Teen työtä rahan takia. Tietysti yritän tehdä sellaista työtä mistä rahaa saa helpoimmalla. Jos ei tarttis tehdä työtä rahan takia niin harrastuksista tulisi varmaan työajan korviketta.
Jos harrastus on rahalla leikkiminen niin ei ole minun siilmiini rahasta riippumaton.
Teen työtä rahan takia. Tietysti yritän tehdä sellaista työtä mistä rahaa saa helpoimmalla. Jos ei tarttis tehdä työtä rahan takia niin harrastuksista tulisi varmaan työajan korviketta.
Jos harrastus on rahalla leikkiminen niin ei ole minun siilmiini rahasta riippumaton.
Jees. Ehkä jätetään tämä keskustelu tähän. Kaikilla olkoon omat määritelmänsä.
Mikä raha riittää ihmisille taloudelliseen riippumattomuuteen? Eräällä entisellä tutulla oli "pakolliset" menot 15te kk, sitten vasta ruoka ja asunto ja vastaavat. Itse mietin että 500te omaisuutta ja 6-8% tuotolla ja auto ja asunto maksettu, sitten käyn "harrastaa" työntekoa.
Rahalla leikkivät kaverini pitävät miuta mielisairaana, kun puhun julkisuudessa betseistäni tai sijoituksistani. Epäilevät miun vielä joutuvan ryöstetyksi/pidätetyksi/panetelluksi. Saattavat hyvinkin olla oikeassa.
Mutta miulla pitäisi olla varaa pieniin takaiskuihinkin. Aina välillä kun joku vastoinkäyminen ahdistaa, yritän palauttaa mieleen miltä tuntui vuonna 1990, kun olin vielä pankissa töissä ja neuvottelin epätoivoisesti luottojen irtisanomattomuuden puolesta. Silloinen esimieheni antoi haastattelun ja mie tein siitä arviontyngän. Suomi on melko pieni paikka.
Tosin tästä sitten yleensä ylpistyn ja siirryn vuosiin 1992-5, jolloin kaupunki toisensa jälkeen kaatui Aki-kaanin edessä. Tai siis selvisin optioiden päätöspäivästä toiseen semikuivin jaloin kun kavereita vierestä kaatui. Menestykseni salaisuus oli sunnuntaina syntyminen 80%, hyvät hermot 10% ja toinen 10% vielä silloin ollut kova työmoraali. Se ei ollut, etten tehnyt mitään aivan törkeän tyhmää. Tähän pyrin taas nykyisin.
Jos masentuisin ja toipuisin siitä, en muuten todellakaan antaisi aiheesta monen sivun haastattelua Kuukausiliitteelle, kuten naapurini Tuomas teki.
Jos sairastuisin masennukseen ja toipuisin, miulla tuskin olisi munaa avautua siitä valtamediassa.
Luultaasti vetäytyisin kaikesta julkisuudesta ja hankkisin jotain huumeita/viinaa/lääkkeitä millä yrittäisin viihdyttää itseäni loppuelämän. Onneksi ihan hiljan ei ole juuri masentanut. Viimeksi meinasi pää hajota 2012:
Miulla on suvussa montaa linjaa pitkin mielisairaita ja itsemurhaajia, joten olen toki tarkkaillut omaa pään viiraamistani. Nyt olen jo niin vanha, että tuskin sukurasite enää vie pehmustettuun huoneeseen. Kaikki tietämäni ovat sairastuneet viimeistään kolmosella alkavilla ikänumeroilla, yleensä aiemmin.
Tästä Spr:n sekoittamisesta Pelastusarmeijaan lämmenneenä laitoinkin sitten yhden kilon. Leikkasin tosin 90% viimevuotisesta, jotta pääsisivät syyttämään pihistelystä ja köyhiltä leikkaamisesta.https://t.co/39SMNHr4jJ
Jaksaa nämä Sprä-miehet aina huvittaa. Miullle selvisi roturealistiystäviltäni muutama vuosi sitten, että SPR on rikollisjärjestö, kun se avustaa pakolaisia. Mie taas näen niiden tekevän parhaansa, joskaan eivät ymmärrä Välimeren veneilyllään lopulta enemmän hukkaavansa ihmishenkiä kuin pelastavansa niitä. Ja en ole laittamassa teloitettavaksi hyväntahtoisia hölmöjä. Toki nyt muutaman voisi varoitukseksi ampua. En mainitse yhtään nimeä, koska hyväntahtoiset hölmöt ovat sekä oikealla, vasemmalla että keskellä erittäin kovia uhriutumaan "tappouhkauksista". Muistan hyvin, kuinka joku kirjoitti Pokeritiedossa "Akin ja Dharman pitäisi painia", mie sanoin että "ei kiinnosta" ja Dharma vikisi, että "Aki uhkailee väkivallalla". Siinä muuten todellinen alfauros.
