Mistä lähteä liikkeelle kun ei tajua

Itse ehkä suosittelisin nordnetin indeksirahasto suomea. Tai miksei ruotsi, Norja ja Tanska myös. Isona etuna nollakulut. Kuten ehkä tiedät yksittäisiä osakkeita ei kannata ostaa pienehköillä summilla kerralla koska välityspalkkio on suhteessa niin iso.

Tämä siis ainakin kuukausisäästämiseen hyvä vaihtoehto. Sillä 8000e voisit ostaa suoria osakkeitakin ilman että kulut aivan älyttömät, mutta sitten hyvä kysymys olisikin mitä ostaa. Jos aiot istua osakkeiden päällä pitkään niin osinkojyrät voisi olla jees. Esim sampo, Fortum, Nordea tai cibus ja citycon. Huom. Nämä ei ole sijoitussuosituksia :) 

Jep, rahaa sisään vaan. Ei toki kaikkea, ja toki kannattaa valita likvidi ja melko vähäriskinen kohde ellei ole pelurin vikaa, mutta kyllä sijoittamaan oppii aina paremmin jos on jotain mitä jännittää ja jokin syy miksi seurata markkinoita.

Mielestäni kannattaa aloittaa ostamalla yritystä mikä

A: on itsestä kiinnostavalta alalta

B: minkä liiketoiminnasta ymmärtää jotain

C: Ei ole ATH luokkaa(toki jos kasvukäyrä on koiliseen niin sitten tietysti toinen juttu)

D: kannattaa keskittyä johonkin yhteen/kahteen juttuun muuten pää menee sekaisin kun jokaisella on jostakin mielipide

Yksi on tietysti ETF:t niissä saa hajautusta aika hyvin.

Mutta varopuolena on tämän hetken korkea arvostus ja kulut vuosittain. 
 

Joo, sijoittaminen kannattaa alkaa heti.

Muuten sitä vain odottaa ja odottaa js odottaa.

Summat on kuitenkin sen verran pieniä, että pienikuluinen rahasto (tai muutama) on ehkä paras vaihtoehto. Nykyiset säästöt siltä osin kuin niitä ei halua tilillä pitää (ja tileissäkin on korkeakorkoisempiakin vaihtoehtoja kuin S-Tuottotili) kannattaa siirtää erissä sijoituksiin (ajallinen hajautus). Esim. niin että jos halutaan siirtää 6000 sijoituksiin ja muuten tehdä satasen kuukausisijoitus, niin siirretään vaikka 1. kk 1100, 2. kk 1100 .... 6. kk 1100 ja sen jälkeen 7.kk eteenpäin 100/kk. Valitaan firma / rahasto(t) joissa ei mene kuluja kk-säästöistä (ja muuten pienikuluiset rahastot). Valitsemalla pari eri rahastoa saa myös maantieteellistä/toimialahajautusta.

Ja mitä siihen säästössä pidettävään 1-2 tonniin tulee, niin tuossa mittakaavassa voi 1000e laittaa S-osuuksiin ja saada sen 3-5% riskitöntä korkoa. 100e/osuuskauppa joita on yhteensä noin 20, muta kaikki eivät maksa korkoa. Noihin voi liittyä S-pankin toimipisteessä, kestää about 30min. Kun rahoja tarvii, marssitaan S-pankin toimipisteeseen, erotaan tarvittavasta määrästä osuuskauppoja ja käteen/tilille saa suoraan nuo 100e jäsenmaksut takaisin. Takavuosina tuotto oli luokkaa 10%, mutta nykyinen muutama prosenttikin ylittää säästötilien korot.

https://inssinosingot.fi/2020/03/s-juna-2020-osuusmaksu-korko/

Moikka Henna, tervetuloa Sijoitustietoon!

Säästämisen ja pitkäaikaisen sijoittamisen yhdistämisessä kuluiksi tulevat transaktiokulut ja hallinnointikulut. Monesti ihmiset vierastavat transaktiokuluja suhteettoman paljon - ne kuitenkin maksetaan vain kerran siinä missä hallinnointikulut maksetaan joka vuosi. Nordean rahasto 1,6% juoksevilla kuluilla on erittäin kallis ja sopisi pitkäaikaiseen sijoittamiseen vain jos on jotain syytä olettaa että se tuottaa yleisindeksejä paremmin (ei ole).

Prosentin transaktiokulu esim. osaketta tai ETF:ää ostaessa kuulostaa suurelta, mutta verrattuna 1,6% juokseviin kuluihin siinä on jo parissa vuodessa säästänyt reilusti. Tällöin esim Nordealla olisi järkevämpää ostaa prosentin välityspalkkiolla osakkeita, tai 0,1% kuluja vetävää ETFää kuin lahjoittaa 1,6% sijoitusvarallisuudestaan Nordealle vuosi toisensa perään.

Osakepoiminta kuulostaa kivalta, mutta todellisuudessa se ei sovi läheskään kaikille. Epäonnistuneet yritykset tuottavat ahdistusta ja onnistuneet vedot luovat illuusion oman päätöksenteon ylivertaisuudesta. Molemmat näistä ovat vaarallisia, joten helpointa ja varminta on jättää rahat johonkin osakeindeksiä seuraavaan rahastoon/ETFään. 

Nordealta en pikaisen selailun jälkeen löytänyt yhtään rahastoa jonka voisin esittää esimerkkinä (en suosituksena) matalakuluisesta hajautetusti osakkeisiin sijoittavasta rahastosta. Esimerkkejä muiden tarjoajien ratkaisuista:

Nordnetin indeksirahastot: https://www.nordnet.fi/fi/markkina/rahastot/Indeksirahastot
Seligsonin rahastot: https://www.seligson.fi/   (katso myös Seligsonin Rahastosijoittajan opas)
Handelsbankenin rahastot, esim 'Handelsbanken USA Indeksi Criteria':  https://secure.msse.se/shb/fi.fi/funds/0p00015d8i?hb=false&nopension=false&sa=2&hw=true 

Nämä ovat vain esimerkkejä sellaisista rahastoista, joissa yhdistyy hajautettu, automaattinen osakeindeksin seuraaminen sijoitustyylinä, sekä maltilliset hallinnointikulut. En ole yhdenkään näiden pankin asiakas, en ole niihin millään tavalla taloudellisesti sidoksissa, eikä minulla ole indeksirahastoissa pennin jeniä. Nordeaa on perintösalkussa, mutta suosittelen silti ihmisiä arvioimaan Nordean hallinnointipalkkioiden vaikutusta omaan sijoitussuunnitelmaan.

Hajautuksesta vielä hieman. Törmäät varmasti ihmisiin, jotka hajauttavat säästöjään puoleen tusinaa indeksirahastoja, kuten pohjois-amerikka, maailma ja emerging markets. Näin pitkälle viedystä maantieteellisestä "hajautuksesta" (pohjois-amerikka ja emerging markets molemmat ovat myös maailmaindekseissä...) tuskin on mitään erityistä hyötyä, lähinnä päänvaivaa. Valitse helposti lähestyttävä, matalakuluinen osakeindeksirahasto ja kuukausisäästä sinne. Suomeen tai Pohjoismaihin sijoittava indeksirahasto tarjoaa jo riittävän määrän eri toimialoja ja yrityksiä. Älä aja itseäsi nurkkaan asettamalla automaattista maksuerää liian suureksi - jos sinulle jää ylimääräistä niin sen voi aina laittaa rahastoihin silloin kun huvittaa tai kun uutisotsikot ovat pelottavia ja osakkeita saa halvalla.

Valitse joku matalakuluinen rahasto, ryhdy asiakkaaksi ja laita sinne pieni alkusijoitus ja kuukausisäästö. Aloittaminen on tärkeintä, toisiksi tärkeintä on se ettei lopeta. 

Itse suosittelisin ehdottomasti sijoittamista Suomen ulkopuolelle. Sikali kun OP on palkkatyolainen Suomessa, hanen vanhuudenpaivien elintaso on jo aarimmaisesti sidottu Suomen pitkantahtaimen menestykseen (=tellit ja lellit maksetaan joskus elakkeina). Tama on siis tahdostariippumaton sijoitus ja riippumatta siita kuinka paljon uskoo Suomen menestykseen tulevina vuosikymmenina, niin on mielestani melkoista kamikazea sijoittaa myos vapaaehtoiset lisavarat Suomeen. Erityisesti jos tyylina on buy & forget eika niinkaan aktiivinen salkunhallinta.

