Jeremy Siegelin Stocks for the long run luettu ja hyväksi havaittu. Yllättävän viihdyttävää ja helppoa luettavaa sisältö huomioon ottaen. Kirja on hyvä perustelu olla täällä, siis markkinoilla ja Sijoitustiedossa. Yksinkertaistettu juonen paljastus alkaa inflaatiokorjatusta 6.6 % pitkän ajan tuotosta ja päättyy osakkeisiin parhaana tapana kasvattaa varallisuuttaan, joka pätee yhtä hyvin nyt kuin kirjan ensi painoksen aikaan 1994.
Näiden välissä on perustelut väitteelle, sekä myös sille, miksi pitkällä ajalla osakkeet ovat bondeja parempi inflaatiosuoja ja siksi jopa vähäriskisempi. Mukana on hienoja klassikkoanekdootteja Peter Lynchiltä, Isaac Newtonilta, John M. Keynesiltä ja muilta.
Omaan elämääni vaikutti havainto, että koska käytän screenaukseen Gordonin kaavan elementtejä ja seuraan jo nyt silmämääräisesti EPSin ja osingon kehitystä rullaavan 5 vuoden periodilla, lisäsin poimintataulukkooni saman tien myös EPS ja osinkotrendin laskukaavan sekä Gordonin kaavan valitulla ostohinnalla ja osinkotrendillä odotetun tuoton suhteen ratkaistuna. Ei uutta tietoa, mutta yksi hinnan ja kasvun huomioiva rankinglista entisten lisäksi ja vähentää tuoton hinnan päässälaskua.
Yli sadan vuoden tilastoissa on tietenkin oikeutettu epäilys, että jospa tällä kertaa on toisin, ja juuri samaa Siegelkin pohtii mm. inflaation ja korkojen näkökulmasta, vaikka varoittaakin suurilla arvostustasoilla ostamisen ennustavan pienempiä tulevia tuottoja. Viimeisimpien isojen romahdusten vertaaminen edeltäjiinsä on tietenkin mielenkiintoista siltä osin kun on ollut itsekin mukana.
Teknistä analyysiä ei suoraan tuomita, mutta sen riskien evidenssi on vähän kevyenlainen olettaen treidaustavan varsin yksinkertaiseksi. Sijoituspsykologian puolelle menevä kappale on kerronnallinen esimerkkitarina. Kerran kokeilleen ja pettyneen tilitystä lukiessa voi samalla kuvitella vanhan jäärän, joka huonojen kokemustensa nojalla valistaa muita siitä kuinka osakkeet ovat rahamiesten ja spekulanttien hämärähommia, joilla ei "tavallinen ihminen" voi pärjätä.
Ainoa kohta, josta teki mieleni kontrata oli mielestäni tilaston tulkintavirhe, jonka siteeraan käännösvirheiden välttämiseksi:
"The average individual - whether a student, a trader, a driver, or anything else - believes he or she is better than average, which of course is statistically impossible".
Itse sanoisin päinvastoin, että mediaanin molemmin puolin on yhtä monta otannan jäsentä, mutta keskiarvo voi olla melkein missä kohdassa otantaa hyvänsä. Koululuokassa voidaan tehdä hämmentävä havainto, että vain yksi paikallaolevista on joukon keski-ikää vanhempi! Pörssisijoittamisessa saattaa tosin olla todennäköistä, että mediaani häviää keskiarvolle. Kun downside rajoittuu 100% tappioon ja upside on rajaton, pitkät hännät vetävät keskiarvon yli mediaanin. Paitsi jos häviäjiä on paljon. Olisi mielenkiintoista kysyä Siegeliltä, tarkoittiko hän keskiarvon ylittävää mediaania tilastotieteessä yleensä vai osakepoiminnassa erityisesti?
Suosittelen sekä osaajille että aloittelijoille ja ihan erityisesti niille, jotka eivät ole vielä aloittaneet, koska tämän kirjan lukeminen pakottaa aloittamaan.
Michael Lewis:n Fift Risk luettu. Hyvää tasaista Lewis-laatua, joskin tällä kertaa ei aivan niin mukaansatempaava kuin normaalisti. Hieman itseään toistavaa sanomaa.
Opin tästä kirjasta, että USA hallinto tosiaan menee aikalailla uusiksi aina presidentin vaihtuessa, en tiennyt virkamieskunnan vaihtoa ihan noin laajaksi. Mielenkiintoista myös lukea, kuinka laajasti julkishallinto kuitenkin maassa toimii, vaikka itsellä ollut tästä selvästi suppeampi kuva.
Jeremy Siegelin Stocks for the long run luettu ja hyväksi havaittu. Yllättävän viihdyttävää ja helppoa luettavaa sisältö huomioon ottaen. Kirja on hyvä perustelu olla täällä, siis markkinoilla ja Sijoitustiedossa.
