400k saa kasaan kuitenkin viime kädessä todella helposti ajan myötä, jos itsekuria ja työteliäisyyttä löytyy. Peruskoulusta amikseen, jollekin ok linjalle, hieman sivutöitä (kuten pokeria) niin saa helposti tonnin säästöön kuussa ja ne pienikuluisiin / kuluttomiin rahastoihin tai osakepoimintoihin -> 15 vuodessa kasassa on 400 000 euroa jos tuotto on 10% (7% tuotolla 17 vuotta). Tadaa. Yksi kaveri on käytännössä tuon tehnyt, ja ollut lähinnä vartijana / järjestyksenvalvojana / sijaisopena, reppureissannut paljon eikä ole pappa betalar.
Tää kuvastaa jotenkin sun ajatusmaailmaa ja mikä siinä on vinkasallaan mun mielestä, todella helposti :D kaikkea sitä.
Kuvittelet että tonnin säästäminen kuukaudessa on jotenkin helppoa jollain vartijan palkalla :D hetkellisesti varmaan onkin mutta että vuosikausia?
Veljeni säästi 10k viimevuonna, vartijan palkalla. Tämä oli mahdollista koska a. oli ilmainen auto (siskon), b, lapsi asuu äitinsä tykönä suurimman osan ajasta c ei tehnyt mitään erikoista vuoden aikana, töitä ja kotona / lapsen kanssa. d. asuu kaukana kaikesta halvemman vuokran takia, silti tarpeeksi lähellä töitä (30km)
TIetää itsekkin että ei tuo mitään elämää ole, eikä kukaan sitä TODELLA HELPOSTI tee vuosikausia.
Jännä miten taas demarikonsensuksen haastavista mielipiteistä ryöpytetään. Sijoitusfoorumilla.
Joo, on ehkä vähän hassua verrata Wahlroosiin, mutta toisaalta vielä hölmömpää olisi verrata keskivertotallaajaan joka uskoo että työeläkejärjestelmä on reilu, paras sijoituskohde on nollakorkoinen talletustili ja että pokeri on tuuripeli samalla kun painaa hilunsa lottoon ja pelikoneeseen.
Ja toki tuurilla on suuri merkitys, Machiavellin arvio että puolet menestyksestä on omaa tekemistä ja puolet tuuria / ulkopuolisia vaikutteita vastaa aika pitkälle omaa näkemystä.
400k saa kasaan kuitenkin viime kädessä todella helposti ajan myötä, jos itsekuria ja työteliäisyyttä löytyy. Peruskoulusta amikseen, jollekin ok linjalle, hieman sivutöitä (kuten pokeria) niin saa helposti tonnin säästöön kuussa ja ne pienikuluisiin / kuluttomiin rahastoihin tai osakepoimintoihin -> 15 vuodessa kasassa on 400 000 euroa jos tuotto on 10% (7% tuotolla 17 vuotta). Tadaa. Yksi kaveri on käytännössä tuon tehnyt, ja ollut lähinnä vartijana / järjestyksenvalvojana / sijaisopena, reppureissannut paljon eikä ole pappa betalar.
Mietin tuossa että miten saisi motivoitua itsensä kävelemään / liikkumaan / pudottamaan painoa. Olisiko 2,8 miljoonaa askelta ennen ensi kesää hyvä tavoite? Ja koittaa syödä/juoda sen verran mitä kuluttaa ilman kävelyä.
Energiankulutukseltaan sen pitäisi vastata noin 20 kilon pudotusta, jos tavoittelisi lopultakin paluuta 75 kiloon.
No ei sitä tonnia kuussa kyllä laita perustallaaja helposti siihen. Esim oma nettokin oli reilu 10 v sitten 1500€. Toki varmasti mahdollista, mutta tuossa yhtälössä et kyllä elä perhe-elämää pikkulapsineen kuin suurituloisena. Ylipäätään tuota ääri-ilmiötä ymmärtävän naisen löytäminen voi olla haastavaa.
Tuohon painon pudotukseen ei toimi kylmä matematiikka. Pelkästään kävellen laihduttaessa makroja miettimättä tuosta 20 kilosta karkeasti puolet on lihasta, mitä menetät. Se taas tiputtaa jo lepoaineenvaihdunnan kulutusta karkeasti 200 kcal vuorokaudessa. Lisäksi elimistö pystyy säätelemään aineenvaihduntaa tiettyjen rajojen puitteissa energiansaannin mukaan. Esimerkiksi jokainen tietää sen tunteen, kun hirveän mätön jälkeen hikeä puskee päälle vaikket tee muuta kuin makaat paikallasi. Vastaavasti tarpeeksi kauan liian reippailla miinuksilla johtaa paleluun ja väsymykseen.
Karkeasti, pari koko kropan treeniä tuonne kävelyiden väliin ja ruokavalio 30% prode, 30% rasvat, 40% hiilareista kaloreina laskettuna. Aloittaa voi ihan aamupalan fiksaamisesta, esimerkiksi puuro+raejuusto+oliiviöljy ja marjat antaa energiaa ja pitää verensokeria pitkään tasaisena. Tuo tekee ainakin itsellä sen, että mielihalut paskamättöihin tippuvat huomattavasti alemmas.
