Itseensä / läheisiin sijoittaminen

Jos aina miettii kaikissa tilanteissa miten voi säästää, ei jää aikaa itsensä kehittämiseen ja tulopuoli kärsii.

Mahdollisimman hyvään kämppään. Parhaillaan saattaa olla vielä hyvä rahallinenkin tuotto. Ainakin itselle on asumisesta maksettu viimeiset 20v enemmän kuin keskituloinen on saanut töistä.

Sellaisen liikuntamuodon valinta, joka itseä motivoi oikeasti liikkumaan. Jollekin riittävät 30 euron lenkkarit, mutta toinen tykkää rassata viiden tonnin polkupyörää. Silti mikäli juoksulenkkeily ei kiinnosta, mutta sillä kalliilla pyörällä tulee oikeasti hikoiltua, se maksaa itsensä joka tapauksessa moninkertaisesti takaisin parempana työkykynä, panokykynä, pienempinä sairaalalaskuina, pidempänä elämänä, ja mitä näitä nyt on. Liikkukaa, ja käyttäkää muutenkin terveyteenne rahaa (omegat, D-vitamiinit, aurinkorasvat, jne).

Osin edelliseen liittyen, myös ulkonäöstä huolehtiminen näkyy jollain tavalla pankkitilillä ennen pitkää. Älä liho äläkä vanhene, ja osta vähän parempaa Seppälää, mitä se nyt kenellekin tarkoittaa. Hoidata aknesi, käy rasvaimussa, oikomishoidossa ja parturissa jne. Niillä saa työpaikkoja ja ylennyksiä, vaikka kaikki eivät sitä aina myönnäkään.

Ja sitten, kun kuolema lähenee, maksimaalinen läheisiin sijoittaminen on hyvä viimeistään aloittaa niin pienenee perintöverokin. Syntymäpäivälahjaksi autoja ja nimppareina rolexeja, jne.

segesege kirjoitti:

Sellaisen liikuntamuodon valinta, joka itseä motivoi oikeasti liikkumaan. Jollekin riittävät 30 euron lenkkarit, mutta toinen tykkää rassata viiden tonnin polkupyörää. Silti mikäli juoksulenkkeily ei kiinnosta, mutta sillä kalliilla pyörällä tulee oikeasti hikoiltua, se maksaa itsensä joka tapauksessa moninkertaisesti takaisin parempana työkykynä, panokykynä, pienempinä sairaalalaskuina, pidempänä elämänä, ja mitä näitä nyt on. Liikkukaa, ja käyttäkää muutenkin terveyteenne rahaa (omegat, D-vitamiinit, aurinkorasvat, jne).

Ääni tälle. Olisin vastannus samoilla askelmerkeillä, mutta pyöräilykausi alkoi ja on vedetty tuntien jotoksia Syötteen talvipyöräilyreiteillä ja hiihtoladuilla. Parhaimmillaan tähän liittyy perheen yhteisöllisyys, joka jatkuu aikuistenkin lasten kanssa yhdessä tekemisenä. 

Oma versioni tästä vastauksesta olisi ollut itseä kiinnostavan lajin valmentajan hankkiminen opastamaan oikeisiin suoritustapoihin ja määrätietoiseen harjoitteluun, jonka tulokset motivoivat lähtemään silloinkin kun ei ehkä "juuri tänään" huvittaisi. 

Lisäbonuksena tulee kuusikymppisen mahdollisuus osallistua kolmekymppisten lastensa lenkeille, toki luisteluhiihdon ja maantiepyöräilyssä peesitasoituksen avulla.

segesege kirjoitti:

Osin edelliseen liittyen, myös ulkonäöstä huolehtiminen näkyy jollain tavalla pankkitilillä ennen pitkää. Älä liho äläkä vanhene, ja osta vähän parempaa Seppälää, mitä se nyt kenellekin tarkoittaa. Hoidata aknesi, käy rasvaimussa, oikomishoidossa ja parturissa jne. Niillä saa työpaikkoja ja ylennyksiä, vaikka kaikki eivät sitä aina myönnäkään.

