Suomen verojärjestelmä ja sen kehittäminen.

Veroaste kertoo maan kyvyn pärjätä muita maita vastaan verokilpailussa. Alhaisempi veroaste voittaa.

Lähde: Veroaste - Veronmaksajain Keskusliitto ry (veronmaksajat.fi)

Suomen tehokkuus tuottaa samankaltaiset julkiset palvelut suhteessa bruttokansantuottoon on surkea. Selitykseksi ei kelpaa, että muut pohjoismaat ovat yhtä huonossa jamassa.

Suomi jakautuu kahteen osaan: veronmaksajat ja veronkuluttajat. Veron kuluttajia on lukumääräisesti enemmän. Miten luulette käyvän äänestyksissä?

Vastaus alkuperäiseen viestiin: En tiedä, voin vain heitellä enemmän tai vähemmän perusteltuja irtoajatuksia jotka eivät ota huomioon tai liity mitenkään kokonaiskuvaan.

Itse aloittaisin kulupuolelta, eli pitäisi katsoa vähän miten erilaisia avustuksia ja tukiaisia kohdennetaan ennen kuin aletaan pohtimaan pitäisikö veroja korottaa, jotta avustukset ja tukiaiset saataisiin maksettua. On käsittämätöntä että hyvätuloiset ovat oikeutettu (olleet oikeutettu?) samoihin kelakorvauksiin ja ilmaispalveluihin kuin huonotuloiset. Koen, että minulla on vastuu kanssaihmisistäni, mutta ei silloin jos he pystyvät pärjäämään yksinäänkin.

Jos uskoisin, että veroni ns. käytetään oikein, niin maksaisin mukisematta nykyverot. Mutta luottamukseni järkevään ja yleishyödylliseen taloudenpitoon on ollut jo vuosia olematon, kun hallituksella toisensa jälkeen on perinteisestä hyväksikoetusta talousopista poiketen ollut linja, jonka mukaan valtion menoja lisätään hyvinä aikoina (Marinin puheet ennen koronaa, vaikkakin voidaan kiistellä siitä oliko talous vauhdissa silloinkaan) ja veroja korotetaan huonoina aikoina (nyt pöydällä olevat puheet). Vaikka yleensä kyllä suositellaan, että menoja lisätään huonoina aikoina, jotta saadaan pidettyä raha kierrossa ja talous pyörimässä, ja veroja taas kerätään hyvinä aikoina varantoon, jotta menolisäykset ja taloutta tukevat veronalennukset huonoina aikoina olisivat ylipäätään mahdollisia.

Bingo53 kirjoitti:

Veroaste kertoo maan kyvyn pärjätä muita maita vastaan verokilpailussa. Alhaisempi veroaste voittaa.

Ei saa unohtaa kustannusten vaikutusta. Irlanti ja USA vaikuttavat verotuksen kannalta hyviltä, mutta jos eläköityy kyseisiin maihin pelkän veroasteen perusteella niin voi tulla hieman yllätyksenä että rahat ja tulot ovat yhä tiukilla. (Olkoonkin niin, ettei Suomi pärjää kyllä kustannusvertailussakaan). Tietenkin eri asia, jos on niin varakas ettei menojen tasolla ole enää väliä, mutta silloin ei kyllä enää verojen suuruudellakaan pitäisi olla väliä.

Suomen verotuksen taso on globaalisti katsottuna hyvin korkea ja varsinkin suomalaiseen kilpailukykyyn nähden. Mielestäni Suomen kokonaisverotason tulisi olla samaa sarjaa Viron kanssa. Virolaiset nimittäin menevät piakkoin meidän ohi monessa muussakuin kuin vain Pisa-tuloksissa.

Miten matalampaan kokonaisverotasoon päästäisiin? Mutuilen. Varmaan ensimmäisenä tekemällä rankkoja tehostustoimia. Suomen julkinen sektori on paisunut törkeän isoksi, eikä asiaa auta se, että työllisyyttä pyritään lisäämään luomalla julkiselle sektorille lisää työpaikkoja (kuten syksyllä ehdoteltiin aktiivimalli 2.0 liittyen). Koko ajatusmaailma hyvinvoinnista on ylipäätään vinksallaan, kun tunnutaan kuvittelevan, että julkinen sektori luo Suomeen hyvinvointia.

