Pelaillaan 2-2 dc:tä, pöytä ei ole kovin kummoinen, olen onnistunut tuplaamaan suunnilleen kaikki vihut, ja voitolla olevat pelaajat kippailevat kurinalaisesti ja suojelevat voittojaan A-pelillään. Ollaan yli puolen yön, ja normaalisti lähtisin kotiin kahdelta. Hoolille tulee kuitenkin kyselyä joltain kaupungilla liikkuvalta rytmiryhmältä, että voitaisko saada isompaa pöytää auki. Tässä vaiheessa pöydässä melkein kaikki ovat valmiita vaihtamaan pelin 5-5 blindeille.
Aikaa kuluu, rytmiryhmää ei ilmesty, mutta ovat kuulemma oikeasti tulossa, pöydästä lähtee pelaajia kotiin rahojen kanssa. Kello on jo yli kaksi, mutta odottelen, osittain koska peli kuulostaa potentiaalisesti hyvin houkuttelevalta, osittain koska olin aiemmin sanonut että toki autan saamaan isomman pelin auki.
Lopulta paikalle tulee kolme pelaajaa, avataan omaha 10 euron antella ja kilon minimiostolla, ja siirryn siihen. Ainakin yksi kolmen joukosta on varmaan selvästi mua parempi pelaaja, mutta sillä ei nyt ole merkitystä, koska kaikki kolme ovat selvästi enemmän humalassa kuin minä, ja tulleet gamblaamaan. Tämä porukan vahvin pelaaja laittaa lähes joka jakoon liven (10 anten pelissä vähintään 100 euron liven saa laittaa mistä positiosta tahansa paikallisilla säännöillä). Liven koko on yleensä "kourallinen", ja riippuu vähän minkä värisistä chipeistä se otetaan, että sattuuko live olemaan lähempänä satasta vai tonnia.
Otan peruslinjani näissä tilanteissa, eli annan herkästi actionia, survoen suunnilleen kaikki omaha-kädet joilla on yli 50% equity random-kättä vastaan. Toki selvästi harvemmat, jos kädessä on vielä oikeita päätöksiä. Ammattilainen yrittäisi ehkä varmistaa voittonsa vetämällä vielä tiukempaa, mutta mä nyt valitsen linjan joka on +ev vaikkei maksimaalisen +ev, ja jolla pääsee joskus nukkumaankin. Ja toisaalta säilyttää imagonsa tervetulleena peliseurana tällaisiin rinkeihin.
Välillä joissakin jaoissa päälivettäjä ei laita liveä, ja yleensä silloin toinen pelaajista laittaa 100 tai 200 euroa liveksi. En laita livejä, ja kukaan ei missään vaiheessa edes ehdota, että laittaisin. Kolmatta pelaajaa peli ei juuri kiinnosta, ja hän on ison osan jaoista sit-outissa. Jos pelaaja ei postaa 10 euron antea katsoakseen korttinsa satojen eurojen liveä vastaan, niin minä en murjottele, vaan pelaan aivan kiitollisena vielä shortimpaa. Kolmas pelaaja yrittää puhuttaa pöydän ottamaan "shotti per jako". Osoitan itselleni harvinaista tolkullisuutta, ja sanon että ehdotuksessa ei ole minkään valtakunnan järkeä, saatais pelattua muutama jako ennen kuin ekat shotit alkaa todella vaikuttaa, ja sitten meiltä menis kaikilta taju. Juon kolmannen pelaajan kanssa parit shotit korvauksena hienon ehdotuksen torpedoimisesta.
