Hehkutettuani HS Visiota yhden kolumninkin verran ja kehuttuani uusimmasta Mäkisen erinomaisen kolumnin, luin lopulta tänään koko eilisen Vision.
Kuten yleensäkin, paratiisissa taitaa olla käärme. En tunne toimittaja Veera Luoma-ahoa, mutta häneltä on Visiossa kansikuva juttu Esa Saarisesta ja sisällä juttu Tiina-Emilia Kaunistosta, joka kertoo, että työpaikoilla on niin hienovaraista kiusaamista, että sitä eivät huomaa sen enempää kiusaaja kuin kiusattavakaan.
"HS Vision ydin ovat timanttijutut, jotka vievät syvälle talouden, teknologian, sijoittamisen tai johtamisen maailmaan."
En itse asiassa jaksanut lukea juttua Saarisesta, koska olin jo lukenut saman toimittajan Kaunisto-jutun. Jäin vain pohtimaan, liittyköhän sekään mitenkään HS Vision julistettuun ytimeen?
Varmaan olisi kohtuullista lukea juttu, ennen kuin arvostele sitä. Mutta olen valitettavasti käsityksessä, että Esa Saarinen on loppuun kirjoitettu ja lisäksi en ole lukenut Esa Saarisen sanoneen koskaan mitään kiinnostavaa. Muut ilmeisesti ovat, koska faneja tuntuu riittävän. Arvostan kovasti antiikin filosofeja, mutta modernit filosofit ovat yksi toisensa jälkeen tuottaneet pettymyksen. Luultavasti jos nykypäivänä törmäisin johonkin Sokratekseen, pitäisin sitäkin melko epäilyttävänä tapauksena.
En usko.
Nuorten miesten uskonnollisuuden merkittävä lisääntyminen 2011->2019 on uskomatonta.
Itse uskon vahvasti.
Nimittäin jätkien vastanneen läpällä.
Eri asia, jos pakolaisia olisi tullut niin paljon kuin persut väittivät tai vihreät halusivat.https://t.co/C4Ie9BusYA
Ja ei kai tämä ole totta? Paljon olen laskenut toiveitani maailmanrauhasta yhteiskuntien maallistumisen varaan. Demokratia nyt ottaa pataa siellä sun täällä, mutta kai nyt ateismin pitäisi lopulta voittaa. Vai olenko väärässä🥶. Jos hihhulit sittenkin pääsevät niskan päälle, en oikein hyvin kestä. Miulle muuten soitti muutama vuosi sitten joku jamppa, joka tilitti millä oikeudella mie kirjoitan Jumalasta niin loukkaavasti. Omalla luvalla kerroin kirjoittavanai ja lisäksi laitoin numeron mustalle listalle. Epäilen, että äijä on soitellut monta kertaa perään tajuamatta, etten koskaan enää vastaa siihen numeroon, mistä soitti. Olen muuten tullut tulokseen, että häiriköt eivät lakkaa koskaan häiriköimästä, jos niille kerrankin vastaa. Joten yritän olla vastailematta ja jos sitten joku pääsee läpi, laitan heti mustalle listalle surutta.
Paljon olen laskenut toiveitani maailmanrauhasta yhteiskuntien maallistumisen varaan. Demokratia nyt ottaa pataa siellä sun täällä, mutta kai nyt ateismin pitäisi lopulta voittaa. Vai olenko väärässä🥶.
Itselläni oli aikoinaan sama vahva käsitys, mutta lopulta tajusin olevani yhtä pihalla kuin vihreät jotka uskovat olevansa Suomen suurin puolue heti kun ihmiset sivistyvät tarpeeksi.
Ateismin takia aseeseen tarttuneita on vähän, mutta jumalansa puolesta tappavia ja kuolemaan suostuvia on pilvin pimein. Ja kun oikeassa maailmassa päinvastoin kuin elokuvissa vahvin ja härskein voittaa niin huonostihan tässä käy.
Ja ei kai tämä ole totta? Paljon olen laskenut toiveitani maailmanrauhasta yhteiskuntien maallistumisen varaan. Demokratia nyt ottaa pataa siellä sun täällä, mutta kai nyt ateismin pitäisi lopulta voittaa. Vai olenko väärässä🥶. Jos hihhulit sittenkin pääsevät niskan päälle, en oikein hyvin kestä.
Läppä on aina jotenkin tosi laiska selitys. Samalla se, että uskonnollisuus olis nuoressa polvessa lisääntynyt ei tunnu uskottavalta.
Mun eka teoria oli, että kysely olis teetetty kirkkoon kuuluvilla, sehän ois selittäny tän helposti, mutta meni pieleen. Kaiken pohjalta löytyy tämmöinen tutkimus:
Kirkon tutkimuskeskuksen Gallup Ecclesiastica -kyselyn toteutti Taloustutkimus marraskuussa 2019. Tutkimukseen osallistui 4310 suomalaista, joista 3004 oli evankelis-luterilaisen kirkon jäseniä. Heistä 366 oli liittynyt kirkkoon 15 ikävuoden jälkeen. Kirkosta eronneita kyselyyn vastaajia oli 999.
Vaikuttaisi asialliselta.
Mulla ois kaksi teoriaa, jotka molemmat tuntuu jotenkin uskottavilta mutta antaa täysin eri johtopäätökset.
1) Mittausvirhe. Ihmiset on entistä vastahankaisempia vastaamaan tuntemattomille puhelimeen tai ainakaan käyttämään varttia vastaillakseen johonkin tutkimukseen, ja tämä vääntää samplea. Kyselyyn suostuminen voisi korreloida jonkinlaisen vanhoillisuuden kanssa. Efekti olisi luonnollisesti korostunein nuorimmissa vastaajissa.
