Avainjako sormusten metsästyksessä oli, kun yritin taas kerran bubblata Tallinnassa. Sain viiden kortin omahassa naulat pieneen blindiin ja limppasin, mukava isostäkkinen vironvenäläinen (tuli lopulta kolmanneksi) luonnollisesti reissasi ja mie survoin, kuten olin suunnitellutkin. Tällä metodilla saa ainakin rahat hyvissä sisälle. Lisäksi totesin elämänfilosofiani Fuck the ICM. Mie muuten vähän epäilen, että onko naulojen kippailu bubblessa 420 euron minicash mielessä EV+. En ole varma, mutta kun on 10K ykköselle, voisi sellaisen 10BB stäkin tuplaamisessakin olla valueta? Tosin ymmärrän, että yleensä ollaan 60-40 tai jotain. Mie olin kyllä paremmissa, koska kaverilla oli jotain 88K62 ilman elossa olevaa värinvetoa. En tosin ole laittanut laskuriin.
Näin mie kuitenkin pelaan, ja aika monet muut kippaavat 10-20BB stäkeillä omahan bubblessa kaiket. Lisäksi kun tavanomaiset epäillyt tietävät, etten ainakaan autokippaa blindeja, tulee yksi walkki silloin toinen tällöin.
Mulle on ihan no brainer, että kannattaa yrittää TOP3 sijoitusta silläkin uhalla, että jää minicashit muille. Analyysini on tosin täysin epätieteellinen eli puhtaasti mutuun perustuva. Ja toki poikkeuksikin sääntöön on, kuten aina.
Näin mie kuitenkin pelaan, ja aika monet muut kippaavat 10-20BB stäkeillä omahan bubblessa kaiket. Lisäksi kun tavanomaiset epäillyt tietävät, etten ainakaan autokippaa blindeja, tulee yksi walkki silloin toinen tällöin.
Tuo aikaisempi pelaushistoria onkin hauska osa analyysia. Toki jos voisi tietää varmuudella, että tyypit skippaa kaiken niin kannattaisi aina ryöstää, mutta.. ei yleensä voi ja sitten tuleekin kylkeen.
Sokea kalju löysi jyvän. Melkein yhtä hyvt fiilikset kuin Sloveniassa 1997, kun voitin ensimmäisen kansainvälisen turnaukseni. Jätän päivän pääturnauksen väliin ja keskityn viideltä alkavaan pappaturnaukseen Banksyn näyttelyn kautta.
Onnittelut! Lonkalta tulee mieleen Wahlbeck, Kyllönen, Vilmunen, Helppi (2) joten oli niitä ennestään ainakin viisi.
Alfil wrote: Onnittelut! Lonkalta tulee mieleen Wahlbeck, Kyllönen, Vilmunen, Helppi (2) joten oli niitä ennestään ainakin viisi.
Helppo se on rannekkeita voittaa, mutta harvemmalla on sormus!
En tiedä saisiko näin enää sanoa, mutta on muuten aika feminiiniset tai vaihtoehtoisesti flamboyantit (onko tälle suomennosta) palkinnot valinnut WSOP: ranneke ja sormus.
The J♦️is the late, great John Bonetti (June 28, 1928 – June 27, 2008). A true character of the game.
A good friend of @phil_hellmuth, the clearly Brooklyn-born Bonetti started playing poker late in life at the age of 54. He amassed $4,188,332 in lifetime tournament earnings… pic.twitter.com/uSl1BHkmLi
John Bonettista tykkäsin miekin. Kaveristaan Helmutthin Pilistä en niinkään. Tämä kaksikko oli Amsterdamissa 1998ish. Tiputin Bonnettin 7 card stud- turnauksesta, ja se suhtutui tippumiseensa kuin herrasmies ja kiitti peleistä. Näin Pilin tippuvan texas-pöydästä ja se parkui kuin vihreä kunnallispoliitikko kuullessaan hyvin aurinkoa ottanutta kutsuttavan neekeriksi. Ensivaikutelman voi muuten tehdä vain kerran.
