Taloudellinen ajattelu – taloudellisen hyvinvoinnin perusta

En ole näitä taloudenhallintaohjeita yleensä jakanut, koska en jaksa vikinää siitä "miten en ymmärrä köyhiä". Tai jaksan joo, mutta en kykene suhtautumaan palautteeseen asiallisesti.

Kun olin 90-luvun alussa kaljua myöten veloissa, vedin niin tarkalla markalla, että ihan kaikilla ei ole kokemusta. Kokonaan ilman alkoholia ei sentään pystynyt  olemaan. Joten tein kotiviiniä opiskelijakämpässä noin kaksi markkaa litra kustannuksilla. Tosin kerran ostin kymmenen puolen kilon pakettia sokeria. Paitsi, että puolen kilon paketteja ei ole. Joten tuli aika paljon liian makeaa miun silloiseenkaan makuunkaan. Nykyinen on vielä paljon kuivempi. Mutta toki kaikki meni.

Teimme myös asuntolassa ensimmäisellä vuosikurssilla kotiiviiniä neljän kimpassa, jolloin en vielä ollut sotkenut itseäni velkasuohon. Siitä tuli niin pahaa, että kukaan muu ei lopulta halunnut sitä juoda. Kuraa oli vielä joku kymmenen litraa jäljellä, kun lähdin keväällä kesätöihin Lappeenrantaan. Iskä tuli autolla muuttamaan. Soitin ensin, että olisi 10 litraa pahaa kotiviiniä. Kysyin mitäs näillä tehdään. Metallimies sanoi epäröimättä, että tietysti tuodaan poika kotiin.

Erinomainen avaus TA. Jatka samaan malliin, tälläiset kultakimpaleet on erittäin toivottuja, oltiin sitten hiilikaivoksessa, coronakoneessa tai lypsylehmien ravintoloissa. 
 

Valtaosa näistä ansoista osuu jokaisen kuluttajan tielle. Eritoten nuorien kohdalla olis potentiaalia, jos 15-vuotiaat tajuais, miten yksinkertasilla tavoilla pystyy vaurastumaan heikommillakin ansioilla. Pari viikkoa sitten kuuntelin lukiolaiskundken puhetta ekoista autoista, jätkät silmäili junassa (tottakai pakassa vetämistä odottavia) Hummereita ja Mesejä. Yksi kertoi keskustelun päätteeksi, että jos naisia haluaa niin kannattaa unohtaa tollaset imurit ja ostaa ekaksi autoksi Rolls. En hetkeäkään epäile vinkin paikkansapitävyyttä. Nuorille tytöille voisi myös opettaa, että Rolls on aivan eri luokan vehje, kuin joku väsynyt vm -16 Bemari. 

Osui ja upposi. 

Kohta 1, moottoripään ja harrastelijasijoittajan motiivikonflikti johti vuosikymmenien hallitsemattomaan heiluriin lähes museoikäisten ja uusien ja kalliiden välillä, kunnes ratkaisu löytyi lopulta tällä vuosituhannella. 

Homma laitetaan alkuun varaamalla uuden auton hinta, josta saa käyttää haluamansa osuuden autoon ja loput säästöön. Aloitin itse uuden ideologiani 50/50 jaolla. Tästä eteenpäin uuden saa vaihtaa ainoastaan pääomaa syömättä, eli vasta sitten kun sijoitustuotot ovat kasvattaneet riittävän välirahan + vähän lisääkin. Sijoittajalle ilmeisen tuottovaikutuksen lisäksi tällä on moottoripään ajatusmaailmaa ohjaava lisävaikutus, joka suuntaa valitsemaan malleista, joilla arvelee pystyvänsä ajamaan pidempään samalla rakkineella. Tällä ei siis ole mitään tekemistä sen kanssa, mikä olisi paras auto, vaan mikä voisi olla niin MINUN NÄKÖISENI härveli, että pystyn ajamaan sillä myös sen jälkeen, kun seuraava malli on kaupassa myynnissä. 

Valinnan jälkeen postataan kuvat autokerhon kotisivuille ja otetaan vastaan vertaistukiryhmän aplodit mainiosta valinnasta. Vielä uutuuden viehätyksen vaikutuksen alaisena samassa yhteydessä ostaja samalla lukitsee itsensä julkisesti budjetoimaansa ajomäärään, jonkä täyttymiseen ekstrapoloidut vuodet myös ilmoitetaan julkisesti. Nyt ei ole enää kunniallista tietä perääntyä. Samalla alkaa auton historian dokumentointi sitä varten, että ennakoidun käyttöajan kuluttua joku harrastajakollegoista käy noutamassa ilman vaihtaria omaan talliinsa hänelle jo tutun auton, jonka edesottamuksia on seurannut kerhon sivuilla livenä jo vuosikaudet. Käytetty lähtee siitä huolimatta meiltä liikkeen sisäänostohinnalla, eli halvemmalla kuin samanlaisen auton saisi ostaa liikkeestä seuraavalla viikolla. Mutta samalla periaatteella ostettavan seuraavan käytetyn käteisalennus ilman vaihtaria on myös prosentuaalinen, joten todellinen väliraha minimoituu, etenkin tuontiautolla. 

Ei ole enää vuosiin ollut mitään käsitystä, missä 10 vuotta sitten ostamani ensimmäinen Mersuni vaeltaa nyt? Mutta kolmivuotiaana puolella uuden hinnasta ostetun C-sarjalaisen yhä tallessa oleva toinen puoli on suunnilleen uuden GLC:n kokoinen, kunhan rastittaa riittävästi lisävarusteita. 