2) Efekti on todellinen. Uskonnollisuus kokonaisuutena ja keskimäärin tosiaan vähenee, mutta samaan aikaan meillä käydään läpi yhteiskunnallista kehitystä joka tuottaa aika paljon väliinputoajia. Työelämä on entistiä kilpailullisempaa, ja automaatio ja globalisaatio on vienyt paljon "lahjattomien" uramahdollisuuksia. Tämä koskee erityisesti nuoriin miehiin, ja siitä ryhmästä löytyykin aika paljon kipuilua. Kun ihminen voi huonosti, niin lohtua haetaan mistä tahansa josta löytyy turrutusta tai tunnetta ihmisarvosta ja yhteisöllisyydestä. Sanoisin, että tässä tilanteessa joku pitkälle maallistunut uskonto on yksi harmittomimpia vaihtoehtoja.
Ja ei kai tämä ole totta? Paljon olen laskenut toiveitani maailmanrauhasta yhteiskuntien maallistumisen varaan. Demokratia nyt ottaa pataa siellä sun täällä, mutta kai nyt ateismin pitäisi lopulta voittaa. Vai olenko väärässä🥶. Jos hihhulit sittenkin pääsevät niskan päälle, en oikein hyvin kestä.
Läppä on aina jotenkin tosi laiska selitys. Samalla se, että uskonnollisuus olis nuoressa polvessa lisääntynyt ei tunnu uskottavalta.
Mun eka teoria oli, että kysely olis teetetty kirkkoon kuuluvilla, sehän ois selittäny tän helposti, mutta meni pieleen. Kaiken pohjalta löytyy tämmöinen tutkimus:
Kirkon tutkimuskeskuksen Gallup Ecclesiastica -kyselyn toteutti Taloustutkimus marraskuussa 2019. Tutkimukseen osallistui 4310 suomalaista, joista 3004 oli evankelis-luterilaisen kirkon jäseniä. Heistä 366 oli liittynyt kirkkoon 15 ikävuoden jälkeen. Kirkosta eronneita kyselyyn vastaajia oli 999.
Vaikuttaisi asialliselta.
Mulla ois kaksi teoriaa, jotka molemmat tuntuu jotenkin uskottavilta mutta antaa täysin eri johtopäätökset.
1) Mittausvirhe. Ihmiset on entistä vastahankaisempia vastaamaan tuntemattomille puhelimeen tai ainakaan käyttämään varttia vastaillakseen johonkin tutkimukseen, ja tämä vääntää samplea. Kyselyyn suostuminen voisi korreloida jonkinlaisen vanhoillisuuden kanssa. Efekti olisi luonnollisesti korostunein nuorimmissa vastaajissa.
2) Efekti on todellinen. Uskonnollisuus kokonaisuutena ja keskimäärin tosiaan vähenee, mutta samaan aikaan meillä käydään läpi yhteiskunnallista kehitystä joka tuottaa aika paljon väliinputoajia. Työelämä on entistiä kilpailullisempaa, ja automaatio ja globalisaatio on vienyt paljon "lahjattomien" uramahdollisuuksia. Tämä koskee erityisesti nuoriin miehiin, ja siitä ryhmästä löytyykin aika paljon kipuilua. Kun ihminen voi huonosti, niin lohtua haetaan mistä tahansa josta löytyy turrutusta tai tunnetta ihmisarvosta ja yhteisöllisyydestä. Sanoisin, että tässä tilanteessa joku pitkälle maallistunut uskonto on yksi harmittomimpia vaihtoehtoja.
Toivon mittausvirhettä. Soitin kokemusasiantuntijalle, eli 24-vuotiaalle nuorelle miehelle. Ei tunnistanut ilmiötä. Yksi kavereista oli tosin liittynyt kirkkoon takaisin erottuaan siitä ensin kännissä. Tässähän otanta lienee kuitenkin kymmeniä ellei satoja ja lähde luotettava.
Olisi sinänsä loogista, että kyselyyn vastaaminen korreloi vanhoillisuuteen🤔. Tosin myös vaihtoehto 2 on valitettavasti relevantti.
Pitäisin vaihtoehto kakkosen skenaariota lähes selviönä lukuun ottamatta sitä etten usko "ilmiön" johtavan uskonnollisuuden kasvamiseen. Kuvittelen sen johtavan paljon tätä vaarallisempiin kehityskulkuihin. Eli valitettavasti epäilen ettei tämäkään kerta ole erilainen vaan yhteiskunnan eriarvoistuminen tullee jälleen kerran, tavalla tai toisella, johtamaan "yhteiskuntarauhan" pienempään tai todennäköisesti isompaan järkkymiseen. 🤔
Uskonnot ovat vaarallinen aihe, mutta niissä olisi hyvä erottaa usko luonnonvastaisiin ihmetekoihin ja yhteisöllisyyden kautta hyödynnettävissä oleva oman edun tavoittelu - eli hyvin maallinen ahneus. Ihmeiden käsittely on tieteen ja skeptikkojen alaa.
Ei pidä kuitenkaan aliarvioida sitä hyödyn voimaa, jonka yksilö saa kuuluessaan uskonnolliseen yhteisöön eri puolilla maailmaa. Esimerkkinä tästä on meillä lahkot, jotka varsin tehokkaasti jakavat tuottoisat toimet oman ryhmänsä kesken. Vastaavaa on nähtävissä jenkeissä, joissa pyhän kirjan vyöhykkeellä tontit ja rakennusoikeudet jaetaan oman uskontopiirin kesken. Vääräuskoisilta sitten ostetaan pilkkahintaan tavarat ja nälkäpalkalla työ ihan riippumatta siitä mitä Kirjassa sanotaan.
