Ostellu Dovre:a noin mitä irti saanu. 65m markkina-arvon Nakkikioski (EVLI ainoa, joka nyt aloittanut seurannan) joka tuntuu hyötyvän isosti sodasta, varsinkin tytäryhtiönsä tuulivoimabusineksen kautta. Lukuisia posareita koskien 2022 tulosta, viimeisin 2.2.2023 ihan solidi posari eikä nakkikioski siihen juuri reagoinut. Hiljainen kausi käynnissä eli yhtiö ei kommentoi posaria mutta 23.2. tulee vuosiraportti ja kun on ilmoitettu erikseen q4 kovasta kysynnstä niin oletan, että tulee näkymiä 2023 vuoteen jotka ei liene huonoja tässä tilanteessa. Tuulimyllyjä rakennetaan jatkossakin, kiitos Putinin.
operating profit ennustetaan olevan 8,5m 2022 ja siis 65m kiska. Oletan, etta aloittavat osingonmaksun vuoden tauon jälkeen uudestaan nyt 2023.
Niin ja Aki tykkää. Ja tosiaan nakkikioski joka ei oikein liikahtanut vaikka business runaa.
Itse jo painoin, mitä hiluista irtoo. Vipu lähes tappiin.
Näin välikevennyksenä, pp piti huolen, että meikäläisen aamun pilkit jäi roikkumaan kauas taakse. Ehkä opetuksena tästä viestistä se, että edukkaalta tuntuvia lappuja voipi ostaa joskus laidastakin, vaikka se vastenmieliseltä tuntuukin.
No niin, back to business eli ei todellakaan mitään sijoitushommia vaan tarinoita "from the other side".
Kahden kämpän taktiikka on varmasti jeppis-optio ihan mono-suhteissakin. Mutta avoimeen se kyllä tuo vielä extra-optioita. Perjantaina MN:lla oli logistisia haasteita treffiensä suhteen. Keksin, että mullahan on KäTY eli Kämppä Tyhjä koska pelaan illalla. Ehdotin, että ratkaisisi haasteet käyttämällä asuntoani. Asunto tykkää, että sitä käytetään. Lupasi harkita ja pian tuli tarkentava kysymys: "Onks sulla kuoharilaseja?".
En mun 1,5e MUOVISIA tekeleitä laseiksi voi sanoa, mut sellaiset kumminkin löytyy ja aika loppuun käytetyt. Ilmoitin, että sampanjaa on kaksi pulloa ja sekin tykkää, että käytetään. Kotiin mennessäni huomasin, että muovitekeleet olivat kosteat mutta kaappiin oli ilmestynyt kolmaskin shampanjapullo. Avattu mutta kuitenkin. Tämä oli varsin mainiota koska 2,5 pulloa riittävät lähiaikojen tarpeisiini mutta kahta pulloa olisi täytynyt jotenkin varmistella kyllä. Win-Win.
Valitettavasti en muistanut avattua shamppanjaa tänään aamulla koska oli kankkunen. Ystävän 40v ja huono whiskypää mulla. Toisaalta kankkusessa tekee aina mieli. MN:llä oli taas logistisia haasteita kämpässään mutta koska asun naapurissa, pääsi livahtamaan hätävierailulle.
1) statsien mukaan Tinderissä olis kymmenen kertaa enemmän miehiä kuin naisia. Miehet Tinderin mukaan tykkää 10% ilmoista, naiset 0,7%. Tämä tarkoittaa, että naiset saavat keskimäärin 150 kertaa likejä miehiin verrattuna. Naiset, joiden kanssa oon asiasta jutellut Suomessa, järjestelmällisesti kykenevät ottamaan sitä tulvaa vastaan muutaman päivän max kun on niin overwhelmed. Tasokkaat naisilmot saavat Helsingissä tuhansia likejä päivässä, alussa. Sellanen matikka .
Mistä oot saanu noi statsit? Kiinnostaa, koska jo ennen Tinderin tuloa aikoinaan pohdiskelin että mikäli tuollainen appsi tulisi niin meininki varmaan olisi suunnilleen kuvatun kaltaista.
Yleisenä kommenttina blogiin:
Eiks toi monoilu vs muut suhdemuodot ja niiden "sopivuus" ole myös aika tilannesidonnaisia? Eli kun (kärjistettynä) sanot että olet nyt ymmärtänyt monoilun olevan perseestä ja sopivan itsellesi huonosti, niin eikö se kuitenkin tuntunut sopivan vähemmän huonosti pikkulapsiperhevaiheessa, jolloin ilmeisesti myös itse olit perinteisessä suhteessa? Itse en esim. ole oikeastaan koskaan kokenut monogamiaa kiinnostavaksi/järkeväksi, mutta silti pienen lapsen faijana monoilu rassaa paljon vähemmän kuin muulloin. Ei vaan ole aikaa jaksamista kummempaan säätämiseen eikä myöskään intoa riskinottamiseen minkään ylimääräisen ihmissuhdedraaman muodossa. Lapsettomana seurustellessa taas tuntuu puhtaalle hukkaanheitolle jättää eteensattuvia kiinnostavia petijumppasaumoja väliin vain siksi, että on jonkun kanssa suhteessa.
En varsinaisesti tarkoita, etteikö perhevaiheessakin vois joskus sivusuhteet maistua. Siihen pahimpaan ruuhka-aikaan ei vaan koe menettävänsä niin hirveesti monogamiassa kuin mitä siinä lapsettomana menettää.
En myöskään usko (aidosti sisimmältään) monogamisten miesten olemassaoloon. Uskon miesten monogamian seuraavan puhtaasti rationaalisesta joskin ehkä tiedostamattomasti tapahtuvasta kalkyylista, jonka lopputuloksena järjestely todetaan paremmaksi kuin tarjolla olevat vaihtoehdot. Mutta jos miehelle olisi ilman kummempia kustannuksia/riskejä omalle suhteelle mahdollista pyörittää useampaa hoitoa samaan aikaan, tuskin kovin moni pistäisi hanttiin. Toki sama pätee myös osaan naisista, mutta naisten kohdalla uskon olevan enemmän sellaisia yksilöitä, jotka oikeasti eivät halua useita seksikumppaneita, vaikka sellaisia voisi ilman sosiaalista stigmaa ottaa.
1) statsien mukaan Tinderissä olis kymmenen kertaa enemmän miehiä kuin naisia. Miehet Tinderin mukaan tykkää 10% ilmoista, naiset 0,7%. Tämä tarkoittaa, että naiset saavat keskimäärin 150 kertaa likejä miehiin verrattuna. Naiset, joiden kanssa oon asiasta jutellut Suomessa, järjestelmällisesti kykenevät ottamaan sitä tulvaa vastaan muutaman päivän max kun on niin overwhelmed. Tasokkaat naisilmot saavat Helsingissä tuhansia likejä päivässä, alussa. Sellanen matikka .