Poikkeuksetta valtiolla ja muissa julkisissa duuneissa työskentelevillä on täysin erilainen työtahti, kuin yksityisellä. Tauot ovat pidempiä, lounaat ovat pidempiä ja tavoitteet ovat matalampia. Johtaminen on heikkoa ja tuloksen tekemisestä ei välttämättä haluta edes keskustella, koska raha. (Vaikka sen pitäisi olla ykkösprioriteetteja - hlökoht kokemus). Mielestäni Sipilän Suomi Oy Ab vertaus oli hyvä ja tällaista ajattelua kaivattaisiin mielestäni julkiselle puolelle.

Erilaiset julkisen digihankkeet antavat hyvän käsityksen julkisen "tehokkuudesta". Uuteen potilastietojärjestelmään on hukattu kohta miljardi veronmaksajien rahoja, ja aikaa on mennyt viisi vuotta. Lopulta saatiin pystyyn järjestelmä, jota kukaan ei halua käyttää. Kuinka kauan Mehiläisellä tai Pihlajalinnalla olisi vastaavaan mennyt? Paljonko olisivat olleet kustannukset?

Lepomäen ehdottama perustili on hyvä idea ja voisi olla kokeilemisen arvoinen. Ehkä ylipäätään toivoisi myös enemmän yrityksistä tuttua kokeilunkulttuuria.

Huomiona listasta, että siinä muistetaan mainita meidän huippukireä ansiotuloveron progressiomme, mutta ei sitä että meillä myös pääomatuloveron prosentti on OECD:n korkeimpia. Lisäksi meillä myös käytännössä aika pitkälle maksetaan pääomatuloveroa tuon prosentin mukaan eli siitä saatavat huojennukset ovat tosi harvassa (ei verotonta pienten pääomatulojen osuutta, huojennus pitkään omistetulle omaisuudelle ainoastaan korotetun hankintaolettaman kautta 10 vuoden omistuksen kohdalla eli käytännössä pitkäaikaista omistajaa helposti verotetaan myös inflaatiosta, jne.).

Noin muuten olisi hauska nähdä Venn-diagrammi seuraavista ryhmistä:

• jengi joka valittaa siitä, että yritykset eivät investoi tarpeeksi vaan maksavat vain osinkoja ahneille omistajille
• jengi joka on tekemässä yritys- ja pääomaverotukseen isoja muutoksia

... koska mikään ei kannusta investointeihin yhtä hyvin kuin poukkoileva veropolitiikka, eiks niin?

Tasavero olisi helppo ja yksinkertainen järjestelmä. Julkinen sektori huomattavasti pienemmäksi ja toimivammaksi. Kehitysapu ja haittamaahanmuutto heti seis, nielee jopa 4 miljardia vuodessa. Palkkaaminen ja potkujen antaminen helpommaksi. Yrittäjyys helpommaksi byrokratian osalta. 

Bingo53 kirjoitti:

Suomen tehokkuus tuottaa samankaltaiset julkiset palvelut suhteessa bruttokansantuottoon on surkea. Selitykseksi ei kelpaa, että muut pohjoismaat ovat yhtä huonossa jamassa.

Twitteristä (Elina Seppälä) kopio:

Kotikunnan FB-sivuilla käydään aina ajankohtaista debattia. Tänään kysytään virkamiesten määrästä:

5,5 milj. asukkaan Suomessa virkamiehiä ja viranhaltijoita 723000.

8,5 milj. asukkaan Sveitsissä virkamiehiä ja viranhaltijoita 265000. (Sveitsissä tulovero 10%.)

Tässä olisi tietysti tärkeää tietää, mitä luvut sisältävät eli ovatko ne verrannollisia. Kuuluuko noihin kummassakin esim. palomiehet, opettajat, poliisit jne.?

https://www.hs.fi/talous/art-2000007642498.html

Tämähän on potentiaalisesti hyvin mielenkiintoinen juttu. Jos/kun korona vauhdittaa etätyön edistymistä ja maat alkavat kilpailemaan etätyöntekijöistä verotuksellisesti, niin se alkaa hiljalleen yhtenäistämään verotuspohjaa ja luomaan painetta tehdä asioita paremmin. Kun nyt ketjussa kyseessä on Suomi, niin mikäli Suomesta alkaa merkittävässä määrin lähtemään nettoveronmaksajia halvemman verotuksen maahan, jos nyt ei Kreikkaan, niin esim. Viroon, niin se luo painetta järkeistää julkista sektoria tai koko systeemi resetoituu. En pidättele hengitystä tätä odotellessa, mutta voihan 10 vuodessa jo jotain tapahtua!

Veikkaan, että lähivuosien tähtäimellä tämä tulee poikimaan lähinnä ulostuloja, missä maastamuuttajia syytetään ahneiksi ja epäinhimillisiksi lurjuksiksi ja mietitään, että minkälaisia maaorjuuteen tähtääviä hankkeita voitaisiin aloittaa. Maastapoistumisveroahan on jo mietitty. Muita mahdollisuuksiahan voisivat olla passivero ja lopulta Berliinin muuri (no ehkei sentään).

