Minulla on nyt pitkän tauon jälkeen leasingauto, muttei suinkaan yksityisleasing, vaan työsuhdeauto, jossa työnantaja maksaa osan kuluista. Yksityisleasingiä en harkitsisi, en usko että saisin vapautuvalle pääomalle yhtä hyvää katetta kuin leasingyhtiö nyhtäisi minulta.

Asiaan vaikutttaa moni asia, mm. se miten oman auton huollot ja korjaukset hoituisivat. Jos osaa, voi ja haluaa tehdä itse, tai on paikkoja joissa voi huollattaa merkkiliikettä halvemmalla, niin oma on luultavasti vielä selkeämmin edullisempi.

Ai niin, jos ostaisin oman, en ikinä ostaisi uutta, vaan muutaman vuoden vanhan.

Leasingissä (ainakin yritysleasingissä) oli havaittavissa jännä ilmiö: hybridien leasingvuokrat olivat huomattavan alhaisia polttomoottoriautoihin verrattuna. Tämä johtuu niiden oletetusta selvästi korkeammasta jäännösarvosta. Mielenkiintoista nähdä miltä tilanne näyttää leasingkauden päättyessä.

Samat laskelmat ovat leasing-firmat käyneet läpi ja lisänneet oman katteensa päälle. Leasing on kumminkin vaan yhden sortin rahoitusmuoto. Plussia on tuo helppous ja "huolettomuus", miinuksena se, että sitoudut sitten siihen autoon koko leasing ajaksi ja jos auton tarve muuttuu tänä aikana niin se käy kalliiksi.

Vaikka en nyt tiedä mitä huolia auton omistaminen (vs. rahoitusyhtiön omistama) aiheuttaa. Lähinnä kenties se, että leasing ajan päättyessä ei tarvitse itse huolehtia vaihdosta / myynnistä. Kaikilla uusilla autoilla on pitkät tehdastakuut ja kuluvat osat on hinnoiteltu leasing-hintaan. 

Nyrkkisääntönä pitkäaikainen omaisuus kannattaa omistaa itse eikä vuokrata (liisata). Vuokralle antaja ottaa aina katteen välistä. Ei siinä muuten ole bisnestä. Rahoitusyhtiö olisi hölmö, jos liisaisi sellaisella hinnalla, että asiakas jäisi voitolle.

En innostu leasingista. Fyrckendahlin mainitsema "vuokraaja häviää varmasti" etenkin näin pitkäaikaisen omaisuuden suhteen on yksi pääsyy tähän.

Kannattaa myös huomioida, että leasing- ja osamaksuautoissa mitä useimmin joudut maksamaan kaskovakuutuksesta, vaikka lähtökohtaisesti kenenkään ei ikinä elämänsä aikana kannattaisi ottaa kaskoa, paitsi jos jotenkin tietää olevansa keskimääräistä tapaturma-alttiimpi kaveri. Joitakin vuosia sitten taloudellisesti valistumattomana - kun minulla vielä oli täyskaskovakuutus - poltin oman henkilöautoni ja sain lunastusturvan kautta 30 % lisää rahaa markkinahinnan päälle, mutta tämäkään omakohtainen poikkeus sääntöön ei muuta sitä tosiasiaa, että vakuutusyhtiötä vastaan ei kannata betsata pitkässä juoksussa.

Minusta myös mahdollisuus ostaa ja myydä oma autonsa on vain etu, sillä se tarjoaa aktiiviselle omistajalle pelipaikan. Vaatii tietysti hieman innostuneisuutta metsästää halvalla hyvää autoa, mutta tilaisuuksia on tarjolla. Toisinaan taas pidän autoani netissä myynnissä yli markkinahinnan ja katson, josko joku haluaa ostaa sen pois - tämäkään pelailu ei onnistuisi leasing-autolla.

Jos jokin seikka puoltaa leasing-autoilua tai yleensäkin rahoituksen käyttöä, niin se on vaihtoehtoiskustannukset. Silloin lopputulos on täysin riippuvainen omien sijoitusten menestymisestä.

Ajoittain markkinoilla on ollut hyvinkin edullisia "uusi auto vuodeksi" -tyyppisiä tarjouksia. Erityisesti näitä on näkynyt black fridayn aikoihin. Tarjous on voinut olla esim. 22000 euron arvoinen uusi auto, 199€/kk vuoden ajan. Tuo maksuhan ei kata edes arvonalennusta, ja lisäksi maksu kattaa esim. rengaskulut, sillä uuteen autoon ei tarvitse renkaita ensimmäisen vuoden aikana ostaa. Nämä ovat olleet kuluttajalle hyviä diilejä. Teknisesti tosin kyse ei taida olla leasingista, vaan osamaksukaupasta, jossa on sovittu kiinteä hyvityshinta 1. vuoden jälkeen, mutta jos auton palauttaa vuoden jälkeen niin pitkälti kokemus on leasingia vastaava. Leasingilla on verohaitta mitä täällä ei ole mainittu, eli leasing-vuokriin lisätään alv, osamaksueriin ei lisätä.

