Täällä ei näköjään voi muokata, joten jatketaan toisella viestillä: Miksi toisen laskujen maksaminen hänen puolestaan ei muka olisi lahja siinä missä muukin lahja?
Olen joskus yrittänyt selvittää, estääkö mikään käyttämästä omien varojen lahjoittamisessa välikätenä bulvaaneita välttyäkseen kolmen vuoden odotukselta uuden verovapaan lahjan antaakseen (lue: välttyäkseen lahjaverolta). Verottaja näkee lahjan kuitenkin yksittäisen lahjansaajan ja lahjanantajan välisenä tapahtumana. Viiden kaverin kautta kierrätettynä verovapaan lahjan enimmäismäärä nousisi kuitenkin jo 25 kiloon.
Näkeekö joku tälle esteitä tai onko jopa kokemuksia? Sukulaisien puolesta lähinnä kyselen, oma ikä ja stäkki ovat vielä sitä luokkaa, että murehdin omistani sitten 2060-luvulta alkaen.
Veronmaksajain keskusliiton lakimies ei suositellut, kun asiaa kysyin noin viisi vuotta sitten.
Täällä ei näköjään voi muokata, joten jatketaan toisella viestillä: Miksi toisen laskujen maksaminen hänen puolestaan ei muka olisi lahja siinä missä muukin lahja?
Se on lahja, mutta lahjaveroa siitä ei suoriteta, koska perintö- ja lahjaverolaki niin sanoo.
Täällä ei näköjään voi muokata, joten jatketaan toisella viestillä: Miksi toisen laskujen maksaminen hänen puolestaan ei muka olisi lahja siinä missä muukin lahja?
Lain tarkoituksena on ollut estää varallisuuden siirtäminen ja ilmeisesti on katsottu ettei se elatuskuluilla onnistu. Vaikka nykyisin esim. ulkomailla opiskelun maksamiseen voi hyvin saada isojakin rahoja menemään.
Veikeää on sekin, että "kasvatus-, koulutus- ja elantomenoja" saa maksaa kenen tahansa puolesta verovapaasti; ei tarvitse olla edes sukulainen.
Siskolle ja siskonpojalla jää minun perintö, jos taas kuolen ennen vanhempiani, niin sitten jää heillekkin. Vammauduin jo nuorena todella pahasti, joten omia perilisiä ei ole. Elinikä odotuskaan ei ainakaan omasta mielestä ole kovinkaan korkealla. Jos jäisi isommin jaettavaa, niin vammaisille ja muilla vähäosaisille antaisin. Myös nuorten hyvin vointiin panostaisin, se on hyvinvointi yhteiskunnan perusta.
Melkein voisin Jeans kirjoitusta lainata: "Hieman erilainen startti aikuiselämään. "
Tämä viimenen heitto on huumoria! Toivottavasti kukaan ei siitä loukkaannu
Mulla olisi pari kysymysta testamentin laatimisesta. Talta palstalta luulisi loytyvan tahankin asiaan tietajia.
Tilanne on se, etta olen lapseton ja lapsettomuuden laaketieteellisesti varmistanut henkilo, joka on vakavassa parisuhteessa, mutta mitaan naima-aikeita meilla ei ole. Vanhemmat ovat viela elossa, joten perintoa itselle on tulossa.
Planina on testamentata 'oma omaisuus' tyttokaverille, ja 'peritty omaisuus' normaalin perintokaaren mukaisessa jarjestyksessa (sisarukset).
1) Onko mitaan tehtavissa sille (naimisiinmenon lisaksi) etta tyttokaveri joutuisi maksamaan minulta peritysta omaisuudesta korkeinta perintoverokantaa? 2) Miten erittelen testamentissa oman ja tulevaisuudessa perityn omaisuuden (lahinna sukutila ja kiinteistoja). Pitaako nama eritella (hankala koska vanhemmat voi tehda liikkuja), vai olisiko tahan joku yksiselitteinen sanamuoto?
Tilanne on se, etta olen lapseton... Vanhemmat ovat viela elossa, joten perintoa itselle on tulossa.
Planina on testamentata 'oma omaisuus' tyttokaverille, ja 'peritty omaisuus' normaalin perintokaaren mukaisessa jarjestyksessa (sisarukset).
2) Miten erittelen testamentissa oman ja tulevaisuudessa perityn omaisuuden (lahinna sukutila ja kiinteistoja). Pitaako nama eritella (hankala koska vanhemmat voi tehda liikkuja), vai olisiko tahan joku yksiselitteinen sanamuoto?
