18 vuoden grindikokemuksella nettipokeriturnauksista voin todeta että teoria ja käytäntö ovat pokerinpelaamisessa ja siihen valmistautumisessa kuin yö ja päivä.
Tämä ei ihan avautunut mulle. Eikö tämä ole pikemminkin päinvastoin niin pelaamisen kuin siihen valmistautumisenkin kohdalla? Toki meillä kaikilla on omat siperia opettaa -hetkemme oppimiskäyrällä, toisilla lyhyemmät toisilla pitemmät. Imo valmistautumisessa mennään sillain mikä kullekin toimii, mut onhan suoriutumisen psykologiaakin avattu tosi paljon viimesen 50 vuoden aikana. Jokainen tyylillään siis, mut mielenkiintonen keskustelun aihe. Ite oon tykästynyt Tendlerin ajatuksiin pikkasen sovellettuna pelaamisen hmmm.. lokerointi (compartmentalize), rutiinit jne. Pistän painoa myös fyysiselle kunnolle. Ekat sataset lähtee aina personal trainerin suuntaan ja tuunataan kuntoilut kohilleen. Suosittelen muuten PT:tä lämpimästi, ovat vaan suolasen hintasia.
Kilppari kirjoitti:
Farseer kirjoitti:
Harvassa muussa hommassa joutuu koko ajan seuraamaan tilannetta ja hetken haparoinnista voi tulla kallis lasku.
Harvassa?
Mitä ne oikeat työt oikein on joissa ei voi tulla isompaa laskua kuin jostain kymppien sittareista?
Fyysisissä töissä herpaantuminen ja oho, lähti henki joltain.
Jäi vähän auki tän näpäytyksen pointti, koska varmaan tajusit mitä Farseer ajoi takaa. Onhan se 15 sekunnin aikaikkunassa aivan jatkuva päätöksenteko 4-6 tuntia ihan eri levelin kuluttavaa kuin moni arkinen ammatti, jossa on aikaa tehdä huolellisesti kriittisen tärkeät jutut.
Jäi vähän auki tän näpäytyksen pointti, koska varmaan tajusit mitä Farseer ajoi takaa. Onhan se 15 sekunnin aikaikkunassa aivan jatkuva päätöksenteko 4-6 tuntia ihan eri levelin kuluttavaa kuin moni arkinen ammatti, jossa on aikaa tehdä huolellisesti kriittisen tärkeät jutut.
Varmaan tajusi, mutta oli siinä myös pointtinsa. Farseer ei kai ole ollut ikinä(?) ns. "oikeissa töissä"? Eli en tiedä miten voi verrata oikeita töitä ja pokerinpelaamista.
Mulla on nyt n.10v siitä kun pokeri jäi pääasiallisena ansaintakeinona, ja en sitä kyllä ikinä kokenut kovin stressaavana tai kuormittavana. Toki aika oli eri, sieltä oli helppo kääriä ansiot elämiseen. Ja myös 10v tullut lisää ikääkin, joka voi vaikuttaa, mutta kyllä ns. "normaalissa työssä" on omat kuluttavat elementtinsä. Teen siistiä sisätyötä toimistossa, mutta kyllä siinä saa olla yleensä melkein koko päivän aika skarppina ja aktiivisena. Ei erinäisiä kokouksia voi vetää puolivaloilla, tai tehdä analyysejä/raportteja sinne päin. Virheistä maksetaan isojakin summia, toki ne ei mene omasta pussista, mutta jos työnsä haluaa tehdä hyvin niin kyllä se on henkisestikin kuormittavaa.
Ja väitän että kyllä sairaanhoitajilla on henkinen kuorma todella kovaa myös. Ei siinä yleensä saa tehdä huolellisesti työtään, ja mahdolliset virheet voi kostautua todella karusti.
Tästä puhuttu lukemattomia kertoja, mutta kyllä valmistautumiseen pitäisi kuulua fyysisestä hyvinvoinnista huolehtiminen. Sulla on aikaa pelata kymmeniä tunteja tietokonepelejä, mutta ei ole aikaa tai muuten halua liikkua? Väitän että auttaa myös henkisen kuormituksen kestämiseen kun fysiikka on kunnossa. Tiedän että se on hankalaa, mutta kuulostaa kyllä siltä että OP keksii syitä miksi X tai Y ei onnistu. Kuten se, että yksin asuminen lisää haastetta pitää asioista huolta...
Nyt on kyllä sellaista paskaa tullut tänne blogiin että jätän väliin tämän shitshown koska saatavilla olevat palkinnot eivät houkuta.
Pientä kevennystä näihin niin on optio että ei välttämättä tarvitse sen kummemmin mitään markkinoilla tehdä hopealuoton säilyttääkseen tai muutenkaan, jos mitään ei tapahdu.
Kevennys Wärtsilä 300 kpl á 10,45 (jäljellä 700 kpl).
Kevennys Citycon 700 kpl á 6,805 (jäljellä 5000 kpl).
Kun itse harrastin lajia vakavammin tuli sessiot usein aloitettua niin että puin päälle, lähdin ulos ja tein kävelylenkin. Palatessa koneelle oli sitten työmoodi päällä. Se on hieman eri fiilis kun istahtaa nojatuoliin kalsarisilteen kaffekupin kanssa.
