Kummasti talous stabilisoituu kun lakkaa tekemästä (no, vähentää) typeriä päätöksiä elämässä. Addiktin mieli on vaan vähän kaatunut kasi ja yhtäkkiä huomaa tilanneensa ties mitä paskaa ja ”tarpeellista” verkkokaupoista. Isällinen itse-läväri toimikoon reflektiona ja jatketaan harjoituksia.

Samalla kun katselen YouTubesta mitä kiehtovimpia dokkareita laidasta laitaan, mietin milloin se oma _joskus_ aktualisoituu. Kaivella munia sohvalla < pyytää rapuja Alaskassa. Niin paljon koettavaa ja nähtävää, niin paljon tekosyitä siirtää suunnitelmia. Saatanan sitku ja mutku. Elo on pian ohi, jos odottaa optimia tilannetta. Ja elämällä on vinha tapa tasoittaa semi-rationaalisia riskejä. Jää kyllä kantaa.

Huomaan että kärsimätön luonne on välillä hankala myös sen kantajalle, saati sitten kanssaihmisille. Jos pottia ei saa heti, pitäkää tunkkinne. Tämä oivallus voisi viedä tekemistä eteenpäin. Baby steps ennen isoja loikkia ja kokemukset/onnistuminen kastelkoon polkua eteenpäin. Kun varaa on lähinnä vain haaveilla, ei ainakaan ole varaa elää vain haaveissa. Joku päivä mulla on vielä unelma. Illuusio unelmasta elää.

Havainnoin myös kriisin irtolankoja ympäristössä saman ikäluokan populassa. Aletaan ymmärtää, että elämä on jossain tilin saldon ja toimiston sankariviitan ulkopuolella. Arvostamani ex-kollega, jonka kompetenssi ja uravalinnat on priimaa, yllätti toteamalla salilla törmätessä, että mikään ei tunnu miltään. Puitteet on, mutta tarkoitus puuttuu. Haluaisi lähteä parantamaan maailmaa tai ainakin olla vapaa. Elämä on aika vittumainen, äärettömän monitahoinen rubiikin kuutio, joka saattaa jättää tarjoamatta päämäärän kokonaan. Ehkä päämäärän etsiminen voi palkita sen löytämistä enemmän, mutta jokainen suljettu ovi on myös suljettu ovi, ei vain avautuva mahdollisuus. Noh, paskat. Ihan hauska harrastus tämä elämä kuitenkin on paremman puutteessa.

Voikaa hyvin.

Sun sijoitusnäkemykset Teslasta taisi olla ihan kurantteja, mutta ennenaikaisia? Mietin tätä jossittelua pari päivää sitten ja ajattelin kysyä näkemyksiäsi. Tsemppiä kaikkeen tekemiseen ❤️

Tjahas. Koska tietenkin seuraan rupuisia sijoituksiani kärppänä liian usein, täytyy ihmetellä miten kaikki muut vetää tasaista harmaata janaa, mutta Kiinan kurssit ne on lapsen pylly. Volatiliteetti, rehellisesti kiinnosta vittuakaan, suuri syy ottaa rahastoja. Säästötili nollakorolla olisi jo edistystä edelliseen verrattuna ja nyt voisin halutessani tituleerata itseäni sijoittajaksi. Ehkä pelit taas käyntiin, NL4 ja pokerinpelaajan status kylkeen? Ehkä ei.

Omituista miten tilillä on (vähän) rahaa jopa palkkapäivän aattona, kun viina ja paskat vedot ei varasta osuuttaan. Ah että miten kunnollista ja stabiilia. Saatanan tylsää tosin. Saisikohan jostain ostettua ravihevosen halvalla?

Aurinko tuo 100% muutoksen mielialaan. Koskaan kärsinyt masennuksesta, mutta apatia ja vitutuksen esiaste syksystä kevääseen. Duunin puolesta pakkokokeilin myös meditaatioharjoituksia tunnin verran. Oli kiinnostavaa about 47 sekuntia. Vois antaa uuden yrin, uskon hyötyihin. Avanto on ihan parasta paskaa ja jos saisi napattua myös hengitysharjoituksista pysyvän kaverin.

