Selittelyn makua. Paskasta politiikasta ja kansalaisten asenteesta tässä on lopulta kysymys.
2009-2024 BKT per capita on suomessa kasvanut 0% ja vaikka nyt Virossa 65%. Suomessa on verotettu tuottava kansan osa tuottamattomaksi (ei kannata tehdä enempää) ja yritysmaailma epähoukuttelevaksi ulkomaisille sijoituksille. Ja tämä tietysti johtuu täysin käsistä lähteneestä etuisuuksien viidakosta, jossa kaikille jaetaan "yhteistä" rahaa milloin milläkin verukkeella, eikä kenenkään saavutetuista eduista saa karsia koskaan mitään. Sairaanloisen lihavasta julkisesta sektorista puhumattakaan. Suomessa julkisella sektorilla työskentelee määritelmästä riippuen noin 25% työvoimasta. Saksassa sama luku on 11%.
Pari kohtaa, joita ajattelin kommentoida. Suomen talouden kasvamattomuus on ainakin osittain kiinni meidän demokrafiasta. Kohtahan tässä alkaa olla puolet kansasta eläkkeellä. Jos työtä tekevien määrä pienenee, niin tehostamallakin päästään ehkä vain siihen nollakasvuun. Samalla hyvinvointipalvelujen tarve kasvaa ja nekin rahat on sitten pois muusta hyvästä, esimerkiksi investoinneista. Valtiollahan on nykyään aika valtavasti esimerkiksi korjausvelkaa. Erityisesti tieverkko kaipaisi paljon enemmän kunnostusrahaa per vuosi. Tälläkin on omat taloudelliset haittavaikutuksensa.
Toisaalta Suomessa luovuttiin avoir fiscal -järjestelmästä ja laitettiin pörssiyritysten omistaminen kaksinkertaisen verotuksen piiriin. Tuo ei ole varmastikaan edesauttanut investointeja tai vaurastumista Suomessa. Eli on vähän niinkuin syöty kuormasta, tapettu kasvun edellytyksiä ja siinä on jäänyt saamatta paljon tulevaa verotettavaa. Eikä varmasti ole helpottanut sekään, että etelänaapurimme vapautui itänaapurin ikeestä ja uudisti omaa verotusjärjestelmäänsä hyvin kannustavaksi. Sinnekin on suomalaista rahaa ja työtä karannut. Olen kyllä karhun kanssa samaa mieltä, että kumman vasemmistolaista politiikkaa on tehty, oli sitten oikeisto tai vasemmisto vallassa. Mielenkiintoinen kysymys on miksi. Voisiko vahva ammattiyhdistysliike olla yksi syy? Ainakin Orpon uudistuksia olivat heti torppaamassa. Olkoonkin, että ehkä niissä oli myös vähän kritisoitavaakin. Ja ammattiyhdistysliike jos mikä pitää kiinni noista saavutetuista eduista.
Tuosta suomen julkisen sektorin lihavuudesta sen sijaan tuntuu olevan kahdenlaista mielipidettä. Osa pitää julkista puolta tosiaan sairaanloisen isona, osa taas pitää sitä huomattavan pienenä ja tehokkaana. Olisi kiva tietää, mikä on totuus. Yksi totuus on kyllä se, että ei julkinen puoli ole pelkästään rahareikä, niinkuin usein puheissa todetaan. Ei se ole pelkkää byrokratiaa ja yrittämisen esteitä. Julkinen puoli tuottaa mm. palveluita ja vaikkapa terveyttä, mikä ihan suoraan tukee yksityistä puolta. Jos julkinen puoli olisi pienempi, yritysten pitäisi itse tuottaa noita palveluita (eikä kaikki niistä ole rahaa tuottavia). Ihan esimerkkinä vaikka, jos yrityksillä pitäisi olla omat palokunnat. Ei varmastikaan mitenkään tehokas tapa hoitaa asia. Mutta kyllä siellä varmaan parannettavaa löytyy. Mutta jos meillä on täällä joku julkisen sektorin asioiden asiantuntija, niin kuulisin itsekin mielelläni, onko se nyt niin lihava kuin usein mollataan? Selittyykö Saksan ja Suomen julkisen puolen iso ero kenties erilaisesta määritelmästä tai erilaisesta työnjaosta julkisen ja yksityisen välillä? Tässähän on sellainenkin kulma, että jotkut asiat, kuten terveydenhoito, on ihan järkevää pitää julkisrahoitteisena. Amerikka on hyvä esimerkki millainen on markkinaehtoinen terveydenhuolto. Huono ja helvetin kallis.
