Tuli vastaan hyvin erikoinen näkemys/kannanotto EKP:ltä kryptovaluuttoihin, erityisesti bitcoiniin. Sitä on sivuttu tässä Forbesin artikkelissa:

https://www.forbes.com/sites/digital-assets/2024/10/20/ecb-bitcoin-appreciation-could-be-fuelling-the-division-of-society/

EKP:n tutkimuksen mukaan bitcoinin ongelma on nyt se, että....*rumpujen pärinää*...joku saattaa vaurastua sillä, jolloin muut köyhtyvät suhteellisesti. 

"If the price of Bitcoin rises for good, the existence of Bitcoin impoverishes both non-holders and latecomers."

EKP:n mielestä bitcoin on haitallinen yhteiskunnalle, koska sen arvo saattaa nousta, jolloin pieni osa siihen sijoittaneista vaurastuu suhteettomasti. Tutkijat näkevät bitcoinin uhkana demokratialle (siis täh?). Eikö tätä arvonnousun "ongelmaa" ole muissa sijoituskohteissa? 

Tutkimuksen johtopäätöksenä yhteiskuntaa ja lainsäätäjiä kehotetaan ryhtymään toimiin, jotta bitcoinin arvonnousu saadaan päättymään. Miksi osakkeiden arvonnousua ei nähdä samalla tavalla uhkana? Tai kullan?

Mitä ajatuksia herättää palstan kryptosijoittajissa? Mulla on itsellä ihan marginaalinen kryptovaluuttapositio, joten ei edes ole omaa lehmää ojassa. Ihmettelen muuten vaan, että saako mitään (muuta kuin indeksirahastoa) enää omistaa. Spekulatiivisella sijoituskohteella vaurastuminen kun on keskuspankin mielestä uhka demokratialle.

Vanha ketju, mutta turha tehdä uutta samasta aiheesta.

Lueskelin verottajan tuoreinta ohjetta https://www.vero.fi/syventavat-vero-ohjeet/ohje-hakusivu/48914/johdannaisten-verotus2/ Tuolta lainattua:

2.2 Tiliaseman sulkeminen

Option haltija tai asettaja ei voi luovuttaa edelleen eikä ostaa takaisin optiota sen voimassaoloaikana. Vastaavaan tulokseen päästään tiliaseman eli position sulkemisella. Esimerkiksi option haltija voi sulkea asemansa asettamalla ostamansa option kanssa identtisen option markkinahintaan. Jos tiliaseman sulkemisajankohtana saatu preemio eroaa ostoajankohtana maksetusta preemiosta, toimenpiteestä syntyy joko voittoa tai tappiota.

Ymmärränkö oikein, että verottaja ei tunnista vakioiduilla optiosopimuksilla kaupankäyntiä? Itse olen joskus käynyt kauppaa indeksioptioilla ja ainakin näennäisesti myynyt ostamani sopimukset pois. Mutta tapahtuuko myydessä (eli klikkaan holdaamaani optiosopimusta ja painan myy-nappia) sittenkin niin, että välittäjä automaattisesti asettaa puolestani uuden optiosopimuksen ja näyttää tapahtuman minulle ikään kuin alkuperäinen sopimus olisi myyty pois? Vai siirtyykö "myymäni" indeksioptio oikeasti toisen sijoittajan haltuun, eikä uutta sopimusta avata?

Kysymys osto- ja myyntioptioiden verotuksesta:

Suomen verottajalla ei kaiketi ole täysin selvää kantaa johdannaisten verotukseen, ja itseä kiinnostaa varsinkin amerikkalaisten indeksioptioiden verotus (kun ostaa tai asettaa osto/myyntioptioita S&P500-indeksiin). Onko tällä foorumilla ketään, joka on itse käynyt aktiivisesti kauppaa optioilla ja klaarannut verottajalla nämä useana vuonna (eli saanut vähentää optioista aiheutuneet tappiot muista pääomatuloista)?

Kysyin tuota puhelimitse verovirkailijalta, eikä osannut sanoa muuta kuin että tapauskohtaisesti pitää katsoa. Mieleen tulee aina se CFD-tuotteiden verotus, jossa voitoista maksetaan verot, mutta tappioita ei saa vähentää. Paljon kauppaa käyvällä yhtäkkiä voikin olla satatonnia maksettavia veroja, vaikka koko vuoden tulos olisi nolla.