Mistä oot saanu noi statsit? Kiinnostaa, koska jo ennen Tinderin tuloa aikoinaan pohdiskelin että mikäli tuollainen appsi tulisi niin meininki varmaan olisi suunnilleen kuvatun kaltaista.
Yleisenä kommenttina blogiin:
Eiks toi monoilu vs muut suhdemuodot ja niiden "sopivuus" ole myös aika tilannesidonnaisia? Eli kun (kärjistettynä) sanot että olet nyt ymmärtänyt monoilun olevan perseestä ja sopivan itsellesi huonosti, niin eikö se kuitenkin tuntunut sopivan vähemmän huonosti pikkulapsiperhevaiheessa, jolloin ilmeisesti myös itse olit perinteisessä suhteessa? Itse en esim. ole oikeastaan koskaan kokenut monogamiaa kiinnostavaksi/järkeväksi, mutta silti pienen lapsen faijana monoilu rassaa paljon vähemmän kuin muulloin. Ei vaan ole aikaa jaksamista kummempaan säätämiseen eikä myöskään intoa riskinottamiseen minkään ylimääräisen ihmissuhdedraaman muodossa. Lapsettomana seurustellessa taas tuntuu puhtaalle hukkaanheitolle jättää eteensattuvia kiinnostavia petijumppasaumoja väliin vain siksi, että on jonkun kanssa suhteessa.
En varsinaisesti tarkoita, etteikö perhevaiheessakin vois joskus sivusuhteet maistua. Siihen pahimpaan ruuhka-aikaan ei vaan koe menettävänsä niin hirveesti monogamiassa kuin mitä siinä lapsettomana menettää.
En myöskään usko (aidosti sisimmältään) monogamisten miesten olemassaoloon. Uskon miesten monogamian seuraavan puhtaasti rationaalisesta joskin ehkä tiedostamattomasti tapahtuvasta kalkyylista, jonka lopputuloksena järjestely todetaan paremmaksi kuin tarjolla olevat vaihtoehdot. Mutta jos miehelle olisi ilman kummempia kustannuksia/riskejä omalle suhteelle mahdollista pyörittää useampaa hoitoa samaan aikaan, tuskin kovin moni pistäisi hanttiin. Toki sama pätee myös osaan naisista, mutta naisten kohdalla uskon olevan enemmän sellaisia yksilöitä, jotka oikeasti eivät halua useita seksikumppaneita, vaikka sellaisia voisi ilman sosiaalista stigmaa ottaa.
Kiitos hyvästä viestistä. Statseista se, että "jostain napannu" eli en muista ees lähteitä enää, sry. Ton et "naisia on 10* vähemmän" jopa kyl googlasin vielä ennen kirjottamista ja tuli vastauksissa iso haitari. Jossain sanottiin et 1:9 ja jossain max 27% naisia. Mä tosiaan näkisin, että asian voi lukea niin monella tavalla mut uskon omien kokemusten perusteella, että jos mies on Tinderissä niin on aika aina avoinna kiinnostavuuksille kun taas naiset just saavat niin paljon huomiota, että ovat usein haukkaamassa happea joko niin, että ovat ihan asetustasolla offline tai sitten vain eivät de facto tsekkaile likejä/swaippaile mitään/reagoi matcheihin. Tästä syystä sitä totuutta ei absoluuttisesti oikein voi saadakaan laskettua imo mutta uskon, että tähän perustuu sukupuolten de facto aktiivisuuden määrän ero Tinderissä. Se oikeelle swaippaamisen määrä tuli jostain, olisko ollut ihan Tinderin julkaisema statsi. Mutta siis mutuiluahan mun blogit on, ajatuksia herättelen, en tee tiukkaa matikkaa.
Haluan korjata - jos olen jossain antanut niin ymmärtää - että en missään nimessä väitä "monoilun olevan persesstä". Siis todellakaan en koska en pääse muiden ihmisten aivoihin. Mutta mulle se ei todellakaan sovi ja se on kirkastunut nyt kun näkee miten elämä sujuu nykymallissa ja miten on sujunut ennen. Ennen ok, nyt 11/10 näin niinku teinikielellä. Se mitä kumminkin oon väittänyt ja väitän, että monogamia ei ole yksiselitteinen "voittajastrategia" koska puolet avioliitoista päättyy eroon, ne jotka eivät pääty ovat usein onnettomia ja yli puolessa monosuhteista esiintyy uskottomuutta. En siis usko, että se sopii kaikille mutta muuta en uskalla väittää.
Ja joo, elämänvaihekin merkkaa mut kyllä mä oon ihan exän tahtoon alistunut pikkulapsivaiheessa. Itse olisin halunnut järjestää pikkulapsivaiheenkin eri tavalla mutta toinen jyräsi enkä halunnut tapella vaan kävelin mieluumin kuviosta lopulta pois. MN kanssa on puhuttu, että _jos_ lapsi joskus tulisi niin olisi _ehkä_ fiksua elää ihan pikkulapsivaihe yhdessä kämpässä mutta ei siltikään puhtaaseen monoiluun mentäisi kuin ehkä ihan rajalliseksi ajaksi eli tyyliin max kuukausiksi, ei vuosiksi.
Ok, luin joskus aikoinaan jenkeissä suositun Okcupidin pyörittäjien julkaisemia statseja oman saittinsa meiningistä. Siellä sukupuolijakauma tuskin oli noin kärjistynyt, mutta huomion kertymisen polarisaatio Tinderin tavoin aivan eri luokkaa miehillä ja naisilla. Eli naiset saivat miehiin verrattuna tasaisemmin likejä/mätsejä tai mitä siellä olivatkaan ja miesten osalta top10-15% vei leijonanosan huomiosta. Julkaisivat myös etnisyyden perusteella jaoteltuja statseja, joista ilmeni aika merkittävääkin "syrjintää". Lisäksi sieltä taisi nousta esille, että kaikenikäiset miehet pommittavat hullun lailla 20-24v naisten segmenttiä pääosin erittäin heikoin tuloksin. Ei kauheen hedelmällinen kokonaisuus enemmistön käyttäjistä kannalta.
Olis muuten mielenkiintosta nähdä kokeilu, jossa joku alunperin monogaminen suht tyypillinen heteropari avaisi suhteensa ja ryhtyisi aktiivisesti säätämään ympäriinsä. Vielä sellasella mausteella, että naisosapuolella olisi poikkeuksellisen suuret menohalut. Veikkaan että tällasessa casessa aika monella miehellä lopulta ongelmaksi muodostuisi se, että käytännössä se avoin suhde näyttäisi siltä, että oma nainen käy jatkuvasti panemassa milloin ketäkin ja itse toimisi lähinnä sivustaseuraajana :) Kuitenkin "keskimääräinen mies" on juuri se hieman ylipainoinen kaveri, joka tinder-profiilissaan esiintyy kalansaaliinsa kanssa bisse-tölkki kädessään ja swaippailee pari päivää saadakseen yhden mätsin. Siinä ei välttis avoimen suhteen edut realisoidu kauheen vahvoina, vs mitä ne realisoituu keskimääräisellä naisella joka sattuu pitämään irtosuhteista ja säätämisestä.