Luin Siegelin antagonistina itseään pitävän Robert Shillerin Irrational Exuberancen osin väkisin "koska minun kuuluu lukea tämä". En tiennytkään Siegelin ja Shillerin olevan läheisiä ystäviä ja yhdessä lomailevia perhetuttuja, mutta näin Shiller kertoo antaen samalla lukijalle perustelun lukea molempien pääteokset parina. Tutkijat tuntevat toistensa työt tarkasti ja kirjojen ristiviittausten lisäksi Shiller esittelee acknowledgementseissaan heidät härkänä (Siegel) ja karhuna (Shiller).
Shilleristä tekee optimistille raskaslukuisen sen vaihtoehdottomuus. Järjetön Innostus nostaa markkinat yhä uudestaan kuplaan, niin tapahtuu vastakin, etkä voi sille mitään. Jotain regulatiivisia rajoituskeinoja tunnistetaan, mutta yksityissijoittajalle konkreettista menetelmää ei löydy, vain varoitus, että kuplaan se menee kuitenkin. Havainto on sinänsä oikea, ja siihen annetaan kyllä selkeät perusteet tässäkin kirjassa, joten näin juuri tässä syyn, jonka vuoksi minun oli omaksi turvakseni pakko lukea eteenpäin. Näytöt ovat tietenkin sen verran vahvaat, että tämän luettuaan sinnikkäinkään tehokkaisiin markkinoihin uskova ei enää kykene ylläpitämään uskomustaan reaaliaikaisesti, vaan joutuu lisäämään käsitteeseen "in the long run". Mielenkiintoista tässä suhteessa oli asuntomarkkinoihin viittaava havainto, että markkinoiden tehokkuus kärsii, ellei markkinaa voi shortata tehokkaasti. Tähän liittyen Shiller on tutkinutkin asuntomarkkinoita ja esittää ainakin minulle yllättävän väitteen, että ellei jokin markkinahäiriö (regulointi tai vuokratuki) vääristä markkinaa, asuntojen reaaliarvot eivät kasva ajan myötä yli inflaation. Tästä hänelleä on tutkimusdataa useista maista väitteensä tueksi.
Oli kiva lukea Shillerin vahvistus omallekin havainnolle vertailujakson valinnan altistamisesta lähdekritiikille. Myös asioista perillä oleva ja aiemman romahduksen markkinoilla ollut psytyy yllättävän helposti huijaamaan itseään asettamalla omalla rutiinillaan 3, 5 tai 10 vuoden periodin trendiä laskiessaan viivoittimen vasemman pään poikkeukselliseen syvän romahduksen pohjaan, joka nostaa trendin sitä epärationaalisemmaksi, mitä lyhemmälle ajalle se keskiarvoistetaan.
Minulle uusi jännittävä pohdinta oli cross-feedback osakkeiden ja asuntomarkkinoiden välillä (joita ei seuraa yhtään). Positiivista korrelaatiota voi yrittää rakentaa sijoittajien petyttyä osakkeisiin ja ostaessa seuraavaksi asunnot kuplaan, vaikka Shiller itsekin myöntää (s. 96) kytkennän olevan jonkin verran hauras ("fragile").
Kalliin rahastonhoitajan manageeraamien mutual fundsien alas ampuminen on sinänsä jonkintasoinen kulttuuriteko, mutta se pitäisi tehdä kansan kielellä ja kansan lehdistössä. Mutta Shillerin tutkimukseen osallistujana olisin joutunut palauttamaan vastauslapun ankaran palautteen kera. Kysymykset sinänsä tekevät järkeä, mutta vastausvaihtoehdoista en löytänyt itseni näköistä yhdessäkään kysymyksessä. Teen näistä eri postin tähän perään, koska olen kiinnostunut kuulemaan raadin mielipiteet.
Upein osa kirjassa on ilmeisesti Siegelin sinne salaa muiluttama taulukko sivulla 210, joka esittää osakkeiden arvokäyrän vuosilta 1871 - 2013 sekä osinkojen nykyarvon samassa koordinaatiostossa. Oli ilo lukea talousnobelistin kirjasta vahvistus omalle osinkosalkun strategialleni. Osakkeiden arvot seilaavat Mielipuolisen Innostuksen vallassa miten sattuu, mutta osingot kehittyvät varsin tasaisesti. Arvon kyykätessä kymmeniä prosentteja osingot kyykkäävät tyypillisesti vain noin kymmenesosan. Neutraalisssa tilanteessa olisi teoriassa sama ottaa 3% osinko tai myydä 3% (+/- verotuksen erot), mutta käytännössä vaikkapa viime kevään osinkojen valmistaminen myymällä valitsemansa osinkoprosentti salkusta maalis-huhtikuussa olisi ollut katastrofaalisen huono veto. Kiitos tästä Shillerille, sinun mukaasi nimetty CAPE olikin seulontataulukossani jo ennestään.