Aluksi pelaaja ykkösellä käy huono tuuri, ja hän lainaa multa kolme tonnia yksi kerrallaan. Sitten mulla käy huono tuuri, ja katkean merkkini. Olen tässä vaiheessa 3000 kuopassa ja lainannut toiset 3000, joten mulla ei ole enää oikein pelirahaa mukana, kiitän peleistä ja olen lähdössä kotiin. Mutta eihän se niin helposti käy, hän sanoo että voi nyt maksaa velkansa stäkistään, että peli saa jatkua. Tämä käy kaikille ja saan 3000 stäkin. Sitten mulla käy taas vähän parempi tuuri, ja onnistun katkomaan pelaajan 2 pari kertaa. Hän saa lainaksi uudet stäkit pelaajan 1 stäkistä. Myös pelaaja 1 alkaa väsähtää, pelaaja 2 lainaa loput hänen rahoistaan, ja katkon hänet aika nopeasti headsupissa.
Kukaan ei enää saa helposti lainaa mistään, joten saan lähteä nukkumaan kaikkien rahojen kanssa.
Koitan keskittyä vähän enemmän pokeriin, ei siis tunteja lisäämällä, mutta panostamalla pelin voitollisuuteen. Mulla on normaaliin arkeen riittävät rahat todennäköisissä skenaarioissa, mutta ei semmoisia rahoja, että voisin huvikseni niitä kerskakuluttaa. Työpaikan earnoutit perustuivat tuloksiin vuoden 2022 loppuun asti, eli vaikka joku pieni intressi mulla onkin, niin päivätyölläni on vähemmän taloudellista väliä. Eli voitollinen harrastus on paljon parempi kuin kallis harrastus.
Hoolilla oli tiistaina hauska tilanne. Pikkutunneilla peleille oli tullut varakkaan oloinen herrasmies, joka selvästi halusi arpoa isoista poteista. Efektiiviset stäkit oli reilun tonnin, olin varmaan korottanut liveä thrillerissä (kolmen boardin kuuden kortin omaha) KKTTXX kädellä (kolme paria, en muista mikä pikkukortti X oli), ja turnille mennessä oltiin saatu kasaan lähes tonnin potti. Turnissa mulla oli kahteen boardiin K- ja T-korkeat täyskädet, boardit blokkasivat toisiaan niin että nelosia ei voinut olla vastassa, ja kolmannessa boardissa oli JJJ, ja J oli näkyvillä, KK oli perässä vain ässiä. Olin siis käytännön voittanut potin, ellei jotain tosi ihmeellistä tapahtuisi.
Lyön loput 700, ja vastustaja alkaa miettiä. Jonkun aikaa mietittyään hän kysyy, että enhän hermostu jos hän maksaa ja vetää ohi. On valtavasti pokerijakoja, joissa tämä kysymys olisi informaation kalastelua, ja mun pitäisi miettiä mitä haluan vastustajan tekevän, ja antaa vastaus joka todennäköisimmin hämää hänet tekemään väärän päätöksen käteni suhteen. Nyt mulla oli kuitenkin tunne, että kysymys esitettiin melko nollatasolla - vastustajani tiesi aidosti olevansa pahasti perässä, ja halusin jonkinlaisen "luvan" pelata rulettia. Sanoin, että ei harmita ollenkaan, aivan vapaasti, jos hän vetää ohi niin mulla on lisää rahaa taskussa. Tästä seurasi nopea maksu, ja riverin muck näytettyä korttini.
Olen Floridassa lomalla, ja täällä siihen on hauska yhdistää pokeria. Täällä kasinolla törmäsin yhteen nerokkaimmista markkinionti-ideoista ikinä, vaikka summat onkin minimaalisia.
Vasen chippi on normaali. Oikeanpuoleisia olen nähnyt muutaman. Toisella puolella lukee grand opening 2019, ja toisella puolella "LTD 2,500". Tällaisen erikoischippierän valmistaminen ei maksa oikeastaan mitään, chippejähän teetetään joka tapauksessa, ja tähän designiin ei ole montaa työtuntia uponnut. Mutta merkinnällä 2,500 kappaleen rajoitetusta painoksesta siitä on tehty "harvinainen keräilykappale", ja aivan varmasti aina välillä joku ottaa sellaisen matkamuistoksi. Sitten 40 sentin savinappi on myyty 25 dollarilla.