Vielä tuohon rahapuoleen, näin pienemmän mittakaavan kokemusasiantuntijana. Olin kymmenisen vuotta sitten vaiheessa, missä koko elämä oli aika hukassa eikä oikein ollut selvää mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Kai tuo oli joku kriisi, missä pistin koko elämän uusiksi. Tilillä oli 100k€ muutaman onnekkaan kasinopelin seurauksena ja velat kuitattu nolliin. En ostanut mitään järkevää ja olin helvetin onneton. Tiedän, että tällä palstalla tuo on monelle taskuraha, mutta oli itselle aika villi tilanne kun sitä ennen tilillä oli normaalisti lähinnä tonneja. Päivät ahdisti, vaikka olihan mulla koulua ja uusi parisuhde vireillä. Hassasin tottakai koko summan takaisin pikkuhiljaa ja kyllähän se hetken harmitti, varsinkin kun tuli pieni pätkä jossa tulot olivatkin sen 500€/kk. Myös Nordean soitto rahanpesunepäilyineen puoli vuotta myöhemmin (ihan eta-alueen voitto, josta vielä ilmoitin ennen kotiutusta niin pankkiin kuin verottajalle) oli melkoista suolaa haavoihin. Jälkeenpäin katsottuna tuo kokonaisuus selkeytti älyttömästi omia arvoja. Millaista elämää haluan viettää, millaisia töitä tehdä, haluanko lapsia jne.
Sen jälkeen on vain painettu noita tavoitteita kohti (esimerkiksi haettu yli 100 työpaikkaa ja vaihdettu aina kohti omia tavoitteita) ja olotila on kaikesta hektisyydestä huolimatta parempi. Oon edelleen paljon köyhempi kuin silloin, mutta oma pää on 10 kertaa selvempi.
Näiltä pohjilta, mieti mitä haluat elämältä ja kuinka siihen ajattelit päästä. Ei niiden tarvitse olla isoja asioita, vaan sulle merkityksellisiä asioita. Se 400k€ on ihan helvetisti rahaa selvittää rauhassa omaa nuppia, tiedät sen itsekin. Sä voit tehdä vaikka harrastusmielessä eri hommia ja hakea sitä juttua mikä kiinnostaa. Miehenä sulla ei ole liian myöhäistä vielä yhtään mihinkään, vaikka tajuan täysin tuon seinät kaatuu päälle fiiliksen.
Snowflake! Et ymmärrä kuinka etuoikeutettu olet ja kuinka hyvin on asiat. Pysähdy ja mieti, kaikkeen on ratkaisu omissa käsissä ja omassa päässä. Lopeta kaikki ruokien tilaus ja kalorien laskenta ja pakko askeleet päivässä ja jne. Hyötyliikunta paljon, lihaskuntoa paljon, puuroa, marjoja, hedelmiä, kanafilettä paljon, rasvatonta maitoa ja ohje minkä sain training campiltä kun ajattelin liikaa niin Jenkki sanoi KISS, toimii kaikkeen elämässä, bisnes, urheilu, syöminen, juominen, naiminen, suhteet, ihan mihin vain.
Voin kokemuksesta suositella etsimään jonkun ulkopuolisen henkilön, jonka kanssa kävisit vähän asioita läpi. Auttaa oikeasti selvittämään omia ajatuksia ja avaamaan lukkoja omassa ajattelussa. Jos koet, että ammatillisessa suorittamisessa on ne suurimmat lukot, niin urheilupsykologi voisi tulla kyseeseen. Jos taas muut elämänhallinnan osa-alueet ovat prioriteetteja, niin psykiatri tai psykologi voisi olla hyvä vaihtoehto. Tärkeintä on, että löytyisi henkilö, jolle on helppo puhua ja josta tulee sellainen olo, että oikeasti ymmärtää sinua ja tilannettasi. Jos ensimmäinen henkilö ei ole tällainen kannattaa koittaa toista. Muutaman käynnin jälkeen voi tarvittaessa miettiä pidempi aikaista terapiaakin, mutta se on jo pidempi tie ja sieltä tuskin kannattaa aloittaa.
Ulkopuolisen silmiin näyttää surulliselta, että olet käyttänyt noin paljon aikaasi vaurastumiseen, onnistunut monilla mittareilla siinä, etkä pysty olemaan itsellesi armollisempi ja olemaan ylpeä saavutuksistasi.