Pakko kommentoida tätä "shitshowta". Itse oon pelannu käteispokeria ammattilaisena/puoliammattilaisena vajaa 10v ja "normaalia" työuraa takana aika saman aikaa. Pokerin haastavuutta työnä on vaikea kuvitella, jos ei ole itse sitä pelannut. Harva ymmärtää miten pienellä marginaalilla voittavatkin pelaajat pelin loppupeleissä biittaavat. Pelipäivän aikana yksi keskittymisen herpaantumisesta johtuva virhe niiden tuhansien päätösten seassa mitkä siellä 6-12 pöydällä samaan aikaan vilisee voi maksaa helposti koko päivän tuotto-odotuksen. Eli tuloksenteko on äärimmäisen pienistä tekijöistä kiinni, josta syystä pokeri vaatii maksimaalista keskittymistä koko pelisession ajan ja paljon töitä myös sen ulkopuolella. Lisäksi varianssi tuo oman mausteensa pokeriin työnä ja ainakin omasta mielestäni pokeri on monessa mielessä omaa normityötäni kuluttavampaa. Toisaalta pokerissa tapahtuvat virheet koskevat vain omaa tulopuolta, eikä sillä ole minkäänlaista vaikutusta muiden ihmisten elämään, jossa mielessä niitä voi pitää varsin "mitättöminä". Pokerissa tapahtuvaa virheen vaikutusta voisi normaalissa työelämässä verrata esim. tilanteeseen, jossa työstät päivän Word-tiedostoa, joka lopulta katoaa ja joudut tekemään sen uudestaan, voi voi. Tästä syystä haasteet "normaalissa" työelämässä ja pokerissa ovat omaan makuun todella vaikeita verrata.
Otetaan vielä sen verran kantaa itse Heron tilanteeseen, että ainakin täysin tuntemattoman ulkopuolisen silmin onhan tuo nyt unelmatilanne järjestää koko elämä juuri niin mallilleen pokeria, omia harrastuksia, kuntoilua, syömisiä ym. ajatellen kuin vain voi olla. Toki on hyvä muistaa, että meillä jokaisella on ne omat ongelmamme mitkä rajoittavat ja vaikuttavat omaan elämään niin, että sitä on täysin mahdotonta ulkopuolisen ihmisten arvioida.
Tsemppiä peleihin, sijoituksiin ja elämään yleisesti.
Ihan hyviä neuvoja Farseer saa, mutta aina välillä joistakin kommenteista paistaa läpi vahingonilo. Mielellään ollaan osoittamassa elämänhallinnan virheitä ihan puhtaasta kateudesta. Tehkää itse kokonaisuus paremmin älkääkä iniskö, ei me kukaan olla täydellisiä kaikilla elämän osa-alueilla.
Ihan hyviä neuvoja Farseer saa, mutta aina välillä joistakin kommenteista paistaa läpi vahingonilo. Mielellään ollaan osoittamassa elämänhallinnan virheitä ihan puhtaasta kateudesta. Tehkää itse kokonaisuus paremmin älkääkä iniskö, ei me kukaan olla täydellisiä kaikilla elämän osa-alueilla.
En tiedä mihin viesteihin viittaat? Mutta puhtaasta kateudesta mihin? Jotenkin mulle on tullut kuva, ettei OP voi kovin hyvin (?) Ihan aidosti toivoisin että löytyisi ryhtiä laittaa niitä osa-alueita kuntoon joissa on kipuilua vuodesta toiseen. Mahdollisuuksia olisi, mutta jostain syystä kykyä ei. On aikaa ja rahaa, mutta asiat jotka olisi laitettavissa kuntoon ei vain edisty.
Toivottavasti jokin naksahtaa jossain ja tulee pysyviä muutoksia elämäntapoihin. Kukaan ei pysty pitämään muutosta yllä pelkällä tahdonvoimalla, kyllä se muutos pitää tapahtua elämäntavoissa.
No voisiko olla niin, että joku saattaisi kadehtia toisen henkilön varallisuutta? Miksi koit tarvetta esittää, että tämä itsestäänselvyys ei sinulle auennut? Halusitko vielä alleviivata että Farseer ei kylve pillumeressä tai harrasta liikuntaa yhtä paljon kuin sinä varmaan sitten harrastat?
No voisiko olla niin, että joku saattaisi kadehtia toisen henkilön varallisuutta? Miksi koit tarvetta esittää, että tämä itsestäänselvyys ei sinulle auennut? Halusitko vielä alleviivata että Farseer ei kylve pillumeressä tai harrasta liikuntaa yhtä paljon kuin sinä varmaan sitten harrastat?
🤔 Noniin. Ota vähän simaa ja rauhoitu.
Ja ei se ihan suoraan kyllä auennut. Ensinnäkin, yleensä kai jengi kadehtii jonkun elämää ja mahdollisuuksia, johon liittyy raha yhtenä osana? Ja onhan Farseerilla rahaa, mutta eiköhän parempiakin kohteita löydy? Ei siellä nyt NIIN paljon rahaa ole? Tarkoitan, että kaikista kohteista joita edes tällä foorumilla on, niin onko farseer ykkösvalinta varallisuuteensa puolesta jota kadehtia? En tajua mistä flippaat.