--
Oon pelannut 5-5 5 kortin omahaa 10:n rockilla. Strategisesti pelit tuntuu iloiselta paluulta menneisyyteen. Pöydän VPIP on välillä ollu jotain 80, ja peliä ajatellaan hyvin yksiulotteisesti. Korotuksia tule lähinnä nutseilla, maksuja herkästi, ja pelaajat eivät juuri tunnu välittävän efektiivisistä stäkeistä - moni tuntuu pitävän kahta paria tai pientä settiä suunnilleen samanarvoisina limpatuissa tai kahdesti korotetuissa poteissa. Pari ekaa päivää hävisin (pääsin molempina tosin arpomaan hyvillä oddseilla todella isoista poteista), tänään kiipesin lähes omilleni.
Olen SB tai BB, rock on mun jälkeen, pari limppiä, pelaaja oikealla puolellani korottaa 50. Hänellä on alle 300, mulla 2,8k, hän on pari kiloa kuopassa ja merkit alkaa olla herkässä. Mietin, että täällä voi aika vanhatkin metkut mennä läpi, ja korotan 110 total AAJ94ds. pari maksua välistä, ekalla maksajalla melkein mun verran merkkejä. Loput 280 mun oikealta, korotan tuhanteen, eka maksaja ottaa flopin. Floppi on J53 multa puuttuvalla värinvedolla. All-in 1800, maksu. Osun gutariin, saan sivupotin, pääpotti menee syöksyjän värille.
Vasemmalla puolellani pelaava ottaa uuden tonnin, joku kysyy meninkö tosiaan all-in gutarilla, ja totean "I had aces". Paalailen 5k.
Hiukan myöhemmin saan aivan paskat naulat, AAT75 ja ainoa suitti on T7. Korotan johonkin 50, vasemmalla puolellani oleva pelaaja lähtee eristämään mua, ja saan keskelle noin 500 pf, niin että maksaessaan hänelle jää taakse 800. Floppi on aivan huti, joku K74 rainbow, varmistan että mulla on oikea käsitys hänen stäkistään, ja survon loput. Saamme molemmat takaoven värin, hän korkeamman, ja mulla on eka näyttö.
Tän jälkeen paikallisilla on hauskaa, ne on haistaneet veren, ja vetäneet muutamia johtopäätöksiä, joista ovelasti vähän puhuvat kiertäen - hullu suomalainen korottaa vain ässillä, korottaa aina ässillä, ja menee niillä aina isonkin stäkin keskelle, vaikkei osuisi mitenkään. Oikealla puolellani olevan pelaaja toteaa ystävällisesti "you gonna wreck yoself with those aces". Totean, että could be :D
Tällaisella imagolla olis hirveän hauska pelata, mutta valitettavasti musta tuntuu, että oon saanu flunssan, joten lähdin peleiltä suht aikaisin air b'n'b:lle ja ostin viskiä kurkkulääkkeeksi. Eiköhän tässä vielä pelipäiviä tule, vaikka meniskin pari päivää flunssassa.
Pelaajapooli paikallisella kasinolla on valitettavasti sen verran iso, että näistä tänään näille vihuille muodostuneista johtopäätöksistä mulle tuskin on hirveesti tulevaa iloa. Ne kaikkein sitkeimmät vakkarit ei kuitenkaan ole niin tyhmiä. Yks jopa sano mulle "nice hand" sen ekan jaon jälkeen hiljaa silleen vähän myöhemmin kun olin jo paalannu chipit, ja kun oli muutenkin vähän juteltu, niin en usko, että liittyi vaan siihen että voitin tosi ison potin.
Vegasissa myyvät käytettyjä kasinoilta poistettuja korttipakkoja. Eli roskiskamaa, mutta turistina itsekin ostin muutaman. Perusjuttuja, mutta jotain yksinkertaisuudessaan hienoa tuossakin.
