle. Peter Fyrkmän ja moni muukin on joutunut palaamaan kotimaahan pakoiltuaan maailmalla. Pitäisi olla joko riittävän vaikutusvaltaisia kavereita, ihan isosti rahaa tai sitten sellaista osaamista että voi työllistää itsensä vaikeassa tilanteessa vieraassa maassa. Harvalla on.

Pieni määrä likvidiä omaisuutta parissa neutraalissa maassa voi olla järkevää evakuoitumisen varalta. Suomalaista tiliä ei välttämättä pysty kriisitilanteessa ulkomailta käsin käyttämään. Pörssiosakkeiden likvidointi voi olla hankalaa - puhumattakaan listaamattomista osakkeista, joiden likvidointi on hankalaa jo nyt.

Veren virratessa kaduilla pitäisi myös olla valmius ostaa.

Sotatilanteessa selviytyminen pakolaisleirillä saattaa olla ensisijainen kysymys. Työllistyminen omassa ammatissa toissijainen.

Ihan Suomen sisälläkin, jos jokin kaupunki tuhoutuu tai vallataan, mihin siviilit evakuoidaan? Toiselle puolelle maata kouluihin ja urheiluhalleihinko? Pystyykö pakenemaan edes Ruotsiin vai meneekö raja kiinni?

Matkustusasiakirjat täytyy pitää kunnossa. Paperittomana on vaikeampaa.
 

sotaa suurempi riski on Carrington Event kokoluokan CME joka kohdistuu suoraan maapalloon, todennäköisyys sille on uusimpien arvioiden mukaan  10-15%:iin meidän elinaikanamme eli aika suuri todennäköisyys.

Solar storm of 2012 - Wikipedia

"The probability of a solar storm striking Earth in the next decade with enough force to do serious damage to electricity networks could be as high as 12 percent, according to solar scientists."

Time to be afraid - preparing for the next big solar storm: Kemp | Reuters

jos ja kun paska osuu tuulettimeen niin osakkeita et voi myydä ehkä kuukausiin/vuosiin. Käteistä et voi nostaa pankkiautomaatista jne...prepperit selviytyy toki

Jos oikeasti funtsii tällaisia megaluokan EMP-skenaarioita tai muita yhteiskunnan romahtamiseen johtavia niin moniko osaa rakentaa toimivan hirsimökin metsään? Onko metsästäjäntutkintoa ja osaatko ampua aseella? Osaatko viljellä perunoita ja pysyykö kuokka kädessä? 

Tuon tyylisessä skenaariossa bitcoin-lompakon tai jonkun Rush Factoryn osakkeiden muuttaminen peuranpaistiksi voi olla hankalaa. Sen sijaan kyky korjata polkupyörä tai tislata pontikkaa voi olla ihan arvossaan :) 

Sähköverkon häiriö on vielä eri asia kuin total shitstorm onneksi. En epäile etteikö sellainen voisi tulla omana elinaikanani.

Pienemmässä häiriötilanteessa (vaikkapa "tuntemattoman toimijan" laajamittainen kyberhyökkäys) seuraus voi olla se että pankkiautomaatit ja maksuliikenne ja netti ei toimi viikkoon kunnolla. Silloin on kiva jos on vähän käteistä ja ehkä ruokaa pariksi viikoksi kaapissa, mutta osakkeet ei menetä arvoaan vaikka arvo-osuusjärjestelmä olisi viikon jumissa.

Fyysinen kulta omassa hallussa on yksi vaihtoehtoinen varautumisen tapa - joku määrä hätävarana. Kunhan ei enemmälti esittele.

Kultaketju: Kulta sijoituskohteena | Keskustele | Sijoitustieto.fi

Jo kuningas Midas havaitsi, ettei kultaa voi syödä. Ruokaomavaraisuus vaatii käsittääkseni peltoa ja karjaa. Pelto- ja laidunmaan lienee syytä olla omassa omistuksessa, koska muuten voi joutua taistelemaan ruuastaan maanomistajaa tai jäljellä olevia viranomaisia vastaan. Metsästäjä-keräilijänä voi olla vaikea tulla toimeen, koska riistan ja muiden metsän antimien määrä suhteessa ruokittavien määrään on pieni nykyajan väestötiheydellä. Kalaa riittää rauhan aikana, mutta ruuan vähetessä kalastajien määrä noussee, saaliit vähenevät ja apajista kiistellään. Täydellisen romahduksen skenaariossa olennaiseksi noussee myös riittävä aseistus, jolla pidetään nälkäiset, varkaat ja muut tunkeilijat loitolla.

Maata, karjaa ja aseita. Mihin tässä skenaariossa sopivat pörssiosakkeet?

Ehkäpä suojaamme salkut sodilta ase-, maatalous- ja elintarvikeyhtiöiden osakkeilla.