Itse olen ostanut autoni viime aikoina uutena, mutta olisin kyllä voinut tuollaisen vuosidiilin ottaa jos sopiva tarjous olisi oikeaan aikaan tullut vastaan. 

Lähtökohtaisestihan mitään vakuutusta ei kannata ottaa. Kuitenkin, silloin kun riskin realisoituminen johtaisi taloudelliseen katastrofiin, on vakuutuksen ottaminen järkevää. Esim. valtiohan ei vakuuta omaisuuttaan (pl. lakisääteiset vakuutukset), koska mikään vahinko ei ole niin suuri, että se johtaisi taloudelliseen katastrofiin. Yksityishenkilöillä tilanne on tietysti vähän toinen, eikä autonkaan tarvitse olla kovin kallis, kun tavallisen jantterin kannattaa jo sitä kaskoakin harkita - vaikka olisi (omasta mielestään) hyväkin kuski.

Mikä uskomme rahoituksen professori Vesa Puttosen kirjoja (ja miksi emme uskoisi), niin autoa ei missään nimessä kannata omistaa ollenkaan. Se on maailman ylivoimaisesti  huonoin sijoitus (ellei sitten osta vanhaa keräilyautoa, jonka arvo vaan nousee).

Tosin Puttonen ei enää näytä noudattavan  sijoitusoppejaan (ellei Aston Martinia sitten voida pitää keräilyautona, joka se saattaa toki  olla).

"Puttonen osaa nauttia varallisuudestaan. Oiva esimerkki: hän osti itselleen 50-vuotislahjaksi Aston Martinin.

– Pojilla unelma tai vähän lapsellinen tavoite on saada joskus urheiluauto, Puttonen pohjustaa.

– Nyt se rasti on ruudussa. Tuskin enää koskaan tulee autokuumetta.

Aston Martin, James Bondin suosima luksusmerkki, maksoi hieman ajettuna pyöreästi 100 000 euroa – eikä totisesti ole asiallisuutta tihkuva ajopeli.

– Olen ajanut sillä muutaman tuhat kilometriä kumpanakin kesänä, Puttonen nauraa.

– Se on maailman älyttömin auto – mutta onhan siinä hyvä soundi."

https://www.iltalehti.fi/talous/a/7ad97ce4-3fa6-4769-a49c-94e0a607d55a

https://www.etlehti.fi/artikkeli/raha/kannattaako-auto-ostaa-vai-vuokrata-lue-hintatietoisen-autonhankkijan-opas

Eihän toki ihmisen "kannata" omistaa esim. pyykinpesukonettakaan, sekin on ihan helvetin huono sijoitus. Aika moni sellaisen silti omistaa.

Niin paljon kuin Puttosen viisautta kunnioitankin, epäilen, ettei asia ole ihan niin suoraviivainen kuin annat ymmärtää. Auton tarvitsijoita ja tarpeita kun on niin valtavan erilaisia.

"Eihän toki ihmisen "kannata" omistaa esim. pyykinpesukonettakaan, sekin on ihan helvetin huono sijoitus. "

Uuteen autoon verrattuna pyykinpesukone on aina aivan loistava sijoitus  monestakin painavasta syystä.

Miljonääri David Bach valottaa asiaa:

Self-made millionaire: Buying a new car is ‘the single worst financial decision’

https://www.cnbc.com/2018/10/11/david-bach-says-buying-a-new-car-is-the-single-worst-financial-decision.html

Vanhan auton hankinta voi joissain erityistilanteissa toki olla järkevää.

Esim IKEAN miljardööri Kamprad ajeli  vuoden 1993  245 G Volvoa elämänsä  viime aikoihin asti.

Näyttää siltä, että mitä rikkaampi sitä vanhemmalla kärryllä voi huoletta ajella. Sen sijaan erilaiset pikku nousukkaat tarvitsevat jostain syystä kalliin kärryn.  Itse ajelen pääasiassa polkupyörällä, metrolla ja taksilla eli taidan olla superrikas.