Jos off topic sallitaan, kiinnostaisi kuulla mitä kirjoja löytyy tällä hetkellä yöpöydältä? Suosimasi Dickens on ollut allekirjolla työn alla. Pickwick oli loistava, Great Expectations hieno tarina (tänään lopetin kirjan, nyt pyörimässä filmatisointi vuodelta -46), Tale of two cities melko mukaansa tempaava. Ainoa mikä ei toistaiseksi pahemmin iskenyt, oli Oliver Twist.
Jos off topic sallitaan, kiinnostaisi kuulla mitä kirjoja löytyy tällä hetkellä yöpöydältä? Suosimasi Dickens on ollut allekirjolla työn alla. Pickwick oli loistava, Great Expectations hieno tarina (tänään lopetin kirjan, nyt pyörimässä filmatisointi vuodelta -46), Tale of two cities melko mukaansa tempaava. Ainoa mikä ei toistaiseksi pahemmin iskenyt, oli Oliver Twist.
Tässäpä viimeisiä valmiiksi luettuja.
The Wind-Up Bird Chronicle - Ehkä kaikkein Murakamimaisin Murakami. Jos tykkää Murakamista, niin tykkää. Murakami ei ole hirveän haastavaa "korkeakirjallisuutta", ne ovat keveitä lukuromaaneja hieman omalla tyylillään - siinä missä perinteistä lukuromaania luetaan odottaen, mihin juoni matkaa seuraavaksi, Murakamia luetaan odottaen, minkä epätodellisen tai unenomaisen tunnelman tai nyrjähdyksen kirjailija tarjoilee seuraavaksi.
Miesten syvimmät salaisuudet - tää on ollut paljon nyt pinnalla, hyvin keskeinen teema on, mitä mustalta kirjailijalta odotetaan Euroopassa. Juoni, jossa jäljitetään kadonnutta kirjailijaa ja kirjaa osui mulle hyvin, pidän fiktiivisistä kirjoista kirjoissa.
Terra Nullius - faktakirja joka väkisinlainattiin mulle. En ollut aivan tajunnut kuinka törkeää, ja kuinka pitkälle 1900-luvulle jatkunutta alkuperäisasukkaiden hävitys Australiassa oli ollut, hyvin kirjoitettu kirja aiheesta, kirjoitettu ikään kuin matkakirjan formaattiin, mulle onnistuneempi kuin puhtaan kuiva tietokirjaformaatti olisi.
Vaivan Arvoista - Ville-Juhani Sutinen luki vaikeita tiiliskiviä, jotta muiden ei välttämättä tarvitse. Kirja sisältää toki yhteenvetoja kirjoista, mutta ne ovat hyvin pieni osa sitä, yksittäisistä kirjoista lähtee poukkoilemaan vaihtelevia esseitä kirjallisuudesta. Sutisen ajatukset ovat mielenkiintoista, periaatteessa tästä voisi poimia lukusuosituksiakin (Olen entistä vakuuttuneempi, että haluan joku päivä vielä lukea Bottom's Dreamin, kunhan siitä tulee joku uusintapainos eikä kirja maksa enää kirjaimellisesti tuhatta taalaa Amazonilla). Tykkään myös fiilistellä joidenkin kirjojen olemassaoloa, vaikken jaksaisikaan lukea niitä, ja tällainen teos on siihen erinomainen.
The Third Policeman - Flann O'Brien (taiteilijanimi) on kolmas suuri irlantilainen kirjailija Joycen ja Becketin jälkeen, ja hänen lajinsa ovat surrealismi ja fantasia (ei Tolkien, semmoista toisenlaista). Mä en lähde edes kuvailemaan tätä, mutta se kannattaa ehdottomasti lukea. Se on todella hauska, mutta ei semmoisella hah-hah tavalla - enemmänkin Kafkan absurdiutta mutta vähemmän ahdistuneesti.
