Sijoittamisessa voi yrittää vaurastua muiden mukana tai pysyä high groundilla ja odottaa muiden köyhtymistä.
Kun naapuri köyhtyy, itse rikastuu. Suomalainen näkökulma!
Jos hetken mieitit, miten pienellä osalla suvuista on 10me+ omaisuus, vaikka sen olisi saanut 5ke sijoituksella 100 vuotta sitten, niin huomaat mistä varallisuus on oikeasti peräisin. Ei säästämisestä ja sijottamisesta, vaan katastrofeista selviämisestä ostokykyisenä.
Jos hetken mieitit, miten pienellä osalla suvuista on 10me+ omaisuus, vaikka sen olisi saanut 5ke sijoituksella 100 vuotta sitten, niin huomaat mistä varallisuus on oikeasti peräisin. Ei säästämisestä ja sijottamisesta, vaan katastrofeista selviämisestä ostokykyisenä.
Olen samaa mieltä, että on syytä selvitä katastrofeista ostokykyisenä ja vältellä velkaa, varsinkin liian isoa velkaa. Voitko kuitenkin tarkentaa, miten varat menetettiin? Suomessa ei ole ollut kaikenkattavaa omaisuuden menetystapahtumaa 1900-luvulla. Inflaatio on toki syönyt säästöjä, mutta ei ole ollut hyperinflaatiota ja korko korvasi osan menetyksistä; inflaatio on myös syönyt velat ja helpottanut monen vaurastumista. Sodassa menetettiin rajan taakse jääneet kiinteistöt ja irtaimistoa, mutta niistä maksettiin korvaus ja menetys koski vain pientä osaa suomalaisista. Sodan jälkeen oli setelien leikkaus, jossa menetettiin käteisen ostovoimasta osa, mutta vain osa. 90-luvun lamassa velkaantuneet kärsivät menetyksiä, mutta suuri enemmistö ei menettänyt varojaan lopullisesti silloinkaan.
Olisiko menetysten sijasta kyse etupäässä siitä, että 5ke (osake)sijoitusta ei alun perinkään tehty? Kansa on ollut köyhää. Varallisuus on ollut maata ja asuntoja. Tavallinen sijoitusmuoto on ollut obligaatio tai pankkitili. Kaikkien näiden tuotto on melko maltillinen verrattuna osakkeisiin. Osakesijoittaminen on ollut harvinaista eikä rahastoja ole ollut. Varallisuus ei ole voinut kertyä, jos sitä ei ole ollut tai sijoitukset ovat tuottaneet matalalla prosentilla. Lisäksi korkea verotus on tasannut tuloeroja ja osaltaan hillinnyt miljoonien kerryttämistä.
1860-luvun nälänhätä, sisällissota, 1930-luvun lama, 2. maailmansota, sotakorvaukset ja jälleenrakennus. Siinä 100 v periodi, jonka em. vaiheet söivät säästöt, velkaannuttivat, romuttivat rahan arvon ja jakoivat tuotannontekijät uudelleen. Harva siinä selvisi ylijäämäisenä osakesijoittajana.
onko varallisuuserojen pienentämiseen muuta mahdollsuutta kuin kova verotus?
Takavarikointi. Omaisuuserien alihintainen pakkolunastus. Sääntely, esimerkiksi vuokrasääntely kiinteistöhintojen laskemiseksi, korkokatto ylivelkaantumisen hillintään, hintasääntely. Erilaiset kiellot, esim. pörssikaupan tai osingonjaon kieltäminen. Laskukauden aiheuttaminen: laskukaudella rikkaiden varallisuus pienenee köyhiä enemmän. Voimakas inflaatio. Keinoja on, mikä valitaan?
Kun osakesäästämistä puolustellaan, yleensä puhutaan siten, että keskiluokka voisi vaurastua. Vähemmän tarkoitetaan sitä, että vähävaraiset, varattomat tai ylivelkaiset pystyisivät osakkeilla parantamaan asemaansa. Osakesäästämiseen tarvitaan alkupääomaa. Huono-osaisten on vaikea saada alkupääomaa. Heidän suhteellinen huono-osaisuutensa syvenee sitä enemmän, mitä useampi muu aloittaa osakesäästämisen. Suomessa näin onkin ehkä jo käynyt, sillä sijoittaminen on yleistynyt samaan aikaan kuin maksuhäiriöt, ylivelkaantuminen ja pysyvä tukien varassa eläminenkin. Nouseva osake- ja asuntomarkkina jakavat kansaa voittajiin ja häviäjiin. Laskevassa markkinassa varallisuuserot sitten tasaantuvat.
Eli käytännössä ainakin suurin osa varallisuuserojen pienentämiseen tähtäävistä mekanismeista on enemmän tai vähemmän avoimen markkinatalouden vastaisia toimia? Kärjistetysti kaikille tasapuolisesti kurjuutta (riippuen tietysti missä osassa varallisuustaulukkoa kukakin sattuu nyt tällä hetkellä olemaan).
