Mitä mieltä seuraavasta strategiasta?

Tän täytyy olla pomminvarma suunnitelma kun kellään ei ole mitään korjattavaa..

Jussi_P kirjoitti:

Se Nordnetin 1% laina ihan houkutteleva hajautettuun osinkosalkkuun. 2.5% alkaa jo maksamaan varsinkin verrattuna rahastojen tuotto - kulut. Markkinat voivat ottaa tosiaan takapakkiankin kuten totesit.

Joskus mietin omalla kohdalla että pitäisikö satsata enemmän päivätöihin ja ansion nousuun. Sitä kautta todennäköisesti enemmän sijoitettavaa ja pääomiakin verrattuna iso energian käyttö nykyisiin sijoituksiin ja niiden optimointiin. 

Mä tein tuosta oikein excelinkin ja kirjailin sinne korkokulut. Eihän toi ensimmäisinä vuosina oikein maksa mitään, eikä kyllä tuotakaan, mutta jokainen vuosi minkä se lainarahakin on sijoitettuna, tuottaa korkoa korolle. Itse oletin laskelmissa tuoton olevan 5%. Eli velkaraha tuottaa 2,5%/vuosi ja lisäksi koska en omaa pääomatuloja, 30% korkokuluista saa vähentää verotuksessa. 

Kun nopeasti miettii, niin ihan pientä näpertelyähän tämä on. Toisaalta jos lähes tuplaan tuolla sijoitukseni, niin 100ke maalikin pitäisi tulla aiemmin vastaan. Nopeasti laskurilla 250e/kk ja aikaa menee 19v pohjakassa huomioiden. 500e/kk ja tavoite pitäisi olla kasassa 12 vuodessa. 

Töissäkin palkkatavoitteita löytyy, mutta rajaa menee siinä että mulle riittää keskimäärin se 37,5h. Tavoite on juuri ostaa rahalla vapautta ja kotona on pieni poika, jonka kasvua haluan seurata. 

Asuntolaina löytyy jo, 30v maksuajalla sekä lyhennysjoustolla. Lyhennysjoustoa on ajateltu säästellä suurempia katastrofeja varten. Tämä siis nyt täysin käyttämättä. Se mitä asuntolainan ohessa tällä hetkellä sivuun jää, käytetään siihen että saa käteisellä laiteltua uuden talon pihaa. Karkeasti 10ke "pitää" vielä pihaan sijoittaa, ennen kuin ollaan tyytyväisiä. Korollisia lainoja mulle ei ole kuin asuntolaina ja emännällä lisäksi opintolaina. 

Joku fiksumpihan jättäisi nämä suuremmat sijoittelut "sitten kun" vaiheeseen, mutta ei oikein malttaisi enää tällä iällä sitäkään. 

Poika on vasta reilun kuukauden vanha, niin saa vielä hetken marjametsä odottaa.. 

Laskupäivä kirjoitti:

Moro, mielestäni hold your horses ja pelaa vaan omilla rahoilla. Pitkässä juoksussa tärkeintä että ukko viihtyy töissään ja tienaa sieltä perusrahat. Tänä päivänä niin moni on velkaantunut että jos sinulla on vain asuntolaina niin hyvin hoidettu!

Moi, muutama vuosi sitten itse asiassa oli pikkulainaa ja osamaksua sinne tänne. Tuli aika monta isoa muutosta elämässä ja ei sitten kiinnostanut raha-asiatkaan. Sopivasti vielä valmistuin uudesta amk-tutkinnosta suoraan työttömäksi.  Havahduin sitten siihen, että maksan pieniä eriä sinne tänne ja luottokortti on tapissa koko ajan. Päätin sitten etten halua enää ikinä olla tilanteessa, missä olen täysin persaukisena ja loppukuusta saa laskea, mihin raha riittää. Pääsin pätkätöihin ja kuittasin velat parissa vuodessa. Samaan aikaan ahkeraa työnhakua kauempaa ja lopulta tuli se vakituinen työpaikka. Nyt tarkoitus elää niin, asuntolainan lisäksi ei muita lainoja oteta, ellei se laina tuota jotain, tai omaa pienemmän koron kuin sijoitettu raha.