Itse uskon enemman Ruotsin, Norjan, Hollannin ja Saksan menestykseen tulevaisuudessa ja siksi pidan valtaosaa sijoituksista noissa maissa. Tama siis vaikka minulla ei ole edes tulossa mitaan suomalaisesta palkkatyosta maksettavaa elaketta jota pitaisi riskihallita.  

Kirjoitan tähän vielä oman konkreettisen ehdotelmani, koska luulen että osa aiemmista vain sekoittavat asiaa eivätkä ole aloittajan tilanteessa järkeviä.

1. Lopeta Nordean rahaston ostaminen.
2. Avaa tili Nordnetiin.
3. Aloita kuukausisäästö Nordnet Indeksirahasto Maailma -rahastoon.

Alussa kuukausisäästösumma voisi olla 300-600 euroa, ja tätä jatkettaisiin niin kauan kunnes Nordean rahasto on myyty ja S-tilillä on jäljellä hätävaran verran. Sen jälkeen kuukausisäästösummaksi muutettaisiin 50-150 euroa. Tämän jälkeen koko rahasto kannattaa pyrkiä unohtamaan ettei sen kanssa tule turhaan hätiköityä. Sen muutaman tonnin hätävaran antaisin olla pankki-/tuottotilillä.

Tällä suunnitelmalla 30 vuoden kuluttua kasassa on nykyrahassa keskimäärin noin 250 000 euroa olettaen että tuotto vastaa osakemarkkinoiden historiallista tuottoa.

Pörssijumalan ehdotus on ihan suositeltava. Indeksiin/rahastoon säästämisen etuna ovat pienet kulut - kunhan valitsee pienikuluisen rahaston, eli sen Nordean rahaston ostaminen kannattaa lopettaa ja myydä omistukset. Toinen etu on sisäänrakennettu hajautus (riippuen toki rahastosta) ja kolmas että säännöllisen rahastosäästäjän ei erikseen tarvitse seurata markkinaa - ellei halua - ja pääsee joka tapauksessa nauttimaan osakemarkkinoiden keskimääräisen tuoton pitkällä aikavälillä.

Tässä ketjussa ei ehkä vielä mainittu osakesäästötiliä, joten jos OP haluaa tehdä suoria osakeostoja niin niitä varten kannattaa ehdottomasti perustaa oma osakesäästötili. Sellaisen voi perustaa myös Nordnetiin, ja varmasti muiltakin Suomessa toimivilta välittäjiltä löytyy tarjoomaa.

Ei ole paljoa lisättävää edellisiin, tärkeimmät asiat kun on jo mainittu: Sijoittaminen rahastoon, rahaston kulujen minimointi (matala hallinnointikulu tärkein, merkintä- ja lunastuskustannus saa olla suuri jos vain hallinnointikulu on matala), ja hajauttaminen sijoittamalla pariin kolmeen rahastoon tai johonkin kansainväliseen rahastoon.

Taantumat ja lamat ovat paras aika aloittaa rahastosäästäminen, koska ollaan sen verran matalalla että muutaman vuoden päästä ei voida olla kuin korkeammalla vaikka välissä ehtisikin tapahtua lisää kurssipudotuksia. (Ei sitten toimi toisinpäin: talousnousun tai taloushuipun aikana ei ole paras aika lopettaa säästämistä ja myydä sijoituksiaan, koska muutaman vuoden päästä ollaan taas korkeammalla...)

Kannattaa rahastoa valitessa katsoa samankaltaisten (toimiala, maa, korko/osake, indeksi/aktiivi jne.) rahastojen minimissään kolmen vuoden tuottoa, joka antaa vähän osviittaa siitä miten hyvin rahaston sijoitusperiaatteet toimivat pitkässä juoksussa (vaikkakin "historia ei ole tae tulevasta"-mantra pitää muistaa). Kivijalkapankkien rahastoissa on perinteisesti ollut korkeat kulut ja huono tuotto, mutta viime vuosina niiden laatu on parantunut. Mutta suosittelisin silti sijoittamiseen erikoistuneiden firmojen rahastoja, koska niiden oma leipä on kiinni niiden omien rahastojen laadusta.

Osakkeisiin en suosittele hyppäämään kylmiltään. Pidän melko vastuuttomana sanoa aloittelijoille, että "osta osakkeita suoraan, koska rahastoissa kulut syö tuotot", sillä itse voisin sanoa että "rahastot tulevat kulujenkin kanssa halvemmaksi kuin suora osakesijoittaminen esimerkiksi kurssiraketti Nokiaan vuoden 2000 kesällä". Rahastoja hoitaa sellaiset ihmiset, jotka ovat istuneet monta vuotta opiskelemassa taloutta, ja heillä on firman puolesta vähän enemmän resursseja käytettävissään analysoida firmoja kuin sinulla tai minulla noin keskimäärin.

Mihin ikinä päädytkin, niin laita siihen vain rahaa sisään mutta älä ota sitä ulos ennen eläkepäiviä. Parempi jos et seuraa talousuutisia lainkaan. On oikein akateemisesti tutkittu, että tyypillinen sijoittaja ei hyödy siitä että hötkyilee kurssinousujen ja laskujen mukaan. Pörssiromahduksissa todennäköisesti toimisit niin, että ensin katsot kuinka sijoituksesi arvo laskee odottaen että lasku kääntyykin kohta taas nousuksi. Kun näin ei tapahdu, päädyt pelastamaan edes osan rahoista ja myyt kaiken juuri kurssipohjalta. Sitten odotat, että vakuutut siitä että uusi kurssinousu on tosiaan alkanut, ja hyppäät kelkkaan uudestaan vasta kun kurssit ovat tuplaantuneet siitä kun teit paniikkimyyntisi. Ei hyvä. Rahastoissa, joissa tuo hötkyily tehdään ammattitaitoisesti puolestasi, vieläkin huonompi.

Indeksisijoittaminen yksinkertaisella hajautuksella on mainittu jo niin monesti, että lisään enää perustelun, joka on hyvin yksinkertainen. Tappiovuosia tulee varmasti. Tappiovuosia on turha yrittää välttää koska sitä ei voi tehdä kuin kuolemalla tai olemalla pois markkinoilta, jotka ovat kumpikin varmasti häviäviä skenaarioita. Romahduksista huolimatta markkina silti tuottaa keskimäärin pitkällä ajalla, koska tappiovuosia on vähemmän kuin tuottavia vuosia ja tappiot ovat keskimäärin pienempiä kuin voitot. Siksi kannatta olla mieluummin todennäköisesti voittavan ja pitkällä ajalla ainakin tähän saakka joka ainoa kerta voittaneen strategian mukana (S&P500 yli 200-vuotisesta historiasta ei löydy yhtään ainoaa tappiollista 20 vuoden jaksoa, koska korkoa korolle vääntää lopulta nokan pinnalle vaikka maailmansodan, öljykriisin tai muun katastrofin jälkeen).

Jos uusi aloittaja on inhimillinen (= ei matemaattisesti orientoitunut) henkilö, hänellä todennäköisesti menetyksen pelko on vahvempi motivaattori kuin rationaalisesti perusteltavankin tuoton tavoittelu. Tämä häiritsee odotusarvoltaan parhaiden valintojen tekemistä, joten mielen rauhoittamiseksi on hyvä hankkia uskon vahvistusta jo tutkitusta tiedosta.  

Indeksirahasto on menetelmä, jolla ostetaan tuota markkinatuottoa ja menetelmästä johtuen vältetään altistumista sekä salkunhoitajan näkemysvirheille että yksittäisen yrityksen riskille. Tällä näkökulmalla Marko Erolan "Paras Sijoitus" tai Burton Malkielin "Random Walk down Wall Street" voisi olla hyvä lukea nyt ihan heti? 

Jos talouden seuraaminen kiinnostaa, yksittäisiä yrityksiä ehtii sopivan tilaisuuden tarjoutuessa ostaa myöhemminkin indeksirahastojen lisäksi. 

Kysymys aloittamiseen liittyen;

Mikäli on hiukan riskinhaluisempi eikä ole tarvetta niin sanotusti ottaa tuota ylimääräistä pätäkkää pois sijoitussalkustaan, voisiko osakesijoittaminen olla se suositelluin aloituspiste vai voisiko joitain muita riskisimpiä instrumenttejä harkita (ei sentää noita turbofutuureja mitä Nordnetissä on) vai uskaltaisko sitä kokeilla jotain pienen vivun longi positiota esim?

