En ollut itse Vero 2017 -tapahtumassa, mutta huomasin Juha SIpilän puheesta seuraavat kohdat:
"Tulolähdejako aiheuttaa jatkuvasti turhia ongelmia erityisesti pidempään toimineille yrityksille. Kun toisen tulolähteen tappio ei ole vähennyskelpoinen toisen tulolähteen voitosta, syntyy liikaverotusta, jota yrittäjän on vaikea ymmärtää ja hyväksyä. Tulolähdejaosta aiheutuu myös hallinnollista taakkaa, koska voitot on laskettava ja raportoitava eri verolakien mukaan.
Hallitus käynnisti syksyllä 2016 lainvalmisteluhankkeen tulolähdejaon poistamiseksi osakeyhtiöiltä tuloverolain ja elinkeinotulon verottamisesta annetun lain osalta. Muutoksen on tarkoitus tulla voimaan ensi vuonna.
Tätäkin muutosta yrittäjät ovat toivoneet jo pitkään ja useat työryhmät ovat sitä myös ehdottaneet. Nyt tämäkin muutos vihdoin toteutuu."
Olisi hienoa jos tästä kiusankappaleesta päästäisiin vihdoin eroon. Onko toteutuminen nyt kuinka varmaa, en osaa sanoa. Onko kaikki toiminta sitten jatkossa elinkeinotoiminnan alla vai miten?
Lisäksi:
Työryhmä käsitteli myös osinkoverotusta. Työryhmän ehdottamia kiristyksiä osinkoverotukseen en tule hyväksymään. Myös tässä ennustettavuus, kannustavuus ja pitkäjänteisyys ovat tärkeitä.
"Tulolähdejako aiheuttaa jatkuvasti turhia ongelmia erityisesti pidempään toimineille yrityksille. Kun toisen tulolähteen tappio ei ole vähennyskelpoinen toisen tulolähteen voitosta, syntyy liikaverotusta, jota yrittäjän on vaikea ymmärtää ja hyväksyä. Tulolähdejaosta aiheutuu myös hallinnollista taakkaa, koska voitot on laskettava ja raportoitava eri verolakien mukaan.
Hallitus käynnisti syksyllä 2016 lainvalmisteluhankkeen tulolähdejaon poistamiseksi osakeyhtiöiltä tuloverolain ja elinkeinotulon verottamisesta annetun lain osalta. Muutoksen on tarkoitus tulla voimaan ensi vuonna.
Tätäkin muutosta yrittäjät ovat toivoneet jo pitkään ja useat työryhmät ovat sitä myös ehdottaneet. Nyt tämäkin muutos vihdoin toteutuu."
Tätä muutosta toivovat erityisesti sijoitusyhtiöiden omistajat, joilla on jotain muutakin liiketoimintaa. Pohdin, että uskaltaakohan tätä ääneen sanoa, ettei vaaranna hanketta. Mie en kyllä vieläkään usko, että tämä menee läpi. Tosin asia on liian monimutkainen Li Anderssonille, Ville Niinistölle ja erityisesti suurelle yleisölle ymmärrettäväksi, että tämä voi luiskahtaa ilman suurempaa mellakkaa läpi.
Tosiaan vaikea nähdä, että tätä kukaan alkaisi kunnolla vastustamaan. Koskee niin harvoja, ei kai nyt paljoa verojakaan jää keräämättä ja helpottuu vähän myös verohallinnon työt. Toivotaan ettei hanketta karsita "tärkeämpien" muutosten tieltä tai muuten vaan unohdeta.
Moikka, tänään avaus uuteen kategoriaan "Yhtiön pyörittäminen". Sen alle tulen kirjoittamaan niistä vastuista ja velvoitteista, joita (sijoitus)osakeyhtiön omistajille ja muille avainhenkilöille muodostuu tai saattaa muodostua. Aloitetaan YEL-vakuutuksella.
YEL-vakuutus eli yrittäjän eläkevakuutus kerryttää eläkettä ja toimii yrittäjän sosiaaliturvan perustana. YEL vastaa työnantajan työntekijälle tarjoamaa lakisääteistä TYEL-vakuutusta. Vakuutus on pakollinen, JOS sen edellytykset täyttyvät.
YEL-vakuutetun yrittäjän sosiaalietuudet, kuten vaikkapa yleinen asumistuki tai sairauspäiväraha, lasketaan pelkän YEL-työtulon mukaan, kun ne työntekijällä perustuvat palkkaan (ja joskus myös muihin tuloihin).
Aiheesta voisi kirjoittaa monesta näkökulmasta. Tämä kirjoitus keskittyy sijoitusosakeyhtiön tapaukseen.
EDELLYTYKSET
Omistaa yksin yli 30% tai puolisonsa kanssa yhdessä yli 50% osakkeista tai äänistä JA
Työtulo vastaa vähintään 7645,25 euroa vuodessa vuonna 2017
TYÖTULO
Jokaisen työtulo arvioidaan yksilöllisesti. Ensisijaisesti työtulon arvioi yrittäjä itse. Ohjeita työtulon määrittämiseen löytyy toimialoittain. Työtulo ei ole sama asia kuin osakeyhtiöstä nostettu palkka.
“Arvioinnin pohjana pidetään sitä palkkaa, joka olisi maksettava, jos yrittäjän työtä tekemään palkattaisiin joku toinen vastaavan ammattitaidon omaava henkilö.”
“Alakohtaisen ohjeen lisäksi työtuloa määriteltäessä kiinnitetään huomiota esimerkiksi liikevaihtoon, toimintakuukausiin, viikkotyötunteihin ja toiminnan päätoimisuuteen.”
Yrittäjien työtuloja monitoroidaan ja vakuutuksen ottamiseen voidaan pakottaa tai työtuloa nostaa.
SIJOITUSYHTIÖN OMISTAJAN TYÖTULO
Sijoitusyhtiöissä usein yrittäjän työtunnit ovat vähäisiä ja yhtiön tuotto ei muodostu yrittäjän ansiotyöstä vaan omistusten tuotoista. Tällöin on perusteltavissa, että YEL-vakuutuksen edellytysten vuosittainen työtuloraja ei täyty, eikä vakuutusta ole pakko ottaa. Jos sijoitustoiminta on kovin aktiivista, tilanne muuttuu täpärämmäksi.
YEL-VAKUUTUS SIJOITUKSENA
Olen joskus hahmotellut YEL-vakuutuksen tuottoa ja tulin itse nopeasti siihen lopputulokseen, että pelkän eläkkeen karttumisen osalta se ei ole hyvä sijoitus. Suhteessa maksettaviin maksuihin, eläkettä kertyy heikosti.
Kun mukaan tulee sosiaaliturva, vaikuttaa yrittäjän henkilökohtainen tilanne siihen, kuinka hyvä diili YEL-vakuutus on. Vaikuttavia seikkoja ovat mm. isyys-/äitiys, yrittäjän riski joutua työttömäksi, onnettomuuteen, sairastua ym.