Ateisti voi kummeksua mystisiä menoja, mutta ei pidä aliarvioida miten piinkovia liikemiehiä ortodoksijuutalaisten parran alla piilee toisuskoisista saudeista puhumattakaan. Moskeijoissa on tehty monta liikesopimusta pyhien menojen jälkeen - meillä ja maailmalla.
Sisäpiiriin kuulumisesta on aina henkilökohtaista etua eikä urheiluseurauskovaisuus tai poliittinen uskovaisuus mitenkään eroa näistä. Ne pitävät uskontoja elossa niin, että ateistiltakin usko järjen voittoon menee.
Sijoitususkovaisuudessa on ihmeisiin uskominen vahvaa ja omat korkeammat voimansa. Näkyvät näilläkin palstoilla. Ajankohdan itseruoskintana on tunnustettava, että itsekin sorrun siteeraamaan sijotusjumala Warren Buffetttia ja hänen raamattuaan Benjamin Grahamin The Intelligent Investor. Referoimalla olen voinut painottaa sanomaa ja samalla vihjata mukamas lukeneisuudesta - ikäänkuin se tekisi sanotusta yhtään todempaa. Uskon kuitenkin valistuneiden lukijoiden tietävän hyvin, että totuuksia on maailmassa monia. Kuten pyhiä sijoituskirjojakin.
Poliittinen uskovaisuus on oma lajinsa. Huomionarvoista pohjoismaissa on se, että hiippakuntien suurimpia rakennuksia eivät ole enää kirkot vaan Kelan rakennukset. Uskollisimmille poliittisille uskovaisille on jaettu pyhimmät paikat. Siinä ei ole auttanut ammattipätevyys vaan vahva usko, omien suojelu ja valikoiva etiikka.
Tästä syystä lienee ylimmän rahankäytön valvojan valinta tehty taiteellisen silmän perusteella, jotta tosiuskovaisten veloituskiemuroita katsottaisiin koristelun tason eikä numeroiden kannalta. Ihmetekoja niissäkin on tehty siinä määrin, että ne riittävät selitykseksi. Kalliiden virkamiesten aikaa on voitu vähentää ja käyttää uskon opiskeluun.
Warren Buffett ja Charlie Munger todistavat kykynsä tehdä tulosta joka vuosi numeroilla. Oma hallintomme on viimeiset kymmenen todistanut kykynsä olla tekemättä tulosta numeroilla - ihan riippumatta vetäjien väristä. Heidän uskonsa perustuu suomalaiseen sanalaskuun: Autuaita ovat puupäät, sillä he eivät huku (Lähde: https://fi.wikiquote.org/wiki/Autuas).
Ihmeisiin hallintomme suhteen en skeptikkona usko.
Jos tutkimukseen on osallistunut vähän päälle 4000 vastaajaa, alle kolmekymppisiä miehiä on ollut vain muutamia satoja. Tällaisessa otoksessa voi esiintyä huomattavaa klappia eikä otos siten ole välttämättä luotettava.
Uskonnollisuus sinänsä lisääntyy sitä mukaa mitä epävarmempia aikoja eletään. Epävarmuuden ei tarvitse olla edes todellista, riittää että epävarmuuden mielikuva on todellinen. Tutkimuksen ajankohta sijoittuu trumpismin aikakaudelle, jolloin epävarmuus oli ainoa varmuus. Ainakin jos uskoimme otsikoita.
Uskonnottomuus tulee joka tapauksessa kasvamaan pitkällä aikavälillä merkittävästi, vaikka lyhyellä aikavälillä tapahtuisi mitä tahansa. Ihminen nyt vain sattuu olemaan sellainen, että se pelkää kuolemaa ja hellii mielellään mielikuvia jostain paremmasta. Tähän väliin uskonnot markkinansa rakentavat ja se tulee kantamaan vielä pitkään. Kvarkkien tanssi ei vain vielä riitä kaikille kaiken selitykseksi. Uskonto on hyvä sopeuma kehittyneelle otsalohkolle, jonka ansiosta kykenemme tiedostamaan kuolemamme.
Yksi teoriani olisi, että nuoret ihmiset ovat kyseisenä ajanjaksona Suomessa yhä selkeämmin jakautuneet kahteen leiriin, ja jakolinja on jonkinlainen heijastus jenkkien ja sitä kautta koko internetin ihmisten yleisestä jakolinjasta, sanotaan nyt vaikka "arvoliberaaleihin kulttuurimarxisti-suvakeihin" (demokraatit, ilmastonmuutos, feminismi, pro-choice) ja "neo-konservatiiveihin" (republikaanit, talous, vapaus, aseet, mamut vittuun, pro-life). Jälkimmäisessä porukassa on nyt taas coolia uskoa jumalaan, joten aika moni sanoo ja luulee uskovansa, koska yllättävän iso osa ihmisistä (ja etenkin nuorista) nyt vain ei ikinä edes mieti koko jumala-asiaa ihan hirveän syvällisesti vaan vastaa muodin mukaan vähän mitä milloinkin.
Demokratia nyt ottaa pataa siellä sun täällä, mutta kai nyt ateismin pitäisi lopulta voittaa.
Eikös järkevämpää olisi ottaa uskontokysymyksiin vain neutraali kanta. Ateismi pyrkii lähinnä kieltämään Jumalan olemassaolo, vaikka mitään tieteellistä näyttöä ei ole olemassaolon puolesta tai vastaan. Sen takia koko kysymys Jumalan olemassaolosta on melko järjetön. Miksi pitäisi ottaa kielteinen kanta johonkin, mitä ei ole mahdollista astihavainnoin selvittää.
