Siellä, missä ei joskus aurinko koskaan laskenut, on hassu systeemi, jossa pääministeripuolue saa päättää milloin vaalit (kuitenkin viiden vuoden kuluessa) pidetään.
Työväenpuolue (Labour) voittaa vaalit, ellei Argentiina taas hyökkää rivakasti Falklandin saarille ja konservatiivien (vanh. Tories) PM Rishi Sunak lähetä paikalle rivakasti Royal Navya hoitamaan homman. Eikä tämäkään vältämättä riitä.
Eikä sekään, jos Labourin Keith Starmerin pystyttäisiin todistamaan - brittipääministerille täysin epäsopimattomasti - olleen uskollinen vaimolleen koko avioliiton ajan.
Vaalit ja "varma" voitto on poliittisen vedonlyöntini leipä ja voi. Joten tarkkailen tilannetta. Löisin mielelläni Labour Most Seats @1,14, mutta kun niihin vaaleihin voi olla melkein vuosi. Joku lehtineekeri väitti Pravdassa jotain brittiläpyskää lainaten, että toryt voittaisi helpommin loka- tai marraskuussa. Joten vaalit olisivat silloin.
Väittäisin, että bullshit, edes Rishi Sunak ei vielä tiedä, milloin se ne vaalit pitää. Tosin voivat siis hyvin olla loppusyksystäkin. Ei pidetä joulukuussa (9,4), ettei jengi hermostu, kun jää black puddingit tekemättä ja kosta äänestämällä oppositiota. Ja vedonlyöntimarkkinat tosiaan ennustavat ylivoimaisesti todennäköisimmiksi vaalikuukausiksi loka- (kerroin 3,3) tai marraskuuta (2,38). Löisin ison vedon sen puolesta, että brittitoimittaja katsoi kertoimet, ennen kuin kirjoitti oman juttunsa. Ja suomalaistoimittaja ei osaisi niitä tulkita, vaikka joku kertoisi mistä ne löytää. Jos olisi pakko lyödä kuukaudesta vetoa, löisin viimeistä mahdollista kuuta eli tammikuuta @13. Mutta tässä on varmasti jotain, mitä mie en ymmärrä tai tiedä. Suomessa ainakin pataan ottamassa oleva hallitus istuisi ministeriauton kyydissä ja nostaisi ministeripalkkaa viimeiseen mahdolliseen minuuttiin asti.
Pubitietovisa: 1p: Kuka oli presidentti, kun Suomessa järjestettiin eduskuntavaalit muuten kuin vaalikauden lopuksi? 2p: Kenestä tuli vaalien jälkeen pääministeri? 3p. Minä vuonna tämä oli?
Neljäntoista prosentin epävarma tuotto vajaan vuoden sijoitukselle tuntuu vain kovin nihkeältä. Lisäksi olisi USA:n vaalit samaan aikaan betsattavana, mutta siellä ollaan niin epävarman äärellä, että AkiBet ei ainakaan vielä usko pystyvänsä arpomaan markkinat biittaavia todennäköisyyksiä.
Saatan kirjoitella vedonlyönnin lisäksi muutakin brittipolitiikkaa, koska luen siitä Economistista viikottain. Tosin enimmäkseen viikon parin takaisia uutisia. Jos hyvin menee, paperilehti tulee kotiin ennen kuin seuraava liberaalin demokratian ja markkinatalouden vahvin linnake ilmestyy.
Vanhaan hyvään aikaan Hesarin toimittajat muuten varastivat surutta The Economistista juttuja. Vaikuttaa siltä, että ne eivät nykyisin enää, Marko Junkkaria lukuun ottamatta, edes lue lehteä, sniif. Noh, toki twitteriä seuraamalla ja/tai kolmea tuttua vihervassaria haastattelemalla tulee tampereempaa sisältöä.
Brittivaaleissa olen muuten vaihtanut puoluesuosikkiani useammin kuin missään muussa maassa. Ensin en tykännyt ja sitten aikuistuttuani tykkäsin Thatcheristä. Eli ensimmäinen vaihto työväenpuoleesta konservatiiveihin joskus 1986ish. Aina olen eniten tykännyt toki liberaaleista, mutta Brittien first past the post -systeemissä ne voivat päästä aina välillä apupuolueeksi hallitukseen, mutta se on maksimi. John Major vaikutti Harri Holkerilta ja Tony Blair Lasse Lehtiseltä ja miuta vitutti Maggie McGillin syrjäyttäminen, joten 1997 vaaleissa olin (uuden) Labourin band wagonissa ja siellä pysyinkin koko Blairin matkan.
Olen talousoikeistolaistunut vuosikymmenestä toiseen ja pidin Gordon Brownia Antti Kalliomäkenä tosin seiväs perseessä eikä kädessä, joten 2010 toivoin toryjen David Cameronia. Be careful what u wish for. Cameron oli ovelien vaalikikkojen erikoismies ja johti maansa Brexitiin, jota ei edes itse halunnut. Hiljan muuten Sunak taivutteli Cameronin vaihtamaan vanhan pedofiilirenkaansa ylähuoneeseen ja tulemaan ulkoministeriksi.
Kaikenlaista, tosin Heikki Haavisto ulkoministeriksi 1993 oli kyllä Esko Aholta yllättävämpi (ja käytännön varmasti menestyksekkäämpi) veto.
Työväenpuoulueen Jeremy Corbyn oli niin kommunisti, että se ei pystynyt demokratiassa voittamaan vaaleja. Silti se oli oppositiojohtajana 2015-2020. Labour olisi voittanut Brexit-äänestyksen jälkeiset 2017 parlamenttivaalit, jos niillä olisi ollut pääministeriehdokkaana magnetofoni. Mutta ei, niillä oli demokraatiksi itseään väittävä sosialisti & antisemiitti Corbyn. Vassarikaadereiden typeryyttä ei pidäkään koskaan aliarvioida.
Konservatiivit ovat niin sekaisin, että valitsivat pääministereikseen sekä Bonking Boriksen että Liz Trussin. Sunak on ihan tolkun immeinen (ainakin tähän kauhukaksikkoon verrattuna). Mutta silti puolestani Labour voi taas 2024 voittaa vaalit. Olen näköjään vaihtanut toivettani pääministeripuolueesta noin kerran vuosikymmenessä. Tosin tällä kertaa kannatukseni tulee enemmän mahdollisesti tulevasta betsistä kuin aidosta tunteesta. Jos toryillä olisi Boris tai Liz, olisi Starmerin kannattaminen melko automaattinen valinta.
Keith Starmer vs Jeremy Corbyn ovat poliittiselta välimatkaltaan vähän kuin demareissa Antti Lindtman (=tolkuhko demari) vs Matias Mäkynen (=täysin tolkuton). Paitsi että Starmer ja Corbyn ovat paljon kauempana toisistaan. Ja Corbyn saanut vierasta enemmän kuin Mäkynen.
Liberaaleille toki toivon aina sisukkaasti paikkoja, mutta siellä missä sisäoppilaitoksissa tehdään pojista pedofiileja, liberaalien valtaantulo miun elinaikanani tuskin tapahtuu.