Varallisuus on ollut maata ja asuntoja. Tavallinen sijoitusmuoto on ollut obligaatio tai pankkitili. Kaikkien näiden tuotto on melko maltillinen verrattuna osakkeisiin. Osakesijoittaminen on ollut harvinaista eikä rahastoja ole ollut. Varallisuus ei ole voinut kertyä, jos sitä ei ole ollut tai sijoitukset ovat tuottaneet matalalla prosentilla. Lisäksi korkea verotus on tasannut tuloeroja ja osaltaan hillinnyt miljoonien kerryttämistä.
Kyllä varallisuuden kerryttämistä on kovalla kädellä hillittykin. Pääomatulot laskettiin ennen 1990-lukua ansiotulojen päälle. Niinpä niiden veroprosentiksi muodostui voimakkaasti progressiivisen marginaaliveron (rajaveron) prosentti, joka keskituloisella oli yli 50%.
Vuonna 1976 ruotsalaisen satukirjailijan, Astrid Lindgrenin, (tavallinen) marginaaliveroaste nousi 102 prosenttiin, mistä Lindgren kirjoitti sadun Pomperipossa i Monismanien. Tapaus nosti suuren kohun, ja saman vuoden valtiopäivävaaleissa sosiaalidemokraatit menettivät hallitusvallan ensi kerran 40 vuoteen.
Pääomatulon veroprosenttia on nostettu siitä, kun veroa ensi kertaa perittiin 1990-luvulla. Veroprosentti oli 25 % vuosina 1993–1995. Nyt se on 30% tai 34 %. Seuraavaa satukirjaa odotellaan. Luovutusvoittojoen verotus meillä on EU:n toiseksi ankarinta ja korkotulojen verotus EU:n kolmanneksi ankarinta.
Miten tällaisissa oloissa kenelläkään olisi voinut jäädä sijoituksista säästöön juurikaan mitään.
Kun osakesäästämistä puolustellaan, yleensä puhutaan siten, että keskiluokka voisi vaurastua. Vähemmän tarkoitetaan sitä, että vähävaraiset, varattomat tai ylivelkaiset pystyisivät osakkeilla parantamaan asemaansa. Osakesäästämiseen tarvitaan alkupääomaa. Huono-osaisten on vaikea saada alkupääomaa. Heidän suhteellinen huono-osaisuutensa syvenee sitä enemmän, mitä useampi muu aloittaa osakesäästämisen. Suomessa näin onkin ehkä jo käynyt, sillä sijoittaminen on yleistynyt samaan aikaan kuin maksuhäiriöt, ylivelkaantuminen ja pysyvä tukien varassa eläminenkin. Nouseva osake- ja asuntomarkkina jakavat kansaa voittajiin ja häviäjiin. Laskevassa markkinassa varallisuuserot sitten tasaantuvat.
Tässä on tiettyä perää, mutta ei se aivan noin yksioikoista kuitenkaan ole. Ylivelkaantuneen tai varattoman ei tietenkään kannata ostaa osakkeita. Jos kulutusluoton tai ulosottomiehen koura raapaisee 10-15% korolla niin sen velan pois maksaminen on riskitöntä 10-15% tuottoa ja siten lähes varmasti parempi idea kuin ostaa osakkeita.
Osakkeiden hintoihin vaikuttaa toki jos ihmiset alkavat ostaa niitä hinnasta välittämättä ja silloin pienituloisen on entistä vaikeampi tulla markkinoille. En kuitenkaan usko että näin on käynyt. Osakekurssit ovat melko korkealla, joissakin osakkeissa on mielestäni selvä kuplakin, mutta syy on nähdäkseni löysä nollakorkoinen velkaraha jota pyörii joka nurkassa. Ei se että isot kansanjoukot ovat äkkiä keksineet osakesijoittamisen. Löysä raha ja nollakorot vaikuttavat isoihin pelaajiin, joille ei enää löydy niitä kivoja valtion obligaatioita ja vastaavia, mutta myös pieniin ihmisiin.
Löysän velkarahan vaikutuksesta henkilökohtainen esimerkki:
Kun asuntolainani korko on marginaalin kanssa luokkaa 0,8% niin miksi ihmeessä edes lyhentäisin lainaani? Voin tuupata lainan sijaan rahaa esimerkiksi vähäriskisiin osakkeisiin, joista ainakin irtoaa 5% osinkotuottoa jos kurssi ei nousekaan. Tilanne oli hieman toinen joskus nuoruudessani kun lainojen korot olivat 5-10% haarukassa, koska lainan lyhentäminen tarkoitti silloin riskitöntä 5-10% tuottoa. Otin jo aiemmin 12kk lyhennysvapaata ja nyt olen hakenut sitä taas tämän takia, vaikka ei minulla oikeasti mitään varsinaista rahantarvetta ole.