Mutta siis Pelastusarmeijan kulut ovat mitättömät ja rahat menevät tosi tehokkaasti perille. Myös Sprään verratuna. Ainakin yli 10 vuoden takaisten tutkimusteni perusteella.
Yritin joulukuun alussa 2010 provosoida pokeritietolaisia laittamaan rahaa joulupataan. Joku valpas yhteiskunnan yleisen hyvän puolustaja (Jouni Laiho tai käskyläisensä) otti yhteyttä Pelastusarmeijaan, ja uhkaili arpajaisluvan menettämisellä. Ymmärrettävistä syistä P-armeijan sosiaalisen työn apulaisjohtaja pissi pöksyihinsä, ja muutti meidät pottilistauksessa P-tiedoksi. https://www.pokeritieto.com/kolumnit/aina-tulee-pataan/
Kaakko ei muuten helposti unohda kokemiaan vääryyksiä😎.
SPR:n kuuluisi avustaa eniten kärsineitä uhreja eli naisia ja lapsia. Nyt SPR:n tuki suuntautuu paljolti niihin nuoriin miehiin, jotka ovat lähteneet tilannetta pakoon. Siis sen ikäsiin, joita toisen maailmansodan aikana tapettiin Suomessa sotakarkureina. Jos Suomen tilanne nyt käristyisi sotilalliseen tilanteeseen, niin pitäisikö täältäkin lähteä miesten ensisijaisesti pakoon ja kansainvälisen punaisen ristin avustaa pääasiassa niitä, jotka täältä pääsee pois? Kyllä se nyt niin on, että SPR haaskaa ihan julkisia varojakin tossa nykysessä touhussa. Rahastetaan veripalvelulla suomalaista terveydenhuoltojärjestelmää, jotta voidaan rahdata lisää verorasitusta tänne.
Jos nää hyväkuntoset nuoret miehet rahdataan lähtömaista pois, niin kuka siellä suojelee naisten ja lasten asemaa? Ei kukaan. Kyllä kykenevien nuorten miesten pitäisi tuntea sen verran isänmaallisuutta, että laittavat asiat kuntoon omassa lähtömaassaan. Ja mitä tässä nyt seurannut, niin sieltähän tullu niin paljo porukkaa, että kyllä niiden voimalla olisi asiat saanut, vaikka sotilaallisesti kuriin, jos oltaisiin vähän länsimaista avustusta annettu.
Yritin joulukuun alussa 2010 provosoida pokeritietolaisia laittamaan rahaa joulupataan. Joku valpas yhteiskunnan yleisen hyvän puolustaja (Jouni Laiho tai käskyläisensä) otti yhteyttä Pelastusarmeijaan, ja uhkaili arpajaisluvan menettämisellä. Ymmärrettävistä syistä P-armeijan sosiaalisen työn apulaisjohtaja pissi pöksyihinsä, ja muutti meidät pottilistauksessa P-tiedoksi. https://www.pokeritieto.com/kolumnit/aina-tulee-pataan/
Olisi kyllä hauska tietää minkä verran P-armeija Laihon takia vuosien varrella on menettänyt. Itsekin annoin useamman kerran jonkun summan Pokeritiedon pottiin, mutta tuon tempauksen jälkeen en ole lahjoittanut P-armeijalle senttiäkään. Epäilen, etten välttämättä ole ainoa.
Kohtuullisen kaukaa haettu vertailla Suomen toisenmaailmansodan aikaista tilannetta nykyiseen Afrikan maastamuuttoon. Samalla aasinsillalla voitaisiin syyllistää Kainuun perähikiältä paremman elämän ja opiskelumahdollisuuksien perässä kasvukeskuksiin muuttavia nuoria naisia, jotka voisivat sen verran tuntea isänmaallisuutta ja kotiseuturakkautta etteivät jättäisi maaseutua rapautumaan ja onnettomia miehiä alkoholisoitumaan peräkammareihin.
Siinä oon kyllä samaa mieltä että enemmän pitäisi pyrkiä muuttamaan oiretta, eli lähinnä lähtömaiden kouluttautumismahdollisuuksia. Mutta ottaen huomioon lähtömaiden tilanteen niin ymmärrän hyvin sieltä poislähtevien tilanteen.
Kainuusta on kaikki vapaita lähtemään ja sinne ei ketään jätetä hengen ja terveyden vaaraan eikä huonoihin oloihin. Jos asiat toteutuu markkinaehtosesti, niin eihän asiassa oo sen suurempia ongelmia. Suomessa kyllä järjestyy kasvukeskuskuksista asuinpaikkoja kaikille halukkaille.