Edit. Ja enpä ihmettelisi sitäkään, jos tulee ehotus, että mikäli Suomen kansalainen muuttaa ulkomaille, eikä maksa veroja Suomeen, niin hän menettäisi kansalaisuuden tietyn määräajan puitteissa. Tai tulisi joku vastaavanlainen kansalaisuusmaksu (käytännössä passivero).

mskomu kirjoitti:

Edit. Ja enpä ihmettelisi sitäkään, jos tulee ehotus, että mikäli Suomen kansalainen muuttaa ulkomaille, eikä maksa veroja Suomeen, niin hän menettäisi kansalaisuuden tietyn määräajan puitteissa.

Tämä on käytännössä mahdotonta, koska kansainväliset sopimukset estää maita aiheuttamasta kansalaisilleen kansalaismattomuuden (vai mikä se suom. termi olisi) tilan.

Osakeliitto laittoi mailiin Työ- ja elinkeinoministeriön kyselyn aiheesta kuinka saamme lisää kotimaista omistusta ja tuettua kotimaisia yrityksiä. Kirjoittelin sinne pitkästi siitä mitä mielestäni pitäisi tehdä verotukselle ja eläkejärjestelmälle, ehkä sen joku virkamies lukee ja sitten työryhmän raportin alaviitteessä mainitaan "kansalaiset kommentoivat aktiivisesti", eikä mitään muuta tapahdu.

Saman tein tässä itse lounaan jälkeistä kahvia hörppiessäni. Kritisoin osakesäästötilin rajoituksia ja kerroin, etten luota sen ehtojen pysyvyyteen, lisäksi ehdotin osinkotuloihin 2000 euron "perusvähennystä", joka lisäisi kiinnostusta sijoittamiseen ja ohjaisi kohti kotimaisia osakkeita, koska ulkomaisen lähdeveron takaisinperintä on niin työlästä. Ja jos tämä on liian kallis koko väestölle toteutettavaksi, niin vaikka yleensä tykkään verotuksessakin yksinkertaisuudesta niin en tuota reilua viittäsataa vuodessa niin kipeästi tarvitse etteikö siihen minun puolestani saisi rakentaa kunnallisveron perusvähennyksen tyyppistä mekanismia joka pienentää vähennystä tulojen kasvaessa.

Eikä ole tosiaan ajatuksissa pidättää hengitystä pääomatuloveron järkeistystä odotellessa.

Kancho kirjoitti:

Tämä on käytännössä mahdotonta, koska kansainväliset sopimukset estää maita aiheuttamasta kansalaisilleen kansalaismattomuuden (vai mikä se suom. termi olisi) tilan.

Jep, ja ainakaan vassarihallitus ei tuota muutosta tee kun ison osan ajastaan käyttävät persujen blokkaamiseen "mutta kansainväliset sopimukset" -huutelulla. Eli jos ja kun muuttaa ulkomaille ei kannata hankkia uuden maan kansalaisuutta. Mutta voivat toki perua passeja tuplakansalaisilta taikka pois muuttaneiden lapsilta jos heillä on kaksi passia eikä "kiinteitä suhteita Suomeen". Hiukan tähän suuntaan maailma onkin menossa, esim. Kanadassa asiasta on ollut jo puhetta.

Ja se sana on "kansalaisuudettomuus"; piti joskus ihan opetella kun näitä asioita tutkin. On se tämä meidän kielemme sitten kaunis. 

Ei ihan aiheeseen liittyvää, mutta kuulin juuri, että opintotukeen vaikuttaa osakekaupat siten, että vain voitolliset kaupat lasketaan yhteen ja näiden yhteenlasketut luovutusvoitot ovat opintotukirajoihin vaikuttavia pääomatuloja. Tappiolliset kaupat eivät mene laskuun mukaan. Voiko tämä edes olla mahdollista? Toisin sanottuna joku, joka tekee vaikkapa 20 myyntiä vuodessa break even tuloksella voi menettää koko opintotukensa, jos voitolliset kaupat esim kesätöiden ohessa summautuvat tulorajan yli. Tällainen tyyppi tuomitaan maksamaan kaikki opinto- ja asumistukensa takaisin 7,5%:n korolla, vaikka pörssivuosi olisi ollut tappiollinen. 

Suhteellisen uskomatonta. 

