Käyttäisin vipua maltillisesti. Nordnetin alle prosentin luotto on hyvä esimerkki siitä, että pääomaa pitää olla kohtuu paljon ennen kuin lainanmäärä kasvaa merkitttäväksi. Mikäli vipua on paljon niin rommahduksessa voi mennä omat ja vieraat ja jos muuta omaisuutta ei ole kuin velkainen omakotitalo, niin riski on minusta liian suuri. 100.000 euroa on edelleen pieni summa nykyäään. Ei voi lopettaa työntekoa vaan samalla lailla on töihin mentävä.
Vipu on tarkoitus pitää alle 50% koko ajan ja varmaan kokonaiskatto sille tulee elämäntilanteen mukaan. Ajattelin nyt 5000e aluksi ja tuonkin kerryttämiseen menee 50/50 metodilla todennäköisesti 1,5-2 vuotta. En tiedä millaiset elinkustannukset kelläkin on, mutta jos napataan velat pois, niin kyllä meidän kolmihenkisen perheen kokonaiskulut on omassa talossa alle 1700e/kk. Sillä eläisi tämän hetken rahan arvolla perhe 4 vuotta ja 9 kuukautta ihan mukavasti ilman mitään ylimääräisiä tuloja/tuottoja. Vaikka laskisi 2500e/kk eli lainoineen päivineen, tätä voisi harrastaa 3 vuotta ja 4 kuukautta. Toki näillä summilla ei kerättäisi suurta lisäpuskuria samalla.
Tuohon peilaten kyllä se 100 000e vaan aika paljon lisäturvaa tuo, vaikkei sillä loppuelämää kattoon syljeksikään.
>Sinänsä ajatuksena tuo pienyhtiöihin sijoittaminen kuulostaa ihan loogiselta.
Pienyhtiöt ovat tuoneet "kautta aikojen" ylituottoa isoihin yhtiöihin nähden. Googlaamalla löytyy paljon tästä. Jos on pitkällä sijoitusikkunalla liikkeellä, niiden painottaminen omassa salkussa on tällä perusteella houkuttelevaa. Sinänsä sama mitä kautta niitä ottaa. Kovakuluisen rahaston kautta osa tuotoista tosin voi valua rahastonhoitajalle, joten palkkiotaso kannattaa tsekata. Etf puolella on myös tarjontaa.
Itse suosin pohjoismaisia yhtiöitä, joista suomalaiselle on saatavilla paljon tietoa ja toisaalta ulkolaisten preesenssi on vähäistä yhtiöissä, jotka eivät ole vielä lyöneet isosti läpi.
Inderesin kavereita pidän hyvän tason ammattilaisina, jotka analysoi osakkeita aika hyvällä osunatarkkuudella leipätyökseen. Ovat parhaimmillaan juuri pienyhtiöissä, imo.
>Sinänsä ajatuksena tuo pienyhtiöihin sijoittaminen kuulostaa ihan loogiselta.
Pienyhtiöt ovat tuoneet "kautta aikojen" ylituottoa isoihin yhtiöihin nähden. Googlaamalla löytyy paljon tästä. Jos on pitkällä sijoitusikkunalla liikkeellä, niiden painottaminen omassa salkussa on tällä perusteella houkuttelevaa. Sinänsä sama mitä kautta niitä ottaa. Kovakuluisen rahaston kautta osa tuotoista tosin voi valua rahastonhoitajalle, joten palkkiotaso kannattaa tsekata. Etf puolella on myös tarjontaa.
Itse suosin pohjoismaisia yhtiöitä, joista suomalaiselle on saatavilla paljon tietoa ja toisaalta ulkolaisten preesenssi on vähäistä yhtiöissä, jotka eivät ole vielä lyöneet isosti läpi.
Inderesin kavereita pidän hyvän tason ammattilaisina, jotka analysoi osakkeita aika hyvällä osunatarkkuudella leipätyökseen. Ovat parhaimmillaan juuri pienyhtiöissä, imo.
Löysin itse asiassa spiltanilta toisenkin rahaston nordnetistä, joka juuri keskittyy pienempiin yrityksiin. Kulut olivat vain sen verran suolaisia ja riskiluokitus huonompi, niin jätin nyt välistä.
Ennakkoasetelmat ovat inderessistä huonot, mutta eipä tuo maksa kuin oman vaivan ryhtyä heitä paremmin seuraamaan ja katsoa miten ennustukset pidemmällä aikavälillä osuvat. Kävin katsomassa mallisalkun ja homma tuntuu rakentuvan revenion ja remedyn ympärille. Ehkä ost-tilillä tuota voisi pelailla, muuten ei mitään järkeä näillä pääomille. Muutenkin vierastan ajatusta, että näin pienillä mahdollisilla pääomatuloilla kierrättäisin osan tuotosta verottajan kukkaron kautta.
