Itselleni tuli viime viikolla sähköposti, mikä nimen perusteella olisi lähettänyt meidän TJ. Viestissä luki kutakuinkin seuraavaa:
Hei (minun etunimi)!
Oletko tällä hetkellä vapaana?
Kiitos.
Lähetetty iPadistani
Sähköposti oli kuitenkin jotain ihan muuta kuin meidän TJ. Olisi mielenkiintoista tietää mitä tuolla sähköpostilla on yritetty urkkia tai mikä on ollut end goal.
Tuo oli jo niin hyvä, että moni varmasti haksahtaa klikkaamaan. Kirjoitin tämän ylös myös itselleni varoitukseksi, että luetaan jatkossa vähän huolellisemmin, ennen kuin tehdään yhtään mitään.
Mun vinkki olisi, että älä koskaan klikkaa sähköpostista mitään linkkiä tällaisessa tapauksessa, jossa et ole aktiivisesti tehnyt mitään, miksi olisit saanut jonkun linkin. Toki jotain salasanan palautuslinkkiä joutuu klikkaamaan, jos sellaisen on itse tilannut. Mutta muussa tapauksessa, esim. jos Netflix, Paypal tai vastaava on lähettävinään viestiä ja se näyttää legitiltä, niin et klikkaa siitä mitään, vaan menet osoiteriviltä suoraan ko. saitille. Näin ei tule harhautetuksi mihinkään phishing-sivuille. Paremmissa toteutuksissa ne osaavat myös feikata lähettäjän osoitteen ja linkit näyttämään siltä, että ne menisivät sinne, minne väittävät.
Periaatteessa taitaa olla niin, että legitit saitit eivät lähetä mitään linkkejä juuri tästä syystä, joten jos on linkki antaa jotain henkilökohtaista dataa, kirjautua johonkin tmv., se on erittäin todennäköisesti huijaus. Esim. Nordnetiltä kun tuli juuri meili täyttää valtakirja yrityksen nimenkirjoitusoikeutetuista, niin ei siinä ollut linkkiä asiakassivuille, vaan ohje kirjautua itse sisään Nordnetiin. Varmasti ihan tarkoituksella näin.
Periaatteessa taitaa olla niin, että legitit saitit eivät lähetä mitään linkkejä juuri tästä syystä, joten jos on linkki antaa jotain henkilökohtaista dataa, kirjautua johonkin tmv., se on erittäin todennäköisesti huijaus. Esim. Nordnetiltä kun tuli juuri meili täyttää valtakirja yrityksen nimenkirjoitusoikeutetuista, niin ei siinä ollut linkkiä asiakassivuille, vaan ohje kirjautua itse sisään Nordnetiin. Varmasti ihan tarkoituksella näin.
Netflixin tapauksessa ne lähettävät koko ajan maileja, joista pääsee suoraan Netflixiin. Ja olen mennytkin. Mutta on hyvä vinkki kirjautua itse sisään systeemiin, oli mikä hyvänsä. Tosin laiskana kaverina epäilen, pystynkö tähän sisukkaasti jatkossakaan.
Periaatteessa taitaa olla niin, että legitit saitit eivät lähetä mitään linkkejä juuri tästä syystä, joten jos on linkki antaa jotain henkilökohtaista dataa, kirjautua johonkin tmv., se on erittäin todennäköisesti huijaus. Esim. Nordnetiltä kun tuli juuri meili täyttää valtakirja yrityksen nimenkirjoitusoikeutetuista, niin ei siinä ollut linkkiä asiakassivuille, vaan ohje kirjautua itse sisään Nordnetiin. Varmasti ihan tarkoituksella näin.
Netflixin tapauksessa ne lähettävät koko ajan maileja, joista pääsee suoraan Netflixiin. Ja olen mennytkin. Mutta on hyvä vinkki kirjautua itse sisään systeemiin, oli mikä hyvänsä. Tosin laiskana kaverina epäilen, pystynkö tähän sisukkaasti jatkossakaan.
No niin taitaa olla, Netflix mainostaa jatkuvasti uusia julkaisuja, jos sieltä on tilannut uutiskirjeen. Tämän ei pitäisi olla ongelma, koska sulla on varmaankin laitteilla kirjautuminen tallennettuna. Pelkän huijauslinkin klikkaaminen ei vielä ole maailmanloppu, tuhoa tulee vasta, jos sellaisen kautta menee antamaan tunnuksensa, salasanansa, maksukortin tietoja tai muuta vastaavaa, jota voidaan väärinkäyttää.
Pahimmassa tapauksessa linkkiä klikkaamallakin voinee saada jotain ikävää koneelleen. Riippuu toki vähän koneen tietoturva-asetuksista ja siitä minkälaisia plugareita on asennettu (esim. Flash)
Ennätystenkokeiluviikon toisen treenin jälkeen kirjaan tohkeissani tulokset ylös:
Vinopenkki: 8x70kg
Fly: 10x107kg
Ojentajat taljalla: 10x100kg
Ylätalja: 9x80kg
Alatalja: 10x85kg
Hauiskääntö tuella: 12x35kg
Hauiskääntö käsipainoilla: 10x17,5kg.