Eläkesijoituksena YEL-vakuutuksessa, kuten palkkatyöntekijän TYEL-vakuutuksessa, on se huono puoli, että kerättyä pääomaa ei saa koskaan käyttöön, eivätkä sitä saa edes perilliset.
Lannistavaa on myös se, että nykytilanteessa, jos maksat YEL-maksuja koko työikäsi ~150€ kuukaudessa (minimimaksu) pääset lähelle takuueläkettä, joka taataan siis kaikille eläkekertymästä riippumatta.
PLUSSAT
Sosiaaliturva
Verovähennysoikeus - YEL-maksut ovat kulua yritykselle
MIINUKSET
Eläkkeen kertyminen suhteessa maksuihin pientä
Maksettua pääomaa ei saa koskaan takaisin
Eläkkeen kertyminen alkaa nollasta, eikä takuueläkkeen päälle
Blogi julkaistaan alunperin sivustolla Sijoitusyhtiö, jonne tekstit arkistoidaan ja lajitellaan aihealueittain. Kysymyksiä ja kommentteja toivotaan!
En ole mikään huippuasiantuntija liittyen yhtiöihin ulkomailla, mutta jotain avausta voisin kyllä kirjoittaa.
Tarkoitatko nyt sellaista tilannetta, ettei yhtiön omistaja asuisi samassa paikassa missä tämä yhtiö sijaitsee? Sillä on käsittääkseni usein paljonkin merkitystä. Toki järjestelyitä löytyy, mutta maksaa äkkiä enemmän kuin saadut veroedut.
Sijoitusyhtiön kirjanpito ja tilitoimiston valinta
Kun verrataan sijoittamista yksityishenkilönä ja sijoittamista osakeyhtiön kautta, on kirjanpito ainut merkittävä pakollinen lisätyö ja ulkoistettuna suurin kuluerä. Toki yksityishenkilölläkin on kirjanpitovelvollisuus sijoituksistaan, mutta osakeyhtiölle säännöt ovat tarkemmat. Osakeyhtiön kirjanpito koostuu itse tapahtumien kirjauksista, tilinpäätöksestä ja veroilmoituksesta. Lisänä voi olla mm. palkkalaskelmia sekä ALV- ja osinkoilmoituksia verohallintoon.
Kirjanpidon voi tehdä itse tai ulkoistaa esim. tilitoimistolle. Oman näkemykseni mukaan itse tekeminen on hyvin harvoissa tilanteissa taloudellisesti kannattavaa. Oppimiskokemus on sitten asia erikseen, mutta myös tähän pääsee helpommin mukaan asiantuntevan tilitoimiston avulla. Jos sinulla on ylimääräistä aikaa opiskeluun, olet motivoitunut, tarkka, omaat ehkä pohjia ja olet valmis ottamaan riskiä suuremmasta verotuksesta sekä kirjanpidollisista epäselvyyksistä, voi työn tehdä itsekin.
Työmäärä ja siten myös ulkoistetun kirjanpidon hinta riippuu eniten toiminnan moninaisuudesta eli siitä, kuinka paljon erilaisia asioita yhtiö tekee. Eriluonteiset sijoitusinstrumentit sekä mahdolliset muut toiminnot monimutkaistavat kirjanpitoa. Taulukkolaskennan ansiosta volyymit eivät juuri vie aikaa. Myös asiakkaan toimittaman materiaalin ja raporttien laatu on erittäin merkittävä tekijä tilitoimistolle.
Jos asiakas toimittaa laadukkaan aineiston ja hyvät raportit, pienen sijoitusyhtiön koko kirjanpito maksaa luokkaa 500-1500€ vuodessa(sis. alv). Hinta sisältää kirjanpidon, tilinpäätöksen, veroilmoituksen ja muut ilmoitukset.
Tilitoimiston valinta
Tilitoimiston valmius hoitaa sijoitusyhtiön kirjanpitoa menestyksekkäästi ei ole todellakaan itsestäänselvyys. Valitessa tilitoimistoa sijoitusyhtiölle arvioisin tavallisten kriteerien, kuten asiakaspalvelun ja kommunikaation, lisäksi seuraavia asioita:
Asiantuntemus sijoitusten ja varojenhallinnan verosuunnitteluun liittyen
Jos yhtiöllä tai tilitoimistolla ei ole yllä mainittua asiantuntemusta, tullaan maksamaan enemmän veroja ja/tai ajaudutaan hankaluuksiin kirjanpidollisten linjausten kanssa. Jos taas ei ole valmiuksia ja menetelmiä eri tilanteisiin ja volyymeihin, ajaudutaan yllättäviin selvitystöihin sekä suureen määrään manuaalista työtä, jotka johtavat kustannuksiin ja huonoihin valintoihin.
Näiden asioiden rinnalla tilitoimiston veloituksilla on vähän merkitystä. Suosittelisinkin tilitoimistoa valitessa arvioimaan yhtiölle koituvia veroja ja kuluja sekä saatua palvelua kokonaisuutena, pelkän kirjanpidon hinnan sijaan.
Blogi julkaistaan alunperin sivustolla Sijoitusyhtiö, jonne tekstit arkistoidaan ja lajitellaan aihealueittain. Kysymyksiä ja kommentteja toivotaan!
- Olen pyrkinyt pysymään erossa sijoitusten sisällöstä ja keskittymään verotukseen, yhtiötoimintaan ym. REIT-rahastojen verovapaus on hyvä, mutta toki verovapaus näkyy osakkeen hinnassa. Itselläni on jonkin verran näitä Jenkeistä lähinnä hajautusmielessä. Myöskin tuotot tuntuisivat olevan yllättävän hyviä esim. pohjoismaisiin verrokkeihin verrattuna. Laskelmia hankaloittaa se ero, että Jenkeissä yhtiöt tekevät (pakko tehdä?) suuria poistoja kiinteistöistä, jotka painavat liiketulosta, mutta eivät ole yleensä linjassa todellisen kulumisen kanssa. Osaako joku sanoa, miksi suomalaiset kiinteistösijoitusyhtiöt eivät tee 4% poistoja kiinteistöistään, kuten niistä ainakin normaalitilanteessa saisi tehdä?
- Toinen aihe on hyvä, joskin siitä on hankala kirjoittaa tarkemmin. Hankala siksi, että oikeus vähennyksiin on niin tulkinnanvaraista.
Pienet, FASsin (Suomalainen kirjanpitokäytäntö) mukaan kirjanpitonsa tekevät kiinteistösijoitusyhtiöt varmasti poistoja hyödyntävät. Siis toki vain kiinteistöjen kohdalla, huoneisto-osakkeista poistoja ei voi tehdä.
Isommat firmat tekevät IFRS:n (Kansainvälinen järjestelmä) mukaan ja käsittääkseni tämä ohjaa yritykset noteeraamaan tase-erät niiden todelliseen arvoon. IFRS systeemiä noudattavat yrityksetkin taitavat tehdä varauksia tulevista remonteista, millä saadaan kirjattua poistojen kaltaista negatiivista tulosvaikutusta kiinteistöjen kulumiseen liittyen.