Voidaanko laajentaa tuo ylläoleva pelkästä ulkonäöstä kokonaisvaltaisempaan kasvoindeksiin, ent. pärstäkerroin? Se kattaa asiaosaamisen lisäksi myös positiivisen ja aloitekykyisen käytöksen, hyvän kommunikoinnin sekä asenteen työn tekemiseen. 

Oma resepti ollut mahdollisimman miellyttävä asunto, jossa tilaa myös itselle ja harrastuksille. Siihen kun lisätään vielä siivoojat, puutarhurit, robottileikkurit ja ennen kaikkea hyvä kotirouva, joka hoitaa lapset ja ruoanlaiton arkena, niin johan voi keskittyä siihen oleelliseen.

Sänkyihin, työtuoleihin ja tosiaan melkein mihin vaan kotiin liittyvään kannattaa kyllä panostaa.

Teknokraatti kirjoitti:

 

segesege kirjoitti:

Osin edelliseen liittyen, myös ulkonäöstä huolehtiminen näkyy jollain tavalla pankkitilillä ennen pitkää. Älä liho äläkä vanhene, ja osta vähän parempaa Seppälää, mitä se nyt kenellekin tarkoittaa. Hoidata aknesi, käy rasvaimussa, oikomishoidossa ja parturissa jne. Niillä saa työpaikkoja ja ylennyksiä, vaikka kaikki eivät sitä aina myönnäkään.

 

Voidaanko laajentaa tuo ylläoleva pelkästä ulkonäöstä kokonaisvaltaisempaan kasvoindeksiin, ent. pärstäkerroin? Se kattaa asiaosaamisen lisäksi myös positiivisen ja aloitekykyisen käytöksen, hyvän kommunikoinnin sekä asenteen työn tekemiseen. 

Totta kai, mutta käytännön tasolla noihin asioihin panostaminen/sijoittaminen ei ole aina noin yksinkertaista, tai ainakaan vielä kovin yleistä. Toki kaikennäköisiä sosiaalisuusvalmentajia, pick-up-artisteja ym on varmaan olemassa, mutta jos jotain yhtään spesifimpää ajatusta on niin kerro ihmeessä?

Darin kirjoitti:

Erinomaisia pointteja terveys, ulkonäkö ja oma koti. Voisin lisätä myös pari "no braineriä", joista monet säästävät:

-Sänky. Siinä tulee kuitenkin vietettyä kolmas osa elämästä. Ei sen mukavuudesta kannata tinkiä? 

-Muuttopalvelu! 

-Matkustamiseen. Kiva toisinaan panostaa johonkin parempaan hotelliin ja huoneeseen. 

 

Sänky on loistava huomio, ainakin näin vanhemmiten unen laadun vaikutuksen elämään huomaa nopeasti. 

Matkustaminen on myös mielestäni hyvä esimerkki, ei ehkä niinkään parempi hotelli ja huone, vaan ylipäätään matkustaminen erilaisiin maihin ja ympäristöihin.

Kolmantena tulee mieleen lukeminen. Itse eksyn oikeastaan aina kaupoilla ollessani kirjakauppaan, mistä monesti tarttuu joku opus mukaan (käytän toki joskus myös kirjastoa). Edesmennyttä Jörn Donneria lainatakseni "Lukeminen kannattaa aina". 

illuminatus kirjoitti:

Oma resepti ollut mahdollisimman miellyttävä asunto, jossa tilaa myös itselle ja harrastuksille. Siihen kun lisätään vielä siivoojat, puutarhurit, robottileikkurit ja ennen kaikkea hyvä kotirouva, joka hoitaa lapset ja ruoanlaiton arkena, niin johan voi keskittyä siihen oleelliseen.

Sänkyihin, työtuoleihin ja tosiaan melkein mihin vaan kotiin liittyvään kannattaa kyllä panostaa.