Muita löysän velkarahan seurauksia tässä kontekstissa:
Asuntojen hinnat taas ovat laukanneet aivan hullun lailla sitten nuoruuden päivieni. Ja tottakai ne laukkaavat kun pankit ja ihmiset laskeskelevat maksukykyään ja kuukausieriään tässä 0,8% korkotasossa. Nyt ihmisillä onkin melkoisen isoja asuntolainoja, mikä tietysti haittaa osakemarkkinoille tai muualle sijoittamista. Pienituloisen köyhän on nyt vaikeaa löytää kohtuullisen hintaista ensiasuntoa markkinoilta, eikä rahaa aluksi jää yhtään yli vaikka korkotaso onkin olematon.
Voittajia ovat olleet velkavivulla painavat "ammattilaiset", näistähän on saanut lukea lehtijuttuja kuinka ihan tyhjästä on tehty miljoonien asuntosalkku :)
Laskeva markkina tuleekin olemaan mielenkiintoinen sitten joskus. Moniko irrottaa väärällä hetkellä? Meneekö joku pankki tai rahasto konkkaan? Katkeaako joku itsestään liikoja luuleva "player"? Ymmärtääkö ihmiset ostaa sieltä pohjalta, jotta pääsevät seuraavaan nousuun? Historian perusteella erot kyllä tasoittuvat, mutta vain harva osaa toimia oikein ja kaikilla ei ole mahdollisuuksia vaikka osaisivat kun Margin Call on tullut vastaajaan.
Eli käytännössä ainakin suurin osa varallisuuserojen pienentämiseen tähtäävistä mekanismeista on enemmän tai vähemmän avoimen markkinatalouden vastaisia toimia?
Niin kai. Markkinatalous aiheuttaa varallisuuseroja. Ne, joilla on pääomia, saavat pääomalle voittoa, kun taas vähävaraisilla ei ole pääomaa eikä siten voittoakaan. Kriisit ja lamat toki tasaavat eroja ja se kuuluu markkinatalouteen.
Jos varallisuuseroja halutaan pienentää, eikö se käytännössä tarkoita, että valtion on puututtava asioihin ja tavalla tai toisella hillittävä markkinatalouden voimaa? Ne tahot, jotka kannattavat varallisuuserojen tasaamista, hyvin usein esittävät markkinatalouden vastaisia toimenpiteitä eivätkä suinkaan markkinoiden vapauttamista. Jos haluttaisiin käyttää markkinatalouden omia menetelmiä, voitaisiin päästää talous alamäkeen, mutta se on kovin epäsuosittua melkein kaikissa piireissä.
Osakekurssit ovat melko korkealla, joissakin osakkeissa on mielestäni selvä kuplakin, mutta syy on nähdäkseni löysä nollakorkoinen velkaraha jota pyörii joka nurkassa. Ei se että isot kansanjoukot ovat äkkiä keksineet osakesijoittamisen.
Olet ehkä oikeassa, mutta kyllä monet ihmiset ovat 2000-luvulla myös löytäneet sijoittamisen ja vaurastuneet. Suuri osa kansasta on kuitenkin jäänyt tästä onnesta täysin osattomaksi. Kansankapitalismi ei rikastuta kansaa tasapuolisesti vaan enemmän niitä, joilla menee paremmin jo muutenkin. Onko se oikein vai väärin on politiikkaa, mutta asia on joka tapauksessa hyvä tiedostaa.
Hynägrande kirjoitti:
Kun asuntolainani korko on marginaalin kanssa luokkaa 0,8% niin miksi ihmeessä edes lyhentäisin lainaani? Voin tuupata lainan sijaan rahaa esimerkiksi vähäriskisiin osakkeisiin, joista ainakin irtoaa 5% osinkotuottoa jos kurssi ei nousekaan.
Perinteisesti on neuvottu, että sijoittakaa x % osakkeisiin, y % pitkään korkoon ja z % lyhyeen korkoon. Jotkut hurjat sijoittivat peräti 100 % osakkeisiin.
Nykyään tuntuu olevan muotia sijoittaa yli 100 % osakkeisiin eikä cash ole king. Mihin tämä vielä johtaakaan? 90-luvun alussa kuultiin paljon tarinoita tästä aiheesta. Silloinkin oli otettu reippaasti lainaa ja kaiken lisäksi valuuttalainaa, vaikkei ollut tulojakaan siinä valuutassa.
Kun asuntolainani korko on marginaalin kanssa luokkaa 0,8% niin miksi ihmeessä edes lyhentäisin lainaani?
Ei sitä varmaan lyhentää kannata mutta neuvottelemalla marginaalin markkinahintaiseksi voisi saada todella helppoa riskitöntä lisätuottoa. (Jollei sinulla sitten ole jotain marginaalia nostavaa korkokattoviritystä)
.
Kansankapitalismi ei rikastuta kansaa tasapuolisesti vaan enemmän niitä, joilla menee paremmin jo muutenkin.
Rohkenen epäillä, mutta saattaa olla sanamuotosi tulkintakysymyskin? Viime aikoina osakesäästötilejä ovat avanneet naiset ja nuoret. Kumpikin on ryhmä, joka on aiemmin ollut sijoittajien vähemmistössä. Nuoret ovat yleensä vaiheessa, jossa tulokehitys on vasta alussaan.