Näin Bonettia myöhemmin Vegasissakin ja tulimme aina hyvin juttuun. En nyt siis väitä, että se olisi nimeäni varsinaisesti muistanut, mutta pelailimme samoja medium omahoita ja aina välillä se kantoi vettä kaivoon eli lainaili kavereilleen rahaa satelliitteihin ja muihinkin turnauksiin. Se kertoikin, että hän on kyllä aina koittanut kavereitaan auttaa, mutta ei se ole vaikuttanut ihan hirveästi oikeasti auttavan.
Amsterdamissa kerran Bonetti jutteli Bruno Micchiardin kanssa, joka pyyteli sitä pelaamaan. Bonetti sanoi, ettei nyt ehdi, koska se on menossa Pilin kanssa nettikahvilaan, Pilin kun pitää tarkistaa e-mailinsa. Bruno sanoi, että "Älä mene, vaan lähetään huoriin. Siellä siekin tiiät mitä teet".
Muistelen lukeneeni Micchiardinkin kuolemasta, mutta internet ei vahvistanut. Joskin viimeinen Hendon Mob osuma 2004, eli siitä on jo hetki aikaa. Sellaisia pelureita kuin Bonetti ja Micchiardi ei ole enää monta hengissä.
Damin muita huippuhetkiä oli, kun lainasin Pilille 5000 gilderiä. Se meni poikki omahapöydässämme ja sillä oli dollareita. Joten silloin protokolla Casno Hollandilla on, että mene jonottamaan kassalle vaihtoa. Pili sai kuitenkin jonkun henkilökunnasta juoksemaan, mutta kassalle oli pitkä matka ja siellä jonoa. Olin positiossa, ja Pili oli maineeltaan ja muutaman jaonkin perusteella heikko omahapelaaja. Raha on aikaa ja niinpä mie annoin taskustani 5K plaksin Pilille lainaksi, jotta pääsee heti peliin mukaan.
Myöhemmin reissussa mukana ollut Matti Kuortti haukkui miut tästä operaatiosta. Pili oli kuulemma poikki ja muutenkin epäluotettava. Näin se oli Vegasissa kuullut. Mie en ollut silloin vielä Nevadassa käynytkään, joten uskoin enkä ole sen koommin Hellmuthille lainaillut. Ei tosin taida pikkuvippien tarpeessa enää varsinaisesti ollakaan.
Menee lokakuu aika korttiseksi. 15.10. kun Pokerin SM-kisoilla aloittaa, niin sitten on hyvä Kings of Tallinniin perjantaina 25.10. lopettaa ja lauttailla Sijoitustiedon käyttäjätapahtumaan. Hetken harkitsin kankkusessa Tallinnaan palaamista 26.10., mutta siitä ei seuraisi mitään hyvää. Tai ainakaan hyvää sunnuntaikolumnia.
Harrastukset aina välillä häiritsevät töitä, ei voi mitään😎.
Pokerin SM ja Tallinnan Kurkot ovat siis peräkkäisillä viikoilla, osittain törmätenkin. Mie jouduin pakittamaan Tallinnan huonevarauksestani päivän, koska Sökön SM on 19.10. klo 16. Yleensä en ikinä peruuta mitään kerran sovittua. Ainakaan sen vuoksi, että tuli jotain muutta.
Mutta sökön suomenmestaruudesta pelaaminen kuuluu kansalaisvelvollisuuksiin.
Veikkaus ei saa mainostaa pokeriturnauksiaan. Joten viideltä alkavaan texasturnaukseen on vielä lippuja jäljellä.
Tosin 400€ turnauksen kutsuminen Big Bangiksi on lähinnä häpeällistä. Fenniassa pelattiin 2007-> 7k-turnauksia. Niiden kutsuminen Grand Slameiksi oli oikeutettua. pic.twitter.com/l7cCiCbob0
Mie luovutin tiistaina solidaarisuudestani maakuntien pelaajille ja Veikan pokeriturnauksille.
En ole ikinä varannut yhtään lippua, koska Poliisihallituksen siunaama ja Veikkauksen lanseeraama täysin älyvapaa varausjärjestelmä toimii siten, että puhelimella voit varata itsellesi ilman mitään sanktioita niin monta lippua kuin haluat. Koska Veikkaus on taipunut Pohan älyvapaisiin vaatimuksiin olla ilmoittamatta turnauksistaan asiakkailleen, Mikonkadulla pelailevat täyttävät varauskiintiöt, koska he kuulevat turnauksista ensimmäisinä. Toki voisihan sitä myös päivänsä viettää Veikkauksen viehättävillä sivuilla. Joka tapauksessa tämä on yksi syistä, jonka vuoksi tämänpäiväinen turnaus eitaida edes myydä loppuun, mikä on häpeällistä.