Edit: Linkki: https://kysykelasta.kela.fi/viewtopic.php?t=63

Opintotukilain (3 luku 17 §) mukaan vapaa tulo lasketaan veronalaisesta tulosta, ei verotettavasta tulosta, eli näin se menee. Ainoa syy jonka tähän keksin on se, että veronalainen tulo on selvillä maaliskuun lopussa jolloin opiskelijan ennen muinoin piti päättää palauttaako opintotukea. Verotettava tulo ei välttämättä ole vielä selvillä, sillä verotusta ei ole silloin vahvistettu. Nykyään aikaa palauttamiseen on näköjään vuoden loppuun, eli edes tuokaan syy ei ole enää pätevä.

Samaan törmättiin aikanaan erään pokerinpelaajan osalta. ETA-alueen ulkopuoliset voitot laskettiin; tappioita, buy-inejä jne ei. Uskomatonta, mutta näin se menee.

Bingo53 kirjoitti:

Tänään kysytään virkamiesten määrästä:

5,5 milj. asukkaan Suomessa virkamiehiä ja viranhaltijoita 723000.

8,5 milj. asukkaan Sveitsissä virkamiehiä ja viranhaltijoita 265000.

Älyllisesti toi on epärehellistä: kävin alkuviikosta kahvittelemassa kaverini luona. Hänellä on virka, ja maksaa normisti verot. Keikkoja on vuoron aikana noin 13 - 17 ja ilmeisesti virkanimike on ensihoitoyksikön esimies, mutta itse kutsun häntä ambulanssikuskiksi - tosin hän ei saa itse ajaa, koska on vastuussa asiakkaasta.

Toki hän on virkamies tai viranhaltija. Mutta en ymmärrä, miten toi ihmishenkien pelastaminen olisi tehokkaampaa, jos toi olisi yksityistetty? Olisiko se muka halvempaa, tai lisäksi parempaa?

Ihan Aikuisten Oikeasti?

Anekdootti: viimeksi kun kysyin syntyneiden määrää, niin oli 7,5. Kuulemma siitä yhdestä ambulanssiin syntyneestä otti vain puolet, koska oli sairaalan edessä ajoluiskalla ja lääkäri + kätilö hoiti koko homman...

Bobo36 kirjoitti:

Älyllisesti toi on epärehellistä: kävin alkuviikosta kahvittelemassa kaverini luona. Hänellä on virka, ja maksaa normisti verot. Keikkoja on vuoron aikana noin 13 - 17 ja ilmeisesti virkanimike on ensihoitoyksikön esimies, mutta itse kutsun häntä ambulanssikuskiksi - tosin hän ei saa itse ajaa, koska on vastuussa asiakkaasta.

Toki hän on virkamies tai viranhaltija. Mutta en ymmärrä, miten toi ihmishenkien pelastaminen olisi tehokkaampaa, jos toi olisi yksityistetty? Olisiko se muka halvempaa, tai lisäksi parempaa?

Homman voi ajatella niin, että kyseinen ensihoitoyksikkö ei ole irrallinen kokonaisuus, vaan kuuluu sairaanhoitoon. Koko sairaalakompleksiin kuuluu sairaalan hallinto ja kaikki muu vastaava. Voi hyvin olla, että yksityinen sektori saa järjestettyä sairaalan hallinnon kevyemmin kuin julkinen ja optimoitua asioita.

Esim. sairaalatilojen olemassaolo maksaa. Niitä pitää lämmittää, siivota ja huoltaa. Yksityisellä tilojen käyttöaste on saatu paremmaksi (muistan lukeneeni, ei lähdettä). Lisäksi suorittavan työn tekijät, ehkä jopa kaverisi, voivat joutua raportoimaan kaikenlaista niin, että tuottavaa työtä menetetään. Sairaaloista en tiedä, mutta tyypillisesti tässä asiassa on merkittävä ero yksityisen hyväksi.

Lähteiden puutteesta huolimatta pointti on, että mitä asioita voi tehdä paremmin. Toteutuuko se, on sitten eri juttu. Ja voisinhan mä heittää tähän tietämiäni esimerkkejä. Eli useampi kaverini opiskeli lääkiksessä ja tekivät varsinkin alkuun paljon keikkatyylisesti hommia, jolloin olivat töissä useammissa eri sairaaloissa, julkisissa ja yksityisissä. Kyllä sieltä tuli tuopin äärellä usein aika syvää vuodatusta julkisen puolen laitoksista. Päällimmäisenä jäi mieleen, että digitalisaatio oli vähän eri tasolla, eli julkkarilla tehtiin paljon asioita manuaalisesti ja jopa paperilla, mitkä yksityisellä oli enemmän tai vähemmän automatisoitu. Toki näissäkin on eroja laitosten välillä. Joku pikkupaikkakunnan terveyskeskus on vähän eri kuin yliopistollinen sairaala, vaikka molemmat ovat julkisia. Pointti säilyy silti edelleen samana.

