Kaikesta alkaa olla pulaa. Elektroniikan puolijohteet ovat tietenkin se isoin puute, joka on päässyt lehtiin asti, mutta samaa kuuluu vähän kaikesta. Polkupyörät, sahatavara, teräs, muovit jne. Toistaiseksi ovat joustaneet lähinnä toimitusajat, ainoana poikkeuksena näytönohjainten hinnat jotka ovat Bitcoinin hinnannousun siivellä pompanneet pilviin. Jossakin vaiheessa niukkuus siirtyy väistämättä hintoihin myös muissa tuotteissa.
Miten kummassa viralliset inflaatioluvut ovat kuitenkin alle tavoitteiden?
Syy on käytetyissä mittareissa. Kun "virallinen inflaatio" katsotaan tietyillä "kuluttajaindekseillä" (joissa on tiettyjä asioita tietyssä suhteessa), ja sitten kun vielä käytetään tiettyjä "korjauskertoimia" ja "sesonkikorjauksia" yms., niin saadaan viralliseksi inflaatioksi haluttu lukema.
Itse katson inflaatioasioita mahdollisimman läpinäkyvillä mittareilla, esimerkiksi valuuttavarantojen määrällä ja vastaavilla. Kuten jo toiseen ketjun aiemmin sanoin, niin esimerkiksi osakemarkkinat oikeastaan laskivat viime vuonna, koska valuuttaa printattiin niin hurjat määrät. Että jopa osakemarkkinoiden +20% arvostuksen jälkeen osakemarkkinoiden suhteellinen arvostus valuuttavarantoihin verrattuna laski hieman. Ja palkat ne vasta hurjasti laskivatkin, kun lähes kaikilta leikattiin ansiotulojen ostovoimasta vähintään 20-30%.
Nykypäivänä sijoittajan on entistä enemmän kiinnitettävä huomiota yleisesti arvon mittarina käytetyn euron tai dollarin mittakelpoisuuteen.
Miten kummassa viralliset inflaatioluvut ovat kuitenkin alle tavoitteiden?
Syy on melko yksinkertainen. Raaka-aineiden hinnankorotukset eivät ole vielä siirtyneet kuluttajahintoihin, koska kalliimmalla tuotettuja ei ole vielä myynnissä. Kohta tämä varmaan korjaantuu.
Toisekseen, tuotteen hinnasta raaka-aineen osuus vaihtelee. Se voi olla hyvinkin pieni. Toki jos myydään suoraan varsinaista raaka-ainetta eli esim. suolaliuokseen purkitettua maisiinjyvää, niin raaka-aineen osuus lienee melko suuri.
A kirjoitti:
Syy on käytetyissä mittareissa. Kun "virallinen inflaatio" katsotaan tietyillä "kuluttajaindekseillä" (joissa on tiettyjä asioita tietyssä suhteessa), ja sitten kun vielä käytetään tiettyjä "korjauskertoimia" ja "sesonkikorjauksia" yms., niin saadaan viralliseksi inflaatioksi haluttu lukema.
Toisaalta, kyllä inflaation mittarina lopputuote on se oikea, ei raaka-aine. Loppulaskun maksaa kuitenkin aina kuluttaja, ei tuotteen tuottaja, joten inflaation mittarin tuleekin olla kuluttajahinnoissa. Siitä toki voidaan keskustella mitä tuotteita ja millä painoarvolla inflaatiokoriin kuuluu. Toisaalta, jos mietitään vaikka leivän, öljyn ja tupakan hintoja, niin näillä kaikilla voi olla sama painoarvo, koska kuluttajat tarvitsevat niitä eri määrän.
Miten kummassa viralliset inflaatioluvut ovat kuitenkin alle tavoitteiden?
Syy on melko yksinkertainen. Raaka-aineiden hinnankorotukset eivät ole vielä siirtyneet kuluttajahintoihin, koska kalliimmalla tuotettuja ei ole vielä myynnissä. Kohta tämä varmaan korjaantuu.
Nyt näyttäisi vihdoin myös kuluttajahinnoissa olevan vähän pöhinää. Nimimerkki A:lla on kyllä totuuden siemen kirjoituksessaan. Jos tuijottaa vain virallisia CPI-lukuja niin saa aika yksipuolisen kuvan inflaation kehityksestä.
" Coca-Cola CEO James Quincey told CNBC yesterday post-earnings that it would be boosting prices to deal with higher commodity costs. "
" P&G says it has "started the process of implementing price increases on its Baby Care, Feminine Care and Adult Incontinence product categories in the United States to offset a portion of the impact of rising commodity costs."
"Kimberly-Clark announced last month that it would be raising prices to offset significant commodity costs inflation. "
Ja palkat ne vasta hurjasti laskivatkin, kun lähes kaikilta leikattiin ansiotulojen ostovoimasta vähintään 20-30%.
Löytyykö tilastoa, mittaria tai mitä tahansa liittyen ansiotulojen ostovoiman laskuun? En itse palkansaajana ole pystynyt todentamaan tuota omissa ostoksissani, mutta voin toki kuulua siihen toiseen joukkoon.
Vai ennustatko tässä, että viime vuoden toimien takia tulee ostovoiman lasku näkymään täysimääräisenä tänä tai seuraavana vuonna?
Täydennyksenä Tinggelin A:lle antamaan vastaukseen ja JP:n esittämään kysymykseen...
Täytyy ymmärtää miksi inflaatiota ylipäätään vaivaudutaan mittaamaan. Sori TL;DR;-ilmiöstä, mutta jos väännetään rautalankaa niin väännetään sitten kunnolla:
Inflaation seuraamisen tarkoitus on (yhdessä tulotason, summana seuraavan ostovoiman kanssa) antaa kuva siitä, mihin suuntaan keskimääräisen kansalaisen elintaso on kehittymässä. Se edustaa ns. ihmisarvoiseen elämään, ja sitä tukevan talouden pyörittämiseen, tarvittavia asioita. Eli sellaiseen elämään joka ei aiheuta napinoita tai kapinoita. Se mikä on tärkeätä mattimeikäläisten enemmistölle, ei Sijoitustiedon aktiiviselle vähemmistölle.