Tai mitäs jos ihminen on agnostikko ja tiedostaa, ettei Jumalan olemastaolosta ole tieteellistä näyttöä, mutta silti uskoo tunneperustein johonkin. Eikai siitä mitään haittaakaan ole, jos ihminen voi tukeutua johonkin. Ihan vastaavasti ihmiset eläytyy tietyllä tavalla fantasiamaailmassa lukiessaan fantasiakirjaa tai katsomalla elokuvaa, vaikka tiedostavatkin tapahtumien mahdottomuuden reaalimaailmassa.
Uskontojen takia on aiemmin toki sodittu, mutta ainakin kristinusko on koko ajan kehittynyt vapaampaan raamatun sanoman tulkintaan. Uskonnot ovat kuitenkin niin vahvasti läsnä kaikkialla, että on melkein parempi, että ne kehittyvät osana yhteiskuntaa ja tarpeeksi suuren ihmismassan voimalla kuin että ne pyrittäisiin tukahduttamaan, jolloin uskonnot kehittyvät entistä pienemmän ja tiukemmin uskontokysymyksiin suhtautuvien mukaan.
Nykyään on toki valalla, että tasa-arvon nimissä halutaan hämmentää myös uskonnollisia kysymyksiä. Esimerkiksi tasa-arvoisen avioliitton kohdalla avioliiton määritelmää haluttiin tiettyjen tahojen toimesta välttämättä laajentaa. Avioliitto on kuitenkin perinteisesti määritelty miehen ja naisen väliseksi liitoksi. Miksi termin määritelmää haluttiin väkisti laajentaa, vaikka asian olisi voinut ratkaista ihan sillä, että homopareille annetaan täysin samat oikeudet kuin miehen ja naisen välisessä liitossa. Ei ainakaan mun mielestä tasa-arvon kannalta ole olennaista käytetäänkö samaa termiä vaan se, että on samat oikeudet. On monia muitakin kysymyksiä, jotka kirkko voisi ihan itse ratkasta, kunhan laissa vaan säädettäisiin samat oikeudet kaikille.
Ja itseasiassa kirkolla on myös ihan hyviä arvoja, joten moni voi kuulua jo ihan siitäkin syystä kirkkoon ilman, että ottaa vahvaa kantaa varsinaisiin uskonkysymyksiin. Mutta jos joku Jumalaan uskoo, niin ei se multa ole pois. Eikä siinä ole mitään järkeä mennä dissaamaan Jumalaa ja pyrkiä käännyttämää toista ateistiksi. Jos siis joku haluaa uskoa Jumalaan ja elää kristillisten arvojen mukaan, niin saa myös mun mielestä tehdä niin jatkossakin. Tässä pätee ihan sama kuin monessa muussakin, jos se ei ole muille vahingollista, niin jokainen on vapaa tekemään niin kuin parhaaksi kokee.
Jumalasta tarkoituksella loukkaavasti kirjottaminen, jotta saa herätettyä pahennusta uskovissa on trollausta x)
Jotain rajaa näihin linkkeihin. Wikipedia ei ole paras, mutta linkki hihhuleiden omaan wikipediaan on aika paksua. Agnostisimista kiinnostuneelle suosittelen Dawkinsin Jumalharha-teoksen lukua asiasta.
En edes tiennyt, että kyseessä olisi "hihhuleiden oma wikipedia". Itseasiassa vaan googlasin tossa aiempaa viestiä kirjottaessa Enqvistin ajatuksia aiheesta, koska ne on ollu mun mielestä ihan hyviä ja tuolla niitä oli esilletuotuna.
Jos nyt kuitenkin tuomitset tuon sivun noin kovin sanoin, niin kerro muutama esimerkki mikä siellä olevissa artikkeleissa on pielessä. Vai onko kyse siitä, että se on "hihhulien" sivu? Eikö kaikessa ole hyvä tarkastella asioita erillaisista lähtökohdista ja annetaan vain faktojen kertoa totuus eikä sen kuka asian tuo esille.
Täällä on kuitenkin muissa yhteyksissä mennyt iltapäivälehtien jututkin läpi taustatietona, niin miksei menis joku muukin ainakin jossain määrin lähteisiin perustuva artikkeli. Eikai kukaan nyt oleta, että täällä käytäisiin mitään tieteellistä keskustelua. Täällä nyt vaan heitellään ajatuksia ja niin kauan kuin nettisivun sisältö ei selkeesti oo pielessä, niin sitä voinee käyttää avaamaan asiaa enemmän.
Jos nyt kuitenkin tuomitset tuon sivun noin kovin sanoin, niin kerro muutama esimerkki mikä siellä olevissa artikkeleissa on pielessä. Vai onko kyse siitä, että se on "hihhulien" sivu? Eikö kaikessa ole hyvä tarkastella asioita erillaisista lähtökohdista ja annetaan vain faktojen kertoa totuus eikä sen kuka asian tuo esille.
En minä ryhdy lukemaan kaikkea mitä hihhuliyhteisö on kirjoittanut. Aika on rajallinen. Siksi olisi tärkeää, että linkität johonkin järkevään sivustoon.
En minä ryhdy lukemaan kaikkea mitä hihhuliyhteisö on kirjoittanut. Aika on rajallinen.
Tämä on ihan järkevä perustelu. Jollain kriteereillä täytyy aina valita se mihin aikansa käyttää.
Et kuitenkaan pysty sisällön laatua arvioimaan tuolla kriteerillä. Jos siis haluat teilata sivuston laaduttomaksi niin se täytyy perustella sisällöllä. Sun ennakkoasenne ei ole riitä, vaikka se voisikin olla todennäkönen vaihtoehto.