Olen joskus vuosia sitten kokeillut Gordonin kaavaa fair value arviointiin, mutta tällainen menetelmä ei vaan istu insinöörin aivolle. Avioitujen lukemien syöttäminen eksaktiin kaavaan toimii garbage in, garbage out periaatteella (GIGO). Tai kuten lujuuslaskenta, jossa osin arvioiduilla parametreilla lasketaan rakenteen vaaditut mitat ja tehdään sitten varalta tuplasti vahvempi kannatinpalkki, koska laskelman tiedetään perustuvan osin epätarkoille kokemuspohjaisille parametreille. Jos arvotuista numeroista tehdyn laskelman lopputuloksena on osakkeen fair value joka ei toteudu koko vuonna, jätänkö osingot tilille niin moneksi vuodeksi,että "ylihinnoittelu purkautuu luovassa tuhossa"? Tai jos tavoittelemani tuottoprosentti on vaikka 9%, jolla en saa kyseistä osaketta ostaa koko vuonna, niin kieltäydynkö 8.4% tuotosta, joka olisi viikon toteutuneella hinnalla saavutettavissa? En minä ainakaan. Minulle sopii paremmin laskea viitearvoja tunnetusta datasta ja tehdä sen perusteella valinta ymmärtäen laskevani taustapeilistä näkyvää tilannetta kuin työntää oma arvioni jo kaavaan sisään. Olen haavoittuvainen oman arvioni laadulle (Irrational Exuberance?) molemmilla tavoilla, mutta omalla laskutavallani asetan oman arvioni peliin vasta prosessin myöhemmässä vaiheessa.
Mutta saman kaavan ratkaiseminen tunnettujen arvojen suhteen muutti käsityseni seulontatyökalusta. Syöttämällä kaavaan pörssikurssi, nykyosinko ja toteutunut osinkotrendi, saan arvion tuotosta nykyhinnalla, jos toteutunut historia toistaa itseään. Tällä on helppo laittaa yritykset (yhteen) paremmuusjärjestykseen, joka ei tietenkään ole ainoa valintakriteeri. Mutta se on toteuttamiselpoinen tämän päivän hinnalla, jos muut kriteerit miellyttävät silmää.
Reilun 30 osakkeen otantani periferiapörssissä ei tietenkään täytä tilastomatematiikan laajan ja homogeenisen otannan periaatteita ollenkaan. Mutta aika mielenkiintoisesti tämäkin otanta korreloi tulevien osinkojen arvon diskonttauksen periaatteen kanssa ainakin näillä osinkoyhtiöillä. Yhden vuoden suurimmalla osinkoprosentilla sortatun listan 10 ensimmäistä yhtiötä sutii EPSin osalta paikallaan, tai on jopa laskutrendissä. Näin käy, kun ei investoida vaan koko tulos (tai jopa yli) jaetaan ulos osinkoina. Osingon 5 vuoden kasvutrendillä sortatun listan 10 kärjessä on sen sijaan eri yritykset, joiden EPS on vahvassa keskimäärin kaksinumeroisessa kasvutrendissä. Vain yksi niistä on lyömässä osingoillaan päänsä EPS kattoon ja sekin on Sanoma, joka "huijaa" nousemalla trendikärkeen maksamalla vahvasti kasvavaa osinkoa juuri tarkastelujakson alkuun osuneesta tappiovuodesta edeten. Ei tämän nojalla voi pitää teoriaa todistettuna, mutta tällä otannalla havaittu vahva positiivinen korrelaatio ei suoranaisesti teoriaa haastakaan.
Tekipä viivoitinanalyysinsä minkä parametrien nojalla hyvänsä, data on tietenkin taustapeilistä havaittua.
Ennen kuin kerron oman mielipiteeni, kokeillaanpa tämän raadin kantaa. Miten vastaisitte yllä oleviin kysymyksiin?
Minulle helppo, vastaus kaikkiin on 2, kun vastausvaihtoehdoissa on tuo "I". Ei minulla ole mitään erityisiä kykyjä joilla voisin itse noissa onnistua. Joku muu ehkä kyllä.
Minulle helppo, vastaus kaikkiin on 2, kun vastausvaihtoehdoissa on tuo "I". Ei minulla ole mitään erityisiä kykyjä joilla voisin itse noissa onnistua. Joku muu ehkä kyllä.
Ajattelutapamme ja toimintamme omassa salkussamme kuulostaa samalta, mutta silloinhan ei voi rehellisesti vastata 1 eikä 2, koska kohta 1 on erittäin fiksua, mutta meille liian vaikeaa. Kohta 2 ei ole totta, koska olemme tunnistaneet omat rajamme emmekä pidä itseämme riittävän fiksuina voittamaan markkinan (ja muut).
Siksi minun rehelliset vastaukseni kolmeen kysymykseen ovat:
4. A smart thing to do, but I am not smart enough to succeed in it.
4. A smart thing to do, but I am not smart enough to succeed in it.
4. John Bogle (=index funds)
Tässä on klassinen virhe rinnastaa yhdessä kysymyksessä kaksi toisistaan riippumatonta asiaa, jolloin vastausten tulkkaaja ei ikinä tiedä, kumpaa kysymystä eri vastaajat painottivat.