Mainitaan vielä disclaimerina, että onhan naisillakin tietty tossa omat hankaluutensa, vaikka estoja ei oliskaan. Eli esim. se että miehissä on läjäpäin hulluja, väkivaltatyyppejä yms joita sitten joutuu väistelemään.
^Ei sellaiset toimi koska ne ei olisi tasapainossa.
Se tuskin kenellekkään tulee yllätyksenä että avoin suhde ei ole tasajakoinen seksin suhteen jos mies ei ole top-1% ulkonäöllisesti?
Samasta syystä avoimet suhteet toimivat parhaiten näissä tapauksissa koska ei tule vaaraa kilpailusta vaan molemmilla on todella iso ja lähes rajaton pooli josta poimia sitä seuraa. Tällöin ei tule sitä isointa taistelun aihetta eli että vain toinen "hyötyy" enemmän avoimesta suhteesta
Vaihtoehtoisesti raha ajaa saman asian, rikkalla miehellä on vientiä lähes aina ulkonäöstä riippumatta.
Epäilen vahvasti monen avoimen suhteen harrastajan olevan ei niin avoimia jos olisivat rumia ja köyhiä. Vaikea kuvitella kenenkään nauttivan kun vaimoa nussitaan illasta toiseen ja itse saisit kerran kuukaudesta pubiruusun matkaan
Epäilen vahvasti monen avoimen suhteen harrastajan olevan ei niin avoimia jos olisivat rumia ja köyhiä. Vaikea kuvitella kenenkään nauttivan kun vaimoa nussitaan illasta toiseen ja itse saisit kerran kuukaudesta pubiruusun matkaan
Tällainen problematiikka ratkeaa swingereillä, joissa on give some get some meininki.
Miettikääs, jos ois kaks polyamorista viehättävää bi-pariskuntaa, niin kaikki vois hässiä ristiinrastiin. Mitä lihan ja lotinan juhlaa!
^Ei sellaiset toimi koska ne ei olisi tasapainossa.
Se tuskin kenellekkään tulee yllätyksenä että avoin suhde ei ole tasajakoinen seksin suhteen jos mies ei ole top-1% ulkonäöllisesti?
Samasta syystä avoimet suhteet toimivat parhaiten näissä tapauksissa koska ei tule vaaraa kilpailusta vaan molemmilla on todella iso ja lähes rajaton pooli josta poimia sitä seuraa. Tällöin ei tule sitä isointa taistelun aihetta eli että vain toinen "hyötyy" enemmän avoimesta suhteesta
Vaihtoehtoisesti raha ajaa saman asian, rikkalla miehellä on vientiä lähes aina ulkonäöstä riippumatta.
Epäilen vahvasti monen avoimen suhteen harrastajan olevan ei niin avoimia jos olisivat rumia ja köyhiä. Vaikea kuvitella kenenkään nauttivan kun vaimoa nussitaan illasta toiseen ja itse saisit kerran kuukaudesta pubiruusun matkaan
Veli todistaa väkevästi! Tämä saattaa olla myös syy siihen, että pettäminen tuntuu olevan enemmän miesten laji. Osaa toki naisetkin, mutta omalla näppituntumalla ne on useammin miehiä, joille irtosuhteet maistuu aina kun on sopiva tilaisuus. Onko se sitten puoliavoin suhde kun ei kerro asiasta kumppanilleen? Avoin suhde ei useimmille näistä häntäheikeistä kelpaisi ajatuksena mun kokemuksen mukaan.
Oma pää toimii silleen, että en osaisi toimia kumppanin selän takan härskisti. En ole avointa suhdetta kokenut, mutta aika oudolta se varmaan itselle tuntuisi. Samoin erilaiset "polyamoriat" kuulostaa hassuilta - onhan ihmisillä ollut rakastajia, mutta ne on pidetty erillään puolisosta. Silloinkin kun puoliso on tiennyt niistä.
Ok, luin joskus aikoinaan jenkeissä suositun Okcupidin pyörittäjien julkaisemia statseja oman saittinsa meiningistä. Siellä sukupuolijakauma tuskin oli noin kärjistynyt, mutta huomion kertymisen polarisaatio Tinderin tavoin aivan eri luokkaa miehillä ja naisilla. Eli naiset saivat miehiin verrattuna tasaisemmin likejä/mätsejä tai mitä siellä olivatkaan ja miesten osalta top10-15% vei leijonanosan huomiosta. Julkaisivat myös etnisyyden perusteella jaoteltuja statseja, joista ilmeni aika merkittävääkin "syrjintää". Lisäksi sieltä taisi nousta esille, että kaikenikäiset miehet pommittavat hullun lailla 20-24v naisten segmenttiä pääosin erittäin heikoin tuloksin. Ei kauheen hedelmällinen kokonaisuus enemmistön käyttäjistä kannalta.
Olis muuten mielenkiintosta nähdä kokeilu, jossa joku alunperin monogaminen suht tyypillinen heteropari avaisi suhteensa ja ryhtyisi aktiivisesti säätämään ympäriinsä. Vielä sellasella mausteella, että naisosapuolella olisi poikkeuksellisen suuret menohalut. Veikkaan että tällasessa casessa aika monella miehellä lopulta ongelmaksi muodostuisi se, että käytännössä se avoin suhde näyttäisi siltä, että oma nainen käy jatkuvasti panemassa milloin ketäkin ja itse toimisi lähinnä sivustaseuraajana :) Kuitenkin "keskimääräinen mies" on juuri se hieman ylipainoinen kaveri, joka tinder-profiilissaan esiintyy kalansaaliinsa kanssa bisse-tölkki kädessään ja swaippailee pari päivää saadakseen yhden mätsin. Siinä ei välttis avoimen suhteen edut realisoidu kauheen vahvoina, vs mitä ne realisoituu keskimääräisellä naisella joka sattuu pitämään irtosuhteista ja säätämisestä.
Mainitaan vielä disclaimerina, että onhan naisillakin tietty tossa omat hankaluutensa, vaikka estoja ei oliskaan. Eli esim. se että miehissä on läjäpäin hulluja, väkivaltatyyppejä yms joita sitten joutuu väistelemään.