Microsofts grundare Bill Gates: Porsche 911 -99 (1)

Finansmannen Warren Buffet: Lincoln Town Car -01 (2)

Saudiske prinsen Alwaleed Bin Talai Alasaud: bland annat två Volvo XC90 (5)

Ikeas grundare Ingvar Kamprad: Volvo 245 GL -93 (6)

Microsoft-miljardären Paul Allen: Mazda Pickup -88 (7)

Datakungen Lawrence Ellison: Bentley Flying Spur -06 (9)

Wal Marts vd Jim Martin: Dodge Dakota Pickup -02 (11)

Dells vd Michael Dell: Porsche Boxter -04 (18)

Toisaalta ei liity mitenkään otsikon aiheeseen keskustelu siitä kannattaako autoa ylipäänsä olla vai ei. Tai kannattaako ostaa käytetty auto. Jos vain on mahdollista, tottakai kannattaa olla ilman autoa tai ajella mahdollisimman halvalla autolla. Kukaan tavan tallaaja ei autoa pidä sijoituksena.

Jos auto pitää olla ja uuden haluaa, niin jokainen voi varmaan laskea kumpi on järkevämpi omassa tilanteessaan, oma auto vai leasing. Mielestäni omistaminen on kannattanut (ainakin jos on pysynyt käytettyinä halutuissa merkeissä ja malleissa), mutta siihen liittyy kyllä nykyaikana riskejä enemmän kuin aiemmin.

Kuinkahan paljon nuo mainitut henkilöt oikeasti käyttävät päivittäiseen liikkumiseensa noita lueteltuja autoja? Ja esim. -06 mallinen Bentley Flying Spur tulee takuulla sekä hankintahinnaltaan että ylläpitökustannuksiltaan kalliimmaksi kuin uusi "normi"auto.

Kaikilla ei ole mahdollisuutta käyttää liikkumiseensa polkupyörää, metroa ja taksia (tai, no, taksia ehkä kyllä, mutta hinta voi tulla nopsaan esteeksi, jos esim. töihin meno maksaa 100+€/suunta)

Seuraavaksi varmaan joku kertoo, että pitää muuttaa sellaiseen paikkaan että se on mahdollista. Ei pidä, eikä mennä siihen.

On olemassa myös vaihtoehto leasata käytetty auto. Ajan itse vm. 2015 skoda octavia 1.6 TDI farmaria, jolla on ajettu hieman reilu 100tkm (leasatessa 95tkm). Tälle kuukausikustannus on 270eur (+60eur vakutuus liikkeen kautta) 14kk ja 24tkm kilometrirajalla (n. 20tkm / vuosi). 

Auton arvonalenemat huomioon ottaen mutuilen, että tällä kustannuksella pääsee jo aika lähelle oman auton omistamista. Oma vikani tietysti, etten ole tarkasti tätä laskenut auki. Omistin aikaisemmin alle 2000eur arvoisen auton, jossa ei rahoituskustannuksia (leasingmaksua tai lainanlyhennyksiä) ollut lainkaan, joten 270eur ero kuukausittaisessa kassavirrassa on toki merkittävä. Jos tätä vertaisi nykyisin omaan autoon, josta lyhentäisi lainaa, niin kassavirran saisi pienemmäksi saman arvoisella autolla, mutta auton vaatiessa huoltoa/korjauksia yksittäinen osuma kukkaroon olisi toki isompi. Sijoittamisen näkökulmasta en osaa oikein arvioida, onko kassavirran kautta asian miettiminen mielekästä? Ehkä ainakin siitä näkökulmasta, että paljonko olisi mahdollista irrottaa kassaa sijoituksiin per kuukausi, vaikka sitten isompaa korjausta varten joutuisikin vaikkapa osakkeita likvidoimaan. 

Helppouden ja vaivattomuuden näkökulmasta aion kuitenkin pitäytyä vaihtoleasareissa, jos sopivan hintainen osuu kohdalle nykyisen leasingin loppuessa. Kiinnostavaa on myös se, että tällä hetkellä tietääkseni näitä tarjoaa ainoastaan ALD, mutta onko seuraavan vuoden aikana markkinalla jo muita toimijoita ja onko tällä kuluttajan kannalta suotuisaa vaikutusta hintoihin? Mutuillen luulisi, että esim. Laakkosella fiksudiilin kautta (ja varmasti muillakin) myyntiin tulee autoja, joilla on ajettu 1-3 vuotta ja alle 100tkm, joita voisi leasata uudelleen vaihtoleasingin kautta. 

Heikin Ashi kirjoitti:

Vanhan auton hankinta voi joissain erityistilanteissa toki olla järkevää.

Uusi auto vs käytetty auto ei ole noin yksinkertaista jos ei ole tee-se-itse mies ja omalla ajallakin on arvoa. 

Jos vaihtoehtona on vaikka ostaa uusi auto 17000 eurolla tai käytetty auto 17000 eurolla, uusi tulee usein halvemmaksi, varsinkin jos on siisti ajotapa. Muutaman tonnin käytetyt taas vaativat korjauksia eikä meno ole huoletonta, vaikka jättämällä kaskon pois säästää. 