Velho nyt on ylifiksu ja arvostan mut ehkä vähän kattoo elämän peruspalikoita omasta vinkkelistään. Sanoisin et useimmat joo saa noista kolmesta peruspalikasta elämään sisältöä mut sanoisin vähän laveammin, näin 2022. Velhon Perhe = merkityksellisiä ja positiivisia yhteyksiä ihmisiin. Nää voi olla monenlaisia, voi olla vaikka yhteys jonkun heilasi toiseen heilaan, teillä vähän niinkuin yhteinen harrastus. Tai yhteys loistavaan strippariin työn puolesta mutta kohtaatte ihmisenä. Esimerkit vaan sitä, että nää merkitykselliset ja win win voimaannuttavat ihmissuhteet voi olla tosi monenlaisia 2022. Varsinkin kaupunkioloissa. Pointti on, että jostain pitää lähteä liikkeelle ja se on se vaikein spotti, tyhjästä on vaikea nyhjästä. Mutta kun jostain päästä saa kiinni, löytää vaikka sen ekan tyypin jonka kanssa synkkaa vaikka kävelyharrastuksen pohjalta, niin se voi tuntea muita samanhenkisiä jne. Mä esimerkiksi touhuilen hulluja sporttijuttuja ja siihen on täsmäkaveri jonka kanssa viimeksi juostiin Alppeja lokakuussa viikko. Pointti: sosiaalinen pääoma on ihmiselossa yhtä oleellista kuin taloudellinen pääoma ja logiikka on osin sama. JOSTAIN täytyy lähteä liikkeelle, kun lumipallon saa pyörimään niin loppu on easy game.
Velhon työ: muokkaisin muotoon "jotain itselle mielekästä puuhaa jolla tulee voi leivän päälle". Pokeri, slotit ja pörssi toimii ihan hyvin jos elämän muut osa-alueet ovat kunnossa. Ehkä suurin haaste sulla, että nettipokka ei lisää oikeita sosiaalisia kontakteja juurikaan - toisin kuin livepokka. Mut siis Velhon "Perhettä" voi kyllä lähteä rakentamaan muualtakin: mieti mikä sua kiinnostaisi ja miten voisit verkostoitua siihen suuntaan? Saman kiinnostuksen omaavilla on luontainen yhteys. Itse voin länkyttää tuntikausia innoissani WWII hommia toisen harrastajan kanssa; sama homma ultrasporttisuorituksissa.
Velhon "harrastukset" muokkaisin näin. Jos pystyy innostumaan joistakin asioista elämässä aidosti ja itseisarvoisesti niin se lisää elämän kiinnostavuutta ja sun kiinnostavuutta muiden silmissä koska innostuneet ihmiset ovat innostavia. Eli täten Velhon "harrastukset" tukee Velhon "perhettä".
Mä tiedän, että varsinkin toi eka voi tuntua aluksi overwhelming, mistä aloittaa. Mut kyllä se on mahdollista. Ite oon aloittanut ihan tyhjältä pöydältä 20v, tunsin jossain määrin kaksi ihmistä PK-seudulla 1993 eikä nekään paljon auttaneet. Aloitin uudestaan melko tyhjältä pöydältä 23v kun en sopeutunut kauppasurkean sosiaaliseen kulttuuriin - merusmeininki oli imo paskaa ja Valtsikasta löysinkin heti paikkani. Kolmannen kerran aloitin aika vähistä 46v kun erosin omasta aloitteesta: pakkasin rinkan ja lähdin pois jättäen kaikki tavarat exälle. Itselle en ottanut mitään kämppääkään, ekaksi reppureissasin kuukauden Aasiassa.
Mieti, mikä sua kiinnostaa elämässä ja ala kulkea sitä kohti. Tätä en siis tarkoita rahamielessä. Kun puuhailet aidon kiinnostuksesi parissa niin alat kohtaamaan samanhenkisiä ja siitä se homma lähtee. Lopulta saat sen perheenkin - jos haluat. En halua väheksyä masennustasi (itse käynyt 4v terapian perheeseen liittyneen ahdistuksen takia) mutta ratkaisukeskeisesti aattelen, että jos kokee elämän merkityksen puutetta niin masentaahan se. Sulla on rahaa muuttaa kaikki, suuntaa vähän itsesi ulkopuolelle, kiinnostu jostain asioista rahan ulkopuolella, inc muut ihmiset.
Rupea harrastamaan jossakin muodossa hyväntekeväisyyttä. Mielellään jotain vapaaehtoistyötä josta saat hyvän mielen lisäksi myös sosiaalisia kontakteja.
Nussi enemmän. Jos rima on korkeammalla kuin oma naama antaa myöten, niin nussi maksullisia, tai sijoita osa siitä 400k avoautoon tai veneeseen.
Alkaa mennä jo suht kauas sijoittamisesta mutta... kaikkeen edellämainittuun lisäisin sen että elämä ON erinäköinen masennukseen taipuvaisen silmin. Kuulostaa kliseeltä mutta jos et ole kokenut, et oikein voi tietää.
Perinteiset neuvot "terve sielu terveessä ruumiissa" ja "puitteet (kaverit, perhe, parisuhde, elämäntavat, talous jne) kuntoon" pitävät toki paikkansa ja niistä on hyvä aloittaa jo senkin takia koska ovat pitkälti omissa käsissä mutta nämä eivät todellakaan aina riitä ellei ole itse "löytänyt" jotain mikä toisi iloa ja valoa elämäänsä. Voi jopa käydä niin, että on tavoitellut tiettyä asiaa ja sitten kun saavuttaa sen, on olo entistäkin tyhjempi.
Summa summarum: yleispäteviä ohjeita on vaikea antaa, ollaan me ihmiset sen verran monimutkaisia kapistuksia. Toki esim. itselleen sopiva liikunta ja päihteiden käytön himmaus harvoin on ketään tuhoon vienyt :-D
Talouden "huippuyksilöt" ovat sitä paitsi usein olleet myös huippuonnekkaita, mikä tekee vertailun entistäkin turhemmaksi.