Itse koen, että kaksvitosena tällainen tilanne olisi ok. Kolmevitosena tuntuu, että tässä ollaan todella pitkällä takamatkalla ikätovereihin nähden. Arvostan vastaustasi, mutta kuulisin mielelläni myös perusteita sille. Onko kyse riskeistä, periaatteesta vai mistä? 

Hyvä pointti tämäkin. Myös riskit olisivat entistä pienemmät, kun vipua on max 20%. Toki niin tuototkin. Täytyy vähän pyöritellä exceliä aiheesta kun ehtii. Hajautus ei ole ongelma, aloituspostissa on omistukset. 

Sitä en ole muistanut mainita, että suunnitelmissa oli vivuttaa omistuksia sinne asti kun nordnetin saldo näyttää yli 100ke. Jatkoon minulla oli pari vaihtoehtoa. A) laina jää pyörimään taustalle ja vivun käyttöä vähennetään, jolloin sen osuus sijoituksista laskee itsestään tai B) alan tuon jälkeen järjestelmällisesti lyhentämään sijoituslainaa esimerkiksi 20% kuukausisijoituksista. Tässä oletan että palkkakehitys pitää huolen siitä, että pystyn sijoittamaan jo samoja summia ilman vipuakin.

Tuli tässä lennosta mieleen vaihtoehto C. Lähden alkuun reippaammalla vivulla, esimerkiksi vedän vivun 10ke asti hopeatasolla pysytellen alkuperäisen suunnitelman mukaan. Sen jälkeen alan pikkuhiljaa laskea vivun määrää tulevien sijoituksten osalta, jolloin myös riskit ja korot pienentyvät samalla kun kokonaispotti omistuksissa edelleen kasvaa. Tässä saisi vähän kuin alamäkistartin sijoituksiin. Kuukausitasolla summat taas sen mukaan, etten tule ostaneeksi alussa ylipainolla ja ajallinen hajautus toteutuu. 

Niin kauan kuin velka ei nouse liian korkeaksi, niin ei vaikuta. Tarkoitus on sijoittaa vain varoja, joita ei lähitulevaisuudessa muualle tarvitse. Oman talouden katastrofeja varten löytyy muunmuassa käyttämätön lyhennysjousto asuntolainasta sekä onhan aina tililläkin jotain puskuria. Lisäksi seuraan tuota vipua koko ajan, jos tiputaan hopeatasolta, vivulla ei osteta mitään vaan ostot pelkästään omalla rahalla. Ylipäätään tarkoitus on pysytellä max 50% vivussa nordnetissä. 

Tavoite on lisätä sijoituksiin rahaa 500-600e/kk (seligsonin osuus tässä 100e/kk) täysin välittämättä siitä, mitä markkinoilla tapahtuu. Mikäli käytettävää rahaa jää enemmän, kerään siitä pientä puskuria nordnettiin joka luonnollisesti pienentää myös velkavivun määrää. Pari poikkeusta tähän itselleni sallin, jos tulot kasvavat oletettua enemmän tai nähdään korona 2 aalto. Siinä koetan jakaa ostot esim 1-2 viikon välille ja mahdollisesti jopa hieman lisätä niitä vivun sallimissa rajoissa. 

Hyviä pointteja jälleen. Mielestäni tässä tilanteessa ero aiempiin velkoihin on se, että velkarahalla on tarkoitus sijoittaa. Lisäksi samaan aikaan keräillään puskuria taloustilille, johon sijoituksiin menevät rahat eivät liity mitenkään. Mielestäni olettamani 5% tuotto pitkällä aikavälillä on aika maltillinen. Exceliä on pyöritelty myös niin päin, että tuotto on negatiivinen. Kun sijoitukset kohdennetaan pelkästään nordnetissä kuuteen eri indeksirahastoon, niin en edes hae tuurilla nopeaa vaurastumista. En nyt ehkä ihan ymmärrä mitä tällä hait?