Eikös se kotipuoliso ole juurikin se oleellinen mihin keskittyä :)

Periaatteessahan (itselle tärkeisiin) ihmissuhteisiin panostaminen on myös itseensä panostamista, mutta en tiedä sisältyykö se ketjun aloittajan ajatukseen? Ainakin itsellä se myös kytkeytyy sijoittamiseen sikäli, että jossain tapauksissa on toisen osapuolen toimesta haluttu panostaa kodin modernisointiin enemmän kuin itse olisin halunnut. Tällöin on herännyt keskustelua siitä, että laitetaanko rahaa LMT:n osakkeisiin vai saunaremonttiin. 

ttr kirjoitti:

 

Matkustaminen on myös mielestäni hyvä esimerkki, ei ehkä niinkään parempi hotelli ja huone, vaan ylipäätään matkustaminen erilaisiin maihin ja ympäristöihin.

 

Tässä ketjussa on musta paljon hyviä pointteja so far. 

1. Darin: kotisiivooja. Näitä on tutkittu ja nimenomaan arjen koti-apu nousi korkealle ihmisten elämänlaadun nostossa. Itsellä tosi paljon kokemusta myöskin lastenhoidon ruuhkien ulkoistamisesta ja suosittelen, siihenkin toki saa kotitalousvähennystä 40%.

2. Kilpparin kämppä. Tää on moniuloitteinen juttu ja enemmän tykkään, jos puhutaan ok alueista joissa kiinteistön arvo ei niin sula. Itse olin 1,5v kodittomana vapaaehtoisesti tai siis airbnb pohjalta vaihtelin kymmenisen kertaa. Siinä näki eri puolia asumiseen ja miten asuinpaikka vaikuttaa kaikkeen muuhun ja kyllä tosiaan vaikuttaa eli asumisen kuvioita kannattaa miettiä omien mieltymysten pohjalta. Eli tässäkään ei ole yhtä totuutta mikä se "hyvä" kämppä on mutta musta ei kyse toisille näytettävistä baller-jutuista vaan että asunto sopii omaan persoonallisuuteen.

3. Sesesege: Liikkuminen. Enemmän ehkä kyse aikaresurssien käytöstä kuin suoraan masseista jos nyt ei kouluratsastusta/purjehdusta ajatellut. Stubb ei kovassa huudossa mutta lainaan silti hänen puolustustaan urheilumääriinsä: "tunti urheilua tuo kaksi tuntia lisää työhön". Stubb ei varsinaisesti loistanut matikassa mutta näin oon itsekin havainnut, liikunta lisää aivojen kuormituskestävyyttä.

Liikuntaan liittyen voisi myös miettiä tarvetta autolle. Autottomuus lisää automaattisesti hyötyliikuntaa ja toisaalta auto on vaurastumisen este nro 1 kun puhutaan palkkatuloista säästämisestä.

4. Sesesege: ulkonäöstä huolehtiminen. Mä nään tän eri tavalla eli ei niinkään palaudu urajuttuihin ne positiiviset jutut vaan että niin maailma vastaa, kuin sinne huutaa eli jos haluut, että on sosiaalisesti (seksuaalisestikin) kivaa niin ei nyt ihan kannata antaa itsensä rapistua ennenaikaisesti.

5. Darin: matkustaminen. En tiedä, onko kaikille oikea juttu mutta mulle ainakin yksi oleellinen, mihin oon käyttänyt rahaa ja haluan käyttää. Suomen ilmat on marras-maaliskuussa paskat eikä huhtikuussakaan ikkunasta ulos katsoessa aina näköjään juhlita. Kiva reissu keskelle 5 kuukauden marraskuuta piristää kummasti - jo ennen reissuakin. Matkustamisessa ei kai siinäkään ole yhtä totuutta mutta jos rohkenee lähteä vähän out-of-box/off-the-beaten-track niin huomaa, että maailmassa on rajattomasti mahdollisuuksia ja tieto siitä tuo ilmavuutta arkeen. Ihmiselle tekee usein hyvää, kun tietää, että on vaihtoehtoja.