Maallikkosijoittajan kannalta IFRS toki kivempi kun tietää mikä taseen todellinen tilanne kun sijoituksen tekee. Itse en ole lähemmin Jenkkireitteihin tutustunut, mutta kai sieltäkin on saatavissa jonkinlainen määritys kiinteistöjen todellisesta arvosta? Nuo suunnitelmien mukaiset poistot harvemmin menevät yksi yhteen kiinteistön kulumisen kannalta.
Kiitos vastauksesta! Niin tosiaan olihan tuo käypään arvoon kirjaaminen tiedossa, jostain syystä en hoksannut yhdistää poistoihin. Silloin käsittääkseni korjauksista saa verotukseen kulua vain siltä osin kun korjaus ei nosta kiinteistön arvoa. Varausten avulla voi ennakoida ja tasoittaa vuosittaisia "korjauskuluja"?
Ainakaan omien Jenkkisijoitusten tilinpäätöksistä en löytänyt tietoja kiinteistöjen käyvistä arvoista, vaan ainoastaan hankintahinnoista ja poistoista.
Vilkaisin vielä Technopoliksen tilinpäätöstä. Siellä nuo tulevien remonttien varaukset/ajanmukaistamiskustannukset esitetään osana sijoituskiinteistöjen käypien arvojen muutosta:
Sijoituskiinteistöjen käypiin arvoihin vaikuttavat arviot tulevaisuuden tuotoista, kuluista, investoinneista sekä diskonttokorosta. Tuotto-odotusten ja vuokrausasteoletusten nousu nostaa sijoituskiinteistöjen käypiä arvoja
ja lasku puolestaan laskee niitä. Hoitokulut ja kiinteistöihin tehtävät ajanmukaistamiset pienentävät käypiä arvoja sitä enemmän, mitä enemmän negatiivista kassavirtaa kohteeseen tulevaisuudessa kohdistuu. Markkinoiden
tuottovaatimusten tai inflaatio-oletusten noustessa kiinteistöjen käyvät arvot laskevat ja tuottovaatimusten ja inflaatio-oletusten laskiessa kiinteistöjen käyvät arvot nousevat. Lisää sijoituskiinteistöihin liittyvästä markkinoiden
tuottovaatimusriskistä kerrotaan liitetietojen kohdan 22 kohdassa II).
Varsinaisia varauksia taas seuraavasti:
Varaus kirjataan, kun konsernilla on aikaisemman tapahtuman seurauksena oikeudellinen tai tosiasiallinen
velvoite, maksuvelvoitteen toteutuminen on todennäköistä ja velvoitteen suuruus on arvioitavissa luotettavasti.
Varaukset arvostetaan niiden kattamiseksi vaadittavien menojen nykyarvoon. Jos osasta velvoitetta
on mahdollista saada korvaus kolmannelta osapuolelta, korvaus kirjataan erilliseksi omaisuuseräksi,
kun sen saaminen on käytännössä varmaa. Varausten määrä arvioidaan jokaisena tilinpäätöspäivänä ja
määrä muutetaan vastaamaan parasta arviota tarkasteluhetkellä. Konsernilla ei ole tällaisia varauksia.
Aloitan nyt moniosaisen kirjoitussarjan arvopapereiden käsittelystä kirjanpidossa ja veroilmoituksessa. Aiheen ymmärtäminen on arvokasta tietoa yhtiötoimintaa ja verotusta suunniteltaessa ja toki silloin jos kirjanpidon tekee itse.
Veroilmoituksen varallisuusosiossa arvopapereita voidaan ilmoittaa neljään eri ryhmään. Kirjanpito ei aina mene yksi yhteen verotuksen kanssa, mutta itse olen pyrkinyt selkeyden vuoksi yhteneväisyyteen, ellei ole syytä toimia toisin.
Omaisuusluokkia voi olla yhtiön kirjanpidossa useita ja arvopaperit tulee lajitella käyttötarkoituksen mukaan. Useimmiten sijoitusyhtiön arvopaperit luetaan vaihto- tai rahoitusomaisuuteen, mutta myös kahdella muulla luokalla on tarkoituksensa. Tulen kirjoittamaan jokaisesta luokasta tarkemmin.
Omaisuusluokalla on merkittäviä vaikutuksia verotukseen ja kirjanpitoon sekä paljon epäsuoria vaikutuksia. Epäsuorista esimerkkinä arvopaperikaupan lukeminen liikevaihtoon ja sen vaikutukset mm. tilintarkastusvelvollisuuteen.
Vaikka itse kirjanpito olisikin ulkoistettu tilitoimistolle, tulisi asiakkaan ja tilitoimiston yhdessä arvioida ja linjata, miten mitäkin arvopapereita ja niiden kauppaa käsitellään kirjanpidossa. Joskus valinnat ovat selviä, mutta usein tulkinnanvaraa jää paljonkin.
Arvopaperikohtaista luokkaa voi kyllä muuttaa jos käyttötarkoitus muuttuu. Kun luokkaa muutetaan esim. juuri ennen luovutusta, Verohallinto katsoo muutoksen helposti veroedun tavoitteluksi, eikä hyväksy muutosta verotuksessa. Tästä syystä kauaskatsova suunnittelu voi osoittautua kullanarvoiseksi, jos omaisuus kasvaa ja voitot suurenevat. Jos valinnat tehdään alussa huolimattomasti, myöhemmille muutoksille tuuppaa kasaantumaan esteitä.
Blogi julkaistaan alunperin sivustolla Sijoitusyhtiö, jonne tekstit arkistoidaan ja lajitellaan aihealueittain. Kysymyksiä ja kommentteja toivotaan!
Erittäin hyviä kommentteja ja kirjoituksia tässä ketjussa. Paljon on tullut taas opittua.
Jos muuten tässä ketjussa on opiskelijoita, niin kirjoitin blogissani vastikään siitä, miksi erityisesti opiskelijoiden kannattaa vakavasti pohtia sijoitusyhtiön perustamista. Varsinkin jos sijoittamista harrastaa edes vähän tosissaan: http://www.omistajavaurastu.com/2017/05/milloin-opiskelijan-kannattaa-p…
Osaisiko joku muuten avata hieman konkreettisemmin, mitä käytännön eroa EVL:n mukaan ja TVL:n mukaan verotettavalla tulolla on, ja jos nyt otetaan tähän vain sijoitustoiminta ja arvopaperikauppa?
Ymmärrän siis kyllä tulonlähdejako-ajattelun, ettei esim. TVL:n tappioita voi vähentää EVL:n voitoista tai toisin päin, mutta jääkö tämä tähän? Koskeeko esimerkiksi EVL:n mukaan verotettua arvopaperisijoittamista laajemmat oikeudet vaikka tiettyjen kulujen vähennysten suhteen. Eli erilaiset menot katsotaan vähennettäviksi tulonhankintakuluiksi helpommin jos vähennys tehdään EVL:n mukaan verotettavista tuloista kuin jos ne samaa yritettäisiin tehdä TVL:n tuloista?
