JR ymmärsi ajatuksen ihan oikein. Omistajana tietenkin toivon yritykseltä sellaista voitonjakopolitiikkaa joka minimoisi minun maksamat verot.
Minä taas toivon yrityksen ensisijaisesti tekevän mieluimmin kasvavaa tulosta. Omistajien verotus on omistajaan eikä yritykseen liittyvä ominaisuus eikä yrityksen pidäkään pakottaa omistajien verosuunnittelua yhteen ainoaan yhtiökokouksen valamaan muottiin.
Oppisi mukaisesti keväällä 2020 myymällä omat osinkonsa tehneille oli ihan sama maksaa runsaat osingot seuraavana vuonna, kun oli tappiovähennyksiä käytettävissä ja osinkoverotus nollassa.
Kallella joitain ristiriitaisia väitteitä. Osingosta Suomessa 15% verotonta, joten sillä lievempi verotus (lyhyissä omistuksissa aot:llä) kuin suorilla luovutusvoitolla. Toisaalta omien osto on paljon fiksumpaa kuin osingonmaksu yhtiöissä, joiden hinta on arvoa pienempi. Ei yleensä ole helppoa määritellä hinta/arvo-suhdetta, mutta esim. tulosta tekevissä sijoitusyhtiöissä, joiden validi substanssi on paljon hintaa korkeammalla omien osakkeiden osto on varmasti osingonjakoa viisaampaa varojenjakoa.
Tämähän se avainkysymys onkin - onko osakkeen hinta alle vai yli sen arvon? Jos osakkeen hinta on 10 euroa ja "arvo" on 12 euroa, niin omien ostolla takoo rahaa kuin Vatikaani. Toki pitää huomioida, että firman luottoluokituksen lasku voi johtaa rahoituskulujen nousuun ja siten pilata tuloksen yms. mutta ne ovat detaileja.
Samassa tilanteessa jos sijoittaja saa osinkoa, sillä kannattaa tietenkin ostaa lisää firman osakkeita jos kerran saa 10 eurolla lappua, jonka "arvo" on 12 euroa (tehokkailla markkinoilla osingon irtoamisen jälkeen osakkeen hinta on 10e -osinko ja "arvo" on 12e-osinko).
Ja itse asiassa osakettahan kannattaisi tietenkin tankata heti riippumatta osingonjaon tai omien oston toteutumisesta jos se on 20% alakanttiin arvostettu markkinassa.
Jos firman "arvo" on suunnilleen sama kuin osakkeen hinta markkinassa, hyväksyn väitteen että osingonjako on järkevämpi vaihtoehto. Verotusteknisesti omien osto olisi parempi, mutta se sisältää riskin, että omia ostetaan ylihintaan kun arvo on kuitenkin vähän vaikeasti määritettävissä. Osingonjaossa tätä riskiä ei ole.
Miksi yritys ei ostaisi jonkun toisen yrityksen osakkeita, jotka ovat aliarvostetumpia kuin nuo omat osakkeet?
Onko yrityksen johdon strategia ajan tasalla, mikäli se käyttää aikaansa omien osakkeiden ostojen kanssa puuhasteluun? Olisiko tärkeämpää keskittyä yrityksen liiketoiminnan kehittämiseen ja arvon luontiin yrityksen kilpailukyvyn kautta?
Miksi yritys ei ostaisi jonkun toisen yrityksen osakkeita, jotka ovat aliarvostetumpia kuin nuo omat osakkeet?
Onko yrityksen johdon strategia ajan tasalla, mikäli se käyttää aikaansa omien osakkeiden ostojen kanssa puuhasteluun? Olisiko tärkeämpää keskittyä yrityksen liiketoiminnan kehittämiseen ja arvon luontiin yrityksen kilpailukyvyn kautta?
Omien ostojen kanssa puuhastelu ei itse asiassa ole kovin aikaa vievää, osto-ohjelmat käytännössä toteuttaa välittäjä (joskin yleensä vähän huonosti). Usein yrityksen johto tuntee oman yrityksensä tilanteen kaikista yrityksistä parhaiten, joten sen osakkeen kanssa on turvallisinta puuhastella.
Yrityksen johto ostakoon omilla rahoillaan osaketta, jos tietävät sen olevan aliarvostettu. Se että mukamas omistajien rahoilla tätä tehdään on täyttä hevonkukkua. Money talks, bullshit walks. Nokia omien ostohistoria nevaföget.
Veroteknisistä syistä voi riidellä maailman tappiin kumpi on parempi ratkaisu, riippuu täysin omistajien osakesäästötili/kuori/rahasto/AOT struktuureista. Koko keskustelu asiasta suoraan sanottuna aikalailla tympii, jos jollain on laittaa jotain tutkimusdataa puolesta tai vastaan niin se voisi tuoda jotai lisäarvoa.
Voihan likvideitä muita osakkeita hankkia, jos on tarvetta pitää sotakassaa ilman että häviää inflaatiolle. Mutta kyseessä on finanssisijoitus eikä voitonjaon muoto omistajille mitä omien osakkeiden osto (ja mitätöinti) ovat.
Toinen syy finanssisijoittamisen ohella hankkia muiden saman alan firmojen osakkeita on hankkia sananvaltaa oman alan fuusioissa ja yrityskaupoissa. Siksi esimerkiksi media-alalla omistetaan ja ostetaan toisia ristiin.
Halusinkin johdatella sinut huomaamaan omistajien olevan eri asemassa. Pidätkö kohtuullisena oletusta että jos sinä et tarvi kassavirtaa, silloin ei kukaan muukaan saa tarvita?