En mä tiedä OP pillutouhuista, enkä tiedä miten ne tähän liittyy. Haluatko avata hiukan? En ole täysin varma paljonko OP liikkuu. Voi olla että liikun enemmän. Mene ja tiedä.
Edit: Sori turhasta spämmistä tänne. Ihan rakentavasti koitin kirjoittaa, mutta jengi lähtee käsistä täällä :/
Nämä on todella herkkiä asioita ottaa puheeksi, kun ei tiedä missä mielentilassa vastaanottaja ylipäätään on. Ne voi herkästi syventää kuoppaa, niinkuin tuntuu tapahtuneen tuossa ylempänä olevan viestin perusteella. Mutta ihminen noin ylipäätään tarvitsee ainakin jossain määrin onnistumisen tunteita, sekä sosiaalisia kanssakäymisiä. Ja mieluiten myös fyysisiä suoritteita. Onnistumisen tunteet vapauttaa dopamiinia, joka on onnellisuushormoni. Ja fyysiset suoritteet vapauttaa endorfiinejä, jotka on myös onnellisuushormoni ja vahvistaa dopamiinin toimintaa.
Useimmat ihmiset saa nuo käytännössä töistä ja harrastuksista. Työt tarjoaa onnistumisia ja harrasteet sitä fyysistä suoritetta, sekä molemmat tarjoaa sosiaalisia kanssakäymisiä. Sen mitä olen blogia lukenut, niin ylläpitäjällä on tapana asettaa itselleen ihan älyttömän vaikeasti saavutettavia, sekä pitkäaikaisia tavoitteita. "Miljonääriksi seitsemässä vuodessa" "xx määrä kiloja pois vuodessa" jne. Nuo tarjoaa todella pienen todennäköisyyden onnistua ja jos sattuu matkan varrella tulemaan yhtään takapakkia, niin silloin häviää täysin yleensä motivaatio ja koko homma kaatuu siihen. Huomattavasti parempi vaihtoehto olisi ottaa pieniä tavoitteita, ja kun ne suorittaa, niin dopamiinitasot nousee ja onnellisuus kasvaa. Samalla on helpompi siirtyä sitten suorittamaan sitä seuraavaa pientä tavoitetta.
Alussa ne kannattaa pitää oikeasti todella pieninä, että onnistumisen mahdollisuudet on korkeat ja sitä kautta se jatkaminen helpottuu. Esim tuossa painonpudotuksessa ne voi olla vaikka alkoholin käyttö puoleen, hampurilaiset pois arkipäivänä jne. Pieniä askelia, onnistumisia ja etenemistä. Siihen rinnalle sitten tuota fyysistä rasitusta, että saa myös endorfiinit liikkeelle ja se auttaa sitten jatkossa keskittymään paremmin tekemiseen. Mutta siinäkään ei kannata aluksi olla liian tiukka itselle. Muistelisin, että aloittajalla oli joku tietty määrä askelia päivässä tms juttu. Se on taas näitä liian isoja tavoitteita. Ottaa tietyn määrän askelia päivälle, mutta vaikka 2-3 kertaa viikossa aluksi. Siinä tulee sitten onnistumisia, taas edetään ja jossain vaiheessa siitä alkaa tulla tapa. Mutta jos heti asettaa liian kovat tavoitteet, ensimmäinen vastoinkäyminen ja koko homma kusee ja mennään taas synkkiin vesiin.
Dopamiini nimenomaan on se tärkeä hormoni pokerin pelaajalle. Se auttaa keskittymään ja pidentää sitä keskittymistä. Ja endorfiini vahvistaa dopamiinin vaikutuksia. Eli kun lähdetään rakentamaan pohjaa, niin aluksi paljon pieniä onnistumisia, dopamiini liikkeelle. Samoin liikuntaa, mutta anteeksi antavalla tavalla, taas saa dopamiinia onnistumisista ja endorfiinia itse liikunnasta. Sen jälkeen mieli voi paljon paremmin ja keskittyminen tekemiseenkin on paljon parempaa. Tsemppiä joka tapauksessa tekemiseen. Sitä on varmasti jo saavutettu paljon enemmän, mitä useampi ihminen tulee koskaan saavuttamaan. Annat vaan itsellesi tilaa tajuta, että välttämättä aina et ole asioissa oikeassa, eikä se haittaa, asioita ja tekemistä voi muuttaa.
Pakko kommentoida tätä "shitshowta". Itse oon pelannu käteispokeria ammattilaisena/puoliammattilaisena vajaa 10v ja "normaalia" työuraa takana aika saman aikaa. Pokerin haastavuutta työnä on vaikea kuvitella, jos ei ole itse sitä pelannut. Harva ymmärtää miten pienellä marginaalilla voittavatkin pelaajat pelin loppupeleissä biittaavat. Pelipäivän aikana yksi keskittymisen herpaantumisesta johtuva virhe niiden tuhansien päätösten seassa mitkä siellä 6-12 pöydällä samaan aikaan vilisee voi maksaa helposti koko päivän tuotto-odotuksen. Eli tuloksenteko on äärimmäisen pienistä tekijöistä kiinni, josta syystä pokeri vaatii maksimaalista keskittymistä koko pelisession ajan ja paljon töitä myös sen ulkopuolella. Lisäksi varianssi tuo oman mausteensa pokeriin työnä ja ainakin omasta mielestäni pokeri on monessa mielessä omaa normityötäni kuluttavampaa. Toisaalta pokerissa tapahtuvat virheet koskevat vain omaa tulopuolta, eikä sillä ole minkäänlaista vaikutusta muiden ihmisten elämään, jossa mielessä niitä voi pitää varsin "mitättöminä". Pokerissa tapahtuvaa virheen vaikutusta voisi normaalissa työelämässä verrata esim. tilanteeseen, jossa työstät päivän Word-tiedostoa, joka lopulta katoaa ja joudut tekemään sen uudestaan, voi voi. Tästä syystä haasteet "normaalissa" työelämässä ja pokerissa ovat omaan makuun todella vaikeita verrata.
