Kuuskymppisen mietteitä maailman menosta.

Olen pykälän nuorempi, mutta positiivisuus - pessimismi on persoonakysymys enemmän kuin ikäkysymys. Yritän itse olla realisti, mutta eihän asiat hyvältä näytä kun katson niitä insinöörin aivoillani. 

Sitten toisaalta.. ei se pessimistisessa kyynisyydessä rypeminen mitään auta. Realismia on se että moni asia on menossa päin seiniä, mutta pitää yrittää silti nauttia elämästä ja elää myös hetkessä. 

Mun muistaakseni tästä on tehty ihan tutkimustakin, että sijoittajien optimistisuus ja pessimistisyys ovat kohtalaisen vahvasti kytköksissä siihen, milloin he ovat ottaneet ensikosketuksensa sijoittamiseen tai markkinoihin ylipäänsä. En nyt löytänyt sitä nopealla googlauksella studya, mutta pähkinänkuoressa niin, että esimerkiksi henkilöt, jotka ovat aloittaneet sijoitusuransa karhumarkkinan aikoihin, ovat todennäköisemmin lifetime karhuja, ja sitten vaikkapa pari vuotta ennen teknokuplaa aloitelleet ovat todennäköisemmin bullish loppuelämänsä.

Tää tosin varmaankin pätee elämään ihan yleisesti, että omat kokemukset muovaavat maailmankatsomusta. Anyway, kun yleensä sanotaan, että vanhetessa kyynistyy ja muuttuu pessimistisemmäksi (koska negatiivisten kokemusten lukumäärä luonnollisesti kasvaa), niin mulla se on mennyt ihan toisin päin. Nuorempana olin skeptinen kaikesta ja lähtökohtaisesti ennustin itsekseni apokalyptisia tapahtumia sijoitusmarkkinoille. Sittemmin oma tulokulma on kääntynyt päin vastoin, mikä varmaan johtuu mm. tästä 10 vuoden bull runista, mikä on nyt ainakin hetkellisesti peruutuspeilissä.

No mitä mä yritän sitten sanoa? Sitä, että oon omasta mielestäni oppinut, ettei realismi poissulje optimismia. 

P.S. Mäkin juon punkkua - aika useinkin - mutta en siksi, että ahdistaa tai vituttaa. Vaan siksi, että se on kivaa ja mulla on kivaa. Tosin olen myös aika paljon nuorempi kuin OP.

Itse aloitin noin 2 viikkoa ennenkuin IT-kupla puhkesi. En ole silti ikinä suhtautunut pessimistisesti markkinoihin, varovaisesti kyllä. Eli ehkä tuo siltä osin ainakin minun kohdalla pätee, että en nyt ainakaan mitenkään ääri-bull ole. Laskukaudella aloittaneet, jos eivät ole heti luovuttaneet, saattavat olla hyviä kaivelemaan kaikenlaisia veivipaikkoja yms joilla voi yrittää pelastaa tilannetta. Ainakin tällainen tuntuma minulle jäi. Itse veikkaisin, että laskukaudella aloittaneet eivät ole kaikkein aktiivisimpia indeksisijoittajia. Tosin itsekin pidän sitä nykyään oikein toimivana (ja tylsänä) strategiana, jos yhdistää sen ajalliseen hajauttamiseen kuukausisäästäen. Rahapodit kuunneltu. :)

Olen myös kuusikymppinen, ja näen monenlaisia mörköjä nykytilanteessa. Sijoittajana selkeä karhu, aivan liiallisesti.

Muistan pari vuosikymmentä sitten selailleeni tutkimusta, jonka loppupäätelmä oli (yksinkertaistaen), että pessimistit ovat realisteja. He näkevät maailman sellaisena kuin se on. Optimismissa toisaalta on sellainen erinomainen piirre, että se on evoluution näkökulmasta lajia säilyttävä ominaisuus. Optimisti ryhtyy helpommin toimeen ja tekee kaikenlaista hyödyllistä, vaikka tulokset eivät olisikaan niin hyviä kuin hän olettaa. Pessimisti jättää helpommin hommia tekemättä, mikä luultavasti oli haitallista luolamiehelle joka eli kädestä suuhun, ehkä nykyihmisellekin. 

Perusteeton optimismi on tosiaan saanut aikaan paljon asioita. Muutama matemaattinen "mahdoton" ongelmakin on ratkennut vahingossa, esim. tämä tarina Dantzigista on mainio: https://www.snopes.com/fact-check/the-unsolvable-math-problem/

En usko että kukaan ryhtyisi lisääntymäänkään jos tietäisi mitä kaikkea lasten kasvatus vaatii. Kyllähän se antaakin paljon, mutta jos mielessä olisi realistinen kuva siitä mitä kaikkea on edessä niin.. 