P.S. En ole omien ostoa vastaan kunhan se tehdään opportunistisesti omistajan eduksi ja johdon kannustimet eivät maksa bonuksia omistajien rahoista sen ostaessa omia osakkeita omistajien rahoilla aivot narikassa hinnasta piittaamatta. Omien ostossa pitää tavoitteena olla arvon luonti omistajalle.
Ne ketkä tarvitsevat kassavirtaa voisivat myydä sen osuuden pois mitä firma ostaa omia. Osakkeen arvostuksella ei tällöin mitään väliä kun omien osto ja sinun myynti tapahtuvat suunnilleen samaan hintaan ja suhteellisesti samalla määrällä.
Ne ketkä tarvitsevat kassavirtaa voisivat myydä sen osuuden pois mitä firma ostaa omia. Osakkeen arvostuksella ei tällöin mitään väliä kun omien osto ja sinun myynti tapahtuvat suunnilleen samaan hintaan ja suhteellisesti samalla määrällä.
Toistan: en edelleenkään vastusta omien ostoa. Kommentoin ainoastaan osingon ja myymällä nostettavan tuoton eroa.
Teoriassa nekin ovat yksi ja sama asia +/-verotus. Käytännössä eivät ole, koska arvo vaihtelee noin dekadin enemmän kuin osinko. En minä tätä itse keksinyt. Robert Shiller, Irrational Exuberance, Figure A.2 sivu 252.
Jatkuvasti tuottoa nostava saa oman kassavirtansa TASAISEMMIN osinkoina altistumatta myynnille romahduksen jälkeen. Se on tietenkin omistajalle hyvä lisäetu, jos yritys onnistuu kasvattamaan EPSiään myös edullisilla omien ostoilla.
Jos pääomatulo on jatkuva lisätulo tai ainoa tulo, kevään 2020 myynnit tulivat aivan <kirosana> kalliiksi. Saman kevään osinko oli ihan kohtuullinen vaikka EKP otti pankkiosingot panttivangikseen. Kevään 2021 osinko oli osinkosijoittajalle jackpot. Edellisvuonna myyneen tulos olikin heikompi elleivät kaikki yritykset ostaneet omiaan koronakuopassa.
Kaikki yritykset eivät ostaneet omiaan koronakuopassa. Minä ainakin onnistuin selvästi salkkuyrityksiäni paremmin omien yritysteni osakkeiden ostossa tuona ajankohtana.
Mallinnat siis teorian oikein, mutta lähtöoletuksesi kaikkien yritysten järkevästä omien ostosta pätee vain jos jätät ostamatta ne muuten hyvät yritykset jotka eivät osta omiaan. En moiti tätä strategiaasi poimia vain merkittävästi omiaan ostavia yrityksiä, mutta minä hyväksyn tuottavan ja tuottoaan kasvattavan yrityksen vaikka se ei auttaisikaan pitkäaikaisia omistajiaan omien ostolla. Omien osto on minulle osinkoprosentin tapainen tunnusluku, jonka tunnistan mutta joka ei vaikuta valintaani ellei omien oston volyymi tee Nordean tapaista positiivista biasointia.
Aika usein sama väki ei usko ihmisen aiheuttamaan ilmastonmuutokseen eikä rahoitusteoriaan😎.
Takaisinosto voi Nybergin mukaan olla järkevä vaihtoehto myös tilanteessa, jossa yhtiön osake on jostain syystä aliarvostettu.
”Tässä tilanteessa takaisinosto hyödyttää niitä sijoittajia, jotka jäävät yritykseen omistajiksi, eivätkä osallistu takaisinosto-ohjelmaan. Jos yritys esimerkiksi ostaa kymmenen euron markkinahinnalla osakkeen, jonka oikea arvo on 12 euroa, tuo kahden euron erotus jää ikään kuin jaettavaksi niiden kesken, jotka eivät myyneet osakkeitaan”, Nyberg kuvaa.
Jos markkinahinnat ovat oikeita ja verokohtelu takaisinostoilla ja osingoilla on sama, on periaatteessa aivan sama, kumpaa käytetään -tätä en ole viitsinyt edes lähteä jänkäämään, koska pelkkä "alihintaan" ostaminenkin on niin suurelle osalle sijoittajista punainen vaate. Viittasin tähän kolumnissa kuitenkin ohuesti.
Toinen kysymys on, pitäisikö yrityksen käyttää ylimääräiset varansa investointeihin, osingonmaksuun tai omien osakkeiden takaisinostoihin.
Nybergin mukaan, kyse on siitä, onko yritys tunnistanut sellaisia investointikohteita, jotka kasvattavat yrityksen arvoa ja ovat kannattavia.
”Läheskään kaikki investoinnit eivät ole kannattavia. Tietyt investoinnit voivat tuottaa tappiota ja tuhota sitä kautta omistajien arvoa”, hän sanoo.
Tämä on eri keskustelu. Toisin kuin Sinkko-Lindströmit, pidän kiveen hakattuja osingonjakopoliitikoita arveluttavina. Jos yhtiöllä on niukat rahoitukselliset resurssit ja se pääsee painamaan rahaa sisään IRR 20%+, olisi nykykoroillakin osingonjakaminen osakkaidenkin perspektiivistä taloudellisesti arveluttavaa. Ymmärsivät ne sitä taikka eivät.
Katson itse hyvilläni nyt jatkuvaa Nordean omien ostoa. Halvalla Nordea ostaa omiaan.
Sinkkoa seurasin Sihdilläni koko 80-luvun ja kiitän osittäin häntä osakesijoittamisestani, jonka suurin syy on äitini, kun vei minut 70-luvulla aina SYP:n järjestämiin pörssi-iltoihin pienessä teolisuuskaupungissa. Sinkko tosiaan kehui kaikkia osakkeita, joista hän sihdissään kirjoitti. Mutta ei olisi ollut paha huti, jos olisi ollut Sinkko-ETF tarjolla.