Varma lääke masennukseen on myös minihamekausi. Tällä hetkellä näennäisturvallisen epästabiilissa parisuhteessa ihanan naisapinan kanssa, muuuuutta. Mutta. Toivottavasti jatkossakin, vaikka kieltämättä olisi kiva kylvää siemeniä laajempaankin peltoalaan. Vaatii henkistä käännöstä oppia nauttimaan oman himan nurtsista pidempään, kun aikaisemmin suhteet oli kulutustavaraa. Ja vielä kun olen semi-fresh ja semi-tikissä, mieli haihattelee syömään Di Caprion kattauksia. Fyysistä intohimoa, ei niiden juttuja kestäisi kahta minuuttia. Oli miten oli, pettäminen on historian kusipään eloa ja mennään näillä korteilla nyt. Ehkä alan vähän ymmärtää non-mono -menoa. Liian mustasukkainen siihen lähteäkseni, vaikka muuten en sitä ole. Haaremi FTW.

Nyt inspaa luonto. Retkeily ja seikkailu. Kesäksi suunnitellaan jotain daamin kanssa. Ei ihan YouTuben tyyliin Alaskaan kalastamaan kynsillä ja hampailla, mut jotain melkein yhtä hurjaa. Kyykkypaska luonnossa ja Lidlistä metsästetty kuivaliha. Uudet kokemukset on aina pop, mut sit jos ostan pyöräilyshortsit ja löydän itseni joku fillariseuran paita päällä Elixian cyclingista, nielen partateriä palkkariksi. Henkisesti aikuinen. Hyi saatana. Ansa.

Voikaa hyvin. 

Toinen luoti sijoituksia sisällä. Saatana miten hitaasti talouden stabilointi tapahtuu. Ihan hyvällä fiiliksellä silti, vaikka vain murusia oi murusia, perse silti ruvella. Ja kaikkien casino-mainoksien blokkaaminen ja yhteistyöhaluttomille chateille vittuilu käy jo sivutyöstä.

Tipattomuus on normi ja krapulattomat aamut kiittää. Ei tarkoita, ettei vanhan kelmin veri vetäisi välillä viskihyllyn kautta mekkoja narraamaan, mutta loppuaikoina perjantain muutama oli aina viikon ränni. Selkäranka on ja pysyy. Höpöheinällä akuutissa tilanteessa halut savuna ilmaan.

Klassikkoprojekti etenee, mutta pitkään aikaan ei ole tullut vastaan mitään todella säväyttävää. Seuraavaksi Nicholas Nicklebyn kautta Tšehovin novelleihin. Historia-lehti on edelleen 🔥 Nyt taitaa olla alla 160 klassikkoa ja laittamatta isommin järjestykseen, tässä 5 todella kovaa: Sota ja Rauha, Don Quijote, Tuulen Viemää, Hiljaa virtaa Don ja Me sotasankarit. Tuntuu tyhmältä alleviivata nämä, koska ulkopuolelle jää pirun monta hyvää. Ja moni on myös ollut absoluuttisen paska.

Uusvanhana löytönä kaivoin kaapista pleikkari kolmosen jälkikasvua viihdyttämään. Innostuin tilaamaan sen jälkeen itselleni pelejä ja ihan hauskaa paskaa. Tykätään myös daamin kanssa lahdata jengiä co-op splitscreen. Suosituksia otetaan vastaan. RDR, Army of two, Fuse ja erinäisiä Clancyja toistaiseksi hankittuna.

Elämää, ei sen enempää. Voikaa hyvin.

Hipsteri-hatuttomuudestani huolimatta koen, että on vain hienoa, että jokainen voi ja uskaltaa toteuttaa omaa seksuaalisuuttaan. Lain ja moraalin rajoissa toki. Elämä on kuitenkin aika lyhyt ja tragikoominen vitsi, joten sukat jalassa sunnuntaisin voi jäädä kaihertamaan, jos haaveissa olisi ollut huppu päässä ketjun varassa roikkuen plugi onkalossa.

