Mitä muuten kävisi, jos firma, joka treidaa muualla delistattaisiin vaikka juurikin Jenkeistä?
Kiinalaiset teleoperaattorithan poistettiin NYSE:n listoilta muistaakseni vajaa vuosi sitten. Tämä pakotti käytännössä suuren osan jenkkisijoittajista, ja ehkä musitakin, myymään omistuksensa, joka loi hirvittävän myyntipaineen ja kurssit niiasivat aika lujaa. Itse ostin tästä dipistä China Telecomia Hongkongin kautta.
Ymmärsin, että USA:n kautta omistetut osakkeet on mahdollista siirtää Honkkariin, mutta se vaatii ilmeisesti vähän viitseliäisyyttä. Jonkun kai se on silti ollut tehtävä, koska vaikka aiemmat omistajat myyvät, niin jokuhan nekin on ostanut ja jonnekin ne päätyvät? Eli ilmeisesti tahot, jotka ovat viitsineet siirtää jenkkilaput honkkariin, ovat tehneet tiliä, mutta koska toisaalta Honkkariin listatun kurssi liikkui ihan samaa rataa, niin laiskalle piensijoittajalle saman tempun toi, kun vain osti sitä kautta.
Kiinalaisten osakkeiden kauppa NYSE:ssä ja Nasdaqissa tapahtuu pankin talletustodistuksilla.
American Depositary Receipt (lyh. ADR) on yhdysvaltalainen talletustodistus, joka vastaa tiettyä määrää jotakin muunmaalaista osaketta. Yhdysvaltojen ulkopuolella rekisteröidyt yritykset joutuvat USA:n pörsseihin pyrkiessään tarjoamaan ADR-sijoitustodistuksia. Jenkkiläinen pankki ostaa osakkeen ulkomaan pörssistä ja tekee siitä arvopaperin USA kaupankäyntiä varten. Todistus vastaa tiettyä lukumäärää alkuperäistä osaketta. Sillä voi käydä kauppaa pörssissä osakkeen tapaan ja se oikeuttaa osinkoon.
Esimerkiksi yhtä Nokian osaketta vastaava ADR-todistus on listattuna New Yorkin pörssissä: NOKIA OYJ ADR EACH REPR 1 ORD NPV (NOK)
Kiinalaisten yritysten - Alibaba (BABA = Alibaba Group Holding Limited American Depositary Shares each representing eight Ordinary share, Baidu(BIDU = Baidu Inc. ADS, Tencent Music Entertainment Group American Depositary Shares, each representing two Class A Ordinary Shares (TME) jne - osalta menettely on juuri ADR tai ADS-todistuksella omistaminen ja kauppa jenkkipörssissä. Pulma on siinä, ettei niitä ole listattu Kiinaan vaan pelkästään ulkomaille. Lisäksi kiinalainen sijoittaja ei voi ostaa osakkeita Yhdysvalloista - vain Hong Kongista tai sen pörssin linkityksistä Sanghaihin ja Shenzeniin.
Suomalaiselle tämä ei ole ongelma, vaan ADR-todistuksia saa ostettua arvo-osuustililleen siinä kuin kotimaisiakin osakkeita.
Kiinalaiset jätit haluaisivat listautua Kiinaan, mutta pulmana on niissä jo oleva ulkomaalaisomistus, joka vaikeuttaa listautumista. Kiinassa kokeillaan CDR-todistuksia (China Depositary Receipts), joiden kautta kiinalaiset voisivat sijoittaa oman maansa suurimpiin yrityksiin.
Vastaavia järjestelyjä on myös muissa maissa, esimerkiksi Suomessa Arvopaperikeskus otti 1999 käyttöön FDR-talletustodistukset (Finnish Depositary Receipt) ulkomaisten yhtiöiden listaamiseksi Helsingin pörssiin.
Delistaus jenkeissä tarkoitti sitä, ettei sijoittaja menettänyt omistustaan, mutta pankin omistamien osakkeiden talletustodistuksilta hävisi markkinapaikka. Ei ihme, että sijoittajat hermostuivat eivätkä jaksaneet odottaa noteerauksen muuttamista toiselle puolelle maailmaa ja oikean määrän Ordinary Share eli alkuperäisosakkeen saamista hallintaansa.