Todella kiinnostavia juttuja täällä, muissakin viesteissä. Itekin lukenut, että miehet pommittaa iästään huolimatta aina sitä 20-24v segmenttiä Tinderissä kun taas naiset enemmän omaa ikäluokkaansa. Tohon vähän ehkä liittyi se, että niin innostuin Tinderistä Filippiineillä kun se meininki oli niin yllättävää eli tuli matcheja ihan Hot 21v lähtien ja treffien perusteella suurin osa ihan vaan tykkäs lähteä treffeille ilman mitään ansaintalogiikkaa. Itselle tuli fiilis, että jos joskus haluan treffailla top-lookkien 20x vielä tässä elämässä niin se spotti on sitten nyt eikä koskaan myöhemmin. Ja mun aivot toimii niin, että on pakko toimia kun pelkää sitä, että jälkikäteen kaduttaa jos ei. Oli kyllä myös huvittavaa huomata, että lopulta hilasin ala-ikää "jopa" to 22v koska tuntui, että nuoremmilla ei vaan oikein vielä ole kiinnostavaa sanottavaa. Paheksujat paheksukoon, itse en nää eroa siihen, että hoitsut pakkeloi pari tuntia ennen torstai-Kallea ja musta on moralismi-shaissea paheksua sitä, että treffailupaikkaa miettiessään hakeutuu suotuisiin hoodeihin. Näin on tehty aina ja tullaan aina tekemään, ihmisluonto.
Aika samaa mieltä tosta toisestakin kappaleesta. Naiselle, joka muuten tykkää avoimemmasta meiningistä niin ei kyllä jää mahdollisuuksista kiinni toteutus. Miehellä vähän haastavampaa. Pari asiaa mitkä voi hieman tasaväkistää on se, että mies voi hakeutua pidempikestoisiin juttuihin kun ne ONS on tosiaan aika työlästä miehelle koska markkinatalous. Mulla on parikin kaiken kaikkiaan yli 20v kestänyttä kuviota. Toinen tasapainottava on se, että markkinataloudessa löytyy tarjontaa miehille enemmän kuin naisille ja itse esimerkiksi olen aina rakastanut hyvää stripparibaari-energiaa niin nyt siitä saa nauttia ilman, että tarvitsee pelätä seurauksia jos jotenkin kivasti vähän eskaloituu.
^Ei sellaiset toimi koska ne ei olisi tasapainossa.
Se tuskin kenellekkään tulee yllätyksenä että avoin suhde ei ole tasajakoinen seksin suhteen jos mies ei ole top-1% ulkonäöllisesti?
Samasta syystä avoimet suhteet toimivat parhaiten näissä tapauksissa koska ei tule vaaraa kilpailusta vaan molemmilla on todella iso ja lähes rajaton pooli josta poimia sitä seuraa. Tällöin ei tule sitä isointa taistelun aihetta eli että vain toinen "hyötyy" enemmän avoimesta suhteesta
Vaihtoehtoisesti raha ajaa saman asian, rikkalla miehellä on vientiä lähes aina ulkonäöstä riippumatta.
Epäilen vahvasti monen avoimen suhteen harrastajan olevan ei niin avoimia jos olisivat rumia ja köyhiä. Vaikea kuvitella kenenkään nauttivan kun vaimoa nussitaan illasta toiseen ja itse saisit kerran kuukaudesta pubiruusun matkaan
Cuck miehet sitten asia erikseen.
Näistäkään en kauheen eri mieltä. Avoimempi meininki vaatiii enemmän resursseja. Myös ajallisesti. Ei ole ihmisen tarvehiererkiassa ihan siellä "ravinto ja suoja" - kategoriassa eli aktivoituu (jos aktivoituu) vasta paaaaaljon myöhemmin.
Epäilen vahvasti monen avoimen suhteen harrastajan olevan ei niin avoimia jos olisivat rumia ja köyhiä. Vaikea kuvitella kenenkään nauttivan kun vaimoa nussitaan illasta toiseen ja itse saisit kerran kuukaudesta pubiruusun matkaan
Tällainen problematiikka ratkeaa swingereillä, joissa on give some get some meininki.
Miettikääs, jos ois kaks polyamorista viehättävää bi-pariskuntaa, niin kaikki vois hässiä ristiinrastiin. Mitä lihan ja lotinan juhlaa!
En tiedä, oliko tässä läppäosastoa lopussa, mutta siis kyllähän mä oon sanonut MN:lle: "kyllähän sä tajuat, että mä ratsastan tässä vaan sun kuvilla". Muutenkin innostavaa puuhaa ihmissuhdenörtille, paljon tunteita ja tuoksuja.
Todella kiinnostavia juttuja täällä, muissakin viesteissä. Itekin lukenut, että miehet pommittaa iästään huolimatta aina sitä 20-24v segmenttiä Tinderissä kun taas naiset enemmän omaa ikäluokkaansa. Tohon vähän ehkä liittyi se, että niin innostuin Tinderistä Filippiineillä kun se meininki oli niin yllättävää eli tuli matcheja ihan Hot 21v lähtien ja treffien perusteella suurin osa ihan vaan tykkäs lähteä treffeille ilman mitään ansaintalogiikkaa. Itselle tuli fiilis, että jos joskus haluan treffailla top-lookkien 20x vielä tässä elämässä niin se spotti on sitten nyt eikä koskaan myöhemmin. Ja mun aivot toimii niin, että on pakko toimia kun pelkää sitä, että jälkikäteen kaduttaa jos ei. Oli kyllä myös huvittavaa huomata, että lopulta hilasin ala-ikää "jopa" to 22v koska tuntui, että nuoremmilla ei vaan oikein vielä ole kiinnostavaa sanottavaa. Paheksujat paheksukoon, itse en nää eroa siihen, että hoitsut pakkeloi pari tuntia ennen torstai-Kallea ja musta on moralismi-shaissea paheksua sitä, että treffailupaikkaa miettiessään hakeutuu suotuisiin hoodeihin. Näin on tehty aina ja tullaan aina tekemään, ihmisluonto.
Ehkä julmaa pilata kuvitelmat, että Aasiassa vanhemmat miehet ovat halutumpia nuorten naisten keskuudessa. Näin siis toki on, mutta matcheja tulee kyllä lähinnä toiveesta saada parempi elintaso, ei siitä että vanhemmat miehet muuten kiinnostaisivat.
Mies joutuu parisuhteen ulkopuolista, laadukasta tussua saadakseen usein näyttelemään olevansa tuheron lisäksi kiinnostunut yhteisestä elämästä ja muusta paskasta. Tämän johdosta mies saattaa sitten joutua vaikka minkälaiseen kuseen. Naisen taas ei tarvitse esittää yhtään mitään, mieoletettu on 99% varmuudella kiinnostunut nimenomaan pelkästä pamputtelusta.
Todella kiinnostavia juttuja täällä, muissakin viesteissä. Itekin lukenut, että miehet pommittaa iästään huolimatta aina sitä 20-24v segmenttiä Tinderissä kun taas naiset enemmän omaa ikäluokkaansa. Tohon vähän ehkä liittyi se, että niin innostuin Tinderistä Filippiineillä kun se meininki oli niin yllättävää eli tuli matcheja ihan Hot 21v lähtien ja treffien perusteella suurin osa ihan vaan tykkäs lähteä treffeille ilman mitään ansaintalogiikkaa. Itselle tuli fiilis, että jos joskus haluan treffailla top-lookkien 20x vielä tässä elämässä niin se spotti on sitten nyt eikä koskaan myöhemmin. Ja mun aivot toimii niin, että on pakko toimia kun pelkää sitä, että jälkikäteen kaduttaa jos ei. Oli kyllä myös huvittavaa huomata, että lopulta hilasin ala-ikää "jopa" to 22v koska tuntui, että nuoremmilla ei vaan oikein vielä ole kiinnostavaa sanottavaa. Paheksujat paheksukoon, itse en nää eroa siihen, että hoitsut pakkeloi pari tuntia ennen torstai-Kallea ja musta on moralismi-shaissea paheksua sitä, että treffailupaikkaa miettiessään hakeutuu suotuisiin hoodeihin. Näin on tehty aina ja tullaan aina tekemään, ihmisluonto.
