Millaista korkoa pyytäisit ystävälle myönnettävästä lainasta?

Älä lainaa. n. 1200e emännän veljelle lainassa jo kuudetta vuotta ja tonni siskolle. Kumpaakaan ei oo näkyny eikä kuulunu. 

Ihan ensimmäinen ajatus on, että siellä on jo pikavipit/kulutusluotot tms tapissa kun "ei oikein kommentoinut asiaa mitenkään". Eli jos 2000€ tuntuu merkitykselliseltä asialta niin selvittäisin ensin iha muita juttuja kun korkoa.

Hehheh. Lainaa vain jos voit hymyssä suin sanoa näkemiin lainaamallesi summalle. Eli oikea ratkaisu näissä tapauksissa yhdeksän kertaa kymmenestä olla lainaamatta. Luultavasti teet vain palveluksen kun joutuu laittamaan taloutensa kuntoon ja vastikkeettoman rahan saanti loppuu. Jos suuttuu kun et lainaa penniäkään niin tiedätpähän ainakin miten hyvä kaveri kyseessä.

Oikea vastaus riippuu suhtautumisesta rahaan. Kaveri on rahavaikeuksissa ja on tilanteita, joissa kaveria voi auttaa. Toki kannattaa huomioida, että kyseessä taitaa olla "laina". Miksi lainausmerkit? Jos tuon rahan antaa kaverille, ei ole varmuutta sen takaisin saamisesta ja se kannattaa tiedostaa jo päätöstä tehdessä. 

> Kumpaakaan ei oo näkyny eikä kuulunu.

Vanha totuushan on, että jos haluaa päästä ystävästä eroon, niin lainaa hänelle rahaa.

Kaveri pyysi tuossa puolisen vuotta sitten. Ehdotti maksusuunnitelmia jne.. Annoin kaksi kertaa ilman ehtoja, ja sanoin suoraan, ettei tarvitse maksaa takaisin. Ei ole hänestäkään kuulunut. Tosin en itsekään ole yhteyttä yrittänyt pitää.

Mielikuva tästä ystävästä on, että haluaisi varmaakin maksaa takaisin, mutta elämä hänellä alkaa olemaan jo sen verran sivuraiteilla, että en odota hänen pystyvän. Ei nyt ihan harvinaista settiä hänellä... Hyvästä asemasta kenkää muutama vuosi sitten, työttömänä, avioero, lapset vaimolla, asunto ja autot myyty, pikavippejä, mielenterveys kovilla..

Tämän sivuston lukijoilla (pokerinpelaajat) on varsin paljon käytäntöjä ja kokemusta lainaamisesta, mutta sellainen mielikuva, että sielläkin puolella taitaa olla usein melkoista hyväntekeväisyyttä.

Hyviä neuvoja yläpuolella. Kerta kerrasta itselle paras ja helpoin vaihtoehto jättää lainaamatta. Markkinakorkoa et näistä ikinä kuitenkaan kehtaa pyytää, ja asiakaskuntasi on erittäin epäsuotuisasti valikoitunut. Negatiivisen taloudellisen odotusarvon lisäksi näillä on myös sosiaalisia ja henkisiä kustannuksia. Lisäksi riippuen tapauksesta lainaaminen ei ole pitkässä juoksussa välttämättä velallisesikaan kannalta paras vaihtoehto. Toisaalta jos omaat löysää rahaa yli oman tarpeen ja olet varma, ettei helppo raha pitkällä aikavälillä huononna entisestään kaverisi taloudenpitoa, niin miksipä ei.

Tämä virhe on tullut toistettua itse lukuisia kertoja. Ihme kyllä mid 5-fig liikevaihdolla ja etenkin pokeriaikoina varsin väliinpitämättömällä luotonannolla luottotappiot silti jotain hassuja kymppejä/satasia. Enää ei toivottavasti tarvitse.

Sinänsä touhu on kyllä täysin sallittua ja laillista. Teette vain velkakirjan ja sovitte siinä takaisinmaksuaikataulusta ja korosta. Ja koroista tietty verot maksuun.

Minä olen lainannut akuuteissa likviditeettiongelmissa ystävilleni ja ystäviltäni prosentin kuukausikorolla. Tämä siirtää intressin lainan maksusta velalliselle eikä sitä oteta ihan kepein perustein. Toki lainanottajan täytyy olla nettovarallinen. Nettovelkaisille annettu laina yleensä vain pahentaa tilannetta, kun kassavirtaongelmiin ei heti tarvitse puuttua, katso Suomen valtio.

Kaikki korolliset velat on maksettu, useimmiten etuajassa. Korottomia velkoja kavereille on sen sijaan auki, ja pahoin pelkään osan jäävän luottotappioiksi. 