Ensimmäistä kertaa en sijoittamassa ole, viimeksi homma loppui kun lähdin uudelleen opiskelemaan. Aloittelijan virheitä koetan välttää sillä, että en edes yritä sijoittaa suoraan osakkeisiin. Myös rahastojen kulut ovat minimissä, sijoitusallokaatio tehty ja sijoittaminen tapahtuu tasaisen tappavasti pitkin vuotta markkinoista välittämättä. Jos tässä vaiheessa tulee -60%, lisään ostojen määrää sekä tihennän ostovälejä. En yritä osua pohjaan tai vetää vipua tappiin, vaan hakea pientä hyötyä laskevista hinnoista. Tässä kohtaa nykyinen sijoitustilanne on mielestäni etu. Jos muutaman tonnin sijoitukset painuvat nollaan, ei normaalielämässä muutu yhtään mikään. Myöhemmin täytyy asettaa itselle vipuun euromäärä, jota siedän, tapahtui mitä vaan. 

Hyvä pointti tuo velattomuuskin. En edes oleta, että saamme talosta koskaan omia takaisin. Oletuksena riittää se, että asunto tarjoaa sellaiset elinolosuhteet mitä haluamme seuraaviksi vuosikymmeniksi. Ulosotosta ei ole kokemusta, enkä aio sitä tulevaisuudessakaan hankkia. Työttömyys taas, tähän varaudutaan taloustilin puskurilla ja lyhennysjoustolla. Lisäksi asuntolaina sisältää 7 vuoden ajan korkoputken, jonka ainoa kulu alarajalla on 0,1% nousu marginaalissa. Kun korot ovat lainalle kokonaisuudessaan 0,55% ja maksimi mitä kuukausierä voi 7v aikana nousta, on 100e en näe hirveästi hyötyä lainan nopeassa poismaksussa. 7v aikana olisi juuri tarkoitus muodostaa sitten puskuri, jolla varaudutaan koron heittelyihin loppulainan ajaksi. Koko putken kustannukset olivat alarajalla reilut 1000e, sillä tuohon lopulta pitkän harkinnan jälkeen tartuttiin.

Hyviä pointteja sinullakin. Täytyy vähän miettiä kuinka tuon vivun kanssa tekisi 🤔 Suorat osakesijoitukset olen päättänyt hylätä täysin. En usko, että kulut ja verotus huomioiden saan mitään etua tasaisen tylsään indeksisijoittamiseen verrattuna.

Tulevaisuus on kyllä täysi arvoitus. Rahaa pumpataan koronan varjolla sisään sitä tahtia, että joko kurssien nousu jatkuu tai sitten jossain vaiheessa korttitalo romahtaa. Oma arvaus on, että markkinat on nyt rakennettu niin tiukasti matalien korkojen ympärille että romahdus pyritään estämään kaikin keinoin. 

von Fyrckendahl kirjoitti:

 

RahatonMies kirjoitti:

Kun sijoitukset kohdennetaan pelkästään nordnetissä kuuteen eri indeksirahastoon, niin en edes hae tuurilla nopeaa vaurastumista. En nyt ehkä ihan ymmärrä mitä tällä hait?

 

Pohdintani koski velkasijoittamista.

Olet selvästi harkinnut ja laskenut talousasiat, mikä on erittäin hyvä. Olet myös hajauttanut, hienoa. Jutusta kuultaa ajatus nopeasta vaurastumisesta, siis nopeammin kuin mihin varat oikeasti antavat myöten. Velkarahalla se on tosiaan mahdollista.