Afrikassa ongelmat on ihan muualla ja ei niitä ratkasta sillä, että sieltä tulee ne maata rakentamaan kykenevät nuoret miehet pois. Eikä sillä, että asutetaan koko epävakaan ympäristön asukkaat eurooppaan. Jos ongelma halutaan ratkasta, niin se vaatii sopivat tulevaisuuden rakennuspalikat. Ei sitä, että ongelmien annetaan entistä enemmän rehottaa.
Jos nyt ajatellaan, että suomessa olisi joku suurempi väkivaltanen/aseellinen porukka, joka pyrkii riistämään muita. Mitä siinä tilanteessa pitäisi tehdä? Pitäisi lähteä pakoon vai pyrkiä aseellisesti vastaamaan ja elinoimaan porukka, jos rauhanomasta vaihtoehtoa ei ole?
Pointti meni nyt hiukan ohi. Kuten sanoin on yhtä kaukaa haettu vertailla toisen maailmansodan aikaista tilannetta.
Jos Suomeen yhtäkkiä tulisi jokin aseryhmä hillumaan niin se varmaan saataisiin tukahdettua yhteiskunnan yhteisponnistuksella. Valitettavasti tilanne ei taida olla monessa Afrikan maassa tällainen. Ne aseryhmittymät on vain yksi osa suuremmasta ongelmavyyhdistä. Ihmisiä ajaa sieltä pois ihan vain paremman elämän hakeminen itselle ja myös läheisille. Ymmärtääkseni nämä maahanmuuttajat lähettävät huomattavia summia rahaa kotimaihinsa.
Miten ne ongelmat sitten ratkaistaan, jos ei sellaisten henkilöiden toimesta, jotka haluu toisenlaisen elämän. Kuten itsekkin sanoit, niin ongelmat ratkee yhteiskunnan yhteisponnisteluilla. Täysin vastaavat pätee Afrikassakin. Vai mikä siellä tekee yksilöistä ja sitä kautta yhteiskunnasta niin erilaisen? Ratkaistaako maiden onglmet ulkoapäin?
Ja mun pääpointti on se, että jos on kriisi, niin se kriisi pitää ratkaista yhteiskunnan voimin eikä pakoon lähtemisellä. Jos lähdetään pakoon, niin pitää käytännössä hyväksyä, että ongelmaa ei ratkaista. Tästä saadaan loputon kierre. Sen takia on tärkeää, että ongelmiin puututaan ja ne ratkaistaan, vaikka vaatisikin uhrauksia. Tähän liittyy myös se vertaus toiseen maailmaansotaan.
No nyt olet löytänyt oikean kysymyksen. Ainut että mitään yksinkertaista vastausta tähän ei ole. Yhteiskunnasta on tultava vakaampi kaikilla mittareilla, ihmisten on päästävä kouluun ja valtaapitävät valittava demokraattisilla vaaleilla. Monessa maassa tilanne on sekava ja ymmärrän hyvin ihmisiä jotka eivät välttämättä halua jäädä odottamaan vuosikymmeniä maahan jos perheenjäsenet näkevät nälkää. Suo siellä vetelä täällä. Ymmärrän kyllä myös ogelmat mitä tämä aiheuttaa Euroopalle. Helppoja ja nopeita ratkaisuja ei ole olemassa.
Eli näät ongelmat Euroopalle ja näät mitä ongelmia se aiheuttaa lähtömaissa. Et kuitenkaan hyväksy sitä kantaa, että joskus yksilöiden kärsimykset on vain hyväksyttävä yhteiskunan selviytymisen edellytykseksi. Monet suomalaisetkin uhrasi henkensä sodissa, jotta tulevilla sukupolvilla olisi hyvä elää. Jos koet, että veteraanit teki oikein, kun puolusti suomea henkensä ja kärsimyksensä uhalla, niin eikö samanlaista uhrautumista voi odottaa myös muilta yhteiskuntansa hyväksi?
Jos rintamakarkuruudesta ei olisi ollut niin kovaa rangasitusta, niin olisi varmasti aiheuttanut monia ongelmia suomen puolustukselle. Moni olisi perääntynyt ja vähenevä miehitys olisi saanut monet muutkin epäileväiseksi. Melko harva olisi rintamalla seissyt, jos rivit olisi ollut paljon harvempi. Tästä syystä mun mielestä oli ihan oikein, että rintamakarkurkuruudesta tuomittiin kuolemaan. Sulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin taistella paremman yhteiskunnan puolesta, jos halusit elää. Välillä vaaditaan voimakkaita ja karuja otteita, jotta yhteiskunta pelastuu.