Seurattuun inflaatioon kuuluu ylläolevan takia asuminen, ruoka, massaviihde kaikissa muodoissaan, enemmistön käyttämät palvelut hiusten leikkuusta auton varaosiin jne. Kaikki sellainen joka koskettaa melkein jokaista jossain vaiheessa elämää. Sillä länsimaisissa talousjärjestelmissä jokainen kansalainen on kuluttaja, joka pitää yllä koko yhteiskunnan ja sitä kautta valtion taloutta, joten heidän kykynsä ja halunsa nimenomaan kuluttaa vähintäänkin hyvinvointinsa ylläpitämiseksi (koska ideaalisti länsimaisissa demokratioissa arvostetaan kansalaisten hyvinvointia) on tärkeä asia seurata. Pois on jätetty ihan harkitusti ja syystä sellaiset asiat, jotka eivät koskaan kosketa enemmistöä, kuten Teslan osakkeen tai bitcoinin hinta. Ne toki lisätään indeksiin jos valtaväestön prioriteetit muuttuvat.
Siihen en ota kantaa, miten hyvin kuluttajahintaindeksiin perustuva inflaatio on onnistunut seuraamaan yhteiskunnan kulutustottumuksissa tapahtuneita muutoksia. Ottaen huomioon, että USA:ssa eläkejärjestelmä nojaa meikäläistä enemmän omiin sijoituksiin, voisi USA:ssa ollakin järkevää huomioida kansalaisten taloudellisen hyvinvoinnin kehityksen mittareissa myös osakemarkkinoiden hintakehitys, koska siihenhän enemmistön rahat palavat välttämättömyyksien ohella. Tai hetkinen... Siihenhän onkin jo mittareita. Muun muassa säästämisaste. Mutta ne eivät ole inflaatiomittareita koska, toisin kuin kuluttajahintojen nousussa, osakkeiden hintojen nousussa on selvä varallisuutta, eli kulutukseen käytettävissä olevia tuloja, lisäävä piirre (käytetyssä televisiossa ei ole ostohintaa korkeampaa jälleenmyyntiarvoa)... Ihan eri asia siis.
Kuluttajahintaindeksi on siis yksi monista elintason ja sitä pyörittävän talouden kehityksen seurantaan kehitetyistä mittareista. Kuluttahintoja tukevan liiketoiminnan seuraamiseen on muita mittareita, kuten tuottajahintaindeksit yms. Jokainen indeksi tarkoituksensa mukaan, sitä rajoitetumpia mitä pienempiä yksityiskohtia halutaan seurata kohinaa aiheuttavien (epäolennaisten) muuttujien vähentämiseksi. Kuluttajahintaindeksi on valikoitunut referenssiksi koko yhteiskunnan taloudellisen tilanteen seuraamiseen. Luultavammin ihan syystä vuosikymmenien ja meitä paljon fiksumpien ihmisten ja tilastotieteilijöiden toimesta, joten en rientäisi peruskoulu- tai edes lukiopohjalta ehdottamaan mitään muutoksia.
Nyt aikani höpistyäni, pääsen olennaisiin kysymyksiin: Mitä hyötyä olisi mitata inflaatiota rahamäärän lisäyksen kautta? Tai osakkeiden arvostuksen kautta, jos niihin on rahamäärän lisäys valunut kuluttajahintojen sijasta? Miten kyseisen tiedon seuraaminen auttaa valtaväestön elintason kehityksen ymmärtämisessä? Ja miksi?
Väittäisin että moinen tieto on kokonaiskuvan kannalta merkityksetöntä. A voi toki kokea tarpeelliseksi seurata taloudellista menestystään vertaamalla omistustensa arvostusta liikkeellä olevan rahan määrään, mutta hänen elintasonsa kustannukset eivät ole varmaankaan hievahtaneetkaan prosenttia tai paria enempää parina kuluneena vuotena (tai no... pääkaupunkiseudun asumisen kustannukset muuttuvat ihan järjettömällä vauhdilla, mutta se on jatkunut pitkään eikä johdu nyt mainitusta rahan painatuksesta...). Vaikka hänen palkkansa ei riitä enää kuin murto-osaan kaikista bitcoineista ja osakkeista joita hän haluaa ostaa, hänen palkkansa melko varmasti riittää Maslowin tarvehierarkian ensimmäisiin portaisiin ihan yhtä hyvin kuin ennenkin. Samoin kuin väestön enemmistöosan, joka ei välitä tuon taivaallista osakkeista, koska eivät sijoita.
Rahamäärää ei olisi lisätty massiivisesti, jos oltaisiin huolissaan osakemarkkinoiden arvojen yli 2%:n kallistumisesta. Tai no... Trump kätyreineen USA:ssa varmaan nimenomaan vaati pörssikurssien nousua, mutta ihanteellisessa tilanteessa rahan painatus kyllä liittyy ensisijaisesti kuluttajainflaation lisäämiseen (mutkien kautta), koska sitä oletetaan seuraavan taloudellinen toimeliaisuus, joka lisää koko väestön elintasoa inflaatiota nopeammin kasvavan tulotason muodossa. Se vain ei heti toiminut, koska (kuluttaja)inflaatio, talous, yritysten tulostasot, ja niiden kautta työllisyys ei lähtenytkään laukkaan, joten rahaa on pitänyt puskea vieläkin enemmän ulos.
Nyt jännätään, oliko se sittenkin virhe, ja kuinka suuri osa rahasta pysyy spekulatiivissa kohteissa, kuinka suuri osa alkaa siirtyä firmojen tuloksiin ja sitä kautta työvoiman eli kuluttajien taskuun, ja kuinka suuri osa alkaa lopulta valua sijoittajien tai sijoituksista muuten hyötyvien kulutukseen esim. realisointien kautta.
Realisointeja tuskin tulee tapahtumaan samassa määrin kuin kursseihin on investoitu rahaa. Ja vaikka tapahtuisi, koko summa ei menisi kulutukseen vaan palaisi toisiin sijoituskohteisiin. Pörssiromahduksissa toki yritetään realisoida kaikki mikä irti saadaan, mutta silloinkin nousukausien tapaan kurssien pudotukseen johtaneet likvidoinnit eivät siirrä kaikkea niistä saatua rahaa kulutukseen, vaan ne jäävät odottamaan uusia sijoituksia jos eivät mene velkojille. Kulutusta tai inflaatiota (eivät muuten ole sama asia) ei vaurastuminen yleensä lisää läheskään samassa mitassa kuin on vaurastuttu, se on nähty nyt tässäkin rahan pumppauksessa.