Vaan enpä lähde rastittamaan yhtään mitään, kun huomasin jo vuosia sitten olevani henkiseltä iältäni enemmän E-sarjaa. Alle puolella uuden hinnasta ostettu Eemelikin on jo säästössä olevalla reilulla puolikkaallaan "hintansa haukkunut" (juuri ja juuri), mutta pehmeäjousinen sarja isoja nojatuoleja on omille asetuksilleni konfiguroituna juuri minulle sopiva ja sitäpaitsi autoni merkkikerholle vuosia sitten esitellessäni arvioimani käyttöikä ei ole vielä täynnä.  

Vaikka seuraavan auton korimalli alkaakin olla tiedossa, se ei ole vielä valmis ostettavaksi. Uuden mallin iskeytyessä katukuvaan vanhan mallin hinta kyykkää selkeän portaan alaspäin. Myös kaikkein uusimpien ja vähiten ajettujen takuuvaihdokkien. Uuden korimallin ostaakseni tarvitsen siis sen seuraajan liikenteeseen. Tästä on myös kustannustason ennustettavuuden kannalta sellainen etu, että taksimiesten tietotoimistolla ja merkkiin erikoistuneilla huolloilla on vanhan korimallin askelmerkit tiedossa siinä vaiheessa kun seuraaja tulee markkinoille. Sitten on taas aika ostaa seuraava 2 - 3 vuotias vähän ajettu tehtaan takuuvaihdokki puolella uuden hinnasta. 

Onneksi muna on selkeästi kanaa viisaampi. Toinen lapsista ajaa vielä vuosikausia valmistumisensa ja opiskelemaansa ammattiinsa työllistymisensä ja ETF kk-sijoitusten alkamisen jälkeen yhä opiskelemaan lähtiessä äidin sponsoroimaa jo meille ostettaessa halpaa opiskelija-autoa. Toinen on sentään vaihtanut itseään vanhemman opiskelija-autonsa juuri ennen sen puolta miljoonaa kilometriä selvästi vähemmän ajettuun (alle 300.000 km) noin parin kuukauden nettopalkkansa suuruisella välirahalla, etteivät kk-sijoitukset häiriinny.

Kiva kirjoitus ansoista. Löytääköhän kohderyhmä kirjoituksen täältä sijoittajien saitilta? Asia oli suunnattu ennemmin sijoittamattomille.

"Hankitaan suhteettoman kallis auto" on tehokas tapa tasoittaa miesten ja naisten välisiä varallisuuseroja.  Ajatelkaapa, jos miehet lopettaisivat auto-ostot ja autonvaihdot ja pistäisivät ne kymppitonnit sijoituksiin. Osa nuoresta polvesta taitaa tämän jo tajutakin, kun autoilu kaupungeissa ei enää ole se juttu.

Monelta on nyt tainnut jäädä taloustieteen opinnot kesken. Se, että kaikilla on selkeä käsitys omista menoista ja sitä kautta jokainen pystyy paremmin kohdentamaan kulutuksensa juuri siihen mihin haluaa, on hyvä asia. Tämän tyyppistä keskustelua kannatan ehdottomasti. Ongelmana on vaan siinä, että moni tuppaa ottavan tuosta em. ”loogisen” aasinsillan yltiöpäiseen säästämiseen. Säästäminen siis tässä tarkoittaa kulutuksen vähentämistä. Se jos joku on myrkkyä taloudelle. Kuluttaminen näkyy suoraan BKTssä ja on hyvä muistaa, että jonkun meno (kulutus) on toisen tulo. Näin ollen yhdellä kulutetulla eurolla on useamman euron vaikutus talouteen. Mikä on yksi suuri syy Yhdysvaltojen vahvaan talouskasvuun ja vahvoihin markkinoihin? Kulutus.

Joku voi sitten sanoa, että säästäminen on kulutuksen siirtämistä tulevaisuuteen. Se pitää paikkansa. Jos minulla on 10 tuhatta euroa atm ja haluan ostaa 30 tuhannen euron auton, niin on järkevää säästää se muutama vuosi ja sitten ostaa se auto. Kuitenkin kun lukee tästä (osake)säästämisestä tai että miten vaurastua, niin perimmäinen tarkoitus ei ole em. tapainen kulutuksen siirtäminen, vaan menojen pysyvä pienentäminen. Moni haluaa säästää, jotta olisi se miljoona varallisuutta kun on 35 – 40 vuotias ja tämän jälkeen lasketaan että kun kulutan tarpeeksi vähän, niin voin elää ihan kivan loppuelämän. HUOH! Jos kaikki tekisivät näin, niin luuleeko porukka oikeasti, että osakkeet siitä huolimatta porskuttaisivat ylöspäin vai voisiko tämä ihmisten työelämästä poisjääminen jopa vaikuttaa tuottavuuteen ja sitä kautta talouskasvuun?

Onkija kirjoitti:

HUOH! Jos kaikki tekisivät näin, niin luuleeko porukka oikeasti, että osakkeet siitä huolimatta porskuttaisivat ylöspäin vai voisiko tämä ihmisten työelämästä poisjääminen jopa vaikuttaa tuottavuuteen ja sitä kautta talouskasvuun?

Ei hätää. Ei ole mitään riskiä, että kaikki alkaisivat elämään säästeliäästi tai jäisivät pois töistä. Analogia siihen, ettei ole riskiä, ettei kukaan myy osakkeita, vaikka niihin kehoitetaankin sijoittamaan.

Aki Pyysing kirjoitti:

Ei hätää. Ei ole mitään riskiä, että kaikki alkaisivat elämään säästeliäästi tai jäisivät pois töistä. Analogia siihen, ettei ole riskiä, ettei kukaan myy osakkeita, vaikka niihin kehoitetaankin sijoittamaan.