Olen yleensä sohinut crosstraineria ihan semihuolella ennen treeniä, tällä viikolla vain lämmitellyt. Oletin tulosten olevan kovempia kuin viimeiset tiukat sarjat, mutta vinopenkkiä lukuun ottamatta nämä olivat kaikki posareita. Lisäki liki kaikki ovat aavistuksen yli pöhköpalloaikojen tulosten eli 1996 olleen tason. Tosin silloin lähinnä kyykkäilin, vedin maastavetoa ja/tai rinnallevetoa sekä vähän penkkailin välillä. Toki olen pikkupojasta yrittänyt pitää coren kasassa, eli jotain vatsaa ja selkää olen aina vähän vääntänyt. Olenkin aivan varma, että miulla on six-pack. Olen myös lähes yhtä varma, että se ei tule koskaan näkymään ulospäin.
Perjantaina olisi olkapäät, mutta ne otan varovasti ehkä. Toinen olkapää kiukutteli monta vuotta, mutta nyt on ollut pari kuukautta kiltisti.
Kyykkäämään alan tanko selässäkin, kun lopetan laihduttamisen. Maastaveto saattaa olla vanhalle miehelle liian vaarallinen ja rinnalleveto puhumattakaan tempauksesta ahdistavia, kun on joskus saanut jotain ylöskin. Sama tietysti kyykyssä, mutta jos käyt säännöllisesti salilla etkä tee koskaan kunnolla jalkoja, olet nähdäkseni intersektionaalinen feministi.
Ajattelin vaarallisia asioita eli tavoitteita. Mutta nythän on niin, että 185-senttisen kuuluisi painaa alle sata, saada penkiltä yli sata ja kyykätä satasella sarjoja. Sairastumatta ja loukkaantumatta tämä voisi mennä ennen 54-vuotispäivää, kaksi ensimmäistä syyskuussa. Laskin nimittäin, että paino olisi alle sadan syyskuun loppuun mennessä, juuri nyt 106,1kg. Penkkiykköstä en ala treenaamaan, mutta pahoin pelkään, että jos saan jalat ilmassa jonkun 10x80kg, en malta olla ykköstä kokeilematta, vaikka siinä on älyä kuin koomikko Kivessä.
Lentopalloon paluuta en sentään suunnittele, aivan liian iso loukkaantumisriski. Uusi urani nelossarjassa kypsällä iällä toi muutaman maahan läpsäistyn paterin, yhden rikkoontuneen sekä polven että sormen ja näiden myötä kymmenen kiloa painoa, joka oli siis kuivasta siideristä muodostunutta ihraa. Mikä onkin jännä kemiallinen reaktio.
Pahin pelkoni ei olekaan pörssiromahdus, vaan loukkaantuminen tai sairastuminen.
Eikä siis pörssiromahdus ole peloistani edes TOP100:ssa, niitä tulee ja menee. Toivottavasti vielä mahdollisimman monta.
Itse olen aina pitänyt kyykkyä huomattavasti vaarallisempana kuin mavea. Ja alaselkäni on vahvasti samaa mieltä. Oikea asento on ainakin minulle helpompi pitää mavessa kuin kyykyssä. Toki vaihto takakyykystä etukyykkyyn toi hiukan helpotusta. Rasitus alaselälle väheni asennon myötä mutta myös painot tippuvat normisti noin 20%.
Ykkösmaksimin kokeilussa ei todellakaan ole mitään järkeä (loukkaantumisriskin takia). Kannattaa mieluummin ottaa maksimi kolmosia tai vitosia. Nyrkkisääntönä max3 on 90% ja max5 85% maksimiykkösestä. Siitä vain laskemaan ykkönen ja huijaamaan itseään että laskennallinen maksimi on myös oikea maksimi.
Täältä kanssa välttämissuositus ykkösille. Olkapää kun ottaa kunnolla osumaa tulee penan tilalle kiertäjäkalvosinkuntoutus, joka ei oo välttämättä yhtä jännää kuin penasarjan vääntäminen kymppitoistosena.
1990- luvun alussa valmistauduin alle 20 vuotiaiden voimanoston SM-kisoihin. Olin oikeastaan valmistaitunut kilpailuihin noin 3-4 vuotta erittäin kurinalaisesti. Menomatkalla kisapaikalle söin jossakin sen ajan Kesoililla, paikkakunnalla jota ei enää ole, sellaisen perus-pizzan. Laskeskelin mielessäni, että olen kilon alle punnituspainosta, eihän se yksi suolainen ja rasvainen eines painoa nosta kun sen kilon. Paino nousi lopulta vuorokaudessa 4 kiloa yli sallitun. Ehkä se suolan määrä vaan keräsi nestettä.
Kilpailin sarjaa ylempänä. Alemman sarjan voitto muuttui ylemmän sarjan seitsemänneksi sijaksi. Alemman sarjan tulokset olisivat edelleen ikäluokan lähellä kaikkien aikojen parhaita.