Jotain asiasta kuvittelen tietäväni niin kommentoin
Tosin disclaimerina että kommentoin luonnollisesti ainakin osin oman asennemaailmani vankina, kuten kai meistä jokainen.
Ensinnäkin julkinen sektori on aivan liian laaja käsite, jotta voisi vastata kysymykseesi koko julkisen sektorin osalta.
Valtionhallinto on mielestäni ja kokemukseni perusteella pöhottynyt ja suojatyöpaikan kaltainen paikka virkamiehille. Paljon ihan joutavaa näpertelyä ja puuhastelua. Kunnallishallinnosta ei juurikaan kokemusta mutta (mahdollisesti väärä) oletus, että on samankaltainen. kumpikin kaipaisi ainakin Sipilän aloittamaa normien purkua.
Sitten on mainitsemasi terveydenhuolto, joka ainakin sen mitä olen sisältääkin päin sitä nähnyt, toimii isossa kuvassa ihan ok. Toki tehostettavaa varmasti löytyy mutta niin sitä löytyy joka paikasta yksityissektori mukaan lukien. Itse en usko Kokoomuksen ajavan terveydenhuollon yksityistämisen olevan ollenkaan fiksu agenda. Erikoissairaanhoito Suomessa on todella laadukasta, perusterveydenhuolto sitten taas ei niinkään. Osin resurssien takia (isot leikkaukset tuntuvat nytkin osuvan sinne), osin epäoptimaalisen organisoinnin vuoksi. Isoin tehottomuus ja suojatyö taas löytyy työterveydestä. Perusterveydenhuollon ja työterveyden (ja YTHS:n jne) yhdistämällä resurssiongelma vähintään helpottuisi jollei jopa poistuisi kokonaan. En kyllä usko olevan realistista odottaa tätä tapahtuvaksi. Ennemmin leikataan rahojen loppuessa perusterveydenhuolto toimimattomaksi. Jolloin se käytännössä yksityistyy, kun kaikki joilla on varaa yksityiseen sinne siirtyvät.
Ja sitten on vielä poliisi, mainitsemasi palokunnat, puolustusvoimat, vankilat, tuomarit jne joista en osaa sanoa mitään.
Suomen iso ongelma on sijainti. Sijainti hylkiömaan rajamuurin kupeessa on oikeasti iso ongelma eikä sitä helpolla korjata. Aikanaan Suomi pelasi kaksilla korteilla tai pelasi niillä korteilla mitkä oli ja hyödynsi naapurisuhdetta mahdollistaen osaltaan teollisuudelle tilauskantaa idästä. Nyt tuo puoli on melko lailla pitkäksi aikaa poikki ja korvaava myynti on haettava haettava muualta. Tähän menee aikaa, mutta kyllä tästä selvitään. Pitää vaan tehdä töitä ja hyväksyä, että jonkin aikaa tekee kipeetä, jotta kone on taas kunnossa.
Selittelyn makua. Paskasta politiikasta ja kansalaisten asenteesta tässä on lopulta kysymys.
2009-2024 BKT per capita on suomessa kasvanut 0% ja vaikka nyt Virossa 65%. Suomessa on verotettu tuottava kansan osa tuottamattomaksi (ei kannata tehdä enempää) ja yritysmaailma epähoukuttelevaksi ulkomaisille sijoituksille. Ja tämä tietysti johtuu täysin käsistä lähteneestä etuisuuksien viidakosta, jossa kaikille jaetaan "yhteistä" rahaa milloin milläkin verukkeella, eikä kenenkään saavutetuista eduista saa karsia koskaan mitään. Sairaanloisen lihavasta julkisesta sektorista puhumattakaan. Suomessa julkisella sektorilla työskentelee määritelmästä riippuen noin 25% työvoimasta. Saksassa sama luku on 11%.
Nykyään kun tämän sanoo ääneen on kuulemma äärioikeistolainen. Olkoonkin sitten niin, että talousasioissa olen sellainen, mutta maahanmuuttoasioissa en ole. Valitettava tosiasia silti on se, että vaikka sitä kuuluisaa työperäistä maahanmuuttoa saataisiin kuinka paljon, tajuavat maahan töiden perässä saapuneetkin ihmiset, että ei Suomessa kannata tehdä mitään kun kaikki on "ilmaista". Se ei siis tule pitkällä aikavälillä ratkaisemaan sitä rakenteellista ongelmaa, mikä Suomella on budjetin ja kasvun kanssa.