Jotain puhetta olen kuullut, että EVL edistäisi pääomasijoittajastatuksen hakemista, joka taas mahdollistaisi laajemmat kulujen vähennysmahdollisuudet. Tällainen status tuntuu ainakin omalla kohdallani kaukaiselta :D
Samoin sukupolvenvaihdoshuojennuksia voi ilmeisesti soveltaa vain jos tulo verotetaan EVL:n mukaan? Tämäkään ei kyllä minua koske seuraavaan 40 vuoteen.
Kiitos hyvistä teksteistäsi ja tämän blogin mainonnasta omassa blogissasi. Hyvä aihe tuo opiskelijan sijoitusyhtiö, ollut itselläkin mielessä. Hyvä työkalu opintotuen tulorajojen kanssa elämiseen, arvopaperikaupan sääntöjä kun ei olla ajateltu loppuun asti. Voitot lasketaan, mutta tappioita ei vähennetä tulorajalaskennassa?!?
EVL
- mahdollisuus käsitellä arvopapereita vaihto-omaisuutena -> realisoitumattomien tappioiden verovähennys varastonmuutoksena; mahdollisuus kirjata kaupat yhteenvetona kirjanpidossa; tiettyjen johdannaistappioiden ja alaskirjausten vähennysoikeus, joita ei TVL-puolella saa
- sukupolvenvaihdoshuojennukset vain EVL-yhtiöille
KULUVÄHENNYKSET
Kuluvähennysten osalta en osaa sanoa mitään lopullisia linjoja, mutta itse ajattelen asiaa näin:
- TVL-sijoitusyhtiö: voi vähentää samat kuin yksityishenkilö pääomatuloistaan eli käytännössä työhuonevähennys, tietokoneet ja tietoliikenneyhteydet, ammattikirjallisuus, matkakulut (km-korvaus 0,24€/km), korot ym. rahoituskulut
- EVL-sijoitusyhtiö: voi vähentää lisäksi kaikki muutkin elinkeino- ja yhtiötoimintaan liittyvät kulut kuten kokous- ja neuvottelukulut, edustuskulut, matkakuluista kilometrikorvaus 0,41€/km ja päivärahat, toimitilaan liittyvät kulut kuten vuokrat, kalusteet ja toimistotarvikkeet, koulutukset...
Lisäksi yleinen linja vähennysten hyväksymisessä lienee vapaampi EVL-yhtiöiden kohdalla
PÄÄOMASIJOITUSTOIMINTA
Pääomasijoitustoiminta ei mielestäni liity mitenkään pörssikauppaan, vaan varhaisemman vaiheen yritysten kehittämiseen.
Pääomasijoitustoiminnalle on omia verotussääntöjä, positiivisia ja negatiivisia. Yksi merkittävimmistä on käyttöomaisuusosakkeiden(kehitettävien yhtiöiden) myyntivoiton verovapauden evääminen.
Tuli vastaan yhtiön kautta asuntosijoittamista harkitseville hyvä teksti, jossa tuoretta tietoa yhtiön pankkilainoihin liittyen. Käytännöt vaihtelee ja pankeilla ei selvästikään ole vielä paljoa kokemusta (pienemmille) sijoitusyhtiöille lainaamisesta. Hyvällä neuvottelulla ja sopivien virkailijoiden avulla voisi lainaa kuitenkin irrota lähes yksityishenkilöä vastaavilla ehdoilla.
Kiitos paljon vastauksista! Jotain tuon tapaisia eroja on ollutkin mielessä.
kaleeri kirjoitti:
mahdollisuus kirjata kaupat yhteenvetona kirjanpidossa
Onko tämä siis ihan yleisesti hyväksytty menettely, ettei tarvitse kirjanpitoon eritellä kauppoja jos vain on liitteenä välittäjän raportti koko vuoden kaupoista? Itse olen tähän mennessä kirjannut eriteltynä nuo kaupat (5-10 kauppaa per kk) eli olen tehnyt turhaa työtä :D ? No ainakin jotain oppi taas.
Onhan se tietysti olennaisuusperiaatteen mukaista, että ei kukaan jaksa sataa eri kauppaa tarkistaa kirjanpidosta, vaan helpompi katsoa suoraan välittäjän raporteista jos on tarvetta lähteä selvittelemään.
Pienet määrät kauppoja voi ollakin helpoin kirjata suoraan kirjanpito-ohjelmaan. Suuremmissa määrissä transaktioita pyrkisin siihen, että sovittaa välittäjän raportit osaksi kirjanpitoa ja kirjaa niistä kokonaissummat kirjanpito-ohjelmaan. Hulluahan se olisi kirjata käsin esim. tuhansia kauppoja. Mahdollisuus päästä katsomaan yksittäisiä tapahtumia pitää kuitenkin olla olemassa.
Vaihto-omaisuus kuuluu taseen vaihtuviin vastaaviin. Kirjanpitolaki luonnehtii omaisuuslajia seuraavasti: “Vaihto-omaisuutta ovat sellaisinaan tai jalostettuina luovutettaviksi tai kulutettaviksi tarkoitetut hyödykkeet.” (KPL 4:4)
Yksi mahdollisuus käsitellä arvopapereita kirjanpidossa onkin ajatella arvopaperit kauppatavaraksi ja kirjata ne vaihto-omaisuudeksi. Arvopaperit muodostavat varaston, jonne niitä ostetaan ja josta niitä myydään. Liikevaihdoksi luetaan kaikki myynnit, ei siis pelkkiä voittoja.
Jotta arvopapereita voi kirjata vaihto-omaisuuteen, on ne täytynyt ostaa myytäväksi tarkoitettuna ja myös selkeästi voitontavoittelumielessä. Jos arvopaperit ovat vain väliaikainen säilytyspaikka tilillä makaavalle käteiselle ja yhtiön liiketoiminta on jotain muuta, puhutaan rahoitusomaisuusarvopapereista.
KPL 4:3: “Taseen vastaavien erät jaetaan pysyviin ja vaihtuviin käyttötarkoituksensa perusteella. Pysyviä ovat erät, jotka on tarkoitettu tuottamaan tuloa jatkuvasti useana tilikautena. Muut vastaavien erät ovat vaihtuvia.”
Lain mukaan vaihtuviin vastaaviin, johon myös vaihto-omaisuus kuuluu, tulisi kirjata vain EI usealle tilikaudelle tarkoitetut erät. Arvopaperikauppa on usein luonteeltaan sellaista, että saman tilikaudenkin sisällä myytäväksi tarkoitetut arvopaperit myydään ainoastaan tiettyjen olosuhteiden toteutuessa. Jos toivotut olosuhteet eivät toteudu, myös myynti luonnollisesti viivästyy. Haen tässä sitä, ettei vaihto-omaisuuteen kirjattuja arvopapereita ole pakko myydä tietyn ajan sisällä, jotta ne voisivat olla vaihto-omaisuutta.
Sen sijaan jos arvopaperi ostetaan alunperinkin ilman aikomusta myydä sitä lähitulevaisuudessa, tulisi se kirjata eri ryhmään. Poikkeuksena myös tilanteet, joissa sijoitusyhtiöllä on suuri omistus sijoituskohteesta tai vaikutusvaltaa sen toimintaan. Tällöin puhutaan käyttöomaisuusosakkeista tai pääomasijoitustoiminnasta.