Kyllä minusta tästä voi päätellä, että sijoittajien joikkoon on tullut aidosti uusia hyvin keskiluokkaisia naamoja. Vanhat jäärät ovat menetetty kanta, mutta jälleen kerran nuoret tilevat muuttamaan asiat omalla vetovuorollaan sukupolven vaihdoksen jälkeen.
Mukana on siis entistä enemmän niitä, jotka eivät ole vielä rikkaita, vaikka prosenttipelissä tietenkin isoin panos myös tienaa suurimman rahamäärän, koska jo ennestään rikkaat eivät poistuneet markkinoilta.
Kaikkein huono-osaisimpien tilannetta tämä ei tietenkään helpota. Heidän tilanteensa voisi korjautua seuraavassa sukupolvessa, mutta sen esteenä on, että köyhyys periytyy kouluttamattomuuden kautta. Ilmainen koulutusjärjestelmä menee heidän osaltaan valitettavasti hukkaan, kun kouluttamattomat vanhemmat eivät osaa motivoida lapsiaan opiskelemaan itseään ulos hanttihommista.
.
Kansankapitalismi ei rikastuta kansaa tasapuolisesti vaan enemmän niitä, joilla menee paremmin jo muutenkin.
Rohkenen epäillä, mutta saattaa olla sanamuotosi tulkintakysymyskin? Viime aikoina osakesäästötilejä ovat avanneet naiset ja nuoret. Kumpikin on ryhmä, joka on aiemmin ollut sijoittajien vähemmistössä. Nuoret ovat yleensä vaiheessa, jossa tulokehitys on vasta alussaan.
Kyllä minusta tästä voi päätellä, että sijoittajien joikkoon on tullut aidosti uusia hyvin keskiluokkaisia naamoja. Vanhat jäärät ovat menetetty kanta, mutta jälleen kerran nuoret tilevat muuttamaan asiat omalla vetovuorollaan sukupolven vaihdoksen jälkeen.
Mukana on siis entistä enemmän niitä, jotka eivät ole vielä rikkaita, vaikka prosenttipelissä tietenkin isoin panos myös tienaa suurimman rahamäärän, koska jo ennestään rikkaat eivät poistuneet markkinoilta.
Niin, olet kyllä oikeassa, mutta mainitsemasi sijoittamisen aloittaneet keskiluokkaiset naiset ja nuoret ovat niitä, joilla menee paremmin jo muutenkin - eiväthän he muuten olisi keskiluokassa. Sinä vertaat rikkaisiin ja minä huono-osaisiin, siitä näkökulmaero.
Teknokraatti kirjoitti:
köyhyys periytyy kouluttamattomuuden kautta. Ilmainen koulutusjärjestelmä menee heidän osaltaan valitettavasti hukkaan, kun kouluttamattomat vanhemmat eivät osaa motivoida lapsiaan opiskelemaan itseään ulos hanttihommista.
Siinäkin on perää. Toisaalta tämän päivän uutinen on, että 2/3 hakijoista ei saanut lainkaan korkeakoulupaikkaa ja vain puolet sen saaneista pääsi ensisijaiseen toiveeseensa. Valtaosa opiskeluhalukkaista ei pääse minne haluaisi.
Varallisuuserojen näkökulmasta nuoren kannattaisi panostaa kaikki resurssinsa opiskelupaikan saantiin, mutta moniko pystyy 15-vuotiaana tai edes 19-vuotiaana ajattelemaan niin pitkälle? Opiskelupaikka on työuran ajalla satojentuhansien tai miljoonienkin arvoinen.
Olisiko menetysten sijasta kyse etupäässä siitä, että 5ke (osake)sijoitusta ei alun perinkään tehty? Kansa on ollut köyhää. Varallisuus on ollut maata ja asuntoja. Tavallinen sijoitusmuoto on ollut obligaatio tai pankkitili. Kaikkien näiden tuotto on melko maltillinen verrattuna osakkeisiin. Osakesijoittaminen on ollut harvinaista eikä rahastoja ole ollut. Varallisuus ei ole voinut kertyä, jos sitä ei ole ollut tai sijoitukset ovat tuottaneet matalalla prosentilla. Lisäksi korkea verotus on tasannut tuloeroja ja osaltaan hillinnyt miljoonien kerryttämistä.
Ennen sijoitukset olivatkin pääasiassa maaomaisuutta. Vasta teollistumisen myötä suuri osa pystyi rikastumaan ilman, että omisti merkittäviä määriä maata. Maaomaisuus lisäksi menetti suhteellista arvoaan, koska sitä pystyttiin hyödyntämään entistä tehokkaammin, kun viljelyä ei tarvinnut hoitaa käsipelillä ja puutavara saatiin rahdattua metsistä konein. Onkai selvää, ettei tällaisessa tilanteessa maaomaisuudella päästä lähellekkään samanlaisiin tuottoihin kuin yritykset, jotka ovat mahdollistamasta entistä tuottavampaa toimintaa.