Pointti ei ollut, että pelkään em. niin kun pelkään koronavirusta tai Warrenia/Sandersia presidentiksi. Tuon tyyppinen säästä enemmän, kuluta vähemmän keskustelu on lisääntynyt Suomessa viime vuosina. Tämä tulee eittämättä vaikuttamaan kuluttajakäyttäytymiseen pitkällä tähtäimellä, etenkin jos sitä ruvetaan viljelemään kouluissa. Monet puhuvat siitä, että pitäisi opettaa (enemmän) talousymmärrystä kouluissa. Ongelma vaan on, että sillä tarkoitetaan nimenomaan tätä säästä, osta osakkeita, älä kuluta, eikä Econ 101stä.

https://tradingeconomics.com/finland/personal-savings

En oo varma datan laadusta, mutta tän perusteella ei hätää yltiöpäisestä säästämisestä. Kyllä Kiinassa ja Singaporessa BKT:t kasvaa huolimatta korkeista säästö (~sijoitus) prosenteista huolimatta. Jenkeissä yksityistalouksien taseet huomattavasti heikommat kuin esimerkiksi Singaporessa. Kulutus on kyllä kasvun moottori, sitä en missään nimessä kiellä. 
 

Hyvää keskustelua !

Sikäli sijoittamisella rikastuminen voisi periaatteessa rokottaa kansantaloutta, että tietyn varallisuusasteen jälkeen kulutus tuskin enää kasvaa. Jos miljoonan vuodessa saava saakin yhtäkkiä 2 miljoonaa, niin tuskin alkaa kovin paljoa enempää käymään vaikkapa ravintoloissa. Mutta tämä on jo aika kaukaa haettua.

Mielenkiintoisempaa on minusta erilaiset kulutusluotot. Mielestäni koulussa olisi hyvä opettaa, ja sen voisi vaikka ujuttaa matikan tunneille, että kuinka paljon enemmän maksaa hyödykkeistä, jos käyttää osamaksua, ottaa pikavippiä tai vinguttaa luottokorttia. Luottokortissa en nyt tarkoita sitä, että kerää bonarit ja maksaa joka kuu koko laskun pois kerralla. Näissä tapauksissahan kulutus vähenee, koska osa tuloista menee korkoihin.

Toki osa ihmisistä työllistyy pikavippibisnekseen ja se tarjoaa tuottoa sijoittajien pääomille, mutta mitähän tapahtuisi, jos yhtäkkiä kukaan ei enää käyttäisi kulutusluottoa? Jos siis oletetaan, että samalla taikaiskulla ihmiset oppisivat säästämään siten, että voisivat edelleen hankkia vaikkapa auton.

Jos tämä tapahtuisi yhtäkkiä, niin shokkivaikutus olisi varmaan aika hirveä, kun kulutus vähenisi yhtäkkiä radikaalisti, kun ihmiset alkaisivat kerryttämään puskureita, mutta sanotaan, että nyt koulussa oleva väestö ei ikinä alkaisi käyttämään moisia, niin mitähän kaikkea siitä seuraisi?

Erik kirjoitti:

En oo varma datan laadusta, mutta tän perusteella ei hätää yltiöpäisestä säästämisestä. Kyllä Kiinassa ja Singaporessa BKT:t kasvaa huolimatta korkeista säästö (~sijoitus) prosenteista huolimatta. Jenkeissä yksityistalouksien taseet huomattavasti heikommat kuin esimerkiksi Singaporessa. Kulutus on kyllä kasvun moottori, sitä en missään nimessä kiellä. 

Ainakin Kiinassa keskiluokka kasvaa ja vaurastuu niin paljon ja niin nopeasti, että he pakostakin kuluttavat enemmän euroissa. Mitä tulee Suomeen, niin suomalisillahan on suurin osa varallisuudestansa kiinni asunnoissa ja mökeissä. Tämä mielestäni vinouttaa tuota dataa. Eli siis, ihmiset ostavat edelleen paljon asuntoja ja asuntojen hinnat nousevat. Näin ollen kulutus näyttäisi kasvavan.

mskomu kirjoitti:

Sikäli sijoittamisella rikastuminen voisi periaatteessa rokottaa kansantaloutta, että tietyn varallisuusasteen jälkeen kulutus tuskin enää kasvaa. Jos miljoonan vuodessa saava saakin yhtäkkiä 2 miljoonaa, niin tuskin alkaa kovin paljoa enempää käymään vaikkapa ravintoloissa. Mutta tämä on jo aika kaukaa haettua.

Pointti oli, että kartuttaa omaisuutensa miljoonaan ja olet 35 – 40. Tämän jälkeen et käy töissä ja kulutat vähän, koska elelet loppuelämän sillä miljoonalla. Tämä on huono asia, etenkin jos joku ajattelee, että 500 tuhatta riittää ja tekee em. tavalla. Onko tämä sitten oikeasti realistista? Tuskin.

Jos joku vaurastuu osakkeilla, siinä normielämänsä sivussa ja näin ollen ostaa auton, talon, matkustelee jne. niin se on mielestäni vain hyvä asia.

Ansa 1: hankitaan suhteettoman kallis auto

Mielestäni on kaikkien oma asia mihin kuluttaa. Jos suhteettoman kallis auto tekee jonkun onnelliseksi, niin oikein näe miksi tämä olisi huono kulutuksenkohde.

Ansa 4: ostetaan mitä halutaan eikä mitä tarvitaan

Tämä on mielestäni niin väärin kun olla ja voi. Tietenkin pitää ostaa juurikin se asia minkä itse haluaa. Tämän jos jonkin luulisi motivoivan työntekoon, kun tietää että töitä tekemällä voi toteuttaa jonkun unelman. Jos pyritään johonkin minimalistiseen elämään, niin onko se hyvää elämää? Ei ainakaan minun mielestäni.

Esim. ” Brändistä ylimääräisen maksaminen on sama kuin sulloisi rahansa suoraan maailman 1% varakkaimman demografian taskuun.”