Tämä on muuten totta. Sattuman osuutta menestykseen aliarvioidaan todella, todella paljon. Omia mahdollisuuksiaan voi parantaa itselleen tärkeillä mittareilla, mutta lopulta se mahdollisten lopputulemien jakauma kapenee ja siirtyy "oikeaan" suuntaan vain vähän. Tätä on hirveän vaikea hyväksyä tietysti.
Sitähän Nallekin itse asiassa painottaa mainitussa kirjassaan useaan otteeseen, että on ollut onnekas monessa tilanteessa.
Mitä Nalleen vertaamiseen tulee, niin oli se hassua tai ei, se on melko luontaista. Ei siihen tietenkään mitään perusteita ole, mutta me nyt satumme olemaan sellaisia organismeja, jotka vertaavat itseään joko samassa veneessä oleviin tai vähän prameammassa paatissa oleviin. Kokonaisuus jää meiltä kaikilta useimmiten hahmottamatta, ainakin suurimman osan ajasta. Se, miten onnekkaita me kaikki olemme pelkästään siinä, että olemme syntyneet läntiseen maailmaan ja maahan, jota ainakin sanotaan hyvinvointivaltioksi.
Ja jos varallisuuttamme vertaa globaalisti väestöön, moni on siellä ihan ylimmillä desiileillä.
Mutta siihen muihin vertaamiseen. Sekin on omiaan luomaan masentuneisuutta. Ja selittää jopa nk. hyvinvointimaiden suhteellisen korkeat itsemurhaluvut.
Malcolm Gladwellin kirjassa Daavid ja Goljat - Miksi altavastaajat niin usein voittavat? luvussa Haittojen edut (ja etujen haitat) kerrotaan yliopisto-opiskelijoista, jotka lopettavat opintonsa vaikka ovat olleet ennen yliopistoa koulunsa parhaita oppilaita. Tämä johtuu tiivistettynä siitä, että parhaat opiskelijat valitsevat vahingokseen usein parhaat yliopistot, joissa erinomaisuudella ei enää pärjää, kun vastassa on huippuja. Tuloksilla, joilla sijoittuisi keskinkertaisessa yliopistossa parhaan kolmanneksen joukkoon, sijoittuu parhaissa yliopistoissa huonoimman kolmanneksen joukkoon. Tämä taas luo vertailutilanteen, jossa erinomainen oppilas ei koe onnistuneensa ja lopettaa opintonsa.
Lainaan vielä luvusta oleellisen havainnon:
Sosiologi Samuel Stouffer tiedusteli sekä sotilaspoliisissa että ilmavoimissa palvelevilta sotilailta sitä, kuinka hyvin heidän yksikkönsä hoiti kyvykkäiden ihmisten tunnistamisen ja ylentämisen. Vastaus oli selvä. Sotilaspoliiseilla oli paljon myönteisempi kuva organisaatiostaan kuin ilmavoimien palveluksessa olevilla.
Äkkiä katsottuna tässä ei ollut järkeä. Sotilaspoliisin ylennyssuhde oli yksi puolustusvoimien huonoimmista. Ilmavoimissa suhde oli yksi parhaista. Todennäköisyys, että palvelukseen astunut mies nousisi upseeriasemaan, oli ilmavoimissa kaksi kertaa niin suuri kuin sotilaspoliisissa. Joten miksi ihmeessä sotilaspoliisit olivat tyytyväisempiä? Vastaus, kuten Stoufferin kuuluisa selitys kuuluu, on että sotilaspoliisit vertasivat itseään vain toisiin sotilaspoliiseihin. Ja jos sait ylennyksen sotilaspoliisissa, se oli niin harvinainen tapaus että olit oikein tyytyväinen. Ja jos et saanut ylennystä, olit samassa veneessä kuin suurin osa tovereistasi - joten et ollut kovin tyytymätön.
"Vertaa häntä ilmavoimien mieheen, jolla on sama koulutus ja palvelusaika", Souffer kirjoitti. Hänen todennäköisyytensä saada ylennys upseeriksi oli suurempi kuin 50 prosenttia. "Jos hän oli ansainnut ylennyksen, niin oli myös enemmistö hänen tovereistaan alalla, ja hänen saavutuksensa ei ollut niin näkyvä kuin sotilaspoliisissa. Jos hän ei onnistunut ansaitsemaan natsoja siinä missä enemmistö oli onnistunut, hänellä oli sitä suurempi syy tuntea henkilökohtaista turhautumista, jonka voi ilmaista kritiikkinä ylennysjärjestelmää kohtaan."
Stoufferin idea on, että emme muodosta mielikuviamme globaalisti ja aseta itseämme laajimpaan mahdolliseen kontekstiin - vaan paikallisesti; vertaamme itseämme ihmisiin "samassa veneessä kuin me itse". Käsityksemme siitä, kuinka deprivaatiossa olemme, on suhteellinen. Tämä on yksi niistä havainnoista, joka on sekä ilmeinen että (tarkemmin tutkittuna) hyvin perustavanlaatuinen, ja se selittää monia muuten hämmentäviä havaintoja.