Ja palkat ne vasta hurjasti laskivatkin, kun lähes kaikilta leikattiin ansiotulojen ostovoimasta vähintään 20-30%.
Löytyykö tilastoa, mittaria tai mitä tahansa liittyen ansiotulojen ostovoiman laskuun? En itse palkansaajana ole pystynyt todentamaan tuota omissa ostoksissani, mutta voin toki kuulua siihen toiseen joukkoon.
Vai ennustatko tässä, että viime vuoden toimien takia tulee ostovoiman lasku näkymään täysimääräisenä tänä tai seuraavana vuonna?
Jonkin verran löytyy tilastoa varsinkin USA:n dollarin ostovoiman heikkenemisestä vuosien mittaan, googlesta vaikkapa "usd buying power over time". Mielestäni ansiotulojen ostovoiman laskun voi mitata Suomessa melko helposti katsomalla vaikkapa kuinka paljon autoilu tai asuminen maksaa ja mitä se maksoi aiemmin, vaikka 5 tai 10 vuotta sitten. Asumiseenhan menee nykyään valtaosa ihmisten ansiotuloista ja asunnon ostaminen käy aina vain vaikeammaksi, kun (haluttujen alueiden) hinnat nousevat. Jos on säästänyt tilillään euroja ostaakseen asunnon, niin se tavoite siirtyy aina vain kauemmas. Suurella osalla suomalaisista ei myöskään tunnu jäävän mitään säästöön ansiotuloista. Ja USA:ssa on hyvin tyypillistä, että on joko varakas tai sitten tekee 2-3 duunia. Ennen asia ei ollut näin. Suuret varallisuuserot kertovat ostovoimasta selkeästi.
En pidä hyvänä mittarina mitata inflaatiota tai ostovoimaa sieltä, missä absoluuttiset summat ovat järjestään pieniä, kuten ruokaostokset ym. Ja esimerkiksi ruoan tuleekin halventua, kun automaatio ja muu teknologinen kehitys tekee ruuantuotannosta reaalisesti oikeasti todella edullista. Inflaatio on kuitenkin hieman hankala asia, koska samaan aikaan kun rahaa printataan lisää, niin esimerkiksi juuri teknologian takia ostovoima reaalisesti kasvaa aivan valtavasti, kun tuotannon reaalikustannukset vähenevät. Lopputuloksena ei siis välttämättä näy vaikutusta siihen mitä euroilla esimerkiksi ruokakaupasta saa.
Ja ennustan, että viime vuonna painettu raha ei ole vielä päässyt kunnolla kiertoon, joten ostovoiman lasku ei vielä näy. En tosin tiedä, mihin tuo printattu raha lopulta valuu. Toistaiseksi se on valunut sijoitustuotteisiin, kuten osakkeisiin ja jonkin verran kiinteistöihinkin. Ennen pitkää printatut eurot valuvat yrityslainoista, valtioiden hankkeista ja muusta sellaisesta yhteiskunnalle kiertoon.
Tinggeli kirjoitti:
A kirjoitti:
Miten kummassa viralliset inflaatioluvut ovat kuitenkin alle tavoitteiden?
Syy on melko yksinkertainen. Raaka-aineiden hinnankorotukset eivät ole vielä siirtyneet kuluttajahintoihin, koska kalliimmalla tuotettuja ei ole vielä myynnissä. Kohta tämä varmaan korjaantuu.
Toisekseen, tuotteen hinnasta raaka-aineen osuus vaihtelee. Se voi olla hyvinkin pieni. Toki jos myydään suoraan varsinaista raaka-ainetta eli esim. suolaliuokseen purkitettua maisiinjyvää, niin raaka-aineen osuus lienee melko suuri.
Ei tässä pidä katsoa pelkkiä raaka-aineiden hintoja. Talous on kokonaisuus. Pääraaka-aine tuotteille, joiden tekemiseen on tarvittu pääasiassa ihmisiä, on työvoima. Tietenkin myös työvoimaa tulee aina vain lisää maailmaan, mikä pitää ottaa huomioon.
Tinggeli kirjoitti:
A kirjoitti:
Syy on käytetyissä mittareissa. Kun "virallinen inflaatio" katsotaan tietyillä "kuluttajaindekseillä" (joissa on tiettyjä asioita tietyssä suhteessa), ja sitten kun vielä käytetään tiettyjä "korjauskertoimia" ja "sesonkikorjauksia" yms., niin saadaan viralliseksi inflaatioksi haluttu lukema.
Toisaalta, kyllä inflaation mittarina lopputuote on se oikea, ei raaka-aine. Loppulaskun maksaa kuitenkin aina kuluttaja, ei tuotteen tuottaja, joten inflaation mittarin tuleekin olla kuluttajahinnoissa. Siitä toki voidaan keskustella mitä tuotteita ja millä painoarvolla inflaatiokoriin kuuluu. Toisaalta, jos mietitään vaikka leivän, öljyn ja tupakan hintoja, niin näillä kaikilla voi olla sama painoarvo, koska kuluttajat tarvitsevat niitä eri määrän.
Ostovoiman mittauksessa pitää katsoa kaikkia elämisen kuluja nyt ja jatkossa. Mihin voit vaikkapa säästää eläkettä varten? Paljonko asuminen maksaa? Vaatiiko työnteko esimerkiksi auton, joka maksaa? Pelkästään konkreettisilla kaupasta ostettavilla tuotteilla ei saa realistista kuvaa ansiotulojen ostovoimasta.
Nyt aikani höpistyäni, pääsen olennaisiin kysymyksiin: Mitä hyötyä olisi mitata inflaatiota rahamäärän lisäyksen kautta? Tai osakkeiden arvostuksen kautta, jos niihin on rahamäärän lisäys valunut kuluttajahintojen sijasta? Miten kyseisen tiedon seuraaminen auttaa valtaväestön elintason kehityksen ymmärtämisessä? Ja miksi?