B sekmentin uusi auto hinnat alkaen mallina on aika usein hyvin kustannustehokas tapa liikkua paikasta A paikkaan B. Tämä varsinkin kun huomioi kuinka paljon vanhojen autojen kanssa pitää säätää. Omalle ajallekin voi laskea jonkin hinnan. Kolme-neljä vuotta voi ajella ei tarvitse kuin bensaa tankkiin, pissapoika täyteen, välillä pesua, vaihda renkaat syksyllä ja keväällä sekä käytä joskus määräaikaishuollossa. Sitten ennen 100000 kilsaa vaihtoon. 

Toki heti kun auton perushinta nousee eli tavoitteena on jotain muutakin kuin kulkuväline, mennään ylimääräisen kulutuksen puolelle. 

Perustan kommenttini siihen, että keskimäärin vakuutusyhtiö laskee pelimerkkinsä oikein ja tekee asiakkuudellasi voittoa. Luonnollisesti tässäkin lajissa tulee hyväksymisen arvoisia tarjouksia esimerkiksi yhtiöiden saalistaessa tai vaikka autokaupan kylkiäisenä. Hauskaahan tässä on juuri se, että kaupan kannattavuuteen voi omalla käyttäytymisellään vaikuttaa merkittävästi. Itse viihdyn runsaasti ohituskaistalla ja olen todennäköisesti keskivertoa riskisempi tapaus, mikä lisäisi vakuutuksesta saamaani hyötyä. En silti koe asiaa riittävän merkittäväksi, että olisin valmis maksamaan osakaskosta paria sataa euroa, saati täyskaskosta liki puolta tonnia tämänkin päälle. Hauturin kommentti vahingon merkityksestä omalle taloudelle on minullekin yksi avain ratkaisuun; olen katsonut, että autoni tai oikeastaan itsenikään tuhoutuminen ei kaataisi talouttani, joten vahingon seurannaisvaikutukset olisivat vähäisiä ja siksi ei hyödytä ikään kuin maksaa taloudellisen turvan saamisesta. Tästä seuraa se dilemma, että vähävarainen voi saada jopa enemmän hyötyä maksaessaan laajemmasta vakuutusturvasta, etenkin jos auto on välttämätön työssäkäynnin kannalta. Loppukaneettinena voinee todeta, että vakuuttamisen kannattavuuden arviointi on varsin tapauskohtaista.

90-luvun alussa yritysleasingissäkin oli tarjolla ns "säästöleasing", eli käytettyjä autoja. Itsellänikin oli sellainen 1991-1994 (vm -87 Volvo). Verottajan muutokset autoedun verotusarvon laskennassa tappoivat tuon.

J. C. kirjoitti:

Perustan kommenttini siihen, että keskimäärin vakuutusyhtiö laskee pelimerkkinsä oikein ja tekee asiakkuudellasi voittoa.

Toki, mutta vakuutuksessa maksetaan varianssin pienentämisestä. Vakuuttamatta jättäminen on vähän niinkuin käänteistä lottoa, yleensä voittaa tasaiseen mutta sitten kun osuu kohdalle niin sitten jää reilusti tappiolle. Pelkästään odotusarvomielessä kannattaa jättää vakuuttamatta ja tarpeeksi suurella organisaatiolla kuten esim. kunnat tai isommat yritykset varianssi on olematon kun tietty määrä vahinkoja on odotettavissa joka tapauksessa. Itse olen reilusti tappiolla tässä vedonlyönnissä ja pitäisikin lopettaa turhat vakuutukset. Tosin täysillä bonuksilla hintakin on kohtuullinen.

Itse myin autoni pois. Sain autosta reilu 20k. Otin hybridiliisarin reilu 600€/kk. Saadun 20K käytin sijoitusasunnon käsirahaan. Autoilun kulut +-5% samat mutta vähemmän huolta ja vapautunut pääoma tuottamaan. 

Peltinen kirjoitti:

J. C. kirjoitti:

Perustan kommenttini siihen, että keskimäärin vakuutusyhtiö laskee pelimerkkinsä oikein ja tekee asiakkuudellasi voittoa.

Tosin täysillä bonuksilla hintakin on kohtuullinen.

 

Tosin tuossakin vähän maksaa turhasta kun sitten joskus jotain sattuu niin tulee halvemmaksi maksaa silläkin kertaa vahinko omasta pussista koska bonuksien tippuminen nostaa vakuutusmaksuja euromääräisesti enemmän kuin itse vahinko on. Itsellä juuri 1400e vahinko olisi nostanut vakuutuksen hintaa 1900e. No sain maksimibonukset lopulta säilymään kun vaihdoin vakuutusyhtiötä toisesta syystä ja maksoin lopulta vain omavastuun. 