Moscow to the end of line (luin suomeksi, Moskova-Petuski). Erittäin laadukasta ja hauskaa venäläistä nykykirjallisuutta (siis, vain 50 vuotta vanhaa) - mies yrittää päästä junalla naisystävänsä luokse, mutta hankalaahan se on, kun koko ajan pitää dokata lisää, matkatavarat katoilee, ja vastassa ovat enkelit ja demonit.
2666 - Suurteos, josta en täysin saanut kiinni mistä siinä on kyse, mutta pidin silti. Teos on jaettu viiteen melko erikokoiseen kirjaan, jotka linkittyvät toisiinsa tiettyjen yhteisten hahmojen ja tapahtumien kautta. Joukko kirjallisuuskriitikoita fanittaa fanaattisesti ilmeisesti elossaolevaa erakoitunutta kirjailijaa, jonka todellista henkilöllisyyttä tai bibliografiaa on hankala selvittää. Mexicolaisessa pikkukaupungissa on murhattu muutaman vuoden kuluessa raa'asti valtava määrä naisia. Hämmentävin osa oli se valtava määrä tekstiä mikä käytettiin henkirikosten kuvauksiin yksitellen - miksi? Onko idea juuri, että tunnistan kyllästyväni siihen, ja onko se joku viesti? Onko sillä väliä, että henkirikokset, joihin turrun, ovat fiktiivisiä? Olen iloinen, että luin tämän, mutta en osaa suositella sitä kenellekään, kun en oikein tiedä, mikä teki teoksesta minulle hyvän.
The Melancholy Of Resistance - Krasznahorkai on todella hyvä bulgarialainen kirjailija, jonka juttu on jälkisosialistinen dystopia. Hänen kirjoissaan ollaan jossain mielessä tuhoutuneessa maailmassa, ei siis useinkaan kirjaimellisesti, vaan vertauskuvallisesti. Toivottomia ihmisiä, toivottomia kaupunkeja, ja sitten tapahtuu jotain raamatullista jonka kautta päästään tarkastelemaan ihmisten luonteita. Mulle hänen kirjansa eivät näyttäydy niinkään sosialismin kuin ihmisyyden kritiikkinä, yhteismaan mätänemistä voi ajatella myös jälkikapitalistisena katastrofina, vaikka kirjailijan oma trauma on nimenomaan kommunismissa.
--
Niin, ja tällä hetkellä on kesken Orhan Pamukin Istanbul, Muistot ja kaupunki. Siitä on liian varhaista sanoa vielä juuri mitään. Olen noin sivulla 160 500-sivuisessa suomennoksessa, ja kirjailijalla ei tunnu olevan kiire minnekään. Tekstiä jaksottavat mustavalkoiset valokuvat joita on Istanbulin kaduilta ja Pamukin perhealbumista, ja aiheet ovat haahuilevaa muistelua ja fiilistelyä. Tämä ei kuitenkaan ole mikään määrätietoinen omaelämänkerta, vaikka siinä semmoinenkin komponentti on. Kirjassa on hetkittäin ollut mielenkiintoisia ajatuksia, mutta hyvin harvakseltaan, toivottavasti siitä nyt kehittyy jotain.
Flunssaan tuhlaantui 9 päivää, mutta olen päässyt kuin päässytkin vähän pelaamaan vielä aivan loman loppuhetkillä.
Kuten Anssi päiväkirjassaan totesi, porukkamme on pärjännyt huonosti. Anssi vaihtoi eilen pienempään omahaan, voitti, ja totesi miten kivaa hänestä on, että siellä pääsee "aidosti pelaamaan pokeria". Käsiä menee ilmeisesti showdowniin aika vähän, ja häviäminen on vaikeaa huolelliselle pelaajalle.