Tästä voipi lähteä liikkeelle (eikä suunnitelmaa tarvitse muuttaa koskaan):

Lähtökohta: Vaivattomuus, ajan käytön minimointi, varmuus (jota tässä satunnaismaailmassa tosin ei lopulta ole), yksinkertaisuus, hajautus, halpuus ja tuotto.

Jos noudatamme 1300-luvulla eläneen Wilhelm Occamilaisen kehittämää Occamin partaveitsen periaatetta ”Yksinkertaisin ratkaisu tai selitys on useimmiten oikea.” Toisin sanoen, meidän on vältettävä etsimästä liian monimutkaisia ratkaisuja ongelmaan ja keskityttävä siihen, mikä tuntuu toimivan annetuissa olosuhteissa

ja

maailman parhaaksi pitkään noteeratun sijoittajan Warren Buffettin sovellutusta tästä omassa testamenttiohjeessaan (vaimolleen!):

”Warren Buffett wants 90 percent of his wealth to go to this one investment after he’s gone”: ”Useimmille paras sijoitusstrategia on omistaa S&P 500 -indeksirahastoa”.

niin sitten pitää sijoittaa 90% varoista (esim. kuukausittain) yhteen halpaan S & P 500 indeksiETF-rahastoon

joko

iShares Core S&P 500 UCITS ETF USD (Acc)

Tämän liikkeeseenlaskija on maailman suurin varainhoitoyhtiö Blackrock (iShares)

tai vastaavaan

Vanguard S&P 500 UCITS ETF (USD) Accumulating

Liikkeenseenlaskija Vanguard (joka on maailman toiseksi suurin ETFissä).

Vuosikulu molemmissa 0,07 %. Nämä Acc-tyypit eivät jaa osinkoa vaan osingot sijoitetaan uudestaan hyötymään maailman nerokkaimmasta kaavasta korkoa korolle -ilmiöstä.  Molempia voi ostaa käsittääkseni kaikkien pankkien /välittäjien kautta.

Käytännössä S & P 500 vastaa melko tarkasti listaa USA:n pörsseihin listatuista – ja samalla maailman – suurimmista yrityksistä.

Jos olisimme sijoittaneet tähän indeksiin 30 vuotta sitten heinäkuulla 1990, olisi sijoitus noussut 1492 % tähän päivään mennessä (kun osingot olisi sijoitettu uudestaan). Vuosituotto on ollut 9,69 %. Historia ei toki ole tae tulevasta.

Eli tuolloin tehty esim. 8000 euron perussijoitus olisi nyt noussut noin 127.360 euroon ja kuukausisijoitusten nousu sitten siihen päälle.

Loput 10 % Buffett suosittelee pistämään lyhytaikaisiin valtion obligaatioihin

”the reason for the 10% in short-term governments is that if there’s a terrible period in the market and she’s withdrawing 3% or 4% a year, you take it out of that instead of selling stocks at the wrong time.”

Ehkä lyhyen koron rahasto ajaa tämän asian jos sattuisi tulemaan noin niinkun äkillistä isompaa rahan tarvetta syystä tai toisesta.

Good luck!

Henna kirjoitti:

mitä enemmän luen, sitä enemmän menen sekaisin että mitä kannattaisi tehdä.

Aloittaja sai monta hyvää vastausta, monet keskenään erilaisia. Vastaukset saattoivat sekoittaa ajatuksia vielä lisää.

Sijoittamisessa ihmiset ovat tyypillisesti eri mieltä melkein joka asiasta. Neuvot voivat olla päinvastaisia ja silti oikein. Päinvastaiset mielipiteet ovat sijoittamisen edellytys. Kaupat syntyvät, kun yhden mielestä kannattaa ehdottomasti ostaa ja toisen mielestä myydä. Jos kaikki haluaisivat yksimielisesti ostaa samaa, sijoittaminen olisi mahdotonta, koska kukaan ei myisi.

Sijoittaja joutuukin päättämään itse, mitä kannattaa tehdä. Kaikkien neuvojen seuraaminen on mahdotonta.

On joitain harvoja asioita, joista on laaja vaikkei täydellinen yksimielisyys:

• Sijoittaminen on kannattavaa, ainakin joskus.
• Oikea tapa sijoittaa riippuu sijoittajasta: tavoitteista, riskinottohalukkuudesta, ajankäytöstä jne.
• Hajauttaminen vähentää arvon heiluntaa mutta ei odotettua tuottoa.
• Mitä pidempi aika, sitä suurempia tuottoja voi kertyä.
• Kulut syövät tuottoja. (paitsi sijoitustuotteiden myyjien mielestä)
• Ei kannata sijoittaa enempää kuin on valmis häviämään.

Aloittavan sijoittajan epäonnistumisen mahdollisuuksia ovat mm.:

1. Ei aloita ollenkaan.
2. Aloittaa, tekee tappiota ja lopettaa pettyneenä tappioihin.

Hennan ajattelumaailma on hyvin järkevä. Tulot ylittävät kulut. Säästössä on noin 10 000 euroa, joista osan hän haluaa pitää pankkitilillä ja osan sijoittaa muualle. Suositellaan, että ihmisellä olisi säästössä muutaman kuukauden tai noin puolen vuoden tulot. Mielestäni Hennan kannattaa pyrkiä tähän. Silloin hän selviää ikävistä yllätyksistä kuten pesukoneen hajoamisesta tai lyhytaikaisesta työttömyydestä.

Jotta Henna välttää ongelman 1, hänen kannattaa aloittaa sijoittaminen. Sen hän on jo tehnytkin. Ei ole niin suurta väliä, mihin kohteeseen sijoitus on tehty, vaan että se on tehty. Ensimmäinen sijoitus on harjoittelua. Sen avulla Henna testaa itseään, millainen sijoittaja hän on, miten hän suhtautuu arvon sulamiseen ja tappion mahdollisuuteen ja toisaalta voittoon.

Jotta Henna välttää ongelman 2, hänen kannattaa ensin sijoittaa vain vähän. Noin 2000 euroa kuulostaa sopivalta summalta. Jos Henna saisi tappion, se ei kuitenkaan kaataisi hänen talouttaan. Hänen ei tarvitsisi lopettaa sijoittamista pettyneenä, vaikka syksyn korona-aalto tai yllättävä kriisi hävittäisi puolet rahoista. Kokemuksen karttuessa riski lopettamiseen pienenee, ja sijoitussummaa voi nostaa.

Nordean rahaston lunastaisin pois ja vaihtaisin Harri Holderin suosittelemaan matalakuluiseen osakeindeksirahastoon. Perustelu: Nordean rahasto sijoittaa enimmäkseen korkoihin. Korot ovat matalalla, mutta rahastossa on melko korkeat kulut. Tuotto-odotus jää sen vuoksi pieneksi. Matalan tuotto-odotuksen rahasto ei ole hyvä idea pitkäaikaiseksi ensisijoitukseksi. 2000 euroa osakeindeksirahastossa sen sijaan on paitsi järkevä myös opettavainen. Osakerahaston arvo heilunee Nordean rahastoa enemmän. Vastineeksi saa paremman tuotto-odotuksen. Suurin hyöty tulee kuitenkin siitä, että Henna tottuu arvon heiluntaan. Se parantaa sietokykyä ja valmentaa suurempiin sijoituksiin. Jos iskee kamala pörssiromahdus, maksimitappio on silti teoriassakin vain 2000 euroa, mikä ei kaada Hennan taloutta. Toisaalta tuottoakin on mahdollista saada. Sijoitus on hyvin hajautettu eivätkä kulut syö tuottoa juuri lainkaan.

Koska summat ovat pieniä ja kyseessä aloittelija, kannatan tavallista sijoitusrahastoa mieluummin kuin ETF:ää, joissa on enemmän opettelua ja korkeammat kaupankäyntikulut. 

Seligsonin osakeindeksirahastot sopivat tarkoitukseen, esim. Suomi-indeksirahasto. Ne ovat hyvin hoidettuja, niillä on pitkä historia, ja niille voi ennustaa pitkää historiaa tästä eteenpäinkin. Lisäbonuksena Seligson lähettää asiakkailleen erittäin opettavaista luettavaa, jonka arvo ylittää pienet rahastokulut moninkertaisesti. Mahdollisten ongelmien sattuessa sijaintimaa on Suomi, mikä helpottaa asiointia.