Velkavivuttaminen vaatii aktiivista näkemyksen ottamista, mutta sitten ollaan sijoittamassa indeksiin ajallisesti hajauttaen koska ollaan inhorealisteja omiin kykyihin luottamisessa. En mä tiedä, "strategiana" tämä on minusta yhtä idioottivarma kuin jotkin ruletin tuplaa alkupanos kunnes napsahtaa -systeemit, mutta voihan se silti toimia. Joko luotat itseesi ja vivutat jos tuntuu että kaikki menee hyvin tai sitten et, mutta tietenkään ei ole olemassa mitään tapaa vivuttaa velalla ilman että joutuu ottamaan kantaa siihen miten markkinat mahdollisesti tulevaisuudessa tulevat menemään.
(Henk koht näkemykseni/arvaukseni nykytilanteessa on, että kaikki menee hyvin ja ideasi on loistava, mutta tietysti jos tämä olisi satunnaisten nimimerkkien äänestystilanne, voisit yhtä hyvin konsultoida markkinoita itseään)
Sitten kun huomaat pöydästä löytyvän nimiä sahamies, pyysing, vuoksenmaa, kyllönen yms vaihtoehtoina on joko poistua, tai ottaa ilta oppirahoina ja hyväksyä se tilanne, että tänään et ainakaan taidolla tule "markkinoita" voittamaan.
Velkavivuttaminen vaatii aktiivista näkemyksen ottamista, mutta sitten ollaan sijoittamassa indeksiin ajallisesti hajauttaen koska ollaan inhorealisteja omiin kykyihin luottamisessa. En mä tiedä, "strategiana" tämä on minusta yhtä idioottivarma kuin jotkin ruletin tuplaa alkupanos kunnes napsahtaa -systeemit, mutta voihan se silti toimia. Joko luotat itseesi ja vivutat jos tuntuu että kaikki menee hyvin tai sitten et, mutta tietenkään ei ole olemassa mitään tapaa vivuttaa velalla ilman että joutuu ottamaan kantaa siihen miten markkinat mahdollisesti tulevaisuudessa tulevat menemään.
(Henk koht näkemykseni/arvaukseni nykytilanteessa on, että kaikki menee hyvin ja ideasi on loistava, mutta tietysti jos tämä olisi satunnaisten nimimerkkien äänestystilanne, voisit yhtä hyvin konsultoida markkinoita itseään)
Sitten kun huomaat pöydästä löytyvän nimiä sahamies, pyysing, vuoksenmaa, kyllönen yms vaihtoehtoina on joko poistua, tai ottaa ilta oppirahoina ja hyväksyä se tilanne, että tänään et ainakaan taidolla tule "markkinoita" voittamaan.
Mikäs tuossa naurattaa? Tiedän varsin hyvin, että rahat tehty vedonlyönnillä mutta käsittääkseni ihan hyvä pokerinpelaajakin. Toki oma kokemus ei ole kun pari tuntia yhtä aikaa omahapöydässä 7-8v sitten ja nettikirjoitukset herran pokerin pelaamisesta. Näköjään turnauslunastuksiakin löytyy 60 000e edestä.
Tervetuloa palkansaajan arkeen. Pomo myöntää, että suoriutuminen on kirkkaasti yli odotusten. Sitten kun kysyn, että mitäs jos katsottaisiin palkkaa samalla tavalla, niin selviää että siinä asiassa kädet ovat valitettavasti sidotut. Niin paljon en tule saamaan mitä toivon, vaikka suoriutuminen tähän riittäisikin. Konsernin politiikka on, että samasta työstä suunnilleen sama tasoinen palkka ja tämähän ei sitten motivoi myöskään suoriutumaan yhtään paremmin 🙄 positiivista on, että jotain korotusta kuitenkin esitetään ylöspäin.
Palkkatyössä, jossa suoriutumisasteet voivat vaihdella voimakkaasti ja suoritus on jotenkin mitattavissa, pitäisi pyrkiä palkkamalliin, jossa tavoitepalkka (OTE) koostuu kiinteästä ja muuttuvasta osasta. Näin hyvät suorittajat saavat "automaattisesti" parempaa palkkaa.
Muuten oman palkkatason nostaminen työpaikkaa tai työtehtävää vaihtamatta on vaikeaa. Joitain meriittikorotuksia tulee joskus joillekin, mutta yleensä nekin ovat hyvin mitättömiä. Lisäksi niitä jaetaan yleensä niille jotka ovat "kuopassa" eikä niille jotka suoriutuvat parhaiten. Minulle esimies on todennut että "sinulla on niin hyvä palkka, että mitään korotuksia ei ole odotettavissa". Rehellistä, joskaan ei kovin motivoivaa. Ymmärrän toki, että esimiehelle voi olla henkisesti vaikea esittää korotusta alaiselle, joka tienaa huomattavasti paremmin kuin esimies itse.