Jos verrataan Suomen ja Sveitsin viranhaltijoiden määrää, niin tuossa varmaan se olennaisin tieto on se, onko vastaava ensihoidon esimies/lanssikuski Sveitsissä viranhaltija vai ei. Jotain kautta senkin on palkkansa saatava, oli se sitten verovaroista tai yksityissairaalan tuloista (joista taas osa voi tulla verovaroista tai sitten ei). En tuohon yksityinen vs. julkinen -kiistaan sano muuta kuin sen, että minulle terveydenhoidossa on tärkeintä se että sen laatu on riittävän hyvä ja kustannukset maksajalle kohtuulliset. En jaksa ymmärtää sitä, että joku oikeasti välittää onko sen hyvän, kohtuuhintaisen palvelun tuottaja julkinen vai yksityinen.

Se mitä varsinaisesti kirjauduin kirjoittamaan on tämä: Hesarissa on otsikolla "Suomalaisten eriarvoistuminen heikentää maamme talouskasvua" Aallon vastuullisen liiketoiminnan ja LUTin ympäristöjohtamisen proffien kirjoittama kolumni siitä, miten pääomatuloverotusta pitäisi muuttaa progressiiviseksi. Arvatkaa perustuvatko proffien verotukselliset argumentit faktoihin? Saatte kaksi arvausta.

Pari lainausta:

Parin viime vuosi­kymmenen aikana on haluttu talous­kasvun aikaan­saamiseksi ja yllä­pitämiseksi alentaa suuri­tuloisimpien suomalaisten veroja, erityisesti pää­oma­tulojen verotusta.

Jos tähän on ollut halua, niin siinä on onnistuttu tosi huonosti. Pääomatuloveron prosentti oli pari vuosikymmentä sitten 28 (johon se oli juuri nostettu 25:stä), ja meillä oli voimassa avoir fiscal.

Suomen varakkain promille maksaa tuloistaan veroja keskimäärin vain 34 prosenttia – saman osuuden kuin noin 50 000 euroa vuodessa ansaitsevat.

Verottajan veroprosenttilaskurin mukaan helsinkiläisen kirkkoon kuulumattoman 50 000 € vuodessa palkkana ansaitsevan henkilön veroprosentti on 21.

Nämä kirjoitin kommenttina tuohon, saa nähdä meneekö seulasta läpi. Vähän epäilen myös seuraavaa lausumaa:

Suomalaisten rikkain kymmenesosa on kaksinkertaistanut reaalisen ­tulotasonsa vuoteen 1995 verrattuna, kun taas kaikkien muiden tuloluokkien reaalinen tulotaso on pysynyt jokseenkin samana.

... mutta en jaksa nyt ruveta Tilastokeskuksen Findikaattorista hakemaan dataa.

Kekkoslovakki kirjoitti:

Jos verrataan Suomen ja Sveitsin viranhaltijoiden määrää, niin tuossa varmaan se olennaisin tieto on se, onko vastaava ensihoidon esimies/lanssikuski Sveitsissä viranhaltija vai ei. Jotain kautta senkin on palkkansa saatava, oli se sitten verovaroista tai yksityissairaalan tuloista (joista taas osa voi tulla verovaroista tai sitten ei). En tuohon yksityinen vs. julkinen -kiistaan sano muuta kuin sen, että minulle terveydenhoidossa on tärkeintä se että sen laatu on riittävän hyvä ja kustannukset maksajalle kohtuulliset. En jaksa ymmärtää sitä, että joku oikeasti välittää onko sen hyvän, kohtuuhintaisen palvelun tuottaja julkinen vai yksityinen.

Se mitä varsinaisesti kirjauduin kirjoittamaan on tämä: Hesarissa on otsikolla "Suomalaisten eriarvoistuminen heikentää maamme talouskasvua" Aallon vastuullisen liiketoiminnan ja LUTin ympäristöjohtamisen proffien kirjoittama kolumni siitä, miten pääomatuloverotusta pitäisi muuttaa progressiiviseksi. Arvatkaa perustuvatko proffien verotukselliset argumentit faktoihin? Saatte kaksi arvausta.

Pari lainausta:

Parin viime vuosi­kymmenen aikana on haluttu talous­kasvun aikaan­saamiseksi ja yllä­pitämiseksi alentaa suuri­tuloisimpien suomalaisten veroja, erityisesti pää­oma­tulojen verotusta.