Tuoton kannalta ei ole ratkaisevan tärkeää, mihin osakerahastoon sijoittaa, vaan että ylipäätään sijoittaa osakkeisiin. Tuottoa syntyy melko varmasti siitä, että omistaa jotain osakesijoituksia ja omistaa niitä pitkän ajan, kuten 20 vuotta tai enemmän. Rahaston kautta saa helposti sijoitettua useisiin osakkeisiin. Indeksirahaston kautta se tapahtuu pienillä kuluilla. Indeksirahasto ei takaa tuottoa, mutta se on helpoin ja todennäköisin tapa saada tuottoa. (Se ei kuitenkaan sovi, jos tavoittelee täysin varmaa tuottoa tai maksimaalista pikavoittoa.)

Kun Henna on tottunut tappion tekemiseen ja kerryttänyt säästöjään mielestään tarpeeksi, hän voi nostaa summaa. Lisäsijoitukset voi tehdä samaan tai toiseen osakeindeksirahastoon. Kuukausisäästäminen ei mielestäni ole tarpeellista, vaan sijoitukset voi tehdä esimerkiksi 2 kertaa vuodessa. Automaattisen kuukausisäästämisen sijaan suosisin erillisiä sijoituspäätöksiä joka kerta, koska siinä oppii tunteiden hallintaa sekä sen, että ajoitus onnistuu vain vahingossa. Jos Henna kuitenkin epäilee, että sijoitukset jäisivät tekemättä, kuukausisäästäminen voi sopia hänelle paremmin.

Hennan tulee itse päättää, paljonko pitää tilillä ja paljonko laittaa muihin sijoituksiin. Kukaan muu ei voi tehdä päätöstä Hennan puolesta. Joku sijoittaisi kaiken, joku vain hyvin vähän, ja molemmat ovat oikeassa.

Yhteenveto: Nordea pois, vaihto osakeindeksirahastoon, lisäsijoitukset osakeindeksirahastoon omaan tahtiin.

Lisävinkkejä:

• Pidä muistiinpanoja jokaisesta sijoituspäätöksestä: Miksi sijoitit tähän kohteeseen, miksi sijoitit juuri nyt ja mikä on tavoitteesi (jokin tietty pitoaika, tavoitekurssi, tavoittelemasi voittosumma tms.). Kun haluat myydä sijoituksen, mieti kuinka ajatuksesi toteutui ja opit itsestäsi.
• Seuraa sijoitustesi kehittymistä säännöllisesti esim. kerran vuodessa tai kerran kuussa, jotta opit, miten arvo kehittyy ja miten suhtaudut siihen.
• Tee sijoitussuunnitelma, siis päätä etukäteen, miten aiot toimia, ja pysy päätöksessäsi. Esimerkki: Pidän vähintään x euroa pankissa. Sijoitan noin y % varoistani. Jos kurssi laskee, teen näin. Jos nousee, teen noin. Aion pitää sijoitukset ainakin noin kauan. Voin myydä sijoitukseni näistä ja näistä syistä, mutta en koskaan noista. 
• Opettele sanomaan ei mukavalle pankin tädille ja lipeville myyntimiehille. Tee päätökset kotona ilman myyjän läsnäoloa.
• Älä kuuntele vinkkejä ja vaihda suuntaa sen mukaan, mitä joku sanoo lehdessä tai Sijoitustiedossa. He eivät tiedä sen paremmin, mitä tulevaisuudessa tapahtuu.

Peesaan yleensä von Fyrkendahlia, enkä näe nytkään syytä kiistää hänen yhteenvetoaan, mutta pari asiaa haluan silti haastaa, ainakin niiden yleispätevyyden suhteen. 

von Fyrckendahl kirjoitti:

Ei kannata sijoittaa enempää kuin on valmis häviämään.

Mitäs tehdään sitten, kun sijoitukset ovat tuottaneet salkun, joka on niin suuri, ettei sitä ole varaa hävitä? Tämä ei ole vain sanoilla neppailua, vaan vihje miettiä jo sijoittamista aloittaessaan myös joskus tulevaisuudessa toivottavasti merkittävässä määrin tuottoa sisältävän sijoituksen realisoimista. Verottajan ei tosin voi olettaakaan pelaavan reilua peliä, vaan kesken pelin yksipuolisella ilmoituksella muuttuvista säänöistä on valitettavan paljon ennakkotapauksia.  

von Fyrckendahl kirjoitti:

Suositellaan, että ihmisellä olisi säästössä muutaman kuukauden tai noin puolen vuoden tulot. Mielestäni Hennan kannattaa pyrkiä tähän. Silloin hän selviää ikävistä yllätyksistä kuten pesukoneen hajoamisesta tai lyhytaikaisesta työttömyydestä.

Eikös pikemminkin kannata olla tavalla tai toisella varalla jonkin kohtuullisen ajan pakolliset menot? Ja silloinkin varakassan suuruus ja tarve riippuu omien tulojen ja menojen lisäksi myös mahdollisen puolison tuloista. Eri aloilla eri työpaikoissa työskentelevien voi olla turha jemmata molempien yhteisten puolen vuoden tulojen suuruista käteiskassaa.

Pesukoneen tai muun kodinkoneen hajoamisen vuoksi käteiskassaa ei tarvita välttämättä lainkaan, jos luottokelpoisuus on kunnossa. Jos pesukone ja pakastin päättävät hajota samalla viikolla auton ison huollon kanssa, hyvätuloinen voi maksaa laskut kortilla ja korttilaskut seuraavasta palkastaan, vaikka olisi juuri edellisellä viikolla vetänyt tilin sileäksi S&P 500 indeksiä ostaessaan. 

Eli kukin oman tilanteensa mukaan. 

von Fyrckendahl kirjoitti:

Seligsonin osakeindeksirahastot sopivat tarkoitukseen, esim. Suomi-indeksirahasto. Ne ovat hyvin hoidettuja, niillä on pitkä historia, ja niille voi ennustaa pitkää historiaa tästä eteenpäinkin. Lisäbonuksena Seligson lähettää asiakkailleen erittäin opettavaista luettavaa, jonka arvo ylittää pienet rahastokulut moninkertaisesti. Mahdollisten ongelmien sattuessa sijaintimaa on Suomi, mikä helpottaa asiointia.

Säästövuosien jälkeen voi myös valita alkaako nostaa tuottoa myymällä vanhimmasta päästä hankintameno-olettamaa hyödyntäen vai vaihtaako kasvurahastonsa osinkoa maksavaksi tuottorahastoksi verovelkaa realisoimatta. Jälkimmäinen ei nykyverotuksella pääsääntöisesti kannata yksityishenkilölle, mutta kuka tietää miten asia on 2040? Sitähän ei tiedä kukaan, kumpi tulee olemaan edullisempaa tulevaisuudessa, mutta valinnan mahdollisuudesta ei liene haittaakaan? Ostoerien erittelystä ilman muuta on verosuunnittelun kannalta etua. 

von Fyrckendahl kirjoitti:

Kun Henna on tottunut tappion tekemiseen ja kerryttänyt säästöjään mielestään tarpeeksi, hän voi nostaa summaa. Lisäsijoitukset voi tehdä samaan tai toiseen osakeindeksirahastoon.

Olen tietenkin samaa mieltä kanssasi pienikuluisempaan osakeindeksirahastoon vaihtamisen järkevyydestä. Mutta kivijalkapankin rahastosijoituksensa vuoksi Henna on jo mukana markkinavoimille alttiissa hitaassa hississä, joka voi lähteä maanantaina joko ylös tai alas tai pysyä samassa kerroksessa. Nykyistä hissiä käyttää hissipoika, jolle Henna joutuu maksamaan palkkaa menipä hissi minne päin tahansa. Hän on jo selvästi tunnistanut mahdollisuuden vaihtaa hissiin, jonka käyttövoimana ovat samat markkinavoimat kuin nykyisen hissipojan ohjaamassakin hississä, mutta viereinen hissi pääsee korkeammalle ja sitä ohjaa pienikuluinen säätöautomatiikka. Siksi tuo viereinen hissi on vuosikymmenien periodilla erittäin suurella todennäköisyydellä korkeammalla kuin hänen nykyinen hissinsä. Yllä kirjoittamasi periaate pätee mielestäni uuden rahan syöttämiseen valittuun uuteen sijoitusrahastoon, mutta olemassaolevan kalliin rahastosijoituksen vaihto nopeampaan (myös alaspäin!) hissiin on mielestäni asia, jonka voi tehdä kertasiirrollakin. Yhden sijoituksen purku ja toisen ostaminen eri aikaan tai osissa yli ajan on markkinoiden ajoittamista, joka voi onnistua hyvin tai huonosti tai hyvin huonosti. 

von Fyrckendahl kirjoitti:

Kuukausisäästäminen ei mielestäni ole tarpeellista, vaan sijoitukset voi tehdä esimerkiksi 2 kertaa vuodessa. Automaattisen kuukausisäästämisen sijaan suosisin erillisiä sijoituspäätöksiä joka kerta, koska siinä oppii tunteiden hallintaa sekä sen, että ajoitus onnistuu vain vahingossa. Jos Henna kuitenkin epäilee, että sijoitukset jäisivät tekemättä, kuukausisäästäminen voi sopia hänelle paremmin.