Esimerkiksi, kummassa ryhmässä on sinun mielestäsi korkeammat itsemurhaluvut? Maissa, joiden asukkaat ilmoittavat olevansa hyvin onnellisia, kuten Sveitsi, Tanska, Islanti, Hollanti ja Kanada? Vai maissa, kuten Kreikka, Italia, Portugali ja Espanja, joiden asukkaat kuvaavat itseään kaikkea muuta kuin hyvin onnellisiksi? vastaus: niin sanotuissa onnellisissa maissa. Kyseessä on sama ilmiö kuin sotilaspoliisissa ja ilmavoimissa. Jos olet masentunut paikassa, jossa suurin osa ihmisistä on aika onnettomia, vertaat itseäsi ihmisiin ympärilläsi etkä tunne oloasi niinkään huonoksi. Mutta voitko kuvitella, kuinka vaikeaa on olla masentunut maassa, jossa kaikilla muilla on leveä hymy huulillaan?
PikkuProlla hyviä pointteja. Ongelma tuossa tasapainossa on itsellä ollut että se on vähitellen 2014 jälkeen heilahtanut (tuolloin oli hyvässä tasapainossa pokeri, sosiaalinen elämä, opinnot ja muut, ei tosin tienestimielessä hyvässä).
2016-2018 tuli painettua pokeria kunnolla valuen perässä, samoihin aikoihin politiikkaharrastus jäi kun yli-ikäistyin nuorista ja opinnot olivat tauolla. Tuolloin tosin oli myös pokerireissuja ja muita harrastuksia, mitkä tasapainoittivat hommia. Ja jos ahdisti, niin saattoi vaikka lähteä äkkilähdöllä ex tempore-reissuun. 2019 opintoihin palatessa sai vähän taas opiskelijaelämästä kiinni, mutta korona-aika pisti kaikki nuo sosiaaliset puolet pokerista, harrastuksista ja opinnoista jäihin.
Vähitellen sitä oon tässä alkukesästä korjannut, kävin ekaa kertaa draftaamassa pariin vuoteen (MTG), nähnyt kavereita tässä tuopin ja lounaan ääressä. Se ei vain ole poistanut sitä että huonoa fiilistä siitä mitä haluaisi tehdä "isona" ei oikeastaan kaiken jäljiltä ole. Jos fiiliksen pelaamiseen saisi takaisin niin olisi tuo 2014 tavoitetila, pitäisi vain keksiä uusia harrastuksia tai yhteisöjä millä korvata opiskelijayhteisö ja politiikkayhteisö (siellä oli parhaat keskustelut ja hyvä meno).
Korona ja siis etenkin sen aiheuttamat sulut oli itselle kyllä ihan infernaalinen musta joutsen. Aika suurelta osin kaikki ei-opinnoista johtuvan paskan viimeiseltä parilta vuodelta voi sälyttää sen niskaan. Kummasti täälläkin porukka ajattelee "sulla on rahaa, osta sillä onnellisuutta" toimisi niin yksioikoisesti. Ei Akikaan aina näytä pöydän onnellisimmalta ihmiseltä.
Minun 5p: yksi ilmaisista ja hyödyllisistä huumeista on endorfiini. Tuota erittyy siis esim juostessa monilla esim jossain 45min kohdalla. Varmaan vaihtelua henkilöittäin. Käsittääkseni tuolla on jotain tekemistä onnellisuuden/masennuksen eston kanssakin.
Hanki joku toinen pullukkakaveri jonka kanssa sovitte 10k vedon, että treenaatte 2x vko tiettyinä ajankohtina. Progressiivisesti siten, että ensin kävelette tuon 45min ja joka viikko lisäätte ajasta minuutin juoksua. Ekalla kerralla vaikka 2x 30s. Vuoden päästä voi sitten juosta hyvillä mielin koko 45min ja miettiä sofistikoituneempia treeniohjelmia. Todellisuudessa hoituu aiemminkin.
Tai sitten voitat sen 10k.
Tai sitten jos sattuu hyvä kaveri, niin voit vaikka panna sen kanssa lisäksi ja kunto nousee entistä enemmän. Tämä viimeinen siis tarkennuksena siihen, kun niin moni täällä kovin rajoittuneesti suositteli naista. Ihan oman maun mukaan vaan 😊
Mainittakoon myös että sijoittamispuolen mukavat livetapahtumat ovat jääneet pois. Nyt vain väännetään netissä (usein randomien tyyppien kanssa), mikä on ihan perseestä. Ja hajotaan kun salkku sulaa.
Isommilla foorumeilla etenkin tulee myös tuota bandwagon-efektiä, kun Harviaa hehkutetaan isolla porukalla 60 eurolla ja Mustia ja Mirriä koronahuipulla. Sitten naureskellaan kun joku ostaa tylsiä arvo-osakkeita kuten Cityconia tai pohjamudissa vetäviä pankkiosakkeita. Ja kun osakkeet laskevat, häivytään äänettömästi takavasemmalle.