PikkuPro kirjoitti:

Liikuntaan liittyen voisi myös miettiä tarvetta autolle. Autottomuus lisää automaattisesti hyötyliikuntaa ja toisaalta auto on vaurastumisen este nro 1 kun puhutaan palkkatuloista säästämisestä.

Osin samaa mieltä. Autottomuuden valinta on kyllä oman kokemuksen mukaan hyvinkin sidonnainen työpaikkaan ja sen sijaintiin, asuntoon ja sen sijaintiin sekä perheen kokoon. Omasta mielestäni vaurastumisen este nro 1 on mahdollinen jälkikasvu, kun puhutaan palkkatuloista säästämisestä.

ttr kirjoitti:

 

PikkuPro kirjoitti:

Liikuntaan liittyen voisi myös miettiä tarvetta autolle. Autottomuus lisää automaattisesti hyötyliikuntaa ja toisaalta auto on vaurastumisen este nro 1 kun puhutaan palkkatuloista säästämisestä.

 

Osin samaa mieltä. Autottomuuden valinta on kyllä oman kokemuksen mukaan hyvinkin sidonnainen työpaikkaan ja sen sijaintiin, asuntoon ja sen sijaintiin sekä perheen kokoon. Omasta mielestäni vaurastumisen este nro 1 on mahdollinen jälkikasvu, kun puhutaan palkkatuloista säästämisestä.

Itse asiassa oot oikeassa. Jälkikasvu on vaurastumisen este nro 1 palkkatuloista säästettäessä. Itsellä toi tilanne jo niin "annettuna" eli on kolme lasta eikä päätöksiä voi siltä osin taannehtivasti tehdä, niin en osannut ajatella oman laatikon ulkopuolelta.

Ja oot oikeassa varmaan autohommassakin. Siinäkin katsoin omasta näkövinkkelistä osin mutta kyllä voi olla eri hommeli...sanotaanko vaikka kiinteistönvälittäjä haja-asutus alueella. Auton osalta silti väitän, että monille ei välttämätön ja moni auto saattaisi lähteä kiertoon ainakin pääkaupunkiseudulla jos jengi hahmottaisi, paljonko kaikkinensa maksaa. Siinä saa jonnin aikaa Jangolla suhata.

Auton suhteen paljon riippuu tosiaan asuinpaikasta ja monilla myös työpaikasta (ja -ajoista, esim. vuorotyöläisellä yövuorot voi olla nihkeitä ilman autoa vaikka päiväasaikaan sujuisi hyvinkin), mutta usein myös harrastuksista, lemmikeistä, mökkeilystä jne.

Ehkä monilla perheellisillä relevantimpi valinta kuin auto vai ei onkin yksi vai kaksi autoa?

Autoilun kustannukset on hyvä ymmärtää, jotta voi paitsi päättää tarvitseeko sitä vai ei, myös päättää minkälaisen auton hankkii, jos sellaista tarvitsee.

Itse käytän autoihin suurehkon summan, mutta se on ihan tietoinen valinta. Mutta en esim. ikinä ostaisi uutta autoa.

Kaupallisessa työssä, jossa työnantaja maksaa korvauksen oman auton käytöstä, käytetty, hyvälaatuinen auto voi olla kannattava investointi. Suomen niemeä resuava, yrityksille tuotteita myyvä saa helposti 40.000 km ajoa aikaan vuodessa, ahkerat enemmänkin. Korvaustasolla 0,44 eur/km syntyy 17.600 euroa korvauksia. Ja päivärahat päälle. Sillä rahalla ostaa, huoltaa ja vaihtaa pitkässä jaksossa mukavasti autoa uudempaan pienempikuluiseen.

Työnantajan kannalta ratkaisu on kalliimpi kuin autoedun antaminen. Mutta voi olla varma, että henkilö kiertää prospekteja missä vain niitä löytyy. Kilometrien kertymisellä kun on tyypillä omakin etu pelissä. Yleensä molemmat hyötyvät.

hauturi kirjoitti:

Auton suhteen paljon riippuu tosiaan asuinpaikasta ja monilla myös työpaikasta (ja -ajoista, esim. vuorotyöläisellä yövuorot voi olla nihkeitä ilman autoa vaikka päiväasaikaan sujuisi hyvinkin), mutta usein myös harrastuksista, lemmikeistä, mökkeilystä jne.