Eikös päinvastoin yhtään ajoitustaan epäilevälle juuri kk-erä ole se oikea menetelmä? Prosentuaalisella tai nollan tasoisella sisäänmenopalkkiolla pienempi kertaerä ei edes nosta kustannuksia. Kurinalaiselle ihmiselle kk-erien lisäetu on tietoisuus siitä, että säätö on tehty heti palkasta päältä pois ja lopulla rahalla voi hyvillä mielin ostaa niin paljon hupia kuin irti saa. 

von Fyrckendahl kirjoitti:

Hennan tulee itse päättää, paljonko pitää tilillä ja paljonko laittaa muihin sijoituksiin. Kukaan muu ei voi tehdä päätöstä Hennan puolesta. Joku sijoittaisi kaiken, joku vain hyvin vähän, ja molemmat ovat oikeassa.

Yhteenveto: Nordea pois, vaihto osakeindeksirahastoon, lisäsijoitukset osakeindeksirahastoon omaan tahtiin.

Juuri näin. Mutta etkö itsekin sano, että kallis kivijalkapankin yhdistelmärahasto vaihdetaan kerralla osakeindeksirahastoon ja sen jälkeen tehdään vaikkapa kk-sijoituksia sopivina erinä? En tiedä, ymmärsinkö väärin tarkoituksesi, kun olin näkevinäni ristiriidan tämän yhteenvedon ja aiemman tekstisi välillä? 

von Fyrckendahl kirjoitti:

Älä kuuntele vinkkejä ja vaihda suuntaa sen mukaan, mitä joku sanoo lehdessä tai Sijoitustiedossa. He eivät tiedä sen paremmin, mitä tulevaisuudessa tapahtuu.

Omalta osaltani jatkan teidän kuuntelemista, myös (ja etenkin) sinun. Kuulemastani tekemäni päätökseni ovat toki sen jälkeen täysin omiani. Täältä saa oikeasti varsin hyvää tietoa poikkeuksellisen hyvällä signaali-kohinasuhteella. Mutta kaikki hyväkään tieto ei auta eikä ole tarpeen kaikilla eri strategioilla sijoittaville, joten on jokaisen omalla vastuulla suodattaa itselleen hyödyllinen informaatio. 

Teknokraatti: kiitos mukavasta palautteesta.

Teknokraatti kirjoitti:

Mitäs tehdään sitten, kun sijoitukset ovat tuottaneet salkun, joka on niin suuri, ettei sitä ole varaa hävitä?

Jos niin onnellisesti käy, lunastetaan osa sijoituksista tai vaihdetaan ne varmempiin sijoituksiin.

Teknokraatti kirjoitti:

von Fyrckendahl kirjoitti:

Suositellaan, että ihmisellä olisi säästössä muutaman kuukauden tai noin puolen vuoden tulot. 

Eikös pikemminkin kannata olla tavalla tai toisella varalla jonkin kohtuullisen ajan pakolliset menot?

Tässä kohti halusin vain kehua Hennan lähtötilannetta miettimättä tarkkaa määrää. Tarkemmin ajetellen säästössä ei kannata olla jokin kuukausimäärä vaan niin paljon, että selviää tavanomaisista yllättävistä tilanteista kuten tulojen menetys, tulojen viivästyminen, odottamattomat menot, onnettomuus, vakava sairaus, perheenlisäys jne. Mitä isommat säästöt, sitä todennäköisemmin selviää. Täsmälleen oikean määrän määrittely on mahdotonta. Säästöt voivat olla esim. pankkitilillä, sukanvarressa, nopeasti myytävissä sijoituksissa tai näiden yhdistelmänä.

Lisäksi voi hankkia mainitsemasi luottokortin tai useampiakin lisäturvaksi.

Teknokraatti kirjoitti:

olemassaolevan kalliin rahastosijoituksen vaihto nopeampaan (myös alaspäin!) hissiin on mielestäni asia, jonka voi tehdä kertasiirrollakin.

Kyllä. Näin tarkoitin.

Nordean rahaston tuoton kannalta ongelma ei ole pelkästään hallinnointipalkkio vaan se, että rahasto sijoittaa vain noin 25 % osakkeisiin (loput korkoihin). Henna voisi lunastaa rahaston 2000 eurolla ja pistää 500 euroa osakerahastoon. Pitkän ajan tuotto-odotus olisi edelleen suurin piirtein sama, vaikka loput 1500 jäisivät makoilemaan S-Tuottotilille. Nordean tapainen kalliihko yhdistelmärahasto, joka on vieläpä rahastojen rahasto, ovat pankkien keino rahastaa piensijoittajia. Niissä maksetaan kovat palkkiot suhteessa tuotto-odotukseen.

Kustannustietoinen piensijoittaja sijoittaa suoraan osakerahastoon (tai osakeindeksirahastoon) ja välttää rahastojen rahastoja sekä yhdistelmärahastoja kuin ruttoa. Jos piensijoittaja on ns. varovainen sijoittaja, hän voi sijoittaa pienen summan osakerahastoon ja pitää loput pankkitilillä makoilemassa. Näin hän voi olla satavarma siitä, että häviää pahimmassakin tapauksessa vain tuon pienen summan, ja lisäksi hän säästää rahastopalkkioissa.

Koska en näe Nordean rahastoa kovin hyvänä sijoituskohteena ja koska siellä on vain pikkusumma, sen voisi tosiaan vaihtaa vaikka kerralla.

Teknokraatti kirjoitti:

Eikös päinvastoin yhtään ajoitustaan epäilevälle juuri kk-erä ole se oikea menetelmä?

Kuukausisäästämisessäkin ajoitetaan, mutta ajoitus tehdään sokkona etukäteen. Lopputuloksen kannalta ei 30 vuodessa ole suurta väliä, sijoittaako satasen kuussa vai 600 euroa tammi- ja heinäkuussa. Kuukausisäästämiselle on käytännöllisiä syitä kuten se, ettei muuten muistaisi tai uskaltaisi tehdä sijoitusta tai että tuhlaisi rahat. Kuukausisäästämistä vastaan puhuu se, että kuukausierän joutuu määrittelemään varmuuden vuoksi pieneksi. Jos säästöön jääkin enemmän, osa rahoista jää sijoittamatta, vaikkei ollut tarkoitus. 

Mieluummin kuin kuukausitasolla ajattelisin joka tapauksessa pidemmällä aikavälillä, kuten seuraavia 10 tai 20 vuotta. Sijoittaminen on pitkän matkan juoksua.

von Fyrckendahl kirjoitti:

Jos niin onnellisesti käy, lunastetaan osa sijoituksista tai vaihdetaan ne varmempiin sijoituksiin.

On muuten yllättävän vaikea temppu. Sen takia olen itse luopunut ajattelemasta osakkeita arvonnousuun perustuvina sijoituksina, vaan yritän ihan ensimmäiseksi saada ns. "varmana" osinkotulona tietyn summan ja vasta sen jälkeen alan tehdä spekulatiivisempia sijoituksia joita pitäisi osata ostaa ja myydä oikealla hetkellä. On muuten se hetki jo kohdalla, omissa sijoituksissa on koronat jo ohitse - ehdotuksia tulevaisuuden kurssiraketeista? Tesla?