Täysin erimieltä, brändivaate voi motivoida paremmin kun hyvin työntekoon.

Ansa 6: kasvatetaan menoja sitä mukaa kun tulot nousevat

Näinhän sen nimenomaan pitäisi olla, menojen pitäisi kasvaa samassa suhteessa tuloihin. Miksi prosentuaalisen kulutuksen pitäisi vähentyä?

” Vaurastumisen kannalta olisi kuitenkin järkevää pysähtyä miettimään yhtälöä hetkeksi ja pohtia voisiko asiat tehdä toisin.”

Tuoko raha niin paljon iloa, että sitä kannattaa säästää vaan säästämisen vuoksi?

Muuten olen noista ansoista samaa mieltä, koska ne liittyvät nimenomaan taloudenhoitoon ja siihen että onnistuu itse paremmin kohdentamaan kulutustansa siihen mihin itse haluaa.

Hyvä aloitus TA. Lupaan lukea jatkossakin.

Uusi hieno auto ei tuo iloa (onnellisuutta ei mielestäni tuo lainkaan) kun pienen hetken. Sen jälkeen se on vain auto. Sama pätee kaikkeen muuhunkin hienoon ja kalliiseen kulutustavaraan. Uusin Applen iPhone on pian pelkkä luuri vaikka ostettaessa onkin huikean hieno vekotin.

Kun on tullut ikää niin ainakin itselläni on materialismi kaikonnut. Sitä on jo kaikkea mitä voisi haluta. Siksi käytänkin rahani kokemuksien hankkimiseen turhan materian sijaan. Itseäni brändivaate ei motivoi yhtään. Eikä uusi auto. Eikä uusin kännykkä tai 80 tuuman telkkari. Itselläni on tulojen kasvamisen myötä kuluttaminen jopa pienentynyt (koska uudet tavarat ei sytytä. Ostan vain ja ainoastaan tarpeeseen), tosin materian sijaan tulee käytettyä arkea helpottavia palveluita enemmän. Ja myös rahalla tulee ostettua aikaa perheen kanssa. Mutta varallisuus kasvaa pikkuhiljaa vaikka ei juuri mistään ole puutetta ja kaiken tarvitsemansa voi ostaa. 

Toki jokainen toimii ja tekee omilla rahoillaan niin kuin haluaa. Leffaa teatterissa katsoessa sitä en ehkä tajunnu, mutta Tyler Durden oli varmaankin oikeassa. 'The things you own end up owning you' 

Taloudellinen Ajattelija kirjoitti:

En ole kanssasi eri mieltä ja onnellisuus on erittäin tärkeä mittari; mitä järkeä on elämässä jos ei tavoittele onnellisuutta. Kirjoituksen ei kuitenkaan ollut tarkoitus ottaa kantaa onnellisuuteen, vaan avata syitä miksi jotkut vaurastuvat nopeammin kuin toiset. Jos saa onnellisuutensa kalliista autoista, niin (suurimman osan kansaa) pitää silloin hyväksyä, että vaurastuminen tulee lykkäytymään.

Ei ollut tarkoitus puhua onnellisuudesta vaan hyödystä, mutta suurin yksittäinen syy miksi jotkut vaurastuvat ja jotkut eivät tai miksi jotkut vaurastuvat nopeammin kuin toiset on kyllä ihmisten tuottavuus.

Onkija kirjoitti:

Tuon tyyppinen säästä enemmän, kuluta vähemmän keskustelu on lisääntynyt Suomessa viime vuosina. Tämä tulee eittämättä vaikuttamaan kuluttajakäyttäytymiseen pitkällä tähtäimellä, etenkin jos sitä ruvetaan viljelemään kouluissa.

Koetko, että säästämispuhe on lisääntynyt? Minusta säästäminen on jäänyt pois muodista. Lainaa tuputetaan joka luukusta. Sanotaan, että olisi tyhmää olla ottamatta matalakorkoista lainaa. Velattomuus ei ole tavoiteltavaa. Kulutuksesta tinkiminen on pienen hihhulipiirin juttu. Velkaongelmaisia on entistä enemmän. Jopa sijoitukset tehdään velaksi.

Ennen vanhaan pankit mainostivat säästämistä. Lapsillekin annettiin säästöpossuja. Koulussa opetettiin turhien lamppujen sammuttamista, vaatteiden parsimista, tee-se-itse-taitoja jne.

Jos entisajan kunnon kansalainen nikkaroi itse talonsa ja huonekalunsa, vaatetti ja ruokki perheensä omalla työllä sekä pisti muutaman roposen säästöpossuun, nykyajan kunnon kansalainen ostaa sen kaiken velaksi kodin ulkopuolelta. Ennen kuin vanha velka on maksettu, kunnon kansalainen on jo hankkinut uudet vermeet uudella velalla.

Omistaminen ei ole muodissa, sanotaan. Ei säästetä kalliisiin tavaroihin vaan hankitaan ne heti velaksi tai vieläkin kalliimmalla, palveluna ja liisaamalla. Kuukausimaksut juoksevat eikä omaisuutta ehdi kertyä säästöön pahan päivän varalle.

Artsipappa kirjoitti:

Uusi hieno auto ei tuo iloa (onnellisuutta ei mielestäni tuo lainkaan) kun pienen hetken. Sen jälkeen se on vain auto. Sama pätee kaikkeen muuhunkin hienoon ja kalliiseen kulutustavaraan.

Ymmärrän pointtisi. Uusi ei ole kauan uusi.