Hyviä pointteja ja näkökulmaa asiaan!
Mielestäni osakemarkkinat (tai muutenkaan sijoitusinstrumentit) eivät ole niin erillään reaalimaailmasta (tai ihmisten todellisista päivittäisistä tarpeista), että niissä tapahtuvan arvonnousun voisi jättää vähemmälle huomiolle tai erotella erilleen. Eurot ja dollarit vain pakenevat niihin, koska ne on helpoin kohde säilöä arvoa edes jotenkin. Osuudet yhtiöistä turvaa varoja edes jotenkin, kun osuuksia ihmisten tulevasta työpanoksesta ei voi muuten ostaa. (Säästetyn rahanhan pitäisi toimia arvonsäilyttäjänä, jota vastaan voi olettaa saavansa saman verran palveluita kuin mitä on itse tehnyt rahan ansaitsemiseksi.) Kun rahaa tehdään tyhjästä lisää, niin raha ei selvästikään toimi suluissa mainitsemallani periaatteella. Markkinoilla liikkuu siis ansaittua sekä ansaitsematonta rahaa. Toisin sanoen kaikkea olemassa olevaa rahaa ei voi vaihtaa samaan määrään työtä, kuin millä ansaittu raha on ansaittu. Vaikka moderni globaali maailma onkin varsin kompleksinen ja monimutkaisia sopimuksia ja velvotteita on jokaiseen suuntaan, niin kaupankäynnin perusperiaatteet pitävät silti aina.
Voisi oikeastaan kuvailla niinkin, että esimerkiksi ruuan hintaa ei yksinkertaisesti saa kovinkaan ylemmäs, koska ruuan kulutus on melko vakio ja ruuan tuottaminen on edullista ja näin ollen kannattavaa bisnestä oikeastaan missä tilanteessa tahansa. Tämä on käytännössä paljon monimutkaisempaa (varsinkin jos pitäisi avata konkreettisina lukuina), kun sopassa on mukana kaikenlaiset verot ja muut velvoitteet ja vastapuolella kaikenmoiset tukijärjestelmät yms. Mutta ehkä tästä viitteenä toimii vaikkapa S-ryhmän toiminta, jossa on "halpuutettu" eli painettu ruuan hintaa alemmas ja maksettu tuottajille vähemmän ja vähemmän. Aina vaan kuitenkin suomalaisia ruuantuottajia riittää ja kaupoista saa aina suomalaista tuotetta ostettua, yleensä melko samaan hintaan (tai sesonkina halvempaan) kuin muualtakin tuotua ruokaa.
Mutta vastaukseen: Inflaatiota pitäisi mitata rahamäärän lisäyksen kautta, koska rahalla ostettavat asiat eivät muutu (tai eivät muutu rahamäärän lisäämisen vuoksi.) Rahaa pitäisi käsitellä aivan kuin mitä tahansa muutakin vaihdannan kohdetta. Mittayksikön muutos itsessään on eräänlainen höpläytys, joka vaikuttaa vasta kun mitta ei vastaakaan todellisuutta. Eurot tai dollarit eivät ole tämän lainalaisuuden ulkopuolella, vaikka fiat-talousjärjestelmään kuuluukin monenmoista mekanismia ja kikkaa.
Yksi tärkeä käyttökohde hintojen muutosten seuraamiselle on sosiaalietuuksien (myös eläkkeiden) vuosittaisten korotusten määrääminen. Tässä tärkeintä on nimenomaan mitata kulutushyödykkeiden hintojen kehittymistä, jolloin pyritään varmistamaan ettei kenenkään ostovoima heikkene (ainakaan liikaa). Osakkeiden, kullan, Bitcoinien tai asuntojen hinnat, ja liikkeellä oleva rahamäärä, eivät tästä näkökannasta ole oleellisia.
Jos halutaan mitata jotain muuta niin kannattaa mitata jotain muuta. Eläkkeitähän korotetaan osittain palkkaindeksin perusteella, jolloin mitataan taas eri asiaa, vaikka kuluttajahinnat ja palkkakehitys eivät toisistaan täysin irrallisia olekaan.
Pelkän rahamäärän mittaaminen on ongelmallista, koska sitä voi olla niin eri paikoissa. Teoriassa tämä pätee kaikkeen, mutta rahalla homma toimii ihan käytännössäkin. Voisi ajatella, että jos maapallolla olisi 10 miljardia iPhonen uusinta mallia, niin ne eivät olisi enää kovin arvokkaita, koska kuka tarvitsee toista? Toisaalta, jos minä olisin iPhone-keräilijä ja omistaisin kolmen kuutioeekkerin säiliön, jonne olisin säilönyt 10 miljardia iPhonea aikomatta ikinä ulostaa niitä sieltä, niin mikä olisi tilanne silloin?
Rahan kohdalla tätä tapahtuu ihan käytännössä. Miten päivittäistavaroiden hintaan tai normitallaajan elämään vaikuttaa se, jos Jeff Bezosin omaisuus 2-kertaistuu tai vaikka 100-kertaistuu? Toki rahan määrä kasvaa hulluna, mutta kulutuskierrossa olevan rahan määrä ei kasva lainkaan. Toki, jos Amazonin kurssi raketoisi niin, että Bezosin omaisuus 10-kertaistuisi, niin rikastuisi muutama muukin ja myös kulutuskierrossa olevan rahan määrä kasvaisi, mutta ymmärtänette pointin.
Mielestäni osakemarkkinat (tai muutenkaan sijoitusinstrumentit) eivät ole niin erillään reaalimaailmasta (tai ihmisten todellisista päivittäisistä tarpeista), että niissä tapahtuvan arvonnousun voisi jättää vähemmälle huomiolle tai erotella erilleen.
Ei toki voi jättää vähemmälle huomiolle, mutta pitää nimenomaan erotella erikseen, koska mattimeikäläistä koskettava inflaatio on taaksepäin katsovaa, jo tapahtunutta, ja tarkkaa tietylle hetkelle kohdistuvaa eksaktia tietoa. Sen sijaan rahan määrän nousu, tai rahan paluu pörssistä kulutukseen, on epävarmaa tulevaisuuteen liittyvää tietoa siinä suhteessa miten se liittyy inflaatioon. Eli taas kerran eri asia, joten niitä pitää käsitellä erillisenä asiana. Molempia kyllä pitää käsitellä, mutta ei yhdistettynä.