Sama pulma oli suomalaisella, joka helmikuussa olisi halunnut vaihtaa Helsingin Nokiansa NYSE:n NOK.ADR:ksi ja myydä ne WSB-kansalle - viesti #413 Nokia-ketjussa. Huipusta olisi myöhästynyt pahasti.
ADR:issä ei ole mitään ihmeellistä, eikä niissä ole oikeastaan mitään riskiä. Se on ainoastaan nopeampi, helpompi ja joustavampi tapa omistaa ulkomaalaisia osakkeita jenkeissä. Delistaus tai viimeaikainen turbulenssi Kiinan markkinoilla ei liity mitenkään ADR:iin. Esimerkiksi BABA:n ADR:ät ovat vaihdettavissa Honkongissa treidaaviin BABA "osakkeisiin" ihan milloin vain, ilman ongelmia.
Ongelma on käytettävissä oleva VIE rakenne. Kiina ei anna lupaa ulkomaalaisille omistaa kiinalaisia osakkeita. Tätä on kuitenkin pystytty kiertämään VIE rakenteella, missä (yksinkertaistetusti) perustetaan VIE, millä on oikeus (vaade) yrityksen kassavirtoihin, mutta ei omista yritystä, eikä näin ollen ole mm. äänestysoikeutta alla olevaan yritykseen. Näillä ADR:illä sinä ”omistat” VIE:tä, et alla olevaa yritystä. Ts. jos Kiina päättää, että VIE rakenne on laiton, niin silloin jää sijoittajille ainoastaan luu käteen. Tätä sijoittajat pelkäävät.
Pitää paikkansa, laitonhan The Variable Interest Entity (VIE) Structureon. Mutta se on monimutkaisuudessaan oma tarinansa.
Tästä aiheesta voi kopioida näkökulman jenkkiläisen sijoitustalon CGI Investors loppukommentista:
"Most of the Western investment community does not even talk about the VIE structure – they either don’t know about it, don’t understand how it works, or don’t care to learn.
When it comes to the very real risk that all VIEs listed are technically worthless, there remains a legitimate argument that China would not be so destructive as to enforce its own laws, as that would wipe trillions of dollars off the US stock market in an instant. And for the time being, that argument holds weight. But nevertheless, it remains a real risk that should be discounted by investors. And whilst a blanket ban may be unlikely, the risk of continued targeting of specific individual companies remains very significant."
Aiheen kohdalla tarina ei ole mitenkään päättynyt, vaan se kehittyy koko ajan.
Kirjoitetaanpa auki tarina: Kiinalainen VIE eli Variable Interest Entity
Lähes jokainen ulkomaille listattu kiinalainen yritys käyttää VIE-rakennetta. Teknisesti se ei anna sijoittajalle omistusoikeutta yrityksen liiketoimintaan. Syy on se, että Kiinan lain mukaan ulkomainen omistus on kielletty suurimmalta osalta yritystoimintaa.
Päästäkseen kiinni jenkkien investointivarantoon kiinalainen kiertää oman maansa lakia.
Esimerkkinä käy vaikka Tencent, joka Kiinan lain mukaan toimii hallinnon määrittelemällä 'restricted list' toimialalla, kuten suurin osa muistakin yrityksistä. Kiertäminen käy seuraavasti:
Tencent perustaa Cayman-saarille kuoriyhtiön (ei liiketoimintaa, ei konttoria, ei henkilökuntaa), jonka nimeksi se laittaa myöskin Tencent - kutsutaan jatkossa tätä Fake Tencent yhtiöksi ja Kiinassa olevaaa yhtiötä Real Tencent yhtiöksi.
Kun Fake Tencent on perustettu, Real Tencent tekee monimutkaisen verkon laillisia sopimuksia, joiden ainoa tarkoitus on antaa Fake Tencentille oikeus vaatia osuus Real Tencentin voitoista ja oikeus hallita sen taseessa olevaa omaisuutta. Sopimukset eivät kuitenkaan anna oikeutta omistaa taseomaisuutta ja sitä kautta yritystä.
Fake Tencentin ainoa omaisuus ovat nämä sopimukset.
Fake Tencent listautuu sen jälkeen NYSE:een ja alkaa myydä osakkeitaan nimellä Tencent ADR, koska sen kotipaikka on Cayman-saaret. Wall Streetin pankit tienaavat miljoonia listaamalla Fake Tencentin ja sadat investointitalot ja sijoittajat ostavat Fake Tencentiä, joka todellisuudessa on kuoriyhtiö, ainoana omaisuutenaan paperisopimukset.