Pahoittelut, tökkään vähän takaisin. Selittelyä on myös se, että syytetään julkista sektoria suomen yritysten huonosta suorittamisesta. Mikäli on kykyä innovoida liikeideaa, jolla pärjää maailmalla ja tehdä töitä menestymisen eteen, niin miten meidän julkinen sektori sitä estää?
Meidän yritysten kansainvälinen taloudellinen menestyminen ei ole julkisen puolen tuottavuudesta kiinni. Pitäisi vain keskittyä jokaisen omaan tekemiseen ja sen parantamiseen. Vian etsiminen muista ei meitä kauheasti vie eteenpäin.
Pahoittelut, tökkään vähän takaisin. Selittelyä on myös se, että syytetään julkista sektoria suomen yritysten huonosta suorittamisesta. Mikäli on kykyä innovoida liikeideaa, jolla pärjää maailmalla ja tehdä töitä menestymisen eteen, niin miten meidän julkinen sektori sitä estää?
Meidän yritysten kansainvälinen taloudellinen menestyminen ei ole julkisen puolen tuottavuudesta kiinni. Pitäisi vain keskittyä jokaisen omaan tekemiseen ja sen parantamiseen. Vian etsiminen muista ei meitä kauheasti vie eteenpäin.
Hyvä vaan, että on keskustelua!
Yritin syyttää kasvun puutteesta verotusta ja sosiaalipolitiikkaa pääasiassa, ja julkinen sektori yleisemmällä tasolla sujahti höyrypäissäni mukaan. Olen kuitenkin sitä mieltä, että se on osasyy asiaan.
Mutta sairaalloinen verotus kyllä vähentää juuri sitä, että jos on kykyä innovoida liikeideaa ja saada se tapahtumaan, niin ei välttämättä kiinnosta. Ja verotusta puolestaan on vaikea keventää jos jostain ei leikata. Ja siinä reformissa mitä tarvittaisiin, mun mielestä pitäisi keskittyä nimenomaan saavutettuihin etuihin ja niiden hyvin kriittiseen tarkasteluun. Maahanmuuttavasta väestäkään ei ole taloudellisesti paljoa iloa jos maahan muutetaan ilmaisen rahan ja ilmaisen koulutuksen toivossa. Sen sijaan voi olla paljonkin iloa (myös noihin demografioihin liittyen) jos maahan muutetaan ystävällisen verotuksen kannustamana. Ehkä yrityksille ja pääomille voisi toimia sama tulokulma?
Näinä aikoina, arvotusten ollessa korkealla, on hyvä silmätä, mikä sektori nousee, kun osakemarkkinalla on isompi laskupäivä, kuten eilen S & P 500 -1,54 % ja Nasse -1,57 %.
Tässä USA:ssa noteerattujen ETFien päivätulema 10.1.25.
Kun jätetään inverse-etft ja volaetft pois, nousussa olivat oikeastaan vain energia- ja commodity-sektorit ja hiukan vihreää myös krypto-osastolla.
Koko viikon värikartta näyttää samalta kryptoja lukuun ottamatta, jotka punaisella myös.
Samaan aikaan kymppivuotisten valtiolainojen yieldit ovat pysytelleet ylhäällä.
Kuva
"Government-bond yields have surged across the developed world in recent weeks, jarring stocks and pressuring indebted countries."
Keskuspankit ovat pyrkineet toimillaan laskemaan lyhyitä korkoja ja alentamaan kuluttajien ja liike-elämän lainakuluja. Yieldien nouseminen kuitenkin tekee lainaamisen kalliimmaksi eli tiukentaa rahoitusolosuhteita - "tightening financial conditions" Wall Streetin jargonin mukaisesti. Keskimääräinen U.S. 30-vuotinen kiinnelainan korko nousi 6,9 prosenttiin viime viikolla.
Jenkkimarkkinoilla tapahtuvan velkakirjojen myynnin arvellaan olevan bondimarkkinan vaihtelun taustalla pääsyynä.