Suomen sisällissodasta jäi loppujen lopuks henkiin sekä punaisia että valkoisia, eli jommallakummalla puolella ei noudatettu ihan loppuun asti ohjettasi rintamakarkuruudesta. Ilmankos yhteiskunta on nyt pilalla.
Rauhan tilanteessa aseet lasketaan. Kyseessä ei oo mitään rintamakarkuruutta silloin.
Sisällisodassahan suomalaiset ratkaisi omat ongelmansa eikä lähteneet karkuun. Vaikka se synnytti yhteiskuntaan punasten ja valkosten välille railon, niin viimeistään talvisota kuro sen railon umpeen. Talvi- ja jatkosodalla oli siis ihan tervehdyttävä vaikutus siinäkin mielessä, kun yhteiskunta hitsautu kunnolla yhteen. Tää vaan yks esimerkki siitä kuinka kriiseillä voi olla myös lopulta vahvistaviakin vaikutuksia, jos kriisit vain kohdataan ja tehdään se mikä täytyy eikä lähdetä pakoon.
Jos Suomeen yhtäkkiä tulisi jokin aseryhmä hillumaan niin se varmaan saataisiin tukahdettua yhteiskunnan yhteisponnistuksella. Valitettavasti tilanne ei taida olla monessa Afrikan maassa tällainen. Ne aseryhmittymät on vain yksi osa suuremmasta ongelmavyyhdistä. Ihmisiä ajaa sieltä pois ihan vain paremman elämän hakeminen itselle ja myös läheisille.
Jos Afrikasta ja erityisesti Somaliasta puhutaan, niin ongelmahan siellä on ettei siellä ole järjestaynyttä yhteiskuntaa. Maassa oli ennen jonkinlainen järjestäynyt yhteiskunta mutta se romuttui noin 30 vuotta sitten ja maata johtavat nyt useat eri keskenään sotivat heimopäälliköt (yms vastaavat). Eli ei kyse ole mistään II maailmansodan sodasta vaan enempi sisällisodista potenssin X. Niin kauan kun yhteiskuntaan ei saada järjestystä ja sen jälkeen koulutusta ja terveydenhoitoa ei tilanne paranne lainkaan. Mutta kuka tuon järjestyksen saisi aikaan? Ainkaan sotilaalisella voimalla sitä ei saada, sen jo USA todisti. Tarvitaan enempi jotan Martti Ahtisaarta. En oikein usko että joku SPR ainakaan tilannetta voi korjata ja sinne viety apu joutuu kyllä vääriin käsiin. Valitettava tilanne kuten usein konfliktialueilla. Tosin se että humanitäärinen apu joutuu heimopäälliköiden sotakassaan on osa sotapäälliköiden vallan käyttöä.
Sitten on Syyrian ja vastaavien alueiden konfliktit. Ei nekään ole kovin helppoja. Varsinkin kun Syyriassa on mukana uskontoa ja pienien ja suurempien valtioiden maailman valtapolitiikkaa. Mutta Syyriassakin taistelee moni ryhmittymä ja valtio toisaan vastaan, että kenen puolella pakolaisten pitäisi olla? Valtio sortaa tettyjä kansantyhmiä ja mukana on ulkovalllat (mm. Iran, USA ja Venäjä). Osa niistä tukee ja osa on eri ryhmittymiä vastaan ja jopa aseistaa eri ryhmittymiä. Sinne vietykään apu ei mene kunnolla oikeaan osoitteseen mutta ehkä vähän paremmin kuin Somaliaan. Hankala tilanne.
Turkki ja Irak ovat taas ihan oma lukunsa.
jelly kirjoitti:
Ymmärtääkseni nämä maahanmuuttajat lähettävät huomattavia summia rahaa kotimaihinsa.
Ja koska pakolaiset eivät saa tehdä työtä leipänsä eteen (*), niin käytännössähän ne on meidän verorahoja.
(*) ei ennen päätöksiä ja siihen menee vuosia. Pitäisikö tämä hakemusjärjestelmä romuttaa ja kehittää vähän nopeampi prosessi.
Miten ne ongelmat sitten ratkaistaan, jos ei sellaisten henkilöiden toimesta, jotka haluu toisenlaisen elämän. Kuten itsekkin sanoit, niin ongelmat ratkee yhteiskunnan yhteisponnisteluilla. Täysin vastaavat pätee Afrikassakin. Vai mikä siellä tekee yksilöistä ja sitä kautta yhteiskunnasta niin erilaisen?