Kun noin kolmas helsinkiläinen kaveri leuhki varanneensa pokerin SM-kisoihin kaikkiin turnauksiin liput, miekin otin. Tähän asti olen kasinon lähimaastossa asuvana ostanut aina lipun. Onhan siinä valueta, jos tulee flunssa taikka ebola, ettei tarvitse askarrella lippua pois - tai polttaa sitä.
Pohan ja Veikkauksen yhteistyöllä syntyisi muuten todella laadukkaita neuvostoliittolaisia perseenpäristimiä. Kieltääköhän Poha myös sanktioimasta varauksia mitenkään🤔. Ja pakottaako se pihtaamaan turnauspäivämääriä mahdollisimman pitkään ja sitten lämpäisemään ne Tallinnan kansainvälisten kanssa päällekkäin?
Hivenen tunsin itseni hölmöksi kikkaillessani 400:n turnausta alasalissa kun yläritsillä pelattiin 50/50 PLO 5 50 BB antella.
Tosin tuupattuani melkein kaikki merkkini kickseillä (Get your kicks on Route 66) Esa Saarisille (Poikarakkaus) tipuin vähän ennen yhtä.
Ja sitten BREAKING NEWS: Kasinolta saa nykyisin ostaa turnauslippuja puolenyön jälkeen. Varata ei niitä saa kuitenkaan aspan numerosta. Niillä tosin on yhteinen database, koska kassa näkee varauksesi heti kun puhelinpääte on sen syöttänyt.
Ja sitten olikin puoli tuntia aikaa sutia käteistä. Menin kysymään jätkiltä, paljonko buyin ja se oli "kaksi eikun neljä tonnia". Tämä on käynyt miulle aiemminkin, eli minimiä nostetaan, kun miut nähdään. Ne ei tahdo miuta, ne tahtoo Ingalssin Lauran. Olivat ne tosin nostaneet pelin koonkin 50/50/100:ksi, enkä protestoinut.
Onneksi oli 4+ taskussa, koska kassalle en olisi enää uudelleen jaksanut täydennysostoja tekemään. Ja sitten sen nelosen sain tuupattua näppärästi viimeiseen jakoon ilman palautusta. Taisin olla kärki ja pohjarattailla vähän wrappia perässä, mutta mikäli näin kortit oikein pusku oli oikein eikä siinä mitään. Jos menet puoleksi tunniksi huitomaan minimibuyinillä ja tiukahkolla lähestymistavalla, tulee pataan aika hyvällä prosentilla.
Pokeriturnaukset ovat sikäli raaka laji, että ensin pitää lakata pelkäämästä kuolemaa, että olisi edes mahdollisuus elää ikuisesti. Ja sitten yleensä lopulta kuitenkin tippuu ja mököttelee.
Töhöilin itseni viidenneksi😡. Ehkä 6.862€ hymyilyttää muutaman vuoden päästä. Ehkä. pic.twitter.com/l9n8hDoKAg
Vedin kovimmat kilarit itselleni sen jälkeen kun 2008 sökössä yritin painaa Santeri Välikoskea sököfinaalissa pakkaan esittämällä paria, jota ei oikeasti ollut. Pelasin tosi hyvää pokeria suorastaan zonessa tosi montaa tuntia, mutta jos pääset finaalipöytään hyvissä asemissa, silloin ei kertakaikkiaan saa töpätä. Sinne nimittäin tosi harvoin yleensäkään pääsee ja kaltaiseni elämään kyllästynyt kyylä kunnon stackilla kerran joka toisessa kesässä.
Tämä turnaus viluttaa miuta hiekkahoitoon asti. Toki mieluummin otin voitollisen kuin tappiollisen pokeriturnausviikon. Ja yhden Hendon Mob -merkinnän lisää. Enempää niitä oli "Big Bangista" vaikea saadakaan.