Riski tulee muutamasta piirteestä:
- sopimusrakenne on perusteiltaan laiton, koska se antaa ulkomaisille oikeuksia kiinalaiseen yhtiöön eikä sopimuksen vaatimuksia saisi kiinalaisessa oikeudessa voimaan riidan sattuessa.
- yritys kiertää lakia on myöskin laiton erityisen määräyksen vuoksi.
Niinpä mikä tahansa sopimus, joka antaa ulkomaalaiselle omistusoikeuden on arvoton, mikä johtaa edelleen siihen, että kuoriyhtiö Fake Tencentin sopimuspaperit ovat arvottomia.
Koska osakkeenomistajalla ei ole omistusoikeutta todelliseen kiinalaiseen yhtiöön, yhtiön omaisuus voidaan varoituksetta ottaa pois ilman mitään korvausta osakkeenomistajalle. Yksi tällaisista kärsijöistä oli Yahoo vuonna 2011 prosessissa, jossa Alipay:n omistusoikeus siirrettiin toiseen yhtiöön.
Lisäksi kun sijoittaja katsoo tulosta ja tasetta, hän näkee Real Tencentin numerot, mutta todellisuudessa omistaa Fake Tencentiä.
"Any investor in a VIE needs to understand that technically they own nothing, but a number of illegal and unenforceable contracts held by a Cayman Islands listed shell company that happens to share the name of a real Chinese company."
Siitä huolimatta näitä VIE rakenteita on satoja - tällä hetkellä 240 kpl jenkkipörssissä - ja on ollut kymmeniä vuosia. Kiina on katsonut asiaa läpi sormien. Kunnes se toimi toisin Ant Groupin kanssa kaksi päivää ennen sen suunniteltua listautumista ja nyt Didi:n kanssa.
"We have no way of knowing what the Chinese (or US) government will do with VIEs. While it looks at the moment like things are tightening up for the structure, it is also possible the Chinese could simply go the other direction and make foreign ownership legal, removing many of the risks we have talked about.
But it is equally possible that the Chinese government could deem complying with audits a bridge too far, forcing current US listed Chinese companies to buy back their shares and relist on domestic exchanges."
Niinpä VIE-tarina jatkuu ja kuvioita on odotettavissa. Ei sinänsä uutta sijoittajan elämässä eikä estä minua omistamasta kiinalaisia ADR:ia tai Kiina-rahastoa.
Kiinan teknot on alkanut kiinnostaa kovasti, kun kyykkäys on ollut kovaa sääntelyn johdosta. Onko palstalaisilla mitä Kiinalaisia holdissa? Itseä kiinnostaa pääasiassa Tencent, Alibaba ja Xiaomi. En ole markkinaan paljoa perehtynyt.
Kun Fake Tencent on perustettu, Real Tencent tekee monimutkaisen verkon laillisia sopimuksia, joiden ainoa tarkoitus on antaa Fake Tencentille oikeus vaatia osuus Real Tencentin voitoista ja oikeus hallita sen taseessa olevaa omaisuutta. Sopimukset eivät kuitenkaan anna oikeutta omistaa taseomaisuutta ja sitä kautta yritystä.
Fake Tencentin ainoa omaisuus ovat nämä sopimukset.
Fake Tencent listautuu sen jälkeen NYSE:een ja alkaa myydä osakkeitaan nimellä Tencent ADR, koska sen kotipaikka on Cayman-saaret. Wall Streetin pankit tienaavat miljoonia listaamalla Fake Tencentin ja sadat investointitalot ja sijoittajat ostavat Fake Tencentiä, joka todellisuudessa on kuoriyhtiö, ainoana omaisuutenaan paperisopimukset.
Maksaako tämä epä-Tencent kuitenkin osinkoja mannerkiina-Tencentin voitoista?
Maksaako tämä epä-Tencent kuitenkin osinkoja mannerkiina-Tencentin voitoista?
Maksaa aivan normaalisti ADR: haltijalle. Kannattaa muistaa, että kyseinen väliyhtiön eli VIE:n käyttö voi olla lain kiertämistä kiinalaisen lainsäädännön mukaan, mutta ei USA:n lain mukaan.