Olen suhtautunut tähän itselleni tyypilliseen tapaan armollisesti, mietin tapausta edelleen päivittäin ja kerron sen aina sopivassa yhteydessä.
Kannattaa mieluummin ottaa maksimi kolmosia tai vitosia. Nyrkkisääntönä max3 on 90% ja max5 85% maksimiykkösestä. Siitä vain laskemaan ykkönen ja huijaamaan itseään että laskennallinen maksimi on myös oikea maksimi.
Tunnen metodin. Olisin taipuvainen max4 on 90% laskentaan. Mutta tätä ei hyväksytä Lauritsalan toverituomioistuimessa. Joko olet nostanut tai sitten et ole.
Perjantaina sain olkaprässissä 10x60kg, vipareita 10x9kg ilman olkapääkipuja, sekä pohkeita 10x100kg, mikä lämmitti kokeilemaan penkkiä jalat ilmassa. 7x80kg oli aika odotusten mukainen. Jatkan kuitenkin vinopenkkiä, jossa tänään 10x(20+40+50+60) ja 7x70 ja otin vielä yhden pakkotoistonkin päälle kun jäi kasi saamatta. Alle tosin sohin crosstraineriä 30 min 11:20/km lopetuspulssilla 160, joten ymmärrettävästi olin vähän sippi. Tämä olikin kovempaa kuin olen tällä kaudella kertaakaan sohinut.
Luulen, että siirryn kolme viikkoa semikovaa treeniä 3xvko ja sitten kevyempi viikko, jolloin kokeillaan sarjaennätyksiä eikä alle sohita naama irveessä, vaan pelkästään lämmitelläkseen. Tämä on miten Lauritsalan Kisan yleisurheilussa muuten treenit rytmitettiin eli 2-3 kovaa viikkoa ja yksi kevyt.
Ennätysten paraneminen on kuitenkin se juttu, joka takaa säännöllisen harjoittelun. Tulokset nyt ovat sen verran kukkakeppisarjaa, että ei niillä itseisarvoisesti ole väliä. Eikä SM-kisat ole tulossa eikä sarja ala. Mutta pienikin muutos parempaan saa hymyilemään - ja kestämään arkiraittiutta, mikä nyt on toki aika tylsää. Ja lisäksi uudesta ennätyksestä tulee vanhallakin iällä sellainen endorfiiniryöppy, että siviilit eivät tosiaankaan ymmärrä.
Pääsalkku näköjään luiskahti tänään plussalle vuodesta. Tässähän voi käydä niinkin, että joutuu kansa verollepantavaksi, kukin omaan kaupunkiinsa. Kaikki maksetut ennakot hain kyllä maaliskuussa pois. Olen paatunut verovälttelijä, joten en aio verottajalle viestittää lopputilikauden yllättävästä kurssinoususta. Tilikauden tuloksesta en itse asiassa tiedä, kirjanpitäjä kyllä sitten kertoo. Eikä sen väliä, koska ei ennakoita nollasta alemmaksi saa. Maksaa sitten jälkihiki-Vikiä.
Ennätysten paraneminen on kuitenkin se juttu, joka takaa säännöllisen harjoittelun.
Tämä on se joka on itseänikin naurattanut ja motivoinut tässä viime syksystä alkaen. Silloin nimittäin aloitin nuorena suurlupauksena voimanoston harjoittelun, siitäkin huolimatta, että Ovaron esittelyteksti väittää meidän syntyneen samana vuonna. Eli tulokset ovat ja pysyvät ikuisesti reippaasti alle kukkakeppitason ja silti se, että lähes joka viikko saa laittaa vähän enemmän painoa tankoon saa menemään salille innokkaasti ja usein.
Lohduttaudun sillä, että toisin kuin kavereillani joilla on takana 40 vuotta salitreeniä ja siksi kaikki ennätykset jo tehtynä minulla on vielä varaa kehittyä.
Pidempään aktiivisesti treenanneena olen viime vuosina ymmärtänyt, ettei tärkeintä ole se, onko ohjelmassa kyykkyä vai jokin korvaava liike. Liikkeitä tärkeämpää on mielekkyys ja se että harjoite sopii sen tekijälle. Tekee siis sitä mikä sopii itselle, mistä nauttii ja miten saa treenaamisesta pakollisen suorittamisen sijaan mieluisan elämäntavan. Jonkinlainen tavoitteellisuus antaa motivaatiota tekemiseen. Oli se sitten painonpudotus, parempi voimataso ja esteettisempi vartalo.
Jos esimerkiksi tuntuu siltä, ettei vapailla painoilla tehty kyykky tunnu sopivalta, on muitakin hyviä vaihtoehtoja. Tärkeintä on pitkäjänteisesti jaksaa käydä salilla haastamassa itseään. Jonkinlainen progressio eli esim. enemmän toistoja tai sarjapainojen kasvatus mahdollistaa kehityksen. Senkin vuoksi tuollainen treenipäiväkirja on hyvä tapa taltioida tuloksia.