Tiedän kaverin, joka erikoistui nettipokerissa puolen stackin pelaamiseen. Eli siis aloitti puolella sallitusta maksimiostosta. Rolf Lutkapuu taas tuhosi kirjallaan (Secrets of Professional Omaha) minimistäckin pelaamisesta omahassa täyden pöydän nettiomahat. Jälkimmäinen viluttaa vieläkin, voitin hämmästyttävän paljon Partyn PLO 10/20 9Max -bileissä, vaikka suomalaiset tiesivät nickini. Ja sitten vielä pari vuotta myöhemmin kehuskelivat, miten olivat menestyksekkäästi pillittäneet miuta monta kertaa. Kumma homma, etten koskaan varsinaisesti tehnyt toista pokerikirjaa.
Tässä nyt haetaan kuitenkin fullstack-kehittäjää. Onko tarkoituksena rakentaa solveri täyden stackin pelille vai kenties valmentaja ihmispelaajille, ei miulle ilmoituksesta selvinnyt.
Suhtaudun nihkeästi pokeripöydässä tai muuallakin rahan antamiseen edes välitöntä tilisiirtoa vastaan. Mutta pokeripöydissä näille pyynnöille altistuu säännöllisesti. Tässä yksi syistä:
Tosin luulen pystyväni tunnistamaan rahanpesijät. Mutta toisaalta kerran annoin kilon tilisiirtoa vastaan ja kun rahat tulivat yrityksen tililtä, tunsin itseni idiootiksi. En missään nimessä halua tulla sotketuksi mukaan muiden mahdollisiin kirjanpitosotkuihin. Kyseessä oli onneksi kaverin 100% omistama kioski, joten en sentään osallistunut kavallukseen kuin ehkä verottajan näkökulmasta.
Ja huolimatta nihkeilystäni, on miulla rahansiirtoja keskimääräistä kengänkuluttajaa enemmän. Ja jos viiden vuoden päästä joku kysyy, mistä oli kysymys, on enemmänkin kuin teoreettinen vaihtoehto, että en oikeasti muista. Sen vuoksi kirjoittelen (muistaessani) tilisiirtoihin, mitä juuri tapahtui. Käteisen osto/myynti tilirahalla on kuitenkin laillista toimintaa, kunhan kumpikaan ei ole pesemässä rahaa mihinkään tarkoitukseen.
Useimmat 90-luvun pokeriammattilaiset - tai ainakin mie - ovat syyllistyneet rahanpesuun. Miekin pessyt melkein sata Chydeniusta kerralla farkkujen taskussa. Onneksi rikos on vanhentunut. Eurojakin olen ainakin kerran pessyt. Eivät kyllä olleet setelit moksiskaan, hetken piti kuitenkin kuivatella.
Tässä nyt haetaan kuitenkin fullstack-kehittäjää. Onko tarkoituksena rakentaa solveri täyden stackin pelille vai kenties valmentaja ihmispelaajille, ei miulle ilmoituksesta selvinnyt.
Tässä haetaan siis kaveria, joka voi harjata dealer's choicessa minkä tahansa pelin :)
Vedän pitkästä aikaa kaksi turnausviikkoa putkeen. Pohjois- ja Etelä-Helsingin turnaukset on logistisesti helppo yhdistää.
Livepokerin SM alkaa, kaikki tasajalkaa hyppikää, pomppikaa, riemuiten. 400-600 euron turnauksia neljä kappaletta, joista yksikään ei ole loppuunmyynyt. Ennen oli rahaa kaikilla hampeillakin, nykyisin vain rahamiehillä. Tai sitten pelurit on saatu opetettua siihen, ettei niitä turnauslippuja kertakaikkiaan saa. Arvioisin saavani noin 0,08 Suomen mestaruutta tällä viikolla. Tämä voi sivistyneen ihmisen korviin kuulostaa leijumiselta, joten en avaa takana olevaa matematiikkaa.
Ja sitten perään Tallinnan Kurkot, joskin vajaalla viikolla. Kings of Tallinn ilmoitettiin myöhemmin kuin Sijoitustiedon käyttäjätilaisuus, joten tulen perjantaiksi takaisin. Toki Tallinna ilmoitti ennen Helsinkiä, joten Helsingissä laitettiin turnaus osin Tallinnan kanssa päällekkäin, etteivät pöydät vain menisi täyteen ja kiusa se on pienikin kiusa Itämeren pokerivaltiaille.