No... Ongelmana osinko-osaketaktiikassa on vain se, että pitkällä tähtäimellä juuri alkuspurtti jää tekemättä ja käteen jää näin ollen vähemmän. Mutta toisaalta ne arvossa hyvin nousevat kasvuosakkeet ei maksa kunnon osinkoja (lähi)tulevaisuudessakaan, joten (ainakin minun kohdallani) tuotto on vähän mitä on jos ei osaa myydä niitä pois ennen korjausliikkeitä. Tai todennäköisemmin (taas ainakin minun kohdallani) myy liian aikaisin kun on saanut osakkeen huimat parikymmentä prosenttia plussalle. Ihan eri asia kun firma itsekin myöntää kasvun rajojen tulleen vastaan ja että on aika muuttua osinko-osakkeeksi, mutta sitä päätöstä yleensä edeltää kurssilaskutrendi.

Teknokraatti]Eikös pikemminkin kannata olla tavalla tai toisella varalla jonkin kohtuullisen ajan pakolliset menot?[/quote kirjoitti:

Itse pyrin pitämään käteistilillä juuri parin vuoden menoja ettei tarvitse vahingossakaan pakkomyydä mitään kurssipohjasta. Toimii samalla käteiskassana jotta voisi ostaa kun "halvalla saa".

 

TuuriTuuli kirjoitti:

Sen takia olen itse luopunut ajattelemasta osakkeita arvonnousuun perustuvina sijoituksina, vaan yritän ihan ensimmäiseksi saada ns. "varmana" osinkotulona tietyn summan ja vasta sen jälkeen alan tehdä spekulatiivisempia sijoituksia joita pitäisi osata ostaa ja myydä oikealla hetkellä.

Tuo liittyy sitten jo osakepoimintaan. Aloittajalla ei ole niin paljon rahaa ja kokemusta, että erityisesti kannattaisi lähteä poimimaan osakkeita. Sijoittamista voisi harjoitella rahastoilla ja siirtyä suoriin osakkeisiin vasta sitten, jos sattuu isompia rahoja kertymään ja riittää intoa käyttää sijoittamiseen paljon aikaa.

von Fyrckendahl kirjoitti:

 

Teknokraatti kirjoitti:

Mitäs tehdään sitten, kun sijoitukset ovat tuottaneet salkun, joka on niin suuri, ettei sitä ole varaa hävitä?

 

Jos niin onnellisesti käy, lunastetaan osa sijoituksista tai vaihdetaan ne varmempiin sijoituksiin.

Tämä tilannehan on täysin realistinen, koska yli vuosikymmenten isoihin osakeindekseihin säästäneellä näin käy erittäin suurella todennäköisyydellä. Tähän tilanteeseen siis kannatta miettiä askelmerkit ainakin karkealla tasolla jo sijoituksia aloittaessa. Jos vuosikymmenien jälkeen haluaa realisoida salkustaan vaikkapa eläkepäätöksensä yhteydessä merkittävän osuuden joko nostaakseen rahat tilille tai vaihtaakseen toiseen sijoitusinstrumenttiin, silloin veroseuraamus on varsin ankara. Positiivinen ongelmahan tämä on, koska tuloveroa maksetaan ainoastaan tulosta. Mutta pointti on siinä, että vaikka tarkoitus onkin säästää ensin ja nostaa tuottoa myöhemmin, kannattaa jo säästövuosina seurata eri vaihtoehtoja tuoton nostamiselle verotehokkaalla tavalla ettei jää veroloukkuun, jossa salkun komeasta ATH lukemasta merkittävä osa onkin verovelkaa, jota ei voi saada itselleen. 

Osakeindeksirahastoa varmempi sijoitus on suurelta osin turvallisuuden määrittelykysymys. Myös pitkäaikaisen sijoituksen tuottoa nostettaessa se riippuu jäljellä olevasta sijoitushorisontista. Lyhyellä ajalla varmempia arvon säilyttäjiä tietenkin löytyy, mutta jos elinajan odote on yli vuosikymmenen eläkkeelläkin, saattaa tulla mieleen pitää eläkesalkun osakesijoitukset ja hyväksyä vuosittaisten tuottojen vaihtelu? Tällä strategialla ei uskalla mennä, jos tarpeelliset menot ovat merkittävästi riippuvaisia salkun tuotosta. Mutta jos tulot riittävät perustarpeisiin, silloin voi hyväksyä tuoton vaihtelun eri vuosina suuremman tuoton toivossa. Heikkona osinkovuotena vaan jää auto vaihtamatta ja Karibian loma vaihtuu mökkeilyyn omalla mökillä.   

von Fyrckendahl kirjoitti:

Kuukausisäästämiselle on käytännöllisiä syitä kuten se, ettei muuten muistaisi tai uskaltaisi tehdä sijoitusta tai että tuhlaisi rahat. Kuukausisäästämistä vastaan puhuu se, että kuukausierän joutuu määrittelemään varmuuden vuoksi pieneksi. Jos säästöön jääkin enemmän, osa rahoista jää sijoittamatta, vaikkei ollut tarkoitus. 

Sinä tietenkin tiedät tämän, mutta varmistan vielä, että Hennakin tietää jatkossa, että ajallinen hajautus vakiokokoisilla erillä antaa edun vetämällä kaikkien ostojen keskihinnan ihan väkisin alle ostohetkien hintakeskiarvon. 

Mutta oletin kyllä aiemmin kaikkien olevan tästä jo kartalla, joten tarkoitin lähinnä luterilaisen kasvatuksen ahdistamien henkistä puolta, joka on tärkeä etenkin ennen kuin on nähnyt maailman kahdeksannen ihmeen vaikutuksen omassa salkussaan. Koska aikaa tarvitaan paljon, ei elämää kannata jättää elämättä vaurastumista odotellessa. Sitä helpottaa, kun tietää tehneensä velvollisuutensa itselleen jo suoraan tilipäivänä (tai jonakin kuukauden viimeisistä päivistä, jolloin isojen eläkevakuuttajien myynnit ovat keskimäärin kiihkeimmillään). Kun pitkäaikaissäästö on jo hoidettu, on henkisesti helpomaa polttaa loput ihan surutta. KK-erä sopii siis huolimattoman lisäksi myös kontrollifriikille, tosin eri syystä.

Jos mielikuvitus loppuu ennen kuin rahat tai jos tulee bonuksia tai muita lisätuloja, niillä voi tehdä ajoittain ylimääräisiä lisäsijoituksia vaikka muutaman kerran vuodessa, kuten ehdotitkin. Itse olen joskus myös splitannut palkankorotuksia nostamalla kk-erää vaikkapa puolella korotuksen nettoarvosta. 

von Fyrckendahl kirjoitti:

Mieluummin kuin kuukausitasolla ajattelisin joka tapauksessa pidemmällä aikavälillä, kuten seuraavia 10 tai 20 vuotta. Sijoittaminen on pitkän matkan juoksua.

Juuri näin. Tärkeintä on tosiaan aloittaa ja toiseksi tärkeintä on jatkaa. 

von Fyrckendahl kirjoitti:

 

TuuriTuuli kirjoitti:

Sen takia olen itse luopunut ajattelemasta osakkeita arvonnousuun perustuvina sijoituksina, vaan yritän ihan ensimmäiseksi saada ns. "varmana" osinkotulona tietyn summan ja vasta sen jälkeen alan tehdä spekulatiivisempia sijoituksia joita pitäisi osata ostaa ja myydä oikealla hetkellä.

 

Tuo liittyy sitten jo osakepoimintaan. Aloittajalla ei ole niin paljon rahaa ja kokemusta, että erityisesti kannattaisi lähteä poimimaan osakkeita. Sijoittamista voisi harjoitella rahastoilla ja siirtyä suoriin osakkeisiin vasta sitten, jos sattuu isompia rahoja kertymään ja riittää intoa käyttää sijoittamiseen paljon aikaa.

Samaa mieltä yllättäen MOLEMPIEN kanssa. 

von Fyrkendahl on oikeassa siinä, että jos pitää kysyä neuvoa, ei kannata aloittaa osakepoiminnalla. 

TuuriTuulen ehdottama periaatetta voi soveltaa myös indeksirahastoon, josta voi säästövuosien jälkeen ottaa omaa kassavirtaa joko vaihtamalla osingot takaisin sijoittava kasvuindeksirahasto osingot ulos maksavaksi tuottoindeksiksi tai myymällä valitsemansa osan kasvuindeksirahaston keskimääräisestä vuosittaisesta tuotosta. Jos oma osinkoprosentti pidetään samana, menetelmien välillä ei ole teoriassa eroa, mutta verotuksen vuoksi käytännössä tietenkin on. 