Itse pysyn mielelläni hiukan isommassa pelissä, koska pokeria pääsen pelaamaan Suomessakin. Lomalla haluan lomailla. Ihmisten VPIP kerran korotettuihin potteihin on aivan järjettömän korkea, eli teen jotain OK valueta isolla varianssilla ihan vain painelemalla nappeja, ja se sopii mulle hirvittävän hyvin.
Taloudellinen lähtökohtani on toki eri, ja voin suhtautua tähän puhtaasti lomana. Koen kyllä taloudellista ahdistusta, mutta se on luokkaa "mistä irrotan rahaa loka- tai marraskuun 58k kuukausittaisiin veromätkyihin", eli voin suhtautua rennosti muutamien tuhansien dollareiden swingeihin juuri nyt.
Eilen oli yksi hauska jako. Katson 50 eur flopin 5 muun hengen mukana, tuplasuittari rundownilla parilla gäpillä. Floppaan kärkirattaat pikkuvärinvedolla, lyön potin 300 ja kaksi maksua. Turni mahdollistaa pikkukorteilla suoran, ja avaa takaovesta toisen värinvetoni, lyön loput 240. Maksu, iso korotus, välimaksaja kippaa. Nyt alkaa jaon hauska osuus. Vastustajani kysyy, "run it twice?", ja totean "once". What do you have? Näytän, että mulla on rattaat, kaksi värinvetoa ja gutari nykyisen suoran yläpuolelle. Vastustajani toteaa, "I have the nuts, run it twice?". "Once". Vastustajani toteaa, että on tosi tyhmää run it once, hänellähän on nutsit jne, mutta olen tehnyt kantani selväksi, joten jakaja jakaa yhden riverin.
Vastustajallani on ollut samat rattaat kuin mulla, mutta saa riverillä isommat. Jopa pöydän muut pelaajat hiukan ihmettelevät, miksi hän väitti, että hänellä on nutsit. Run it once/twice päätöksellähän ei voi mitenkään vaikuttaa odotusarvoon, eli vastustajani ei voinut ikinä saada mitään varsinaista etua, vaikka hänen valheensa olisi manipuloinut mua johonkin suuntaan. Uskon, että hän ajatteli jaossa kuitenkin jollain tasolla käyneen "oikeuden", koska olin niin uppiniskainen :D Monet täällä tykkää jakaa kahdesti, mutta kertaakaan ennen en ole törmännyt mihinkään vastaanväittämiseen kun ilmoitan haluavani jaettavan vain kerran.
Maaliskuun pokerit on menny komeasti pisin vittua ja eilinen kruunas kuukauden.
Tuolla on seassa ollu heikkoa suorittamistakin, viimeaikojen mixed-peleissä oon pelannu jotenkin aika toisella kädellä, ja 2-2 dc kanssa aika huitelua, mutta noi suurimpaan kuoppaan syypäinä olevat ante-omahat oon kyllä vetäny ihan tosissaan ja hyvin. En toki maksimiskarpisti, koska oon juopotellu siinä ohessa.
Eilinen oli kuopasta huolimatta sessio jossa mikään ei jääny harmittamaan - hävisin 6 sisäänostoa, mutta pääsin aina hyvissä keskelle (toki auttoi, että ostuin kanssa tosi hyvin floppeihin). En antanut yhtään riverivalueta, otin kiinni kaksi riveripilliä. Muutaman flipinkin voitin, ja aina välillä tonnin ostot kiipes jonnekin 2-3k välille, mutta sitten menivät. Sklanskyjä tuli paljon.
Jatkan samaan malliin, ja toivottavasti tommosta reipasta ante-omahaa syntyy jatkossakin.
Rakastan pokeria vastuuttomilla toimijoilla, koska ajoittain siinä on suorastaan maaginen seikkailun maku!