Mitalilla on kääntöpuoli, joka mieluusti unohdettaisiin. Kääntöpuoli oli ajankohtainen myös Sijoitustiedon palstoilla viime maaliskuussa, kun velkavivuttajat olivat ajaneet päin seinää. He joutuivat pakkomyynteihin aallonpohjassa, jossa olisi pitänyt ostaa. Kurssit palautuivat jo huhtikuussa, mikä ei kuitenkaan takaa, etteivätkö huonot ajat voisi palata koska tahansa mistä syystä tahansa. Esimerkiksi riittäköön sota Valko-Venäjällä. Kurssit on viritetty velalla ja nollakoroilla niin korkeiksi, etteivät ne kestä sijoittajien mielenmuutoksia.

On hienoa, että pidät huolta taloudestasi ja pyrit vahvistamaan talousasemaasi. Tavallisen kansalaisen näkökulmasta sijoittaminen on jo hankitun pääoman turvaamista ja kasvattamista. Velaksi pelaaminen on eri asia. Siinä yritetään rikastua enemmän kuin mihin rahat riittävät. Velkasijoittaja myös joutuu hyväksymään ylimääräisiä tappioita, jotka eivät "kuulu itselle", tappioita joita pelkillä omilla rahoilla ei olisi ikinä tullut.

Ennen vanhaan sanottiin, että osa sijoituksista pitäisi olla lainoissa. Nykyään lainasijoittaminen ei ole kovin suosittua, koska korot ovat niin alhaalla. Siitä voi kuitenkin sen verran muistaa, että on paljon mukavampaa olla lainanantajien kuin lainanottajien puolella.

Onhan se totta, että 100ke sijoituksissa on aika polttava tavoite. Ajatus velkavivun käyttämisestä lähti liikkeelle siitä, että mitä hitaammin lähden liikkeelle, sitä myöhemmin tavoitteen saavutan. Toinen mitä pyörittelin, on suhteellinen riski sijoitusuran alkupäässä. Vaikka kaikki kaatuisi päälle, maksimi mitä minulle siitä jää, on muutama tonni velkaa. Siinä vaiheessa kun kyseessä on kymmeniä tuhansia, tilanne on jo täysin eri. Ehkä vipua pitäisi laskea tyyliin summaan x asti 50%, summaan y 40% jne jolloin sijoitusomaisuuden kasvaessa vivun ja samalla riskin määrä tippuu 🤔 Maaliskuun kriisin huomasin itsekin ja onhan se aivan hullua, että osa on markkinoilla melkein kymmenkertaisella vivulla. 

Tiedossa on, että näitä paikalliskriisejäkin voi tulla. Tätä riskiä koetan pienentää maantieteellisellä hajautuksella sekä osittain seligson salkun sisällöllä. Lääkkeitä ja ruokaa kun tarvitaan aina. Tuo on totta, että jos yritän tuplata velalla voittoja, niin sen saman riskin otan myös toisin päin. Itse asiassa kun allokaatiota suunnittelin katsoin myös vaihtoehtoja lainoihin sijoittamiseen sekä kiinteistöihin kuin raaka-aineisiin. Totesin vain, että korot ovat olemattomat ja ainakin nordnetissä mikään muu omaisuusluokka ei ollut yhtään sen paremmin turvassa koronadipiltä. 

Teknokraatti kirjoitti:

 

RahatonMies kirjoitti:

Onhan se totta, että 100ke sijoituksissa on aika polttava tavoite. Ajatus velkavivun käyttämisestä lähti liikkeelle siitä, että mitä hitaammin lähden liikkeelle, sitä myöhemmin tavoitteen saavutan.  

 

Kokemuksesta voin kertoa, että kuusikymppisenä on 600.000 € vs. 800.000 € salkun kokoa tärkeämpää se, että pää on edelleen yhtenä kappaleena ja on riittävän hyväkuntoinen harrastaakseen fyysisiä vauhtilajeja omien alle kolmikymppisten aktiiviurheilijapoikien kanssa. 

Ellei lähtiessä ole käytettävissä paljon rahaa, silloin pitää olla paljon aikaa. Sinulla sitä on odotusarvoisesti paljon, joten tärkeintä on mielestäni käyttää se aika hyödyksi. 

 

RahatonMies kirjoitti:

mitä hitaammin lähden liikkeelle, sitä myöhemmin tavoitteen saavutan.