Otetaan vielä sen verran kantaa itse Heron tilanteeseen, että ainakin täysin tuntemattoman ulkopuolisen silmin onhan tuo nyt unelmatilanne järjestää koko elämä juuri niin mallilleen pokeria, omia harrastuksia, kuntoilua, syömisiä ym. ajatellen kuin vain voi olla. Toki on hyvä muistaa, että meillä jokaisella on ne omat ongelmamme mitkä rajoittavat ja vaikuttavat omaan elämään niin, että sitä on täysin mahdotonta ulkopuolisen ihmisten arvioida.
Tsemppiä peleihin, sijoituksiin ja elämään yleisesti.
En käynyt keväthangilla Rukalla, vaan perinteisellä rantaraitin lenkillä yhdistettynä poreammeeseen ja mietin samalla että mitä tälle blogille tekisi. Seitsemän vaihtoehtoa tuli mieleen:
Sulje koko paska
KirjoitaMuttaÄläLue
Mene muuten kuin tähän asti mutta jätä vähäkin muuhun kuin sijoittamiseen viittaaminen pois (eli tulisi lähinnä ostot/myynnit ja kvartaalitulokset)
Perusta oma hömppäblogi muulle ja jätä tämä sijoitusasialle
Blokkaa trollit ja keskity asiallisiin viesteihin sekä koita löytää kirjoittamisen into, mutta keskity sijoittamiseen
Kirjoita ihan kaikesta, vedän kaikki ylitse tyyliin Pokerisivut ja tee tästä kunnon infernoblogi
Siirrä koko blogi jonnekin muualle
Sijoitusstrategian näkökulmasta ykkönen olisi looginen vaihtoehto (myy kaikki kun positio vituttaa), mutta olisihan se vähän sääli tavallaan kirjoittaa runsaat kuusi vuotta blogia ja lopettaa se ennen kuin blogi on riittävän vanha ensimmäiselle luokalle. Etenkin kun otsikossakin on seitsemän vuoden aikamääre, vaikka tavoitteesta on jo hyvä aikaa sitten luovuttu.
Kakkonen ei käytännössä varmasti toimisi, uteliaisuus ottaisi vallan.
Kolmonen on pitkälle se mitä edellisen muutaman kuukauden tauon jälkeen olen kokeillut, mutta aika huonolla menestyksellä. Ei tee hyvää kirjoitusmotivaatiolle tai jaksamiselle jos koko blogin avaaminen vituttaa ihan liian usein.
Nelonen olisi ihan solidi, mutta en näe syytä miksi perustaisin sitä tänne. Enkä ole niin mielenkiintoinen otus kuin PikkuPro.
Vitonen houkuttaisi, mutta en tiedä mitä siitä tulisi. Mutta olisiko se kuitenkaan epäonnistuessakaan huonompi kuin kakkonen tai kolmonen? Voisihan se olla että keskustelusta tulisi asiallisempaa ja itsekin jaksaisi vastailla kommentteihin paljon paremmin jos trollit eivät vetäisi keskusteluja omille tangenteilleen. Tämähän on vapaa maa ja hehän voivat jopa innostua blogittamaan itse. Eikä trollin määritelmä koske siis kuin pientä osaa keskustelijoista, mutta ne kommentit vain vievät välillä voimat ja johtavat myös asialliset keskustelut kasalliseksi höyryävää paskaa.
Kutonen eli
houkuttaisi kieltämättä mielen syvimpiä sopukoita, mutta ehkä sekin toimisi paremmin muualla. Tosin olisihan se hauska haukkua vaihteen vuoksi kaikki sijoittajat paskavalaiksi.
Seiska taas rysähtää siihen että hyviä blogialustoja ei liiemmin ole. Tämä on kivan helppokäyttöinen ja aihealueeseen sopiva. Pokeribloggaamiseenkin on into vähän sammunut, kuten näkyy: http://pokeriblog.blogspot.com/ (Discord-blogi on aktiivisempi, mutta se on enemmän infernoa). Osin syynä että blogspot ei ole minusta kovin helppokäyttöinen blogialusta ja pelit ovat jääneet vähälle. Ehkä laitan IRL-jutut facebookiin ja pokerijutut discordiin jatkossa.
Jos jollain on jostain asiasta eri mielipide esim:
- pokerinpeluu ei ole kovin rankka ammatti
- On helppo syödä terveellisesti syömällä vain porkkanoita
- keskusta on puolueena perseesta
...niin älä ota noita mielipiteitä henkilökohtaisena hyökkäyksenä vaan mieti miksi joku ajattelee niin, asia on hänelle yhtä suuri totuus kuin vastakkainen mielipide sinulle.