Ei väliyhtiö Caymansaarilla mikään erikoinen tai laiton ratkaisu ole:
Yle uutisoi maanantaina, että valtion kehitysrahasto Finnfund on sijoittanut kahdeksan miljoona euroa rahastoon, joka toimii veroparatiisina tunnetulla Caymansaarilla. Tiedot käyvät ilmi Paratiisin paperit -tietovuodosta. Finnfundin kahdeksan miljoonaa euroa on sijoitettu rahastoon nimeltä New Tropical Asia Forest Fund (TAFF), jonka on määrä toteuttaa metsähankkeita Aasiassa. Finnfundin omistajaohjauksesta vastaava ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Kai Mykkänen (kok.) kertoo Lännen Medialle, että Finnfund on joutunut sijoittamaan veroparatiisien väliyhtiöihin, koska kehitysrahasto ei aina saa hankkeita yksin liikkeelle kaikkein köyhimpiin maihin.
Katsotaanpa oman hallituksemme esityksen yhtä kohtaa:
Väliyhtiön käytöllä tarkoitetaan mallia, jossa rahaston hoitaja perustaa erillisen yhtiön toimimaan kommandiittiyhtiömuotoisen rahaston vastuunalaisena yhtiömiehenä. Tämä malli on yleinen esimerkiksi pääoma- ja kiinteistösijoitustoiminnassa.
Lähtökohta näiden kiinalaisten osakkeiden kohdalla on se, että sijoittaja ei ehkä pääse yhtiökokoukseen Pekingiin äänestämään, mutta saa ADR:n kautta sopimuspohjaisen osuuden Kiinassa tapahtuvan liiketoiminnan tuotosta ja arvonnoususta, olettaen että sopimukset Caymansaarilla pysyvät voimassa. Itse pidän kiinalaisen yhtiön ADR-todistusta arvopaperina ja vaihdettavana välineenä siinä kuin vaikkapa velkakirjaa. Ei yhtiöissä mitään vikaa ole, politiikka vain astuu välillä kuvioihin.
Miksi Kiinalle on eduksi se, että sijoittajat ovat nyt varuillaan?
Michael Pettis kirjoittaa paikallisnäkemystä aiheesta Financial Timesissä. Pettis on professorina Pekingin yliopistossa.
"Viime viikoilla ulkomaiset sijoittajat myivät kiinalaisia osakkeita, mikä johdosta Pekingin säätelijät joutuivat tyynnyttelemään näitä ja samalla tasapainottamaan kotimaista markkinaansa. Miksi tämä oli hyvä asia Kiinalle?
Kahden viimeisen vuoden aikana rahavirta Kiinaan on ollut 30 miljardia kuukaudessa - 10 miljardia kauppataseen ylijäämää ja 20 miljardia sijoitusrahaa. Tämän odotetaan jatkuvan, sillä Kiina on avannut sijoitusmarkkinaansa kansainvälisen arvostuksen vuoksi ja haluaa myös omaa valuuttaansa renminbiä globaaliin käyttöön.
Menettelyllä on haittapuolensa ja vaikeutensa.
Kiina voi hillitä renminbin kasvavaa kysyntää nostamalla sen arvoa, mutta se haittaisi vientiä ja lisäisi sisään tulevaa rahavirtaa - seurauksena olisi kauppataseen liikakasvu. Tähän Kiinan olisi vastatattava pienentämällä tuotantoa ja samalla bruttokansantuotosta.
Toinen keino olisi renminbin arvon tasapainottaminen Kiinan valtion keinoin. Tätä Kiinan valtionpankki PBoC ei ole tehnyt suoraan vaan epäsuorasti kiinalaisten paikallispankkien avulla - ne ovat tallettaneet triljoonan verran ulkomaisia varoja tileilleen. Jos tämä varallisuus kasvaa liikaa, se lisää Kiinassa kansallista varallisuuskuplaa antolainauksella.
Tässä on trilemma: jos Kiina haluaa avoimet markkinat sen on joko luovuttava valuutan arvon säätelystä tai kansallisesta rahan tarjonnasta. Asiassa on kuitenkin vielä kolmas tie eli Kiina voi rohkaista kansalaisiaan investoimaan enemmän ulkomaille niin, että sisään tulevaa virtaa kompensoi kasvava rahavirta ulospäin.
Ja tätä Kiinan säätelijät juuri yrittävät tehdä. Viime lokakuusta lähtien Kiina on yllyttänyt sekä kiinalaisia instituutioita ja liiketoimintoja, että myös kiinalaisia kotitalouksia sijoittamaan ulkomaille.