Trying to time the stock market, to get out before it goes down and to get in before it goes up, is:
A smart thing to do; I can reasonably expect to be a success in it
Not a smart thing to do; I can't reasonably expect to be a success at it
No opinion
Trying to pick individual stocks, trying to predict, for example if and when Ford Motor stock will go up or IBM stock will go up, is:
A smart thing to do; I can reasonably expect to be a success in it
Not a smart thing to do; I can't reasonably expect to be a success at it
No opinion
Trying to pick mutual funds, trying to figure out which funds have experts who can themselves pick stocks that will go up, is:
A smart thing to do; I can reasonably expect to be a success in it
Not a smart thing to do; I can't reasonably expect to be a success at it
No opinion
Ennen kuin kerron oman mielipiteeni, kokeillaanpa tämän raadin kantaa. Miten vastaisitte yllä oleviin kysymyksiin?
Mie olisin vastannut pari kuukautta sitten sekä ajoittamiseen että osakepoimintaan, että fiksua ja yritän. Mutta en kyllä voi taata onnistuvani. Ja rahastojen poimimiseen, että en pidä fiksuna, enkä voi kuvitella onnistuvani. Nyt mie sitten PYNniä ostettuani yritän sitten sitäkin. Mutta en tiedä onnistunko siinäkään.
Pokerin käsikirja (Pyysing, Erola) onko näitä saatavilla uusina enää mistään?
Kiinnostaisi kehittää oma pelaaminen uudelle tasolle, mitä arvon sijoitustietolaiset suosittelisivat opiskelukirjoiksi aloittelijalle?
Livepeleissä tuttuja vastaan paras value toistaseksi, pokerstarsilta olen löytänyt yhden pöydän josta voitan hieman. Summat on vielä pieniä, ei ihan tuntipalkoille pääse. Virheitä tulee tehtyä, mutta ne haluisi oppia ymmärtää välttää. Lähdenkin sillä välin lukemaan PT:tä ensikerran.
Tuli tilattua miten sijoitan pörssiosakkeisiin sekä common stocks and uncommon profits kirjat. Minkäs sille voi, kun pelkkä indeksisijoittaminen alkoi puuduttamaan.
ItiksenKiekko kirjoitti:
Pokerin käsikirja (Pyysing, Erola) onko näitä saatavilla uusina enää mistään?
Kiinnostaisi kehittää oma pelaaminen uudelle tasolle, mitä arvon sijoitustietolaiset suosittelisivat opiskelukirjoiksi aloittelijalle?
Livepeleissä tuttuja vastaan paras value toistaseksi, pokerstarsilta olen löytänyt yhden pöydän josta voitan hieman. Summat on vielä pieniä, ei ihan tuntipalkoille pääse. Virheitä tulee tehtyä, mutta ne haluisi oppia ymmärtää välttää. Lähdenkin sillä välin lukemaan PT:tä ensikerran.
Pokerin käsikirjan lisäksi esimerkiksi Doyle Brunsonin super system on ihan hyvä. Samoin David Sklanskylla on useita hyviä kirjoja. Siitä voi jatkaa sitten oman kiinnostuksen mukaan ja pelimuodon mukaan. Tänä päivänä pelit on ihan eri tasolla kuin joskus 10-15 vuotta sitten, jolloin pystyit pelaamaan voitollista limit holdemia käytännössä suoralla aloituskäsitaulukolla eri positioista
Piti muuten tarkistaa oma kirjahylly, kaikki pokerikirjallisuus myyty samalla kun totesin että ei tästä minulle ammattia (eikä enää vuosiin edes harrastusta) tule.
"Näkisin, että tässä kirjassa @nordnetFI ja @JukkaLepikko ovat tehneet kulttuuriteon julkaisemalla ensimmäisen suomenkielisen treidausoppaan. Tätä ei himmennä yhtään, että mukana olivat toki myös osapuolten omat kaupalliset intressit." @AkiPyysinghttps://t.co/H0iRPiz2k8
Mukava nähdä, että asenne sijoittamiseen on muuttumassa tuomitsevasta uteliaammaksi. Asian matematiikkaan alkaa havahtua myös virkamiestaso, kun kotimainen raha alkaa pörrätä muilla mailla:
Työ- ja elinkeinoministeriössä on aloittanut tänä syksynä työnsä kansanedustaja Juha Sipilän (kesk) vetämä työryhmä, jolla on hieno tavoite: vahvistaa kotimaista omistusta. Kotimaisen omistuksen etuina mainitaan, että se tuo työtä, yrittäjyyttä ja hyvinvointia.
Ajattelin, että pääsisin näppärästi ajoissa nukkumaan lukemalla vähän matkaa kirjaa, jonka lopun ja paljon muutakin tiesin etukäteen. Michael Lewis on liian koukuttava. Pakko oli lukea loppuun. Enkä mie Tverskyn ja Kahnemannin sotimisesta Israelin armeijassa juuri mitään tiennyt. pic.twitter.com/wxRyF6dD2J
Jos ei ole lukenut Kahnemannin Thinking, Fast and Slowta, kannattanee lukea tämä ensin. Varmasti helppolukuisempi ja pääsee vetävän tarinan ohessa hyvin selville, miksi näinkin äkkinäinen kaveri kuin mie voi pysyä hengissä pokeripöydissä ja osakemarkkinoilla: Ihmiset laskevat todennäköisyydet intuitiivisesti ja päin persettä. Tversky ja Khnemann keksivät, miten.