Hynägrande kirjoitti:

Onko metsästäjäntutkintoa ja osaatko ampua aseella?

Siinä vaihessa jos yhteiskunta romahtaa, ei ole paljoakaan väliä onko metsästäjätutkintoa vai ei. Ja aseellakin oppii ampumaan, jos tarve tulee. Mielenkiintoisempi kysymys on onko asetta ja siihen riittävästi panoksia. Toisaalta, riistaa saa hyvällä jousellakin, vaatii tosin sitten enemmän taitoa.

hauturi kirjoitti:

 

Hynägrande kirjoitti:

Onko metsästäjäntutkintoa ja osaatko ampua aseella?

 

Siinä vaihessa jos yhteiskunta romahtaa, ei ole paljoakaan väliä onko metsästäjätutkintoa vai ei. Ja aseellakin oppii ampumaan, jos tarve tulee. Mielenkiintoisempi kysymys on onko asetta ja siihen riittävästi panoksia. Toisaalta, riistaa saa hyvällä jousellakin, vaatii tosin sitten enemmän taitoa.

von Fyrckendahl kirjoitti:

 Metsästäjä-keräilijänä voi olla vaikea tulla toimeen, koska riistan ja muiden metsän antimien määrä suhteessa ruokittavien määrään on pieni nykyajan väestötiheydellä. Kalaa riittää rauhan aikana, mutta ruuan vähetessä kalastajien määrä noussee, saaliit vähenevät ja apajista kiistellään.

Näihin voi varautua lukemalla tuoreen parkitsijan oppaan ja hankkimalla käypäset käden taidot: Nahan jäljillä | Opas perinneparkitukseen (hannanore.fi)

Oravannahkaa on ennenkin käytetty vaihdon välineenä ja sopi se aiheena pankin logoonkin samasta syystä.

Juuri meinasin tulla sanomaan, että metsästystaitojen lisäksi tuossa tilanteessa pitäisi tietää, mitä sille rusakolle tehdään kun siltä on jotenkin saatu henki pois.

Kullan suhteen olen miettinyt, että pitäisikö sitä olla fyysisenä sen verran, että sillä voisi ostaa satamaa vartioivan venäläiskomppanian päälliköltä tiskin alta vaimolle ja minulle paikat viimeiseen Tukholmanlaivaan. Kullalla on kuitenkin arvoa vain niin kauan, kun ihmiset luottavat että tilanne palautuu joskus jonkinlaiseen normaaliin (vaikka se sitten olisikin joku 1700-luvun normaali). Jos mennään Mad Max -skenaarioon missä omaisuudella on vain käyttöarvonsa, kullalla tuskin tekee mitään. Tuskin paatuneinkaan kultahörhö vaihtaisi lastensa viimeisiä leipäpaloja kultaan.

Jos nyt oikein maailmanlopunkatastrofiskenaario maalataan, niin tappaja-viiiruksen levittämä maailmanlaajuinen pandemia saattaisi saattaa maailmankirjat sekaisin.

Silloin täytyisi lähteä jollalla saareen. Pilkkihaalarit ydintalven varalta mukaan. Ja paluumatkaa varten lyly, kalhu, mäystimet ja porkat. Varsijousi ja vasamat mökillä jo ovatkin valmiina.

Kylmäkellariin on varastoitu nötköttiä ja tönkkösuolattuja silakoita. Sekä sokeria ja hiivaa käsidesin tiputteluun. Palanpainikkeeksi nousee vettä porakaivosta. Aurinkopaneelit ja aggregaatti tuottavat sähköä akkuun.

Ainoaksi huoleksi jää langattoman internetin toimintavarmuus. Olisihan se kauhea katastrofi, jollei päivittäin pystyisi seuraamaan pörssikursseja ja sijoitustieto.fi:n keskusteluja.

Bingo53 kirjoitti:

Oravannahkaa on ennenkin käytetty vaihdon välineenä ja sopi se aiheena pankin logoonkin samasta syystä.

Oravapankille ja Orava-yhtiölle on historiassa käynyt kuten oravannahoillekin: arvo on pienentynyt reilusti jo rauhan aikana.

Vakavasti ottaen vaikea nähdä sellaista tuomionpäivän skenaariota, joka tulisi ns. täysin yllättäen puskista. Siihen varmaan vaadittaisiin jotain aurinkomyrskyä tai meteoriittia. Kolmas maailmansota, tappajavirus, jne. ovat kaiken järjen mukaan tapauksia, joihin ehtii ainakin hetken varautua. Jos nyt miettii, että korona olisi ollut tappavuudeltaan 20-kertainen, niin kyllähän sitä tällä foorumillakin puitiin varmaan pari kuukautta, ennen kuin kunnolla losahti. Olisi siinä ehtinyt pistää keskustakämpän ja melko kookkaankin sijoitussalkun lihoiksi ja hamstrata ties mitä. Sodan uhan uskon olevan näkyvissä paljon aikaisemmassa vaiheessa. Sinällään olisi ehkä mielenkiintoista, jos asuisi Suomen sijaan vaikkapa Taiwanissa. Sodanuhka Kiinasta lienee hyvin pieni, mutta ei teoreettinen.