2 kertaa olen aikuisiällä lainannut pikkusumman. Sain rahat takaisin, mutta kyllä siinä sai alkaa jo kovistelemaan.

Kuten yllä jo sanottu. Suurella todennäköisyydellä et tule saamaan rahoja takaisin. Kyse ei mielestäni ole edes auttamisesta, koska pian kaverisi on lainaamassa myös muualta ja yhä pahemmasas velkakierteessä. Paras päätös kaverina on olla lainaamatta.

Jos sinulle 2000 euroa on suuri raha, en suosittele lainaamaan tätä summaa. Olisi tietenkin eri asia jos tämä summa olisi sinulle merkityksetön. Toivottavasti tällainen tilanne ei vaikuta ystävyyteenne.

En myöskään usko, että ystäviltä on järkevää pyytää korkoa. Puhutaan kuitenkin yleensä pienistä summista ja muutaman kympin tähden en haluaisi vaarantaa tärkeää ystävyyttä. Tietenkin eri asia jos ystävä itse ehdottaisi korkojärjestelyä.

Ystäväsi pystyy saamaan lainaa helposti pankista tai vähintäänkin yksityiseltä palveluntarjoajalta. Mitä riskittömämmin hänelle voi myöntää lainaa sitä halvemmalla hän sen saa.

Kertomasi perusteella en lainaisi missään nimessä. Kannettu vesi ei kaivossa pysy ja häiritsi kovasti, että yksi motivaatiosi olisi lainata "jotta kaverin ei tarvitsisi lainata pikavippinä". En sä voi pelastaa ketään taloudellisesti joka ei itse kykene ottamaan vastuuta taloudestaan. Todennäköisesti menettäisit ystäväsi ja ystäväsi joko ottaa tai ei ota pikavippejä mutta luultavasti tuo 2000e ei vaikuta siihen päätökseen mitenkään. Lainaajat ilman selkeää suunnitelmaa tyypillisesti lainaavat niin kauan kuin mahdollista, kaikkialta, ja lopulta tilanne on entistä huonompi kun lainahanat lopulta sulkeutuvat. Eikä sun oo järkeä lainata koska "mielenterveysongelmia", "perhe lähti" jne. elämän vastoinkäymisiä. Et sä voi tolla rahalla ostaa ystävällesi parempaa elämäntilannetta - on kuin se kuuluisa housuun pissiminen talvella.

Sun ystävällesi on lopulta varmaan parempi, että et lainaa. Laina tässä tuskin auttaa lopulta mitään, mutta ystävyyden helposti vie. Ystäväsi saattaa tarvita sitä enemmän kuin rahaa.

Olen itse lahjoittanut rahaa lähipiirille, ilman mitään velvoitteita. Jotenkin helpompaa henkisesti vaan antaa rahaa. Ei ala mahdollinen takaisinmaksu tai maksamattomuus harmittamaan. Olen huomannut, että nämä tulevat takaisin tavalla tai toisella. Aikajänne voi olla vaan aika pitkä. Näissä ollaan alle lahjaverottavuuden kuitenkin.
 

Olen pitänyt omaa kirjanpitoa, että saan lahjoittaa x % omasta kassavirrasta. Tätä en tietenkään ole kertonut lähipiirille. 

Oon "lainannut" muutamille kavereille alle tonnin summia. Vähän sama kuin CassieFinillä, että näissä tapauksissa en oo odottanutkaan saavani rahoja takaisin vuosiin ja en oo kavereita aiheesta muistuttanut. Laskenut lahjoituskassaan jo lainaa antaessa. 

Mutta lähtökohtaisesti en lähde ystäville lainaamaan. Niinkuin muutkin on sanoneet, menee lähinnä ystävyyssuhteet. 

Lainan pyytäminen on kiusallinen tilanne molemmille. Tuskin sitä turhan takia pyydetään. Olen joskus lainannut tutulle, jolla oli tuloja, mutta tulot olivat myöhässä. Läheisille olen lainannut suuriakin summia, jos tiedän takaisinmaksun varmaksi. Korkoa näistä ei pyydetä. Jos takaisinmaksu on vähänkään epävarmaa, sopu säilyy paremmin, kun ei lainaa.