 

Riippuu siitä, mihin suuntaan lähdet? Väärään suuntaan on hyväkin lähteä hitaasti, ei tule niin isoa paluumatkaa. 

 

RahatonMies kirjoitti:

Vaikka kaikki kaatuisi päälle, maksimi mitä minulle siitä jää, on muutama tonni velkaa.

 

Lainaoption voi käyttää myös toisin päin jättämällä kaikki ohjeistetut varakassat rakentamatta ja vetämällä joka kuukausi tili sileäksi sijoitusrahastoihin. Kodinkoneen hajotessa sitten velkavivutetaan välittömästi tarvittava ostos. Tässä on sitten se jo ennalta tiedostettava psykologinen riski, että kun rahastojen lisämerkintöjä ohjataan käsiohjauksella eikä autopilotilla, sitten ei saa käsi vapista hintojen laskiessa, vaan indeksisijoittaja lisää romahduksissa VÄHINTÄÄN saman suuruista vakioerää. 

Sinun iässäsi ei kannata edes suunnitella romahduksen välttämistä, vaan elämää usean tulevan romahduksen ylitse. Niin minäkin muuten teen, vaikka eläkeikään ei enää kauan olekaan. Kyllä ehdottomasti muutama kunnon rommi on tarkoitus vielä nähdä. Romahdusta ei voi välttää kuin kuolemalla tai pysymällä pois markkinoilta, eikä kumpikaan houkuta. 

Mitä tarkoitat tuolla paljon aikaa lauseella? useamman sijoituskirjan jälkeen olen todennut, että en yritä hakea näkemystä yksittäisistä osakkeista kun ei sitä osaa pitkällä aikavälillä moni ammattilaisstatuksella toimivakaan. Kyllä insinööri aina laskea osaa, mutta en usko että sillä spekuloinnilla tuntipalkoille pääsen. Jos taas meinaat taas työelämän suuntaan, niin pareminkin pyrin nostamaan korvausta, mitä töissä saa työtuntia kohden. 

Ihan hyvä esimerkki tuo 600ke vs 800ke, omat laskelmat loppuvat 60-vuotiaaksi ja silloin pitäisi kasassa olla 200ke sekä pois maksettu sijoituslaina. Sekä seligsonilla 100ke. Sen jälkeen ajatuksena on valita, että huvittaako enää varsinaisesti tehdä töitä vaiko ei. 

Tuo että nordnetin vipu olisi yhtä kuin hätäkassa on tietysti yksi vareenotettava idea. Toki tässä pitäisi sotkea talousrahat ja sijoitusrahat, johon en välttämättä sitten halua kuitenkaan lähteä ainakaan kokokaan. Aina pitää muutama tonni löytyä muualtakin. Vaimo on kyllä tietoinen omista peliliikkeistä, siitä ei ole kyse. Käsi ei vapise, pokeri on takana muutama sata tuhatta kättä. Se ura loppui siihen, kun totesin että muutama tiltti ja taas on pitkä työ pyyhitty pois. Matemaattinen puoli kyllä onnistui, samoin kuin psykologia, tilttailun takia lopetin "urani" sitten aika lailla +-0 merkeissä jo vuosia sitten. 

Aki Pyysing kirjoitti:

Pidän ideaa varovaisen vivun mukaanottamisesta lähtökohtaisesti hyvänä. Tätä olen hyvin harvakseltaan kenellekään suositellut, koska kovin harvojen pää kestää 50%:n vivulla otettua 30%:n markkinakuoppaa, jossa siis omasta pääomasta lähtee 60% ja margin call kolkuttelee ovella.

Luettuani Rahattoman Miehen kirjoituksia vaikuttaisi siltä, että pää saattaisi kestääkin. Itse olen käyttänyt velkarahaa vuodesta 1986, ensin opintolainaa ja sitten sijoituslainoja. 90-luvun alussa väistin luottojen irtisanomisen lähinnä hyvällä tsägällä, tosin osin kovalla työlläkin. Maaliskuussa nukuin oikein hyvin, vaikka parhaista salkuista lähti puolet pois. Nyt ollaan taas ath:n haminoissa.