Kuva
Äärimmäisen turvallisen valtiolainan yieldi määräytyy enimmäkseen sijoittajien odotuksista siitä, millaisia lyhyen ajan korkojen arvot tulevat arviolta olemaan velkakirjan voimassaoloaikana. Jenkkivaltiolainojen yieldit ovat Saksan valtiolainoja korkeammat, koska Euroopan taloudet ovat heikompia ja niiden korot siksi alhaisempia.
Korot kuitenkin seuraavat toisiaan. Kun jenkkivaltiolaina - Treasury - nousee, Saksan valtiolainankin yieldi pyrkii nousemaan. Nouseva korko voi olla merkki kohtalaisesti toimivasta ja kasvavasta kansantaloudesta, mikä tukee yritysten tuloksen tekoa. Toisaalta se voi olla myös merkki kasvavasta epävarmuudesta ja inflaation nousun odotuksista.
Osakkeet ovat nyt haavoittuvempia velkakirjojen tuottojen nousulle, koska osakkeet ovat historiallisesti kalliita:
One measure of stock valuations is the “excess CAPE yield” developed by economist Robert Shiller. This shows the S&P 500’s inflation-adjusted earnings-to-price ratio minus inflation-adjusted bond yields. At the end of December, that excess yield was just 1.24%—a level that has historically translated to poor returns for stocks over the next 10 years.
Tähän nähden ehkä kannattaa pitää kiinni bondipositioistaan, jos sellaisia on sattunut allekirjoittaneen lailla hankkimaan osakepositioiden seuraksi, sillä niiden tuotto voi yllättää osaketuottoihin verrattuna, kun korot pysyvät ylhäällä pidempään kuin on aavisteltukaan.
The Federal Reserve on Wednesday projected only two quarter-point rate cuts in 2025, fewer than previously forecast, according to the central bank’s medium projection for interest rates.
Kuva
Dot-plot eli yksittäisten avomarkkinakomitean jäsenten oletukset kunkin ajankohdan ohjauskoron korkotasolle osoittivat, että jäsenet arvelevat lainakorkojen asettuvan 3,9 prosentin tasolle vuoden kuluvan vuoden 2025 lopulla. Aiemmin syyskuussa FED oli arvellut tekevänsä neljä koronlaskua tänä vuonna.
Jäsenet ovat nyt sillä kannalla, että ensi vuonna 2026 tehtäisiin kaksi koronlaskua ja yksi vielä vuonna 2027 niin, että korkotaso asettuisi 3% tuntumaan.
Haurasta kuvaa trumppilainen sirkus ei mitenkään edesauta vahvistamaan: Without calling out Trump by name, the meeting summary featured at least four mentions about the effect that changes in immigration and trade policy could have on the U.S. economy. “Almost all participants judged that upside risks to the inflation outlook had increased,” the minutes said. “As reasons for this judgment, participants cited recent stronger-than-expected readings on inflation and the likely effects of potential changes in trade and immigration policy.”
Aika hyvä aika pitää itsensä valmiina nopeisiin liikeisiin seuraavina neljänä vuotena ja tarkkana eri sektorien kehityksen kulkemisesta. Indeksikehityksen pysähdys voi olla hämäävä.
Jenkkiosakkeet ovat kalleimmillaan bondeihin verrattuna sitten dotcom ajan
Jenkkiosakkeiden hintataso heiluttaa jo punaista lippua FED-tyyppistä arvovertailua tehtäessä, kirjoittivat eilen Ian Smith ja George SteerFinancial Timesissä.
Jenkkiosakkeet ovat megacap-osakkeiden ansiosta nousseet hermostuttavan korkeisiin arvostusarvoihin. Keskiviikkona jenkkiosakkeiden eteenpäin katsovan tulostuottosuhde - eli tulevaisuudessa odotettujen tuottojen prosentuaalinen suhde osakkeiden hintoihin - S&P 500 indeksin osakkeille oli pudonnut niinkin alas kuin 3,9 prosenttiin Bloombergin datan mukaan. Jenkkivaltiolainojen myyntipaine oli nostanut kymppivuotisen Treasuryn yieldin ylös sitä korkeammaksi eli 4.65 prosenttiin.
Tämä merkitsee, että näiden kahden ero - mitta, jota kutsutaan osakeriskin preemioksi tai ylimääräiseksi kompensaatioksi siitä, että sijoittaja ottaa riskiä osakkeita omistaessaan - oli laskenut negatiiviselle alueelle ja päätynyt tasolle, joka viimeksi on nähty vuonna 2002 dotcom boomin ja teknokuplan puhkeamisen aikaan.