400k saa kasaan kuitenkin viime kädessä todella helposti ajan myötä, jos itsekuria ja työteliäisyyttä löytyy. Peruskoulusta amikseen, jollekin ok linjalle, hieman sivutöitä (kuten pokeria) niin saa helposti tonnin säästöön kuussa ja ne pienikuluisiin / kuluttomiin rahastoihin tai osakepoimintoihin -> 15 vuodessa kasassa on 400 000 euroa jos tuotto on 10% (7% tuotolla 17 vuotta). Tadaa. Yksi kaveri on käytännössä tuon tehnyt, ja ollut lähinnä vartijana / järjestyksenvalvojana / sijaisopena, reppureissannut paljon eikä ole pappa betalar.
Ihan totta että tuo 400k ei vaadi ihmeellistä tuuria tai muuta. Vaatii kuitenkin juuri tuota itsekuria. Miehillä varmaan 50% ensimmäinen tienattu 10k menee autoon, ainakin kehä 3 ulkopuolella. Kyllä, kun nuo pahimmat luodit väistää ja löytää itsestään riittävästi itsekuria niin tuo 400k pitäisi kyllä olla tehtävissä. Silti luulen että hämmästyisit kuinka harva sunkin ikäluokasta tuohon on pystynyt :)
400k helposti ei kyllä imo pidä paikkaansa. Tai noh, se pitää yhtä paljon paikkansa kun 'on todella helppoa olla tikissä'. Itseasiassa paljon helpompaa kun 400k€ tekeminen. Ei se vaadi kun sellaiset 4-6x 1,5h treenikertaa viikkoon. Rahaa ei tarvita juuri lainkaan! Kuinka moni silti on rapakunnossa? Yleensä se mikä itselle on helppoa ei välttämättä muille olekaan. Toisille on helppoa olla kreikkalainen patsas mutta tili nollilla. Farseerille helppo tehdä rahaa mutta tikkiin ei pääse sitten millään :/
Muuten ei tässä jaksa jauhaa, fiksuja hyviä pointteja. Paitsi ehkä sen sanoisin, ettei mielestäni ketään ole väittänyt että rahalla voi ostaa onnellisuutta. Rahalla voi ostaa asioita jotka voivat lopulta johtaa onnellisuuteen, vaikka sitten se personal trainer, jonka avulla pääsee kuntoon, itsetunto nousee kohisten, jaksaminen paranee, masennus hälvenee ja siitä voi johtaa muihin hyviin asioihin jotka tuovat onnea elämään.
Ite harkitsisin muutaman kuukauden self-exclusiota kaikille slotti-, vedonlyonti- ja pokerisaiteille seka sijoitusasteen maltillista pienentamista. Ite ainakin kokemuksesta tiedan, etta elamanilo katoaa hyvin akkia kun elama menee liikaa rahaswingien mukanaelamiseksi. Prospektiteoriasta tiedamme, etta tietyn rahasumman haviaminen tuntuu enemman negatiiviselta kuin voittaminen tuntuu positiiviselta, joten emootiot kannattaa irroittaa swingeista ylipaataan. Eri asia on tietysti asioille joihin omalla toiminnalla on suoranaista vaikutusta, mutta sloteissa, pokerissa ja sijoituksissa ihminen on satunnaisuuden uhri - lyhyella tahtaimella.
Ite oon viime kuukausina ottanyt harppauksia suuntaan "mita vahemman ajattelen rahaa sita onnellisempi olen". Toisaalta se etta ei ajattelee raha-asioita liikaa on itelle luonnollinen olotila johon ehka korona-aika oli vain poikkeus. Aika nayttaa.
Se ei vain ole poistanut sitä että huonoa fiilistä siitä mitä haluaisi tehdä "isona" ei oikeastaan kaiken jäljiltä ole.
Itsellä jäi nämä huuhaa-fantasiat kokonaan pois 40v jälkeen. Sitä kun tajusi olevansa nyt "iso", eli aika oli kulunut umpeen. Helkutin vapauttavaa elää miettimättä pahemmin tulevaisuutta, kun tajuaa että tulevaisuudessa ei odota kuin vanhuus.
Lähinnä miettisin self-exclusionia Nordnetiin pienen salkun kevennyksen jälkeen, sillä siellä ne swingit on. Suurin osa kasino- ja vetopromoista mitä vedän on niin pienen varianssin hommaa ettei paljon vaikuta ja kai nuo pahimman varianssin promot voisi jättää väliin.
Veto on vaan niin poissa, tänäänkin meni taas pari tuntia torkkunapin paineluksi kun ei ollut innostusta nousta. No, viikonloppuna kaverin hääjuhlat, palju ja grillausta (ilman alkoa) niin pääsee vaihtamaan maisemaa.
Koittaisikohan sitä testata uudet tossut lyhyemmällä lenkillä ja palata Wahlroosin muistelmien pariin. Tai mennä iltaterassille. Kunhan nyt jonnekin.
Se ei vain ole poistanut sitä että huonoa fiilistä siitä mitä haluaisi tehdä "isona" ei oikeastaan kaiken jäljiltä ole.
Itsellä jäi nämä huuhaa-fantasiat kokonaan pois 40v jälkeen. Sitä kun tajusi olevansa nyt "iso", eli aika oli kulunut umpeen. Helkutin vapauttavaa elää miettimättä pahemmin tulevaisuutta, kun tajuaa että tulevaisuudessa ei odota kuin vanhuus.