Suurin osa mahtisuvuista ovat menettäneet suhteellista vaurauttaa sen takia, etteivät ole siirtäneet merkittävää osaa omaisuudestaan aloille, jotka menestyvät. Jo se olisi riittänyt, että omaisuus olisi siiretty tasaisesti pörssin yrityksiin. Monet kuitenkin pitivät kiinni maaomaisuudestaan ja suhteellisesti köyhtyivät.
Vaikka moni taloustieteilijät ovatkin vastaan Thomas Pikettyn näkemyksiä pääomien keskittymisestä, niin jossain määrin Piketty on väistämättä oikeissa. Muutenhan pörssissä ei olisi keskivertosijoittajan mitään mahdollisuuksia kerryttää pääomaa siten, että sijoituksen suhteellinen ostovoima kasvaisi. Pääomat menetetään siis pääasiassa muista syistä kuin siitä syystä, ettei pääomalla pystyisi tekemään kannattavaa tuottoa.
Piketty on myös jossain määrin oikeassa siinä, että suuria perintöjä olisi jäkevää verottaa melko rajustikkin. Ongelma tässä on vain, että se veisi kannustinvaikutuksen kerryttää omaisuutta, koska suuri osa menisi valtiolle. Jotta homma toimisi, niin verojen pitäisi tulla kuolinhetkellä yllätyksenä ja se ei taas ole mahdollista. Lisäs omaisuutta ei saisi myöskään lukita liian korkean lahjaveron takia.
Järkevintä olisi verottaa pääomia niin paljon, ettei se veisi liiaksi omaisuuden kartuttamisen kannustinta. Ansiotuloja taas pitäisi verottaa niin kevyesti, että verotus ei veisi kannustinta tehdä enempää töitä. Koska todellisuus on hieman mutkikkaampi, niin tulojen tasaaminen ei ole ihan helppoa.
Vaikka ennen saatoin olla pitkälti sitä mieltä, että julkisen puoli pitäisi pitää mahdollisimman pienenä, niin nykyään olen kyllä muuttanut mieltäni hivenen sen suhteen. Julkisen puolen pitää kuitenkin olla mahdollisimman tehokas vaikka ostamalla sitten palvelut yksityisiltä. Jotenkin asiat ovat kuitenkin sellaisia, että niitä ei voi järkevästi tuottaa kuin julkisrahoitteisesti. Esimerkiksi infra, koulutus ja terveydenhuolto. Kaksi jälkimmäistä koskien nimenomaan lapsia ja nuoria. Koska ihminen pystyy kantamaan vastuun omasta elämästään yksilöstä riippuen n. täysi-ikäiseski tultuaan, niin siihen asti yhteiskunan on järkevää vastata syntyvistä kuluista. Jossain määrin myös siihen asti, että saavutetaan vakiintunut asema työelämässä. Yliopistokoulutus voi jatkossakin olla ilmaista. Jos halutaan kannustaa valmistumaan, niin aletaan peria lukukausimaksua vasta sen tavotevalmistumisajan jälkeen tms. Vaikkei ilmasella koulutuksella tuloeroja tasatakkaan, niin tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden tunnetta se tuo yhteisöön. Sitä kautta myös yhteiskuntarauha säilyy paremmin. Vakaa ympäristö on lopulta myös yritysten etu ja lisää investointeja, joiden kautta kaikkien hyvinvointi paranee.
Jotenkin asiat ovat kuitenkin sellaisia, että niitä ei voi järkevästi tuottaa kuin julkisrahoitteisesti. Esimerkiksi infra, koulutus ja terveydenhuolto.
Ihanan suomalainen kupla-ajatus.
Suomessa on OECD-maiden 7. kirein verotus. PP:n päivyristä voi lukea Laakson sairaalasta omaa tulevaisuuttaan (sama pätee kaikkialla, olen kiertänyt Hesan hoitolaitokset vaalihommissa aikanaan). Suomalainen koulutus on hieno juttu persaukisille. Muiden kannattaa muuttaa maasta viimeistään 5-vuotiaana. Suomen infra taasen on melko heikkoa, eikä missään suhteessa verotukseen
Mitä järkeä on yrittää tasata tuloja, kun kuluja ei kuitenkaan voi tasata. Ihmiset kuluttavat miten huvittaa. Vai pitäisikö palata ajatukseen, jossa kansalainen on valtion omistama yksikkö - saa kerran kuussa ruokakupongit, viinakupongin ja kaksi kiloa kahvia?
Lottopelien ja arpajaisten järjestäjät käyttävät hyväkseen tätä tietoa ja tienaavat välistä muhkean siivun. Lotossa liikevaihto nousee, kun pottia kasvatetaan. Lottoaja katsoo potin kokoa, ei niinkään palautuskerrointa, voiton todennäköisyyttä tai tuoton odotusarvoa. Matemaattisesti lottoaminen on tappiollista mutta psykologisesti tuottoisaa, koska "tuotto" ei ole voiton odotusarvo vaan jotain muuta.