Mistä muistin, että miehän kirjoitin Kahnemannista arvion:
Uhosin siinä näköjään lukevani Kahnemannin uudestaan. Mutta Lewiksesta saa samat perustiedot (tai kertausta) ja vielä päälle helvetin hyvin draamaksi kirjoitetut henkilöhistoriat Tverskystä ja Kahnemannista.
Lukaisin läpi sen Lepikön treidauskirjan. Se oli yllättävän helppolukuinen ja kuitenkin ihan asiapitoinen, joten voin suositella vaikka ei olisi mitään aikomusta "treideriksi". Avaa kuitenkin sitä miten osa markkinoilla toimivista perustelee ostojaan ja myyntejään.
Koska en aio ruveta tuijottamaan kynttilägraafeja ja hinkkaamaan päivätasolla minuuttikauppoja, en perehtynyt kovin syvällisesti niitä osto/myynti signaaleja käsitteleviin patterneihin, mutta kaipa kirjoittaja tietää mistä puhuu. Muut osat kirjasta olivat yleisemmin mielenkiintoisia, vaikka oma lähestymiskulmani on enemmän se että ostan vain jos fundamentit näyttävät aliarvostukselta.
Tässä muutama kommentti oman treidaamisen näkökulmasta J. Lepikön kirjaan Treidaa kuin ammmattilainen.
Milestäni on erinomaista, että Lepikkö on kirjoittanut kirjan ja sisällyttänyt treidaamiseen ja teknisen analyysein liittyvät keskeiset seikat. Kirja on selkeästi kirjoitettu ja tosiaan erinomainen lisä kaikille sijoitustoimiintaa harjoittaville ja tietysti erityisesti teknisestä analyysistä/treidaamisesta kiinnostuneille.
Julkaisun jälkeen kirjasta/kirjan aiheista on havaintojeni mukaan kirjoitettu yhtäältä positiivisia yleisarvioita ja toisaalta M. Paasin kriittinen, mutta mielestäni myös paljon faktoja sisältäviä, näkökulma teknisestä analyysistä/treidaanmisesta. Kuitenkin harvassa ovat olleet kirjoitukset, joissa ollaan otettu kantaa itse kirjan toteamuksiin. Yhdyn suurilta osin siihen, mitä Lepikkö sanoo ja tässä vain muutama asia, jossa minulla on eri tulokulma.
Suuri osa teknisen analyysin signaaleista on vääriä s. 64
Oma treidaamisfrekvenssini ulottuu aina päiväkaupasta muutaman viikon holdaamiseen. Ei ole kuitenkaan harvinaista, että vuoden aikana on jopa viikkojen pituisia aikoja, jolloin treidauskohteita ei löydy. Kun signaalit tulevat niiden oikeellisuus% on korkeampi kuin 50 %. Usein virheellisen treidin syy voi kuitenkin olla virheellinen tulkinta signaalin olemassaolosta tai psykologinen virhe (liika innokkuus tms.).
Treidaamisessa osto- ja myyntipaikkojen tunnistaminen on vain 10 % kokonaisuudesta, loput 90 % on psykologiaa sekä kassan- ja riskienhallintaa s. 47
Itse lähestyisin asiaan eri tavalla. Puhtaasti tekniseen analyysin perusteella tapahtuvaa treidaamista ei voi harjoittaa, ellei ole toimivaa systeemiä, jolla konkreettiset treidisignaalit tunnistetaan. Eli on tämä on välttämätön ja 1. edellytys, jotta treidaus ylipäänsä voi oll voitollista. Tämä jälkeen ja sen lisäksi, voitollisuus edellyttää myös psykologiaa, kassan/riskienhallintaa.
sentimenttiindikaattorit s. 35
Itse pidän näitä useimmiten varsin huonoina treidien ajoituksen kannalta. Usein indikaattoreiden ääriasento ei estä, että markkinan suunta ääriasennosta riippumatta ei muutu pitkäänkän aikaan. Usein ääriasento voi myös lieventyä ajan kuluessa etc etc. Toki joskus ääriasento on signaali. Tutkimusten mukaan äärisennot ovat huonoja signaaleja (ks. esim aaii:n sivuilta)
Riskeeraa vain pieni osa pääomastasi. s. 59
Omassa systeemissäni toimin päinvastoin. Kun selkeä signaali on käsillä, suhteellinen pääomapanostus on iso. Tämä voi tietysti johtua siitä mitä edulle on todettu, että treidaan harvemmalla frekvensillä kuin jotkut muut eli kyse on treidaustyylistä, joita voi olla erilaisia. Lisäksi noudatan yllensä myös että, ajallisesti, mitä lyhyenpi treidi sitä suurempi suhteellinen panostus.
Välittäjä
Välittäjä on tärkeä. Lyhytaikaisessa treidaamisessa treidin automatisointimahdollisuudet ovat tärkeät. Eli kun treidi tehdään, samalla asetetaan stop loss ja profit take. Niitä voi sitten muutella matkan varrella. Ja se varmistaa myös, että tiedetään mitä tehdään. Näin vältetään myös esim. se, että tulee esim. tietoliikenne- tai välittäjälikennekatkoksia/ongelmia. Myös alhaiset kulut ovat luonnollisesti keskeisessä asemassa.