Ehkä julmaa pilata kuvitelmat, että Aasiassa vanhemmat miehet ovat halutumpia nuorten naisten keskuudessa. Näin siis toki on, mutta matcheja tulee kyllä lähinnä toiveesta saada parempi elintaso, ei siitä että vanhemmat miehet muuten kiinnostaisivat.
Joo siis tottakai. Eli sama kuin ne hoitsut Kallessa! ;D
Yleisesti musta näissäkin asioissa musta/valkoisuus on hupsua. Kaikki etsivät jutuista jotain, harva vain että "haluan pelastaa jonkun ihmisen". Linkin kohdassa 10.30 - 11.05 tää on musta sanottu niin hyvin, että en ala omin sanoin huonommin kuvaamaan mutta siis tälleen mäkin aattelen.
On vähän musta/valkoisuutta ja tosi paljon kaikenlaisia harmaan sävyjä. Monet rakkaudesta syntyneet avioiliitot ovat pystyssä lopuksi vain taloudellisista syistä ja varmasti on paljon maailmassa ihan maksullisia kuvioita, joissa on mukana aitoa empatiaa, aitoja tunteita ja välittämistä. Lähempää harmaan sävyt erottaa, kauempaa kaikki näyttää musta/valkoiselta. Monille ihmisille voisi tehdä hyvää, kun lopettaisivat juoksemasta se "aidon vitivalkoisen" perässä kun sitä on vaikea löytää ja jos löytääkin, niin se on katoavaista. Erilaisissa harmaan sävyissä voisi olla monelle kestävämpiä ratkaisuja kuten toi linkin nainen musta kuvaa.
Raise Your Weapon]Epäilen vahvasti monen avoimen suhteen harrastajan olevan ei niin avoimia jos olisivat rumia ja köyhiä. Vaikea kuvitella kenenkään nauttivan kun vaimoa nussitaan illasta toiseen ja itse saisit kerran kuukaudesta pubiruusun matkaan.[/quote kirjoitti:
Ei liity välttämättä juuri tähän kommenttiin, mutta on mielenkiintoista, miten antaumuksella perinteisistä sopimuksista poikkeavista järjestelyistä etsitään juuri ongelmakohtia. Jos perinteiset sopimusjärjestelyt olisivat toimivia, muita järjestelyjä ei tarvittaisi. Perinteiset sopimusjärjestelyt kuitenkin kariutuvat 50 prosentin varmuudella ja osa niistäkin jotka jäävät jäljelle, kituuttavat pelkästä tottumuksesta tai taloudellisista syistä.
Voi olla, että avoimet suhteet aiheuttavat joissain tapauksissa ongelmia, mutta eihän se ole oleellista sen kannalta, ovatko avoimet suhteet kannatettavia. Jos ongelmallisuus olisi argumentti, niin samalla logiikalla perinteisetkin suhteet voisi unohtaa saman tien.
Kaikki on niin tapauskohtaista ja riippuu ihmisistä, että yleisen tason jaagailussa ei ehkä ole pointtia. Itse olen monoillut koko elämäni, viimeisin suhde kestänyt 20 vuotta ja sopii kummallekin erinomaisesti. Se mikä sopii yhdelle on toiselle kauhistus.
Vähän haastan tuota ajatusta, että vaikkapa avioliiton päättymisestä eroon voitaisiin yksioikoisesti tehdä se johtopäätös, että ko. suhdemalli on osoittanut toimimattomuutensa. Keskimääräinen avioliitto kestää noin kymmenen vuotta. Sinä aikana voidaan saada lapsia ja kasvattaa heidät kouluikään turvallisessa ympäristössä. Perhe on monessa mielessä yhteiskunnan perusyksikkö ja kantava rakenne. En ole vakuuttunut siitä, että meillä olisi parempi yhteiskunta, jos polysuhteisuus olisi vallitseva normi yksiavioisuuden sijaan. Eräänlaisesta hyveellisyysfilosofisesta näkökulmasta myös epäilen polyilyyn liittyvää tietynlaista hedonistista nopean tarpeentyydytyksen tavoittelua. Että johtaako se ihmistä pitkällä aikavälillä kestävään onnellisuuteen, vai tyhjyyden ja merkityksettömyyden, ehkä osattomuudenkin kokemukseen. En mitenkään paheksu polysuhteilijoita ja ymmärrän hyvin PP:n pointteja tässä ketjussa. Epäilen vain polysuhteisuutta ja sen kantavuutta elämänfilosofiana pitkän päälle. Ehkä se sopii tiettyyn elämänvaiheeseen paremmin kuin toiseen.
Ongelmallisuudella en tarkoittanut yksioikoisesti suhdemallin toimimattomuutta vaan sitä, että ei ole olemassa todistetusti mitään suhdemallia, mihin ei liittyisi ongelmallisuutta. Siksi on mielenkiintoista, että kun puhutaan perinteisistä suhdemalleista poikkeavista ratkaisuista, niin pääpointtina näyttää olevan aina ongelmien etsiminen niistä.
Kuitenkin samaan aikaan perinteiseen suhdemalliin liittyy aivan perustavaa laatua olevia ongelmia, koska ihmiset harvoin ovat monomielisiä koko elämänsä, vaan katselevat mielellään miltä naapurin ruoho näyttää ja käyvät välillä kokeilemassakin. Josta sitten seuraa parisuhdemössöä ja -draamaa yli ruohoaitojen.
Ihmiset siis mielellään hellivät mielikuvia ikuisesti kestävästä rakkaudesta ja turvallisesta parisuhteesta, mutta samaan aikaan haluaisivat kokea muutakin.
Josta pääsemmekin halutessamme seuraavaan aiheeseen: Onko kyse lopulta vain siitä, että ihastumisen tunne on niin voimakasta ja addiktoivaa, että me haluaisimme kokea sen aina uudestaan? Ja tästä syystä perinteiset parisuhteet kariutuvat niin usein, kun tietty aika on kulunut ja suhteesta tullut enemmän käytännöllisempi kuin romanttinen?
Muodikkaisiin polysuhteisiin ajautuu nyt sellaisia nuoria naisia, jotka olisivat onnellisempia parisuhteessa, mutta haluavat olla aikansa muotijutussa mukana. Miehet ovat ketteriä kehittämään ratkaisuja, joiden avulla pääsee nussimaan mahdollisimman montaa naista. Yhden sortin lahko tämäkin.