Tämä on kyllä masentava näkökulma. Tiedän useamman jotka ovat aloittaneet uuden 'uran' vielä 40v jälkeenkin. Siinä on kuitenkin vielä sellaiset 25v aikaa toteuttaa itseään. Pidempäänkin toki jos halua ja jaksamista riittää. Jos alkaa 40 vuotiaana ajattelemaan että edessä on vain vanhuus, niin on synkät seuraavat 40 vuotta edessä.
Se ei vain ole poistanut sitä että huonoa fiilistä siitä mitä haluaisi tehdä "isona" ei oikeastaan kaiken jäljiltä ole.
Itsellä jäi nämä huuhaa-fantasiat kokonaan pois 40v jälkeen. Sitä kun tajusi olevansa nyt "iso", eli aika oli kulunut umpeen. Helkutin vapauttavaa elää miettimättä pahemmin tulevaisuutta, kun tajuaa että tulevaisuudessa ei odota kuin vanhuus.
Tämä on kyllä masentava näkökulma. Tiedän useamman jotka ovat aloittaneet uuden 'uran' vielä 40v jälkeenkin. Siinä on kuitenkin vielä sellaiset 25v aikaa toteuttaa itseään. Pidempäänkin toki jos halua ja jaksamista riittää. Jos alkaa 40 vuotiaana ajattelemaan että edessä on vain vanhuus, niin on synkät seuraavat 40 vuotta edessä.
Juu ja laajemmin kun ajattelee - näin vanhemman (48v) tieteenharjottajan näkökulmasta - niin elämässä yleensäkin on vanhenemisessa se ilo, että yhä useammat ikäisesi luovuttaa. Luovuttaa treeneissä, luovuttaa seksihommeleissa, luovuttaa biletyksessä, luovuttaa elämässä kaikin tavoin. 25 on vastassa semikova fieldi elämässä, 50v kun kattelee pokeripöydässä ympärilleen niin on välilllä et "aika easy game". Et se fieldi helpottaa joka vuosi, riittää kun luovuttaa vähemmän kuin ave.
Onko luovuttamista jos lakkaa ajattelemasta tulevaisuutta ja elää tätä hetkeä nyt?
Pointtini oli, että tulevaisuus on aina sellainen alati eteenpäin siirtyvä mielikuva, kun taas jos elää niiden asioiden kanssa mitä on nyt niin voi huomata olevansa aika onnekas kaikin puolin.
Tervetuloa foorumille, paljon tullu lurkittua. Kamelin selän katkasi toi Anssin viimesin, kaikki PikkuPron aiempi olikin ihan asiaa.
Ei tää elämä mitään peliä ole IRL, että olis joku fieldi vastassa. Noin voi toki asioita itselleen maalata ja se taitaa olla myös yksi ongelma tässä ketjussa ja pokeripiireissä. Aina pitää suoriutua mahdollisimman hyvin vs mahdollinen kilpailu, todella outoa. Ja tässä, kolmevitonen ahdistunut mutta silti hyvin ansainnut kaveri mittaa itseään sillä, mitä on varallisuutta kertynyt. Pimeetä, masennusta, whatever.
Omat kaksi senttiä ennen tämän viestin poistoa menkööt näin:
- niin tyhmää kun se onkin niin lähde hikoilemaan, saattaa helpottaa
Onko luovuttamista jos lakkaa ajattelemasta tulevaisuutta ja elää tätä hetkeä nyt?
Pointtini oli, että tulevaisuus on aina sellainen alati eteenpäin siirtyvä mielikuva, kun taas jos elää niiden asioiden kanssa mitä on nyt niin voi huomata olevansa aika onnekas kaikin puolin.
Tällehän on nykyään olemassa oma muotisana, armollisuus. En tykkää yhtään noista muotisanoista, mutta onhan tuossa järkeä. Miksi hakata itselleen tiukkoja tavoitteita ja aikatauluja, kun saman asian voi tehdä toisellakin tavalla? Esimerkiksi, minun on pakko omata rasvaprosentti x vs pyrin syömään 80% ajasta terveellisesti sellaisia ruokia, joista kuitenkin pidän.
pitäisi vain keksiä uusia harrastuksia tai yhteisöjä millä korvata opiskelijayhteisö ja politiikkayhteisö (siellä oli parhaat keskustelut ja hyvä meno).
Sopivaa etsiessä, joskin en usko että se korvaa mitenkään noita molempia yhteisöjä.
Jokin osa-aikainen miellyttävä ja merkityksellinen duuni olisi kyllä jees, mutta sellaisia ei löydä jostain mol.fi:sta. Ehkä sellainen tulee vastaan ja jotain sopivia on ollut aikoinaan tarjolla mutta tuolloin on ollut kauheasti muuta tekemistä.
Kokopäiväduuni käytännössä vaatisi melkoista unelmahommaa jota haluaisi oikeasti painaa täysillä ja kunnollista korvausta. Jokin Inderesin homma ennen listautumista olisi voinut olla sellainen, mutta pelkkänä palkkasoturina en haluaisi uhrata kaikkea aikaani ja energiaani. Tyyliin pk-yrityksessä jossain asiantuntijahommassa firmassa jonka menestykseen uskoo ja josta on omistusosuus kohtuullista rahallista panostusta vastaan voisi olla sellainen.