Toki aina välillä jotkut oikeasti trollaavat, mutta väitän, että siinä taitavia on niin harvassa, että muutkin lukijat ne tunnistavat ja ne voi vaan ohittaa.
Sinulla kuitenkin on annettavaa monella saralla...sijoittamisesta jonkinlaista näkökulmaa siitä ymmärtäville ja kiinnostuneille, rahapelitietämystä pelihimoisille (ja järkipelureille), painonhallintahaasteita (tarkoitan tätä positiivisella viballa, näihin on palstalla saatavilla takaisinpäinkin ihan hyviä näkökulmia).
Kun kuitenkin tykkäät kirjoittaa ja avata elämääsi, ota hieman enemmän löysin rantein ja käytä keskustelua hyväksesi omissa heikoissa elämän osa-alueissasi. Täällä kuitenkin tulee hyviä pointteja, vaikkei ne sinun ajatusmaailmaan aina sopisikaan. Ajan kanssa tarkastelemalla voit huomata että asialla on monta puolta. Pelkät trollit voi jättää täysin omaan arvoonsa, vetää vartin henkeä jos lukee joltain täyttä sontaa, ja jos näkee tarpeelliseksi vastata niin tylyttää muutamalla nasevalla vastauksella ja that's it, mutta ei lähde suotta koko päiväänsä pilaamaan.
Näissä ravintoasiaperiaatteissasi olisi varmasti kriittisen tarkastelun varaa, niin kuin ajankäytössäkin. Mutta kuten GHearst ansiokkaasti mainitsi, kukaan ei ole täydellinen kaikilla elämän osa-alueilla (PikkuPro on lähellä täydellisyyttä, jos likvidit vaan jaksaa saada tasaisin väliajoin riittävää buustia:) )
Moni meistä tietää teoriassa täydellisen elämän reseptin, ja monella on siihen lähes tarvittavat resurssit, mutta silti onnellisuus ja menestys voi jäädä saavuttamatta. Laiskuus, kateus, oman mielen rajoitukset voivat olla pienestä kiinni...pienikin armollisuus ja maltilliset stepit voivat aikaansaada suuria henkisiä harppauksia...aivan kuten Castelierokin kirjoitteli. Jokainen on joskus väärässä, moni aika useinkin, mutta koskaan ei ole liian myöhäistä oivaltaa ja muuttaa asioita.
Joten minä kannustan kirjoittamaan avoimesti, varomaan ettei vanne kiristä liikaa päätä, ja ottamaan palstan mahdollisen vuorovaikutuksen maltillisesti vastaan. Uskon että sinulle olisi siitä hyötyä. Monia kuitenkin kiinnostaa sinun tekstisi, ja jos vielä pystyisit kertomaan että olet saanut elämäsi osa-alueita parannettua palstan vuorovaikutuksen avulla, se varmasti motivoisi muitakin.
Tämä on yksi harvoista blogeista joita täällä luen, oikein mielenkiintoista lukea, tässäkin on omaa tietynlaista aitoutta miksi jaksaa lukea. Pelkät "ostin tätä ja myin tota" on melko turhia, varsinkin jos perustelut vähäisiä tai olemattomia.
Usein ei viitsi kommentoida noihin sun elämän kipukohtiin mitään.. tiedän ettei multa niihin mitään uutta kulmaa voi tulla, mutta silti aika ajoin kolmentoin ja eilen ajoin miinaan ja kommentoin, ja joku tilttaa aika nopeasti.
En tiedä mihin kirjoituksiin viittaat trollauksina, mutta tosiaan eriävä mielipide ei välttämättä ole trolli...
En käynyt keväthangilla Rukalla, vaan perinteisellä rantaraitin lenkillä yhdistettynä poreammeeseen ja mietin samalla että mitä tälle blogille tekisi.
Yksi vaihtoehto on jatkaa kuten aikaisemminkin mutta ymmärtää paremmin, miksi blogi saa sellaisia kommentteja kuin se saa. Ja hyväksyä siihen liittyvät itsestäänselvyydet.
Jos blogisti heittelee kontroversiaaleja tekstejä niin on selvää, että se herättää keskustelua. Jos esimerkiksi ihminen joka ei käsittääkseni ole juurikaan ollut parisuhteessa kertoo, että yksin eläminen haittaa pokerin pelaamista, koska silloin joutuu tekemään kaiken itse, niin onko tuo nyt ihme että tällaisia kommentteja ihmetellään. Pokeri ja parisuhde sopivat harvoin yhteen, varsinkaan niin että kiva kun joku hakee kiinalaista ettei itse tarvitse kun on nää pelit tässä nyt. Jos taas tässä tarkoitettiin pelkkää kämppisvaihtoehtoa, se olisi kannattanut tuoda esille.
Samalla tavalla jos joku jolla ei liene montaakaan päivää kokemusta ns. oikeista töistä, alkaa vertailemaan pokeria ja oikeita töitä, ei kannata hämmästyä jos kommentti herättää mielipiteitä.
Toisaalta sitäkään ei ehkä ole syytä yllättyä, että jos vuodesta toiseen asettaa itselleen julkisesti tavoitteita esimerkiksi painonhallinnan kanssa, epäonnistuen niissä, eikä ymmärrä että onnistunut painonhallinta on vain ja ainoastaan elämäntapakysymys, ei dieettikysymys, että joku saattaa asiasta huomauttaa.