Vaikka odotusarvollisesti vakuutuksissa ei järkeä juuri olekaan (poislukien nyt vaikka joku tuulilasivakuutus 150e omavastuulla jos uusi lasi maksaa yli tonnin) niin varkauden uhriksi joutuminen on kuitenkin sen verran henkilökohtainen loukkaus että jos siinä joutuu vielä itse maksumieheksi kun Latviasta ammattilaiset käyvät hakemassa auton tai jonkun muun arvokkaamman tuotteen niin ihan oman vitutuksen rajaamiseksi jonkunlainen vakuutus varkauksien varalle voi olla ihan järkevää. Itsellä lähti ammattirikollisten matkaan vähän arvokkaampi laite ja vakuutusyhtiön kanssa tuli tuosta väännettyä yli puoli vuotta mikä laitteen oikea arvo on. Nytkin varkaus aiheutti yllättävän paljon henkistä pahaa oloa ja jos vakuutusta ei olisi ollut niin uskoisin että vitutus olisi ollut aivan eri sfääreissä.

Liisarin ja oman vertailu on ollut excelissä yli 20 vuotta ja aina on päädytty omaan. Lähtökohta on suunnilleen tasoissa, mutta jonkin verran työajoja ja omat modaukset autoissa sekä valinnan vapaus käyttöjakson suhteen keikauttavat pelin oman auton puolelle. Rouvan nykyistä autoa pian 17 vuotta sitten ostettaessa päädyttiin rimaa hipoen ostamana oma uusi. Se on nyt selättänyt 5 liisaria, ja on juuri tappamaisillaan kuudennen. Ja Rva kaiken lisäksi tykkää autostaan. Iso, punainen, plyysiverhoiltu ja lämmin. Ja nyt myös halpa. Meillä autot ajetaan suoraan museoon saakka.  

Oma autoni ei edelleenkään yli kuusikymppisenä pysy tehtaan spekseissä, vaan sisustus on vaihdettu, vetäjän kattovalot asennettu nokalle ja Webasto konffattu aloittamaan lämmitys suoraan isolla kierrolla myös moottoria eikä vain kabiinia lämmittäen. En minä jaksaisi ALD:n kanssa näistä ilmiselvistä normaaleista tarpeista vääntää. 

Liisari on yhtä helppo kuin oma, jossa on vakuutus, huolenpitosopimus ja Mobilo-Life palvelu, eli sekin menee tasoihin. 

Aiemmin tuli ostetuksi uusia, mutta kun nykyään saa vähän ajettuja tehtaan takuuvaihdokkeja 2 - 3 vuoden ikäisenä puolella uuden hinnasta, niin en osaa enää perustella itselleni uuden ostoa. 

Tuulipuku kirjoitti:

Liisatessa maksetaan myös huoltovapaudesta, eikä moottorin tai muiden osien aiheuttamia "yllätyksiä" tarvitse pelätä.

Totuus, mutta vain osatotuus. Nimittäin liisarifirma ei maksa moottori- ja vaihteistohaavereita omasta pussistaan, vaan jollain aikavälillä ne keskimäärin jyvitetään asiakashintoihin. Salettiin ei pääse koskaan, mutta myös oman ostaja pystyy minimoimaan riskinsä tekemällä kotiläksynsä huolella. 

Tuulipuku kirjoitti:

Miksi et ottaisi leasing autoa ja vapauttaisi autoon sidotut pääomat osakemarkkinoille?

Täällä asia saatetaan ymmärtääkin, mutta muissa yhteyksissä aiheesta keskustellessani olen huomannut hyvin monien ymmärtävän auton huonoksi sijoitukseksi. Kun sitten kysyn millaista tuottoprosenttia he ovat saavuttaneet autosta säästämälleen rahalle, on tietäjiä hirveän paljon harvemmassa. Tästä päättelen, että ihan kaikki auton huonksi sijoitukseksi tietävät eivät oikeasti edes tiedä oman rahoituksensa vaihtoehtoiskustannusta, puhumattakaan että se kustannus olisi tuottavista sijoituksista nostettua rahaa.

Itsellä ei auton kokoista rahasummaa makoile tilillä. Koska olen aina melko tarkasti all-in, auton hinta puretaan jostain sijoituksesta, mikä motivoi ajamaan käytetyllä. 

petteri kirjoitti:

Uusi auto vs käytetty auto ei ole noin yksinkertaista jos ei ole tee-se-itse mies ja omalla ajallakin on arvoa. 