Silloin kun, niin kuin minä, treidataan vain likviidisimpiä instrumentteja, on selkeä etu, että välittäjän kaupankäynti on mahdollisimman lähellä ympärivuorikautista kaupankäyntiä. Se mahdollistaa, että päiväkauppa on sama asia kuin yökauppa eli positio voi käytännössä olla päällä ympäri vuorokauden. Tämä voi tarkoittaa myös joskus sitä, että päiväkauppa/pitempikaista kauppaa erottelua ei tarvitse tehdä.
Muuta
Näissä kahdessa fundasijoittamiskirjassa on tunnustettu teknisen analyysin olemassaolo (S. Saario ja Kallunki et al.).
Treidaamisessa osto- ja myyntipaikkojen tunnistaminen on vain 10 % kokonaisuudesta, loput 90 % on psykologiaa sekä kassan- ja riskienhallintaa s. 47
Itse lähestyisin asiaan eri tavalla. Puhtaasti tekniseen analyysin perusteella tapahtuvaa treidaamista ei voi harjoittaa, ellei ole toimivaa systeemiä, jolla konkreettiset treidisignaalit tunnistetaan. Eli on tämä on välttämätön ja 1. edellytys, jotta treidaus ylipäänsä voi oll voitollista. Tämä jälkeen ja sen lisäksi, voitollisuus edellyttää myös psykologiaa, kassan/riskienhallintaa.
Samaa mielta. Asian voisi muotoilla myos niin, etta ei ole valia vaikka sulla on taydelliset psykologiset taidot ja taydellinen kassanhallinta, mutta jos sulla on haviava treidausstrategia, niin olet haviava treideri.
Voittava treidausstrategia on perusedellytys, jonka *lisaksi* tarvitaan psykologisia taitoja ja kassanhallintaa, ollakseen voittava treideri. Mun mielesta tata ei voi ylikorostaa nykyisessa treidausbuumissa jossa monet tuntuu ajattelevan "ma oon aika level-headed kaveri enka mikaan gambleri, musta tulee varmaan hyva treideri". Strategian tulee biitata markkina, muuten hommassa ei ole paata eika hantaa. Harvalla kaverilla on kykya kehittaa voittavia strategioita ja varsinkaan tietotaitoa backtestata niita.
Kirjasta tykkasin ja opin siita paljon uutta. Ehka vahan kiireella tehty vaikutelma jai. Vahan randomisti oletettiin lukijan ymmartavan esitettyja termeja ja konsepteja, sen sijaan etta niita buildattaisiin yksinkertaisemmista monimutkaisempiin kirjan edetessa.
Vahan sama kuin miljoonassa muussa kirjassa mun mielesta: yhta uudelleenkirjoitusta vaille erinomainen!
Mitä ilmeisimmin lukunopeuteni on hidastunut, koska 373 sivua vei 23-06 seitsemän tuntia. Tosin googlasin matkalla muutaman Nallen sivistyssanan ja pari henkilöäkin selvittääkseni, mitä niille oikein kävikään tai mistä mie tämän muistinkaan.
Vahva lukusuositus kaikille, jotka ovat kiinnostuneita Suomen taloushistoriasta ja siihen liittyneistä valtataisteluista. Eli ei siis kovin monille. Nalle kirjoittaa hyvin ja vetävästi, tämän tosin tiesin jo etukäteen.
Opin uusiakin asioita: huonommalla puolella Arkadiankatua eli HKKK:ssa eivät voineet 1986 aloittaneet lukea rahoitusta pääaineena, koska ”Kauppakorkeakoulun kansleri ja laskentatoimen professori Jaakko Honko (R.I.H.) härkäpäisesti kieltäytyi hyväksymästä rahoitusta itsenäiseksi oppiaineeksi”. Muistinvaraisesti 1989 aloittaneet olivat ensimmäisiä, joille tämä tuli mahdolliseksi.
Tähän asti olin luullut, että kyseessä oli vain ajalle tyypillinen bättre folketin etuoikeus. Mutta ei, se olimmekin myö metsäläiset ihan itse, jotka olimme syyllisiä.
Lisäksi opin mm. termin konspiratiivinen merkityksen. Muiden googlaamieni sanojen ja sanontojen merkitystä tuskin muistan enää jatkossa, mutta tämän ehkä.
Ja Buntta (Nallen isä, kauppa-ja teollisuusministeriön kansliapäällikkö 1969-1992) lopetti Nallen mukaan dokaamisen jo 1978. Tästä tuli mieleeni, että vaikka luotettavan oloinenkin kaveri kertoisi hauskoja tarinoita, kannattaa lähde tarkistaa, ennen kuin jakaa eteenpäin. Kuulin nimittäin Vaasiksella Buntan 80-luvun loppupuolella tapahtuneiksi väitetyistä tyhjien viinapullojen löytymisistä virkahuoneestaan. Olen hyvin taipuvainen uskomaan Nallea.