Moni aloittaa ja lopettaa treenaamisen kerran vuodessa. Toiset eivät enää treenaa päälle nelikymppisenä, koska kehitys on huonompaa kuin nuorena. Vaikka kehitys olisi hitaampaa, se on varmasti parempaa kuin niillä, jotka luovuttavat yrittämättä. Saliharrastus on asia, josta en olisi valmis luopumaan missään tilanteessa. Aion käydä salilla niin pitkään kuin se on mahdollista.
Hyvänä puolena motivoitunut treenaaminen muun muassa edesauttaa kuluttamaan vähemmän alkoholia ja huolehtimaan ruokavaliosta paremmin. Tosin tässäkin olen sitä mieltä, ettei muutama olut työviikon päätteeksi aiheuta haittavaikutuksia. Sataprosenttista fitness-elämäntyyliä ei ole kenenkään pakko elää saavuttaakseen hyviä tuloksia. Tsemppiä treeneihin!
Liikkeitä tärkeämpää on mielekkyys ja se että harjoite sopii sen tekijälle. Tekee siis sitä mikä sopii itselle, mistä nauttii ja miten saa treenaamisesta pakollisen suorittamisen sijaan mieluisan elämäntavan. Jonkinlainen tavoitteellisuus antaa motivaatiota tekemiseen.
Pöhköpallon ja säännöllisen saliharjoittelun 1996 lopetettuani ymmärsin, että ongelma ei ole niinkään mitä salilla tekee, vaan miten sinne pääsee.
Aloitin uudelleen säännöllisehkön saliharjoittelun entisen melko epäsäännöllisen sijaan taas avioerottuani 2010 keväällä, kun pystyi taas järjestämään itse omat aikataulunsa. Teoreettisesti on mahdollisesta, että mielessä oli myös pesäpallotermein irtopesälle pääsy. Enkä ole pitänyt taukoa muista syistä kuin sairastumisista ja loukkaantumisista johtuen. Jopa pokeriturnausten aikaan olen pysynyt aika hyvin rytmissä, mm. viime kesänä Vegasissa paino tippui kaksi kiloa ja salitulokset paranivat. Kun henkilökohtainen matkatoimistoni tekee hotellivarauksia, kaksi pohjavaatimusta on speksattuna: Sali ja netti pitää olla.
Tosin flunssia ja niistä seuranneita poskiontelontulehdus -> keuhkoputkentulehduskierteitä sekä luunmurtumia on riittänyt vaikka muille jaettavaksi. Poskiontelon leikkautin ja koronarajoitukset veivät ainakin perinteisen kevätflunssan, joten yläkroppa on hyvin lähellä kilpaurheiluaikani kuntoa. Nyt pitääkin olla varovainen, koska jossain hauiksessa ja ojentajissa olen jo alueella, jossa ei lihasmuistia löydy. Tosin eristävinä en näitä 80- ja 90-luvulla tehnyt juuri ollenkaan. Se mitä löytyi oli lähinnä rinnallevedon ja penkin oheisvahinkoja.
Mutta siis täsmälleen saman hiippakunnan miehiä. Luinkin Pakkotoistosta jostain kahvakeskustelusta (=mikä on optimikahva mihinkin laitteeseen) erinomaisen kommentin:
Miulla on ollut tämä mielessä varapokerikolumnina jo kauan (=pari viikkoa). Idea tuli Bush-dokumentistä, jossa todella tykkäsin Bushin linjasta Berliinin muurin murtuessa. Ei mitää ilkkumista, jotta Gorba pysyisi vallassa. Eli ei keskitytä tuulettelemaan, vaan mietitään, mitä siitä seuraa.
"Olen pitkään pohdiskellut, mitä ei pitäisi nuolaista ennen kuin tipahtaa. Ehkäpä tässä on aikoinaan ajateltu tulevan seksuaalirikoslainsäädännön hengessä ”Ei suuseksiä ilman suostumusta”?"
Luonnollisesti unohdin sitten koko Puska-osuuden pois. Tarkoitus oli myös kertoa miten Hillary ratkaisi miehensä ensimmäiset vaalit olemalla kommandona vaaalikiertueella, tempaisemalla hameen ylös ja sanomalla "Read my lips, no more bush".
Ohitin juoksulenkillä pari kävelijää. Onneksi eivät kiristäneet tahtia, koska muuten olisin tullut itse ohitetuksi. Nylkyt eivät toki hölköttelyäni juoksuksi hyväksy, vaikka erotan kyllä juoksuaskeleen kävelyaskeleesta. Toki itsekin olisin reippaasti kävelemällä selvinnyt matkasta (jonka pituutta tarina ei häveliäisyyssyistä kerro) nopeammin kuin nyt menneessä 45 minuutissa.
Kyseessä oli ensimmäinen lenkkini muutaman vuoden takaisen polvileikkauksen jälkeen. Eli taisi olla ensimmäinen lenkkarihiivintä yli 50-vuotiaana. Varmuuden vuoksi juoksin hautausmaan ympäri, ettei olisi ollut pitkä kuljetusmatka, jos olisi slaagin saanut.