Tähän pitää vielä kommentoida sen verran, että kaikkea ei voi mitata rahassa. Lottoamisella saavutetaan asioita, joiden arvoa ei voi suoraan rahassa mitata. Lotorivillä ostetaan myös mahdollisuus unelmien toteutumiseen ja jännitystä elämään. Eriasia on sitten kokonaan se, että joku maksaa näistä asioista liikaa ostamalla monia lottorivejä. Unelmien toteutumisen mahdollisuus ja jännitys säilyy, vaikka ostaisit yhden rivin. Tähän päälle uudet rivit eivät tuo noihin juurikaan lisää. Lisärivin rajahyöty (ei siis pelkkä rahallinen odotusarvo) laskee dramaattisesti ensimmäisen rivin jälkeen.
Podittavaksi vielä, että saatte valita kahdesta vaihtoehdosta: 10% todennäköisyydellä 200 000 000e tai 100% todennäköisyydellä 10 000 000e. Teette valinnan heti keskustelematta kenenkään kanssa ja tulos ratkeaa heti valinnan jälkeen. Kumman valitsette? Itse valitsisin jälkimmäisen, vaikka odotusarvo verrattuna ensimmäiseen on todella surkea. 10Me muuttaa mun elämää huomattavan paljon. 200Me ja 10Me välinen ero mun elämään on niin pieni, ettei ole järkevää ottaa riskiä. Rahallista odotusarvoja tulkittaessa teikisin virheen, mutta uskaltaisin silti väittää, että valinta olisi kohdallinen oikea. Myös rahan kohdalla on siis niin, että sen rajahyöty on pienempi mitä enemmän sitä on. Jos 10Me:n hyöty henkilölle on A, niin 200Me:n hyöty henkilölle ei ole 20A vaan se voi olla vain 2A. Tällöin hyödyn kautta ajatellen 10Me:n valinta olisi muun kuin rahallisen odotusarvon kautta laskien viisinkertainen.
Toki pienemmillä summilla pelatessa rahan hyödyn henkilölle voi ajatella jokaisen saadun euron kohdalla samaksi. Jos siis puhtaasti investointimielessä hankkii ostettavaa, niin kannattaa toki miettiä sen saavutetun odotusarvosen rahan kautta. On kuitenkin hyvä pitää mielessä myös se, että kaikissa tilanteissa ei hankinnan järkevyyttä ei voi mitata vain rahassa vaan jokainen kuluttaa melkein päivittäin rahaa hankkiakseen jotakin, jonka arvoa ei voi mitata vain rahassa.
Mitä järkeä on yrittää tasata tuloja, kun kuluja ei kuitenkaan voi tasata. Ihmiset kuluttavat miten huvittaa. Vai pitäisikö palata ajatukseen, jossa kansalainen on valtion omistama yksikkö - saa kerran kuussa ruokakupongit, viinakupongin ja kaksi kiloa kahvia?
Ei tuloerojen tasaamisessa olekkaan lähtökohtasesti mitään järkeä, koska se ei käytännössä toimi. Siitähän syntyy valtava kannustinongelma ja se on nähty historiassa, miten silloin käy. Tuloerot ovat oikeasti valtavan hyvä kannuste eikä todellakaan mikää ongelma. Selvennyksenä vielä, etten todellakaan tarkoittanut, että julkisen sektorin pitäisi olla suuri. Ennemminkin mahdollisimman pieni, mutta kuitenkin täytyy tarjota tietyt palvelut yhteiskunan pysymiseksi kasassa ja hyvinvoivana. Tarvittavat verot tulisi kuitenkin näihin julkisiin menoihin kerätä ennemmin suuria pääomia verottamalla (jos se on järkevästi mahdollista. Suomessa ei tällä hetkellä ole) kuin työtä verottamalla. Tämä oikeastaan liittyy osittain tuohon aiempaan viestiin rahan rajahyödystä henkilölle ja sen kautta kannustinvaikutukseen. Käsittääkseni myös esim. Warren Buffett on tätä mieltä.
Jotenkin asiat ovat kuitenkin sellaisia, että niitä ei voi järkevästi tuottaa kuin julkisrahoitteisesti. Esimerkiksi infra, koulutus ja terveydenhuolto.
Ihanan suomalainen kupla-ajatus.
Suomessa on OECD-maiden 7. kirein verotus. PP:n päivyristä voi lukea Laakson sairaalasta omaa tulevaisuuttaan (sama pätee kaikkialla, olen kiertänyt Hesan hoitolaitokset vaalihommissa aikanaan). Suomalainen koulutus on hieno juttu persaukisille. Muiden kannattaa muuttaa maasta viimeistään 5-vuotiaana. Suomen infra taasen on melko heikkoa, eikä missään suhteessa verotukseen
Mutta tällaista paskaa on tapana Suomessa hokea.
Maailmankansalainen täällä taas kertoo miten asiat on. Huoh.