Vähän haastan tuota ajatusta, että vaikkapa avioliiton päättymisestä eroon voitaisiin yksioikoisesti tehdä se johtopäätös, että ko. suhdemalli on osoittanut toimimattomuutensa. Keskimääräinen avioliitto kestää noin kymmenen vuotta. Sinä aikana voidaan saada lapsia ja kasvattaa heidät kouluikään turvallisessa ympäristössä. Perhe on monessa mielessä yhteiskunnan perusyksikkö ja kantava rakenne. En ole vakuuttunut siitä, että meillä olisi parempi yhteiskunta, jos polysuhteisuus olisi vallitseva normi yksiavioisuuden sijaan. Eräänlaisesta hyveellisyysfilosofisesta näkökulmasta myös epäilen polyilyyn liittyvää tietynlaista hedonistista nopean tarpeentyydytyksen tavoittelua. Että johtaako se ihmistä pitkällä aikavälillä kestävään onnellisuuteen, vai tyhjyyden ja merkityksettömyyden, ehkä osattomuudenkin kokemukseen. En mitenkään paheksu polysuhteilijoita ja ymmärrän hyvin PP:n pointteja tässä ketjussa. Epäilen vain polysuhteisuutta ja sen kantavuutta elämänfilosofiana pitkän päälle. Ehkä se sopii tiettyyn elämänvaiheeseen paremmin kuin toiseen.
Ekasta pointista aika samaa mieltä, itse asiassa. "Avioliitto" tai siihen verrattava perinteinen malli on musta varsin toimiva lasten kasvatuskuvio. Lapset tuovat elämään niin paljon epävakautta (valvomiset, sairastelu) että elämän vakauttaminen muilta osin voi olla hyvästä. Mutta, Velho puhut musta nimenomaan tästä - lapsinäkökulma - kun mä enemmän olen puhunut siitä, että parisuhteena se perinteinen ei ole osoittanut kaikenkattavaa "voittajastrategiaa" tuloksiltiin. Itse oon jo vuosikausia sanonut, että jos jonkin asian tekisin ensi elämässä (viimeistään) toisin, niin lapset jossain kumppanuusvanhemmuus-tyyppisessä eli siis erotetaan perisuhde/tunteet lasten hoitamisesta. Eli jos ekassa tapahtuu muutoksia, jatketaan toista ja silleenhän omalla tavalla teenkin exän kanssa. Tänäänkin meen kohta hoitamaan poikia exälle, viemään fudiksiin jne.
Se hyveellisyysläppä, no, kunnioittavasti musta puhut asiasta, josta et ehkä kovin paljon tiedä (muille tiedoksi, tunnetaan IRL). Varmasti jossain polyjutussa on nopeaa tarpeentyydytystä mutta ei-monokuviot ovat vähintään yhtä moninaisia kuin perinteisemmätkin joten niiden niputtaminen joksikin on musta juuri sitä musta/valkoisuutta. Esimerkiksi nimenomaan polyamoriassa on enemmän painotusta useampiin syviin ja pitkiin ihmissuhteisiin josta on kyllä "nopea tarpeentyydytys varsin kaukana" mutta kestävää onnellisuutta nämä suhteet kyllä ovat tuoneet, useampi tosiaan yli 20 vuotta.
Se mihin polyily johtaa riippuu ihmisistä kuten monoilussakin. Merkityksettymyyttä en itse ole kokenut kun nyt saa olla hyödyllinen useammalle taholle. Juuri lenkitin MN:n koiran 6km aurinkolenkillä ja tiskasin tiskit, next hakemaan pojat koulusta ja tiskailemaan siellä. Eli polyily ei ole kaikille ainoastaan "random pillujen metsästystä" hedonistinen kiilto silmissä vaan vain toinen tapa järjestää läheissuhteet. Itselleni parempi ja sulle Velho ehkäpä parempi on enemmän perinteinen.
Tässä keskustelussa on ehkä liian vähän kiinnitetty huomiota siihen, että hyvän kumppanin löytäminen on valtaosalle äärimmäisen vaikeaa ja siihen vaaditaan paljon hyvää tuuriakin. Jos ihminen on vähän ronkeli, niin silloin kynnys lähteä hyvästä parisuhteesta tai alkaa säätää jotain siinä ohessa on melkoisen korkea.
Mun mielestä meidän nykykulttuurissa on hieman harhaista se, että ihannoidaan lyhyitä suhteita ja luodaan sellaista mielikuvaa, että valtaosa ihmisistä olisi impulsiivisia ja tarttuisivat helposti hetken huumaan. Todellisuudessa valtaosa ihmisistä epäröi ja empii, kiertelee ja kaartelee ennen kuin uskaltavat tutustua johonkin uuteen ihmiseen.
Omakin kokemus on täysin iltapäivälehtien normien vastainen. Jos pieni omakehu sallitaan, niin mulla ei ole koskaan ollut vaikeuksia saada naisilta huomiota, mutta oma ongelma on aina ollut se, että mua ei kiinnosta valtaosa naisista, vaan haluan sen tietyn itselle sopivan joka kolahtaa kunnolla. Nuoruudessa meni välillä vuosiakin ennen kuin edes tapasin jonkun, joka olisi kiinnostanut tarpeeksi. Kun se deittailuprosessi on näin hankala, niin on helppo olla tyytyväinen pitkäaikaisessa parisuhteessa.
Mun mielestä meidän nykykulttuurissa on hieman harhaista se, että ihannoidaan lyhyitä suhteita ja luodaan sellaista mielikuvaa, että valtaosa ihmisistä olisi impulsiivisia ja tarttuisivat helposti hetken huumaan. Todellisuudessa valtaosa ihmisistä epäröi ja empii, kiertelee ja kaartelee ennen kuin uskaltavat tutustua johonkin uuteen ihmiseen.
Omakin kokemus on täysin iltapäivälehtien normien vastainen. Jos pieni omakehu sallitaan, niin mulla ei ole koskaan ollut vaikeuksia saada naisilta huomiota, mutta oma ongelma on aina ollut se, että mua ei kiinnosta valtaosa naisista, vaan haluan sen tietyn itselle sopivan joka kolahtaa kunnolla. Nuoruudessa meni välillä vuosiakin ennen kuin edes tapasin jonkun, joka olisi kiinnostanut tarpeeksi. Kun se deittailuprosessi on näin hankala, niin on helppo olla tyytyväinen pitkäaikaisessa parisuhteessa.
Kuulostaisi siltä että deittailuprosessisi on huomattavasti hankalampi kuin valtaosalla kansasta, minkä vuoksi hahmotat huonosti missä tämä "valtaosa" menee.
Kuulostaisi siltä että deittailuprosessisi on huomattavasti hankalampi kuin valtaosalla kansasta, minkä vuoksi hahmotat huonosti missä tämä "valtaosa" menee.