Tää on taas niitä kysymsiä, joissa pitäisi ilmeisesti ottaa vain toinen puoli. Muistuu taas vähän mieleen, miten täällä Trumpista mitään positiivista sanovat leimattiin trumpetisteiksi. Nyt sitten uskovat leimataan hihhuleiksi. Jos kuitenkin haluaisi keskustella uskosta Jumalaan, niin eikö ole vähän erikoista, jos sivuutettaisiin kokonaan uskovien kanta, vaikka nimenomaan heidän kantahan on se mikä halutaan asettaa kyseenalaiseksi. Jotta Jumalan olemassaoloa koskeva keskustelu olisi mielekästä, niin siinä pitäisi kyllä olla dialogia uskovien ja uskonnottomien/ateistien/agnostikkojen välillä. Jos taas koko keskustelu ei ole mielekästä, niin sitten päästäänkin siihen Enqvistin kantaan x)
Sitten vielä ateisteille muutama kysymys: kuinka moni kuuluu kannastaan huolimatta kirkkoon? Kuka on mennyt naimisiin papin vihkimänä? Kuka on järjestänyt lapselleen ristiäiset tai on suostunut lapselle kummiksi? kuka haluaa haudata läheisensä kirkon hautausmaalle? Mihin haluat tulla haudatuksi? Kuka viettää joulua?
Tai jos joku ateisti on mennyt naimisiin muusta kuin juridisesta syystä, niin mikä tää muu syy on? Avioliittohan on kuitenkin lähtenyt kirkolta ja sitä on tarvittu vahvistamaan liitto jumalan ja kirkon edessä. Mitä muita syitä naimisiinmenolle oikeesti on kuin uskonnollinen tai juridinen? Halusitteko vain jonkun ulkopuolisen tahon hankaloittamaan eroamista? x)
Tai jos joku ateisti on mennyt naimisiin muusta kuin juridisesta syystä, niin mikä tää muu syy on? Avioliittohan on kuitenkin lähtenyt kirkolta ja sitä on tarvittu vahvistamaan liitto jumalan ja kirkon edessä. Mitä muita syitä naimisiinmenolle oikeesti on kuin uskonnollinen tai juridinen? Halusitteko vain jonkun ulkopuolisen tahon hankaloittamaan eroamista? x)
Omalta osaltani voin todeta, että silloin kun itse menin naimisiin, en muista edes miettineeni asiaa sen kummemmin. Enkä varmastikaan pohtinut asiaa ainakaan uskonnolliselta pohjalta, se vaan tuntui luontevalta (naimisiin mentiin kahden todistajan läsnäollessa maistraatissa ja hääjuhla oli se kun mentiin todistajien kanssa syömään Savoyhin). Aika monellakin syynä voi olla esim. niinkin yksinkertainen kuin että "puoliso halusi, ja itselle ihan sama" - kumpaan kategoriaan tämä kuuluu?
Sen verran täytyy tunnustaa, että rippikoulun kävin aikanaan ihan tarkoituksella ennen kirkosta eroamista ihan siltä varalta, että jos joskus käy niin, että menen naimisiin ja/tai saan lapsia ja puolisolle kirkolliset asiat sattuisivat olemaan tärkeämpiä (vaikka pidinkin sellaisen puolison valikoitumista melko epätodennäköisenä). Pian rippikoulun jälkeen erosin kirkosta, tosin siihenkin tärkeimpänä syynä oli se, etten olisi lukiossa kaikkia haluamiani aineita mahtumaan tuntikehykseen, jos olisi pitänyt opiskella uskontoakin. Muuten olisin luultavasti eronnut vasta kun olisin ruvennut tienaamaan, kirkollisveron takia.
Sitten vielä ateisteille muutama kysymys: kuinka moni kuuluu kannastaan huolimatta kirkkoon? Kuka on mennyt naimisiin papin vihkimänä? Kuka on järjestänyt lapselleen ristiäiset tai on suostunut lapselle kummiksi? kuka haluaa haudata läheisensä kirkon hautausmaalle? Mihin haluat tulla haudatuksi? Kuka viettää joulua?
Vastataas näihinkin (vaikken itse asiassa tiedä olenko tarkkaan ottaen ateisti vai agnostikko, aiemmin pidin itseäni jälkimmäisenä mutta nyt olen ehkä liukunut ateismin suuntaan. Lähinnä olen "en usko jumalolentoihin, enkä yleensä ajattele koko asiaa, eikä minua häiritse jos joku muu uskoo, kunhan ei se ei hankaloita minun elämääni").
- en kuulu kirkkoon
- en ole mennyt naimisiin papin vihkimänä
- ei ole lapsia, sisareni lapsen neljänneksi kummiksi suostuin kun pyysi, mutta tein selväksi etten aio hoitaa mitään kummien "velvollisuuksia"
- läheiseni haluan haudata sinne minne he ovat ilmaisseeet tahtonsa tulla haudatuksi. Isäni ja äitini olen haudannut heidän varaamaansa hautapaikkaan kirkon hautausmaalle, samaan paikkaan kuin isäni vanhemmat
- en halua tulla haudatuksi. Olen pyytänyt, että kuolemani jälkeen minut tuhkataan, ja tuhkat voi sirotella esim. kotona tai mökillä jonnekin. Em. paikoissa saa toki kaivaa maahankin, jos joku haluaa nähdä sen vaivan.
- vietän joulua, ja monia muitakin "länsimaiseen" traditioon kuuluvia juhlia. Useimmat, elleivät kaikki, ovat alun perin "pakanallisia" juhlia, enkä kyllä assosioi itseäni "pakanallisiinkaan" uskontoihin. Minulle ne ovat osa länsimaista kulttuuria ilman sen suurempaa uskonnollista konnotaatiota.