Teknokraatti kirjoitti:

Jos vuosikymmenien jälkeen haluaa realisoida salkustaan vaikkapa eläkepäätöksensä yhteydessä merkittävän osuuden joko nostaakseen rahat tilille tai vaihtaakseen toiseen sijoitusinstrumenttiin, silloin veroseuraamus on varsin ankara.

Verot kuuluvat sijoittamiseen. Pitää hyväksyä, että osa voitosta kuuluu verottajalle.

Verotusta vältellään jättämällä voitolliset sijoitukset myymättä niin pitkään kuin mahdollista. Myyntiä ei pidä kuitenkaan välttää hinnalla millä hyvänsä. Jos myyntiin on perusteltu syy, myynti tulee tehdä eikä jättää tekemättä sen takia, että ei halua periaatteellisista syistä maksaa veroja. Verottaja ei saa hallita sijoituksia, vaan sijoittajan on hallittava veroja.

Teknokraatti kirjoitti:

ajallinen hajautus vakiokokoisilla erillä antaa edun vetämällä kaikkien ostojen keskihinnan ihan väkisin alle ostohetkien hintakeskiarvon. 

Ei siitä tule varmaa etua. Jos kurssi ensin nousee ja sitten laskee, kuukausisijoittaja tulee ostaneeksi korkeampaan kurssiin ja jää tappiolle. Jos käy päin vastoin, kuukausisijoittaja jää voitolle. Paras on valita se ostotapa, joka sopii itselle ja jolla sijoitukset tulevat tehdyiksi.

Taaksepäin katsottuna ei ole suurta väliä, ostiko jotain heinäkuussa vai elokuussa 1990, vaan ostiko vai ei ja pitikö vai myi.

Ihan hyviä vinkkejä! Erityisesti viestit #9 ja #15 oli mielestäni sellaisia huomioita jotka kannattaa tavata ajatuksella. Pari viimeistä viestiä käsittelevätkin sitten jo omaa suhdetta sijoittamseen.

Kunhan sen kuukausisäästämisen nyt vain aloittaa niin ehkä itse miettisin myöhemmin vielä tarkemmin oman sijoittamisen tavoitteita. Aloitusviestissä puhuttiin "kaikesta mahdollisesta hyödystä". Tämmöisellä sijoitusfoorumilla moni ehkä olettaa että se hyödyn pitää olla taloudellista eli onnistunein lopputulos on se että 30 vuoden kuukausisäästämisen jälkeen on mahdollisimman varakas ja rikas. Ihmiset kuitenkin arvostavat eri asioita. Joku arvostaa turvallisuutta tai riippumattomuutta, joku tykkää pelata, joku pitää hyötynä sitä että saa siirrettyään rahojaan lapsilleen, moni taas tykkää vaan omistaa erilaisia asioita. Joskus se suurin hyöty voi olla että myy pikkuisen niitä sijoituksiaan ja nauttii elämästä vaikka matkustelemalla tai kasvattaa henkistä pääomaansa opiskelemalla.

Esimerkiksi itse tänään sijoitin alkoholiin tilaamalla itselleni juomia ulkomaalaisesta nettikaupasta. Ei se tilastomatematiikan näkökulmasta kovin rationaalista toimintaa ole mutta harrastan viskin juomista ja musiikin kuuntelua, joten katsoin sen tänään paremmaksi sijoitukseksi kun osakkeiden ostamisen. Lisäksi se teki minut onnelliseksi. Eli mieti mitä ylipäätään elämältäsi haluat ja aseta tavoitteet vähän sen mukaan.

Edit. typoja

Sienimies kirjoitti:

Tämmöisellä sijoitusfoorumilla moni ehkä olettaa että se hyödyn pitää olla taloudellista eli onnistunein lopputulos on se että 30 vuoden kuukausisäästämisen jälkeen on mahdollisimman varakas ja rikas. Ihmiset kuitenkin arvostavat eri asioita.

Naulan kantaan! Sijoituskeskustelussa välillä oletetaan, että kaikilla on sama tilanne, tavoitteet ja arvostukset. Esimerkiksi: rahoista nautitaan vain kuluttamalla, säästäminen tuottaa kärsimystä, säästöt käytetään eläkkeellä, ihmisillä on jatkuvat kuukausitulot jotka sijoitetaan, ihmiset aloittavat köyhinä ja kerryttävät varoja pikku hiljaa.

Kuitenkin sijoittamisen suurin etu voi tulla esimerkiksi mielenrauhasta, että varat ovat olemassa, vaikkei niitä käyttäisi koskaan. Toisaalta varat on voitu periä tai ansaita kerralla, ja tavoitteena voikin olla, että varat pysyvät tallessa eivätkä muutu arvottomiksi.

Kuten tässä keskustelussa on jo mainittu niin silti kannattaa sijoittaa koska se on yleensä pitkällä tähtäimellä kannattavaa toimintaa. Kannattaa myös vähän hajauttaa sijoituksiaan, pitää kulut kohtuullisina ja sijoittaa sellaiseen mistä jotain tajuaa. Ja jos olen oikein ymmärtänyt niin tässä ne yleiset totuudet sijoittamisesta sitten olivatkin.

Henkilökohtaisesti uskon, että jos ihmiset sijoittaisivat edes vähän enemmän Suomi olisi vauraampi maa eikä ihmisten tarvitsisi elää aina kädestä suuhun. Kansalaiset olisivat myös ehkä vähän riippumattomampia, seuraisivat tarkemmin yhteiskunnallisia asioita ja olisivat vaikeampia hallita.

Tiedän runsaasti ihmisiä, jotka ovat tehneet vuosikymmenien työuran ihan hyväpalkkaisissa töissä ja silti jääneet ihan persaukisina eläkkeelle. Tiedän myös ihmisiä, jotka ovat saaneet miljoonaperinnön ja rahat makaavat silti pankkitilillä. Tiedän myös ihmisiä, jotka ovat kärsineet tappioita ja lopettaneet sijoittamisen siihen tai keksineet vielä tyhmemmän pyramidihuijauksen mihin laittaa rahansa. En vaan voi käsittää. Enkä käsitä myöskään sijoittamista vain sijoittamisen vuoksi.

von Fyrckendahl kirjoitti:

 

Teknokraatti kirjoitti:

Mitäs tehdään sitten, kun sijoitukset ovat tuottaneet salkun, joka on niin suuri, ettei sitä ole varaa hävitä?

 

 

Jos niin onnellisesti käy, lunastetaan osa sijoituksista tai vaihdetaan ne varmempiin sijoituksiin.

Palaan tähän, koska olen asiaa joskus itsekseni mietiskellyt ja tullut siihen tulokseen, että en tuota neuvoa ”Älä sijoita enempää kuin olet valmis häviämään” ihan tuossa muodossa allekirjoita. Sitten kun aletaan olla tilanteessa sijoitussalkku = nettovuositulot * X, jossa X on vaikkapa >=3, harvalla on enää valmiutta hävitä tuota. En kuitenkaan näkisi tuossa kohtaa järkevänä ruveta cappaamaan salkun kokoa realisoinneilla. Viimeistään tuossa vaiheessa pitäisi tietysti alkaa tosissaan miettiä erilaisia paska -> tuuletin -skenaarioita ja pitää huolta mm. kunnon hajautuksesta. Tämä on juuri tuota mainittua siirtymistä varmempiin sijoituksiin, mutta sijoituksia ne ovat nekin.

Idea tämän neuvon takana on tietysti mitä parhain. Oletan että se on suunnilleen ”Älä ota riskejä, joita et pysty kantamaan”. Jos tuota jotenkin pyrkisi avaamaan ympäripyöreästä latteudesta vähän konkreettisemmaksi, niin mieleen tulevat ainakin seuraavat kaksi asiaa:

1. Älä pidä yhdessä firmassa kiinni enempää kuin voit hävitä ilman vakavia seurauksia. Pörssiyhtiöiden konkurssit ovat toki harvinaisia, mutta ei firman selviäminen paljon lohduta jos pääomasta on hävinnyt 95%.
2. Älä sijoita korvamerkittyä rahaa. Kukaan ei tiedä pörssin tulevaa kehitystä. Markkinoiden hinnoittelu ei ole aina rationaalista, mutta hinnoitteluvirhe voi kestää pitkäänkin. Jos siis tarvitset kymppitonnin vappuna, pidä se pankkitilillä – tällä hetkellä sikahalpa osake voi olla vappuna vielä halvempi.