Ehkä monilla perheellisillä relevantimpi valinta kuin auto vai ei onkin yksi vai kaksi autoa?

Autoilun kustannukset on hyvä ymmärtää, jotta voi paitsi päättää tarvitseeko sitä vai ei, myös päättää minkälaisen auton hankkii, jos sellaista tarvitsee.

Itse käytän autoihin suurehkon summan, mutta se on ihan tietoinen valinta. Mutta en esim. ikinä ostaisi uutta autoa.

Kyllä, Hauturi taas ytimessä. Kakkosauto on tosiaan monille (perheille) yhtä oleellinen valinta jos ei jopa oleellisempi koska joku "perhe with mökki" niin ei-auto on aika "elämäntapa-Intiaani"-valinta. Itselläkin siis ollut kaksi autoa yhteensä 6 vuotta 1) koska kasinomatkat Jenkeissä ja 2) koska verovapaa muuttoauto. Kaikki riippuu kaikesta.

Sitten kanssa oleellista se, että on "automiehiä" joille auto tuo valueta - siis ei rahallista vaan elämänlaatua. Mulla on ystävänä tällainen ja kun mennään pokerireissuille, niin otetaan "perempaa Seppälää" alle, koska kaveri tykkää siitä, saa elämän valuet. Haistan, että sinussa Hauturi on vähän tätä samaa ja silloinhan on ihan eri ballgame. Jos autosta/autoilusta/autohifistelystä saa kiksejä niin peukku ylös ja go for it, silloinhan auto on nimenomaan sitä "itseensä sijoittamista" mikä ketjussa on haussa. Vaikka ite en oo auto-ihminen, yhtään, niin erilaisuus on yksi maailman suoloista joten kiva, että osa on.

Autot tykkää, että niitä fiilistellään ja varsinkin ajetaan!

https://www.youtube.com/watch?v=7oLqLzona9g

Täytyy ihan alkuun tunnustaa, että "itsensä sijoittaminen" on termi jota vihaan. Siitä tulee mieleen kaiken maailman janitoivolat, jotka ovat hyvistä tuloista huolimatta onnistuneet vetämään taloutensa umpisolmuun oikeuttamalla päämäärättömän törsäämisen "itseensä sijoittamisena". Jos joskus sijoitin itseani, niin se oli 1980-luvun lopulla kun nostin opintolainaa.

Omaan ja läheisten hyvinvointiin sen sijaan kannattaa käyttää rahaa, jos ja kun sitä rahaa kerran on - jäkevällä tavalla tietysti, ja sen järkevyyden jokainen joutuu pohtimaan itse. Ostin 1990-luvun loppupuoliskolla asunnon, jossa asumme vieläkin, ja se on mukavana ja hyvällä paikalla sijaitsevana lukaalina ollut sekä vaimon että omaa hyvinvointia lisäävä kohde (ja kai rahalliisestikin hyvä ostos, vaikka siitä on ollut myös sekä jatkuvia vähäisempiä kuluja että iso kertaluonteinen muutama vuosi sitten tehdyn täysrempan myötä). Matkailu on on ollut meille myös tärkeää, ja varallisuuden sekä iän karttuessa siihen on myös panostettu enemmän - enää ei oikein riitä pelkästään johonkin kohteeseen pääseminen vaan siellä haluaa myös yöpyä mukavasti ja syödä hyvin.