Onhan tuo ihan mahdollista, todennäköistäkin. Toisaalta omassa lähipiirissä ihmisillä kokemukset ja kertomukset aika lailla linjassa. Toki tiedostan edustavani impulsiivisuudessa sitä toista ääripäätä ja varmaan kaverit sekä työympäristökin valikoitunut luonteen mukaan.
Kuulostaisi siltä että deittailuprosessisi on huomattavasti hankalampi kuin valtaosalla kansasta, minkä vuoksi hahmotat huonosti missä tämä "valtaosa" menee.
Onhan tuo ihan mahdollista, todennäköistäkin. Toisaalta omassa lähipiirissä ihmisillä kokemukset ja kertomukset aika lailla linjassa. Toki tiedostan edustavani impulsiivisuudessa sitä toista ääripäätä ja varmaan kaverit sekä työympäristökin valikoitunut luonteen mukaan.
Toi luonteen linkittäminen toimivaan ihmissuhdekuvioon on musta P-O musta hyvä pointti. Jotain avoinsuhdehommaa areenasta eilen tms. katsoin, niin pyöreän pöydän ääressä seitsemisen naista. Yksi kysyi: kellä muulla on ADHD diagnoosi ja nosti kätensi. Kaikki nostivat kätensä.
Mullahan on 2/3 poikaa ADAH diagnoosilla; ihania poikia ja pärjääviä. ADHD:hän on positiivisiakin puolia kuten innostava energia - tästä syystä yksi lähipiirin nainen ei halua lääkitä ADHD:ään vaikka sellainen taitaa kyllä olla. Ja siis ADHD on perinnöllinen niin varmaankin sitä on mussakin - ainakin Peden mukaan. Niin kyllähän se tuntuisi loogiselta, että ADHD tyyppisille sopii suhteellisesti paremmin avoimempi meininki jossa ei esim. päädy pettämään kun taas äärivakaille tyypeille kuten Isäni ja ehkä säkin Velho niin sopii suhteellisesti paremmin joku vakaampi ihmissuhdekuvio.
Kun puhutaan, että yli 50 % suhteista (vai avioliitoista) päätyy eroon, niin tässä taitaa olla sellainen tilastoharha, että osa ihmisistä on suhteessa ja eroaa moneen kertaan, jolloin todellisuudessa paljon lukua suurempi osuus ihmisistä ei eroa ikinä. Ei varsinaisesti muuta asiaa, mutta ihan vain nillittäjänä haluan korjata.
Tämä on mun mielestä vähän hankala aihe, koska hyvin vaikea määrittää, että mikä olisi asioiden paras laita. Yleisesti olen sitä mieltä, että ihmisten pitää saada itse tehdä omaa elämäänsä koskevat päätökset ja tehkööt, miten parhaaksi näkevät. Mulla ei siis todellakaan ole aikomusta moralisoida muiden valintoja, mutta niiden seurauksia voi olla hyvinkin mielenkiintoista pohtia. Esim. aika monet kaipaavat vähän suhteen ulkopuolista sutinaa harvemmin tai useammin. Toisaalta monet kokevat merkityksettömyyden tunnetta, kun eivät osaa arvostaa ihmissuhteita, kun saa uuden niin helposti. Tässä on tavallaan nähtävissä vähän lyhyen ja pitkän aikavälin ilot vastakkain, enkä minä pysty sanomaan, että kumpi olisi tärkeämpää. Lisäksi näillä tiedoilla ei voi tehdä sellaista johtopäätöstä, että merkityksettömyyttä kokevat pystyisivät hyviin ja pitkiin ihmissuhteisiin, jos ulkopuoliset olisivat pakottaneet heidät tiettyyn muottiin.
Itsestäni tiedän, että en osaa oikein arvostaa liian helppoja juttuja. Vuorelle kiipeäminen on hieno homma, mutta helikopterilla sinne lentäminen on sellaista, että tavallaan hienoa, mutta ei siitä vain saa mitään irti ja jälkikäteen miettii, että olisi kyllä voinut käyttää senkin ajan paremminkin. Tavallaan mulle ihmissuhteisiin kuuluu se, että niiden eteen joutuu jotain uhrauksia tekemään ja vaikka kaikenlaiset hyvän päivän kaverit on ihan kivoja ja niillekin on paikkansa, niin ei ne juuri sisältöä elämälle tarjoa. Tän takia(?) en ole ikinä saanut mitään irti irtosuhteista. Tiedän varsin hyvin, että näitä kokemuksia on ihan turha projisoida muihin enkä luule, että mun valinnat toimisivat yleisesti hyvinä kaikilla muilla, mutta toinpahan yhden näkökulman keskusteluun.
Kun puhutaan, että yli 50 % suhteista (vai avioliitoista) päätyy eroon, niin tässä taitaa olla sellainen tilastoharha, että osa ihmisistä on suhteessa ja eroaa moneen kertaan, jolloin todellisuudessa paljon lukua suurempi osuus ihmisistä ei eroa ikinä. Ei varsinaisesti muuta asiaa, mutta ihan vain nillittäjänä haluan korjata.
Löytyisiköhän tuohon jotain dataa, että kuinka iso osa eroajista on sarja-avioitujia? Itse en äkkiseltään ainakaan löytänyt. Mutta sen verran löysin, että ilmeisesti 40 % on lähempänä totuutta ko. väitteestä, kuin 50 %.
Ja sitten löysin jutun parin vuoden takaa, jossa kerrottiin, että pienten lasten vanhempien erot ovat lisääntyneet. Ettei se näennäisen turvallinen ja perinteinen suhde kanna näköjään ruuhkavuosistakaan yli aivan niin usein kuin olisi ehkä ihanteena. Tai ainakin pienet lapset ovat harvemmin perusteena jäädä suhteeseen kuin aikaisemmin.
Seksin saamisen haastavuutta miehille nykyään kuvaa, että vuonna 2008 8% 20-30v miehistä oli ollu vuoden ilman seksiä ja 2018 28%, britanniassa vuosien 2002 ja 2013 välillä vastaavaa voimakasta trendiä näyttävät tutkimustulokset. Samaan aikaan top 25% miehillä +25% ja top 5% miehillä +38% seksikumppaneita ja kokonaisseksin määrä jotakuinkin sama. Jos trendi on jatkunut samansuuntaisena on todennäköistä, että jos seksuaalisen aktiivisuuden jakaa useampaa joukkoon niin tavallisin ja "normi" taso miehille on, että seksiä ei vuoteen ole ollut. Avautunut seksimarkkina tekee monogaamisesta segmentistä heikomman: parhailla miehillä ja lähes kaikilla naisilla on entistä parempi kilpaileva multiamorinen tuote. Seurauksena ensisijaisesti monogaamista parisuhdetta haluavat naiset nostavat herkästi suhteen vaatimuksia ja toisaalta hyvin suuri osa korkeat vaatimukset täyttävistä miehistä eivät ole monogaamisilla markkinoilla.