Sijoittamisessa perusteeton optimismi ei ole ehkä toivottava ominaisuus. 

Olen varmaan perusluonteeltani optimisti, mutta silti uutisia seuraamalla tulee usein fiilis, että kaikki menee päin persettä ja mikä ihme tämän syvenevän kierteen voisi katkaista. Näissä ainakin itseäni auttaa, kun tietää taustalla olevia psykologisia vinoumia ja vähän historiaa. Ensinnäkin ei ole mikään salaisuus, että mediat uutisoivat todella negatiivisista asioista ja vielä hieman raflaavammin, koska heidän tarkoitus on kuitenkin kerätä lukijoita.

Sitten ihminen luonnostaan kokee oman aikakautensa käänteen tekevänä ja historiallisesti poikkeuksellisena, eli helposti ajattelee, että mennyt kulta-aika on päättymässä juuri omana elinaikana ja asiat menevät päin persettä. Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa ja on jo ihan tilastollinen mahdottomuus, koska poikkeuksellisia aikakausia voi olla vain harvoin, muuten ne eivät olisi poikkeuksellisia, joten suurin osa ihmisistä ei tule elämään aikana, joka olisi jotenkin poikkeuksellinen.

Sitten ihmiskunta on ennustanut kaikenlaisia katastrofeja koko ajan ja käytännössä aina ne menevät mönkään. Sen lisäksi on ollut nippu todella haastavia juttuja ihan oikeastikin, joista kuitenkin on kaikista selvitty ja yleensä vielä niin, että lopulta suuressa kuvassa juuri mitään ei edes tapahtunut. Eurooppa- ja länsimaakeskeisenä voisi nostaa vaikka melko läheisestä historiasta vaikkapa molemmat maailmansodat, muutaman pandemian, Kuuban ohjuskriisin ja tusinan muita. En epäile, etteikö aikalaisten silmin tuolloin näyttänyt, että se on maailmanloppu nyt tai vähintään nykymallisen sivilisaation ja elämäntavan. Eli historia osoittaa, että ihmiskunnan track record asioiden ennustamisessa on ollut aivan uskomattoman paska samaan aikaan, kun track record ongelmien ratkaisemisesta on ollut uskomattoman hyvä.

Nykyään, kun näyttää pahalta, niin koitan aina miettiä, että: "Näyttääkö tämä pahemmalta, kuin aikalaisista toinen maailmansota?" ja muistan, että inhimillisistä tragedioista ymv. huolimatta edes se ei tainnut riittää edes kunnolla romauttamaan pörssiä pitkäksi ajaksi. Hyvänä esimerkkinä toiminee koronapandemia, eli tilanne näytti ja oli aika paha, mutta sitten, kun paska oli jo housuissa, niin alkoi löytymään motivaatiota tekemään asioita. Tuossa vaiheessa kun motivoituneet, fiksut ja kykenevät ihmiset alkoivat ratkaisemaan käsillä olevaa ongelmaa jonkun aiemman projektin sijaan, niin asioita tapahtui nopeasti. Uskon, että samalla tavalla käy myös seuraavan kunnon kriisin seurauksena.

Hyvä kirja tähän liittyen on Hans Roslingin Faktojen maailma (Factfullness), jota suosittelen varsinkin kaikille pessimismiin taipuville. Sen lukemalla saa vähän referenssiä.

60 % premium charge.

Eikö löydy Suomalaisille enää muita ETA alueen pörssejä ? Tommoisilla nettovoitoilla voi vielä jopa harkita orbit exchange tai brokeri esim betinasia, mutta sitten pitää jo maksaa veroja

Ymmärsinkö oikein, että kaljaa mennyt siis koko vuoden keskimäärin 24pulloa päivässä? 

Silti kunto kohtuullinen ja seurustelet missitasoisten naisten kanssa?

Vedonlyönnin kymmenet kilot on mikkihiirisaavutuksia tuohon nähden, pystytkö valottamaan mikä juju tai salaisuus tuossa?

Kilppari kirjoitti:

Ymmärsinkö oikein, että kaljaa mennyt siis koko vuoden keskimäärin 24pulloa päivässä? 

Silti kunto kohtuullinen ja seurustelet missitasoisten naisten kanssa?

24 pulloa olutta joka päivä ja kaikki naiset näyttävät misseiltä.