Jos sijoitusyhtiö harjoittaa arvopaperikauppaa, joka luonteeltaan soveltuu vaihto-omaisuuden kaupaksi, kannattaa tätä menettelyä yleensä myös käyttää. Arvonalenemisten kirjaaminen kuluksi (tästä tarkemmin alempana) sekä kätevämpi kirjanpito ja veroilmoittaminen etenkin suurempien transaktiovolyymien kohdalla ovat selkeitä etuja muihin vaihtoehtoihin verrattuna.
KIRJANPIDOLLINEN KÄSITTELY
Arvopaperit käsitellään kirjanpidossa samaan tapaan kuin muukin vaihto-omaisuus. Yleensä kauppojen kirjaamiseen käytetään vaihto-omaisuusryhmän tilejä “Arvopapereiden ostot” ja “Arvopapereiden myynti”. Ostot pienentävät tulosta ja myynnit vastoin nostavat.
Kolmas tili on “Varaston arvonmuutos”, jonka avulla oikaistaan tase vaihto-omaisuusryhmän arvopapereiden osalta tilinpäätökseen. Arvostusperiaatteista lisää alla. Jos edellisessä tilinpäätöksessä arvopaperivaraston arvo on ollut vaikkapa 100.000€ ja nyt se on 150.000€, nostetaan sen tase-arvo 150.000 euroon kirjaamalla varastonmuutosta 50.000€. Varastonmuutoksella on suora tulosvaikutus: varaston arvonnousu on tuloa ja lasku kulua.
Arvostusperiaatteet
Hankintahinta tai alempi (KPL 5:2)
Yleisin tapa pienillä sijoitusyhtiöillä on arvostaa arvopaperit tilinpäätöksessä Kirjanpitolain luvun 5 pykälän 2 mukaisesti:
“rahoitusomaisuuteen kuuluvat arvopaperit ja muut sellaiset rahoitusvarat hankintamenon suuruisina tai, jos niiden todennäköinen käypä markkinahinta tilinpäätöspäivänä on sitä alempi, tämän määräisinä”
Lähtökohtana on siis hankintahinta, mutta jos tilinpäätöspäivän markkina-arvo on hankintahintaa alempi, niin silloin käytetään sitä. Nämä arvonalenemiset pienentävät yhtiön tulosta varastonmuutoksen kautta, joka on myös verotuksessa vähennyskelpoista. Seuraavassa tilinpäätöksessä katsotaan taas tilinpäätöspäivän markkina-arvoa ja samaa alkuperäistä hankintahintaa ja valitaan näistä pienempi.
Arvopapereita käsitellään ostoerittäin ja yleensä FIFO-periaatteen mukaan. FIFO:sta voi poiketa vain, jos pystyy osoittamaan, että myy juuri tiettyjä ostoeriä. Näin voi tehdä esim. numeroitujen osakkeiden kanssa pienemmissä listaamattomissa yhtiöissä, mutta pörssiarvopapereiden kohdalla tämä ei ainakaan piensijoittajille taida olla mahdollista.
Käypä arvo (KPL 5:2a)
Harvinaisempi menettely on arvostaa vaihto-omaisuusarvopaperit kaikissa tapauksissa käypään arvoon. Tällöin kaikki arvonmuutokset (positiiviset ja negatiiviset) ovat EVL 27e §:n nojalla veronalaisia ja vähennyskelpoisia. Arvonmuutos toteutuu tässäkin varastonmuutoksena. Pörssinoteeratuilla arvopapereilla käypä arvo on markkina-arvo, listaamattomilla poikkeama hankintahinnasta täytyy todeta jollain muulla tavalla.
Jos haluaa minimoida yhteisöveroja, tässä menettelyssä harvoin on mieltä, koska myös “realisoitumattomat” arvonnousut tuloutuvat. Jos verot eivät kuitenkaan syystä tai toisesta haittaa, on tämä menettely toki selkeämpi ja helpompi, FIFO-periaatteellakaan ei ole virkaa. Joissain tapauksissa myös halutaan, että tase antaa ajantasaisen kuvan sijoitusten arvosta, jolloin käypään arvoon kirjaaminen tulee kyseeseen.
Blogi julkaistaan alunperin sivustolla Sijoitusyhtiö, jonne tekstit arkistoidaan ja lajitellaan aihealueittain. Kysymyksiä ja kommentteja toivotaan!
Rahoitusomaisuus kuuluu vaihto-omaisuuden tavoin taseen vaihtuviin vastaaviin. Kirjanpitolaissa rahoitusomaisuutta luonnehditaan seuraavasti: “Rahoitusomaisuutta ovat rahat, saamiset sekä tilapäisesti muussa muodossa olevat rahoitusvarat.” (KPL 4:4§). Lain mukaan vaihtuviin vastaaviin ei tulisi kirjata eriä, joiden on tarkoitettu tuottavan tuloa jatkuvasti useana tilikautena.
Arvopaperikauppaa liiketoimintanaan harjoittava yhtiö tuskin juuri koskaan kirjaa arvopapereitaan rahoitusomaisuuteen. Ehkä jos yhtiöllä on väliaikasesti suurempi käteispaino ja se pitääkin tätä käteistä jossain käteistä vastaavassa korkorahastossa, voisi nämä korkorahastot kirjata rahoitusomaisuuteen.
Yleensä arvopapereita rahoitusomaisuuteen kirjaavat muuta liiketoimintaa harjoittavat yhtiöt, jotka tekevät vähäistä arvopaperisijoittamista yhtiöön kertyneellä varallisuudella. Usein nämäkin yhtiöt siirtävät arvopaperit vaihto-omaisuuteen sen tuomien hyötyjen takia, jos arvopaperikauppa muuttuu aktiiviseksi ja tavoitteelliseksi.
KAUPANKÄYNNIN KIRJANPITO JA VEROTUS
Rahoitusomaisuusarvopapereista muodostuu verotettavaa tuloa tai verovähennyskelpoista tappiota vain luovutusvaiheessa(tai osingoissa ym. voitonjaoissa). Realisoitumattomat arvonnousut tai -laskut eivät siis vaikuta verotukseen. Asiasta lisää arvostusperiaatteissa alla.
Kauppojen kirjanpito on yksinkertaista ja se tehdään samalla periaatteella kuin yksityishenkilön arvopaperikaupat. Veroilmoituslomakkeessa lähtökohtana on, että jokaisen myynnin kohdalle kirjataan käsin päivämäärät, kappalemäärät, hankintahinta, luovutushinta, kaupankäyntikulut ja mahdollinen valuuttakurssi. Suurempien transaktiomäärien tapauksessa lienee kuitenkin hyväksyttävää kirjata esim. kaikkien tappiollisten kauppojen yhteissumma yhdelle riville ja voitollisten toiselle. Kauppakohtaisen erittelyn voi sitten laittaa veroilmoituksen liitteeksi.