Rahan määrän valumisessa kuluttajaa koskevaan talouteen liittyy ainakin neljä muuttujaa, joita ei tarvitse pohtia kuluttajahintaindeksipohjaisessa inflaatiossa: minne, miten paljon, milloin, ja miten pitkän ajan kuluessa. "Minne" on mihin raha lopulta menee, sillä kaikki ei ole kuluttajien kulutusta, vaan isot rahat pyörivät ihan vain valtioiden keskinäisessä valuuttakaupassa ja jo mainituissa vähemmistön, eli sijoittajien, pörssikursseissa.
Sitten mattimeikäläiseen kohdistuvista vaikutuksista "miten paljon", "milloin" ja "miten pitkän ajan kuluessa": Esimerkiksi 2020-2021 tapahtunut rahan määrän 20% lisäys voi joko pamahtaa kerralla ja täysimääräisenä 2022, tai sitten se tapahtuu 2025-2029 3%:n satseissa ja loput 5% jäävät kokonaan siirtymättä mattimeikäläisen inflaatioon (keskuspankki voi vetää sen rahan pois markkinoilta, se voi jäädä ikuisiksi ajoiksi reserveihin tai sijoituksiin jne.).
Ongelma on, että emme tiedä miten tuo rahan määrän lisäys lopulta jakautuu, ja eri skenaarioilla on valtava ero talouden kannalta jo pelkästään sen takia, että ihmisten tulotaso ei pysty seuraamaan ja korvaamaan hintojen nousua vuoden 2022 paukussa, mutta 2025-2029 hillityssä inflaatiossa se pystyy.
A kirjoitti:
Inflaatiota pitäisi mitata rahamäärän lisäyksen kautta, koska rahalla ostettavat asiat eivät muutu (tai eivät muutu rahamäärän lisäämisen vuoksi.)
Et eritellyt hyötynäkökulmaa, joten joudun sanomaan että nimenomaan ei pidä. Periaatteet vaikkapa asioiden yhdenmukaisesta käsittelystä eivät ole sama kuin käytännöllisyys ja hyödyllisyys.
Kuten juuri on päästy selittämästä, lisääntyvällä rahalla ostetaan niin paljon muutakin kuin mattimeikäläistä kiinnostavia kohteita, eikä ole mitään takeita että rahamäärän lisäys edustaa yksi-yhteen suhteella mattimeikäläisen elämään vaikuttavaa inflaatiota. Yhteiskunta ei saa tietää mitään olennaista mattimeikäläisen elintason kehityksestä ennenkuin tuo lisääntyvä raha vihdoin ja viimein päättää valua mattimeikäläisen ostoskorin hintoihin. Tuntemattomalla hetkellä, tuntemattomissa määrin, tuntemattoman ajan sisällä.
Sitä en kiellä, etteikö kuluttajahintaindeksissä inflaation mittarina olisi parannettavaa, mutta niin kauan kuin avainsana on "tuntematon", on parempi pitäytyä nykyisessä inflaation määritelmässä, koska se on ainakin tarkempaa tietoa. Ja tarkkaa tietoa tarvitaan tilanteen ymmärtämiseksi. Vaikka tuleva kehitys jäisi yhä tuntemattomaksi.
Mutta vastaukseen: Inflaatiota pitäisi mitata rahamäärän lisäyksen kautta, koska rahalla ostettavat asiat eivät muutu (tai eivät muutu rahamäärän lisäämisen vuoksi.) Rahaa pitäisi käsitellä aivan kuin mitä tahansa muutakin vaihdannan kohdetta. Mittayksikön muutos itsessään on eräänlainen höpläytys, joka vaikuttaa vasta kun mitta ei vastaakaan todellisuutta. Eurot tai dollarit eivät ole tämän lainalaisuuden ulkopuolella, vaikka fiat-talousjärjestelmään kuuluukin monenmoista mekanismia ja kikkaa.
Boldattuun. Ei pidä, koska rahamäärän lisäys ei itsessään aiheuta inflaatiota.
Koska olen mukava mies niin mulle printataan 10 biljoonaa rahaa. Mukavana ja vaatimattomana miehenä en lähde ostamaan mitään vaan elelen kuten ennenkin. Mistä inflaatio tulee? Istun mun omassa pankkiholvissa rahojen päällä Roope Ankan tavoin ja sukeltelen rahakasoissa. Inflaatiopiikkiä ei yksinkertaisesti tule. Oletko samaa mieltä?
Noh, pyörremyrsky rikkoo mun holvin ja kuin ihmeen kaupalla jakautuu tasaisesti kaikkien suomalaisten kesken. Jokainen suomalainen saa siis ~1,8 miljoona euroa 'helikopterirahaa'. Kaikki eivät välttämättä ole yhtä vaatimattomia. Moni jättää työnsä ja kulutustuotteiden tuotanto sakkaa eikä palveluitakaan enää tarjota entiseen malliin. Pian ei siis ole ostettavaa, ei tuotteita eikä palveluita. Ne jotka töihin jäivät ja tuottavat eivät pysty mitenkään vastaamaan kysyntään ja he voivat nostaa hintoja koska ostajia riittää 10x hinnoillakin. Koska olen yritteliäs teen töitä ja käärin rahat takaisin holviin ja pian pääsen taas sukeltelemaan biljoonieni kanssa.
Äärimmilleen viety esimerkki, mutta pointti toivottavasti aukenee.
Tarinan yhtymäkohdat Carl Barksin v.1951 tarinaan 'kun taivaalta satoi rahaa' ei ole sattuma.
suosittelen asiaan vihkiytymättömien tutustuvan talousteoriaan, rahan kiertonopeus on ollut alhainen koko viime vuoden johtuen lähinnä koronarajoituksista ja säästämisestä vielä pahempien päivien varalle. Negatiivinen talletuskorko on yksi keino laittaa raha liikkeelle, Itävallassa osattiin jo ammoin saada raha liikkumaan
"Toinen rahan kiertonopeutta lisäävä talouden mekanismi on inflaatio."
onko näin? sanoisin kyllä että kiertonopeuden lisääntyessä inflaatio kiihtyy rahan määrän ollessa vakio, toisaalta tiedonvälitys on niin reaaliaikaista että raha ja valuutan ulkoinen arvo lähtee liikkeelle jo keskuspankin viestinnällä vaikka mitään politiikan muutosta ei ole vielä tehty. Ennen tietokoneaikaa ihmiset huomasivat vahvan inflaation vasta hintojen nousuna ja silloin ei kannattanut lykätä hankintoja jos oli rahat tilillä ostoja varten.