Lisääntyvä miesten syrjäytyminen seksistä ja parisuhteista on tyypillisesti johtanut sotiin, joten multiamorinen normi ei välttämättä ole kestävä. Naisten koettu onnellisuus ja elinajanodote on myös laskenut (todennäköisesti vapautuneiden parisuhdenormien myötä, koska muut olennaiset muuttujat menneet triviaalisti hyvään suuntaan).
Ennen maanviljelyä yli 83% tunnetuista ihmisyhteisöistä oli multiamorisia*, mutta maanviljelyn jälkeen kulttuurievoluutiossa monogaamiset yhteiskunnat voittivat nimenomaan siksi, että niissä nk."young male syndrome" oli lievempi.
Ihmisen biologisessa lisääntymisstrategiassa on kumppaniin sitovia elementtejä - alkeellisissa oloissa naisen pitää saada mies sitoutumaan ja huolehtimaan jälkeläisistä ja jatkuvasti raskaana olevasta tai imettävästä naisesta ja toisaalta miehen piti olla varma investoivansa omiin jälkeläisiinsä. Toisaalta olisi tuhlausta, jos eniten resursseja tuottavat miehet ottaisivat vain yhden kumppanin tai muuten vaan parhaat geenit omaavat miehet eivät levittäisi niitä ympäriinsä - siksi naisilla on myös erilainen tapa arvioida miehiä ovulaation aikaan kuin muuhun aikaan kuukaudesta ja merkittävä osa naisista onnistuikin lisääntymään parempigeenisen miehen kanssa pariuduttaan eri miehen kanssa. Osa miehistä - riippuen yhteiskunnan ominaisuuksista kehittyi, ja kehittyy epigeneettisesti vain siittämään, ei huolehtimaan jälkeläisistä.
On ilmeistä, että yksilötasolla multiamoria sopii suurelle osalle ihmisistä, jos resursseja riittää. Lasten kasvatuksessa 2+ läsnäolevan vanhemman perheet on ylivoimaisesti parempia kuin yksinhuoltajaperheet, aviolitot edistävät terveyttä, vaurastumista jne., joten hyvinvointiyhteiskunnalle olisi todennäköisesti parempi, jos monogamia olisi normi (vaikka toteutus olisi menneisyyden tasoa ja multiamoria ei tietenkään poissulje rakenteita joilla saadaan paljon resursseja lapsille). Näkisin modernin yhteiskunnan ilman sitoutuneeseen monogaamiseen parisuhteeseen pyrkimisen normia olevan toistaiseksi sosiaalinen koe, joka voi ihan hyvin johtaa eri tulokseen kuin agraariyhteiskunnissa (ts. se voi onnistua ja johtaa vuosisatoja kestävään parisuhdenormien vapautumiseen) . Vapausnäkökulmasta mahdollisuus sopia ihmissuhteiden säännöistä yksilöiden kesken on äärimmäisen tärkeää, enkä näe mielekkäänä tai todennäköisenä, että ihmisten vapautta vähennettäisiin uusilla laeilla ja jos konservatiivinen muutos tulee, niin se tulee todennäköisesti yksilöiden kautta.
*Näen sekä polyamorian, että polygamian jokseenkin latautuneina termeinä niin pyrin käyttämään multiamoria termiä.
Avautunut seksimarkkina tekee monogaamisesta segmentistä heikomman: parhailla miehillä ja lähes kaikilla naisilla on entistä parempi kilpaileva multiamorinen tuote. Seurauksena ensisijaisesti monogaamista parisuhdetta haluavat naiset nostavat herkästi suhteen vaatimuksia ja toisaalta hyvin suuri osa korkeat vaatimukset täyttävistä miehistä eivät ole monogaamisilla markkinoilla.
Olen monesta asiasta ihan samaa mieltä ja hyvin tietoinen tästä kuviosta pariutumisessa. Mutta: näissä pyörittelyissä aina oletetaan epäsuorasti, että kaikki korkeatasoiset miehet olisivat moniavioisia tai omaisivat voimakkaan vietin jatkaa sukua monen naisen kanssa. En ole tästä lainkaan samaa mieltä ja avaan vähän miksi.
Ensiksi, uuteen suhteeseen ryhtyminen on aina riski, koska uutta kumppania ei tunne kunnolla - varsinkin alkukantaisissa olosuhteissa väärän naisen kanssa pelehtiminen saattoi johtaa ihan oikeasti ikäviin seurauksiin.
Toiseksi, korkeatasoisuus on paljon muutakin kuin ulkonäkö. Elämässä pärjäämisessä ja jälkeläisten laadukkaassa kasvattamisessa on tärkeää mm. älykkyys (sekä looginen että sosiaalinen) sekä impulssikontrolli (suoraan yhteydessä resurssien käyttöön). Holtiton pariutuminen edustaa laadukkuuden vastakohtaa ja olen vahvasti sitä mieltä, että iso osa naisista karttaa tällaisia miehiä.
Kolmanneksi, miehen ja naisen välillä voi olla vetovoiman lisäksi kumppanuutta. Kaikilla sitä ei ole, mutta omasta mielestäni hyvässä suhteessa puolisoista kasvaa myös toistensa hyvät ystävät. Tällaisesta suhteesta on vaikeampi lähteä ja toisaalta se luo hyvän perustan lasten kasvattamiselle.
Seksin saamisen haastavuutta miehille nykyään kuvaa, että vuonna 2008 8% 20-30v miehistä oli ollu vuoden ilman seksiä ja 2018 28%, britanniassa vuosien 2002 ja 2013 välillä vastaavaa voimakasta trendiä näyttävät tutkimustulokset. Samaan aikaan top 25% miehillä +25% ja top 5% miehillä +38% seksikumppaneita ja kokonaisseksin määrä jotakuinkin sama.
Ensinnäkin, kova teksti Paklu!
Tuohon lainaukseen. Tämä 2008 on paitsi tutkimuksen alkuvuosi niin myöskin about aika, kun Tinder levisi ja laajemminkin suhdejutut alkoivat mennä kärjistetysti "baareista nettiin". On toki loogista, että netissä hommat kärjistyy. Esimerkiksi kun tietynlaiset naiset saavat sen +1000 likeä Tinderissä eka 24h niin eihän siellä livebaarissa edes ollut aiemmin niin montaa ihmistä ja lisäksi se "topyksilö" ei voinut kikkailla kaikien kanssa ilman, että se olisi alkanut vaikuttaa imagoon ja osa kääntänyt selkänsä ihan jo siksi. Nykyään ne halutuimmat voivat pitää netissä niin paljon vireillä kuin energia antaa myöten.
Sikäli siis kyllä musta loogista tutkimustulosta, että suhdemarkkinoiden meno "baareista nettiin" luulisi kärjistavan huomion keskittymistä. Jos sä vaikka 1990-luvulla istuit bussissa hotin tytön viereen average poikana, niin saattoi siinä 5h aikana jotain kehittyä...nykyään sillä "tasokkaammalla" tytöllä on matkakumppanina känny, somet ja Tinder (tms).