Se ero, ettei maassa ole järjestäytynyttä yhteiskuntaa vaain joukko eri klaaneja jotka taistelevat toisiaan vastaan. Lakeja ei juuri ole (paitsi klaanien) ja oikeus käydään kaduilla ja toreilla. Pitäisikö näiden henkilöiden ryhtyä uudeksi klaaniksi muiden joukkoon ja alkaa sotimaan toisa klaaneja vastaan?
Monet suomalaisetkin uhrasi henkensä sodissa, jotta tulevilla sukupolvilla olisi hyvä elää. Jos koet, että veteraanit teki oikein, kun puolusti suomea henkensä ja kärsimyksensä uhalla, niin eikö samanlaista uhrautumista voi odottaa myös muilta yhteiskuntansa hyväksi?
Tässä sun vertailussa WWII:n ja Somalian yms. tilantee välillä ei ole oikein validi. Suomessa (ja muissa WWII sotaan osallistuvissa maissa) oli kohtuu toimiva yhteiskunta mitä halutiin oikeasti puolustaa. Varsinkin Suomessa kumpikin aiempi sisällissodan osapuoli puolusti yhtenä rintamana samaa yhteiskuntaa vapaasta halustaan. Noissa kriisipesäkkeissä ei sellaista puolustettavaa yhteiskuntaa ole. Kun ei ole sellaista mitä puolustaa niin silloin lähdetään pois.
Trolli kirjoitti:
Jos rintamakarkuruudesta ei olisi ollut niin kovaa rangasitusta, niin olisi varmasti aiheuttanut monia ongelmia suomen puolustukselle. Moni olisi perääntynyt ja vähenevä miehitys olisi saanut monet muutkin epäileväiseksi. Melko harva olisi rintamalla seissyt, jos rivit olisi ollut paljon harvempi. Tästä syystä mun mielestä oli ihan oikein, että rintamakarkurkuruudesta tuomittiin kuolemaan. Sulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin taistella paremman yhteiskunnan puolesta, jos halusit elää. Välillä vaaditaan voimakkaita ja karuja otteita, jotta yhteiskunta pelastuu.
Jos pysytellään tässä WWII vertailussa, niin Stalinhan tätä kovasti yritti. Toki sillä riitti miljoonittain miehiä mitä pystyi uhraamaan. Tosin suurin osa tuskin taisteli paremman yhteiskunnan puolesta, kyse oli enempikin siitä pelottavasta politrukista pyssyineen miehistön takana. Poistuminen rivistä oli nopeampi ja varmempi kuolema kun pysyminen rivissä.
Suomessa ei muuten kauhean montaa ihmistä tuomittu kuolemaan rintamakarkuruudesta. Virallisesti niitä ei ollut kuin "kourallinen". Toki pikateloitukset rintamalla kirjatiin usein kaatuneeksi rintamalla.
Sisällisodassahan suomalaiset ratkaisi omat ongelmansa eikä lähteneet karkuun.
Itseasiassa lähti. Aluksi valkoiset (länteen) mutta sodan loppupuolella suuremmassa määrin punaiset itään (ennen sodan loppumista), jossa tosin kokivat kohtalonsa Stalinin menetettyä "lopullisesti järkensä" joka esiintyi vainoharhaisuutena. Kymmeniätuhansia (arvio 25000-30000) Suomalaisia punaisia teloitettiin tai vietiin Siperiaan kuolemaan Stalinin puhdistuksissa.
Suomesta oli ennen sotaakin lähtenyt paljon länteen porukkaa. Itsenäistymisen jälkeen oli ihan luonnollista, että venäjämieliset suuntasi itäänpäin. Kaikki ei siis ollut itse sodasta johtuvaa vaan se oli tavallaan murrosvaiheen luontasta liikettä, jossa sota varmasti toimi osittain katalyyttinä.
Mitä tulee taas noihin nykyään sotaakäyviin pakolaismaihin, niin luonnollisestikkin siellä on paljon erilaisessa tilanteessa olevia maita. Jos maassa rellestää kaksi suurta sotilasmahtia eripuolilla, niin tilanne on luonnollisestikkin vaikea ratkasta maassa sisäistesti.
Länsimaiset avustukset afrikkaan taas romuttaa osittain muutosten mahdollisuuksia. Kun rahdataan paljon vanhoja vaatteita, niin tekstiiliteollisuus kuolee. Kun viedään rahallista avustusta, niin vallassa olevat saavat varoja nykyisen järjestelmän ylläpitämiseksi. Syntyy siis tilanne, jossa avustukset eivät oikeesti edistä maan pidemmän aikavälin kehitystä.