Olin 1980-luvulla käsityksessä, että vähemmistöomistajan suoja 1980-90-luvun Suomessa oli olematon, pankkeja johdettiin melko äkkinäisesti ja Suomen Pankissa oltiin iloisesti kuutamolla rahamarkkinoiden vapautuksen ja kiinteän valuuttakurssin mahdottomuudesta. Nämä käsitykset vahvistuivat entiseltä varsin korkealta tasoltaan.
Näkemykseni sinipunahallituksen 1987-1991 osaamisesta notkahti puoli piirua alaspäin aikaisemmalta hyvin alhaiselta tasoltaan. Matti Louekosken (SDP oikeus- ja valtiovarainministeri) arvostus nousi ehkä piirun. Se sentään ymmärsi, mitä sille puhutaan (ja kirjan ulkopuolelta: Erkki Liikanen teki Louekoskelle saman 1990 kuin Katainen Stubbille 2014 eli pakeni tiukassa paikassa Brysseliin).
On muuten vaikea ymmärtää, miksi oikeusministerin ei enää nykyisin tarvitse olla juristi. Tai itse asiassa ymmärrän, alue- ja puoluepoliittiset syyt. Ministerin on tärkeämpää olla sopiva kuin pätevä.
Oli valaisevaa lukea tapahtumista ennen syksyä 1986. Esimerkiksi SYP:n suorittaman Helsingin osakepankin valtauksen tarkat askelmerkit olivat uutta historiaa. Olin talousuutisissa pitkälti Possu-Viestin (jota Lappeenrannassa leikkisästi kutsutaan Etelä-Saimaaksi) varassa, ja se oli niukahkoa. Syksyllä 1986 miusta tuli märkäkorvaisena kylterinä talousuutisten suurkuluttaja ja siitä eteenpäin tapahtumien kulku oli lähinnä täsmennyksiä ja muistin virkistyksiä. Mutta hyvin kiinnostavia sellaisia.
Hilpeää oli lukea Nallen tapaamisesta Taito Tuunasen ja Kai Mäkelän kanssa. Tunnistin siitä hyvin sekä Taiton että Kaitsun (R.I.P.). Taito paasasi kuulemma oikeudenmukaisuudesta ja Kaitsu puhui rahasta. Uskottavan kuuloinen tarina.
Tämä vahvisti käsitystäni, että Nalle kirjoittaa tapahtumista juuri niin kuin muistaa niiden menneen. Luultavasti on jättänyt pois jotain olennaistakin, joka saattaisi itsensä huonoon valoon. Mutta mitä on kertonut, pitänee paikkansa niin hyvin kuin sen muistaa.
Erityyisen hyvä oli analyysi, että kokemuksistaan äärivasemmistolaisten kanssa johtuu, että hän ei ole aina ihan poliittisesti korrekti. Ja että vasemmistolaiselle liikkeelle on tyypillistä leimata markkinataloutta kannattavat liberaalit äärikonservatiiveiksi.
Luen nykyisin vähemmän kirjoja kuin haluaisin, mutta se johtuu myös siitä, että olen toivoton addikti. On se nyt saatanasta, että pitää lukea yhdeltä istumalta kirja loppuun, jonka loppua ei tarvinnut tosiaankaan jännittää. Mutta taloushistoriallisesta merkkiteoksesta nyt voi ottaa vaikka vähän unihäiriöitä vastaan.
Luin kirjan viime yönä. Kirjan aluksi opin uuden sivistyssanan hagiografia = pyhimystarina. Sellaista ei ollut Hannu Himasen ja Jaakko Iloniemen mukaan ollut tarkoitus tehdä. Sellainen kuitenkin tuli.
Opin vähintään yhden toisenkin uuden asian, mitä ihmettelin jo 1996, eli mitä ihmettä Martti Ahtisaari teki demareissa. Mara ja Ilonimi liittyivät demareihin virkauraansa edistääkseen demarien 1966 vaalivoiton jälkeen. Iloniemi erosi demareista ja oli nuorsuomalaisten eurovaaliehdokkaana 1996, enkä itseasiassa muistanut sen demari olleenkaan. Demaritkin huomasivat, että tulipas valittua ay-vastainen presidentti ja ottivat sitten ehdokkaaksen Haloskan 2000.
Iloniemi oli sitä mieltä, ettei meillä ollut 1990-luvun lopulla ikkuna auki Natoon oikeasti. Toki on kannattanut Natoon liittymistä jo pitkään, jos sinne pääsisi, kuten Ahtisaarikin 2002 lähtien.
Kirja sopii lähinnä poliittisen historian harrastajille, eikä ole mitenkään liian hyvin kustannustoimitettu. Teksti kuitenkin sujuvaa, ja jotain jännitettäkin löytyy, jos ei ui poliittisen lähi- ja vähän kauemmankin historian syvissä vesissä. Mie siis luin yhdeltä istumalta tyytyväisen 550 sivua (ja sain selän kipeäksi), mutta suosittelen vain kovimmille friikeille. Kuten valtiotieteen maisteri Farseerille, paljon onnea muuten gradusn valmistumisesta🥳.
Ja hieno mies Iloniemi joka tapauksessa. Hyvät virkamiehet ovat Suomessa estäneet monia poliitikkojen tötöilyitä.