Vanhempiesi suhteen yksinkertaisinta on luopua perinnöstä. Kun sinulla ei ole omia perillisiä, sijaasi tulevat sisaruksesi. Sinun ei tarvitse etkä saakaan mitenkään määrätä kuinka perinnönjako suoritetaan.
Perinnöstä voi luopua jo perittävien eli tässä tapauksessa vanhempiesi eläessä - ennakkoluopuminen.
Ennakkoluopuminen on tehtävä määrämuodossa eli kirjallisesti. Perillisen tulee antaa perinnöstä luopumisilmoitus perittävälle. Mikäli perittävä on tehnyt testamentin, luopuminen perinnöstä voi tapahtua myös niin, että perillinen hyväksyy tämän testamentin ja testamenttiin otetaan perillisen hyväksyntä/vahvistus siitä, ettei hän tule testamenttia moittimaan
Testamentin laatimisen osalta kannattaa kyllä käyttää juristia, koska sanamuodot ovat tärkeitä. Oikeaksi todistettu (kaksi riippumatonta todistajaa) testamentti on kyllä pätevä vaikka sen laatisi itse, mutta oikeita ja varmasti oikeudellisesti päteviä sanamuotoja en suosittele kopioimaan netin keskustelupalstoilta.
Yksi tapa tässä olisi se että vanhempiesi testamentissä määrätään että perintönä saamasi sukutila ei ole avio-oikeuden alaista omaisuutta, eikä voi päätyä suvun ulkopuolelle.
Perinnöstä luopuminen on toki myös mahdollista, mutta silloin et edes tilapäisesti tietenkään omista tai hallinnoi perinnöksi jätettyä sukutilaa, vaan se menee suoraan sisaruksillesi. Onko se sitten hyvä asia, joudut itse miettimään.
Tuo perinnosta luopuminen on mielenkiintoinen juttu joka tulee varmasti ajankohtaiseksi jossain vaiheessa, mutta niin kauan kun itselle on aurinko viela korkealla, en halua luopua sukuomaisuutta koskevasta paatantavallastani sisarusteni eduksi.
Selkeinta olisi tietysti vaan testamentata kaikki tyttokaverille ja muistaa sitten muuttaa testamenttia kun oma tilanne muuttuu.
Perintoverosta itsestaan voi olla montaa mielta, mutta pidan kylla varsin torkeana etta yhteiskunta pakkonaittaa pariskuntia ison veroporkkanan avulla.
Tuli mieleen sellainen luova ratkaisu etta mita jos molemmat osapuolet kirjoittaa toisilleen samansuuruisen velkakirjan, jota eloonjaanyt lahtee sitten karhuamaan kuolinpesasta.
Tuli mieleen sellainen luova ratkaisu etta mita jos molemmat osapuolet kirjoittaa toisilleen samansuuruisen velkakirjan, jota eloonjaanyt lahtee sitten karhuamaan kuolinpesasta.
Tässä selkeämpi olisi keskinäinen testamentti, jonka puolisoiden lisäksi vaikkapa ystävykset tai sisarukset voivat tehdä keskenään. Keskinäisen testamentin tekijät voivat olla ketkä tahansa henkilöt, jotka haluavat sopia keskenään perintönsä jakamisesta toistensa eduksi.
Keskinäinen testamentti on perintösuunnittelun väline, jolla voi ensinnäkin varmistaa eloonjääneen elinkumppanin toimeentulon.
Omistusoikeus voi testamentissa siirtyä rajoittamattomasti, mutta siihen voi lisätä myös toissijaisuusmääräyksen, jolla omaisuus määrätään ensin eloon jääneelle elinkumppanille ja kun tämä sitten kuolee, siirtyy testamentattu omaisuus toissijaisille saajille, joita yleensä ovat ensimmäiseksi kuolleen perilliset.
Asiaa voi omaisuuden laadusta riippuen terävöittää vielä keskinäisellä hallintaoikeustestamentilla, jolla saavutetaan merkittävät verotukselliset edut.
Keskinäistä velkakirjaa yksinkertaisempi voisi olla vaikkapa Nordnetin Sijoitusvakuutus, jossa edunsaajaksi merkitset tyttöystäväsi. Sijoitusvakuutuksesta maksettava kuolemantapauskorvaus on lähiomaiselle kokonaisuudessaan perintöveron alaista tuloa ja se maksetaan ohi kuolinpesäselvitysten. Jos säästöt maksetaan muulle henkilölle kuin vakuutuksenottajalle tai lähiomaiselle, ovat säästöt kokonaisuudessaan pääomatuloveron alaista. Vakuutuksenottaja voi vapaasti määrätä vakuutuksen edunsaajat.