Täytyy vielä lisätä, että pidän tätä kakkosta hyvänä neuvona, vaikka se tulikin minulle jokunen vuosi sitten aika kalliiksi. Meillä oli nimittäin keväällä 2013 kämppä vakavasti huoneistorempan tarpeessa, ja minulla oli käteistä aika reippaasti erään pörssistäpoisoston peruina. Tuohon aikaan UPM:ää sai parhaimmillaan alle 8 euron. Pidin hintaa järjettömän halpana, eikä tämä ole ihan pelkkää jälkiviisautta; hoidossani olevissa parissa lähisukulaisen salkussa käytin siihen kaiken niissä olevan irtonaisen rahan. Omalta kohdaltani poltteli kovasti käydä siihen myös isolla rahalla kiinni, mutta tulevan rempan takia päädyin ostamaan vain vähän lisää vanhojen päälle. Remonttiin en halunnut ottaa lainaa, koska olin aikeissa ostaa jo neuvotellulla 100% lainalla yksiön vaimolle ja minulle remonttiaikaiseksi väliaikaisasunnoksi. Tämä oli sitten tarkoitus pistää vuokralle kun päästäisiin takaisin kotiin remontin jälkeen.

Ostinkin tuon yksiön, mutta remontin alku viivästyi koska meistä kumpikin vaihtoi tuolloin duunia (vaimo jopa vapaaehtoisesti omasta aloitteestaan), emmekä sitten halunneet ottaa remontin oletettua ja myöhemmin myös toteutunutta stressiä samaan pakettiin uudessa työssä aloittamisen kanssa. Joka tapauksessa kun remontti v. 2015 valmistui, UPM:n kurssi oli jossain 17 – 18 euron tietämissä. Siinä oli siis käytännössä ilmainen huoneistoremontti tarjolla, mutta ei mulle kelvannut.

Sienimies kirjoitti:

jos ihmiset sijoittaisivat edes vähän enemmän Suomi olisi vauraampi maa eikä ihmisten tarvitsisi elää aina kädestä suuhun.

Sijoittaminen on kyllä yleistynyt hurjasti viime vuosikymmeninä. Sehän on ihan tavallisen tallaajan juttu nykyään.

40 prosentilla ei ole säästöjä. Ei niistä voi silloin sijoittaakaan. Joukkoon mahtuu hyvätuloisiakin. Ihminen arvostaa heti kuluttamista niin paljon enemmän kuin myöhemmin kuluttamista, ettei säästäminen onnistu. Kuluttamisesta tulee välitön mielihyvä, kun taas säästäjä saa mielihyvää säästämisestä. Kyse on siis ihmisen ominaisuuksista. Sellaista on vaikea muuttaa. 

Sijoituspalstoille kirjoittavat ovat luonnollisesti yksimielisiä siitä, että sijoittaminen on järkevää. Tänne pitäisi saada kädestä suuhun eläjiä kertomaan tarinan toista puolta, miten kiva on kuluttaa kaikki rahat ja elää velaksi, ja oletteko sijoittajat vähän tyhmiä, kun ette osaa elää, sillä käärinliinoissa ei ole taskuja.

Kekkoslovakki kirjoitti:

en tuota neuvoa ”Älä sijoita enempää kuin olet valmis häviämään” ihan tuossa muodossa allekirjoita.

Se on aika ankara sääntö. Siinä oletetaan, että kaiken voi hävitä, kun kaikki sijoitukset menevät nolliin. Hyvin hajautetulla salkulla näin tuskin käy.

Vuosina 2008-2009 kurssit romahtivat noin 60 % vuodessa. Koronassa romahdus oli n. 30 % yhdessä kuussa. 

Tällä kokemuksella muotoilisin niin, että kannattaa varautua häviämään noin 2/3. Ei ole tarvetta varautua täyteen 100 % tappioon, kunhan on hajauttanut.

Mielestäni on järkevää rajoittaa osake/rahastosalkun koko sellaiseksi, että sen kanssa selviää myös pahimmista myrskyistä. Jos viime maaliskuussa tuli merisairaaksi, sijoituksia oli liikaa. Siinä tekee helposti hätiköityjä myyntipäätöksiä ja tulee myyneeksi surkeaan kurssiin. Tappioista harmistuneena päättää jättää koko sijoittamisen hetkellä, jolloin pitäisi ostaa kaksin käsin lisää.

Sen sijaan jos salkun koko on rajoitettu, sijoittajan mieli pysyy parempana ja synkät ajat voi hyödyntää loistavina ostotilaisuuksina.

Sijoittajan pahin vihollinen on sijoittajan oma typerä käyttäytyminen. Sitä vihollista vastaan täytyy suojautua.

Sitten pitäisi myös määritellä mitä tarkoittaa "olla valmis häviämään". Tämähän lienee jotain asteikolla, jonka toisessa ääripäässä on "ei tunnu missään, jos häviän" (useimmille tämä summa on hyvin pieni, koska jo pienenkin summan menettäminen tuntuu _jossain_, olkoonkin että vain vähän ja vain hetken) ja toisessa ääripäässä on "totaalinen katastrofi, mutta pystyn kuitenkin - hädin tuskin - jatkamaan elämääni" (käytännössä Suomen kaltaisessa yhteiskunnassa voi menettää ihan kaiken omaisuutensa ja silti jatkaa elämäänsä). Kysymys siis kuuluu mihin tuolla asteikolla tuo "olla valmis häviämään" asettuu?

von Fyrckendahl kirjoitti:

40 prosentilla ei ole säästöjä. Ei niistä voi silloin sijoittaakaan. Joukkoon mahtuu hyvätuloisiakin. Ihminen arvostaa heti kuluttamista niin paljon enemmän kuin myöhemmin kuluttamista, ettei säästäminen onnistu. Kuluttamisesta tulee välitön mielihyvä, kun taas säästäjä saa mielihyvää säästämisestä. Kyse on siis ihmisen ominaisuuksista. Sellaista on vaikea muuttaa.

Sijoituspalstoille kirjoittavat ovat luonnollisesti yksimielisiä siitä, että sijoittaminen on järkevää. Tänne pitäisi saada kädestä suuhun eläjiä kertomaan tarinan toista puolta, miten kiva on kuluttaa kaikki rahat ja elää velaksi, ja oletteko sijoittajat vähän tyhmiä, kun ette osaa elää, sillä käärinliinoissa ei ole taskuja.

Niin no mikä nyt lopulta on elämässä järkevää jos elämä itsessäänkin on jonkin sortin kosminen vitsi? Ja kaikki tietävät ettei kaikilla ole mahdollisuutta tai halua sijoittaa. On kuitenkin väärin pelkistää kaikki pelkiksi ”ihmisten ominaisuuksiksi”. Taustalla kun on Suomessa monia yhteiskuntapoliittisia ja poliittis-ideologisia seikkoja jotka eivät varsinaisesti kannusta ihmisiä sijoittamaan. Osin kyse on myös siinä että alalla suhtaudutaan toisinaan asiakkaisiin tai osaan asiakasryhmistä ylimielisesti pitäen heitä pelkkinä kusetettavina tuulipukuina tms.

Sienimies kirjoitti:

On kuitenkin väärin pelkistää kaikki pelkiksi ”ihmisten ominaisuuksiksi”. Taustalla kun on Suomessa monia yhteiskuntapoliittisia ja poliittis-ideologisia seikkoja jotka eivät varsinaisesti kannusta ihmisiä sijoittamaan. 

Kannusteista on käytössä ainakin verotus, joka on pitkään kannustanut korvaamaan ansiotulot sijoitustuloilla. Vaikka sijoittaminen tehtäisiin verovapaaksi ja valtio maksaisi päälle sijoitusbonuksen, silti jäisi joukko, joka ei olisi valmis säästämään tai sijoittamaan.

Ehkä jos eläkkeet, työttömyyskorvaukset ja muu sosiaaliturva ajettaisiin alas, ihmisten olisi todella pakko säästää tai he olisivat vaarassa nääntyä nälkään ja kuolla lieviin tauteihin. Politiikka tietysti vaikuttaa säästämis- ja sijoittamisalttiuteen, siinä olet oikeassa, mutta ihmisten väliset erot jäävät silti jäljelle.