Kuva
GMO:n päällikkö Ben Inker kuvaa tätä siten, että sijoittajat ovat päättäneet omistaa näitä osakemarkkinan dominoivia osakkeita ja valmiita tekemään sen ilman preemiota riskistä. "I think that is a crazy attitude".
Tilannetta on alettu kutsua kaikkien kuplien äidiksi. Markkina on tullut yläpäästään raskaaksi. Toisaalta sijoitustalojen asiakkaat ovat sitä mieltä, että nämä päälle käyvät yhtiöt tulevat hallitsemaan jatkossa maailmaa.
Kuva
Interestingly, the two times when the excess CAPE yield went negative happened just before the Great Crash of 1929 and the dot-com bust in the late 1990s – history’s best two moments to get out of the stock market.
Osakeriskin preemiolaskentaa on arvosteltu eikä sitä aina pidetä kykenevänä ennustamaan osakkeiden tulevaa menestystä. Eräät analyytikot vertaavat osakkeiden tulostuottoa nyt inflaatiosuojattuihin jenkkivaltiolainojen eli TIPS:ien yieldeihin. Sitenkin laskettuna osakkeiden riskipreemio on alhaisimmillaan sitten dotcom-ajan, sanoo Miroslav Aradski / BCA Research, vaikkakin se ei vielä ole negatiivinen.
Katteet ovat myös historiallisten keskiarvojensa yläpuolella ja jos ne kääntyvät kohti normitasojaan, tulosten kasvu tulee olemaan heikkoa. Aswath Damodaran on kriittinen Fed:n laskentamalliin nähden ja väittää oikeammaksi laskea riskipreemio käyttämällä kassavirtojen ja kassastamaksujen suhteita.
Hänenkin laskelmien mukaan osakeriskin preemio on laskenut viimeiset kaksitoista kuukautta ja on alimmillaan kahteenkymmeneen vuoteen, mutta: "but is definitely not negative".
Osakkeiden suhde bondeihin on yksi tapa arvioida asiaa, mutta toinen tapa on verrata jenkkiosakkeiden arvostuksia toisten alueiden osakkeisiin. Siinäkin alkavat punaiset liput heilua.
Kuva
Jenkkiosakkeiden ja muun maailman osakkeiden välinen hinnoitteluero alkaa levitä jo epämiellyttävän ja hermostuttavan suureksi. Sijoitustalot ovat kuitenkin väsänneet mallinnusta, jossa siruvalmistajien osakehintoja verrattaessa otetaan huomioon korkotasoa, työmarkkinaa et cetera ja päädytään käypiin arvoihin.
Tulosten arvellaan nousevan ja se perustelisi hintatason, sillä ajatelman mukaan tuloskoasvu ajaisi osakehintoja ylöspäin. Silti kehityksessä on riskinä, että portfoliot alkavat keskittyä omistamaan vain muutamaa isoa nimeä.
“Even though the momentum is strong on the Mag 7, this is the year where you want to be diversified on your equity exposure,” said Andrew Pease, chief investment strategist at Russell Investments, in reference to the seven major tech stocks.
HS kirjoittelee tänään: "Osakemarkkinoilla voi olla luvassa kylmää ja ainakin pomppuista kyytiä tänään sekä koko tällä viikolla, kun yhdysvaltalaisten teknojättien tilanne hermostuttaa sijoittajia. S&P 500 -indeksille futuurit ennakoivat lähes kahden prosentin alamäkeä."
S & P 500 on pitkän historian valossa ottanut normaaliin elämänmenoon kuuluvana
S & P 500 on pitkän historian valossa ottanut normaaliin elämänmenoon kuuluvana
3 %:n notkahduksen 7,2 kertaa vuodessa
5 %:n notkahduksen 3,4 kertaa vuodessa
10 %:n notkahduksen kerran vuodessa
15 %:n notkahduksen kerran kahdessa vuodessa ja
20 % notkahduksen kerran 3,5 vuodessa.
Mikä tässä on siis ajanjaksona? 3% notkahdus päivässä vai viikossa vai?
Ymmärtäisin, että markkina on tullut alas ko. prosentin saavuttamastaan tasosta, kunnes lähtee taas ylös, olipa notkahdusaika päivä, 3 päivää, viikko, kk tai mitä tahansa.