Julkisrahoitteinen terveydenhuolto tuo paljon turvaa, mutta jos se mitä tarjotaan ei kelpaa myös Suomessa voi ostaa "parempia" palveluita yksityisiltä sinne elämän viimeisiin vuosiin. Ja eikös PP:ta ole hoidettu aivan älyttömän hyvin julkisrahoitteisesti? Ne mihin viittaat on niitä varjoisten kujien pappoja oletan.
Ilmainen koulutus on aivan ehdoton jos jonkinalinen mahdollisuuksien tasa-arvo halutaan pitää yllä. Joka on mielestäni ehdottoman tavoiteltava asia. Suomessa tämä toteutuu paremmin kuin juuri missään muualla.
Infra sitten. Tietullit? Kenties, mutta ne on vain pieni osa infraa, kyllä infraa täytyy
ns. oikeasta elämästä vieraantuneen varallisuutensa perineen ja vaimonsa perässä menevän vapaaherran ei ehkä kannata huudella.
"Mutta osakemarkkinoilta poissa pysymään kehottelevat eivät yleensä ymmärrä olevansa vastuuttomampia kuin kasinotalouteen sekaan hyppäämistä suosittelevat. Plussummapeliin osallistumista ei ainakaan alan edunvalvojan olisi fiksua estellä." @AkiPyysinghttps://t.co/bz8Pbn2OKR
Joku varjojaan pelkäävä suositteli joskus kivikauden loppupuolella 100 miinus ikä, mutta tämä on mitoitettu lähinnä liikenteettömien katujen punaisiin valoihin pysähtyville.
Hmm, mun mielestä tää linkki äärimmäisen riskienvälttelyn ja liikennevalojen noudattamisen välillä ei ole mitenkään kiistaton. Oma, toki anekdootinomainen, aineistoni ei tunnu tukevan sitä.
Joku varjojaan pelkäävä suositteli joskus kivikauden loppupuolella 100 miinus ikä, mutta tämä on mitoitettu lähinnä liikenteettömien katujen punaisiin valoihin pysähtyville.
Hmm, mun mielestä tää linkki äärimmäisen riskienvälttelyn ja liikennevalojen noudattamisen välillä ei ole mitenkään kiistaton. Oma, toki anekdootinomainen, aineistoni ei tunnu tukevan sitä.
Miulla on kaveri, jonka kanssa olen käynyt kävelyllä useamman kerran. Erinomaista seuraa, mutta pysähtyy kaikkiin valoihin. Koska koen arveluttavaksi puhua itsekseni ja huomata kaverin jääneen taakse, emme käy enää kävelyillä. Väittää olevansa neurotyypillinen, mutta epäilen🤔. https://t.co/fk2NCiS0Z7
Joku varjojaan pelkäävä suositteli joskus kivikauden loppupuolella 100 miinus ikä, mutta tämä on mitoitettu lähinnä liikenteettömien katujen punaisiin valoihin pysähtyville.
Hmm, mun mielestä tää linkki äärimmäisen riskienvälttelyn ja liikennevalojen noudattamisen välillä ei ole mitenkään kiistaton.
Kalikka kalahti tänne ja sen minä kestän kyllä, mutta analogia ei oikein toiminut minunkaan kohdallani. Kun sijoittaminen ja liikkuminen tapahtuu tietoisesti suunniteltua strategiaa noudattaen, silloin valittua strategiaa ei rikota vain siksi, että arvellaan ettei kukaan muu ehkä näe. Päin punaisia kävely on riskiä vailla tuotto-odotusta, jota ei kannata ottaa pörssissä eikä liikenteessä.
Vanhalle amerikkalaiselle 100 - ikävuodet periaatteelle on perusteensa Yhdysvalloissa, jossa eläketurva käytännössä muodostuu oman eläkesalkun tuotosta. Jos tavoitteena on elää useamman romahduksen ohitse, silloin pitää pystyä rahoittamaan elämisensä joutumatta myymään pohjalla. 100 - ikävuodet on tietenkin karkea yleistys joka skaalautuu väärin perustein iän eikä tuoton ja kulutuksen suhteessa. Iästä riippumatta tuo skaalaus pitää tehdä siten, että koroissa ja kultaharkoissa on "muutaman vuoden" menojen verran, joilla mennään romahduksen yli ja ostellaan lisääkin. Sitten kuin tuo lamasuoja on koossa, ei ole mitään järkeä kasvattaa sen osakkeita huonommin tuottavaa osuutta. Tästä eteenpäin osakepaino kasvaa parempaa tuottoa tavoitellen.
Jos uskoo pärjäävänsä työeläkkeellään, sittenhän tuon 100 - ikävuodet periaatteen voi heittää romukoppaan kun romahdus ei vie ruokaa pöydästä vaan ainoastaan vaihtaa sisäfileen grillikasleriin ja Karibian loman autolomaan pohjoismaissa. Omalla kohdalla kuusikymppisten osakepaino on nyt noin 80% ja nousemaan päin, kun talon ja mökin arvo muuttuvat hitaasti ja osakesalkkujen arvo on kasvutrendissä. Talon ja mökin voisi tietenkin joko vuokrata tai pantata, eli tässä suhteessa meidän perheen salkunhoitajana ei selvästikään ole vetomies puikoissa. Jätämme arvoa pöydälle talon ja mökin sitoessa pääomaa vain kuluja tuottavaan omaisuuteen.