Kuitenkin jos hankkii kunnon tavaraa, uutta, hienoa ja kallistakin, joka vastaa omaan kulutustarpeeseen, siitä on iloa jopa vuosikymmeniksi. Samassa hankinnassa yhdistyvät korkea elintaso ja säästäminen. Kuluttaja, jonka onnellisuus ei vaadi koko ajan uuden hankkimista, pystyy nostamaan elintasonsa korkeaksi halvemmalla kuin se, jonka on "pakko" vaihtaa uuteen kahden vuoden välein. Korkeakin hankintahinta alenee, kun sen jakaa pitkälle käyttöajalle.

Osaa kuluttajista tämä ajattelutapa ei selvästikään puhuttele. He saavat uutuudesta iloa, jota taas toiset eivät saa.

von Fyrckendahl kirjoitti:

Koetko, että säästämispuhe on lisääntynyt? Minusta säästäminen on jäänyt pois muodista. Lainaa tuputetaan joka luukusta. Sanotaan, että olisi tyhmää olla ottamatta matalakorkoista lainaa. Velattomuus ei ole tavoiteltavaa. Kulutuksesta tinkiminen on pienen hihhulipiirin juttu. Velkaongelmaisia on entistä enemmän. Jopa sijoitukset tehdään velaksi.

Kyllä tuo säästämispuhe on edelleen mielestäni lisääntynyt. Voi tietenkin olla, että somessa on sattunut olemaan kohdennettua mainontaa juurikin itselleni tästä aiheesta. Siitä olen samaa mieltä, että velkaantuminen on lisääntynyt. Toisaalta se on aika luonnollista, kun rahaa on saatavilla niin halvalla. Sanoisin kuitenkin, että tämä pahin pikavippibuumi on kyllä jo ohi. Mitä omistamiseen tulee, niin se saattaa olla muuttumassa, mutta edelleen Suomessa ylivoimaisesti suurin osa suomalaisten varallisuudesta on kiinni asunnoissa ja mökeissä, ja kyllä suurin osa edelleen haluaa säästää omaan asuntoon.

Säästämispuheen olisi syytäkin lisääntyä, sillä säästäminen on vähentynyt.

Kotitalouksien säästämisaste on Suomessa negatiivinen: https://findikaattori.fi/fi/115

Kotitalouksien velkaantuminen on historiallisella ennätystasolla: https://www.suomenpankki.fi/fi/Tilastot/kuviopankki/rahoituksen-suhdannemittarit/yksityisen-sektorin-velkaantuneisuus-tai-velanhoitorasite/velkaantumisaste_ja_korkorasitus/

Edelliskerroilla, kun säästämisaste painui pakkaselle, seurasi talouskriisi. Liiallinen velkaantuminen syventää kriisejä. Suomen Pankki on varoitellut tästä.

Enemmistö omistaa vielä asuntonsa, mutta vuokralla asuminen on yleistynyt. Vuokralla asutaan erityisesti kerrostaloissa ja suurimmissa kaupungeissa. Ensiasunnon ostaminen on harvinaistunut ja ostajien keski-ikä noussut. https://www.ptt.fi/ajankohtaista/uutiset/asuntomarkkinat-2019-erityisteema-jatkuuko-vuokra-asumisen-suosion-kasvu.html 

Vaikka asuntolaina on halvempaa kuin koskaan ja sitä on suomalaisilla enemmän kuin koskaan, vuokralla asuminen on nouseva trendi.

Onkija kirjoitti:

Ongelmana on vaan siinä, että moni tuppaa ottavan tuosta em. ”loogisen” aasinsillan yltiöpäiseen säästämiseen. Säästäminen siis tässä tarkoittaa kulutuksen vähentämistä. Se jos joku on myrkkyä taloudelle.

Eikö sijoittaminenkin ole säästämistä. Sijoittamisen kasvaminen ei luulisi olevan myrkkyä taloudelle, päin vastoin. Mitä enemmän markkinoilla on sijoitettavaa rahaa, sen parempia mahdollisuuksia yrityksillä on mahdollisuuksia saada rahoitusta, investoida, työlistä ja kasvaa. Hyväksi taloudelle.

Toki sukanvarteen tuottamattomaan säästäminen on pois kulutuksesta ja sillä on negatiivinen vaikutus BKT:hen.

Onkija kirjoitti:

Monelta on nyt tainnut jäädä taloustieteen opinnot kesken.

Minulla ainakaan eivät koskaan alkaneetkaan. 

Onkija kirjoitti:

Ongelmana on vaan siinä, että moni tuppaa ottavan tuosta em. ”loogisen” aasinsillan yltiöpäiseen säästämiseen. Säästäminen siis tässä tarkoittaa kulutuksen vähentämistä. Se jos joku on myrkkyä taloudelle.

Nyt minulla on vaikeus korreloida tuota argumenttia avaukseesi? Miten taloustieteensä lukenut perustelee sen, että sijoittajan elinaikana käytettävissä olevat tulot vähenevät?

Argumenttisi on tuttu, mutta minä kuulen sen yleensä taloutta oppimattomilta, siis sellaisilta, jotka eivät säästä tai eivät ainakaan sijoita. Kokemuksen puuttuessa he tyypillisesti projisoivat omia uskomuksiaan sijoittajiin. Taloustieteeen opintoja edes kirjoja lukien harrastava ja laskuesimerkkejä pörssin historiasta simuloidenkin nimittäin ymmärtää, että säästäminen EI TARKOITA kulutuksen vähentämistä, vaan siirtämistä. 

Onkija kirjoitti:

Näin ollen yhdellä kulutetulla eurolla on useamman euron vaikutus talouteen. Mikä on yksi suuri syy Yhdysvaltojen vahvaan talouskasvuun ja vahvoihin markkinoihin? Kulutus.

Miten vertaisit Yhdysvaltain kansalaisten kulutuksen vaikutusta Yhdysvaltain talouteen ja Suomen kansalaisten kulutuksen vaikutusta Suomen talouteen? 