Jonkin verran akateemiselta vaikuttaa pikaisen selailun perusteella, mutta ei sivut kuitenkaan kaavoja taynna ole. Amazonin arvostelut paasaantoisesti positiivisia tai jopa ylistavia.
Lukaisin @petterij#OneCoin mestariteoksen. Tarinan opetus on, että massapsykoosin lisäksi viranomaisten ja toimittajien hampaattomuutta ilmiselvien huijausten kanssa ei pidä koskaan aliarvioida. Järvisen pitäisi saada vähintään mitali sisukkaasta yhden miehen sodastaan👏. pic.twitter.com/AUBJllggGo
Vuonna 2020 julkaistu kirja oli pyörinyt pöydälläni jo jonkun aikaa, koska tunsin tarinan ennestään. Mutta ihmisten tyhmyyden, viranomaisten hampaattomuuden ja tutkivien journalistien haluttomuuden muuhun kuin likasankojournalismiin lisäksi siinä on paljon hyvää lohkoketjuteknologia for dummies -sisältöä. Ainakin mie opin jotain uutta aiheesta.
Jos ei tiedä aiheesta mitään, mennee myös jännäristä.
Vuonna 2020 julkaistu kirja oli pyörinyt pöydälläni jo jonkun aikaa, koska tunsin tarinan ennestään. Mutta ihmisten tyhmyyden, viranomaisten hampaattomuuden ja tutkivien journalistien haluttomuuden muuhun kuin likasankojournalismiin lisäksi siinä on paljon hyvää lohkoketjuteknologia for dummies -sisältöä. Ainakin mie opin jotain uutta aiheesta.
Mitä asioita nostaisit esiin tuosta kirjasta, mitä opit lohkoketjusysteemeistä tai Bitcoinista? Vaikuttivatko ne asiat jollain tavalla näkemykseesi Bitcoinista sijoituksena?
En ole lukenut kirjaa, mutta tiedän, että Järvinen puhuu Onecoinista täyttä asiaa ja Bitcoinista pääosin asiaa ja joskus raflaavasti. Ja jos vähän ikävästi saa sanoa, niin paistaa läpi, että Järvinen missasi vuosia jatkuneet erinomaiset ostopaikat jo Bitcoinin alkuaikoina, jonka vuoksi arvelen hänen olevan kykenemätön näkemään bitcoinien arvonmuodostuksen fundamentaalit olemassaolevina. Joten Järvinen on valinnut näkemyksekseen linjan "bitcoinien arvo voi olla mitä vaan". Onhan Järvinenkin kuitenkin vain ihminen :)
Vuonna 2020 julkaistu kirja oli pyörinyt pöydälläni jo jonkun aikaa, koska tunsin tarinan ennestään. Mutta ihmisten tyhmyyden, viranomaisten hampaattomuuden ja tutkivien journalistien haluttomuuden muuhun kuin likasankojournalismiin lisäksi siinä on paljon hyvää lohkoketjuteknologia for dummies -sisältöä. Ainakin mie opin jotain uutta aiheesta.
Mitä asioita nostaisit esiin tuosta kirjasta, mitä opit lohkoketjusysteemeistä tai Bitcoinista? Vaikuttivatko ne asiat jollain tavalla näkemykseesi Bitcoinista sijoituksena?
En ole lukenut kirjaa, mutta tiedän, että Järvinen puhuu Onecoinista täyttä asiaa ja Bitcoinista pääosin asiaa ja joskus raflaavasti. Ja jos vähän ikävästi saa sanoa, niin paistaa läpi, että Järvinen missasi vuosia jatkuneet erinomaiset ostopaikat jo Bitcoinin alkuaikoina, jonka vuoksi arvelen hänen olevan kykenemätön näkemään bitcoinien arvonmuodostuksen fundamentaalit olemassaolevina. Joten Järvinen on valinnut näkemyksekseen linjan "bitcoinien arvo voi olla mitä vaan". Onhan Järvinenkin kuitenkin vain ihminen :)
En mie varsinaisesti oppinut hirveästi uutta. Olen kuitenkin aiheesta semisivistynyt (=lukenut Sijoitustiedon kryptoketjun, sieltä erityisesti Castelieron ja jonkun verran muutakin) sellaiseksi, jolla ei ole koskaan ollut krypton kryptoa. Säilytin näkemykseni "bitcoinien arvo voi olla mitä vaan" - sekä ylös- että alaspäin.
Tämä on suositeltava kirja sellaiselle, joka tietää viineistä melko vähän (check), mutta mielellään oppii lisää nippelihköä tietoa sydäntä lähellä olevasta aiheesta (check).
Osa kirjan kappaleista on parempia kuin toiset ja itse pidän ylivoimaisesti parhaana osiona viiniknoppi-ruutuja. Kirja ei ole mitenkään ehjä kokonaisuus ja osa kappaleista suorastaan tarpeettomia (ehkä jopa influensserin tilaustöitä). Mutta luin kuitenkin yhtenä välipäiväyönä tyytyväisenä yhdeltä istumalta.