Casteliero kirjoitti:

Siksi vähän ihmetyttää, miksi moni aikuinenkin nainen ilmoittaa Instagramissa esim, että he deittailevat pelkästään Tinderin kautta, koska Instagram esimerkiksi on Tinderiä huomattavasti parempi vaihtoehto terveellisemmän suhteen rakentamiseen, koska siinä toista voi seurata pidemmän aikaa ja päivitystahti on yleensä paljon tiiviimpi ja näin ollen saa yleensä ihmisestä paremman kokonaiskuvan.

"moni aikuinenkin nainen"...Oletko miettinyt, että sulla saattaa olla näissä analyyseissasi valtava harha johtuen otannasta? Sun maailmankuva vaikuttaa näiden tekstien perusteella siltä, että melkein kaikki sinkkunaiset on instagramissa ja/tai tinderissä. Todellisuudessa tuo on se tyrkyin 5-10% väestöstä, jonka elämä on muutenkin valtavirrasta poikkeavaa.

Laitoin tähän ketjuun aikaisemmin sitä tinder-statistiikkaa, jonka nojalla vain minimaalinen osa (muutama prosentti) naisista on koskaan käynyt treffeillä tinderin kautta. Voi sitten veikkailla, onkohan tuolla muutamalla prosentilla muutenkin jokseenkin erikoinen elämäntyyli tai pariutumismentaliteetti?

TL kirjoitti:

Orava, saisiko noille luvuille jotain lähdeviitettä. Kuulostavat minusta aivan liian pieniltä.

Löysin tällaisen googletuksella: https://financesonline.com/tinder-statistics/

Tuo data on USA:sta. Muutama poiminta:

- 75.8% of Android Tinder app users are male and 24.2% are female.

- 13% of adults in the US between the ages of 18 and 65+ have used Tinder as of April 2020.

- According to a study conducted in 2020, 15% of Tinder users have postgraduate degrees and 16% have at least a bachelor’s degree.

Taitaa olla jopa vähemmän suosittu sovellus, mitä veikkailin. Ja tosiaan vain pieni osa päätyy tuon kautta treffeille. Eli jos vähän pyöristellään ja sanotaan, että max. 20% 20-30-vuotiaista on käyttänyt tinderiä. Neljäsosa käyttäjistä on naisia, eli luokkaa 10-15% kaikista naisista on käyttänyt sovellusta. Ja kuinka moni päätyy treffeille sen kautta? Murto-osa, eli voisi veikata, että alle 5% naisista on koskaan käynyt tinderin kautta treffeillä?

Casteliero kirjoitti:

Applikaation nimellä ei ole merkitystä. Se voi ihan yhtähyvin olla vaikka Instagram. Idea on siinä, että internet on avannut viestintäkanavat kaikkialle ja naiset saa jokaisessa mahdollisessa kanavassa miehiltä enemmän ja enemmän huomiota, ja nainen voi sieltä valita kokoajan parempaa ja parempaa ja tuo epäsuhdanne kasvaa. Ja muutenkin ei sen käyttäjämäärän tarvitse olla 100%, että siitä syntyy tapa ja kulttuuri. Se raja voi olla hyvinkin alhaalla. Vai voitko väittää, etteikö Tinder, Instagram tai netti yleensä ole muuttanut meidän pariutumiskulttuuria?

On varmasti muuttanut, mutta vain osan ihmisistä kohdalla. Mä en tiedä, onko tässä joku yhteiskuntaluokkavaikutus mukana, koska omassa lähipiirissä sekä työyhteisössä ihmiset vaikuttaa pariutuvan ihan normaalisti ja perustavan perheitä. Sinkkuja ei juuri ole yli 30-vuotiaiden joukossa. Enkä ihan rehellisesti tunne ketään miestä tai naista, joka eläisi tai olisi elänyt sellaista villiä sinkkuelämää, josta iltapäivälehtien jutuissa kerrotaan (tyyliin tinderistä uusi mies joka viikko). Varmasti niitäkin tyyppejä löytyy, mutta kuinka moni edes haluaisi sellaisen lifestylen, vaikka siihen tarjoutuisi mahdollisuus?

Casteliero kirjoitti:

Kun naisella on esim tinderissä kokoajan vaan parempaa ja parempaa miestä tarjolla, käy niiden kanssa treffeillä ja ehkä viritellään jotain pieniä lyhyitä suhteitakin näiden fuck poitsujen kanssa, niin siinä tulee herkästi vääristynyt näkemys omasta tasosta parisuhdemarkkinoilla. 10% miehistä ei riitä kaikille 80% naisille aviomiestä ja baby daddyä. Varsinkin kun kokoajan tulee uutta vuosikertaa sisään tinderiin, jotka myös ovat näiden high value miesten perässä.