Et kuitenkaan pysty sisällön laatua arvioimaan tuolla kriteerillä. Jos siis haluat teilata sivuston laaduttomaksi niin se täytyy perustella sisällöllä. Sun ennakkoasenne ei ole riitä, vaikka se voisikin olla todennäkönen vaihtoehto.
Kävin vilkaisemassa tuota sivustoa. Sivusto kuvaa itseään näin:
ApologetiikkaWiki – tuttavallisemmin apowiki – on kristinuskon puolustukseen eli kristilliseen apologetiikkaan keskittyvä wiki-sivusto.
ja
Tavoitteena on kaikkien käytettävissä oleva suomenkielinen tietopankki, jossa on helposti ja nopeasti saatavilla perusteltuja argumentteja, hyvin lähteistettyjä faktaväitteitä sekä tietoa eri alueiden perusteluista ja asiantuntijoista.
Pelkästään tältä pohjalta muodostin käsityksen, että sivusto itsessään pyrkii olemaan laadukas, mutta aiheesta josta ei oman maailmankuvani mukaan voi olla kovin laadukas.
Ajattelisin samalla tavalla, jos törmäisin sivustoon, joka olisi yksisarvisten ja enkelihoitojen puolustukseen keskittyvä, ja ilmoittaisi pyrkivänsä esittämään hyvin lähteistettyjä faktaväitteitä.
Ateismi pyrkii lähinnä kieltämään Jumalan olemassaolo, vaikka mitään tieteellistä näyttöä ei ole olemassaolon puolesta tai vastaan. Sen takia koko kysymys Jumalan olemassaolosta on melko järjetön. Miksi pitäisi ottaa kielteinen kanta johonkin, mitä ei ole mahdollista astihavainnoin selvittää.
Jösses! Nyt meinasin tukehtua (lahjaksi saatuun) pääsiäispullaan!
Harvoin olen nähnyt noin väärikäytettynä termiä tieteellinen näyttö, ei ole edes todellista...
Eikös järkevämpää olisi ottaa uskontokysymyksiin vain neutraali kanta. Ateismi pyrkii lähinnä kieltämään Jumalan olemassaolo, vaikka mitään tieteellistä näyttöä ei ole olemassaolon puolesta tai vastaan. Sen takia koko kysymys Jumalan olemassaolosta on melko järjetön.
Ateismi ei ole Jumalan kieltämistä vaan jumalauskon puutetta, aivan samalla tavalla kuin useimmilla meistä on uskon puute vaaleanpunaisiin elefantteihin. Ei vaaleanpunaisten elefanttien olemassaoloa tarvitse erityisesti kieltää, jos niihin ei usko. Niitä ei vain ole ja sen pituinen se. Aivan sama asia ateismissa.
Mitä taas asian tieteelliseen ulottuvuuteen tulee, mitään mielikuvitushahmoja ei ole tarpeen todentaa tieteen toimesta, koska ne ovat olemassa ainoastaan kuvittelijan ajatuksissa.
Kristinusko taas on helppo todeta hölynpölyksi jo sen oman manuaalinsa avulla. Sen mukaan maassa tapahtui 4000 vuotta sitten vedenpaisumus, joka peitti korkeimmatkin vuoret. Tällaisesta ei ole ensimmäistäkään todistetta. Jos sellainen paisumus olisi tapahtunut, siitä olisi päinvastoin todisteita roppakaupalla. Ja kun Jeesus uskoi vedenpaisumukseen, niin se siitä.
Ateismi ei ole Jumalan kieltämistä vaan jumalauskon puutetta
Siksi olenkin itse käyttänyt itsestäni termiä "jumalankieltäjä" silloin kun tarvetta määrittelyyn on ollut. Harvoin tosin on ollut, uskonto kun on täälläpäin jokaisen yksityisasia josta ei muiden kanssa ole tarvetta keskustella.
Kun täällä ollaan henkevän äärellä, otanpa minäkin kantaa ennustuksen (ehkä jopa toiveen, en tiedä) muodossa:
Kirkollinen usko, usko yliluonnolliseen ja kirkkoinstituutio jatkavat laskutrendissä.
Sen sijaan raamattu (tai jonkinlainen johdannainen siitä) kokee uuden tulemisen kirjana, jota ei tulkita kirjaimellisesti ("jumalan sanana") vaan muutoin arvokkaana teoksena, josta on ihan oikeatakin hyötyä.
Mitä jälkimmäinen sitten tarkoittaa, voi pohtia kukin tahollaan. Kärjistäen voisi kuitenkin sanoa, että on kaksi väärää tapaa lukea raamattua: kirjaimellisesti tai ei ollenkaan koskaan.
Nykyään on toki valalla, että tasa-arvon nimissä halutaan hämmentää myös uskonnollisia kysymyksiä. Esimerkiksi tasa-arvoisen avioliitton kohdalla avioliiton määritelmää haluttiin tiettyjen tahojen toimesta välttämättä laajentaa. Avioliitto on kuitenkin perinteisesti määritelty miehen ja naisen väliseksi liitoksi. Miksi termin määritelmää haluttiin väkisti laajentaa, vaikka asian olisi voinut ratkaista ihan sillä, että homopareille annetaan täysin samat oikeudet kuin miehen ja naisen välisessä liitossa. Ei ainakaan mun mielestä tasa-arvon kannalta ole olennaista käytetäänkö samaa termiä vaan se, että on samat oikeudet. On monia muitakin kysymyksiä, jotka kirkko voisi ihan itse ratkasta, kunhan laissa vaan säädettäisiin samat oikeudet kaikille.