Päätuulettelunaiheeni on, että polveen tai mihinkään muuhun jalanosaan ei sattunut yhtään. Olisi nimittäin voinut löytyä 106-kiloisella vaikka mitä ongelmaa. Selkä nyt toki tuli kipeäksi, mutta pienellä roikkumisella ja venyttelyllä sekin hävisi.
Life is good.
P.S. On hyvin mahdollista, että nettovarallisuuteni on Nordean nousun myötä juuri tänään ATH:ssä. Suurin pörssisalkku ei ole, mutta muista salkuista ainakin osa on, ja listaamattomat sijoituksetkin näyttäisivät pääosin olevan siedettävässä mallissa. Laskelmia asiasta ei tietenkään ole, eikä asia ole juuri merkityksellinen. Ainakaan siihen verrattuna, etten sittenkään ollut lenkkeilystä lopullisella eläkkeellä.
Oma teoriani on, että vain ihmiset jotka ovat huonommassa kunnossa kuin minä juoksevat minua nopeammin koska eivät jaksa lenkkeillä yhtä kauan kuin minä.
Ja jos mummut lihavien puudeliensa kanssa ohittavat niin se johtuu vain siitä, etteivät pysähdy poimimaan kakkoja pussiin vaikka pitäisi!
Tätä oli vähän nihkeä kirjoittaa, kun telkkarissa oli rahapeliasiaa ja Juha Helppi voitti toisen maailmanmestaruutensa. Miulla on kuitenkin teoria, ettei kannata jokaiseen pokerikolumniinsa työntää Veikkaus-vastaiseksi koettua samaa viestiä. Ja tämänkin aihe oli tuore, koska luin tuoreen twiittiketjun pokerinpelaajien pihistelystä eilen. Tämä voisi olla hauska myös pokerista jostain syystä kiinnostumattomillekin.
Koska oli tänään poikkeuksellisen paljon puuhaa, päädyinkin aloittamaan aamuni tutkimalla ja ostamalla uutta osaketta. Jota hain aluksi nimellä Excel, mutta ei heti löytynyt. Sijoitustiedon postaukseenkin kirjoitin ensin Excel, mutta esikatselussa löysin virheen. Käytännön varmaa on, että kirjoitan Exelin vielä jossain muussakin yhteydessä taulukkolaskentaohjelmaksi.
Päivän Good beat:
Lähetin kolumnin julkaistavaksi ja sitä odotellessa kirjoitin Exel-ketjuun pitkät pätkät. Sitten kolumni tulikin jo julkaistuna takaisin ja unohdin väliaikaisesti koko jutun, jota olin vasta esikatselemassa. Sitten refreshasin (mikä on suomennos?) sen sivun mihin olin kirjoittanut, sanoin hiljaa naisen sukuelintä kuvaavan viisikirjaimisen sanan, mutta painoin muodon vuoksi kuitenkin sivua takaisin. Normaalisti koko teksti on hävinnyt kuin Jimmy Hoffa. Mutta kas, olin painanut esikatselua, ja tämä tarkoitti, että teksti oli tallella.
Pitkät postaukset kannattaisi muuten kirjoittaa wordiin. Niin miekin teen. Noin kerran kymmenestä.
Itse olen laiskana kehittänyt tavan ennen send/save/tallenna/esikatsele/whatever-napin painallusta painaa CTRL+A ja CTRL+C. Ajaa saman asian eli teksti on tallessa leikepöydällä. (toimii Windowsissa, muista ympäristöistä en tiedä)
CTRL+A valitse kaikki teksti aktiivisessa ikkunassa (tai sen aktiivisessa osassa)
Ostan hyvin haluttomasti mitään tavaroita. Huoleton on hevoseton poika. Sen sijaan palveluista maksan hyvin liberaalisti. Tässä tosin ”liberaalisti” ei tarkoita, että haluan tulla kusetetuksi. Kaikilla toimialoilla minkä kanssa olen ollut missään tekemisissä, on löytynyt kavereita, jotka ovat heti valmiita puukottamaan selkään, jos antaa yhtään siimaa.
Vieläkin vähän mököttelen, kun viimeksi teetätin käyntikortteja. Käytin samaa kivijalkakirjapainoa ensimmäisen kerran joskus 90-luvulla. Neuvottelin aina hinnan etukäteen, ja hyväksyin tarjouksen, vaikka arvelin joka kerta, että shoppailemalla olisi saanut halvemmankin. Viimeisen kerran, kun menin tilaamaan samoista pohjista käyntikortteja, unohdin kysyä hintaa. Sen ei tosin pitänyt olla kovin kallis, koska jos kyseessä on vanhan laatan käyttö, kirjapainon muuttuvat kustannukset ovat olemattomat. Tämän tiedän vanhana nurin menneen kirjapainon tilintarkastajana.