Hyvä ruoka ja juoma on muutenkin yksi lisä omaan hyvinvointiin panostamisesta (ja se valitettavasti alkaa näkyä myös vaatetuksen kokomerkinnöissä). Ja minusta hintaluokasta 15 - 25 € löytyy oikeasti selvästi parempia viinejä kuin luokasta kymppi tai alle, sen jälkeen en enää huomaa eroa (ja yli viidenkympin Alko-hinnoiteltuja tiedä kokeilleeni). Lukeminen kannattaa aina, ja hyvien leffojen/TV-sarjojen katsominen myös - ja näissäkin huomasin elämyksessä selkeän eron kun 10+ vuotta vanha TV vaihtui uuteen, jossa on parempi ja pinta-alaltaan kaksinkertainen kuva.

Ja lemmikkieläimiin kannattaa myös käyttää rahaa, jos niistä pitää. Meillä on ollut yli 20 vuotta 1  - 3 kissaa (nyt on kaksi, vuosi sitten talvella ennen koronahässäköitä samasta pentueesta otettuja). En tiedä millä mekanismilla ne tarkalleen hyvinvointia lisäävät, mutta jotenkin se meillä kuitenkin tapahtuu ja tuntuu nyt erityisen tärkeältä, kun kotona tulee vietettyä tavallistakin enemmän aikaa.

Pointti tässä on kuitenkin se, että tämä on kaikki kulutusta, ei sjoittamista. Järkevä, omaan tulo- ja varallisuustasoon suhteutettu ja itselle sopiviin kohteisiin suunnattu kulutus on erinomainen hyvinvoinnin lisääjä ja mitä kannatettavin asia. Ei silti kannata huijata itseään kutsumalla sitä sijoittamiseksi.

Kekkoslovakki kirjoitti:

Omaan ja läheisten hyvinvointiin sen sijaan kannattaa käyttää rahaa, jos ja kun sitä rahaa kerran on - jäkevällä tavalla tietysti, ja sen järkevyyden jokainen joutuu pohtimaan itse.

Tässä sulla on lähtökohta joka sopii varmaan suhun mutta ei ole yleismaailmallinen. Meitä on moneen junaan, jotkut eivät halua elää "100% järkevästi" ja itse kuulun siihen joukkoon. Jotain aivokemiaa ja ehkä 2021 voisi saada jonkun diagnoosinkin, niitä lätkitään nykyään aika herkästi. Mutta siis samoin kuin sä vihaat "itseensä sijoittamista" niin mä vihaan "järkevää tapaa" koska sisältää ajatuksen, että on joku järkevä tapa elää. Musta ei ole yhtä järkevää tapaa elää vaan nykymaailma on hyvin pirstaloitunut. Jokaisen täytyy löytää järkevyytensä itse.

Jo kauan aikaa sitten havaitsin, että lähes kaikilla on sokeat pisteensä "järkevässä rahankäytössä" ja että se on siis oikeasti "subjektiivista rahankäyttöä". Esimerkiksi olen kahdelta naiselta kuullut hyvin saman kelan ja nähnyt käytännössä, miten lähes kaikessa ollaan säästäväisiä mutta kasvomeikkeihin ollaan valmiita painamaan melkein mitä vaan koska "se on investointi ja se pitää aloittaa aikaisin, teininä mielellään jo". Ehkä niinkin, en tiedä...mutta jotenkin hassua, että tuokin line perusteltiin järkevyydellä. Musta on enemmän subjektiivinen valinta.

Mulle "järkevää" rahankäyttöä on esimerkiksi se, että mulla on varaa lähteä haahuilemaan Aasiaan talvella niin pitkäksi aikaa, kuin sitoumukseni muihin ihmisiin antaa siimaa. En mä oikeasti yritä sitä järkevyydellä perustella mutta siis mulle tuo rentoa vapauden tunnetta joka hetkeen kun elän "arkeakin", kun tiedän että voin ja kykenen noin tekemään. Ja jos en koskaan tekisi niin en pystyisi uskottelemaan itselleni, että kykenen vielä vain lähtemään, tyhjän päälle. Et se on mulle "järkevää" koska vapauden tunne on mulle niin tärkeää...mutta turha sitä on yrittää "järkevyyden" sateenvarjon alle työntää. Rahankäyttö on hyvin subjektiivinen asia, toisen "järkevyys" on toiselle "hulluutta".