Avioliitto ei ole kirkollinen instituutio, vaan valtiollinen. Monogamiset liitot ovat vain niin vanha ja keskeinen osa tyypillisiä ihmiskulttuureja, että toki suunnilleen jokainen uskontokin on ottanut niihin kantaa. Vai eikö kristinuskon valta-alueiden ulkopuolella mennä naimisiin? Ja kirkko saa vieläkin päättää ihan vapaasti, kenen liittoja siunaa.
Kärjistäen voisi kuitenkin sanoa, että on kaksi väärää tapaa lukea raamattua: kirjaimellisesti tai ei ollenkaan koskaan.
Jaa, minun on vaikea pitää ko. kirjaa oikeastaan millään tavalla moraalisesti, filosofisesti, historiallisesti tai edes kaunokirjallisesti viihdyttävänä teoksena. En siis koe sen lukemattomuuden olevan mikään ongelma. Ainoa jollain lailla järkevä argumentti lukemisen puolesta on sen ehkä auttavan hiukan ymmärtämään yhden ihmisryhmän ajattelumaailmaa. Tälle linjalle lähdettäessä pitäisi tosin lukea koraani, mormonien kirja, veda kirjat ja noin sata muuta vastaavaa satukirjaa. Rehellisesti en koe vaivan arvoiseksi.
Vastataas näihinkin (vaikken itse asiassa tiedä olenko tarkkaan ottaen ateisti vai agnostikko, aiemmin pidin itseäni jälkimmäisenä mutta nyt olen ehkä liukunut ateismin suuntaan. Lähinnä olen "en usko jumalolentoihin, enkä yleensä ajattele koko asiaa, eikä minua häiritse jos joku muu uskoo, kunhan ei se ei hankaloita minun elämääni").
Sitten vielä ateisteille muutama kysymys: kuinka moni kuuluu kannastaan huolimatta kirkkoon? Kuka on mennyt naimisiin papin vihkimänä? Kuka on järjestänyt lapselleen ristiäiset tai on suostunut lapselle kummiksi? kuka haluaa haudata läheisensä kirkon hautausmaalle? Mihin haluat tulla haudatuksi? Kuka viettää joulua?
Tai jos joku ateisti on mennyt naimisiin muusta kuin juridisesta syystä, niin mikä tää muu syy on? Avioliittohan on kuitenkin lähtenyt kirkolta ja sitä on tarvittu vahvistamaan liitto jumalan ja kirkon edessä. Mitä muita syitä naimisiinmenolle oikeesti on kuin uskonnollinen tai juridinen? Halusitteko vain jonkun ulkopuolisen tahon hankaloittamaan eroamista? x)
En kuulu. Olen eronnut heti kun se oli mahdollista.
En ole mennyt naimisiin papin vihkimänä.
Ei ole järjestetty ristiäisiä. En ole kummi.
Läheiset haudataan sinne, mihin he haluavat. Itse olen sanonut puolisolle, että mielellään tuhkaus. Mikäli varoja on, niin niistä kirkolle mitään kautta mahdollisimman vähän.
Mitä tarkoittaa "viettää joulua"? Jos hyvä ruoka ja läheisten seura luokitellaan, niin kyllä vietän. Jos se edellyttäisi, että juhlisin "Herran" synttäreitä, niin en vietä.
En tiedä mikä se "muu syy" on.
Kuten moni muukin kirjoittaja on sanonut, ei sinänsä häiritse uskonnot ja uskovat ihmiset, kunhan ei vaikuta mun elämään. Eniten häiritsee kaksinaismoralismi uskonasioiden suhteen valtiovallan taholla.
Saadaksesi virallisen statuksen valtion pitää hyväksyä juuri sinun mielikuvitusystäväsi erillisessä lautakunnassa. :D
"Rekisteröityä asemaa hakevat uskonnolliset yhdyskunnat arvioi Suomessa opetus- ja kulttuuriministeriön alainen asiantuntijalautakunta. Se toimii liikennevalona uusille uskonnollisille liikkeille ja päättää, ketkä ovat oikeutettuja viralliseen uskonnollisuuteen."
Jouluhan ei edes ole alunperin kristillinen juhla, se liittyy vuodenaikaan eli talvipäivänseisaukseen. Sen ympärillä on juhlittu vähän joka puolella erilaisin metodein pitkin agraariyhteiskunnan kehitystä. Aikalaiset kristinuskoiset olivat mustasukkaisia ko. ajankohtaan liittyvästä juhlasta ja päättivät tehdä siitä hovissa oman juhlansa. Jeesuksen syntymäpäivä lyötiin lukkoon samaan ajankohtaan, vaikka Jeesuksen syntymäpäivästä ei ole mitään kunnollista tietoa, ja se tieto mitä on, kertoo ettei Jeesus, jos oli todellinen hahmo, suinkaan syntynyt siihen aikaan.
Että jos olet kristinuskova ja vietät joulua, vietät vain viekkaudella ja vääryydellä varastettua pakanallista juhlaa. Meille uskonnottomille asia on yhdentekevä, vapaapäivät kelpaavat enivei ja kinkku maistuu.
Uskonnot ovat vaarallinen aihe, mutta niissä olisi hyvä erottaa usko luonnonvastaisiin ihmetekoihin ja yhteisöllisyyden kautta hyödynnettävissä oleva oman edun tavoittelu - eli hyvin maallinen ahneus.
Naulan kantaan koko kirjoitus!
Uskonto on vaarallinen nautintoaine. Joku voisi puhua oopiumista. Mutta niin ovat muutkin aatteet ja ideologiat. Yliluonnollisista ilmiöistä ja taikauskosta ei ole pitkä matka ristille, ristiretkille, kaasukammioon, vankileirien saaristoon, maotöihin... Kollektiivit kun eivät aina tyydy ajamaan vain omaa etuaan; toisinaan ne pyrkivät tallaamaan toisinajattelijat.