Minusta näyttää, että venytit erittäin vientivetoisen globaalista markkinasta riippuvaisen Suomen talouden mannekiiniksi vahvasti kotimaisesta kulutuskysynnästä riippuvaisen Yhdysvaltain talouden, joka on tässä suhteessa varsin eri kategoriassa? Ei suomalainen kulutuskysyntä tietenkään merkityksetön ole, mutta ei se myöskään ratkaise Koneen, Wärtsilän, Nokian, ja monen muunkaan firman tulosta. 

mskomu kirjoitti:

Mielenkiintoisempaa on minusta erilaiset kulutusluotot. Mielestäni koulussa olisi hyvä opettaa, ja sen voisi vaikka ujuttaa matikan tunneille, että kuinka paljon enemmän maksaa hyödykkeistä, jos käyttää osamaksua, ottaa pikavippiä tai vinguttaa luottokorttia.

Tähän saakka olen samaa mieltä. Ehdotan hyvän esimerkkisi laajentamista myös asuntolainan takaisinmaksuajan vaikutukseen lainana kokonaiskustannukseen. Sieltä löytyy jokaiselle kipupiste, jonka jälkeen ajan lisääminen ei enää pienennä kuukausieräa omalta kannalta merkittävästi, vaan ainoastaan kasvattaa velan kokonaiskustannusta antamatta itselle mitään etua.  

mskomu kirjoitti:

mitähän tapahtuisi, jos yhtäkkiä kukaan ei enää käyttäisi kulutusluottoa? Jos siis oletetaan, että samalla taikaiskulla ihmiset oppisivat säästämään siten, että voisivat edelleen hankkia vaikkapa auton.

Jos tämä tapahtuisi yhtäkkiä, niin shokkivaikutus olisi varmaan aika hirveä, kun kulutus vähenisi yhtäkkiä radikaalisti, kun ihmiset alkaisivat kerryttämään puskureita, mutta sanotaan, että nyt koulussa oleva väestö ei ikinä alkaisi käyttämään moisia, niin mitähän kaikkea siitä seuraisi?

JOS se tapahtuisi yht'äkkiä, se johtaisi tilapäiseen deflaatioon. Mutta se on niin iso JOS, että en uskon se tapahtuvan. Kyse on kuitenkin julkisesti tiedossa olevasta asiasta, josta on kirjoitettu kirjoja ja opetettu yliopistoissa jo ainakin sata vuotta ja silti näennäisen lukutaitoiset ihmiset eivät usko koko asian olemassaoloon. Voidaanko saman tien arvailla, mitä tapahtuisi ihmisten ostovoimalle pitkällä ajalla, JOS ne samat ihmiset sijoittavat sen rahan indeksituottoon? 

JOS kaikki eivät havahdukaan maailman kahdeksanteen ihmeeseen yhtä aikaa, tai vaikka havahtuisivatkin, siirtymäajan jälkeen kaikilla olisi keskimäärin enemmän rahaa kulutettavaksi. Kuten itsekin perustelet luottokorttiesimerkilläsi, maksettavien luoton korkojen vaihtaminen sijoitusten keskimääräiseksi tuotoksi kasvattaa ostovoimaa. 

von Fyrckendahl kirjoitti:

 

Artsipappa kirjoitti:

Uusi hieno auto ei tuo iloa (onnellisuutta ei mielestäni tuo lainkaan) kun pienen hetken. Sen jälkeen se on vain auto. Sama pätee kaikkeen muuhunkin hienoon ja kalliiseen kulutustavaraan.

 

Ymmärrän pointtisi. Uusi ei ole kauan uusi.

Kuitenkin jos hankkii kunnon tavaraa, uutta, hienoa ja kallistakin, joka vastaa omaan kulutustarpeeseen, siitä on iloa jopa vuosikymmeniksi.

Olen tässä von Fyrkendahlin kannalla. Kyse on siitä, että ostaa sellaista, minkä oikeasti haluaa. 

Ensimmäinen uusi autoni oli toki erikoistapaus, koska se on ostettu muuttuoautona ajalla, jolloin niitä sai vielä tuoda verottomana työkomennukselta takaisin Suomeen. Meni muuten monta iltaa esitteitä lukiessa. Autoliikkeissä kohdeltiin nuorta paria aivan hämmästyttävän hienolla tavalla, kun vanha Taunus oli jo myyty naapurille ja kävimme koeajamassa autoja, joiden ostamisesta en edes minä moottoripäänä osannut haaveillakaan ennen ulkomaan työtarjousta. Valinnan jo kertaalleen tehtyämme verovapaiden hinnastojen pienen hintaerot yllättivät, ja päivitimme valintamme vielä saman valmistajan kalliimpaan malliin, koska hintaero jäi aivan mitättömäksi.  

Se auto uutena liikkeestä kotiin ajettuna antoi 15 vuoden immuniteetin autokuumetta vastaan, kun tiesi ajavansa autoa, johon ei oikeasti ole varaa. Sen jälkeenkin tuo sama auto jatkoi vielä 5 vuotta perheen kakkosautona. 20 vuotiaan katsastuksessa tuli pohjakosketus, kun katsuri löysi säännöllisesti ruostesuojatun auton alustasta yllättävän suuren ruostevaurion. Olin jo antamassa periksi ja laittamassa myynti-ilmoitusta, kun nuorempi poikani yllätti ja alkoi vetää haalareita päälleen kertoen, että hänen näkökulmastaan auto on ollut meidän perheessä aina (onhan hänet ja veljensä ajettu sillä aikanaan sairaalasta kotiin silloin kun he meille muuttivat). Niin että jos apu kelpaa, niin hän voi tulla kaveriksi. Viikkojen rälläköinnin, pellinleikkauksen ja hitsaamisen jälkeen tyhjä korihylsy oli valmis rakenenttavaksi takaisin kasaan. Tänään 33 vuotias vanhus ei ole enää vain auto, vaan aikakone, joka on seurannut mukana koko perheemme historian. On hienoa istua Rouvan kanssa takapenkillä nuorten miesten ajaessa heille tuttua vanhaa autoa. Useita kertoja kesässä autoa pysäköidessä tai tankatessa tulee meitä iäkkäämpi herrasmies tai pariskunta ihaistelemaan vanhaa yhä ryhdikästä autoa kysyen: "mistä löysit?" (he, joilla oli oikeasti varaa samanlaiseen uutena ovat poikkeuksetta meitä iäkkäämpiä). Siihen on hienoa vastata, että Göteborgista tehtaalta tilasin. Ja viidettäsataa tuhattaan menevän auton huoltoleimoista suurin osa on minun nimikirjaimiani. Tämmöiseksi se auto menee, kun sillä on ajettu yli 30 vuotta. Hienon uuden auton voi ostaa kuka tahansa. Hieno vanha auto pitää tehdä itse.