Se jantteri laskutti sitten niistä korteista pitkäaikaista kanta-asiakastaan reilusti enemmän kuin alkuperäisistä. Onneksi meni koko kioski myöhemmin nurin. Tämän jälkeen olen muistanut paremmin sopia hinnan aina etukäteen.
Valokuvaajien kanssa olen paljon askarrellut. Olen törmännyt ilmiöön, jossa kuvaaja, jolla ei ole ollut keikan keikkaa kolmeen kuukauteen, ei suostu 400€/päivä listahinnoistaan joustamaan yhtään ja lopulta nälän tultua taloon vaihtaa toimialaa.
Nyt oli taas kesäkuussa pakollinen kuvaustilaisuus, ja näissä yhteyksissä yleensä yritän neuvotella myös omaan käyttöön kuvia joko ilmaiseksi tai rahalla.
Kuvaaja oli paikalla jotenkin vastentahtoisesti, vaikka oli yrittäjä. Ehkä pelkäsi koronaa tai jotain. Mutta joka tapauksessa otti pyynnöstä muutaman ekstrakuvankin, mihin meni pari minuuttia.
Sitten se lähettikin jotain kaksi viikkoa myöhemmin kuvia. Ne eivät olleet kovin hyviä, mutta kysyin hintaa kuitenkin. Hetken mietittyään se vastasi perspektiivistäni poskettoman hinnan viiden minuutin töistä.
Mököttelin vähän mutta tein kuitenkin lopulta vastatarjouksen, joka oli 60 pinnaa alkuperäisestä. Toki reilusti enemmän, kuin mitä olisin katsonut kohtuulliseksi. Se ei vastannut siihen koskaan mitään. Mitä ilmeisimmin taiteilijaa oli loukattu vastatarjouksella. Veikkaan kaverin vielä joutuvan oikeisiin töihin, ellei ole mitään perintöjä tiedossa. Eikä saavan ikinä sellaista keikkaa, johon mie voin jotenkin vaikuttaa.
Jorma Uotiselta opin, että taiteilijan työstä maksan tasan sen mikä pyydetään. Muuten olen ilman enkä tuhlaa taiteilijan aikaa. Mihinkään alennusmyynteihin ei tietenkään pidä alentua.
Aika moni pienyrittäjä tuntuu ottavan hintakeskustelut jonkinlaisena henkilökohtaisena loukkauksena. Sen ymmärrän, ettei hinnoista tarvitse joustaa jos ei halua, mutta sitä en oikein ymmärrä, että jos asiakas haluaa keskustella hinnoista, niin sitä pidetään jotenkin loukkaavana.
Itse hämmästyin viimeksi, kun kysyin toistuvaan hommaan A käyttämältäni palveluntarjoajalta tarjousta kertaluontoisesta hommasta B. Se oli kallis, ja valitsin kilpailevan toimijan. Tämän kuultuaan palveluntarjoaja ilmoitti, että hän sitten lopettaa myös homman A. No nyt minulla on hommaan A parempi ja halvempi tekijä, joten en ole pahoillani, ainoastaan ihmeissäni.
Ylipäätään PK-yrittäjät tuntuvat katsovansa oikeudekseen jonkinlaisen loputtoman tinkaamisen, vaikka tuotteen/palvelun hinta olisi tuottamaansa lisäarvoon nähden hintaluokaltaan oikea.
"Voisko tuossa tulla alle satkuun kuussa", jos hinta sen 110 euroa ihan alarajalle tarjottuna. Ja sitten se loukkaantuminen, jos ei tulla vastaan, se on veristä. Totuus on ettei tuolla kympillä ole mitään väliä, mutta kitupiikki on kitupiikki. Se on oppinut jostain, että kituuttamalla saa parasta. Siksi se elää kituuttaen ja teettämänsä omakotitalon putket tiputtelee liitoksista.
Ostan hyvin haluttomasti mitään tavaroita. Huoleton on hevoseton poika. Sen sijaan palveluista maksan hyvin liberaalisti. Tässä tosin ”liberaalisti” ei tarkoita, että haluan tulla kusetetuksi.
Word! En voisi olla enempää samalla linjalla, sanasta sanaan. Ja juuri tuokin, että palvelusta voi maksaa reippaasti ja tipata reippaasti mut jostain tulee fiilis, että Apinaa nyt vähän koijataan niin menee maku koko hommaan.
Ylipäätään PK-yrittäjät tuntuvat katsovansa oikeudekseen jonkinlaisen loputtoman tinkaamisen, vaikka tuotteen/palvelun hinta olisi tuottamaansa lisäarvoon nähden hintaluokaltaan oikea.
"Voisko tuossa tulla alle satkuun kuussa", jos hinta sen 110 euroa ihan alarajalle tarjottuna. Ja sitten se loukkaantuminen, jos ei tulla vastaan, se on veristä. Totuus on ettei tuolla kympillä ole mitään väliä, mutta kitupiikki on kitupiikki. Se on oppinut jostain, että kituuttamalla saa parasta. Siksi se elää kituuttaen ja teettämänsä omakotitalon putket tiputtelee liitoksista.