Alkuperäinen suunnitelma vaikutti ihan toimivalta, mutta maltillistaa toki voi. Lisäksi kaikki intressipiirit kannattaa perehdyttää kauhuskenaarioihin. Ja pienellä maltillistamisella voi tosiaan olla vähän leppoisammin. Omaakaan reaktiota syöksylaskuun ei voi varmuudella etukäteen tietää. Nerolan mukaan kaikki piensijoittajat aina myy paniikissa kaikki kuopassa pois. Mie en näe tätä lakisääteisenä välttämättömyytenä. 

Hyviä ajatuksia tässäkin. Tosiaan en usko, että pää tähän leviää alkuavaiheessa uraa. Sen verran tuli pokeriakin aikanaan räpellettyä niin käteisen kuin turnausten muodossa. Ehdinpä pyörähtää joskus helsingin kasinon omahapöydässäkin. Sitten tilanne on toki eri, kun summat ovat oikeasti merkittäviä, eli puhutaan kymmenistä-sadoista tuhansista. Täytyypä vielä pyöritellä eri versioita excelissä asian suhteen. 

von Fyrckendahl kirjoitti:

 

RahatonMies kirjoitti:

Onhan se totta, että 100ke sijoituksissa on aika polttava tavoite.

 

Mihin tarvitset sata tonttua? Ei mitä ajattelit ostaa vaan: Mikä on henkinen tavoite, miksi haluat summan kasaan? Esim. mielenrauha, onnistumisen tunne, ikäpolven rahakilpailussa pärjääminen, turvallisuuden tunne tai vastaava. 

Entä kuinka tärkeää polttavan tavoitteen saavuttaminen on? Asunnon omistajana, perheellisenä, kouluttautuneena ja työllistyneenä kuulut jo nyt ikäluokkasi voittajiin. Kirjoitustesi perusteella koet kuitenkin jääneesi muista 35-vuotiaista jälkeen. Onko sinulla epätavallisen voimakas kilpailuvietti? Jos 45-vuotiaana et ole lähelläkään tavoitetta, koetko epäonnistuneesi elämässä?

 

Olen ajatellut niin, että se 100ke tuo minulle vapautta. Käytännössä silloin joka ikinen päivä on oma valinta, että menenkö töihin. Toki se on jo pienimmälläkin summilla. Ei sillä eläkkeelle jää, mutta muutaman vuoden voi vaikka miettiä, että mitä haluaa seuraavaksi tehdä. Toki tuo summa kasvaa jo aika mukavaa tahtia korkoa vuosittain. Tavoitteena on myös pikkuhiljaa lisäillä lomien määrää työelämässä mahdollisuuksien mukaan. Ei nyt ehkä epätavallisen, mutta voimakas kyllä asioissa jotka kiinnostavat. En, koska omissa laskelmissa olen haarukoinut sen niin, että saavutan tavoitteen viiskymppisenä. Vaikka summa olis 80ke, ei silläkään olisi väliä. 

Mellon kirjoitti:

Jaetaan oma tarina velkavivun käytöstä. Ikää ~30v. Salkun oma pääoma 7-digits ennen koronaa. Velkavipua ~20-30%. Pahimpien koronadippien aikana aloin tajuamaan, että vielä pari viikkoa näitä -10% päivälaskuja ja multa aletaan pakkolunastamaan osakkeita. Onneksi en myynyt mitään pohjilta, mutta tajusin myös etten enää halua menettää yöuniani, joten kevään mittaan keventelin salkkua nousupäivinä niin että nyt velkavipua ei ole (tai on sitä ehkä 0,5%). 
 

Tarinan opetus: en ikinä ajatellut, että 20-30% vipu olisi liikaa, mutta jos keskuspankkien elvytys olisi venynyt ja paniikki jatkunut vaikka kuukaudella, olisi ollut aito riski, että kovalla työllä hankittu pääoma olisi kadonnut.