Alkuperäinen kysyjä taisi saada jo vastauksen mutta mielenkiintoinen ketju sinänsä. Itse olen aika vähän lainannut ja ei ole kyllä paljoa pyydettykään. Useammin olen sitten antanut pyytämättä, kun on nähnyt lähipiirissä jonkin ahdingon. Nämä ovat itselle myös sellaista hyväntekeväisyyttä kun en kuulu kirkkoon, niin olen päättänyt ainakin vuosittain kaksinkertaisena tuon kirkollisveroa vastaavan summan laittaa joko tarkkaan valikoituun hyväntekeväisyyteen, ja/tai jonkun tutun/tuttujen avustamiseen. Jollain tavalla tuollainen antaminen tuo varallisuuden tuntua ehkä enemmän kuin oikeastaan varat antaisivat ymmärtää, hyvää mieltä ainakin. Se mitä avustettava lopulta rahoilla tekee on hänen asiansa. Toki olen pyrkinyt siihen että en anna rahaa jos näen että se pahentaisi tilannetta ja yhden lainankin jätin tästä syystä läheiselle takaamatta (jälkikäteen näin että oli hyvä päätös).

Mitä takaamiseen tulee, niin takaajaksi en lähtisi missään olosuhteissa, kenellekään.

Lainaamista voisin harkita joissain olosuhteissa, mutta eipä onneksi ole kyselijöitä (eikä pahemmin mitä lainatakaan)

Tässä tilanteesssa on kaksi tapaa toimia, voit lainata ja mielessäsi unohtaa rahan saamisen takaisin ja välttää katkeroitumisen jos et sitä saa takaisin. Voit myös kieltäytyä lainaamasta ja perustella sitä siten, että raha ja ystävyys on kuin öljy ja vesi jne. sanot, että sinulla on periaatteena olla lainaamatta.

Olen itse lainaillut ystäville ja saanut takaisin, mutta en olisi katkeroitunut, vaikka en olisi saanutkaan. 

..

Koron pyytäminen omaehtoisesti kuulostaa ehkä huonoimmalta idealta, jos ei pyytäjä itse ehdota, että lainaa 2000e ja maksaa takaisin 2100e jne. Tarjoamalla porkkanaa ja keppiä, kun toinen on vain porkkanan perään ei todennäköisesti jää käteen sinulle muuta kuin keppi.

Äidilleni olen lainannut joskus tuhansia. Ne rahat kun kuitenkin tietää palautuvan lopulta. Kavereiden ruoka ostokset olen saattanut maksaa joskus, muutaman päivän maksuajalla jos jossain reissussa on ollut. Niinkuin aki totesi, nettovelalliselle ei koskaan.

Minkälainen ihminen muutenkaan tarvitsee useamman tuhannen lainaa pelkkään elämiseen? Ymmärtäisin jos johonkin isompaan hankintaan, mutta vaikka kaikki tulot loppuisivat, niin suomessa rahattomista kuitenkin huolehditaan.

En ole lainannut, mutta olen pitänyt muutaman kaverin kanssa huolen siitä, että jos ollaan menty esim. syömään, niin minä maksan. Tai menty kauppaan, niin olen maksanut mitä hihnalle on laitettu jne. Rahaa on palanut kiitettäväsi myös tällä tavalla, mutta loppupeleissä on toiminut hyvin.

Olen vastaavia summia joskus lainaillut kavereille ihan hyvällä korolla, minkä ovat tarjonneet itse. Rahat olen aina saanut, mutta yleensä törkeän myöhässä luvattuun maksuaikaan nähden (mitä muuta toisaalta voi odottaa). Olen lopulta todennut, että ei ole oikein tuottomielessä niin kannattavaa, että jaksaisi olla pitkään asiasta muistuttamassa ja huonontaahan se myös välejä kavereihin myös. Jos lainaat niin sovi mielummin Akin tapaan tietty kuukausikorko eikä kiinteää takaisinmaksusummaa, jotta saat ainakin korvausta myöhästyneille maksuille (jos rahoja koskaan saat). 

Sukulaisille olen lainannut, joilla on tuloja, mutta tarvitsevat johonkin hankintaan rahaa, tai on tullut parin kuukauden työttömyys, seuraavan työn alku jo tiedossa, eikä puskuri ole riittänyt tuolle ajalle ilman kovahkoja vyönkiristyksiä. En ole pyytänyt noista korkoa ja takaisinmaksuaika on ollut aika joustava. En ikinä lainaisi kenellekään, josta en olisi täysin varma, että pystyvät hoitamaan takaisin.

Lainaaminen riippuu kuinka tärkeänä pitää ystävyyttäsi. 

itse en lähtökohtaisesti lainaa kuin korkeintaan, jos toisella on verifioitu hetkellinen likviditeetti-ongelma. 

Lainasotkut helposti aiheuttavat ryppyjä ystävyyteen. 

hauturi kirjoitti:

Mitä takaamiseen tulee, niin takaajaksi en lähtisi missään olosuhteissa, kenellekään.

Kun muutin pois kotoa, isän ainoa vinkki oli, että ei kannata taata kenekään lainoja. 

Sitä olen noudattanut ja aion noudattaa vastaisuudessakin.