Jos kympillä ei ole väliä, niin eikö tässä myyjä olisi voinut sitten antaa kaikille sen 100 eurolla kuussa, niin pääsisi siihen satasen haamurajalle x)
Loputon tinkaaminen on toki asia erikseen, mutta jos kysyy halvempaa hintaa, niin ei sen pitäisi olla mikään ongelma. Ei siitä turhaan kannata ylimäärästä maksaa. Toisaalta kannattaa myyjänkin pyrkiä optimoimaan oma kate eikä suoraan tarjota minimihintaa.
Aurinkolämpöjä kaupatessani ja asentaessani olen tinkaajalle kertonut, että hänen tinkaamansa summa lähtee suoraan minun palkastani. Asiakkaan tämän ymmärrettyään olen käytännössä aina saanut pyytämäni, varsin kohtuullisen hinnan. Kohtuuttoman hinnan pyytäjiä toki minäkin vihaan sydämeni pohjasta.
Aurinkolämpöjä kaupatessani ja asentaessani olen tinkaajalle kertonut, että hänen tinkaamansa summa lähtee suoraan minun palkastani. Asiakkaan tämän ymmärrettyään olen käytännössä aina saanut pyytämäni, varsin kohtuullisen hinnan. Kohtuuttoman hinnan pyytäjiä toki minäkin vihaan sydämeni pohjasta.
Lähteehän se ostajankin palkasta ihan suoraan (jos yksityishenkilö, eikä tietoa miten kotitalousvähennys vaikkapa toimii tässä yhteydessä), vieläpä nettona, eli huomattavasti suurempana.
Ennätysten kokeiluviikko taas menossa. Maanantaina vielä vähän Jensin häistä toipilaana (su loivennuspäivä) päädyin kuitenkin toimimaan suunnitelman mukaan.
Vinopenkki: 9 x 70 (kympissä spotteri auttoi aavistuksen)
Fly: 10 x 113
Ojentajat taljassa: 6 x 105
En ollut ihan tyytyväinen, mutta toisaalta miinuskaloreilla paikallaan pysyminenkin on eteenpäin. Jos ollaan ihan tarkkoja, tilasin sunnuntai-iltana On the Rocksissa kahdelta ja kolmelta jallun ja kossuvissyn ja olin ma kuudelta salilla. Kyllästyin kalkkiviivoilla joustavaselkärankaisena koko päivän kestäneeseen kankkusteluun. Ei voi sanoa, että kaverit yllyttivät, koska seurassani oli vain sunnuntai-Hesari. Tällä saattoi olla jotain teoreettista vaikutusta aavistuksen odotuksia huonompiin suorituksiin.
Erityisesti ojentajissa olisi tarpeen saada kymppi, koska se on olisi Täyspakka-Akin paluu. Neljän viikon päästä sitten. Ehkä.
Painonpudotuksessa luistin viime viikolla puolen kilon viikkopudotuksesta, jota ennen ei pisaraakaan tulilientä 400 grammaa ja toissaviikolla 100 grammaa. En sitten viitsinyt kävellä verkkareissa rappuja tai jotain. Mutta trendi on kuitenkin alaspäin ja tällä viikolla on mahdollista kellottaa viikon tavoite 104,2, kun tänään oli 105,1. Ehkä henkisistä syistä olisi pe syytä kävellä jotain aamurappuja, koska illalla on ohjelmaa, jonka suorittaminen absolutistina tuntuu taas oikeasti mahdottomalta.
Vinopenkki: 9 x 70 (kympissä spotteri auttoi aavistuksen)
Fly: 10 x 113
Ojentajat taljassa: 6 x 105
En voi muuta sanoa kuin haista vittu... Itselle riittää että saan selkäkivut pysymään poissa, 70-luvun Schwarzeneggerin vartalosta haaveilun olen jättänyt jo vuosia sitten. Miten helvetissä saatte kehitettyä tuollaiset lihasvoimat kun itsellä vuosien 3x viikossa treenauskaan ei pääse edes lähelle vaikka kuinka hiki roiskuisi?
Ehkä asiaan vaikuttaa elintavat, sillä paino ei ole koskaan ollut ongelma (intissäkin olisin saanut vapautuksen palveluksesta alipainon takia) joten syöminenkin on oletettavasti koomapotilaan tasoa... Ilman proteiinia on varmaan vaikea kasvattaa lihaksistoa vaikka kuinka rasittaisi kroppaansa - ongelma vain on etten saa lihasrajoja näkymään edes riisikeppiformaatissa, joten rasvakudoksen polttamisessa vs. lihasten kasvu on jotain puutteita.
Miten helvetissä saatte kehitettyä tuollaiset lihasvoimat kun itsellä vuosien 3x viikossa treenauskaan ei pääse edes lähelle vaikka kuinka hiki roiskuisi?
