Rohkaistuimpa minäkin jonkinlaisen sijoitusblogin tänne avaamaan. Taustoista sen verran, että kolmekymppinen, ex-semipokkapro/vakavamielinen harrastelija kyseessä, nykyisin ihan oikeissa töissä. Pokerista olen jotain onnistunut minäkin joskus voittamaan, mutten kuitenkaan niin paljoa, ettei tarvitsisi nykyään tuota oravanpyörää polkea. Tosin jos omistaisin aikakoneen, niin saattaisin palata takaisin tuonne 2007 vuoteen ja tehdä joitain asioita toisin, sen verran on alkanut tämä perus 8-16 arki korpeamaan. Mutta se siitä, en ollut riittävän hyvä, enkä panostanut lajiin riittävästi joten haihattelut sikseen.
Pokerista jäi kuitenkin jotain hiluja käteen (vaikka kovin yritin jossain vaiheessa kaikkia voittoja kaataa kurkusta alas), lisäksi nykyisestä palkkatyöstä jää myös pääsääntöisesti jotain sukanvarteen. Näiden turvin olen onnistunut jonkinlaisen osakesalkun kasaamaan, ei tosiaan mikään set for life -ratkaisu, mutta kai noillakin masseilla muutaman vuoden elelisi. Sijoitustouhut aloitin joskus 2008 nostamalla opintolainaa ja ostamalla randomilla jotain osakkeita, sen suuremmin mistään mitään tietämättä. Jossain vaiheessa luin Erolan "Paras Sijoitus" -kirjan, ja sen seurauksena siirsin kaikki suorat osakeostot Seligsonin rahastoihin. Totesin tuon indeksisäästämisen kuitenkin jonkin ajan kuluttua liian tylsäksi tällaiselle elämäntapagämblerille, ja siirryin takaisin suoriin osakeostoihin.
Reilu vuosi sitten sitten sattumalta löysin tieni tänne, ja siitä saakka on tosiaan lähes päivittäin Sijoitustietoa tullut lueskeltua. Etenkin tämä foorumi on mielestäni erinomainen (vähän kuin pokkatieto oli silloin joskus), ja hienoa että Isot Pojat avaavat näkemyksiään tällaisten pörssipaistien luettavaksi. Toivottavasti taso kestää yhtä hyvänä myös tulevaisuudessa.
Sijoittamisen kanssa tuntuu olevan vähän sama juttu kuin pokerin kanssa; jokapäiväisessä elämässä keskivertokansalaisen kanssa asiasta on ihan turha yrittää mitään järkevää keskustelua saada aikaiseksi. "Minä olen onneksi tajunnut pysyä kaukana pörssipeleistä", "Sijoitan ennemmin itseeni" ym. -kommentit on kuultu moneen kertaan. Ehkä tilttautavimman ja samalla hauskimman keskustelun kävin yksi päivä töissä ihan fiksuna pitämäni henkilön kanssa aiheesta omistusasuminen vs. vuokralla olo. Keskustelu päättyi oikeastaan vihun kommenttiin "vuokralla-asujat eivät tajua sitä, että heille ei jää sitten työuran jälkeen mitään omaisuutta eläkepäivien varalle". Kun ei ole ylihintaista betonikuutiota ytimestä tai pystyyn lahoavaa rintamamiestaloa, ei voi olla mitään omaisuutta. Näinhän sen täytyy olla.
Viime vuosien ajan sijoitusasteeni on ollut pääsääntöisesti vähintään 100%, tosin viime vuoden loppupuolella yritin vähän keventää kun joka puolelta toitotetaan tälle vuodelle rommausta (tosin näin taitaa olla ennustettu jo viime rommauksesta lähtien). Lisäksi todennäköisesti nyt keväälle on muutenkin vähän ylimääräisiä kuluja tiedossa. Onnistuinkin hetkellisesti keventämään osakepainon ~80% lukemaan. Sitten koitti viime torstai, ja pörssit kautta maailman sukelsivat (mielestäni perusteettoman paljon) Kiinan rommauksen perässä. Eihän tuollaista paniikkiostopaikkaa voinut jättää käyttämättä, ja osakepaino heilahtikin kertaheitolla taas hyvän matkaa vivun puolelle. Tämä herätteli ehkä hieman pohtimaan omaa riskinsietokykyäni. Olen aina ollut miestäni hyvä kestämään riskiä, mutta kyllä joku -50% sukellus (mikä tuskin nykyisellä menolla mikään mahdottomuus on) aikamoiset ranteet auki -fiilikset aiheuttaisi. Normityössä tuo tarkoittaisi kuitenkin vuosikausien raadantaa saada takaisin.
Pitkän aikavälin tavoitteena on otsikon mukaisesti saavuttaa riippumattomuus tavan oravanpyörätouhuista. Lisäksi a) en usko ikinä saavani minkäänlaista verovaroista maksettavaa eläkettä b) uskon, että tämä "hyvinvointi-Suomi" ainakin jossain määrin ajetaan alas, ja sairaanhoidosta, koulutuksesta ym. tulee enenevässä määrin maksullista. Realistinen aikaväli tavoitteen toteutumiseen voisi olla luokkaa 20 vuotta. Toki yllätyksiä saattaa suuntaan tahi toiseen tulla, mutta jonkinlaisen tavoitteen asettaminen ja seuranta tekee yleensä kaikesta paljon mielekkäämpää.