Big Mac indeksi kertoo paremmin todellisesta, ihmisten kokemasta inflaatiosta kuin kuluttajahintaindeksi.
The Big Mac Index tells us more about real inflation than government CPI. For decades, the Big Mac Index tracks real inflation. Interestingly, it was somewhat in line with government CPI until QEs kicked in.
Prices for what the median person pays for goods in the US, is rising about 3.5 times faster than their wages. This shows that people’s standard of living is in fact going down. The other reality is that this divergence of prices to wages, is accelerating over time. Obviously this can not continue forever, as at some point even a Big Mac will be too expensive for most Americans.
Tässä mielessä rahan määrällinen elvytys tulee johtamaan todelliseen inflaatioon, joka ei kyllä heti näy mittareissa - Macin kassalla äkkiä kylläkin. Raaka-ainepuolella ja puolivalmisteissa näkyy jo voimakasta hintanousua ja tarjonnan pulaa. Se siirtyy hintoihin - toisilla myyntituloja nostavasti, toisilla kulupuolta rasittaen. Sitäpä sijoittajan on hyvä arvioida.
Inflaatiosuojaa etsivä raha on viime aikoina virrannut rahastoihin, jotka sisältävät TIPS:ejä eli inflaatiosuojattuja US Keskuspankin velkakirjoja: US Treasury Inflation-Protected Securities. Itse asiassa menossa on 29:s viikko rahojen nettovirtaamisessa sisään näihin:
Kyseinen rahavirta on pisin sitten finanssikriisin, jossa sama tapahtui katkotta vuodesta 2008 vuoteen 2010. TIPS:iä pidetään parhaana suojauksena inflaatiota vastaan.
“Inflation is the number one concern,” said Collin Martin, a fixed-income strategist at Charles Schwab. “[Tips] are not going to give you great yield or return potential, but if you are worried about a significant upside surprise in inflation, there is really no better investment out there that can act as a hedge.”
Inflaation uskotaan hetkellisesti nousevan ja sen jälkeen taittuva, kun kysyntä ja tarjonta kohtaavat. Asia näkyy lyhyen ja pitkän inflaatioennusteen eroissa.
Investment strategists expect strong economic growth and inflation to push it even higher: forecasts compiled by Bloomberg point to a year-end yield of 2 per cent. “Transitory [inflation] can move markets,” said Alexandra Lawson, a fixed income portfolio manager at Goldman Sachs Asset Management. “That in itself can lead to higher inflation expectations. She added: “If you believe that inflation expectations lead to more permanent inflation, you can help offset that in Tips exposure.”
TIPS:ejä sisältävä ETF löytyy myös Nordnetin valikoimista:
Itselläni ei tätä ole, mutta sitä on alettava harkitsemaan muiden bondituotteiden vaihtoehdoksi. Velkakirjapaino salkuissa on nyt noin 10..12% ja voi koittaa aika, jolloin sitä on kasvatettava. Ideat kyllä kelpaavat, sillä näissä ei juuri kummoista tuottoa ole.
“We’re seeing substantial inflation,” Mr. Buffet said, adding that Berkshire had significant operations in housing and was now seeing the cost of construction materials rising.
“We’re raising prices, people are raising prices to us. And it’s being accepted,” he said. “We weren’t expecting it.”
"Inflaatiota ei ole", osa II, jostain kumman syystä lankut sen sijaan kipuaa kivasti jopa parabolisesti.
Oon samaa mieltä siinä, että inflaatiota on enemmän mitä CPI mittarit näyttää, mutta luulen että toi puutavaran kehitys antaa vähän väärän kuvan inflaation vauhdista. Ainakaan se ei kuvasta löysän rahapolitiikan inflaatiovaikutusta. Pandemian alussa odotukset oli, että sahatavaran kysyntä laskee. Sahoja ajettiin alas/meni konkurssiin ja varastoja myytiin pois jne. Yhtäkkiä ihmiset alkoivatkin kunnostaa kotejaan ja samalla asuntotuotanto lähti vetämään entistä kovempaa. Eli sahatavaran hinnassa näkyy varmaan enemmän suply shock tyylinen vaikutus kun sahat ei pysy enää kysynnän perässä. Tähän viittaisi myös se, että puun hinta itsessään ei ole noussut samassa tahdissa eli sahat toimii pullonkaulana.
Supply shock nimenomaan johtaa korkeampaan hintatasoon -> inflaatio :D. Mitä tulee löysään rahapolitiikkaan, niin sehän vaikuttaa kysyntä puolelle (demand). Eli kun kysyntään tuli sokki niin sitä paikataan löysemmällä rahapolitiikialla. Se mikä on relevanttia on että onko korkea inflaatio väliaikaista - koska kaikki haluavat ostaa samoja tuotteita samaan aikaan ja monella on syystä tai toisesta ongelmia tarjonnassa/tuotannossa - vai onko se jatkuvaa - ts. kysyntä jatkuu vahvana (palkat nousee, kulutetaan enemmän, tarjonta puolelle ei tule lisäystä jne.)
Hintojen nousun jälkiseurauksena tuleva korkojen nousu romahduttaa harhaiset kasvuyrityslaskelmat niissä olevien velkakuormien kulujen kasvaessa. Osinkoyhtiöilä on helpompaa: nousevat ostokulujen numeroarvot siirretään nouseviksi myyntituotoiksi ja velkalastin ollessa kohtuullinen tunnusluvut vain paranevat. Jenkkitalous laskee kauas ja heillä muutoksista on saatavissa tietoja hyvissä ajoin. Nollakorkoa ei ole vaan joko matala tai normaali korkotaso. Samalla kurssit muuttuvat ja ne nähdään heti täälläkin.