Ehkä asiaan vaikuttaa elintavat, sillä paino ei ole koskaan ollut ongelma (intissäkin olisin saanut vapautuksen palveluksesta alipainon takia) joten syöminenkin on oletettavasti koomapotilaan tasoa... Ilman proteiinia on varmaan vaikea kasvattaa lihaksistoa vaikka kuinka rasittaisi kroppaansa - ongelma vain on etten saa lihasrajoja näkymään edes riisikeppiformaatissa, joten rasvakudoksen polttamisessa vs. lihasten kasvu on jotain puutteita.
Salituloksia ei juuri kannata verrata kuin omiinsa. Paljonko on paljon riippuu mm. sekä välityksistä että suorituspuhtaudesta.
Jos kehitys ei ole kuitenkaan haluttua, arvailen vähän mikä voi mennä väärin. En ole nimittäin ollut niin pitkään vielä koskaan loukkaantumatta tai sairastumatta, etteivätkö tulokset olisi säännöllisellä treenaamisella ja pelkällä raejuustolla menneet ylöspäin. Loukkaantumiseksi tässä lasketaan myös Espon Coltsin kaatuminen, josta loukkaannuin niin paljon, että aloitin 1996 jälkeen säännölliseksi saliharjoitteluksi laskettavan seuraavan kerran 2010.
Syöminen voi olla hyvinkin tärkeä tekijä. Nälissään ei saa salille mennä ja syötävä on heti, kun pääsee pois. Tai näin ainakin mie pyrin tekemään. Ja pidettävä huolta, että mukana on tarpeeksi proteiinia mennen tullen. Nyt miinuskaloreilla ollessanikin syön kuusi kertaa viikossa suurin piirtein sen verran kuin haluan. Nämä ovat kolme kertaa kaksi tuntia salia ennen ja kolme kertaa heti salin jälkeen. Tosin tässä on laskettava rasvaton rahka ja raejuusto ruoaksi. Onneksi nyt on hyvin tuoreita mansikoita ja mustikoita sekaan, niin ateriahan on gourmet tasoa, kun laittaa vielä aspataamimarjakeittoa vähän päälle.
Toinen on treenin intensiteetti. On oikein hyvä, jos käy kolme kertaa vuodessa veivaamassa samoja painoja. Mutta jos kehitystä haluaa, on vedettävä sarjoja loppuun, eli niin pitkälle, että viimeinen epäonnistuu. Maun mukaan pakkotoistoja tai pudotussarjoja päälle. Olen nykyisin kykenevä tekemään max yhden loppuun asti menevän sarjan per liike. Tai enempää en ole tänä vuonna yrittänytkään. Itse asiassa siirryn vinopenkistä penkkiin seuraavaksi 4-12 viikoksi, ja ajattelin kokeilla kestääkö pää ja spotterin kanssa yhteistyö siinä kahta kovaa sarjaa. Nuorena poikana tehtiin bulgarialaisen painonnostovalmentaja Angel Spassovin nimissä ollutta ohjelmaa, jossa mm. yhdeksän maksimiykköstä. Those were the days - and they ain't comin' back.
Kolmas on levon ja treenin rytmitys. On melko turha painaa, jos lihas ei ole edellisestä treenistä palautunut. Kilpaurheilijana tein hampaat irvessä sen, mitä valmentaja oli paperiin laittanut. Nykyisin jos on huono päivä, menen salille joo, mutta kuntopyöräilen ja luen Economistia ja ehkä vähän helisyttelen pikkupainoja.
Ja jos jossain liikkeessä ei kahteen treeniin etene, vaihdan siihen lihasryhmään johonkin toiseen liikkeeseen. Ja palaan sitten seuraavassa tai sitä seuraavassa tai jossain vielä myöhemmässä 3+1 viikon syklissä vanhaan. Tai teen vähän lyhyempiä tai pidempiä sarjoja isommilla tai pienemmillä painolla ja useampia tai vähempiä sarjoja.
Liikkeiden pieni muuntelu on tosin parasta vain lihashuollon takia. Jos haluaa yksinomaan parempia tuloksia, kannattaa fokusoitua. Tosin kuntouttaminen se vasta kypsää puuhaa onkin.
Mie fokusoiduin tänään olkapäämaksimeihin:
Olkaprässi: 7 x 65kg (toivoin kymppiä😥)
Rear delt: 11 x 86kg
Viparit: 10 x 10kg
Ja vielä bonuksina:
Pohkeet: 10 x 105kg
Penkki jalat ilmassa: 8 x 80kg (Ysi vahvasti avustettuna)
Lankku: 2'15''
Miten motivaatiota voi myös pitää yllä: Pohkeissa ja lankussa olisin saanut (vähän) enemmän. Mutta pikkaisen himmaamalla voin olla käytännön varma neljän viikon päästä tulevista uusista kauden kärkituloksista. Paranevista tuloksista saa itsensä urheiluhulluuteen ja se ei ole kai vahingollisimpia hullutuksia, mitä miulla on ollut. Kehityksen pysähtyessä voi tuntua siltä, että viikon parin viikon rännihän voisi tehdä itse asiassa hyvää.
Huomattavaa on miun tuloksissa, että niitä ei Töölö Gymillä juuri kukaan pitäisi 105-kiloiselle yhtään minään.