Kaikessa yksinkertaisuudessaan sitähän sitä tuppaa tulemaan mitä sattuu tilaamaan. Sen hyväksyminen olisi ehkä ensimmäinen järkevä peliliike.
Kiinni vaan kesän ajaksi, aurinko tekee hyvää. Tsempit!
Joo vedä samalla tietokone irti seinästä ja suo itelles pitkä koko kesän yli jatkuva loma. Tuut huomaamaan miten vaivattomaks (koukuttavaks) liikkuminen muuttuu ku pääset eroon turhista murheista. Hikinen puntti stressaavan työpäivän päätteeks on orjille. Kesä on vapaaherran kulta-aikaa.
Jos kaiken stimuluksen jättämä tyhjiö on liian iso hallittavaks älä ala dokaamaan vaan polta budia. Olettaisin et sul on vitulliset laskut edessä ja monta miinaa vältettävänä. Stressin, viinan, roskaruoan ja (uhka)pelien rinnalla pikku iltaspliffi ei oo mitään. Huom puhun päihteettömyyden nimeen mut askel kerrallaan.
Palailen noihin kohta. Olen vähän lueskellut Daytraderin vanhoja kirjoituksia (oivaa asiaa edelleen) ja pistin hänen suosittelemansa kirjat (+1 pokerikirjan) tilaukseen (oli -10% ale adlibriksessä):
You Can be a Stock Market Genius 16,83 €
DIY Financial Advisor 23,22 €
Endgame Poker Strategy 23,40 €
The Outsiders 30,33 €
Mistä tuleekin aiheena mieleen että hyvät kirjoittajat ovat olleet Sijoitustiedolla vähenemään päin ja aiemmin hyvä asia-kohina-suhde on mennyt päälaelleen. Inderesin foorumin perustaminen tappoi aika hyvin yhtiöketjut täällä ja keskustelun hajautuminen erilaisille areenoille (esimerkiksi discordiin ja podcasteihin) on toki vaikuttanut tähän, mutta hyviä sijoitusblogeja ei enää löydy entiseen tapaan. Senkin takia motivaatio kirjoittamiseen on ollut jo pidempään laskussa.
Jos jollain on jostain asiasta eri mielipide esim:
- pokerinpeluu ei ole kovin rankka ammatti
- On helppo syödä terveellisesti syömällä vain porkkanoita
- keskusta on puolueena perseesta
...niin älä ota noita mielipiteitä henkilökohtaisena hyökkäyksenä vaan mieti miksi joku ajattelee niin, asia on hänelle yhtä suuri totuus kuin vastakkainen mielipide sinulle.
Toki aina välillä jotkut oikeasti trollaavat, mutta väitän, että siinä taitavia on niin harvassa, että muutkin lukijat ne tunnistavat ja ne voi vaan ohittaa.
En suutu erilaisen mielipiteen esittämisestä, vaan trollailusta, olkiukkoilusta ja sanojen syöttämisestä suuhun. Keskustaa saa kritisoida ja itse teen sitä aktiivisesti, mutta keskustelun tunkeminen täyteen paskaa ja nollakommentteja ei ole kritisointia vaan trollausta. Esimerkiksi:
Kilppari kirjoitti:
Farseer kirjoitti:
Harvassa muussa hommassa joutuu koko ajan seuraamaan tilannetta ja hetken haparoinnista voi tulla kallis lasku.
Harvassa?
Mitä ne oikeat työt oikein on joissa ei voi tulla isompaa laskua kuin jostain kymppien sittareista?
Fyysisissä töissä herpaantuminen ja oho, lähti henki joltain.
1) En pelaa kympin sittareita. Turnauspokerissa voi hetken herpaantuminen (tai varianssi) maksaa kuukausien tuoton.
2) Jopa sinä varmaan tajuat että suurimmassa osassa palkkatöitä palkka ei muutu juurikaan sen mukana miten hyvin työsi teet. Toisin kuin pokerissa.
3) Paska trollaus, nykypäivänä ei hommat laillisuuden rajoissa hoitamalla henki lähde kovin helpolla keneltäkään, ellei itse lähde tekemään itsemurhaa.
Mietin kyllä sulle banneja, mutta Ukraina-keskustelun perusteella et välttämättä trollaa tarkoituksella vaan puhut vain asioista suurella äänellä joista sinulla ei ole minkäänlaista faktatietoa mutta sitäkin enemmän mielipiteitä. Esimerkiksi tässä viestissä koko kirjallinen antisi perustui valheelliseen premissiin ja täydelliseen historian ymmärtämättömyyteen ja höystit sitä kasalla hölmöä Venäjä-propagandaa.
Mielipiteitä on erilaisia, mutta ei kannata esittää niitä julkisesti jos faktatieto on luokkaa Putinin trollitehtaiden matsku.