Pelasin eilisen turnauksen absolutistina. Minkä seurauksena tein taustatyöni huonosti. Kävin salilla alle ja sieltä rivakan lounaan jälkeen turnauskeen pilkkimään ei ollut välttämättä optimiratkaisu. Joka tapauksessa en ymmärtänyt turnauksen olevan niin turbo kuin oli. Miulla ei ole mitään turboja vastaan, mutta pitäisi ymmärtää että pelaa sellaista. Ja sitten yllätyksenä tuli re-entryajan loppuminen jo kahden tunnin jälkeen.
Olisin siis pelannut aika paljon reippaamman re-entryajan, jos olisin tiennyt sen loppuvan. En harrasta re-entryhumputtelua, mutta olisin silti pelannut aggressiivisemmin, koska kyttäämällä turboissa pääsee laulamaan reilusti ennen läskiä akkaa. Kippasin esim. yhden melkein kuvaparin SB (=lumiukot) yhtä reissua vastaan, kun jotenkin tuntui huonolta ja oli kuitenkin 30BB. Mutta kun se 30BB on hetken päästä 20BB, on tilanne hieman erilainen.
Saatiin 10/10 käteispöytäkin auki, joka juoksi puoli kahden pilkkuun asti. Tämä SM-kisaviikolla kahdelta sulkeminen kuuluu pitkäään sarjaan "En ymmärrä rahapelimonopolin päätöksiä".
Tänään uutta matoa koukkuun Mainissa, kunhan olen ensin käynyt Pokeriyhdistyksen virkatehtävissä.
Menin eilen hymy naamalla Mainiin pari minuuttia ennen ruokataukoa. Olin hyvin tyytyväinen virkatehtävieni tuloksiin ja niinpä päätin työmaajuopottella 670 euron turnauksen, vaikka Suomen mestaruudesta pelataan. Tämä ei ole pokeriturnaukselle optimaalinen lähtökohta sekään. Itse asiassa tasan kaikkea muuta. Pahantuulisena voi hyvin mennä turnaukseen mököttelemään ja kippailemaan. Mutta hyväntuulisena ei hyvä tule.
En tosin tehnyt mitään hirveän hölmöä. Koska eilen avaamastani kaksiparikipistäni vittuiltiin pitkin kasinoa, survoin UTG 21BB kaseilla suoraan. Jätkät otti ja re-entry.
Sitten löysin rouvat, joilla meni kuitenkin vain puolet stäkistä vs A6. Sitten tipuin jollain, jota en juuri nyt muista. Normipusku kuitenkin. Ja joo, kun en muista, voi päätellä siideriä ja jallua jo jonkun verran otetun. Ei kai nyt kukaan normaali ihminen tippumiskäsiään ilman viinaa unohda. Asiaan vaikuttaa kylläs sekin, että nukuin vain viisi tuntia🤯.
Viimeisellä laukauksellani sain tuplat alta- ja päältäpäin ja pussitin vähän alle keskistäkin tänään neljältä jatkuvaan skabaan. Toivottavasti saan nukuttua päikkärit jsosain välissä.
Moni on viimeistä keikkaani ihan turhaan veikkaillut😎.
Pelasin viisi turnausta, joista kolme finaalipöytää. Nolla voittoa tosin, mutta 29 vuodessa olen sen ainakin oppinut, että kaikkia pokeriturnauksia ei voi voittaa.
Meni aavistuksen yli odotusarvon Tallinnan Kurkojen syksyversio. Kilon omahan voitto oli ihan otettavissa, mutta painoin jarrua parissakin väärässä paikassa. Jäin neljänneksi, kymppi rahaa lohdutukseksi.
Seven/ seven hilo PL oli yhden kortin päässä melko varmasta voitosta, mutta Franke sai avun ja Aki lähti kännihyperiin. Josta tuli finaalipaikka siitäkin, oisinko ollut 7. tai jotain. Olen ollut imo kahdessa finaalissa samana päivänä ennenkin. En tosin ihan varmaksi muista.