71.000 markkaa maksaneen auton kilometrikorvausloki muuten pysähtyi 125.000 markkaan, jonka jälkeen työajoissa on jatkanut nuorempi auto. Niitä on ollut kahdenlaisia: Jos autolla ei ole mitään sanottavaa, sen lähtölaskenta alkaa aivan kuten Artsipappa arvioi, eli meillä noin puolen vuoden jälkeen. Jos taas auto puhuttelee käyttäjäänsä, ei erilaisen saapuminen liikkeeseen aiheuta toimenpiteitä. Nykyisin saman tunteen antaa jokakeväinen uudemman (noo, alle 250.000 km kuitenkin) käyttöauton sisäpuhdistus, joka palauttaa joka kerta ovea avatessa nenään leyhähtävän miellyttävän nahkatehtaan ja uuden nahan tuoksun. Kuin kotiin tulisi (koska myös sohvat käsitellään saman tien samalla aineella kun joka tapauksessa koko perheellä on odotettavissa farkku ja T-paitaviikko ennen kuin rasva imeytyy nahkaan kunnolla ja lakkaa tahrimasta vaatteita) 

Kelloista en ymmärrä yhtään mitään, mutta luulisin, että mieleinen arvokello tekee asiantuntijalle saman vaikutuksen, joka pysyy mukana vuodesta toiseen ilman jatkuvaa vaihtamistakin? Kyse ei ole siitä mitä muut näkevät, vaan että käyttäjällä on jotain mitä hän itse arvostaa. Sen jälkeen on ihan yksi lysti, mitä joku muu ajattelee vanhasta kellosta tai autosta. 

Teknokraatti kirjoitti:

Nyt minulla on vaikeus korreloida tuota argumenttia avaukseesi? Miten taloustieteensä lukenut perustelee sen, että sijoittajan elinaikana käytettävissä olevat tulot vähenevät?

Argumenttisi on tuttu, mutta minä kuulen sen yleensä taloutta oppimattomilta, siis sellaisilta, jotka eivät säästä tai eivät ainakaan sijoita. Kokemuksen puuttuessa he tyypillisesti projisoivat omia uskomuksiaan sijoittajiin. Taloustieteeen opintoja edes kirjoja lukien harrastava ja laskuesimerkkejä pörssin historiasta simuloidenkin nimittäin ymmärtää, että säästäminen EI TARKOITA kulutuksen vähentämistä, vaan siirtämistä. 

En kyllä nyt ymmärrä yhtään mistä puhut. Taloustiede sanoo, että säästäminen tarkoittaa rahojen sivuun laittamista tulevaa varten. Markkinat mahdollistavat sitten sen, että se joka säästää voi lainata/sijoittaa rahansa jollekin toiselle jolla ei ole rahaa, mutta hyvä idea/business. Hän kenellä on hyvä idea/business voi sitten maksaa korkoa tälle joka säästää ja näin ollen molemmat voittavat. Tätä kannatan.

Säästäminen ei pitäisi tarkoittaa menojen vähentämistä. Jos olet tästä samaa mieltä, hyvä niin. Jos tämä on sinulle ja ystäväpiirillesi päivän selvää, hyvä niin. Moni kuitenkin tuppaa tulkitsevan säästämisen juurikin tällä tavalla. Esimerkkinä annoin tämän ajattelutavan, että kun kulutan tarpeeksi vähän voin jäädä eläkkeelle 35 vuotiaana.

Teknokraatti kirjoitti:

Minusta näyttää, että venytit erittäin vientivetoisen globaalista markkinasta riippuvaisen Suomen talouden mannekiiniksi vahvasti kotimaisesta kulutuskysynnästä riippuvaisen Yhdysvaltain talouden, joka on tässä suhteessa varsin eri kategoriassa? Ei suomalainen kulutuskysyntä tietenkään merkityksetön ole, mutta ei se myöskään ratkaise Koneen, Wärtsilän, Nokian, ja monen muunkaan firman tulosta. 

Sinulla menee nyt monta asiaa sekaisin. Ensiksi voisin huomauttaa, että Suomen kauppatase on ollut alijäämäinen viimeiset kymmenen vuotta. Toiseksi nuo sinun mainitsevat yritykset ovat enemmän tai vähemmän kaikki kansainväliset yritykset, mitä Suomesta löytyy. Niiden vaikutus BKT:hen on huomattavasti pienempi kun Pk-yritysten ja jos katsot Pk-yritysten osuutta viennistä on se erittäin pieni. Tämä tarkoittaa, että Pk-yritykset ovat riippuvaisia suomalaisten kulutuksesta.