Juuri näin, ellei ole tee-se-itse henkilö tai ei ole sopivaa paikkaa käytettävissä. Jos on, sitten pitää muistaa, että oman ajan arvo on nettoarvoa. Selvästi yli 50% marginaaliveroprosentilla saattaa hyvinkin kannattaa mieluummin sepätä vanhaa hyvin valittua autoa kuin tehdä tupla-aika omaa työtään ja maksaa työn delegoinnista. 

petteri kirjoitti:

Muutaman tonnin käytetyt taas vaativat korjauksia eikä meno ole huoletonta, vaikka jättämällä kaskon pois säästää. 

Saatan olla onnekas, mutta olen oikeasti tehnyt pari kertaa sellaisen liikun että kun en 40.000 - 50.000 € hintaluokasta löytänyt mieleistäni, ostin neljän tonnin käytetyn katsoakseni tilanteen uudelleen kolmen vuoden jälkeen. Ostin 14-vuotiaan satoja tuhansia ajetun ex-taksin, toki minulle tuttua merkkiä, joten osasin katsoa auton tarkasti ennen valintaa. Käytettyjen kauppiaan pihassa oli kaksi samaa korimallia, joista sovin kaupat siten, että otan paremman auton ja vaihdan pihalla muutamia valittuja osia autoista keskenään. Hyvin hoidetulla autolla oli toki hyvä historia, jota olin hakemassakin. Kotiin tullessa viikonlopun "käyttöönottohuollon" jälkeen ajoin sillä autolla kolme vuotta vain määräaikaishuoilla ilman yhtään teknistä varikkopysäkkiä. Tuo auto kävi välillä pitkiäkin roudausreissuja, kun oli vahva vetäjä, joten siitä tuli mökkireissujen suosikki silloin kun ilmastointi ei ollut tarpeen. Siirtyessäni eteenpäin seuraava ostaja tuli 500 km päästä hakemaan auton, jota puhelimessa vannotettiin että onhan se oikeasti sitä mitä kuvissa näkyy. Ihastelivat kovasti, kun saivat parilla tonnilla vielä kerran perheen papalle oikein siistin ja tutun auton hänelle mieluisaa mallia, ettei isoon Volvoon tottuneen papan tarvitse opetella uusia outoja temppuja. 

Rouva lupasi lapsille opiskelemaan lähtiessä sponsoroidut opiskelija-autot kolme tonnia per kappale. Lähellä opiskelleen auto oli helppo, bensamoottorinen tuttua mallia. Pieleen meni, koska 5 vuotta sitten valmistunut ja omalle alalleen työllistynyt ex-opiskelija ajaa sillä vieläkin. Tosin kovia vuotuisia kilometrejä vetävän aktiivipyöräilijän autoilumäärä on vähäinen.

Toisen kaverin opiskelija-auto olikin tiukempi valinta, kun kodin ja opiskelupaikan väliä oli lähes 600 km per sivu, eikä julkiset oikein toimi, joten sen auton pitää toimia, eikä se saa noille ajomäärille olla bensa-volvo. Kuljettajaansa vanhempi Mercedes W124 250D osoittautui maineensa mukaiseksi henkilöauton jo laskuun kääntyneen kehityskaaren lakipistettä merkkaamaan jääneeksi yksinäiseksi Kiertotähdeksi. Kaksi omistajaa ennen meitä, mapillinen kuitteja dokumentoi säntillisesti hoidetun neljättäsataatuhattaan menevän Mersun aiemman historian. Etukammiodiesel ei kiihdytyksissä revi niskaa, mutta kun Wanha Rouva Satalankku saa nostetuksi kaikki huomattavat kilonsa matkalentokorkeuteen, se painuu rauhallista valtatietä ällistyttävän mukavasti ja toista tuhatta kilometriä tankillisella kelissä kuin kelissä.