Keskiviikkona peleille kysyttiin eskaloitumislupaa, 2-2 DC:stä 5 tai 10 anten omahaksi. Hyväksyin, hävisin pari stäkkiä ja lähdin himaan.
Perjantaina palasin samaan hooliin 2-2 dc:n perässä ja yllättäen siellä oli henkisesti sama keskiviikon rinki vetämässä. Kuulemma olivat yhdet väliunet vetäneet välissä, mutta olihan se 2 vuorokautta valvonut rinki paikoittain aika ryypätyn näköinen. Tuttu seireenilaulu alkoi heti "JR tuu tänne" "me lainataan sulle rahat" jne., mitä nyt pelissä aggressiiviseksi tunnetulle maksukykyiselle paistille huudellaan :D . Aika pitkään vastailin huuteluun vain että en mä nyt tule. Lopulta kysyin hoolerilta, että en kai riko mitään kirjoittamatonta sääntöä jos yritän vain hit&runata pojat. Kuulemma aivan OK.
Huolin 2k lainaan pienen stäkkini tueksi (olinhan hävinnyt enimmät käteiseni pari päivää aikaisemmin), ja istahdin 50 euron antella pelattuun omahaan. Sain ensimmäisessä tai toisessa kädessä hyvän lähtökäden ja riittävän flopin, arvoin, tuplasin, ja palasin 5k stäkillä pikkupöytään.
Loppuyön nautiskelin runsaasti jallua, ja voitin keskimäärin lisää. Savun hälvettyä muistin vielä aamullakin voittaneeni, mutta lompakon sisältö piti laskea suuruusluokan määrittelemiseksi. +6k, ja kyllä, olin jo maksanut 2k lainani.
Hävisin noin viikko sitten 15k, ja olen palannut sitä pohdiskelemaan muutaman kerran. Kyse ei ollut mistään hyvästä isosta pelistä johon olisin ottanut shottia, vaan siitä, että olin ottanut paljon shotteja alle, pöytäni kuivui, ja en jotenkin vielä malttanut lähteä kotiin. Kysyin siis paikkaa muodollisesti hiukan isommasta action-pöydästä. Pelkkien sokkopanosten perusteella olisin varmaan ottanut pöytään tonnin, mutta koska jostain syystä pöydässä oli 5k cap, olivat sitten ammuksenikin sen kokoisia. Varmaan kävi hiukan huono tuurikin, mutta kyllähän mä rahani aika väkisin lahjoitin.
Mulla oli aivan kiva ilta. Saatan pahottaa mieleni loukkauksista, mutta rahan häviämisestä en. Pöydässä oli hauskaa läppää, illan päävoittaja jälkikäteen pahoitteli jotain juhlimisiaan isojen pottien voitoista, ja rehellisesti totesin että mun muistaakseni pöydässä ei käynyt mitään, mitä olisin pitänyt ikävänä tai tyylittömänä.
Samalla on aivan selvää, että ei mulla ole varaa ottaa tällaista tavaksi. Toisaalta en ole siinä mitenkään harvinaisessa seurassa. Pokeripiireihin tulee aina välillä tyyppejä, joilla on rajattomasti rahaa, tekevät sen selväksi, ja sitten pelailevat tuon hintaisia ja näköisiä sessioita. Ammattilaiset ovat innoissaan, eläkeratkaisu on löytynyt. Sitten jossain vaiheessa ilmeneekin, että ne rajattomat rahat on loppu.
Ei tää nyt suoraan johda mihinkään toimenpiteisiin. Rahalla leikkiminen on kivaa. Olis kurjaa, jos summilla olis väliä ruokakaupassa, samoin jotain missais jos ei kokis rahalla olevan väliä pokeripöydässä. Olen siinä onnellisessa asemassa, että en ole katki, eikä mulla ole sataa miljoonaa. Ensimmäistä yritän vältellä jossain määrin aktiivisesti, jälkimmäinen hoitunee omalla painollaan. Jatketaan harjoituksia.