Olen itse huomannut, että jos suun saa auki, fetissejään pääsee miltei aina toteuttamaan myös vakituisen ristikko-kaverin kanssa. Voi säästää sen Lidlin osuuden wolttailuun. Tässä toki oletuksena, että toinen ei pidä aktia epämiellyttävänä, koska ”toisen puolesta väkisin” ei ainakaan nosta omia haluja.

https://www.military.com/history/russias-dead-hand-soviet-built-nuclear-doomsday-device.html?amp

Ensimmäinen luoti sijoituksia sisällä rahastoissa. Kiinaa, Japania, kehittyviä maita, perusrahastoja. Logiikka mutu, hajauttaminen lienee järkevää, kun tarkoituksena on lähinnä säästää pienellä tuotolla rahan istuttamisen sijaan. Nyt näin, ajan kanssa iteroiden. Kaksinkertaisen verotuksen jälkiyllärit piti vielä mukavasti huolen siitä, että punainen kuukausi. Well, hell 🤷‍♂️

Stabiilia. Hyvä vai huono, paha sanoa. Ei övereitä eikä vajareita millään rintamalla. Urheilu otti snadin takapakin, kun unohdin että olen rapistuva miesoletettu, ja tomahawk-kyynerpää säkin saumaan sattuu yllättävän paljon. Muuten 4-5 salia viikkoon höystettynä säkin kanssa pelleilyyn toimii hyvin, kunnes nurmen tuoksu valtaa taas nenän ja pääsee kirmaamaan kieli pitkällä pallon perässä.

Kirjarintamalla Ivanhoe done ja pelurit viimeisimmillään. Jälkimmäinen on iso pettymys. Odotin pitkään lukukokemusta, mutta tuntuu aika hötöltä kontekstin potentiaaliin nähden. Hyllyssä huutelee seuraavaksi viattomuuden aika ja matka Intiaan. Elämä on edelleen liian lyhyt kursivoinnille.

Mielenkiintoista monopoly-keskustelua muualla. Henkilökohtaisesti yhdessä eukossa on allekirjolle riittämiin. Naiset on elämän suola. Parhautta. Pienissä osissa, yksitellen. Ja en saatana muuta enää ikinä kenenkään kanssa yhteen. Oma luola on introvertin pakopaikka. Valot pois, äänet minimiin, kädet muniin. Onnea on pieraista kovaa omassa (vuokra)tuvassa.

Voikaa hyvin.

Pidän PP tosta konseptista. Sijoittaminen luontevana harrastuksena. Ei enempää, ei vähempää. 

Dostojevskin taso tuntuu vaihtelevan. Osa rustattu ilmeisesti pelivelkojen kuittaamiseksi. Tää Riivaajat kuuluu kategoriaan ”oispa jo ohi”,  mut sit taas esim. Idioottia oli kiva lukea. Seuraavaksi Pelurit. Jännästi näihin kahteen edelliseen on helppoa samaistua.

Tykkäsin kanssa Saatanasta! Parhaiten venäläisistä uppoaa mulle Tolstoi ja Tšehov. Hiljaa virtaa Don menee kanssa overall Top 10. Nyt ei jaksa kursivoida. 

MaikkiPelaa wrote

Bongasin blogisi täältä äskettäin, kiva nähdä että menee hyvin! ❤️

Toi sun kela on erittäin lähellä omaani. Etenkin tää on täydellinen tiivistys: ”Kun oma pää on vuosia oppinut siihen , ettei mikään kädenlämpöinen kelpaa vaan sen pitää olla kuumaa tai sitten jäätävän kylmää.”

Opettelen kanavoimaan 👌🏻

Kiitos Almanakka! Lupaan että laatu on yhtä paskaa kuin aikasemmin. Ja tosiaan jos tämän voisi siirtää blogien puolelle, mitä yritinkin alunperin heikolla menestyksellä. 