Tässäkin on riskinsä. Ulkomaalaisten pumpatessa kuumaa rahaa mannerkiinan yrityksiin nämä sijoittavat sitä takaisin ulkomaille eri tarkoituksiin. Siitä seuraa klassinen kehittyvän maan ongelma: jos ulkomaiset sijoittajat pakenevat äkkiä Kiinasta samaan aikaan kun kiinalaiset sijoittajat eivät halua vetää sijoituksiaan ulkomailta takaisin kotimaahan, Kiinan tase menisi epätasapainoon.
Joten Kiinalla on markkinoita avatessaan vain kolme vaihtoehtoa: väkisin manipuloida valuutan arvoa, antaa kotimaisen rahavarannon ja velkaantumisen kasvaa liian nopeasti tai taseen epätasapaino.
Niinpä ulkomaisten sijoittajien varuilleen tuleminen oli Kiinalle siunattu tapahtuma - se pienensi maahan virtaavia pääomia ja päästi Kiinan finanssisäätelyn pälkähästä valita kolmesta huonosta vaihtoehdosta.
Samalla kun Kiina muokkaa talouttaan ja rahajärjestelmäänsä, se on enemmän huolissaan ulkomaalaisten liiasta innosta ostaa kiinalaisia osakkeita ja velkakirjoja kuin liian vähän."
Sijoittajan kannalta yllämainittuun on hyvä suhtautua siten, että tällaiset investointivirran säätelytilanteet voivat tarjota ostomahdollisuuksia.
Kukaan ei usko, että Kiina olisi yhtäkkiä sulkeutumassa ja sijoitukset menisivät arvottomaksi, sillä kiinalaisilla on kohta yhtä paljon varoja muualle sijoitettuna kuin muilla Kiinaan. Mikä idea niitä olisi vaarantaa?
Kiina voi hillitä renminbin kasvavaa kysyntää nostamalla sen arvoa, mutta se haittaisi vientiä ja lisäisi sisään tulevaa rahavirtaa - seurauksena olisi kauppataseen liikakasvu.
One way is to allow rising foreign demand for the renminbi to push up its value. The problem, of course, is that this would undermine China’s export sector and would encourage further inflows, which would in turn push China’s huge trade surplus into deficit.
Kiina voisi antaa renminbin kysynnän nostaa sen ulkoista arvoa...
konekäännös vai? ei ihan putkeen ole tuo suomennos mennyt
"taseen epätasapaino" terminä on omituinen eikä kerro mitään
Tencent kuoppaa kun Kiinan valtiollinen media hyökkäsi pelialaa kohti kutsumalla pelejä elektroniseksi huumeeksi ja hengen oopiumiksi, mitä ne toki monelle ovatkin.
eipä tässä taida kauppaneuvottelut auttaa, tuntuu että kommunistihallintoa on alkanut hiertää kiinalaisen työläisen joutuminen ulkomaisen kapitalistin ja nykyajan siirtomaaherran orjaksi, siis kiinalaisten yritysten voittojen valuminen ulkomaille.
Kiinapelko on kyllä kova. Alibabakin halpenee koko ajan vaikka bisnes ei muutu ainakaan huonommaksi. Toivon ja uskon että tähänkin pätee vanhan miehen viisaus "osta/juhli kun muut pelkäävät ja pelkää kun muut juhlivat".
Ite ajattelen juuri nain. Ihmismieli toimii kumminkin niin, etta pelko >> riski.
Mitka tassa ne todellisiset riskit sitten ovat?
Voiko Kiina alkaa sosiaalisoimaan ulkomaalaisten osakeomistuksia? Vaikka juridisesti voisi, niin eikohan varsinkin jenkit alkaisi vastavuoroisesti varastamaan kiinalaisten omistuksia syylla taikka toisella vaikka jalkimmaiselle olisikin heikompi juridinen pohja. Kellaan ei oo mitaan unilateraaria poweria omia kiinalaisia yhtioita tai pistaa ne ulkopuolelta kyykkyyn. Maailmassa vallitsee kauhun tasapaino.