Kekkoslovakki kirjoitti:

Täytyy ihan alkuun tunnustaa, että "itsensä sijoittaminen" on termi jota vihaan. Siitä tulee mieleen kaiken maailman janitoivolat, jotka ovat hyvistä tuloista huolimatta onnistuneet vetämään taloutensa umpisolmuun oikeuttamalla päämäärättömän törsäämisen "itseensä sijoittamisena". Jos joskus sijoitin itseani, niin se oli 1980-luvun lopulla kun nostin opintolainaa.

...

Pointti tässä on kuitenkin se, että tämä on kaikki kulutusta, ei sjoittamista. Järkevä, omaan tulo- ja varallisuustasoon suhteutettu ja itselle sopiviin kohteisiin suunnattu kulutus on erinomainen hyvinvoinnin lisääjä ja mitä kannatettavin asia. Ei silti kannata huijata itseään kutsumalla sitä sijoittamiseksi.

Miten määrittelet itseensä sijoittamisen, vai eikö sellaista mielestäsi ole olemassakaan? Onko sijoittaminen ainoastaan sellaista, mikä lisää euroissa mitattavaa varallisuutta? Ihan mielenkiinnosta kysyn, ettei tule turhaa väärinymmärrystä.

PikkuPro kirjoitti:

 

Kekkoslovakki kirjoitti:

Omaan ja läheisten hyvinvointiin sen sijaan kannattaa käyttää rahaa, jos ja kun sitä rahaa kerran on - jäkevällä tavalla tietysti, ja sen järkevyyden jokainen joutuu pohtimaan itse.

Tässä sulla on lähtökohta joka sopii varmaan suhun mutta ei ole yleismaailmallinen. Meitä on moneen junaan, jotkut eivät halua elää "100% järkevästi" ja itse kuulun siihen joukkoon. Jotain aivokemiaa ja ehkä 2021 voisi saada jonkun diagnoosinkin, niitä lätkitään nykyään aika herkästi. Mutta siis samoin kuin sä vihaat "itseensä sijoittamista" niin mä vihaan "järkevää tapaa" koska sisältää ajatuksen, että on joku järkevä tapa elää. Musta ei ole yhtä järkevää tapaa elää vaan nykymaailma on hyvin pirstaloitunut. Jokaisen täytyy löytää järkevyytensä itse.

Näinhän tuossa juuri sanoin. Jokainen määrittää itse mikä on hänelle järkevää. Jos omaa varallisuutta käyttää Aasiassa haahuiluun koska saa siitä hyvät fiilikset, se on minusta järkevää vaikka se ei minulle sopisikaan. Sama se on esim. meidän kissojen kohdalla; en voi millään selkeällä tavalla perustella miksi ne ovat kivoja, mutta koska niiden läsnäolosta tulee hyvä fiilis, se riittää minulle ja niiden pitäminen on minusta järkevää.  Minulla ei ole mitään mielenkiintoa kysyä tähän arvioita keneltäkään, eikä myöskään arvioida sitä mitä tapaa muut pitävät järkevänä. Paitsi siltä osalta, että sitten kun omaan hyvinvointiin ruvetaan käyttämään rahaa jota ei nyt ole eikä ole tulevaisuudessa näkyvissäkään, niin aletaan olla sillä puolella joka ei ole enää kenellekään järkevää.

PikkuPro kirjoitti:

 

Kekkoslovakki kirjoitti:

Omaan ja läheisten hyvinvointiin sen sijaan kannattaa käyttää rahaa, jos ja kun sitä rahaa kerran on - jäkevällä tavalla tietysti, ja sen järkevyyden jokainen joutuu pohtimaan itse.