Hupimielessä miksi tyytyä siihen, että saa oman navan ruokittua, jos Malisen ennustukset käyvät toteen? Tosi Sijoitustietolaisena pitäisi olla mietittynä jo bisnesidea tai pari post-apokalyptiseen maailmaan. Yksi vaihtoehtohan voisi olla toki se, että hankkii sopivaa maata ja välineet, jotta voi alkaa viljelemään sokeria ja keittämään siitä pontikkaa. Juha X:n viestistä tuli mieleen, että koska Sijoitustieto.fi lopettaisi varmaan toimintansa ilman internettiä ja sähköä, niin pitäisi kehitellä jonkinlainen off grid -pörssialusta, jonne saa sitten listattua oman Pontikkaimperiuminsa. Niillä varoilla voi sitten rakentaa uudelle markkinapaikalle jonkin pubin, mikä ajaa keskustelupalstan virkaa.

mskomu kirjoitti:

Jos nyt miettii, että korona olisi ollut tappavuudeltaan 20-kertainen, niin kyllähän sitä tällä foorumillakin puitiin varmaan pari kuukautta, ennen kuin kunnolla losahti. Olisi siinä ehtinyt pistää keskustakämpän ja melko kookkaankin sijoitussalkun lihoiksi ja hamstrata ties mitä.

Aika moni ajatteli varmaan samaa 2008 syksyllä. En tiedä kuinka moni on sitten jälkeenpäin ollut tyytyväinen ajoitukseensa.

Yksi syy säästää ja sijoittaa on varustautua "pahan päivän varalle". Jos kaikki sijoitukset pahan päivän tullen menettävät arvonsa, katoavat tai jäävät "lukkojen taakse", varustautuminen pahaan päivään on epäonnistunut.

Sen sijaan se on jo onnistuminen, jos vaikka osa sijoituksista katoaisikin mutta osa säilyy ja auttaa selviytymään pahan päivän yli. Kuvitellaan, että korona tai finanssikriisi olisi ollut vielä vakavampi. Kurssit eivät olisi palautuneet ja konkurssiaalto olisi vienyt työt vaikkapa 5 vuodeksi. Se selviää paremmin, jonka sijoituksista jää edes jotain jäljelle kuin se, joka menetti romahduksessa koko salkkunsa esimerkiksi liian kovan velkavivun takia tai koska ainoa sijoitus meni konkurssiin.

Joku voi toki onnistua ennakoimaan kriisin ja myymään juuri oikeaan aika. Kaikki eivät kuitenkaan voi tehdä näin (koska silloin kurssit romahtavat). Jos oma sijoitusstrategia perustuu sodan, virusten ym. kriisien ennakoimiseen ennen muita, saa todennäköisesti myydä usein. Osa myynneistä on vääriä hälytyksiä. Ei myöskään ole varmaa, että itse ymmärtää ennakoida juuri sen seuraavan kriisin, joka voi olla aivan erilainen kuin kaikki aiemmat. Varmempaa on hajauttaa niin paljon, että syvässä kriisissäkin jäisi jäljelle vielä jotain varoja jossain käyttökelpoisessa muodossa (mieluusti useammassa kuin yhdessä muodossa).

Hyvä ketju. Uhkaa karata off-topiciksi, mutta väittäisin, että monia suuria uhkia aliarvioidaan ja siksi suunnitelmaa "kituuttelen 20 vuotta ja sitten eläkkeelle" en pidä välttämättä järkevänä. On paljon syitä, jotka voivat viedä mahdollisuuden nauttia omaisuudesta sitten joskus myöhemmin. Esimerkiksi kuolema onnettomuudessa, vakava sairastuminen, voimakas aurinkomyrsky, sota, pandemia ym. Ylipäätään nuo kaikki ovat sellaisia tekijöitä, jotka voivat johtaa varhaiseen kuolemaan. Todennäköisyys, että vähintään yksi näistä sattuu omalle kohdalle on kuitenkin yllättävän suuri uskoakseni. Lieköhän noita huomioidaan elinajan odotteissa? Monet laajamittaiset uhkat eivät toteudu jokaisen sukupolven kohdalla, mutta toteutuessaan tekevät rumaa jälkeä. Itsekin olen miettinyt fyysisen kullan hankkimista täydellisen katastrofin varalle. Erätaitoja tuskin alan kehittämään, niin pitkälle en aio mennä.

Ehkä paras tapa varautua näihin isoihin uhkakuviin on elää elämää täysillä tässä ja nyt.