Muutokseen tarvitaan katalyytti ja usein merkittävät muutoksen yhteiskunnan rakenteisiin on saaneet se tavallinen kansa. Vaikka historiallisista vertauksista täällä ei tykätä ja ne tulkitaan liian yksyhteen-esimerkeistä, niin ranskan suuri vallankummous on hyvä esimerkki siitä, että kansassa on se voima. Mitä enemmän kansaa lähtee pois, niin vallassa olevien suhteellinen voima vain kasvaa.
"Suomessa ei muuten kauhean montaa ihmistä tuomittu kuolemaan rintamakarkuruudesta. Virallisesti niitä ei ollut kuin "kourallinen". Toki pikateloitukset rintamalla kirjatiin usein kaatuneeksi rintamalla."
Omasta perhehistoriasta tiedän, että painetta kovempiin tuomioihin tuli aika paljon mutta lakien mukaan mentiin ja tuomarit tuomitsivat niinkuin oikeaksi näkivät. Ja hyvä niin. Vaikka Ryssä jostain kohtaa läpi meinasi päästäkin, oikeusvaltio kesti.
Ja mitä tuohon maastamuuttoon tulee, niin kyllähän täältäkin lähti jonkun verran porukkaa pelättyä miehitystä karkuun. Joukossa aika korkea-arvoisiakin upseereita. Aika harva tätä on jälkikäteen tuominnut.
Onhan täältä lähdetty köyhempinä aikoina valtavina massoina paremman elämän perään. Ensin Amerikkaan, ja sitten Ruotsiin. Suomalaiset ovat tässä maailmanajassa hyväosaisia, ja se saa osan porukasta kuvittelemaan, että olisimme ihmisinä jotenkin moraalisempia ja patrioottisempia kuin huonompiosaiset kansat.
Siis ei paremman elämän perässä meneminen oo itsessään mitenkään tuomittavaa. Suomalaiset menivät Amerikkaan ja Ruotsiin tekemään töitä ja rakentamaan itselleen parempaa tulevaisuutta. Nyt monista vähemmin kehittyvistä maista tulee porukkaa paremman sosiaaliturvan perässä. Isot tuet rapauttavat yhteiskunnan, mutta jos niitä maksetaan, niin tottakai ne pitää käyttää. Ei yksilö tee siinä väärin. Se on yhteiskunnan vika, jos järjestelmä on pielessä.
Jokasen kykenevän pitää ottaa vastuu omasta elämästään tekemällä työtä ja hankkimalla elanto (yhteiskunnallisesta näkökulmasta). Yhteiskunan vastuu on pitää kannusteet työn tekemiseen tarpeeksi korkeella. Jos länsimaat tarjoaa hyvää elintasoa paljon helpommalla kuin työtä tekemällä, niin se vastuutonta politiikka niin omaa maataan kuin kehittyviä maitakin kohtaa. Kyllä ne heikossa asemassa olevat maat tarvitsee omaa väestöön, jotta voisivat kehittyä.
Tässä keskustelussa pitää siis erottaa yksilön ja yhteiskunnan tason välinen ero. Valtioiden on rakennetta järjestelmänsä niin, että se kannustaa tekemään töitä. Ja se isänmaallisuuskin tulee siitä, että yhteiskunta tarjoaa raamit, jossa yksilö voi toimia. Kun yhteiskunta velvoittaa toimimaan esim. sotatilassa tietyllä tavalla, niin yksilö ottaa sen tavallaan tehtäväkseen ja annettuna eikä laajemmin kyseenalaista sitä. Suomessakin yleinen asevelvollisuus lisää maanpuolustustahtoa, kun miehet on pakotettuja suorittamaan varusmiespalvelus.
Näistä syistä valtioiden ei pitäisi rapauttaa toisten valtioiden yhtenäisyyttä toimimalla ylimääräsenä vetovoimatekijänä. Se, että ihminen menee muualle töihin kustantaakseen paremman elämisen ei ole tällanen ylimääränen vetovoimatekijä. Toimien pitäisi perustua markkinalla määriteltyyn hintaan. Niin työvoiman siirtymisessä kuin investoinneissa. Jos väkisin investoidaan epävakaaseen maahan, niin se vain parantaa vallassa olevien mahdollisuutta toimia jatkossakin. Eikä sitä muutosta saada aikaan. Samaa ongelmaa on nytkin länsimaissa: uudistuksia ei saada, kun ei ole taloudellisisa kannusteita, kun keskuspankeista saa rahaa. Sama mekanismi toimii kaikkialla. Kehitysapukaan ei monesti siis ole hyväksi pitkällä aikavälillä.