Porukka ei nyt varmaan alkuperäisestä postauksesta tajunnut mutta vaihtoehto 6 tarkoittaisi siis tällaista sisältöä:
Voi vittu nyt taas mikä vitun äpärä siellä vitun yhtiökokouksessa kysyi ihan vitun typeriä asioita osingonjaon aikataulusta. Voisi vittu opetella perusasiat ja lopettaa meidän muiden ajanhaaskauksen saatana. Vittu miten vähällä järjellä porukka oikein sijoittaa, tuokin apina on varmaan heittänyt tikkaa ja osunut kerrankin siksi oikeaan.
Jumalauta kun vituttaa kaupassa ääliöpaskat jotka maksavat kaksi euroa puolesta litrasta limsaa kun samalla hintaa saisi tarjouksesta kuusi litraa samaa herkkua. Tuokin tapaus varmasti joku sossupummi joka netissä ulisee miten rahat ei riitä mihinkään mutta oma taloudenhallinta on samalla tolalla kuin Sanna Marinin ja Kimmo Kiljusen äpärälapsella jonka kummina on Li Andersson.
Vittu saatana perkele toi Pyysing on onnekas paskavalas jumalauta. Taas se munkkirunasi Tallinnassa pelattuaan kuin pulloperseapina koko ajan.
Samalla tavalla jos joku jolla ei liene montaakaan päivää kokemusta ns. oikeista töistä, alkaa vertailemaan pokeria ja oikeita töitä, ei kannata hämmästyä jos kommentti herättää mielipiteitä.
Tämä on jostain syystä jäänyt oudosti elämään. Oon kuitenkin tehnyt junnuna helvetisti torimyyntihommia ja siihen kylkeen esimerkiksi marjanpoimintaa, kesätöissä ollut vaatepainossa ja neljä kuukautta tehnyt toiminnanjohtajan pestiä. Vapaaehtoishommia paljon enemmänkin. Toki jotkin vähä-älyiset rasva-apinat toki eivät pidä noista mitään "oikeana työnä", mutta on tuossa kohtuullisesti valikoimaa.
Kaikki noista on olleet paljon helpompia ja tasaisempia tulonlähteitä kuin pokeri. Mutta samalla sen verran tylsiä ja huonosti palkattuja, ettei ole merkittävissä määrin ollut kiinnostusta palata hommiin.
Miksi vitussa tekisin paskahommia sen takia, että joidenkin mielestä vain ne ovat "oikeita töitä"? Jos oma homma on paskaa ja se vituttaa, ei sitä ole pakko tehdä. Se on vain ihan helvetin typerää kuluttaa merkittävä osa ajastaan duunissa mikä vituttaa ja mistä ei saa kunnollista korvausta.
Työt tarjoaa onnistumisia ja harrasteet sitä fyysistä suoritetta, sekä molemmat tarjoaa sosiaalisia kanssakäymisiä. Sen mitä olen blogia lukenut, niin ylläpitäjällä on tapana asettaa itselleen ihan älyttömän vaikeasti saavutettavia, sekä pitkäaikaisia tavoitteita. "Miljonääriksi seitsemässä vuodessa" "xx määrä kiloja pois vuodessa" jne. Nuo tarjoaa todella pienen todennäköisyyden onnistua ja jos sattuu matkan varrella tulemaan yhtään takapakkia, niin silloin häviää täysin yleensä motivaatio ja koko homma kaatuu siihen. Huomattavasti parempi vaihtoehto olisi ottaa pieniä tavoitteita, ja kun ne suorittaa, niin dopamiinitasot nousee ja onnellisuus kasvaa. Samalla on helpompi siirtyä sitten suorittamaan sitä seuraavaa pientä tavoitetta.
Alussa ne kannattaa pitää oikeasti todella pieninä, että onnistumisen mahdollisuudet on korkeat ja sitä kautta se jatkaminen helpottuu. Esim tuossa painonpudotuksessa ne voi olla vaikka alkoholin käyttö puoleen, hampurilaiset pois arkipäivänä jne. Pieniä askelia, onnistumisia ja etenemistä. Siihen rinnalle sitten tuota fyysistä rasitusta, että saa myös endorfiinit liikkeelle ja se auttaa sitten jatkossa keskittymään paremmin tekemiseen. Mutta siinäkään ei kannata aluksi olla liian tiukka itselle. Muistelisin, että aloittajalla oli joku tietty määrä askelia päivässä tms juttu. Se on taas näitä liian isoja tavoitteita. Ottaa tietyn määrän askelia päivälle, mutta vaikka 2-3 kertaa viikossa aluksi. Siinä tulee sitten onnistumisia, taas edetään ja jossain vaiheessa siitä alkaa tulla tapa. Mutta jos heti asettaa liian kovat tavoitteet, ensimmäinen vastoinkäyminen ja koko homma kusee ja mennään taas synkkiin vesiin.
On täällä pienempiäkin tavoitteita, kuten vuosituotot sijoituspuolella ja niitä on seurattu 3 / 6 kuukauden välein. Toisin kuin pokerissa ja liikkumisessa ja painonpudotuksessa, viikkojen tai edes parin kuukauden kestoiset tavoitteet eivät vain sovellu pääosin sijoittamiseen. Ja kuinka vitun tylsä olisikaan blogin otsikko "kuukaudessa 0,5% tuottoa".