Kukin tekee mitä haluaa rahoillaan, mutta mieti haluatko nukkua yösi hyvin ja varsinkin aloittelijana pidä velkavipu äärimmäisen maltillisena. Voisi olla fiksumpaa aloittaa se sijoittaminen ihan vain omilla rahoillaan ja sitten joskus aikanaan miettiä velkavivun käyttöä kun on varmempi omasta reagointikyvystään.

Hienoa kun jaoit tarinasi, noilla summilla olisin varmasti ollut jo pelko perseessä. Tuosta syystä olen hahmotellut oman skenaarioni niin, että kun 100ke on nordnetissä täynnä, velkasummaa aletaan joko pikkuhiljaa ajaa alas tai tulevat sijoitukset ovat suoralla rahalla. Joka tapauksessa suhteelllinen velan määrä laskee. 

Täytyy sanoa, että hyvää keskustelua kaikilta! Hyvä vain että kyseenalaistetaan, niin yritän sitten parhaani mukaan perustella niin itselleni kuin teille tätä suunnitelmaani. 

Teknokraatti kirjoitti:

Sinulla on aikaa hyvinkin nelikymppiseksi koota se ensimmäinen satanen, jonka jälkeen päädyt tavoitteeseesi suunnilleen indeksituotolla. 

Riskinä koroillaeläjän skenaariolle ovat tottuminen vanhemman teknokraatin tulotasoon ja niin mielenkiintoinen tehtävä, ettei sitä malta jättää nuoremmille aivan vielä. Pääasia ei olekaan valinta, jonka tulet tekemään aikanaan 60-vuotiaana, vaan ajoissa rakentamasi mahdollisuus tehdä se valinta kuten haluat. Tämän suhteen olet hyvissä ajoin liikkeellä. 

En missään nimessä ottanut viisasteluna, en vain ensin tajunnut mitä tarkoitat. 100ke en saa kasaan ennen nelikymppisiä. Tuohon ei ole aikaa kuin vähän reilu neljä vuotta. Lopussa kuvailitkin täysin sen, mitä juuri tällä haen. Siinä samalla kun tulee pohdiskeltua sitä oman elämän rajallisuutta, en aio vetää säästämistä överiksikään vaikkein myöskään halua elää kädestä suuhun. Esim jos vertaillaan 5% tuotolla sitä, että kauanko menee saavuttaa 100ke 250e/kk tahdilla tai 500e/kk tahdilla, erotus on 7 vuotta (pohjakassa huomioiden). Siinä tunnustan olevani optimisti, että en usko että seuraavan 12 vuoden keskituotto jäisi kauheasti alle 5%. Jos taas jää, edelleenkin olen silti lähempänä tavoitettani. 

Teknokraatti kirjoitti:

Anteeksi, käsitin väärin kun luulin sinun olevan 25-vuotias. 35-vuotiaalle se sata tonnia nelikymppisenä onkin ihan eri lailla tiukka haaste. Et siis ole työelämässäkään mikään aloittelija enää. Tulokehityksen suhteen olen vuosien varrella puolittanut lisätuloja, siis bonuksia ja palkankorotuksia ostamalla vaikkapa puolella lisätulon nettomäärästä lisää hubaa perheelle ja toisella puolella kasvattanut kk-eriä. Minun pääni on niin luterilaiseksi kasvatettu, että hauskanpito on ansaittava Arbeit mach Frei -periaatteella. 