Nyt monista vähemmin kehittyvistä maista tulee porukkaa paremman sosiaaliturvan perässä. Isot tuet rapauttavat yhteiskunnan, mutta jos niitä maksetaan, niin tottakai ne pitää käyttää. Ei yksilö tee siinä väärin. Se on yhteiskunnan vika, jos järjestelmä on pielessä.
Juuri näin. Tämä on meidän yhteiskunnan vika. Meidän yhteiskunnassa on vika kun järjestelmää luotaessa tätä nykytilannetta ei olla osattu ottaa huomioon.
Turvapaikan hakija tulee Suomen rajoille. Silloin, kun järjestelmämme on luotu, tälläinen tilanne oli hyvin harvinainen. Vuodessa ei kovin montaa henkilöä tullut. Järjestelmämme on säädetty tälläiseen tilanteeseen. Kun hakijoita alkaa tulemaan "bussilasteittain", niin järjestlmä kuormittuu. Tällä tarkoitan turvapaikkahakemuksen käsittelynopeutta. Käsittely kestää vuosia ja turvapaikan hakija ei saa tehdä töitä sen aikana, joten ainoaksi mahdollisuudeksi jää tuilla eläminen tekemättä mitään. Koska ihminen on sosiaalinen, niin turvapaikan hakija luo sosiaalisia suhteita (kavereita ja hankkii jopa puolison ja ehkä lapsia) näiden vuosien aikana kun hakemuksen käsittely kestää. Kun hakemus on vihdoin käsitelty, niin turvapaikan hakija on jo tavallaan kotoutunut ja integroitunut ja jos tulee kielteinen päätös, niin tässäpä se ongelma piilee. Sitten pitää kadota paperittomana "maan alle".
Lakia muutetiin vuonna 2018 ja nykyisin hakemuksen maksimi käsittelyaika on 6 kk. Sekin on mielestäni aivan liian pitkä aika. Migrin laskuri hakemuksen käsittelyajaksi antaa tällä hetkellä tasan 6 kk eli se kielii siitä, ettei hakemuksia voida käsitellä säädetyssä ajassa. Mene edelleen pidempään https://migri.fi/kasittelyaikalaskuri
Meillä on sama ongelma oleskelulupien osalta. Käsittelyaika on aivan liian pitkä ja se aiheuttaa suuren osan ongelmista. Tiedän henkilön, joka on odottanut oleskelupäätöstä jo melkein 2 vuotta. Ei saa tehdä töitä eikä saa mm. Suomalaista ajokorttia. On ollut 1,5 vuotta naimisissa Suomalaisen kanssa ja on heillä on yhteinen lapsi. Hankalaa, kun ei saa tehdä töitä ja muutenkin on hyvin rajoitettua tuo elämä.
Järjestelmässämme on valuvika. Sen pitäisi pystyä seulomaan paljon nopeammin oikeat turvapaikan tarvitsijat niistä vain paremman elämän perässä tulevista. Lisäksi järjestelmän tulisi pystyä seulomaan hankalat selvitettävät helpoista tapauksista. Helpoille tapauksille päätös nopeasti (parissa viikossa) ja hankalammat tapaukset (esim. paperinsa täysin hukanneet) sitten pidemmässä prosessissa.
Edellisestä taas päästään sosiaaliturvaan. Aidosti turvapaikan tarvitsijoille annetaan sosiaaliturvaa kunnes ovat päässeet kiinni työelämään. En ole miettinyt olisiko tässä joku aikaraja tai porrastus. Ne taas jotka tulevat vain paremman elämän takia, niin heille ei läheskään samanlaista turvaa eli kannustinta tulla juuri Suomeen. Oleskelu- ja työlupa käteen ja hankkikoon oman elantonsa melko pian maahantulosta.
Jos olen oikein ymmärtänyt, niin Britanian EU ero liittyy osin juuri tähän paremman elämän perässä maahan tulijoiden asiaan. Esim. entisistä sosialistimaista (esim. Bulgaria ja Romania) tuli paljon väkeä Britanniaan ja heille piti tarjota sama sosiaaliturva kuin omille kansalaisille. Britannian natiivit eivät tätä hyväksyneet ja tämä oli osaltaan syy äänestyspäätökseen. Koska EU-maasta toiseen liikkuvien sosiaaliturvaa säätelee EU-asetus 883/2004 ja sen perusteella ratkaistaan, minkä maan sosiaaliturvaan henkilöllä on oikeus, niin Britannia pääsee tästä asetuksesta eroon vain eroamalla EU:sta.
Trolli]Suomalaiset menivät Amerikkaan ja Ruotsiin tekemään töitä ja rakentamaan itselleen parempaa tulevaisuutta. [/quote kirjoitti:
Kiva hokema, mutta mihin se perustuu? Minun käsitykseni mukaan osa porukasta meni Ruotsiin paremman sosiaaliturvan perässä.