Onkija, mistä johtuu, että päädyt aina väittelemään täällä ST:n foorumeilla? Tunnut asettavan itsesi jatkuvasti muiden yläpuolelle, mikä vaikeuttaa keskusteluja huomattavasti. Muut ovat jatkuvasti väärässä/ymmärtävät väärin sinun mukaasi ja useimmiten vaikuttaa siltä, että heität melko lennokkaita ja löyhiä kommentteja ilman erittäin vahvaa kompetenssia/tietotaitoa. Imo turhaa vastakkainasettelua jatkuvasti. Väitteesi harvoin kestää kriittistä ja huolellista tarkastelua.

Onkija kirjoitti:

 

Teknokraatti kirjoitti:

säästäminen EI TARKOITA kulutuksen vähentämistä, vaan siirtämistä. 

En kyllä nyt ymmärrä yhtään mistä puhut. Taloustiede sanoo, että säästäminen tarkoittaa rahojen sivuun laittamista tulevaa varten.

Suunnilleen niin sanoin itsekin, joten toivottavasti ymmärrämme tältä osin toisiamme hyvin?

Onkija kirjoitti:

Markkinat mahdollistavat sitten sen, että se joka säästää voi lainata/sijoittaa rahansa jollekin toiselle jolla ei ole rahaa, mutta hyvä idea/business. Hän kenellä on hyvä idea/business voi sitten maksaa korkoa tälle joka säästää ja näin ollen molemmat voittavat. Tätä kannatan.

Olemme edelleen samalla sivulla. Laajasti nähtynä säästäminen ja pörssi luovat tasa-arvoa mahdollistamalla yritystoiminnan myös meille, joilla ei ole riittävästi omaa rahaa polkaista pystyyn tehdasta. Näkemyksemme eroavat yksilön käyttäytymisen kannalta:

Onkija kirjoitti:

Säästäminen ei pitäisi tarkoittaa menojen vähentämistä. Jos olet tästä samaa mieltä, hyvä niin. Jos tämä on sinulle ja ystäväpiirillesi päivän selvää, hyvä niin. Moni kuitenkin tuppaa tulkitsevan säästämisen juurikin tällä tavalla. Esimerkkinä annoin tämän ajattelutavan, että kun kulutan tarpeeksi vähän voin jäädä eläkkeelle 35 vuotiaana.

Ostovoima ja yksilön kulutuskäyttäytyminen ovat eri asioita heti kun alimpien tuloluokkien yläpuolella tulee yhtään omaa valinnanvaraa. Yli vuosien keskimääräistettynä lainakorkojen maksaminen vähentää ostovoimaa ja sijoitustuottojen saaminen lisää ostovoimaa. Säästäminen ei siis ole pitkällä ajalla kulutusta vähentävä asia, koska säästäminen ainakin tuottaviin sijoituksiin lisää ostovoimaa. 

Kulutuskäyttäytyminen sen sijaan ei ole korkomatematiikkaa, vaan yksilön omia valintoja. Palkka on yksilön omaa rahaa, jolla saa tehdä mitä parhaaksi näkee. Siksi ostovoiman lisäys säästämällä ei välttämättä myöskään lisää kulutusta, kuten yllä sanotkin. En tiedä, ymmärsinkö sanomasi väärin, mutta puutuin siihen koska minun on vaikea hyväksyä syyllistämistä siitä, että käyttää osan tuloistaan hankkiakseen lisää tuloja, joilla tekee mitä huvittaa. Miten sijoitustoiminnan lisätulojen hankkiminen poikkeaa muusta tulonhankintaan investoinnnista? Sitten kun se tulo on saatu, se on omaa rahaa, jolla saa tehdä mitä huvittaa. Niin myös keskimäärin tapahtuu, koska ihmisten käytettävissä oleva raha on ainakin tähän saakka kanavoitunut jollain ajalla myös kulutukseen, joten siihen en kaipaa mitään ulkopuolista ohjausta.

Selvyyden vuoksi täsmennän, että kalikka ei kalahtanut tänne. Minulle säästäminen on mahdollisuus kuluttaa Rouvan kanssa yhdessä valittuihin kohteisiin. Meille ei talon ostaminen pelkällä palkalla olisi onnistunut mitenkään, mutta säästö- ja sijoitusharrastukseni vuoksi sekin oli mahdollista. En koe omaksi tehtäväkseni pyörittää liike-elämän rattaita maksamalla korkoa lainarahasta, jonka voin säästää itsekin. Ostan silläkin rahalla mieluummin vaikka pankin osakkeita.

En tietenkään paheksu lainan ottajia, jos lainan maksu sopii heidän pelisuunnitelmaansa paremmin kuin omaani. Mutta lainaajan pitää ymmärtää VÄHENTÄVÄNSÄ taloudellista liikkumavaraansa omalla valinnallaan, joten sillä lainalla kannattaa ostaa jotain sellaista, mitä oikeasti haluaa. Jos krääsän markkinoilla kysyntä heikkenee tämän seurauksena, niin sehän on vain hyvä asia ja Schumpeter pitää huolen krääsän valmistajista.

Erik kirjoitti:

Onkija, mistä johtuu, että päädyt aina väittelemään täällä ST:n foorumeilla? Tunnut asettavan itsesi jatkuvasti muiden yläpuolelle, mikä vaikeuttaa keskusteluja huomattavasti. Muut ovat jatkuvasti väärässä/ymmärtävät väärin sinun mukaasi ja useimmiten vaikuttaa siltä, että heität melko lennokkaita ja löyhiä kommentteja ilman erittäin vahvaa kompetenssia/tietotaitoa. Imo turhaa vastakkainasettelua jatkuvasti. Väitteesi harvoin kestää kriittistä ja huolellista tarkastelua.

Yhdyn tähän minkä joku täällä taisikin jo todeta.

" Mulle tulee Erikin oikeastaan kaikista viesteistä olo, että on ylimielinen kaikki tietävä mulkero. "