Tavoitteena tavoitteellisuus - sijoittamisessa ja elämässä

Tajusin joku vuosi takaperin, etten ole oikeastaan koskaan haaveillut mistään. Ei todellakaan yltäkylläisyyden tai jatkuvan menestyksen takia, vaan lähinnä koska en ole kokenut, että minulta puuttuisi mitään. Periaatteessa filosofisesti ideaali tilanne, mutta ei taloudellisesti.

Ilman tavoitteellisuutta pelaaminen ja sijoittaminen on hakuammuntaa. Pelatessani erinäisiä uhkapelejä, tärkeintä oli aina jatkumo. Tietenkin voitot ilostutti ja tappiot vitutti, mutta kassan tyhjentyessä eniten harmitti pelin loppuminen. Kiksien loppuminen, kun ei voi enää jännätä osuuko rekka 90+5 maalilla, tai tuoko slotin bonari jättivoiton. Ottaen huomioon paljon olen pelannut, ansaitsisin melkein kaikki mahdolliset Nobelit siitä, kuinka vähän olen onnistunut voittamaan.

Sijoittamiseni on ollut täysin lapsellista shottien ottamista vähän sinne ja tänne. Lähinnä rahastoja ja kryptoja väärillä hetkillä (tuli just mieleen, että missäköhän lentää Särjen raketti tällä hetkellä? 🤔). Tässäkin osasyynä on ollut tavoitteiden puute. Sijoitukset ovat toimineet vain puskurina, jos täräytän jostain isommat sakot, tai päätän mennä peniksen pidennysleikkaukseen. TikTok-sijoittaja kultakalan muistilla ja pirinistin kärsivällisyydellä.

Mitä sitten lähtisin tavoittelemaan sijoittamisella? Olen enemmän kuin innoissani uhkapelien loppumisesta ja alkoholismista saamastani niskaotteesta, mutta mitä hittoa haluan saavuttaa sijoittamisella? Olen liian myöhässä taloudellisen riippumattomuuden suhteen ja liian laiska opiskelemaan / köyhä ottamaan shottia kryptoihin. Ja käsi sydämellä, en todellakaan tarvitse/halua tai osaisi käsitellä suurta varallisuutta. En myöskään koe tarvetta todistella mitään kenellekään, tai kadehdi muiden elämää. Hemmetin hienoa ja hatunnosto kaikille, jotka ovat vetäneet allekirjoa paremmin (ei tosin suuri saavutus taloudellisesta perspektiivistä..).

Velattomuus kiinnostaa, mutta mitä sitten kun olen velaton? Aurinko nousee ja laskee edelleen. Hetkellisesti varmasti lämmittää talvisen housuun kusemisen lailla, mutta ei kanna pidemmälle. Tavoitteen tulisi varmasti korreloida muiden elämän osa-alueiden haaveiden kanssa, joten yritän löytää punaisen langan vuonna 2025. Miten te motivoitte itsenne sijoittamaan?

Niin paljon oksennusta yläpuolella, että vain muutama sivulause kirjallisuudesta. Otin muutama vuosi sitten tavoitteeksi lukea kaikki kaunokirjallisuuden klassikot. Konsensus ”must read” -listoista, ehkä 300-500 totaali. Bongaan teoksia kirppareilta ja tilaan osan antikvariaateista. Nyt alla about 150 teosta, Ivanhoe loppui viimeksi ja Dostojevskin Riivaajat vikalla kolmanneksella. Muuten tulee luettua lähinnä elämänkertoja ja historiaa.

Jos joku tykkää samasta harrastuksesta, olisi kiva käydä keskustelua. Muistan että esim. JR on aktiivinen lukija ja analysoi lukemansa aavistuksen syvällisemmin kuin minä, jonka arvio on muistinvarainen skaala VMP - jeppiskamaa - helmi.

Tätä palstaa tulee silmäiltyä usein. Hämmästyttää ihmisten keskimääräinen tiedon ja älyn taso, koen oppivani paljon.

Sellaista. Voikaa hyvin.