Autolla oli 22-vuotiaana meille tullessaan aukoton huoltohistoria, joten jatkoimme samaan malliin. Huollot tehtiin pääosin itse, mutta tehtaan ja merkkikerhon asiantuntijoiden ohjeiden mukaan läpi koko työlistan. Huoltojen ulkopuolisia vikoja oli harvoin, ja osat maksoivat kymppejä. Isoin haaveri oli ammatilaisen työkaluja vaatinut laakerin vaihto, joka maksoi yli 200 €. Tielle jäämisiä ei vuosia lähes taksin ajomäärää painuneelle vanhukselle sattunut yhtään, tosin laturin hajottua (vaihtolaite 70 € Motonet) oli lähellä. Mutta kerran käynnistetty etukammiodiesel nilkuttaa kyllä takaisin kotiin vaikka ilman valojakin. Kulutus oli täysin moderni 5 sadalle ja vanhan ajan lämmityslaite riittää kaikkiin keleihin mitä Suomesta löytyy. Ja kattoluukku kesäksi. Pieleen meni tämäkin. Ex-opiskelija valmistui, sai työpaikan vielä kauempaa kotoa, mutta ei uskaltanut vaihtaa hyvin palvellutta vanhaa autoaan kun ei keksinyt, mihin uudempaan tuollaisen ikiliikkujan uskaltaa vaihtaa!!! Vuosi sitten vaihdon aikaan luulin jo museoikää lähestyvän Kiertotähden päätyvän mobilistin hoiviin, koska kunto oli yhä pikasilmäyksellä sellainen, että taksiaseman ohi ajaessa tupakat sammuivat ja kuskit seurasivat katseella käsi lipassa ohitse lipuvaa Kiertotähteä, joka etenee noppakivikadullakin kolinoitta alusta ollessa timmissä kunnossa. Väärin arvasin. Vielä poikaanikin nuorempi vasta valmistunut ammattimies oli saanut työpaikan sen verran kaukaa kotoa, että piti saada alle luotettavat rattaat, joilla kestää vetää pitkää siivua. Kävivät piiiitkän koeajon, jolla arvioivat isälleen entuudestaan tutun automallin tarkasti ja maksoivat mitä pyydettiin.

Tämän Mersun arvon alenema yli 5 vuoden käyttöajalla jäi negatiiviseksi, koska liikennevaloissa huonommilla jarruilla varustetun uuden auton kuljettajan vakuutuksen maksama kertakorvaus perän itse hajottamo-osilla korjatusta vauriosta ylitti auton arvon aleneman. Vanha Mersu oli siis pääomasijoitus parin prosentin vuosituotolla, vaikka sillä ajettiin koko ajan tuplasti keskimääräisen auton ajomäärää. Hallinnointikulut olivat tosin tuottoon nähden kohtuuttoman suuret :-)

Näillä näytöillä en oikein osaa nähdä edes huolella vanhaa autoa teknisenä riskinä JOS se ostetaan oikein, eli opiskellaan valittu malli kunnolla, käännetään Nettiauton lista oikein päin, eli kalleimmasta alkaen, hypätään huippukalliin valmiin museoauton yli ja jäädään kyttäämään rahat kourassa sitä uudesta lähtien oikeasti huolella hoidettua. Niitäkin liikkuu toisinaan, mutta ne on otettava kiinni heti kohdattaessa. 

Halpojen autojen joukossa hyvin valittu vanhus ei edes välttämättä tingi mukavuudesta. Isolle Mersulle ja Volvolle on jopa vaikea löytää yhtä käytännöllistä ja mukavaa vaihtoehtoa edes moninkertaisella hinnallakaan. Mutta ostotapahtuma ei todellakaan ole tyyliä "hei kulta, käyn noutamassa kaupungilta itselleni auton". Meillä on tapana myydä edellinen auto keväällä ja jäädä sen jälkeen vielä näitäkin vanhemman kesäisen harrasteauton turvin katselemaan sopivan tarjokkaan ilmaantumista esiin. Ja automalli pitää tuntea hyvin erottaakseen oikeasti hyvän kun sen kohtaa, ja senkin jälkeen pitää kuljettajalla olla ajoneuvon ikään sopiva asenne. Vanhan Volvon kulutuksen ei pidä antaa säikäyttää. Vanhaa Mersua saa sen sijaan polkea kuten tykkää, se ei mene siitä rikki, eikä se kuluta yhtään enempää. Mutta ei se silti oikein mee mihkään. 

Tarinamme ei liene täysin tyypillinen tapaus, mutta kerron ne vain osoittaakseni, ettei sääntöä ilman poikkeusta. 

petteri kirjoitti:

Jos vaihtoehtona on vaikka ostaa uusi auto 17000 eurolla tai käytetty auto 17000 eurolla, uusi tulee usein halvemmaksi, varsinkin jos on siisti ajotapa.

Tässä olet oikeilla jäljillä. Oma nykyinen autoni on juuri tällainen valinta, eli uuden Mondeon tai Avensiksen hinnalla käytettynä ostettu E-sarjalainen. Ostohinnan vuoksi vaihtoehtoiskustannukset ovat samat. Mersun arvon alenema häviää ainakin Toyotalle. Kulutuksessa säästän kumpaankin verrattuna litran sadalle, vaikka en laskisi kaksiturboisen moottorin mukavuudelle mitään arvoa. Mutta alumiinirakenteiden ja tyypillisesti vakuutusyhtiön maksamien korjausosien (valot ym.) hinnoittelun vuoksi korjaaminen on kallista, joten vakuutus on kalliimpi. Samoin huolto on myös kalliimpaa ja on täysin selvää, että uutena kalliin auton ylläpito ei halpene kilometrien kertyessä. Vaikka lähtöhinta oli "tavallisen" auton tasolla ja kulutus sitäkin pienempi, maksan silti preemiota mukavuudesta kalliimpien huolto- ja korjauskustannusten kautta. 