Sellaiseen duuniin en lähde mikä vituttaa usein herätessä. Ainakaan pitkäksi aikaa ja ilman valtavaa korvausta.
Jos haastaisit itseäsi älyllisissä töissä ja laittaisit itsesi likoon jossain kärsivällisyyttä ja jatkuvuutta vaativassa työssä, pärjäisit todennäköisesti hyvin ja saisit rytmiä ja tasapainoa elämään, jonka kautta miettisit vähemmän kaikkea epäoleellista ja olisit ehkä onnellisempi.
Yleisellä tasolla voi todeta, ettei käsien päällä istuskelu, uhkapelit ja jonninjoutava pyöriskely tee ketään pidemmän päälle onnelliseksi. Oletko miettinyt, että pelkäät riskejä ihmissuhteissa, ts. pelkäät pettyväsi vähintään alitajuisesti, ja siksi pyörit kuplassasi rahakasan päällä tilannettasi voivotellen? Pitää uskaltaa laittaa itsensä likoon joka osa-alueella ja jos tulee turpaan niin nahka kasvaa ja eikun uutta matoa koukkuun!
Edit: vastauksesi kertookin. Pitää olla valmis kärsimään ja epäonnistumaan, jos haluaa onnistua. Rivien välistä on helppo tulkita, että olet aivan helvetin mukavoitunut ja koet epämukavuusalueen (epämiellyttävän työnteon tai työnteon ilman massiivista korvausta) suurena uhkana. Maailma keskimäärin kuitenkin toimii siten, että ne hyvät jututkin löytyy vain siten, kun uskaltaa kokeilla ja kehittää itseään.
Harvoin omistusosuutta firmasta ihan suorilta käsiltä saa ellei ole aivan huikeas track recordia tskana tai sitten jos firma on vielä niin start up ettei palkanmaksukykyvystä muuten ole takeita.
Ehkä himmaisin vaatimuksia työpaikalle hieman niin kyllä ne palkinnot sieltä osaavalle tulee sitten ajan kanssa.
En sinänsä vaatinut että omistusosuus tai megapalkka tulisi heti kuin Manulle illallinen, mutta lukekaa sitten vain kuin Piru Raamattua. Suomessa hommissa vain ehdot ja palkkaus ei monessa hommassa juuri jousta, joten tavoitteet on syytä olla selvillä jo ennen kuin lähtee duunipaikkoja etsimään.
Jos joku haluaa tehdä epäkiinnostavaa duunia mikä ei nappaa vaikka ei ole pakko "koska niin on tapana", niin siitä vain. Minä en ole tekemässä.
Koko blogitus alkaa tuntumaan kasalta sitä itseään. Ehkä pidän taukoa koko roskasta täällä, pl. mahdolliset ostot ja myynnit. Koska ei tästä mitään hyödy ja viime aikoina on tuntunut vain vitutuskäyrä nousevan - ei hyvä juttu.
Kerro vähän siitä, miksi opiskelit valtsikassa ja mihin uralle alunperin sieltä tähtäsit? Yleensähän opiskellaan sitä, mitä halutaan sitten isona tehdä. Onko sulla urasuunnitelmat muuttuneet siitä, mitä ne olivat opiskelujen alkaessa?
Perusta oma yritys ja sen ympärille toimintaa. Pystyt samalla saamaan lisätuloja nettihommista, etkä ole sidottu yhden työnantajan vaatimuksiin. Itseasiassa jokaisen keskivertoa älykkäämmän kannattaisi toimia yrittäjänä ja myydä osaamistaan sen kautta. Ongelma valitsemallasi alalla on ilmeisesti siinä, että siitä työllistytään hyvin paljon yhteiskunnan sektorille ja siellä yksityisyrittäjän toiminta on harvoin mahdollista. Mieti mikä on osaamisesi tai mihin voisit keskittyä, jolle on kysyntää laajemmin. Syvennä osaamistasi ja markkinoi itseäsi.
Ei kannattaisi vittuuntua ainakaan tämän palstan kommenteista, kun 90% on ollut hyviä ja osin erittäin hyviä vinkkejä.
Omakin tarjoukseni frisbeestä on voimassa, mutta siihen semmoinen ihmetys, että miksi siirtää asiaa elokuulle jos sinulla ei ollut heinäkuussa mitään. Itse olen elokuussa jo töissä.
Jos ajatuskin palkkatyöstä saa sapen kiehumaan tuolla tapaa, kannattaa tosiaan pitää taukoa. Ei kukaan varmaan sanonut että pitäisi tehdä jotain tylsää tai epämiellyttävää, ne on sinun omia metaforia työntekoa kohtaan.
Luulisi valtsikasta valmistuneen kaverin osaavan vasta-argumentoida paremmin kuin itkupotkuraivareilla. No menee varmaan edellä mainitsemasi uupumuksen piikkiin. Hyvää kesää, voimia ja tsemppiä tulevaan!