ARVOSTUSPERIAATTEET
Tilinpäätös
Yleisin vaihtoehto:
KPL 5:2§: “rahoitusomaisuuteen kuuluvat arvopaperit ja muut sellaiset rahoitusvarat hankintamenon suuruisina tai, jos niiden todennäköinen käypä markkinahinta tilinpäätöspäivänä on sitä alempi, tämän määräisinä”
Harvinaisempi, kuitenkin joissain tapauksissa mahdollinen vaihtoehto:
KPL 5:2a§: Rahoitusvälineen merkitseminen käypään arvoon sekä käyvän arvon rahasto
Tässä menettelyssä rahoitusarvopaperit arvostettaisiin käypään arvoon eli tilinpäätöspäivän kurssiin ja arvonmuutos kirjattaisiin käyvän arvon rahastoon, jolla siis ei ole tulosvaikutusta. Menettely voisi tulla kyseeseen, jos yhtiön tasearvojen halutaan seuraavan omistusten markkina-arvoa.
Verotus ja veroilmoitus
Kuten vaihto-omaisuudenkin kohdalla, kirjanpidossa rahoitusomaisuuden arvopaperit tulee arvostaa hankintahintaa alemmaksi, jos arvo on laskenut, mutta verotuksessa tilapäistä arvonalenemista ei voi vähentää, toisin kuin vaihto-omaisuuden kohdalla. Kuten yksityishenkilöiden verotuksessa, myös rahoitusomaisuuden kohdalla, arvonalenemisen täytyy olla lopullinen ennen kuin tappio voidaan verotuksessa vähentää. Ajankohtainen esimerkki on Talvivaaran osakkeet, joiden arvonalenemista ei saa vielä vähentää.
Veroilmoituksessa rahoitusarvopapereiden tasearvo lasketaan kahdella tavalla, joista valitaan suurempi.
1. Kaikkien rahoitusomaisuuden arvopapereiden hankintahinnat yhteensä
2. Kaikkien rahoitusomaisuuden arvopapereiden “vertailuarvot” yhteensä. Vertailuarvo lasketaan seuraavasti:
Moi! Ajattelin käyttää asiantuntevan oloista blogiasi hyväksi jos pystyt ees yleiskarkeasti analysoimaan tilannettani: Olen ottanut tässä parin kuukauden aikana aika "kovat" nousut kryptovaluutoissa ja harkinnut tosissaan jo oman sijoitusyhtiön perustamista. Siellä sisällä olisi sit tarkoitus voittoja sijoitella osakkeisiin ja kasvattaa yhtiön varallisuutta verotehokkaammin.
Lähinnä mitä haen tällä kysymyksellä niin käsittääkseni joudun maksamaan myyntivoittoverot tms jos nyt siirrän omasta omistuksestani voitolla olevat kryptot yhtiön nimiin? Eli joudunko myymään nyt voitolla olevat kryptot pois, maksamaan pääomaverot yksityishenkilönä, jos siirrään eurot yhtiöön ja siellä taas ostan kryptot että pääsen ns aloittamaan puhtaalta pöydältä?
Kiitoksia mahdollisista ees suuntaa antavista vastauksista!
Moi ja onnea nousuista! Olenkin päässyt viime aikoina tutustumaan kryptovaluuttoihin kirjanpidon ja verotuksen näkökulmasta eli tilanteesi on siinä mielessä tuttu. Jonkinlainen hajauttaminen esim. osakkeisiin voi olla ihan hyvä idea.
Verotus menee kuten sanoit eli kryptojen myyntivoitoista koituu sinulle henkilönä pääomatuloja. Tämän takia henkilökohtaisessa omistuksessa olevista kryptoista kannattaa luultavasti myydä vain se osa, jonka haluaisit vaihtaa osakkeisiin tai johonkin muuhun. Veisi sitten nämä yhtiöön ja ostaisi sinne osakkeita.
Myös "oikean valuutan" ja kryptovaluutan välinen aktiivinen treidailu voisi olla yhtiön alla, koska siitä realisoituu jatkuvasti verotettavia voittoja, olettaen että se on voitollista :) Yhtiön alla selviäisi pienemmällä veroprosentilla.
Tässä pyöritelly ja funtsinu eri näkökulmista tokeneiden siirtoa yksityisomistuksestani (tulevan) sijoitusyhtiöni tilille ja mielestäni verotehokkainta olisi nyt eli mahd varhaisessa vaiheessa siirtää koko stäkki voitolla sinne. Eli meneekö nyt käytännössä jotenkin näin: ~ 10ke betsi on nyt alkuvuoden aikana paisunut reilu 40 kiloon, maksan nousuista eli 30:stä kilosta 34% pääomaveroa eli reilu 10ke. Sitten ko joskus alan tokeneita realisoimaan euroiksi firman sisässä nii niistä nousuita vaa sit makselen tulevaisuudessa 20% yhteisöveroa?
En kyllä haluaisi missää vaiheessa ns irroittaa otetta tokeneista niin mieluisimmalta kuulostaisi psykologisella tasolla siirtää iha tokeneina firmaan ja sitten jälkeenpäin (mätkyinä?) maksaa euroilla.
Moi! Haastan nyt sinua epäilemällä väitettäsi, että koko stäkin siirtäminen yhtiöön olisi verotehokkain ratkaisu. Miten päädyit tähän? Tein pientä taulukkoa, jolla hahmottelin veroja:
Ymmärrän ajatuksen, ettet halua irrottaa tokeneista missään vaiheessa. Suora siirto kyllä pitäisi onnistua tai voisi jopa tehdä niin, että päättäisi nykyisen tilin olevan tietystä hetkestä eteenpäin yrityksen tili. Eihän näistä tileistä ole mitään omistajarekisteriä? Tällöin henkilökohtaisissa nimissä saatu arvonnousu realisoituisi. Tällaisesta siirrosta koituu arvopapereiden kohdalla varainsiirtovero 1,6%. Miten sitten tässä tilanteessa, tulkitaanko kryptovaluutta arvopaperiksi?
------------------
Pieni korjaus pääomatuloveroihin: ekasta 30 tuhannesta menee 30% ja sen ylittävästä osasta 34k. Eli rajoihin vaikuttavat myös muut pääomatulot. Muuten verotus menee kuten sanoit.
Kiitti hyvästä & havainnollisesta taulukosta! Tosta käy hyvin ilmi miten kalliiksi käy toi "pieni" 10ke siivu jos sen irroittaa ja muuttaa euroiksi tässä vaiheessa. Jos tapahtuu 10x nousu tästä vaiheesta, tulee siivulle hintaa 10x toi 10ke. Näin myös mietin ylipäätää sijoituksissani ja juuri sen takia pidän täysin erillään sijoitusomaisuuden ja ns käyttötilin rahat. Eli en ala todellakaan realisoimaan yhtään sijoituksistani rahaa ns arkikäyttöön vaikka tulisi miten rahapula, sitten ollaan vaikka syömättä :P
Tässä linkkinä/kuvana itse taulukkosi ja modasin siihen viereen TAPA B miten mää sen ajattelin, tosin en oo varma miten toi käytännös menee mut nui haluaisin sen ainakin menevän.