Elinkumppani voi vastaavasti tehdä vaikkapa henkivakuutuksen, jossa sinä olet edunsaajana.
Keskinäiset testamentit sitten kertovat kummankin tahdonilmaisun omaisuuden osalta, jos asia tulee ajankohtaiseksi.
Planina on testamentata 'oma omaisuus' tyttokaverille, ja 'peritty omaisuus' normaalin perintokaaren mukaisessa jarjestyksessa (sisarukset).
1) Onko mitaan tehtavissa sille (naimisiinmenon lisaksi) etta tyttokaveri joutuisi maksamaan minulta peritysta omaisuudesta korkeinta perintoverokantaa? 2) Miten erittelen testamentissa oman ja tulevaisuudessa perityn omaisuuden (lahinna sukutila ja kiinteistoja). Pitaako nama eritella (hankala koska vanhemmat voi tehda liikkuja), vai olisiko tahan joku yksiselitteinen sanamuoto?
Tämä on hyvä alku, koska vaikka käyttäisitkin asiantuntijaa, mikä on suositeltavaa, niin sinun pitää tietää mitä haluat saada aikaan testamentillasi. Et vielä kertonut haluatko tyttökaverisi perivän koko omaisuutesi vai ainoastaan sen käyttöoikeuden ja tuoton? Jos jälkimmäinen kelpaa, sitten minun ja vaimoni keskinäinen hallintaoikeustestamentti vastaa ensimmäiseen kysymykseesi. Teimme itse määrittelyn mitä haluamme tapahtuvan ja sovimme sitten ajan ammattilaiselle, joka keskustelun jälkeen raapaisi viimeisen tahtomme lakipykälät täyttävään formaattiin.
Eli siis näin: Vaikka me olemmekin naimisissa, minulla ei ole mitään mielenkiintoa maksaa huonossa tapauksessa pakotetun perinnönjaon vuoksi jo kerran (yhdessä vaimoni kanssa) ostamaani taloa ja mökkiä uudestaan. Vaimoni tuloilla se ei ole edes mahdollista. Siksi meidän testamenttimme on rakennettu turvaamaan yksin jäävän puolison taloudellinen tilanne elintasosta tinkimättä.
Hallintaoikeus jättää yksin jääneelle vanhemmalle oikeuden sijoitusvarallisuuden tuottoon mutta ei sen likvidointiin. Näin yhdessä rinnakkain rakennettujen eläkesalkkujen yhteinen tuotto jää yksin jäävän hyväksi. Toisistaan tietoiset mutta ei samanlaiset salkut ovat jo jonkinlaisessa negatiivisessa korrelaatiossa, kun vanhempana minun yltiödefensiivinen pappasalkkuni tuottaa osinkovirtaa myös huonoina pörssivuosina ja hyvinä vuosina nuoremman vaimoni salkku kasvaa nopeammin. Tämä härveli saattaa lentää jonkin aikaa kohtuullisen hyvin autopilotillakin?
Lapsia rohkaistaan olemaan vaaatimatta lakiosaansa määräämällä omaisuudesta likvidoitavaksi heidän perintöveronsa verran ettei heille muodostu kustannuksia todellisen perintönsä odottelusta. Mitään uhkausta lakiosaan rajaamista tämän rikkovalle ei edes harkittu, koska luotamme lasten olevan riittävän fiksuja toimimaan myös yhdessä tämän pykälän kiertämiseksi jos haluavat. Sen sijaan heitä kiristetään hyväksymään viimeinen tahtomme määräämällä, että jos he pakottavat kuolinpesän jaon, se perinnönjako alkaa talon puolikkaalla, jossa yksin jäänyt vanhempi saa lain voimalla asua edelleen kotonaan sekä koko kesämökin omistusoikeudella jota rasitetaan yksin jääneen vanhemman elinikäisellä käyttöoikeudella. Näin perinnönjaossa siirtyy ensin kustannuksia aiheuttavaa omaisuutta jota isä tai äiti saa käyttää edelleen ja vasta loppu tasataan salkuista likvidoidulla rahalla. Näin yksin jäävälle vanhemmalle jää niin iso osa sijoitusvarallisuudesta kuin mahdollista.
