Poliitikkojen sijoitusasunnot

Toisaalta voisi olla ihan hyvä, jos useampi kansanedustaja olisi esimerkiksi piensijoittaja ja omistaisi suomalaisia osakkeita. Voisi tulla esimerkiksi vähän vähemmän piensijoittajaa sortavaa verotusta jatkossa. Jääviysasian kannalta toki indeksisijoittaminen olisi parempi, mutta se ei puolestaan lisäisi insentiiviä olla piensijoittajien puolella kun niistä ei maksella veroja ennen lunastuksia, ellei ole tuotto-osuudesta kyse.

Jonkinlainen merkki terveestä järjestä sijoittaminen on, vaikka muuten on onnistunut järjen piilottamaan. Tai ehkä mies tehnyt sijoituspäätöksen todellisuudessa. 

Enemmän epäilyttävää on Antti Rinteen ja Halla-ahon sijoitusfilosofia. 

Vihreissä on paljon ongelmia mutta tämä ei kyllä itseäni osaa ärsyttää. Perheen yhteiset tulot jotain reilu 300k vuodessa niin onko tuo nyt kummoinen velka? Ja kun järjestelmä suosii vivun käyttöä asunnoissa eikä osakkeissa niin toihan on ihan normaalia toimintaa. 

Monilla poliitikoilla tosiaan on omia asuntoja+sijoitusasuntoja, ja samoin monilla äänestäjillä, ja siksi tarkoituksellisesti asuntojen arvoa alentavaa politiikkaa ei kovin usein ole harrastettu eikä ehkä tulla harrastamaankaan. Koska lähes kaikki päätökset vaikuttavat kaikkeen tavalla tai toisella, käytännössä jääviyden raja on vedettävä aika tiukaksi.

Vihreä poliitikko uskoo Helsingin (josta kämppä lienee) ja asumistukien kasvuun. Tämä tapaus vaikuttaa äkkiseltään vähän samalta kuin jos kepulainen ostaisi lisää peltoa. Eli eipä juuri mitään, ja jos jotain niin melkein enemmän "skin in the game" kuin jäävi. Enemmän tuossa betsataan tulevia muiden ihmisten päätöksiä kuin ollaan itse suoraan hyötymässä jostain selkeästä vallankäytön mahdollisuudesta.

Maria Hutisalon sijoitusasuntohankintaa on pakko pitaa puolison aikaansaannoksena, koska on mahdotonta ajatella etta kukaan ideologiansa sokaisema umpivihrea itse pystyisi rationaaliseen ajatteluun. Hyva Marian puoliso!

Pakko myontaa, etta ensimmaisena tuli mieleen HITAS. Etta eturivin vaikuttajalla on taas kaynyt hyva tuuri arvonnassa, ja merenrannasta on saatu kattohuoneisto sopuhintaan.

Jos nain ei ole, vaan kyseessa ihan kovan rahan asunto, niin sitten sijoituksessa ei mitaan ongelmaa, painvastoin.

En todellakaan näe tässä mitään ongelmaa. Toki kansanedustajat voivat sijoittaa ihan siinä missä normitallaaja. Kuten mainittu, voi olla vain hyvä ja positiivinen asia näyttää esimerkkiä..

Jos on HITAS niin pistää mietityttämään että noinkohan kävi tuuri. Mutta tätähän me ei tiedetä

Ei tuo minusta ihan ongelmaton juttu ole, koska kyseessä on kuitenkin asuntopolitiikastakin päättävä henkilö, jolla on oletettavasti huomattavan iso osa sijoitusomaisuudesta kiinni yhdessä kohteessa, jonka tuotto perustuu osin niukkuuteen. Ihan takuulla tämä on ongelmallisempi juttu kuin Sauli Niinistön muutaman tonnin Talvivaaraomistus, josta siitäkin osattiin kitistä.

Sinänsä minusta on hyvä, että ministereillä on sidonnaisuusilmoituksissa muutakin kuin asunto-, mökki- ja autolainaa.

Tämä menee ohi aiheen, eli siis Poliitikkojen ei-yhtään-järkevät-asuntokaupat...

En jaksanut tätä ketjua edes lukea, joten ampukaa meikä aamunkoitteessa:

Koivisto olisi saanut toodella hyvät alennusprossat Snelmanninkadun kämpästään (oliskohan ollut 17 tai 19), mutta kieltäytyi.

Liittyi jotenkin Suomen Pankkiin.

Osti siis sen Snelmanninkadun kämpän kuitenkin (MUTTA ilman niitä alennusprossia), mutta syystä jota en tiedä, niin muutti sitten jossain vaiheessa Skatalle. Luotsikadulle. Ihan omalla rahalla.

Ahtisaari taas on ihan omanlaisensa: asunto on Taka-Töölössä ja Ahtisaaren aikana laki oli, että valtio maksaa pressan asumisen hamaan tappiin...

... kuitenkin jossain vaiheessa Ahtisaari ihan itse kaivoi takataskustaan tuon "huomattavan summan ja ei ollut alihintainen kauppa valtiolta Ahtisaarelle" ja lunasti kämpän itselleen.

Aika harva olisi laittanut pari milliä pätäkkää vapaaehtoisesti...

... ja siihen nähden en pidä ollenkaan pahana, että ex-pressaparia joskus kyysätään valtion piikkiin, kuten laki edellyttää sekä kämpän että turvallisuuden suhteen...

Mitä enemmän poliitikot omistaa sijoitusasuntoja, niin sen pienempi on todennäkösyys sille, että saadaan jotenkin järkevöitettyä nykyistä kallista asumistukijärjestelmää tai kaavotettua reilusti lisää asuntoja. Poliitikkojen omistukset on aina jonkinlainen ongelma, mutta se on vain hyväksyttävä. Ei poliitikoilta voi omistamisen mahdollisuuttakaan viedä. Poliitikot, kuten suurin osa ihmistä, ajattelee aina esin omaa etuaan ja siihen pohjaa päätökset. Muutenhan poliitikkojen ei tarvistisi pohtia uudelleenvalintaa ja voisi tehdä yhteiskunnan kannalta parhaat päätöksen.

Ja nyt sitten Iltalehti kytkee poliitikkojen sijoitusasunnot jollain täysin mystisellä yhteydellä Helsingin kotihoidontuen leikkukseen. Voi herran jumala.

https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/823450ee-a9a1-41c7-936e-9c910c82e…

Huomasin saman ja en tiedä itkeä vaiko nauraa, kallistun kyllä jälkimmäiseen. 

Tällä samalla logiikalla voidaankin sitten kirjoittaa tulevaisuudessa aina kun joku leikkaa jostain. Etenkin jos päättäjillä on mitään sijoituksia missään. 

Tuon kirjoittaja on näköjään politiikan ja talouden toimittaja. Varmaan hän sitten ymmärtää politiikkaa oikein erityisen hyvin.

Hyväksy, hämmästyin siitä, kuinka syvä tekijän ymmärrys asumispolitiikasta on. itse asiassa tunnen sen jo, mutta en ymmärrä täysin, miten se toimii. Oli vaikuttavaa, kuinka tämä asia asetettiin tänne ja selitettiin hyvin. Sain minut oppimaan lisää käytännöstä.