Noinhan se käytännössä tulisi menemään, kuten laitoit TAPA B. Jos käyttää tuota logiikkaa, äänestäisin yhä ratkaisua, jossa henkkoht omistuksia ei realisoida, vaan veroissa säästetyn(koska ei realisoida) ~10k€ sijoittaisikin nyt yhtiön kautta uusiin.
Pahoittelut tuon taulukon suhteen, luulin sen olevan vapaasti katsottavissa, mutta näköjään vaatiikin vielä luvan minulta. Osaako joku sanoa miten noita saa täysin vapaasti katseltaviksi?
Puhtailla sijoitusyhtiöillä käyttöomaisuusosakkeet ovat harvinainen näky. On kuitenkin olemassa paljon muuta elinkeinotoimintaa harjoittavia yhtiöitä, joilla on myös sijoitustoimintaa sekä alunperin sijoitusyhtiöitä, jotka harjoittavat muuta elinkeinotoimintaa. Tuon aiheen esille, koska käyttöomaisuusosakkeiden luovutukset ovat tietyin edellytyksin verovapaita. Vastaavasti luovutustappiot ovat vähennyskelvottomia. Mitkä osakkeet sitten ovat käyttöomaisuusosakkeita? Alla suora lainaus Verohallinnon ohjeistuksesta:
“…käyttöomaisuutta ovat elinkeinossa pysyvään käyttöön tarkoitetut hyödykkeet. Tyypillisiä käyttöomaisuusosakkeita ovat esimerkiksi tytäryhtiöosakkeet ja omistusyhteysyritysten osakkeet. Käyttöomaisuutena voidaan pitää myös niin sanottuja strategisia osakeomistuksia. Tällaisia voivat olla esimerkiksi samalla alalla tai lähialalla toimivan yhtiön osakkeet. Käyttöomaisuusosakkeille on tyypillistä, että ne on hankittu pitkäaikaiseen omistukseen ja niiden omistamisella tavoitellaan ensisijaisesti muita tarkoitusperiä kuin osinkotuottoja tai lyhyen aikavälin arvonnousuja.“
Vaikka aihe ei olisikaan yhtiölle tällä hetkellä ajankohtainen, on mahdollisuus hyvä tiedostaa ja pitää mielessä uusia liiketoimintoja suunniteltaessa. Omistusyhteydet kannattaa pyrkiä rakentamaan alusta asti mahdollista verovapaata luovutusta tukeviksi, koska myöhemmät omistusjärjestelyt ovat hankalia ja meinaavat mennä väkisin verolle.
Blogi julkaistaan alunperin sivustolla Sijoitusyhtiö, jonne tekstit arkistoidaan ja lajitellaan aihealueittain. Kysymyksiä ja kommentteja toivotaan!
Jos arvopaperia ei voida lukea lyhytaikaiseksi sijoitukseksi vaihto-omaisuuteen tai rahoitusomaisuuteen, vaan se on ostettu pitkäaikaiseksi sijoitukseksi, eikä se ole yhtiön käyttöomaisuutta, ilmoitetaan se veroilmoituksella kohdassa “Muut pitkäaikaiset sijoitukset (TVL)”. Kirjanpitolaissa sanotaan lyhytaikaisten ja pitkäaikaisten erien erottelusta seuraavaa: “Pysyviä ovat erät, jotka on tarkoitettu tuottamaan tuloa jatkuvasti useana tilikautena. Muut vastaavien erät ovat vaihtuvia.”
Ainakin toistaiseksi kun tulolähdejako on olemassa, lukee Verohallinto nämä sijoitukset henkilökohtaiseen tulolähteeseen. Henkilökohtaisen tulolähteen tulot verotetaan erillään elinkeinotoiminnan tuloista ja niiden kanssa sovelletaan eri lakia, Tuloverolakia(TVL). Sijoitusten jakautuminen eri tulolähteisiin ei ole käytännössä koskaan positiivinen asia, vaikkakin usein verovaikutukset ovat vähäisiä.
Arvopaperin käyttötarkoitus ostovaiheessa siis ratkaisee ensisijaisesti kirjanpidollisen käsittelyn. Käyttötarkoitus voi myös muuttua, jos esim. väliaikaiseksi sijoitukseksi ostettua rahasto-osuutta päätetäänkin pitää pitkään.
Asuntosijoittaminen yhtiön kautta kuuluu pitkälti tähän kategoriaan. Kirjoitan asunto- ja kiinteistösijoittamisen näkökulmasta tarkemmin seuraavalla kerralla.
KIRJANPITO JA VEROILMOITUS
Jos yhtiöllä on TVL-sijoitustoiminnan ohella elinkeinotoimintaa, tulisi TVL-sijoitukset sekä niihin liittyvät tulot ja menot pitää kirjanpidossa eroteltuna elinkeinotoiminnan vastaavista. Näin siitä luonnollisesta syystä, että tulolähteet ovat erillään myös veroilmoituksessa. Kustannuspaikkojen käyttäminen kirjanpidossa yleensä soveltuu tähän tilanteeseen.
Kun jotkut kulut, esim. pankki- tai puhelinkulut, liittyvät molempiin tulolähteisiin, tulee ne verotuksessa osittaa siinä suhteessa, miten ne kohdistuvat eri tulolähteisiin. Miten osituksen käytännössä toteuttaa, riippuu tilanteesta. Jakaisiko kaikki yhteiset kulut samalla suhteella esim. 70% – 30% vai osan kuluista sillä ja tietyt kulut eri suhteella? Tämäkin asia kannattaa suunnitella alusta asti huolellisesti, koska perusteet, joiden mukaan ositus tehdään, tulisivat olla samat vuodesta toiseen. Verottajan silmissä jakoprosenttien muuttaminen vuosittain verovelvollisen eduksi ei ole OK, vaikka toki tulolähteiden painotukset yhtiön toiminnassa voivat vaihdella.
Blogi julkaistaan alunperin sivustolla Sijoitusyhtiö, jonne tekstit arkistoidaan ja lajitellaan aihealueittain. Kysymyksiä ja kommentteja toivotaan!
Tässä tekstissä käsitellään, miten asunto- ja kiinteistösijoittamisen eri muotoja käsitellään yhtiön kirjanpidossa ja arvioidaan verotuksen tulolähdettä. Haluan painottaa, että alla olevat valinnat ovat vain lähtökohtia, käsittely arvioidaan aina tapauskohtaisesti.
Kaikenlaiset veroilmoitukset saattavat mennä vuosia läpi. Sitten kun tapahtuu jokin merkittävä transaktio, tulee verotarkastus tai Verohallinto muuten katsoo tilannetta tarkemmin, tehdään päätös takautuvasti. Valinnat kannattaa siis suunnitella alusta asti kuntoon.