Elämä on, ja siksi autoon on parempi suhtautua kulutettuna rahana kuin huonona investointina. Investoinnin osuus on nimenomaan vaihtoehtoiskustannuksessa. 

Samurai kirjoitti:

Tosin tuossakin vähän maksaa turhasta kun sitten joskus jotain sattuu niin tulee halvemmaksi maksaa silläkin kertaa vahinko omasta pussista koska bonuksien tippuminen nostaa vakuutusmaksuja euromääräisesti enemmän kuin itse vahinko on. Itsellä juuri 1400e vahinko olisi nostanut vakuutuksen hintaa 1900e. No sain maksimibonukset lopulta säilymään kun vaihdoin vakuutusyhtiötä toisesta syystä ja maksoin lopulta vain omavastuun. 

Ainakin Pohjola katsoo vahinkohistoriaa pidemmällekin kuin ensimmäiseen maksimibonusvuoteen. Autoni ovi kolhittiin parkkipaikalla ja kustannusarviota pohtiessani heidän puoleltaan ehdotettiin oma-aloitteisesti, että minun ei kannata edes harkita maksavani kolhua itse, koska minun vahinkohistoriallani ensimmäinen kolhu ei vaikuta maksimibonukseeni lainkaan.

Yhtiön vaihdolla bonusmenetyksestä pelastumisesi on yllättävää, ellet sitten päätynyt sellaiseen yhtiöön, joka katsoo Pohjolan tavoin kokonaisuutta pidemmältä ajalta? Käsittääkseni nimittäin yhtiön vaihdossa mukanasi seuraa (jos se sallit) vahinkohistoriasi, eikä vain sen perusteella kertynyt bonusoikeutesi, jonka kertymässä on kaskon osalta yhtiöiden välillä eroja.

Autojen vakuutukset ovat vielä helposti verrattavia. Moottoripyörät ovat ihan oma maailmansa, myös vakuutusten osalta. Perheessä oli pitkään kaksikin pyörää, emmekä saaneet yhtenäkään vuotena niitä sopimaan samaan vakuutusyhtiöön eri yhtiöiden erilaisten riskianalyysien vuoksi. Yksi yhtiö antaa viisikymppisen isän hyvän henkilöauton hintaiselle raskaan sarjan matkapyörälle täyskaskon + LV muutamalla satasella, vaikka on aiemmin lunastanut saman isän ratakaiteeseen romuttaman sporttisemman mopon. Sama kuljettajia profiloiva yhtiö ei sen sijaan halua vakuuttaa kevaripoikaa, ja antaa sen varmistaakseen nelinkertaisen vakuutustarjouksen parin tonnin arvoiselle kevarille - ja sen 16-vuotiaalle kuljettajalle. Toinen yhtiö, joka katsoo lähinnä pyörän työntövoimaa ottaa kernaasti asiakkaakseen nuoren kevarikuskin, mutta kun yllättävän edullisesta yhtiöstä kysytään tarjousta myös isän pyörälle, tarjoushinta osoittaa jonkun oivaltaneen myös keski-ikäisen matkamopon syövän Kyläkauppiaan Lamborghini Diabloja aamupalakseen varttimaililla.

Tässä tosiaan on yhtä monta laskelmaa / mielipidettä kun on auton käyttäjiä. 

Mulla oli oma auto, mutta sen korjaus kulut tulivat liian suureksi ja olivat ennalta arvaamattomat.

Katselin yksityis ja firma leasing vaihtoehtoja. Päädyin firma leasing autoon koska:

- Jos tulee kenkää, niin auto jää firmalle ja en ole kiinni sopimuksessa (IT alalla irtsanomiset enemmän sääntö kuin poikkeus)

- Pieni päästöisen auton Diesel veron maksaa firma, meidän puljun tapauksessa

Siinä mun 5 senttiä.

krp

Lisäetuna auton verotusarvo on palkkaa, joka kasvattaa eläkettä. Tähän luottaen ei tosin kannata kovin paljon lisätä autoilunsa kustannuksia, koska Suomen valtion kanssa asioidessa on vastapuoliriski aina melko suuri ja jos haluaa laittaa lisärahaa eläkesäästöihinsä, se kannattaa tehdä mieluummin vaikkapa osakesijoitusten kautta kuin autoilunsa hintaa nostaen.