Jos tähän on ollut halua, niin siinä on onnistuttu tosi huonosti. Pääomatuloveron prosentti oli pari vuosikymmentä sitten 28 (johon se oli juuri nostettu 25:stä), ja meillä oli voimassa avoir fiscal.

Suomen varakkain promille maksaa tuloistaan veroja keskimäärin vain 34 prosenttia – saman osuuden kuin noin 50 000 euroa vuodessa ansaitsevat.

Verottajan veroprosenttilaskurin mukaan helsinkiläisen kirkkoon kuulumattoman 50 000 € vuodessa palkkana ansaitsevan henkilön veroprosentti on 21.

Nämä kirjoitin kommenttina tuohon, saa nähdä meneekö seulasta läpi. Vähän epäilen myös seuraavaa lausumaa:

Suomalaisten rikkain kymmenesosa on kaksinkertaistanut reaalisen ­tulotasonsa vuoteen 1995 verrattuna, kun taas kaikkien muiden tuloluokkien reaalinen tulotaso on pysynyt jokseenkin samana.

... mutta en jaksa nyt ruveta Tilastokeskuksen Findikaattorista hakemaan dataa.

Viimeinen kohta kumottiinkin aika vikkelään tuossa. https://twitter.com/ollikarkkainen/status/1332211751010570244?s=21

Hieno kolumni kerrassaan!

Kekkoslovakki kirjoitti:

helsinkiläisen kirkkoon kuulumattoman 50 000 € vuodessa palkkana ansaitsevan henkilön veroprosentti on 21.

+ vajaa 10% pakollisia vakuutusmaksuja, eli n. 30% (vähän alle tai vähän yli riippuen onko täyttänyt 53v vai ei)

hauturi kirjoitti:

 

Kekkoslovakki kirjoitti:

helsinkiläisen kirkkoon kuulumattoman 50 000 € vuodessa palkkana ansaitsevan henkilön veroprosentti on 21.

 

+ vajaa 10% pakollisia vakuutusmaksuja, eli n. 30% (vähän alle tai vähän yli riippuen onko täyttänyt 53v vai ei)

Totta, mutta niistä kertyy eläkettä ja kassojen jäsenille oikeutta ansiosidonnaiseen. Pääomatuloista ei kerry kumpaakaan. Verot veroina, siis, varsinkin kun kolumnissa isossa roolissa oli tulojen kerääminen valtion kassaan.

Tuulipuku kirjoitti:

Poikkeuksetta valtiolla ja muissa julkisissa duuneissa työskentelevillä on täysin erilainen työtahti, kuin yksityisellä. Tauot ovat pidempiä, lounaat ovat pidempiä ja tavoitteet ovat matalampia. Johtaminen on heikkoa ja tuloksen tekemisestä ei välttämättä haluta edes keskustella, koska raha. (Vaikka sen pitäisi olla ykkösprioriteetteja - hlökoht kokemus). Mielestäni Sipilän Suomi Oy Ab vertaus oli hyvä ja tällaista ajattelua kaivattaisiin mielestäni julkiselle puolelle.

Tähän yksi näkökohta. Osallistuin hiljattain yhteen rahoitushakemukseen tekoon, jossa oli mukana sekä yksityisiä yrityksiä että valtion tutkimusorganisaatio. Valtion tutkimusorganisaation henkilökustannukset oli noin 10 000 euroa per kuukausi (sisältäen kaikki epäsuorat kulut ja tehollisen työajan huomioimisen esim. lomat), kun yrityksillä se oli noin 20 000 euroa per kuukausi. Toisin sanoen, samalla rahalla sai valtiolta tuplasti sen työmäärän minkä yksityiseltä. Eli ainakin tämän esimerkin pohjalta voi esittää että jos ei ole työteho yksityisen tasolla, ei ole palkkakaan. Toki yritysten pitää tuottaa myös voittoa, mutta tuskin tuossa 100% katteella on töitä tarjottu.

Olen tästä Druugen kanssa aika lailla samoilla linjoilla. Omaa työhistoriaa löytyy sekä valtion tutkimusorganisaatiosta (= yliopisto, silloin kun ne vielä olivat valtion virastoja eivätkä osakeyhtiöitä) että yksityiseltä, enkä oikein osaa nähdä työtahdissa suurta eroa. Suurin ero on johtamisessa. Proffia valitessa ei ainakaan silloin juuri johtajakokemusta katsottu, joten hommiin valikoitui tässä suhteessa hyvin kirjavaa väkeä. Muun hallinnon johtaminen tuntui yhtä sekavalta; yliopistolla itsellään oli huomattavan iso hallintoporras, jonka rooli jäi monilta osin hämäräksi koska se koko oman muutaman vuoden yliopistourani aikana onnistui paisuessaan lisäämään opetus- ja tutkimushenkilökunnan hallinnollisia velvoitteita merkittävästi. Toisaalta sieltä se yksi kiinteistöpuolen juristi pystyi lähtöni jälkeen kaappaamaan Herlinin perijän työajalla, eikä hänen pomonsa huomannut mitään.