Näinhän se on. Onhan meillä bonusjärjestelmäkin, mutta eipä tuo suoraan sanottuna paljoa tee kun kerran vuodessa voit saada jotain, JOS itsesi lisäksi koko firma täyttää tietyt kriteerit. Työpaikasta toiseen pomppiminen ei houkuta, mutta täytyy katsoa vuosien mittaan että miten tilanne kehittyy. Suurin osa ei ymmärrä sitä, että työpaikkaa vaihtaessa täytyy huomioida myös se riski että jäätkin yhtäkkiä tyhjän päälle. Joko koeajalla tai sen jälkeen kun olet uusimpia ihmisiä firmassa ja maailman tilanne heittelee miten sattuu.
Joo, en tosiaan tarkoittanut tuollaisia ison joukon (koko firma tai iso divisioona/yksikkö) saavutusten perusteella jaettavia bonuksia. Ne ovat ihan kivoja, muttei sitä mitä tarkoitin. Myynnissä henkilökohtaiseen muuttuvaan osaan perustuvat mallit ovat yleisiä, muissa hommissa harvinaisempia (eivätkä tietysti sovellukaan läheskään kaikkiin tehtäviin)
Joo tuollainen muuttuva porras tai toisena vaihtoehtona reilu korotus peruspalkkaan kun nähdään mihin miehestä on olisi ihan suotavaa. En oikein ymmärrä miksi jokaisella jolla on edes etäisesti sama titteli pitäisi olla sama palkka, kun kuitenkin työsuorituksissa on valtavasti vaihtelua.
Asiantuntijatehtävissä eri aloilla tuota koitetaan usein ratkaista jonkinlaisella junior/senior/lead/principal tai vastaavalla porrastuksella, mutta aika usein nekin ovat hämäriä, perustuvat pärstäkertoimeen eivätkä välttämättä näy palkassa.
Yksi (vähintään teoreettinen) ongelma peruspalkan nostamisessa hyvän suorituksen perusteella on se, että sitä pitäisi sitten pystyä myös laskemaan jos suoritus huononee - ja tämä ei oikein onnistu.
Yllä mainituista syistä palkkaus onkin oikeudenmukaisinta tehdä merkittävältä osin suoritepalkkauksen kautta. Minulla oli eräässä aiemmassa työpaikassani esimiehen kanssa sovittuna tulevan kauden tavoitteet niin tarkasti yhteen Exceliin, että kauden lopussa Aasi vain merkkasi ykkösellä ne porkkanat, jotka oli saanut kiinni ja nollalla ne, joihin ei ollut yltänyt. Valmis kaava laski toteutuneista ykkösistä ennalta määrätyillä painoarvokertoimilla bonuskertoimen taulukon pohjalle. Oli selkeää ja läpinäkyvää sekä myös motivoivaa molemmille, kun esimies tiesi minne päin Aasi kiskoo kaikin voimin ja Aasin suuntaa pystyi myös muuttamaan rivakasti vaikka kesken matkan, jos oli tarpeen.
Ja että homma olisi ollut täysin tasapuolista myös maksajan osalta, bonuslotto pelasi kahdella kertoimella kun henkilökohtainen kerroin skaalattiin yrityksen toteutumalla. Eipä sillä omistajalle mitään väliä ole, vaikka yksi Aasi köpöttelisi kuinka hyvin, jos muiden rattaat kaatuvat tai jäävät mutaan jumiin kesken matkan. Bonusloton toteutuman on oikeutetusti parhaimmillaan työntekijälle, joka onnistui osallistui panoksellaan auttamaan koko yritystä menestymään hyvin.
Oikeudenmukainen ja realistinen bonusjärjestelmä tarvitsee joko henkilökohtaisen tai niin pienen ryhmän kertoimen, että se motivoi ryhmän jäseniä ja yrityksen tai yksikön tuloksella skaalatun kertoimen, joka tekee bonuksista maksajalle oikeudenmukaisia.
Hyvistä onnistumisista maksetut isotkin bonukset ovat omistajalle hyviä porkkanoita, joilla saa enemmän mainosarvoa kuin isollakaan HR-kampanjalla ja niiden kustannukset voi maksaa silloin (ja vain silloin) kun yrityksen tuloksessa on siihen varaa.
Mä olisin valmis ihan hyvin ottamaan omaanikin työhön pohjan+tulospohjaisen osuuden. Vaikken myyntiä teekään, niin minulla on silti työn jälki helposti mitattavissa. Bonusjärjestelmä on ihan kiva, mutta ei se tuota korvaa. Jos esimerkiksi bonuksen saa kerran vuodessa ja yhtenä ehtona on riittävä liiketulos, niin samaan aikaan kun itse reippaasti "ylisuoriudut", saat pahimmillaan saman 0e kuin toinen saa käsiä heilutellen. Jos käsien heiluttelija on ollut talossa 10v kauemmin, todennäköisesti hän on silti palkassa reilusti edellä oli todellinen suoritustaso mitä tahansa. Näiltä pohjilta alkaa ymmärtämään myös niitä, jotka juoksevat firmasta toiseen parin vuoden syklillä.