Yhteiskunnallisessa keskustelussa hybridivaikuttamisen eri muodot ovat viime vuosina lisääntyneet. Manipulaatio, valeuutiset, propaganda, polarisointi, omat agendat yms. ovat yleistyneet. Taistolaiset ovat rauhoittuneet, mutta punavihersokeus valtaa alaa. Jne.
Eksakteissa tieteissä on onneksi vain yksi totuus: 1 + 2 = 3 (sekä teoriassa että käytännössä). Joka muuta väittää, on väärässä. Luonnontieteissäkin teorian ennustevoima on yleensä vahva: omena ei putoa kauaksi Newtonin kaavoista. Mielipidetieteissä taas on puolitotuuksia yhtä paljon kuin koulukuntiakin. Joka toista väittää, on vaarassa (saada sanan säilästä).
Omalta osaltani voin todeta, että silloin kun itse menin naimisiin, en muista edes miettineeni asiaa sen kummemmin. Enkä varmastikaan pohtinut asiaa ainakaan uskonnolliselta pohjalta, se vaan tuntui luontevalta (naimisiin mentiin kahden todistajan läsnäollessa maistraatissa ja hääjuhla oli se kun mentiin todistajien kanssa syömään Savoyhin). Aika monellakin syynä voi olla esim. niinkin yksinkertainen kuin että "puoliso halusi, ja itselle ihan sama" - kumpaan kategoriaan tämä kuuluu?
Sen verran täytyy tunnustaa, että rippikoulun kävin aikanaan ihan tarkoituksella ennen kirkosta eroamista ihan siltä varalta, että jos joskus käy niin, että menen naimisiin ja/tai saan lapsia ja puolisolle kirkolliset asiat sattuisivat olemaan tärkeämpiä (vaikka pidinkin sellaisen puolison valikoitumista melko epätodennäköisenä). Pian rippikoulun jälkeen erosin kirkosta, tosin siihenkin tärkeimpänä syynä oli se, etten olisi lukiossa kaikkia haluamiani aineita mahtumaan tuntikehykseen, jos olisi pitänyt opiskella uskontoakin. Muuten olisin luultavasti eronnut vasta kun olisin ruvennut tienaamaan, kirkollisveron takia.
Näinhän se monella tuntuu menevänän. Eli osana elämää ollaan valmiita noudattamaan kirkon traditioita mm. naimisiinmenosta, vaikkei itse usko. Eikä siinä mitään. Itse ajattelen vähän samalla tavalla. Mutta jos samaan aikaan näkee kirkon pahana ja ateismin ainoana vaihtoehto, niin on siinä ainakin mun mielestä pieni ristiriita. Kirkko on kuitenkin muovannut yhteiskuntaa ja monen ei-uskovanki elämässä merkittävissä kohdissa kirkko on suuressa roolissa, vaikka niihin ei suurena uskonnollisen kysymyksenä suhtautuisikaan. Kirkon asemasta ja uskon mielekkyydestä voi toki keskustella, mutta mitään ei myöskään saavuteta sillä, että kirkkoon kuuluvia/uskovia pyritään dissaamaan.
Bobo36 kirjoitti:
Trolli kirjoitti:
Ateismi pyrkii lähinnä kieltämään Jumalan olemassaolo, vaikka mitään tieteellistä näyttöä ei ole olemassaolon puolesta tai vastaan. Sen takia koko kysymys Jumalan olemassaolosta on melko järjetön. Miksi pitäisi ottaa kielteinen kanta johonkin, mitä ei ole mahdollista astihavainnoin selvittää.
Jösses! Nyt meinasin tukehtua (lahjaksi saatuun) pääsiäispullaan!
Harvoin olen nähnyt noin väärikäytettynä termiä tieteellinen näyttö, ei ole edes todellista...
... ei hyvää päivää...
Tieteellinen näyttö perustuu mun mielestä nimenomaan siihen, että teoria voidaan empiirisesti todeta tai empiirisen havainnon kautta tehdään teoria. Jos siis jostain olemattomasta ei saada havaintoa, niin siitä ei voi olla mitään empiiristä näyttöä ja tätä kautta tieteellinen näyttö puutuisi puolesta ja vastaan. Mikään olemassa oleva luonnontieteellinen fakta ei tue Jumalan olemassaoloa, mutta se ei vielä riitä tieteellisesti todistamaan Jumalan olemassaolottomuutta.
tonza kirjoitti:
Ateismi ei ole Jumalan kieltämistä vaan jumalauskon puutetta, aivan samalla tavalla kuin useimmilla meistä on uskon puute vaaleanpunaisiin elefantteihin. Ei vaaleanpunaisten elefanttien olemassaoloa tarvitse erityisesti kieltää, jos niihin ei usko. Niitä ei vain ole ja sen pituinen se. Aivan sama asia ateismissa.
Mitä taas asian tieteelliseen ulottuvuuteen tulee, mitään mielikuvitushahmoja ei ole tarpeen todentaa tieteen toimesta, koska ne ovat olemassa ainoastaan kuvittelijan ajatuksissa.
No tuossahan tuli oikeestaan se mitä osittain hainkin. Ateismi määritellään kuitenkin sen jumaluskon kautta ja nimenomaa siitä lähtökohdasta, ettei jumalaa ole. Miksi siis pitäisi määrietellä asia jonkun olemassaolemattoman kautta? Otetaan negaatio jostain mikä ei pidä paikkaansa, niin päästään alkuperään, mutta samaan päästäisiin ottamatta sen suurempaa kantaa asiaan ja toteamalla, ettei kysymys ole mielekäs.