"suomalaisten mainetta leimasivat Tukholman Slussenilla pyörineet suomalaissyntyiset alkoholistit, ”Slussenin sissit”, jotka saivat mediassa paljon huomiota. 1970-luvulla ruotsalaisen kantaväestön keskuudessa tehdyssä mielipidemittauksessa suomalaisia pidettiin yhtenä ei-toivotuimpana etnisenä ryhmänä."
Ruotsin vetovoimatekijät:
• Työvoimapula, rekrytointi
• Korkea palkka- ja elintaso Suomeen verrattuna, rahailluusio
• Suomalaisia suosiva maahanmuuttopolitiikka
• Sukulaisten ja tuttavien välittämä tieto Ruotsin oloista, "sukulaisvärväys"
Ei se kyllä ole pelkästään meidän yhteiskunann vika. Turvapaikanhakijoita tuli Suomeen läpi Euroopan vastoin sopimuksia. Suomen turvapaikkahakukäsittelun ongelmat johtuvat osittain muiden maiden toimista. Olkookin niin, että välimeren maihin kohdistu huomattava paine. Ne ei kuitenkaan pystyneet hoitamaan yhteisesti sovittua tehtäväänsä. Miksi täytyy väkisin tehdä tästä nimenomaan meidän vika ja meidän moraalinen velvollisuus korjata asia. Oletan nyt, että viittasit meidän yhteiskunalla nimenomaan suomeen, etkä esim EU:iin.
(Moni nyt varmaan tätä linkitystä vastaan, mutta... x) Perussuomalaisten elisessä tuumaustunnilla käsiteltiin tuota maahanmuuton kustannuksia: https://youtu.be/PTTdoh8ehuk?t=2147 Vaikka luonnollisestikkin turvapaikan antaminen tuottaa kustannuksia, niin ei voi olla niin, että annetaan maahanmuuton romahduttaa julkisen talouden. Turvaa voidaan antaa vain sen verran kuin taloudelliset rahkeet riittää. Pelkkä halu auttaa ei riitä.
Kun nyt nostin ton Britannian esiin, niin toimiiko britit sun mielestä nyt oikein, kun haluavat rajottaa paremman elämän perässä tulevien toimintaa. He haluavat vain turvata oman taloudellisen hyvinvointinsa, jota jokainen yksilökin tavoittelee. Musta tuntuu, että eniten halukkaita auttajia löytyy niistä, jotka eivät todellisuudessa kustanna apua. Tai sitten niissä, joilla oikeesti onki varaa. Ihan luonnollista että tavallinen työväestö, johon veronkorotukset kirpasee elintason muodossa kaikkein eniten, on kaikista eniten kustannusten nousua vastaan.
Suomalaiset menivät Amerikkaan ja Ruotsiin tekemään töitä ja rakentamaan itselleen parempaa tulevaisuutta.
Kiva hokema, mutta mihin se perustuu? Minun käsitykseni mukaan osa porukasta meni Ruotsiin paremman sosiaaliturvan perässä.
"suomalaisten mainetta leimasivat Tukholman Slussenilla pyörineet suomalaissyntyiset alkoholistit, ”Slussenin sissit”, jotka saivat mediassa paljon huomiota. 1970-luvulla ruotsalaisen kantaväestön keskuudessa tehdyssä mielipidemittauksessa suomalaisia pidettiin yhtenä ei-toivotuimpana etnisenä ryhmänä."
Ruotsin vetovoimatekijät:
• Työvoimapula, rekrytointi
• Korkea palkka- ja elintaso Suomeen verrattuna, rahailluusio
• Suomalaisia suosiva maahanmuuttopolitiikka
• Sukulaisten ja tuttavien välittämä tieto Ruotsin oloista, "sukulaisvärväys"
• Taloudellinen ja poliittinen vakaus
• Kattava sosiaaliturva
No jos noin oli, niin oliko ruotsalaisen reaktio oikeutettu? Vai olisko heidän pitänyt ottaa suomalaiset mukisematta vastaan? Mikähän oli tästä sosiaaliturvan takia menneistä huolimatta suomalaisten nettovaikutus Ruotsin talouteen, mikä siis on merkittävin asia?
Se nyt on valitettavasti niin, että suomalaiset eivät enää lisäänny entiseen malliin, ja porukkaa on pakko saada sisään, että pystytään pitämään karuselli pyörimässä. Eikä tänne sohjoon ja säkkipimeään ole sellaista tunkua kuin perussuomalaiset kuvittelevat, meidän on pakko ottaa vähän heikompaakin ainesta.