Montako prosenttia nuorista (20-30v) naisista on koskaan käynyt tinderin kautta treffeillä? Eikös tilastot kerro jotain sen tapaista (luvut arvioita), että alle 25% on koskaan edes ladannut sovellusta, ja alle 5% on koskaan sopinut treffejä sen kautta? Sori suoraviivainen tyylini, mutta miten voi tukea suunnilleen koko hypoteesin yhteen sovellukseen, jota enemmistö väestöstä ei ole koskaan edes käyttänyt?

Mies1234 kirjoitti:

Naisten pariutumiskäytöksestä voi nähdä, että kun naiset ovat parhaassa hedelmällisessä iässä, eli nuorina, niin valinta kohdistuu ns. jännämiehiin, joiden geneettiset ominaisuudet ovat fysiikaltaan kunnossa.

Tämä pätee vain osaan naisista (ehkä 50%?), ei kaikkiin. Mun tuttavapiirissä on useita sellaisia pareja, joissa kummatkin nainen ja mies ovat erittäin hyvännäköisiä, luonteeltaan tunnollisia sekä vähän sellaisia arkoja. Nämä ovat kaikki pariutuneet nuorena (lukiossa tai opiskeluaikana) ja ovat yhdessä edelleen. En usko kellään noista naisista olleen "jännämiesvaihetta", vaan kaikki valitsivat sen hyvännäköisen, mutta fiksun ja kunnollisen miehen.

Ja kyllä väitän, että tuo on pariutumismielessä ihan voittava strategia naiselle. Mä en tiedä, mistä tuo jännämies-teoria kumpuaa - liekö siitä, että sellaisilla miehillä on kyllä yleensä aina naisia ja sitten jotkut miehet ovat päätelleet, että ne on niitä halutuimpia miehiä?

Paklu kirjoitti:

Avautunut seksimarkkina tekee monogaamisesta segmentistä heikomman: parhailla miehillä ja lähes kaikilla naisilla on entistä parempi kilpaileva multiamorinen tuote. Seurauksena ensisijaisesti monogaamista parisuhdetta haluavat naiset nostavat herkästi suhteen vaatimuksia ja toisaalta hyvin suuri osa korkeat vaatimukset täyttävistä miehistä eivät ole monogaamisilla markkinoilla.

Olen monesta asiasta ihan samaa mieltä ja hyvin tietoinen tästä kuviosta pariutumisessa. Mutta: näissä pyörittelyissä aina oletetaan epäsuorasti, että kaikki korkeatasoiset miehet olisivat moniavioisia tai omaisivat voimakkaan vietin jatkaa sukua monen naisen kanssa. En ole tästä lainkaan samaa mieltä ja avaan vähän miksi.

Ensiksi, uuteen suhteeseen ryhtyminen on aina riski, koska uutta kumppania ei tunne kunnolla - varsinkin alkukantaisissa olosuhteissa väärän naisen kanssa pelehtiminen saattoi johtaa ihan oikeasti ikäviin seurauksiin.

Toiseksi, korkeatasoisuus on paljon muutakin kuin ulkonäkö. Elämässä pärjäämisessä ja jälkeläisten laadukkaassa kasvattamisessa on tärkeää mm. älykkyys (sekä looginen että sosiaalinen) sekä impulssikontrolli (suoraan yhteydessä resurssien käyttöön). Holtiton pariutuminen edustaa laadukkuuden vastakohtaa ja olen vahvasti sitä mieltä, että iso osa naisista karttaa tällaisia miehiä.

Kolmanneksi, miehen ja naisen välillä voi olla vetovoiman lisäksi kumppanuutta. Kaikilla sitä ei ole, mutta omasta mielestäni hyvässä suhteessa puolisoista kasvaa myös toistensa hyvät ystävät. Tällaisesta suhteesta on vaikeampi lähteä ja toisaalta se luo hyvän perustan lasten kasvattamiselle.

GHearst kirjoitti:

Kuulostaisi siltä että deittailuprosessisi on huomattavasti hankalampi kuin valtaosalla kansasta, minkä vuoksi hahmotat huonosti missä tämä "valtaosa" menee.

Onhan tuo ihan mahdollista, todennäköistäkin. Toisaalta omassa lähipiirissä ihmisillä kokemukset ja kertomukset aika lailla linjassa. Toki tiedostan edustavani impulsiivisuudessa sitä toista ääripäätä ja varmaan kaverit sekä työympäristökin valikoitunut luonteen mukaan.