Minun nähdäkseni punaisiin liikennevaloihin pysähtymisellä ja riskien välttelyllä ei sinänsä ole mitään tekemistä toistensa kanssa, vaikka toki jonkinlainen nollasta poikkeava korrelaatio voikin löytyä.
Jos muuten jalankulkijalle on ok mennä punaisia päin kun ei ole muita tielläliikkujia, niin varmaan sitten autoillakin?
Minun nähdäkseni punaisiin liikennevaloihin pysähtymisellä ja riskien välttelyllä ei sinänsä ole mitään tekemistä toistensa kanssa, vaikka toki jonkinlainen nollasta poikkeava korrelaatio voikin löytyä.
En lähde vetämään ennakoivan ajon kurssia, vaan valotan ajattelutapaani. Keskimääräinen päin punaista ajamisen ja kävelemisen suurin riski konkretisoituu kolaritilaistoissa. Yleisenä muotona väistämisvelvollisuuden laiminlyönti on vuodesta toiseen kahden suosituimman tavan joukossa vetää sääntöjä noudattanut syytön osapuoli mukaan kuolemankolariin. Siis ei välttämättä toisen tappaen, vaan jonkun mukana olevan, vaikka itsensäkin, kuolemaan johtavaan törmäykseen.
Tilastollinen riski on keskimääräistä, joten se ei kuvaa yksilön tekemän yksittäisen valinnan riskitasoa. Luotan itsekin pystyväni valitsemissani olosuhteissa ylittämään tien jäämättä alle. Allejäämisriski on suhteellisen helppo eliminoida, jos osaa ajaa jotain vehjettä ja sattuu olemaan edes suhteellisen selvin päin. Omassa riskiarviossani oli mukana myös itseltä huomaamatta jäävä poliispartio, joka lätkäisee ratamaksun kouraan tai kuluttaa moraalisaarnaansa niin paljon aikaa, ettei enää ikä riitä sen takaisin säästämiseen päin punaista kävellen. Sekin on niin pieni riski, että uskon löytäväni tilanteen, jossa voin ylittää päin punaista sekä alle jäämättä että sakkoa saamatta.
Riski on siis pieni, mutta silti en ota sitä, koska tämän riskin vastapainona ei ole saavutettavissa mitään positiivista. Lottoamisenkin odotusarvo on negatiivinen, mutta toisin kuin päin punaista kävelyssä/ajamisessa, siinä on sentään olemassa teoreettisen pieni upside mahdollisuus. Jos on aivan pakko valita näistä kahdesta miinussummapelistä, sitten minä joudun luopumaan periaatteistani ja ostamaan lottokupongin.
P.S: En ole käännyttämässä ketään minnekään vaan avaan prosessiohjautuvan telaketjuteknokraatin tajunnan virtaa. Ajakaa ja kävelkää kuten parhaaksi näette. Minä noudatan EMPY (Elossa olevien MoottoriPyöräilijöiden Yhdistys) periaatetta "kaikki ne on väistettävä".
Minun nähdäkseni punaisiin liikennevaloihin pysähtymisellä ja riskien välttelyllä ei sinänsä ole mitään tekemistä toistensa kanssa, vaikka toki jonkinlainen nollasta poikkeava korrelaatio voikin löytyä.
Jos muuten jalankulkijalle on ok mennä punaisia päin kun ei ole muita tielläliikkujia, niin varmaan sitten autoillakin?
Tietenkin sama autoilla. Amerikassa saa punaisista kääntyä oikealle, ellei autoja tule. Odotteletko sielläkin valojen vaihtumista🤔?
riskin vastapainona ei ole saavutettavissa mitään positiivista.
Ajakaa ja kävelkää kuten parhaaksi näette. Minä noudatan EMPY (Elossa olevien MoottoriPyöräilijöiden Yhdistys) periaatetta "kaikki ne on väistettävä".
Arvostan aikaani ja mielenterveyttäni niinkin paljon, että näen saavani punaisia päin kävelemisestä paljonkin positiivista. Erityisesti jos espoolaiset perheenäidit sattuvat katsomaan paheksuvasti.
Muut saavat miunkin puolestani toimia kuten hyväksi näkevät. Mutta jos perustaisin keskitysleirin, rekryäisin sinne vartijoiksi kuitenkin ensisijaisesti sääntöjen pilkuntarkkoja noudattajia😎.
Muut saavat miunkin puolestani toimia kuten hyväksi näkevät. Mutta jos perustaisin keskitysleirin, rekryäisin sinne vartijoiksi kuitenkin ensisijaisesti sääntöjen pilkuntarkkoja noudattajia😎.
No niin, taas lisää hyviä syitä odotella vihreitä - korkea työllistyvyys rajuissakin mullistuksissa (mitä varmasti edellytetään, että Aki päätyy palkkaamaan työntekijöitä keskitysleirille).