Tässä sulla on lähtökohta joka sopii varmaan suhun mutta ei ole yleismaailmallinen. Meitä on moneen junaan, jotkut eivät halua elää "100% järkevästi" ja itse kuulun siihen joukkoon. Jotain aivokemiaa ja ehkä 2021 voisi saada jonkun diagnoosinkin, niitä lätkitään nykyään aika herkästi. Mutta siis samoin kuin sä vihaat "itseensä sijoittamista" niin mä vihaan "järkevää tapaa" koska sisältää ajatuksen, että on joku järkevä tapa elää. Musta ei ole yhtä järkevää tapaa elää vaan nykymaailma on hyvin pirstaloitunut. Jokaisen täytyy löytää järkevyytensä itse.

Eikö Kekkoslovakki juurikin edellä kirjoittanut, että jokainen joutuu pohtimaan järkevyyden itse. Eli tällöin ei olekaan olemassa "yleismaailmallista" järkevyyttä. Sinällään hyvä kysymys on se, että onko kaikki mitä teemme omasta mielestämme järkevää? Vai teemmekö myös asioita, mitä emme itse miellä järkeväksi toiminnaksi sillä kyseisellä hetkellä? 

Hiljainen päivä töissä, niin ehtii saivartelemaan.

ttr kirjoitti:

 

Kekkoslovakki kirjoitti:

Täytyy ihan alkuun tunnustaa, että "itsensä sijoittaminen" on termi jota vihaan. Siitä tulee mieleen kaiken maailman janitoivolat, jotka ovat hyvistä tuloista huolimatta onnistuneet vetämään taloutensa umpisolmuun oikeuttamalla päämäärättömän törsäämisen "itseensä sijoittamisena". Jos joskus sijoitin itseani, niin se oli 1980-luvun lopulla kun nostin opintolainaa.

...

Pointti tässä on kuitenkin se, että tämä on kaikki kulutusta, ei sjoittamista. Järkevä, omaan tulo- ja varallisuustasoon suhteutettu ja itselle sopiviin kohteisiin suunnattu kulutus on erinomainen hyvinvoinnin lisääjä ja mitä kannatettavin asia. Ei silti kannata huijata itseään kutsumalla sitä sijoittamiseksi.

 

Miten määrittelet itseensä sijoittamisen, vai eikö sellaista mielestäsi ole olemassakaan? Onko sijoittaminen ainoastaan sellaista, mikä lisää euroissa mitattavaa varallisuutta? Ihan mielenkiinnosta kysyn, ettei tule turhaa väärinymmärrystä.

No sanotaan, että itse puhun sijoittamisesta ainoastaan silloin kun päämäärä on pääoman kartuttaminen. Tämä siksi, että joillekin tuntuu olevan kovin helppoa oikeuttaa holtiton rahankäyttö sillä, että se on "hyvinvointiin sijoittamista" tai vastaavaa.

Rahan käyttöä oman osaamisen parantamiseen voisin sanoa itseensä sijoittamiseksi, ja tämänkin vain sillä varauksella että osaaminen tosiaan parantaa ansaintapotentiaalia. Olen ajatellut mennä koronarajoitusten helpotettua viinikurssille, mutta sitä en laske enkä tule koskaan sanomaan itseeni sijoittamiseksi, koska minulla ei ole mitään tarkoitusta ryhtyä sommelieriksi. Mielenkiintoista ja hauskaa sen odotan olevan.

Noin minäkin sen ymmärrän.

Kielitoimiston sanakirjassa sanotaan seuraavaksi

"käyttää rahaa taloudellisen hyötymisen toivossa esim. arvopaperien t. arvoesineiden ostamiseen, osuuden t. omistusoikeuden hankkimiseen jssak yrityksessä tms., investoida."

Tassa semantiikka-asiassa vahvasti Kekkoslovakkin kelkassa. En tykkaa kylla yhtaan etta myos suomen kieleen on levinnyt englannin kielen tapa venyttaa sanojen merkityksia. Merkitykset toki elavat luonnostaan, mutta nykyaan niita lavennetaan enemman tietoisesti mm. tehokeinona / ideologisesti / vedatyksena / fiksulta nayttaakseen. Pelkkaan huumoriin pohjautuva merkityksilla leikkiminen on vain hauskaa mutta agendallisuus nostaa karvat pystyyn.