Eurooppasijoittajalla on hankalampaa hajanaisen valtiokorkoympäristön takia. Meillä ei sada euroseteleitä taivaalta eikä elvytyksestä ole tietoakaan. Hallinto ei edes tiedä mitä se olisi ja sen sijoittajaäänestäjät aavistavat.
Viitettä tulevasta on etsittävä hintaindikaattoreista. Jotain ympäristökehityksestä kertoo asuntojen hintojen muutos meillä ja naapureilla:
En tiedä mitä naapurimme tekevät eri tavalla, mutta koronan haitan torjuminen on nostanut siellä tärkeintä hintatasoa eli kotien hintoja. Hinnoista ja inflaatiosta Suomen Pankki huhtikuussa:
Kuluttajahintojen nousu hidastui vuonna 2020 energian ja etenkin raakaöljyn hinnan voimakkaan laskun vuoksi. Inflaatio yhdenmukaistetulla kuluttajahintaindeksillä mitattuna vauhdittuu 1,3 prosenttiin vuonna 2021 energiahintojen nousun ja muiden tilapäisten tekijöiden vuoksi. Palveluhintojen nousu ylläpitää inflaatiota vuosina 2022–2023.
Tulevien vuosien talouskasvu nojaa vahvasti yksityiseen kulutukseen. Työttömyydeltä välttyneiden kotitalouksien tulot kasvavat vakaasti ja kuluttajien luottamus vahvistuu pandemian hellittäessä. Kuluva vuosi näyttää, millaisin vaurioin kriisin koettelemat toimialat selviävät kriisistä ulos. Kriisin jälkeen palataan hitaampaan kasvuun, jota rajoittavat työikäisen väestön supistuminen ja vaimea tuottavuuskasvu. Edessä ovat siis samat rakenteelliset haasteet, joiden kanssa Suomessa on painittu finanssikriisistä lähtien.
No miten hallinto on toiminut yksityisen kulutuksen suhteen meillä - ei mitenkään vaan keskittyy laastaroimaan kuntien kuluhaavoja, mikä ei tietenkään johda mihinkään.
Hallinnon suoriutumista mitataan bruttokansantuotoksen kehittymisellä, joka meillä jää alle 2,7 % seuraavan kolmen vuoden aikana. Entäpä muualla Euroopassa:
Muualla päästään yli 3,5 - 4% ja ainoa, joka Suomea nostaa on vientiteollisuus. Saadaanko se nousemaan? Toistaiseksi tuotannon arvon ja liikevaihtojen muutokset ovat olleet negatiivisia.
Poliittisesti hurahtaneiden tapellessa rahoituksesta ja yrittäessä etsiä kiristysmomenttia etujen vaatimiseen, tilanne menee vain pahemmaksi. Pankkisektorin vakavaraisuus on koetuksella:
Toistaiseksi Euuroopan pankkien järjestämättömien lainojen määrä on ollut laskevassa suunnassa, mutta kuinka kauan tämä voi jatkua:
Pankit siirtävät riskiä luotonannossa yritysten harteille korkoja toimialakohtaisesti nostamalla:
Yleinen korkotaso on myös hienoisessa nousussa, mikä näkyy myös valtiolainojen korkojen muutoksissa:
Eurooppasijoittaja joutuu näillä näkymin toteamaan, että Suomessa voivat kurssit kyllä nousta, mutta se kohdistuu niihin yrityksiin joilla päämarkkina on Suomen ulkopuolella. Suuret yritykset pärjäävät, mutta niiden myyntituotot tulevat aivan muualta ja niiden kehitys ei kuvasta maan tilaa.
Kotimarkkinaan keskittyneet - vaikkapa asuntosijoitusyhtiöt Kojamo, Ovaro etc. - jäävät kasvusta sivuun, mutta niihin kohdistuu korkopaine. Kun asuntohinnat eivät nouse ja korkotaso nousee, esimerkiksi Kojamon 1,9% osinkotuotolla sen kurssihinnassa ei ole sijoittajajärkeä - verojen jälkeen tuotto ei kata edes rahan arvon heikkenemistä eli on hukkaan heitettyä rahaa inflaatiokorjattuna.
Näiltä osin sijoittajan on tutkittava positionsa ja otettava selvää missä kasvu on, mistä raha tulee ja kuka sen kassiinsa saa. Laaja hajautus auttaa. Bondisijoittajalle voi tulla tulevina vuosina tuottoharkinnan paikka.
Miltä näyttää uusien asuntojen hintakehitys Suomessa? Veikkaan, että mennään paljon lähempänä muiden käyriä kun mitä tuossa näkyy. Suorastaan 0 informaatio suomalaisten perspektiivistä, ellei jopa tarkoituksenmukaista 'hämäämistä'.
Nimimerkki Bingo. Kasvu ja arvo(osinko) yhtiöiden kurssireaktiot korkojen noususta johtuen, perustuvat kassavirtojen duraatioon, eivätkä yritysten velka-asteisiin. Yleisesti ottaen, arvoyhtiöillä on korkeampi velkaantuneisuus, koska niillä on mm. positiiviset ja vähemmän volatiilit kassavirrat, kiinteää pantattavaa omaisuutta ja pienempi investointitarve.
Euroopan suurin ongelma ei ole hajanainen korkoympäristö, vaan se ettei Euroopalla ole yhtenäistä finanssipolitiikkaa. Rahapolitiikkahan on yhteistä, EKPn myötä.
Jos haluat verrata inflaation kehitystä Euroopassa ja käytät pohjoismaista asuntomarkkinadataa tähän, niin luulisi sen antavan erittäinkin harhaan johtavan kuvan? Norja ei kuulu EU:hun, Ruotsissa ja Tanskassa ei ole Euroa ja pohjoismaat ovat asukasluvultansa erittäin pieni osa EUta ja eroavat muutenkin oleellisesti muista EU maista. Jos ainoastaan asuntomarkkinoiden hintakehitys kiinnostaa, niin suosittelen HS Visiossa julkaistua artikkelia, jossa keskusteltiin laajemmin asuntomarkkinoista.
rumpujen pärinää, kohta lävähtää tauluun kevään tärkein CPI-luku, oma veikkaus on 3,8%. Kiinassa PPI näytti 6,6% eli "imported" inflaatio sanotaan Joelassa vaikka syynä on oma rahanpainanta
edit: luku oli 4,2% eli odotettua korkeampi, 10 v. korko liikahti pikkaisen ylös eli 1,65%:iin ja alas samantien
Core CPI:n nousu kuukausitasolla 0,9% on suurin huolenaihe
Excluding volatile food and energy prices, the core CPI increased 3% from the same period in 2020 and 0.9% on a monthly basis. The respective estimates were 2.3% and 0.3%.