Ex-työkaverien juttujen perusteella yliopistot ovat nykyään aika toisenlaisia, muutosta on ollut sekä hyvään että huonoon suuntaan.

Itsellekin kertyi paljon vuosia yliopistolta 1995 ja 2015 välissä ja kyllähän se muutos oli ihan valtava. 90-luvulla raha tuli valtaosalle henkilökunnasta suoraan budjetista ja tutkijat tutkivat mikä tuntui kiinnostavalta ja/tai mihin tuntui olevan eniten annettavaa. 2015 mennessä tutkijoista oli tullut oleellisesti yksityisyrittäjiä, jotka hankkivat oman rahoituksensa, hallinnoivat itseään ja ryhmäänsä (jos oli esimiesasemassa) ja tekivät sitä mihin milloinkin rahaa saatiin. Kuitenkin ilman yrittäjän palkintoa, eli isompaa palkkapussia silloin kun tekee hommansa hyvin. Iso osa työajasta meni rahan hankintaan ja iso osa tutkimuksesta jäi sitten tohtoriopiskelijoiden tehtäväksi. Eli suoraa budjettirahoitusta leikattiin ja ulkoisen projektirahoituksen osuutta kasvatettiin. Tämä ymmärtääkseni ainakin osittain myytiin työn tehostamisen ajatuksella, mikä käytännössä tarkoitti stressitasojen hillitöntä nousua kun jatkuvasti pienenevällä tutkimukseen käytetyllä ajalla piti yrittää saada riittävästi aikaiseksi. Voi myös hyvin kuvitella, ettei se laatu siinä ainakaan parantunut. Toinen puoli siinä tietysti on se, että tuolla tavoin pystyttiin paremmin ohjaamaan tutkimusta haluttuihin kohteisiin. Lopputulema on kuitenkin se, että tänä päivänä ei Suomessa taideta enää juuri perustutkimusta tehdä, kaikki on soveltavaa. Mielenkiinnolla odotan miten hommat pyörivät 20 v päästä kun yliopistoilta on poistuneet viimeisetkin perustutkimusta tehneet jäärät.

No julkisen sektorin tehokkuuteen tämä liittyy ainakin sitä kautta, että kun iso osa työajasta menee rahan hankintaan eli siihen että voi tehdä niitä töitä, niin ymmärrettävästi sitä varsinaista tuottavaa työtä tehdään sitten vähemmän. Lisäksi kaikenlaisten tehokkuusmittareiden yms. mukaantulo on johtanut siihen, että hallinnon osuus töistä on kasvanut valtavasti. Tämäkään ei tuota mitään. Oma käsitykseni on se, ettei julkisen puolen työntekijät ole sen laiskempia tai lahjattomampia kuin yksityiselläkään puolella, mutta tehokkaan työnteon edellytykset ovat julkisella puolella paljon huonommat kuin yksityisellä. Tämä siis tutkimuslaitoksiin liittyen. Muista sektoreista julkisella puolella ei ole kokemusta, mutta en ihmettelisi vaikka samansuuntaista kehitystä olisi sielläkin. Ja sikäli kun olen ymmärtänyt oikein, niin ylhäältä saneltuja nuo muutokset ovat olleet, ei yliopistot ja tutkimuslaitokset itse noin halunneet muuttua.

Hyvin samankaltaisia havaintoja. On hieman kyseenalaista syyttää julkisen puolen työntekijöitä lasikoiksi. Siellä voi olla jopa suhteellisesti enemmän laiskaa porukkaa, kuin yksityisellä, en tiedä, mutta vaikka näin olisi, niin tuo ohjaa huomiota ja keskustelua hieman sivuraiteille. Tässä on ylempänä tuotu esimerkkejä hallinnosta ja siitä, kuinka työaikaa menee kaikenlaiseen "turhaan". Väittäisin, että tässä ollaan ongelman ytimessä, joka johtuu juuri siitä, että ylin hallinto (ylin as in opetusminiesteriö ja vastaavat) on aina poliittisesti valittu ja sieltä se sonta hiljalleen valuu alaspäin aina ihan yliopisto- tai sairaalatasolle asti.