Strategisia tavoitteita on hyvä olla, mutta on tässä taktisiakin tavoitteita. Kaikkea en tosin kirjoittele tänne, ja sijoittamisen puolella nuo taktiset tavoitteet ovat yleensä heikosti kvantifioitavissa jos kyseessä ei ole esimerkiksi "luen X sijoituskirjaa tässä kuussa". Tossa kuukauden huippuaktiivisessa painonpudotuksessa tavoite oli 8 kg vaikka en sitä tänne kirjoittanut ja pokeriblogeissa minulla on usein ollut esimerkiksi yhden turnaussarjan mittaisia tavoitepuristuksia.
Mitä liikkumiseen tulee niin tässä on ollut tavoite tehdä kolme liikuntasuoritusta (esimerkiksi uimassa käynti tai vähintään 10000 askeleen lenkki) viikossa kevään aikana. Pieniä tavoitteita löytyy, vaikka en niistä tänne kirjoittaisi. Suuri tavoitekuva on silti syytä pitää mielessä, joskin tiukasti määritellyt aikarajoitteet saattavat välillä olla vähän turhia.
P. S. Tuo "miljonääriksi seitsemässä vuodessa" ei mielestäni ole näin jälkikäteen katsottuna mitenkään erityisen kova tavoite. Kakkaa on vain iskenyt tuulettimeen aina esimerkiksi isosta turnauskolluusiosta henkiseen meltdowniin ja sen lisäksi 2019 alussa tehtiin strateginen päätös paluusta opintojen pariin mikä ei ollut ensisijaisena tarkoituksena 2017 alussa kun blogia perustettiin. Parin tutkinnon viimeistelyyn menee ja on mennyt paljon aikaa ja voimavaroja, mitkä ovat pois rahanteosta. Noista kaikista huolimatta ollaan saatu omaisuutta kasaan melko hyvin, vaikka miljoona jääkin kauas.
Ja ei se ihan suoraan kyllä auennut. Ensinnäkin, yleensä kai jengi kadehtii jonkun elämää ja mahdollisuuksia, johon liittyy raha yhtenä osana? Ja onhan Farseerilla rahaa, mutta eiköhän parempiakin kohteita löydy? Ei siellä nyt NIIN paljon rahaa ole? Tarkoitan, että kaikista kohteista joita edes tällä foorumilla on, niin onko farseer ykkösvalinta varallisuuteensa puolesta jota kadehtia? En tajua mistä flippaat.
Oi helvetti. Porukka kadehtii aivan helvetisti, usein sellaisista asioista missä ei paljon ole kadehdittavaa. Tässä esimerkiksi pientä listaa:
Olen suhteellisen nuori ja suhteellisen terve sekä suhteellisen älykäs (mies)
Nettovarallisuuteni on ikäluokkaani (35-44, oon siis 36) verrattuna 5x suurempi kuin mediaani (on maamme köyhä ja siksi jää)
Olen korkeasti koulutettu ja tutkintoni on mielenkiintoiselta alalta (ainakin omasta mielestäni)
Olen matemaattisesti ja taloudellisesti lukutaitoinen (kielipää onkin sitten paljon heikompi)
Minulla ei ole parisuhdetta (sitä en ymmärrä, mikseivät ihmiset osaa luopua sellaisista parisuhteista jotka ovat niin perseestä)
Olen rohkeasti oma itseni, enkä pyytele anteeksi eikä minun tarvitse juuri pelätä cancelloijia kun en ole sidoksissa työpaikkaan / asiakkaisiin
Osaan pelata pokeria, shakkia ja montaa muuta peliä paljon paremmin kuin 99% ihmisistä
Itsekin kadehdin monia ihmisiä. Esimerkiksi Pyysingin onnekkuutta, Wahlroosin elämäntarinaa ja kaksikymppisten junnujen loputonta energiaa ja suorituskykyä.
On aikaa ja rahaa, mutta asiat jotka olisi laitettavissa kuntoon ei vain edisty.
Tätä en oikein ymmärrä. Okei, rahaa on kohtuullisesti, se on totta. Ei tosin olisi jos sitä olisi holtittomasti hassattu menemään.
Sen sijaan vapaata aikaa minulla ei juurikaan ole. Eikä varmasti aikaa yleisestikään sekuntiakaan ylitse sitä 24 tunnista päivässä mitä teillä muillakaan.
Käytettävissä olevan ajan suhteen väittäisin sen sijaan olevani reippaasti heikommassa asemassa kuin keskivertoihminen. Unentarve on yksilöllistä (ja muuttuu toki iän mukana), mutta itselläni riittävän päivittäisen unen tarve on noin 9,5 tuntia. Alle 9 tunnin keskimääräiset unet romahduttavat keskittymiskykyni ja henkisen toimintakykyni. Toisaalta kunnolla nukuttuani vireystilani ja keskittymiskykyni ovat erittäin hyvät.
Kun keskimääräinen aikuisen unentarve on ilmeisesti (tutkimusten mukaan) 7,5 tuntia, tarkoittaa tuo käytännössä kahta tuntia vähemmän hereilläoloaikaa per päivä. Eli 730 tuntia vähemmän hereilläoloaikaa vuodessa.
Positiivisella puolella: nukkuminen on kivaa. Ja hyvin levänneenä väitän että olen paljon tehokkaampi kuin keskivertoihminen 7,5 tunnin unilla.
Nukkuminen on kyllä kivaa, mutta riittävällä unella on hintansa muuhun käytettävissä olevan ajan muodossa.