The Consumer Price Index climbed 4.2 percent during the month, from a year earlier, the Labor Department said, the fastest pace of increase since 2008. From March to April, prices increased 0.8 percent. Economists had expected the C.P.I. to rise 3.6 percent over the year, and 0.2 percent from the month before, based on the median forecast in a Bloomberg survey.
The core index, which strips out volatile food and energy, rose 0.9 percent in April from March — its biggest monthly increase since April 1982.
doublewhammyä pukkaa, Fedin puhuva pää ehti jo kommentoida että inflaatio laskee 2%:n tasolle tai hieman sen yli 2022 tai 2023, 10 v. yieldi alkoi kapria ja taala heiketä eli Fedin uskottavuus on koetuksella
Niinpä liukuvan hinnanmuutoksen pohjapiste oli tavanomaista alempana. Loikka näyttää suurelta, mutta se on vain yksi datapiste. Herkkä markkina kyllä reagoi voimakkaasti.
Investointi omaa kotiin heijastelee jenkkikuluttajien luottamusta valtionsa rahapolitiikkaan - pitääkö FED kiinnelainojen korot järkevinä - ja valtion finanssipolitiikkaan - investoiko US valtio ja edesauttaako se ansaintatyön säilymistä sekä pitääkö se verotuksen maltillisena.
Koteja menee jenkeissä kaupaksi kiihtyvällä tahdilla. Vanhojen omakotitalojen hinnat ovat nousseet - keskihinta noin 286.000 USD on noussut tasolle 341.000 USD. Myös uusia rakennetaan kiihtyvään tahtiin ja niiden keskihinnat ovat nousseet tasolle 372.000 USD:
Also on Tuesday, the Commerce Department said the median price of a new home sold in April was $372,400, up 20.1% from a year earlier, the strongest annual gain since 1988. The median sales price for existing homes rose 19.1% in April to $341,600, the National Association of Realtors said last week. Robust homebuying demand, driven by ultra-low mortgage interest rates, and a shortage of homes for sale have pushed prices rapidly higher in recent months. There were 1.07 million existing homes on the market at the end of March, down 28.2% from a year earlier, according to NAR.
Kehitys on näkynyt myös jenkkiläisen, suuren omakotitalorakentajan NVR Inc. kurssikehityksessä - se pomppasi eilen Top Gainers-listalle - ohessa 5 vuoden käyrä:
Yhtiö ei ole pelkkä rakentaja vaan sillä on taseessaan myös suuri erä kiinnelainoja eli se toimii myös pankkina:
Kulutustavaroiden hintamuutoksiin vaikuttavat lyhytaikaiset trendit - raaka-aineiden saatavuus ja hinnat, tuotannon sopeutuminen kysyntään, työn saatavuus jne. Investointi omaan kotiin heijastelee pidempää näkemystä eteenpäin. Siinä kysyntä ja hintataso näyttäisivät osoittavan jenkkien pitkäaikaista luottamusta tulevaan. Inflatorista vaikutusta hinnannousuilla on, mutta eipä se näy huolettavan kun kiinnelainoja menee kaupaksi ja rakentajaan uskotaan.
Näin muualla, mutta kuinka meillä. Nimimerkki Makaroonilaatikko muistuttaa edellisessä viestissä:
Makaroonilaatikko kirjoitti:
Euroopan suurin ongelma ei ole hajanainen korkoympäristö, vaan se ettei Euroopalla ole yhtenäistä finanssipolitiikkaa. Rahapolitiikkahan on yhteistä, EKPn myötä.
Juuri näin. Meidän rahoitusvakautemme perustuu uskoon USA:n FED:n ja Euroopan keskuspankin toimiin, joita meillä Suomessa hoitaa Suomen Pankki.
Finanssipolitiikasta vastaamme itse. Finanssipolitiikalla tarkoitetaan hallituksen toimia, joilla ohjataan julkisia menoja ja niiden rahoitusta. Elvyttävä finanssipolitiikka tarkoittaa julkisen talouden ylijäämän pienentämistä tai alijäämän kasvattamista. Se on käytännössä verojen alentamista tai julkisten menojen kasvattamista (kuten julkisen sektorin investoinnit, kulutus ja tulonsiirrot).
Kasvua hillitsevä on tämän vastakohta, jossa kiristetään verotusta ja hillitään julkista kulutusta ja investointeja.
Suomessa finanssipolitiikkaa johtaa valtioneuvosto ja ministeriöistä erityisesti valtiovarainministeriö.
Euroopan Unionilla on mittava elvytyshanke valmisteilla. Miten meillä tähän tukipakettiin ollaan valmistautumassa niin, että saisimme siitä mahdollisimman suuren osan elvyttävään finanssipolitiikkaan. Muut maat nappaavat osansa kyllä itse - niistä ei tarvitse huolehtia.
Kesken kulkutaudista toipumisen meillä on ministeri vaihtumassa eikä uuden linjauksista ole tietoa. Uskaltaako täällä kotia ostaa? Ryhtyykö valtio näivettämään kasvua? Osaako uusi ministeri pitää Suomen puolta rahaa EU:sta haettaessa?
Sijoittajan kannalta rahapolitiikkaan näyttäisi olevan luottamusta, mutta kotimarkkinan kohdalla nähtäväksi jää kuinka valtio finanssiasiansa hoitaa. Osakesijoittamisessa Suomeen sitä on seurattava tarkasti ja se on tärkeämpi kuin pelkkä elinkustannusindeksin nousu. Sijoittajan näppi on salamanopea.
Elpymisessä ei ole kyse siitä onko baari auki vai ei, vaan ryhtyykö hallintomme elvyttäviin toimiin.