Erilaisiin ajallisiin ja rahallisiin milestoneihin pätee sama kuin pörssisijoittamiseen yleensäkin, että lähitulevaisuus on vaikea ennustaa. Mutta kun aikaa on yhä yli 20 vuotta, lopputulos on mitä suurimmalla todennäköisyydellä parempi kuin polttaa ne rahat vaikka tupakoina tai muuhun turhaan tai haitalliseen. Kuusikymppisenä elämisen laadun kannalta on melko yksi lysti yltääkö 300 k€ tavoitteeseen vai jääkö vain 200.000 € tasolle. Irtorahaa on merkittävästi enemmän kuin tavan eläkeläisellä, mutta pelkillä pääomatuloilla eläminen on niukkaa kummassakin tapauksessa. Tämä ei tarkoita oman toiminnan huolettomuutta kustannuksia minimoidessa ja kohteita valitessa, vaan lopputulokseen väistämättä liittyvää epävarmuutta. Oman elämänsä ajan pörssisyklejä ei saa valita, vaan täytyy vain elää sitä aikaa johon sattui syntymään. Siksi tiukka numeerinen tavoite on osin myös suhdanteen funktio eikä pelkästään omien valintojen kuvajainen. 

Pitkän ajan indeksituottoon tähtäävän pitää olla indeksin mukana aina. Siksi vaikkapa Akin mainitsema margin callin välttäminen on yksi tärkeä asia varoa tilttiä, joka voi toteutuessaan syödä vivutuksen edut. 

En ole aloittelija en. Otin vain välissä urapolusta opiskeluineen 5v harppauksen toiselle alalle, kunnes tajusin että vaikka luonnonvara-ala enemmän puoleensa vetääkin, vakituiset työpaikat ovat kiven alla ja palkkaus todella surkeaa. Siitä paluu teollisuuteen ja onneks useamman vuoden aiempaa kokemusta vielä arvostettiin sen verran, että töitä vakituisena toimihenkilönä sain. 

Ylimääräisissä tuloissa olen ajatellut ihan samaa, puolet voi tuhlata ja toisella puolikkaalla täytyy tehdä jotain järkevää. Joo 200ke tuntuu ainakin tässä vaiheessa todella isolta rajalta muutenkin. Kyllä silläkin jo sen 8v elää, velattomana ainakin. Olen myös pyöritellyt sitä vaihtoehtoa, että sitten voi puuhailla lyhyempää työviikkoa tai ajaa vaikka lakaisukonetta ilman stressiä, jos siltä tuntuu.

Olen myös pyöritellyt ansiokehitystäni eri skenaarioilla. Uskon, että palkankorotuksia on tulossa, koska tietyt tavoitteet olen ylittänyt kirkkaasti töissä. Koska varmuutta näihin ei ole, olen myös laskenut palkankin kasvua kuusikymppiseksi asti skenaariolla, jossa se nousee vain prosentin vuodessa. Tällä hetkellä ei kiinnosta hyppiä työpaikasta toiseen, mutta mistäpä kukaan vuosien päähän mitään tietää. Pitää vain osaamismatriisin sellaisena, että joku sitä arvostaa..

Kyydissä on tosiaan tarkoitus pysyä aina, mutta mietin tuossa työmatkalla pahinta skenaariota. Otan alkuvuosina sen 50% vipua ja sanotaan että kasassa on 10ke salkku, josta puolet vipua. Indeksit tippuvat hetkessä 50% ja käytännössä salkku menee nolliin. Pahimmillaan menetän 1,5 vuotta sijoitusurastani. Vaikka aloittaisin nollista ja sama toistuisi uudestaan, edelleenkin aikaa olisi mennyt vasta kolme vuotta ja rahaa olisi palanut minulta noin 10ke. Tällaiseen tuplaw-käyrään noin nopealla syklillä en jaksa uskoa. Taas mitä kauemmin sijoitukset saavat jauhaa korkoa korolle, sitä pienemmäksi riski tippuu.

Ehkä myös täytyy ottaa niitä lukemia, missä vivun määrää lasketaan. Esim 10ke asti max 50/50% suhteella sijoituksia, 20ke asti max 40/60% suhteella jne. Toinen vaihtoehto on lähestyä asiaa niin, että vipu on koko ajan max 50% uudelle rahalle ja samalla kuukaudessa sijoitetaan tasaisesti 500e/kk. Jälleen jos tulot kasvavat, vivun määrä laskee itsestään.