Pitkäaikainen vuokraaminen
Veroilmoitus, varallisuuslaskelma: Muut pitkäaikaiset sijoitukset (TVL)
Veroilmoitus, tuloslaskelma: henkilökohtaisen tulolähteen tuotot
Vuokraustoiminta kääntyy elinkeinotoiminnaksi vasta, kun toiminta muuttuu aktiivisemmaksi: “Elinkeinotoiminnan tunnusmerkit voivat täyttyä esimerkiksi toimistohotellityyppisessä vuokrauksessa, jossa tiloja vuokrataan kalustettuina ja muutenkin vuokralaisten tarpeisiin räätälöityinä mahdollisesti oheispalvelujen kera.”
Tuleeko kenellekään mieleen muita asunto- tai kiinteistösijoittamisen muotoja?
Blogi julkaistaan alunperin sivustolla Sijoitusyhtiö, jonne tekstit arkistoidaan ja lajitellaan aihealueittain. Kysymyksiä ja kommentteja toivotaan!
Holding-yhtiöllä eli hallintayhtiöllä tarkoitetaan yleensä osakeyhtiötä, joka omistaa passiivisesti yhtä tai useampaa toista yhtiötä. Tässä tekstissä keskitytään pienemmän mittakaavan tilanteeseen, jossa listaamaton yhtiö omistaa toisia listaamattomia yhtiöitä. Pörssikauppaa ja muuta aktiivista sijoitustoimintaa harjoittavat yhtiöt ovat siis tämän tarkastelun ulkopuolella. Jos yhtiö taas omistaa toisia listaamattomia yhtiöitä, mutta on aktiivisesti mukana niiden kehittämisessä, puhutaan pääomasijoitusyhtiöstä, joille on muutamia erityissääntöjä verotuksessa.
Miksi sitten hallita listaamattomia osakeomistuksia holding-yhtiön kautta eikä suoraan henkilökohtaisena omistuksena? Haluan painottaa, että holding-yhtiön mielekkyys riippuu useasta tekijästä ja jokaista tilannetta on harkittava erikseen. Tämän tekstin tarkoituksena on käydä läpi yleisimpiä tilanteita ja antaa eväitä arviointiin.
Yhtiövero on 20% ja henkilön pääomatulovero 30-34% eli siinä on heti eroa, sijoitusten tavoitteena kun on kuitenkin saada aikaan tuloa, joka sitten myös verotetaan ennemmin tai myöhemmin. Kun rahaa tuloutuu holding-yhtiöön, ovat rahat kuitenkin vasta yhtiön omistuksessa. Jos raha halutaan ulos yhtiöstä, menee siitä lisää veroa; vähemmän veroa jos ulospumppaus on hidasta ja enemmän jos rahat nostetaan ulos nopeasti. Jos siis kaikkia rahoja ei tarvitse saada heti omaan käyttöön vaan ne voidaan sijoittaa uusiin kohteisiin, pystyy yhtiöllä tekemään verosäästöä pitkässä juoksussa hyödyntämällä osittaista korkoa korolle -ilmiötä.
MYYNTIVOITOT
Jos voitot koostuvat omistettujen osakkeiden myynnistä, on henkilöomistajalla mahdollisuus käyttää myyntivoittoveroa laskettaessa hankintahintana hankintameno-olettamaa eli 20% myyntihinnasta tai 40% jos osakkeet on omistettu yli 10 vuotta. Etu on erittäin relevantti, koska usein myytyjen osakkeiden hankintahinta on olematon, varsinkin jos omistajana on oltu perustamisvaiheesta asti. Yksityisomisteisen yhtiön on myös mahdollista myydä pelkkä liiketoiminta yhtiön sisältä, jolloin myyntivoitto tuloutuu yhtiölle, eikä omistajille. Tällöin rahojen jakaminen henkilöomistajille ilman suuria veroja on kuitenkin hidasta.
Jos tuotot tulevat pelkkien osakemyyntien kautta, ja omistusaika on pitkä, yksityisomistuksen ja holding-yhtiön kautta omistamisen mielekkyyden välillä on harvoin suurta eroa. Holding-yhtiön toimii paremmin pääomasijoitustoiminnassa, jossa omistusajat ovat suhteellisen lyhyitä, eikä hankintameno-olettamasta saa hyötyä. Tällöin 20% yhteisövero on vertailukelpoinen 30-34% pääomatuloveroprosentin kanssa ja säästöä kertyy.
OSINGOT
Jos omistettavat listaamattomat yhtiöt maksavat suuren osan tuloksestaan ulos osinkona, tarjoaa holding-yhtiön kautta omistaminen selkeää veroetua. Listaamattomasta yhtiöstä saadut osingot ovat yhtiölle verovapaata tuloa, eli niistä ei makseta edes yhtiöveroa. Jos omistukset sen sijaan ovat suorassa henkilöomistuksessa, maksetaan osingosta kevyttä pääomatuloveroa(7,5-8,5%) niin kauan, kun osingon määrä ei ylitä 8% maksavan yhtiön nettovarallisuudesta. Jos osinkojen jako on tällä tasolla, holding-yhtiöstä ei ole paljoa etua.
Jos omistajana on henkilö ja omistettava yhtiö maksaa vuosittain esim. 50% nettovarallisuudestaan ulos osinkona, tulee 8% ylittävä osuus eli 42% nettovarallisuudesta verotettavaksi 75 prosenttisesti ansiotulona, joka käy äkkiä kalliiksi. Tällainen tilanne voi olla edessä vuosittain liiketoimintayhtiöllä, joka tekee pienellä pääomalla korkeaa tulosta, kuten vaikkapa lääkäriasemalla tai IT-talolla. Suuret osingot nettovarallisuuteen verrattuna voidaan jakaa myös silloin, kun omistettava yhtiö myy omistuksiaan ja voitot halutaan jakaa ulos omistajille. Lisäksi henkilöomistajalle osinkovero nousee, jos vuotuiset osingot ovat yli 150k€, ylittävältä osalta tulo on 85% pääomatuloa.
Tilanteessa, jossa liiketoimintaa harjoittavan yhtiön olisi mielekästä maksaa osinkoja yli 8% nettovarallisuudesta, mutta omistajina on sekä yksityishenkilöitä, että holding-yhtiöitä, voidaan joutua ristiriitaiseen tilanteeseen. Yksityisomistajat saattavat haluta pitää osingot korkeintaan 8% nettovarallisuudesta pitääkseen osinkoverotuksensa matalana. Tällöin raha kertyy liiketoimintayhtiöön ja yhteisomistuksessa oleva raha tulisi sijoittaa jollain kaikille sopivalla tavalla, rahoja kun ei voida eritellä yhtiön sisällä. Jos sen sijaan liiketoimintayhtiö jakaisi kaiken ylimääräisen rahan ulos osinkona, saisivat kaikki omistajat sijoittaa rahat oman mielen mukaan. Tässä tapauksessa henkilöomistajat maksaisivat kuitenkin osingoista ylimääräiset verot. Summa summarum: jos listaamattomassa liiketoimintayhtiössä on useita omistajia, selkeästi joustavin järjestely on, että kaikki omistajat ovat (holding-)yhtiöitä.