Mun nähdäkseni asia ei sinällään johdu mitenkään yksityisestä tai julkisesta sektorista, vaan kilpailusta tai sen puutteesta. Esim. Nestettä voisi pitää jossain määrin julkisena, koska valtio taitaa omistaa siitä puolet. Ja vaikka valtio omistaisi siitä 75 %, niin eipä tuolla ole väliä niin kauan, kun se toimii kilpaillulla markkinalla, eikä hallitusta nimitetä poliittisesti (onneksi). Vastaavasti jos on joku toimiala, jossa kilpailu on kielletty lailla tai siivottu tukiaisilla pois, niin ihan sama, onko kyseessä julkinen vai yksityinen monopoli, niin lopputulos on pitkälti yhtä hirveä. Käytännössä julkiset toimijat ovat kuitenkin useammin suojelluilla aloilla, kuin yksityiset, jolloin syntyy illuusio siitä, että julkinen on skeidaa ja yksityinen rokkaa.

Jos esim. sairaanhoito hypoteettisesti avattaisiin kilpailulle Singaporen tapaan, niin luulen, että julkiset sairaalat ottaisivat yksityisiä kiinni aika lujasti seuraavan vuosikymmenen aikana. Vastaava tapahtui Finnairille, jota voinee pitää taas julkisena toimijana. Ja käänteinen esimerkki voisi olla bussifirmat, joilla oli monopoli ennen kuin EU puuttui asiaan ja kilpailun auetessa markkinoille tuli uusi toimija, joka pakotti myös muut toimimaan fiksummin.

Druuge kirjoitti:

No julkisen sektorin tehokkuuteen tämä liittyy ainakin sitä kautta, että kun iso osa työajasta menee rahan hankintaan eli siihen että voi tehdä niitä töitä, niin ymmärrettävästi sitä varsinaista tuottavaa työtä tehdään sitten vähemmän.

Minä lähdin yliopistomaailmasta 2010 eli ilmeisesti 5 vuotta sinua aiemmin. Jo siltä ajalta muistan pohdinnan siitä, että kun meillä oli vaikkapa kolme tohtorikoulutettavan paikkaa vapaana, "tuottavin" tapa täyttää nuo kolme paikkaa ei olisi ollut kolmen briljantin nuoren tutkijan palkkaaminen vaan se, että otetaan näistä nuorista neroista kaksi ja kolmas paikka täytetään kaverilla, joka on taitava tekemään rahoitushakemuksia ja käyttää aikansa tutkimuksen sijaan siihen. Tässä toki ongelma olisi sen kolmannen tyypin kohtalo määräaikaisen duunin loppuessa, kun väitöskirja ei ole edennyt ja rahoitushakemuksia ei oikein voi laittaa julkaisuluetteloon.

Hesarin mielipideosasto tarjosi tänään aamun naamapalmu-hetken, kun siellä oli SDP:n veroasiantuntija Lauri Finérin kirjoitus.

Erityisesti silmään pisti se, että veroasiantuntijan mukaan "iso osa osingoista ja myyntivoitoista on huojennetun verotuksen piirissä." Verohuojennetuilla osingoilla hän varmaan tarkoittaa listaamattomien osinkoja, mutta mistähän laajoista myyntivoittohuojennuksista mahtaa olla kyse? Hankintaolettamastako? Se antaa vähäisiä verohuojennuksia jos omistuksen arvo on viisinkertaistunut, tai vähän isompia jos se on 2,5-kertaistunut yli 10 vuoden omistuksen aikana, jolloin veroa aletaan maksaa jo inflaatiostakin.

"Tunnen" muuten tiettyä "ylpeyttä" itsehillinnästäni, kun pystyin "kirjoittamaan" yllä olevan laittamatta "titteliä" veroasiantuntija kertaakaan lainausmerkkeihin.

On tää liikkumisen lisäverottaminen kyllä täysin typerää touhua. Samalla kun hyvätulosille etätyöntekijöille sallitaan lisää vähennyksiä, niin lisätään veroja, jotka kohdistuu eniten duunareihin. Eikä syntyviä lisäkuluja töihin matkustamisesta voi edes vähentää, jos ei työmatkavähennystä koroteta merkittävästi. Pienitulosille edes tuloista tehtävät vähennykset ei kovinkaan paljon nettotuloissa näy, kun marginaalivero on niin pieni.

Älä nyt. Aikoo ne verottaa polttoaineiden päästöjen takia myös rikkaita metsäyhtiöitä, jotta nämä lopettaisivat tavaran siirtelyn ilmiömäistä voittoa tekevien tehtaiden ja asiakkaiden välillä.