Kirjoitin jossakin, että menin Mattilan ja Siljanderin ohi Hendon Mobin rahalistalla, ainakin väliaikaisesti. Mutta eiköhän toinen niistä voita tai ainakin tule toiseksi Tallinan Mainissa. Mathias sitten voitti.
Jos tästä muuten tulkitsee, että en olisi toivonut Mathiaksen pärjäämistä, tulkitsee väärin. Miulle on oikeasti melko sama, olenko Suomen rahalistan 38:s vai 39:s.
Pikkustäkin H.O.R.S.E.S:issa pussittamalla ei vielä Slovakian lippu salossa heilu. Joten koitan myös öisen pot limit Razzin. pic.twitter.com/sHqhHKqgbn
Ensimmäinen loppuunpelattu rypistykseni Slovakian lipulle (=pokeriturnausrahastukseen) ei viime yönä tuottanut tulosta. Vaikka olin jo vetämässä lippua salkoon aamuyöstä yhden maissa, kun olisi luultavasti pystynyt kippailemaan itsensä rahoilla. Mutta oikeasti mie pelaan voitosta, liput ovat vain siviilivahinkoja. Tällä kertaa pot limit Razzissa ei A654 vs A269 riittänyt lipulle. tarkkaan ottaen viimeiset merkit menivät sisään, kun kaveri sai ysin ja mie hutsun, mutta päätös kaikkinen merkkien sisälle menosta tehtiin neljännellä kortilla. Vastutstaja oli itseensä erittäin tyytyväisen ylimielisen oloinen nuori mulkero, joka saattaa löytää vielä märkää nuuskaa selästään. Nämä lyödään 40-pinnaisilla eessuntaassun ja sitten ollaan tosi sankareita kun voitetaan -tyypit ovat aina miuta ärsyttäneet. Mutta olen siis ollut hiljaa. Kaikki nämä kohta 30 vuotta.
Mököttelin hetken yöllä yksikseni, koska olen tehnyt tyhjiä lipunhakureissuja mm. Liechtensteiniin, Bukarestiin ja Lontooseen. Mutta sitten mie tajusin, että kyllä se Slovakian rahastus vielä tulee. Tännehän voi tulla vaikka uudestaan.
Viina ei muuten maksa juuri mitään. Joten täällä on runsaasti suomalaisia.
Päätin yrittää tehdä kuvajournalismia Horsesin kakkospäivästä xitteriin. Headsupissa en enää ehtinyt ja sitten se olikin ohi.
Pelasin limiittiturnauksia ihan eri tavalla kuin fieldi jo 1995. Luin nimittäin McEvoyn kirjasta Chuck Thompsonin kappaleen Where The Fox Meets The Wall kappaleen ja sitten vähän pohdiskelin asiaa. Juttu on pysyä hengissä terveellä stäkillä eikä roiskia ympäriinsä. Esimerkki: Jos viisi löysää kaveria limppaa edellä, ja siulla on AQo, mitä tehdään: Se on ilmiselvä call. Kukaan ei lähde ennen floppia mihinkään. Tämä olisi käteisessäkin oikein, mutta vielä pajon enemmän turnauksessa.
Pelailen näitä turnauksia vieläkin kahdesta syystä:
1.) Tykkään pelata pokeriturnauksia (ja käteistäkin, mutta vielä enemmän turnauksia).
2.) Näytän mielelläni keskisormea buumiajan hollaballaporukalla voittamalla näitä vuosikymmenestä toiseen. Niistä aika harva on peleissä enää mukana.
(Ja vielä 3. Miun ei tarvitse maksimoida tunti EV:täni. Voin pelata niitä turnauksia, mitä huvittaa ja jättää paremman tunti-EV:n käteiset kokonaan pelaamatta.)
P.S. Tapasin Chuck Thompsonin kahteen otteeseen. Pelasimme viikon Wienissä 1997ish ja viikon Helsingissä 1998ish samoja turnauksia. Wienissä oli Mainin viimeinen jako ennen taukoa ja avasin napilta JTo. CT meni all in helvetinmoisella cover-nipulla. Mie olin miettivinäni ja heitin pois. Valehtelin, että en mie voinut AQ:lla maksaa. CT valehteli, että sillä oli AK. Sittemmin olen lopettanut kipattujen käsien valehtelemisen - ja kertomisen.