Haluaako Kiina laittaa esim Tencentin polvilleen? No ei, Tencent on Kiinan lippulaiva jenkkiteknoja vastaan. Viimeisimmat uutiset internetyhtioiden monopolistisien kaytantojen purusta olivat mun mielesta aivan odotettuja ja jos unohdan Tencent omistukseni niin myos toivottuja. Equal playing field for everybody ja jos omistaisin vaikka Googlea niin olisin varsin huolestunut tasta asiasta myos. Uskon etta monopolistiset kaytannot puretaan pitkalla tahtaimella maailmanlaajuisesti. Tama on hyva homma kaikkien kannalta pl. monopolististen yhtioiden omistajat.
Voi olla tassa vaarassa, mutta vaikka naita riskeja miten pyorittelisi niin en kylla saa riskeja niin koholle etta yhtiot on suunnilleen puolessa niiden jarkevasta arvosta. Mun mielesta kiinanraketit treidaa naurettavan halvalla ei riskianalyysin vaan pelon takia.
Pelon kontraaminen on nutsikas strategia niin osakemarkkinoilla kuin elamassa ylipaataan. Nain siis itse uskon.
Toki voi olla etta oon lukkiutunut naihin kiinanraketteihin enka kykene ajattelemaan selkeasti. Kiinanrakettien hamstraaminen ei ole sijoitusneuvo.
Kiinan tekno-osakkeiden laskun taustalla olevasta anti-trustisäännöstöstä:
Kiinan hallinto on käsittelemässä uusia sääntöjä, jotka tulevat vaikuttamaan isojen internetyritysten kilpailukykyyn. Viimeisin tulee Kiinan SAMR:lta (State Administration for Market Regulation), joka toimii keihäänkärkenä hallinnon pistellessä piikillä isoja yrityksiä. Tiistaina 17.8.2021 ilmoitetut uudet säännöt tulisivat kieltämään operaattoreita esittämästä valheellisia tilastoja, myynti- tai käyttäjätietoja harhaanjohtaakseen asiakaita. Niitä myös kiellettäisiin tehtailemasta negatiivisia kuluttajamielipiteitä kilpailijoitaan vahingoittaakseen.
Muut säännöt tulisivat kieltämään datan, algoritmien tai muiden menetelmien käytön nettiliikenteen ohjaamiseen pois kilpailijoista tai sellaisten elementtien luomisen, joka estäisi asiakkaita asentamasta tai ajamasta kilpailijan sovellusta tai palvelua. Uusien sääntöjen on tarkoitus estää epätervettä kilpailua - to stamp out "unfair competition".
Uusi sääntöehdotus sisältää myös kiellon ota-tai-jätä valintaan, jossa palveluntarjoaja antaa kauppiaalle mahdollisuuden tehdä kauppaa vain heidän alustallaan sopimuksen estäessä kauppiasta käyttämästä samanaikaisesti kilpailijan sovellusta. Sääntöjä rikkovat yritykset pakotetaan tunnustamaan rikkeensä julkisesti ja niiden on korjattava sääntöjen vastaiset asiat sekä kärsittävä se rangaistus, jonka sääntelyviranomaiset kulloinkin päättävät määrätä. Alibaballe näistä oli seurauksena 2.8 miljardin dollarin sakot.
Tämä painaa Kiina-osakeiden hintoja yhdeksättä kuukautta. Vuonna 2018 perustettu SAMR on aktivoitunut viime vuoden lopulla, jolloin XI Jinping ilmoitti tarttuvansa yksityisomaisuuden epätasapainoiseen kasvuun. Yksityistä sektoria on moitittu sosioekonomisten ongelmien synnyttämisestä. Voimakas ote asiaan on synnyttänyt sijoittajissa epävarmuutta.
Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Elina Sinkkonen: "Osittain teknologiayhtiöiden kurittamisessa on kyse siitä, että kommunistinen puolue ei halua maahan puolueesta irrallista taloudellisesti vaurasta eliittiä, joka voisi haastaa hallinnon pyrkimyksiä.
Suurin syy kuitenkin löytyy Kiinan hallinnon tavasta määritellä teknologiasektori. Länsimaissa ja etenkin Yhdysvalloissa Googlen ja Facebookin kaltaiset alustayhtiöt on nostettu symboloimaan teknologia-alaa. Täällä arvostetuimmat teknologiayhtiöt tarjoavat palveluita kuluttajille.
– Kommunistisen puolueen linja korostaa materiaalipohjaisempaa teknologiaa ja teollisuutta. Näihin kuuluvat puolijohteet ja uudet teknologiat, kuten tekoäly ja 5G, Sinkkonen sanoo.