Kyllähän 24 oluen jälkeen kaikki naiset näyttääkin misseistä 

Sademies kirjoitti:

Vuosi 2022. Betfairilta jäänyt vedonlyönnistä nettoa ehkä joku 50 k, ei jaksa sen tarkemmin laskea kun vituttaa 60 % premium charge. 12 vuotta sitten ostettu auto, josta maksettu 90 k, myyty hintaan 40 k. Alkoholiin mennyt joko 2 litraa viiniä, tai 24 kaljaa päivässä. Joku saa laskea jos huvittaa. Ja jokainen fiksu alkoholisti tietää että se on liikaa :D Kunto kuitenkin yllättävän kohtuullinen. Käteistä on vielä kuusinumeroinen summa, kiitos aikaan kun sai vetää arbitraaseja isolla, eikä ollut premium chargeja betfairilla. Tarkoituksena jatkaa samalla linjalla 2023 ainakin niin kauan kun maksa ja haima kestää.

Ei varmaan kestä kovin pitkään tuota tahtia. Ehkä kannattaa etsiä joku muu harrastus :)

Kiitos mielenkiintoisesta blogista.

Sademies kirjoitti:

En ole pahemmin kuormittanut sairaanhoitoa, ja toivottavasti lähtö tulee olemaan nopea kun sen aika koittaa :D

Noi maksa- ja haimajutut eivät välttämättä tarjoa tuota, vaan voivat olla aika ikävän kivuliaita jonkin aikaa ennen kuin lähtö koittaa.

Ootko viime aikoina kokeillu muita päihteitä? Psykedeelisiä päihteitä käytetään parannuskeinona mm. alkoholismiin, ja tutkimuksissa on havaittu heavyn dokaamisen vähenevän 83% tujun matkan jälkeen. Kuolemanläheinen kokemus ja egokuolema voisi pistää asiat perspektiiviin uudella tavalla. En tosiaan kannusta mutta, aina niistä jotakin oppii - elämä pullon pohjan läpi tarkasteltuna on varmaan aika *ruskeeta..

Botitko noita yläpeukkujakin rämpyttää vai romantisoidaanko täällä alkoholismia vielä vuonna 2023?

Tsemppiä OP!

finnjavel kirjoitti:

Botitko noita yläpeukkujakin rämpyttää vai romantisoidaanko täällä alkoholismia vielä vuonna 2023?

Tsemppiä OP!

No onhan se hienoa kun joku pystyy voitolliseen vedonlyöntiin umpitunnelissa :)

Mikään ei ole surullista niin kauan kuin laittaa lauseen loppuun nauruhymiön :D  Itsekin olen ryypännyt sisäelimeni paskaksi ja toivon että kuolema tulee pian ja kivuttomana :D 

...no ei, itse en halua moralisoida saati sääliä, vaan vilpittömästi koen mielenkiintoisena mahdollisuuden seurata tällaistakin ihmiskohtaloa. Hyvää jatkoa ja ääni psykedeeleille myös täältä. 

Kyllä sen korkin voisi vieläkin laittaa kiinni. Elämässä on paljon kivoja asioita, joita ei voi tehdä kännissä. Naisetkin lähtee kävelemään, kuten todettua.

Täältä myös ääni psykedeeleille. Linkissä Sam Harris keskustelee James Fadiman:n kanssa psykedeeleistä ja minäkäsityksestä. Jos ei aiheesta paljoa tiedä, niin saattaa kokea tuon mielenkiintoiseksi:

https://www.samharris.org/podcasts/making-sense-episodes/242-psychedeli…

Sademies, olisko ideaa tähän pistää vaikka viikon ajalta tarkempaa päiväkirjaa tekemisistä, mietteistä ja tunnelmista? Monia ja myös ehkä sinua voisi kiinnostaa lukea mitä tuo arki on. Tarkoitan, että elääkö sitä elämää ja vapautta mitä haluaa.

Mitä kuuluu, oletko jo dokannut itsesi hengiltä?

Ai niin, ethän sä vastaa jos olet...

N. O. Varakas kirjoitti:

elääkö sitä elämää ja vapautta mitä haluaa.

Minusta tuossa yllä on keskeinen kysymys. 

Kun on taloudellinen vapaus tehdä mitä haluaa, silloin suurin este on ettei tiedä mitä haluaa? 

Joku tavoite on hyvä olla, mutta sen joutuu jokainen asettamaan itse. 

Ystäväni ryyppäsi ilman kirkkaita kymmenisen vuotta, maksa-arvot normaalit kahden viikon päästä kun lopetti

Pelkällä kaljalla on vaikeaa lähes mahdotonta saada itseään puliukko kuntoon. Viina on se paholainen tuossakin. Vähän sama asia miedot huumeet vs crack