Koska yksin jäävä puoliso ei peri mitään, hänelle ei koidu perintöveroa. Vero menee vain jatkossa kuolinpesästä ulos nostetusta tuotosta. Jos haluaa indeksirahastojen lisäksi myös suorat osakesijoituksen siirretyn verotuksen kuoreen, sen voi tehdä veivaamalla kaiken vaikka Nordnetin sijoitusvakuutukseen, jolloin vain nostettavasta tuoton osuudesta menee vero, jos vanhempi haluaa jättää oman valintansa mukaisesti osan tuotosta nostamatta. Jos minä jään yksin, kuuntelen mielelläni nuorempia konsultteja, joiden havaintoja seuraan jo nytkin. Jos vaimoni on tunnusten haltijana, oletan hänen painelevan nappeja suoraan lasten opastuksella ja hyvin sekin tulee onnistumaan. Luotan tähän siksi, että kolmekymppinen haki sparrausapua ensiasuntoa ostaessaan kysyen kannattaisiko likvidoida salkku ja maksaa omalla rahalla vai velkavivuttaa asuntolainalla. Polvi on selvästikin pojasta parantunut, koska minulla kesti paljon pidempään ymmärtää mitä korkoa korolle vaikuttaa asuntolainan mittaisella ajalla.
Lasten perintöveroa ei voi välttää, mutta tässä järjestelyssä sitä alentaa perinnön rasitteena oleva yhä elossa olevan vanhemman käyttöoikeus koko varallisuuteen ja sijoitusten tuottoon. Valtion mielestä on kohtuullista vaatia lapsia purkamaan omaa eläkesalkkuaan perintöveron vuoksi mahdollisesti vuosia ennen kuin mitään todellista perintöä on edes saanut, mutta meidän mielestämme se ei ole oikein, joten viimeinen tahtomme on likvidoida sijoituksistamme sen verran että heidän perintöveronsa saadaan maksetuksi.
Parisuhteen kannalta tässä on (puolin ja toisin) aivan loistava lisäkannustin kun joutuu pitää mielessään että joka päivä kannattaa olla puolisolleen arvokkaampi elävänä kuin kuolleena :-)
Kiitos taas kommenteista! Muutamia tarkennuksia tilanteeseen:
- tarkoitus on juurikin testamentata koko omaisuus ristiin tyttokaverin kanssa, ei pelkastaan kayttooikeus siihen - henkivakuutustyyliset jutut ei oo tassa relevantteja, koska sita rahaa liikkuu kuolemantapauksessa suuntaan tai toiseen jo tarpeeksi, nain lapsettoman pariskunnan vinkkelista ajateltuna - tuo velkakirjahomma oli enemman puolilappa perintoveron minimoimiseksi (eloonjaanyt voisi ensin karhuta saatavat verottomasti ja sitten peria loput verollisesti, kuolleen velkakirja taas jaa unholaan)
- tarkoitus on juurikin testamentata koko omaisuus ristiin tyttokaverin kanssa, ei pelkastaan kayttooikeus siihen
Nähdäkseni tämä vaatimus on ristiriidassa perintöveron välttämisen tavoitteen kanssa. Täysi omistusoikeus tuo myös täydet verot.
Teillä on tosin helpotuksena se, että ei ole tarvetta turvata lasten asemaa tai motivoida heitä olemaan vaatimatta perinnön jakoa, mutta se ei taida auttaa yllä olevan ristiriidan ratkaisemisessa?
Varallisuutta kuoleman lähestyessä ei tule enää olla omissa nimissä. Pitää noudattaa Enston perustajan, erittäin varakkaan Ensio Miettisen ohjetta : "Kuole köyhänä". Hänellä oli "projektina köyhyys".
Kun perukirjassa on yksi omaisuusrivi : "Arvoton koti-irtaimisto, 0 euroa", ovat asiat oikein hyvällä mallilla. Asiat tulee suunnitella hieman pitemmällä aikavälillä.
Ehkä varallisuuteen voi vanhan sängyn, pöydänrämän ja tuolin lisäksi optimitapauksessa kuulua itse suunniteltu ja jo valmiiksi hankittu hautakivi tai laatta, jos sen haluaa. Se kuuluu vähennyspuolelle hautauskuluina. Tekstillä esim.
Suosittelen erittäin lämpimästi kirjaa "Die with zero" .. liittyy tasan tähän aiheeseen.
Jotkut joidenkin asioiden suosittelijat kertovat vähän perusteitakin ja parhaimmat ihan referaatteja. Väitän, että pelkkä "liittyy aiheeseen" tuskin saa ketään kirjakaupan nettisivuja kuumana selaamaan.