Hän huomauttaa, että esimerkiksi verkkolaitejätti Huawei on säästynyt täysin uusilta kiristyksiltä. Tässä yritetään ajaa myös kansallisia strategisia etuja. Ohjataan investointeja tietyn tyyppisille yrityssektoreille, pois alustatalouden yrityksistä, jotta saadaan mahdollisimman tehokkaasti osaava henkilöstökapasiteetti käyttöön, Sinkkonen sanoo."
Vapaa kilpailu ja sen puolustaminen ei ehkä ole ensimmäinen Kiinasta mieleen tuleva ajatus - ja siksi se on mielenkiintoinen.
Toisaalta nämä kestävät yrityksiltä aikansa sopeutua ja joskus markkina stabiloituu. Tähän nähden olisi mukava saada screenaus mielenkiintoisista yhtiöistä, jotka voisivat noudattaa näitä kovan teknologian trendejä ja säästyä säätelyltä. Ehkäpä ZEPP, Huawei ja muut olisivat näitä?
Kiinan tekno-osakkeiden laskun taustalla olevasta anti-trustisäännöstöstä:
Kiinan hallinto on käsittelemässä uusia sääntöjä, jotka tulevat vaikuttamaan isojen internetyritysten kilpailukykyyn. Viimeisin tulee Kiinan SAMR:lta (State Administration for Market Regulation), joka toimii keihäänkärkenä hallinnon pistellessä piikillä isoja yrityksiä. Tiistaina 17.8.2021 ilmoitetut uudet säännöt tulisivat kieltämään operaattoreita esittämästä valheellisia tilastoja, myynti- tai käyttäjätietoja harhaanjohtaakseen asiakaita. Niitä myös kiellettäisiin tehtailemasta negatiivisia kuluttajamielipiteitä kilpailijoitaan vahingoittaakseen.
Muut säännöt tulisivat kieltämään datan, algoritmien tai muiden menetelmien käytön nettiliikenteen ohjaamiseen pois kilpailijoista tai sellaisten elementtien luomisen, joka estäisi asiakkaita asentamasta tai ajamasta kilpailijan sovellusta tai palvelua. Uusien sääntöjen on tarkoitus estää epätervettä kilpailua - to stamp out "unfair competition".
Uusi sääntöehdotus sisältää myös kiellon ota-tai-jätä valintaan, jossa palveluntarjoaja antaa kauppiaalle mahdollisuuden tehdä kauppaa vain heidän alustallaan sopimuksen estäessä kauppiasta käyttämästä samanaikaisesti kilpailijan sovellusta. Sääntöjä rikkovat yritykset pakotetaan tunnustamaan rikkeensä julkisesti ja niiden on korjattava sääntöjen vastaiset asiat sekä kärsittävä se rangaistus, jonka sääntelyviranomaiset kulloinkin päättävät määrätä. Alibaballe näistä oli seurauksena 2.8 miljardin dollarin sakot.
Tämä painaa Kiina-osakeiden hintoja yhdeksättä kuukautta. Vuonna 2018 perustettu SAMR on aktivoitunut viime vuoden lopulla, jolloin XI Jinping ilmoitti tarttuvansa yksityisomaisuuden epätasapainoiseen kasvuun. Yksityistä sektoria on moitittu sosioekonomisten ongelmien synnyttämisestä. Voimakas ote asiaan on synnyttänyt sijoittajissa epävarmuutta.
Itella on tata pieni seurantapositio enka oo ottamassa lisaa, mutta mun mielesta tallaiset tuplapaineet on usein ostopaikkoja. Eli ensin on joku paine joka hakkaa ko osakeryhmaa kohti lattiaa (kiinanpelko) ja sitten viela ko osakkeelle tapahtuu jotain negatiivista mutta ei kumminkaan halyyttavaa.
"Chinese authorities may want businesses to sacrifice profits in order to meet national development goals, said Gabriel Wildau, senior vice president at consulting firm Teneo."
mitä tuo sitten tarkoittaa käytännössä? Yritysten suuria voittoja verotetaan rankemmin, palkkoja nostetaan jne. Tällä logiikalla kiinalaisten osakkeiden kurssilasku ei ole dippi vaan new normal. Aika sitten näyttää kuinka rajuja vaikutuksia viranomaisten toimet aiheuttavat yritysten tuloksentekokykyyn.
